Ilo elää -blogin Sesse oli napannut "Lukemisen pitkä historia" -haasteen ja kehotti halukkaita ottamaan haasteen itselle. En tiedä, kuka haasteen on alunperin laittanut liikkeelle. Kiitos Sesselle ehdotuksesta ja ehdottomasti myös haasteen aloittajalle.
Lukeminen on lapsesta saakka ollut minulle tärkeä harrastus. Aina on joku kirja lukuvuorossa yöpöydällä. Kirja kulkee mukana moneen paikkaan. Kirjoja lainaan kirjastosta ja ostan kirjakaupoista ja kirppareilta. Annan kirjoja myös lahjaksi.
Näistä pidin, kun opettelin lukemaan
En yhtään muista, millaisista kirjoista olen opetellut lukemaan. Tammen kultaiset kirjat ovat ainakin tuttuja. Ensimmäisellä luokalla osasin jo lukea ainakin jonkin verran, sillä muistan alakoulun kivan systeemin; kun oli saanut tunnilla annetut tehtävät valmiiksi, oli lupa lopun aikaa lukea luokkahuoneen seinähyllystä hakemaansa kirjaa. Kirja palautettiin aina takaisin hyllyyn, mutta se oli "omassa käytössä", kunnes kirja oli luettu.
Anni Swanin kootut kertomukset muistan hyvin kahden ensimmäisen luokan ajalta. Tottisalmen perillinen, Iiris rukka ja Ollin oppivuodet luin tuolloin ensimmäisen kerran ja myöhemmin vielä uudelleen. Gösta Knutssonin Pekka Töpöhäntä -kirjoista pidin myös paljon.
Muut lapsuusiän suosikkini olivat
Monille tutut tyttökirjat kuuluvat minunkin lukukokemuksiini. Lucy Maud Montgomeryn Anna-sarja sekä Louisa May Alcottin Pikku naisia on luettu vähintään kahteen kertaan. Myös Frances Hodgson Burnettin Salainen puutarha kiehtoi. Anni Polvan Tiina-kirjoja luin jossain vaiheessa, mutta jostain syystä niistä ei koskaan tullut suosikkejani.
Erilaiset satukirjat tuli luettua kannesta kantaan. Topeliuksen, Anni Swanin ja H.C. Andersenin sekä Grimmin veljesten satukirjat tulivat tutuiksi.
Nuorena olin kiinnostunut
Kenties isoveljen vaikutuksesta nuoruuden alkupään lukemistoon kuuluivat Mark Twainin ja Jack Londonin seikkailukirjat sekä Jules Vernen tarinat. Ilman muuta myös Viisikon kaikki seikkailut tuli ahmituksi ennen teini-ikää. Aika pian ryhdyin hamuamaan aikuisten romaaneja. Sitä hidasti lähinnä kirjaston säännöt, jotka eivät sallineet lasten lainaavan aikuisten kirjoja. En muista, missä ikäraja Espoon kirjastossa kulki. Sen muistan, kuinka iloinen olin saadessani luvan lainata kirjastoauton aikuisten puolelta.
70-80 -luvuilla oli useita kirjakerhoja. Parhaimmillaan kuuluin kolmeen eri kirjakerhoon. Aktiivisen kirjastolainaamisen ohessa kirjakerhot kartuttivat oman kirjahyllyn antia. Kotimaan ja maailman klassikot tuli luettua. Kirjojen maailma tarjosi yhä uusia tutustumisalueita. Maksim Gorkista Leo Tolstoihin, André Brinkistä John Irvingiin, Cervantesista Gabriel Garcia Marquetziin ja Guy de Maupassantiin, Charlotte Brontesta John Steinbeckiin.
Kotimainen proosa on aina kiinnostanut. Mika Waltari, Väinö Linna, Eeva Joenpelto, Jörn Donner, Anja Snellman, Alpo Ruuth, Anu Kaipainen, Marja-Liisa Vartio, Bo Carpelan, Helvi Hämäläinen, Henrik Tikkanen vain joitakin mainitakseni. Nuoremmista Kjell Westö, Tommi Kinnunen, Olli Jalonen, Katja Kettu, eikä loppua näy.
Erilaisia kausia on ollut myös runsaasti. Fantasiakirjallisuudesta unohtumattomin on J.R.R. Tokienin Tatu sormusten herrasta. Kahlasin kolme paksua kirjaa yhden pääsiäisen aikana ja lumouduin täydellisesti.
Runot ovat aina kuuluneet lukuvalikoimaani. Taisin aloittaa Eino Leinosta, Katri Valasta ja Lauri Viidasta, joista jatkoin sujuvasti aina vain uusiin runoilijatuttavuuksiin. Edesmennyt appiukko teki toimittajauransa alussa kirja-arvosteluja. Häneltä sain ison pinon kirjailijoiden arvostelukappaleita. Joukossa lukuisia suomalaisia runoilijoita.
Myöskään tietokirjallisuutta en kaihda. Olen aina ollut kiinnostunut historiasta ja erityisesti antiikin ja Egyptin historiasta. Lapsuudenkodin kirjahyllyssä oli Kansojen historia -kirjasarja sekä C.W. Ceramin "Muinaisaarteita etsimässä", jonka luettuani päätin ryhtyä isona arkeologiksi. Ei tullut minusta arkeologia, mutta kirja löytyy nykyisin myös omasta hyllystä.
Puutarhainnostus alkoi itämään jo paritaloaikana, mutta valloilleen se pääsi omakotitalon rakennettuamme. Se taasen johti intoon lukea ja hankkia puutarhakirjoja.
Näitä luin lapsilleni / sisaruksilleni / muulle (tai jätä väliin)
Hoidin paljon 10 vuotta nuorempaa pikkuveljeä. Tietenkin hänelle tuli myös luettua kaikenlaista. Itse en ole koskaan innostunut sarjakuvalehdistä, jollei belgialaisen Hergén Tintti-kirjoja lasketa mukaan. Lapsuuden kotiin tuli Aku Ankka. Muutama Nakke Nakuttajakin pikkuveljien käsissä pyöri. Lehdet oli tietenkin luettava pikkuveljelle, kunnes hän itse oppi lukemaan.
Omille lapsille tulikin sitten luettua todella ahkerasti. Halusin siirtää lapsilleni kiinnostuksen kirjoihin ja halusin myös kehittää heidän kielellisiä taitojaan. Kävimme lasten kanssa ahkerasti kirjastossa jo ennen kuin he osasivat puhua. Pupu Tupunat luettiin hiirenkorville. Omasta lapsuudesta tutut Gösta Knutssonin Pekka Töpöhäntä -kirjat viehättivät erityisesti poikaa. Astrid Lindgren, Kaarina Helakisa, Kaija Pakkanen ja monia muita tuli lainattua kirjastosta ja hankittua kotiin.
Richard Scarryn kirjat taisivat meillä edeltää Mauri Kunnasta. Scarryn kirjoja oli hankala lukea kuvien runsauden ja kirjoitetun tekstin vähyyden vuoksi. Sitäkin enemmän niissä kirjoissa oli yksityiskohtaisia kuvia, joita jaksettiin etsiä ilta toisensa jälkeen. Mato Matala lienee monille lapsiperheille tuttu hahmo.
Puolisoani / kaveriani / muuta läheistäni kiinnostaa
Kaipa ihminen etsii kumppanikseen itsensä kaltaisen ihmisen. Näin ainakin voisi päätellä siitä, että myös Ukkokulta on kirjojen suurkuluttaja. Hän on aina lukenut hyvin monipuolisesti kirjallisuutta. Nykyisin dekkarit taitavat olla mieluisimpia. Tosin hän nappasi ostamani Lucinda Rileyn Seitsemän sisarta -sarjan ensimmäisen osan itselleen, joten joudun sitä hetken aikaa jonottamaan.
Nyt kesken
Vaikka väitän itseäni kirjojen suhteen kaikkiruokaiseksi, kotimaisen proosan ohessa eniten nykyisin tulee luettua kotimaisia ja skandinaavisia dekkareita. Jonkun verran myös ranskalaisia ja brittiläisiä dekkareita. Juuri nyt yöpöydällä on kesken tanskalaisen Jussi Adler-Olsenin tuorein "Uhri 2117". Adler-Olsenin kirjat kertovat osasto Q:n persoonallisen poliisi Carl Morckin tutkimuksista.
Kirja, jonka lukemisesta haaveilen
En haaveile jonkun tietyn kirjan lukemisesta, vaan ylipäätään keskityn nauttimaan lukemattomien jo julkaistujen ja kaikkien tulossa olevien kirjojen tuomista mahdollisuuksista päästä uppoutumaan mielenkiintoisiin tarinoihin. Olen haaveillut kirjoittavani itse kirjan, mutta se lienee mahdotonta niin kauan kuin mailmalla riittää taitavia kirjailijoita. Missä välissä ehtisin kirjoittaa arkkia enempää tekstiä, kun vietän puutarhailulta ja käsitöiltä jäljelle jäävän vapaa-ajan jonkun toisen luoman hienon tarinan parissa.
Mikäs se mukavampaa hämärtyvinä loppusyksyn iltoina, kuin uppoutua hyvän romaanin syövereihin.
Tämän haasteen saa napata joka haluaa !
Minä luin Tiina-kirjoja ja Nummelan ponitalli-sarjaa. Nuorena kauhukirjallisuus kiinnosti ja tietysti romantiikka!
VastaaPoistaNykyään tulee luettua paljon tietokirjallisuutta. Yritän kyllä viihdettäkin lukea, mut se on vähän jäänyt.
Eläimet ovat siis olleet lähellä sydäntäsi jo likkana. Sinulla on nyt varmasti paljon luettavaa opintojen vuoksi. Ei siis ihme, että tietokirjallisuus on päällimmäisenä.
PoistaOnpa ihana haaste ja etenkin kivaa lukea sinun vastauksesi siihen! Herkullisen näköinen kirjahylly, joka kutsuu tutkimaan lähempää. Mukava kuulla, että olette lukijoita molemmat miehesi kanssa.
VastaaPoistaJaahas, siellä on jo Riley-sarja menossa, mutta yllättävää, että mies nappasi sen ensin! Olen ajatellut sitä enemmän naisten sarjaksi, kun se kertoo sisaruksista, mutta onhan se toki kiinnostavaa ihan kaikille. Odotan sinun mielipidettäsi sarjasta! Juuri eilen illalla sain viimeisen tähän asti julkaistun osan Sun Sister luettua, ja voi veljet, että nyt on ikävä, kun vuoden aikana lukemani sarja päättyi (ehkä, tosin jatkoa varmaan seuraa yhden kirjan verran :-))
Nuo lapsuuden ja nuoruuden kirjojen kannet ovat muuten todella nostalgisia!
Kieltämättä itsekin yllätyin huomatessani Ukkokullan napanneen ensimmäisen osan Rileyn kirjoista. Nyt hän lukee jo toista. Sinänsä mukava, että hän rikkoo perinteisten lukutottumusten rajoja. Usein syntyy mielenkiintoisia keskusteluja luettujen tiimoilta. Tykkään myös siitä, että Ukkokulta lukee mieluummin muuta, kuin niitä syysmarkkinoilla miehille markkinoitavia sotakirjoja.
PoistaItse aloitin eilen ensimmäisen, enkä siis vielä sano mitään. Hyvältä kuitenkin vaikuttaa. Mietin jo itsekseni, pitääkö käydä tuorein Rileyn kirja ostamassa, kun niiden painokset myydään aina vauhdilla loppuun ja sitten saa uusintapainoksia odotella. Ehkä annan puuttuvat kaksi osaa itselleni joululahjaksi.
Hyvän kirjan/kirjasarjan tunnistaa siitä, että se vie ihmisen mukanaan vielä senkin jälkeen, kun kirjan kannet on suljettu. Ehkä Rileyn sisarustarina saa vielä jatkoa...
Oletpa lukenut, huhhuh, paljon. Minäkin ajattelin kirjoittaa tästä haasteesta, mutta loppujen lopuksi olen vaan vähän lukenut sinuun verrattuna. Lapsuudessa Varmaan noita Tammen kultaisia kirjoja, Anni Swanin kirjat ja Anna- ja Pikku Naisia, Polvan kirjat, nuorena Sinuhe ja Leon Urisin kirjat kiinnostivat.
VastaaPoistaMutta nykykirjailijat sitten onkin jääneet vähemmälle. Niin paljon on uusia kirjoja tullut, ei pysy "kärryillä"
Ota ihmeessä tämä haaste käsittelyyn. Lukeepa sitten paljon tai vähän, pääasia että lukee. Kirjoja käsittelevistä haasteista saa myös lukijat hyviä vinkkejä.
PoistaKirjastoissa nostetaan uutuuksia hyvin näytille. Suosittelen tarttumaan johonkin itselleen outoon teokseen. Saattaa löytyä uusia elämyksiä.
Ihana postaus!
VastaaPoistaOlen itsekin lukutoukka ja rakastan lukemista.
Lapsena ja nuorena luin paljon, mutta harrastus hiipui hieman lasten ollessa pieniä. Aikaa oli vähän ja luin yleensä vain jotain lyhyitä kirjoja ja lehtiä kiireisimpään aikaan. Lapsille luin todella paljon, samoin kuin oma isäni oli tehnyt omassa lapsuudessani.
Nykyään on taas aikaa enemmän ja ahmin kirjoja valtavasti. Viime talvena Espanjan matkallamme luin ihan valtavan määrän kirjoja, joita olin raahannut täältä Suomesta. Siksi kirjasto tuntuukin nyt ihan ylenpalttisen mahtavalta järjestelmältä. Tuntuu, että lukemista on ihan mahdottomat määrät tarjolla. Siitä olen kiitollinen. Kaikille tarjoutuu mahdollisuus lukea.
Ja tuosta sinun kirjahaaveestasi. Maailmalla on paljon hyviä kirjoittajia, mutta ei ole toista Betweeniä, jolla on varmasti jotain erilaista annettavaa lukijoilleen. Älä siis hautaa haavettasi, vaan tee siitä totta. Minä alankin odottelemaan kirjaasi.
Pikkulapsiaikaan lukeminen jäi väkisinkin vähemmälle. Tai keskittyi enemmän lapsille lukemiseen. Lukemisen kulttuuri opitaan helposti jo kotona, kuten sinunkin tapauksesi osoittaa. Isäsi on tehnyt hienon työn lukemalla sinulle.
PoistaSuomalainen kirjasto on erinomainen laitos, jonka soisi pysyvän kaikista säästötoimista huolimatta. Mekin kuskasimme Espanjan joululomalle monta kirjaa, jotka tuli siellä luettua aktiivisesta liikkumisesta huolimatta.
Kiitos Riina kannustuksesta. Mahdanko saada mitään julkaisukelpoista aikaan. Yksi viritelmä on jo ollut, mutta en saanut siihen riittävästi henkeä. Haaveita ja unelmiakin on hyvä olla, kunhan niistä ei tee itselleen riippakiveä.
Tosi paljon olet lukenut kaikkea, vielä enemmän kuin minä :)
VastaaPoistaOlen aina lukenut ja toivon mukaan kykenen myös loppuelämäni lukemaan. Eikä tärkeintä ole välttämättä määrä vaan laatu. Lue sinäkin juuri sitä, mistä itse pidät vertaamatta muiden tekemisiin.
PoistaTäydellisyyttä hipova kirjakatsaus;)Lapsuudenkodissani on luettu paljon, minäkin. Tampereen kaupunginkirjasto oli kotini lähellä Tammerkosken partaalla ja seuraavakin koti oli kirjaston vieressä joten käyttöä kirjoille on ollu. Kun purimme kesällä kotimme hyllyjä joutui monta metriä kirjoja kierrätykseen ja poistoon. Surettaa vieläkin. Nyt asumme kirjasto Leijan vieressä, hain sieltä tänään Anneli Kannon "Ihan pähkinöinä" ja kohta kellahdan soffalle sitä lukemaan. "Lukeminen kannattaa aina"...
VastaaPoistaSinun kotisi ovat sijainneet oivallisesti lukuharrastuksen näkökulmasta. Kirjaston läheisyydessä on iso merkitys intoon lainata kirjoja. Lapsena tosin pyöräiltiin pitkiäkin matkoja niin uimaan kuin kirjastoon.
PoistaUskon, että kirjoista luopuminen viiltää sydämestä. Jonkun verran olen jo omaa hyllyä harventanut, kun kirjoja tulee myös jatkuvasti ostettua. Kaikki ei vain mahdu, eikä kaikkia ole tarkoitus säilyttää. Kierrättäminen kannattaa tässäkin asiassa. Ja lukeminen ehdottomasti aina.
Ihana postaus! Monia tuttuja kirjoja vilahti joukossa. Minäkin rakastan lukemista ja nyt viimeisen vuoden aikana aikaa on jäänyt siihenkin paremmin kuin ennen. Lapsille luen joka päivä iltasadun, ja olen iloinen, että vanhin lapsemme (8v) on myös innostunut lukemisesta ja lukeekin iltaisin sängyssään ennen nukkumaan käymistä. Toivottavasti nuoremmatkin innostuvat samalla tavalla, kunhan ensin oppivat lukemaan. Mukavaa marraskuun jatkoa!
VastaaPoistaVarmasti 8-vuotiaasi on saanut lukukipinän sinun lukemistasi saduista. Hyvän esimerkin antaminen on tärkeää, mutta silti kaikista ei tule lukijoita. Meillä pojasta tuli lukutoukka, tytär lukee vähemmän.
PoistaToivottavasti teillä ei myrskyä yhtä paljon kuin täällä. Mukavia marraskuisia päiviä sinulle!
Kivasti vastasit tähän aiheeseen. Minä olen aina lukenut paljon ja monet suosikkikirjat useaan kertaan. Nuo nuoruuden nostalgiset kirjat läikähdyttävät. Luin muuten Anna-sarjan uudelleen (ties monennenko kerran) vielä pari vuotta sitten ja lämmitti edelleen - oli hauska katsoa sarjaa vähän eri näkökulmasta.
VastaaPoistaHyvä idea palata lapsuuden/nuoruuden kirjoihin aikuisena uudelleen. Ne avautuvat varmasti eri tavoin ja herättävät uusia ajatuksia. Kiva kuulla, että tarinat lämmittivät yhä. Anni Swanin tyttökirjat kuvaavat hyvin omaa aikakauttaan, joten niiden lukeminen saattaisi olla todella mielenkiintoista.
PoistaKirjoja luetaan täälläkin. Äänikirjat ovat minun mieleeni, kun samalla voi tehdä muutakin. Minun tapauksessani virkata. Ihana uppoutua ihan erilaisiin maailmoihin kuin, missä itse elää!
VastaaPoistaOlen muutaman kerran kokeillut äänikirjoja, mutta varsinkin sängyssä nukahdan aina kesken tarinan. Pysyn paremmin hereillä, kun on konkreettisesti kirja hyppysissä. Kutomiseen yhdistettynä äänikirjat olisivat oiva juttu. Meidän kirjastossa äänikirjat ovat olleet kovin varattuja, enkä toistaiseksi ole ladannut mitään kaupallista palvelua. Ehkä voisi kokeilla.
PoistaKiva tunnistaa tuttuja kirijoja. Nuarempana luin palioki, ajoottaasin läpi yän, varsinki lukioaikana. En oppikirijoja, vaan kaikkia muuta. Sitte lukuharrastus o jääny ja seki vähä lukemine o keskittyny pääasias puutarhakirijoohi.
VastaaPoistaKu tajuaa, kuinka syvälle oot uppoutunu kirijojen maailmahan, ei yllätä sun sujuva kynän käyttö. Ei muutaku kirijoottamahan kirijaa. Tuloo varmasti nautittavaa lukemista. Sen kirijan lupaan lukia het :)
Opiskeluaikoina läpi yön lukemiset ovat tuttua puuhaa. Eikä yleensä oppikirjat innostaneet niin paljon, että niiden kanssa olisi tullut valvottua.
PoistaLukemisen lisäksi olen opiskellut sekä asiatekstin kirjoittamista että luovaa kirjoittamista. Voi olla, että oma kirja jää unelmaksi, mutta aina on kiva haaveilla.
Ihana 🤍 Voi, kun löytyi monen monta tuttua kirjaa! Tammen kultaiset kirjat, Tiinat, Pikku-Naiset, Viisikot, Neiti Etsivät jne. ovat tuttuakin tutumpia :)
VastaaPoistaLukemisesta olen aina tykännyt ja nuorena minulla oli ihan mahdoton lukemisen ahmimisikä 🤍 Aikuisena olen lukenut paitsi romaaneja, myös paljon ns. tieteellistä kirjallisuutta opiskeluihin ja työhön liittyen. Sitten tietysti kaikki historiaan, antiikkiin, käsitöihin ja luontoon liittyvä kiinnostaa :)
Ajattelinkin, että moni löytää lasten- ja nuortenkirjoista itselleen tutut nimet. Kiva kuulla, että sinäkin olet ollut ja olet yhä lukijaihminen. Opiskeluun liittyvä kirjallisuus jäi minulta pois.
PoistaMonta tuttua kirjaa löytyi tästä postauksesta. Seitsemän sisarta kirjasarja on kyllä ollut koukuttava, viimeistä odotellaan jo kovasti!
VastaaPoistaLapsuudenkodista oli kirjastoon vain reilun kilometrin verran ja siellä tuli käytyä todella tiheästi. Joka kerta kirjoja vietiin ja tuotiin kassillinen:)
Kiva, että muitakin seitsemän sisaruksen lukijaa löytyy. Olen vasta ensimmäisen kirjan alkumetreillä, mutta jo nyt kirja kiehtoo. Taidan ostaa viimeisen osan, etten joudu odottamaan uusintapainoksia.
PoistaHauskaa bongailla tuttuja kirjoja. Miten sitä lukeminen muuttuikaan vuosien varrella. Jostain se alkaa ja jonnekin suuntaa. Tämä korona-vuosi on vienyt minut e-kirjojen pariin ja on tullut kuunneltua lukuisia kirjoja samalla kun olen tehnyt ihan muuta. Tietynlaisia diy-kirjoja kertyy hyllyyn, mutta monet muut ovat vain kuuntelun päässä.
VastaaPoistaAivan, lukeminen on omanlaisensa polku, joka haarautuu moneen suuntaan. Toivottavasti äänikirjojen määrää lisätään kirjastoissa, sillä nyt niitä on toivottoman vähän ja varausjonot ovat pitkiä.
PoistaVoi kun kivoja kirjoja kuvissa. Muistan nuo Tammen kultaiset kirjat kansakouluajoilta. Ne oli niin ihania, varsinkin Nukkeni ja minä (tai jotain sinne päin)
VastaaPoistaTiina-kirjoja sain mummultani joka joulu, ne oli suosikkeja. Meiltä kotoa ei käyty 12 km päässä olevassa kirjastossa, mutta sitten alkoi kulkea linja-auto, joka vei väkeä kirjastoon:)
Pekka Töpöhäntää luettiin myös ja Viisikot. Tarzania luin isompana ja muita seikkailukirjoja.
Nykyisin nautin kirjat äänikirjojen muodossa :)
Muistan sen Nukke ja minä -kirjan. Tammen kultaisten kirjojen kuvitus oli pienen tytön mieleen.
PoistaTeillä onkin ollut pitkä matka kirjastoon, varsinkin lapsen näkökulmasta. Ei ihme, ettei sinne ihan noin vain poikettu.