Rentoa porukkaa

Loppukesän odotetuimpia vierailijoita ovat perhoset. Lentämässä olen niitä nähnyt useita, mutta laskeutumista kuvattavaksi saakin odotella pidemmän aikaa. Kuvan amiraaliperhonen pörräsi punahatusta toiseen pysähtymättä yhteenkään niin kauaksi, että onnistuisin kuvaamisessa. Lopulta perhonen päätti levähtää lumikärhössä ja silloin sormi ehti ajoissa painaa laukaisinta.

Pikkupuutarhassa punahatussa tankkaavan  neitoperhosen kanssa meinasi kärsivällisyys loppua kokonaan. Siivet pysyivät tiukasti supussa perhosen vaihtaessa paikkaa punahatulla reunasta toiseen. Kyllä se välillä avasi siipensä levälleen, mutta juuri niinä harvoina hetkinä lepuutin laukaisinsormeani. Lopulta räpsin kuvia summanmutikassa toivoen edes yhden niistä onnistuvan. Näinhän sitten tapahtuikin. Tätä voi jo kutsua hyvällä omallatunnolla työvoitoksi.

Nokkosperhosia meille on tullut sisään avoimesta pihaovesta useamman kerran. Perhosen häätäminen takaisin ulos on vaikeaa, jos haluaa selvitä tehtävästä vahingoittamatta perhosta. Olen kulkenut nokkosperhosen perässä ja edellä huitoen keittiöpyyhkeellä ilmavirtaa oven suuntaan. Neljännellä kerralla hain kellarista vanhan haavin, johon sain perhosen lopulta pyydystettyä kirjastosta. Pyydystäminen oli helppoa ja perhonen säilyi täysin ehjänä, koska onnekseni se laskeutui ikkunalaudalla olevan ruukun sisälle. Haavi vain ruukun päälle ja koko komeus perhosineen pihalle.

Rudbeckia laciniata - Kultapallo

 

Pihan projektit eivät ole edistyneet yhtään mihinkään. En ole ehtinyt edes kameran kanssa ulkona kulkea kuin satunnaisesti. Olen päättänyt olla surematta kesän hiipumista. Sen sijaan pyrin ajattelemaan, että vielä on hyvin aikaa saattaa keskeneräiset projektit loppuun. Valitettavasti pieniä paniikin oireita hiipi rintaan lauantai-iltana kuunnellessani kaatosateen ropinaa ikkunalaudoilla. Sunnuntaiksi suunniteltu lapiointiurakka siirtyi sekin aamun valjetessa sateisissa merkeissä.

Eryngium planum - Sinipiikkiputki

Kuvissa esiintyvät rentoilijat eivät suinkaan ole sateen aikaansaannoksia. Tänä kesänä kaikki on kasvanut korkeiksi ja honteloiksi. Enpä muista aikoihin tukeneeni niin paljon erilaisia kasveja, kuin tänä kesänä on saanut tehdä. Elokuussa ei ole kovin paljon satanut, mutta nekin vähät sateet ovat tulleet melkoisella voimalla. Harvoin sade murtaa syyshortensioista oksia, kuten nyt on tapahtunut.

Allium sphaerocephalon - Pallerolaukka

Pallerolaukka on kyllä jokakesäinen rentoilija ja vaakatasossa viihtyvä. Sitä istuttaessa pitänee jatkossa muistaa sijoittaa se jonkun muun kasvin kaveriksi siten, että kaveri pitää pallerolaukan kukkavarret pystyssä. Pallerolaukka on pörriäisten suosiossa ja tykkään muutenkin sen väristä ja muodosta. Kuvan alimmaisen laukan yläpuolella näkyy yksi pörriäinen surraavan ilmassa. Ehkä se valmistautuu laskeutumaan kukalle.

Campanula patula - Harakankello

 

Harakankellot ovat kukkineet tänä kesänä ilostuttavan runsaina. Kuvan herukkapensaiden tyvellä kasvava harakankellorypäs näytti jo lopettaneen kukintansa ja varretkin vaikuttivat kuihtuneen näköisiltä. Hyvä, etten mennyt siistimisinnossani varsia leikkaamaan, sillä yllättäen vaakatasossa makaavista varsista nousi lukuisa määrä uusia kukkia.

Lysimachia nummularia - Suikereoalpi

Suikeroalpi on erinomainen naamioituja. Alkukesästä siitä ei ollut näkyvissä montaakaan versoa. Ihan yllätyin pensasruusuprojektia työstäessäni huomatessani kriikunapolulle vyöryneen suikeroalpiporukan. Se oli jo alkanut tunkea juuria raparperilaattojen väliin, joten nappasin polulta kasapäin versoja istutettavaksi Ruusupenkkiin, naapurin aidan eteen, pensasruusujen taakse. Suikeroalpi ei ole moksiskaan, vaikka sitä verottaa enemmänkin.

 

Oikearinteen kunnostusprojekti on nytkähtänyt liikkeelle. Tosin nyt se on seisonut odottamassa jatkoa jo runsaan viikon verran. Edellisen kunnostuksen yhteydessä käytin vanhaa olohuoneen mattoa estämässä syväjuuristen rikkaruohojen kotiutumista. Maksaruohot ja sulkaneilikka (eivätkä nämä mainitut rikkaruohoja edes ole) onkin kohtalaisen helppo saada pois rinteestä. Sen sijaan puna-apilan juuret  ovat menneet - tai tulleet - maton läpi. Koska lapion iskut eivät mene maton läpi, on jokaisen puna-apilan kohdalla räpellettävä niin käsin kuin muillakin työvälineillä. 

Osan rinteessä asuvista kasveista yritän säästää istuttaakseni niitä pieninä tuppoina takaisin. Osa menee kompostiin pelkästään siksi, että niiden juuristoa on vaikea saada puhdistetuksi rikkaruohoista. Hetken kuvittelin, että rinne olisi helppoa ja nopeaa putsata pelkästään kaivamalla maton reuna esiin ja kiskaisemalla se kerralla pois. Näin sitä huijaa itseään kehittelemällä kaikenlaisia heppoisia päiväunia. 160x240 senttistä kasveilla kuorrutettua mattoa ei niin vain irti kiskota. Kunhan saan rinteen ensin putsattua ja alkaa istutustyö, aion peittää tyhjät aukot märällä sanomalehdellä ja kuorikatteella. Sanomalehdet maatuvat aikaa myöten rinteeseen, eikä jatkossa tarvitse ainakaan vanhan maton ylös pöllyttämistä murehtia.

Mutta kuten sanottu, työmaa seisoo odottamassa tekijäänsä. Yleensä korjaan työvälineet pidemmiksi tauoiksi pois. Nyt jätin lapion ja muita välineitä merkiksi siitä, että homma nyt on hoidettava pois alta. Innostusta ei puutu, lähinnä sopivaa aikaa. Tunniksi ei noin multaista ja raskasta urakkaa kannata mennä ahertamaan. Pitää olla pidempi jakso ilman taskussa piippaavaa kännykkää ja takaraivossa takovaa suihkuunmenokutsua. 

Gimbap (kirjoitusasuja myös kimbap ja kimbab) on riisipohjainen korealaisen keittiön ruokalaji.

Elämä ei sentään ole pelkkää työtä ja tuskaa. Kaukana siitä. Viikonloppu meni tosi mukavasti kivojen ihmisten kanssa herkutellessa. Poika Susannansa toi mukanaan itse tehtyä kimbap'ia eli korealaista sushia. Olivat todella hyviä.

Minä puolestani valmistin kahvin kanssa nautittavaksi mustaherukkajuustokakun. Keksipohjan korvasin suklaatäytekakkupohjalla. Mustaherukoita ei enää ollut koristeeksi käytettäväksi, joten kaupan puutarhavadelmat ja pensasmustikat saivat kelvata. Ja hyvin kelpasivatkin.

Sanguisorba obtusa - Nuokkuluppio

Tänään on elokuun viimeinen päivä, huomenna alkaa syyskuu. Äkkiä ne kesäkuukaudet taas vierähtivät. Vaan ei hätää, syyskuu on mitä mainioin puutarhakuukausi. Lapio heilukoon ja perhoset kyläilkööt! 

Mukavaa alkavaa viikkoa teille kaikille ihanille ihmisille!