Väkertämistä

Edessä on ne ajat, jolloin puutarhasta ei saa juttua vääntämälläkään. Ellei sitten palaa menneeseen tai lennä tulevaan. Sellainen ei ole lainkaan poissuljettua, mutta kaikenlaiselle väkertämiselle on nyt juuri sopivaa aikaa.

Joulukorttitarpeet on jo nostettu työhuoneen hyllylle. Vähän vielä pitää ideoita jalostaa ja inventoida askartelutarvelaatikoiden sisältö. Olisi hyvä saada vuosien varrella hankittuja ja kerättyjä tarvikkeita käytettyä, eikä juosta kaupoissa ostamassa uutta. Parasta askartelussa on kierrättää vanhaa muokkaamalla jokin uudeksi.

Yhden kranssin jo väsäsin, mutta siitä tuli kovin aneeminen ja laiha. Lappalainen etelässä -blogin Nila vinkkasi omassa kranssipostauksessaan käyttäneensä sanomalehteä kranssipohjana. Oivallinen idea, joka minulla jäi kuitenkin seuraavaan kertaan. Löysin nimittäin styrox-pohjia edullisesti. Päällystin styrox-renkaan puiden tukisidontaan tarkoitetulla säkkikangasnauhalla, jonka päälle laitoin tuijien leikkauksesta jääneitä oksia. Koristeeksi lisäsin kuumaliimalla rajamännystä pudonneita käpyjä. Ihan kiva tuli, vaikka tällä saralla en erityisen taitava olekaan.

Kävin jo aikoja sitten Pentikin tehtaanmyymälässä, josta löysin viininpunaiset tabletit alennuksella. Ne sopivat väriltään hyvin keittiön pöydälle omenankukkakankaan päälle. Kun aikaa vietetään yhä enemmän sisätiloissa, on mukava somistaa kotia väreillä. Parhaiten se onnistuu tyynyjen päällisiä ja pöytäliinoja vaihtamalla. Muualla meillä ei pöytäliinaa olekaan, kuin keittiön pöydällä.

Scabiosa atropurpurea - Koreatörmäkukka ei halua talviunille.

Ruokaakin on tullut laitettua suuremmalla sydämellä, kuin kesäkaudella. Puutarha-aikaan paneudun mieluummin pihatöihin ja vatsantäytteen valmistaminen on enemmän Ukkokullan aluetta. Kaapissa oli kilon pussillinen tuoreita punajuuria. Päätin tehdä niistä keittoa, johon löysin netistä hyvän Pehmeä punajuurikeitto -reseptin. Muokkasin ohjetta siten, että jätin perunat ja porkkanat pois, jotta sain kaikki punajuuret kerralla käytettyä. Lisäsin toisen ison sipulin. 

Ohjeen mukaan kasviksia neuvotaan keittämään 15 minuuttia. Punajuuri vaati kyllä tuplasti pidemmän ajan kypsyäkseen, vaikka olin paloitellut ne pieneksi. Soseutin keiton sen verran kevyesti, että punajuuret jäivät karkeammiksi. Lisäsin keittoon uunissa vartin verran paistuneita Kielbasa-raakamakkaran (sitä sattui olemaan jääkaapissa, jokin muukin raakamakkara käy) palasia. Keitto oli todella hyvää ja sen kruunasi ohjeen mukaisesti valkosipulinkynsillä maustettu turkkilainen jugurtti. Annos oli niin suuri, että söimme siitä toisenkin päivän. Keittohan vain paranee lämmittämällä.

Sorbus Dodong - Tuurenpihlaja aamusumussa 30.10.

Sopivissa väleissä olen nauttinut poikkeuksellisen lämpimistä marraskuun alun päivistä haravoimalla lehtiä yläpihan käytäviltä. Vaahteranlehdet olen silpunnut pienemmäksi ruohonleikkurilla ja sen jälkeen haravoinut ne istutusalueille ja pensaiden tyville. Olen toki ennenkin haravoinut ja jopa kantannut istutusalueita marraskuussa, mutta harvemmin +14 asteen lämpötilassa.

Jossain vaiheessa ruikutin jo ääneen, kuinka minun pohjolan palmuni eli tuurenpihlajani eivät suostu värittymään. Suotta valitin. Lokakuun viimeisinä päivinä kumpikin tuurenpihlajani olivat pukeutuneet niin upeaan syysasuun, että huokailin niiden äärellä ihastuksesta mykkänä. Minä kun ajattelin, että viisikin vuotta saisin odotella näiden poikamiesten laittavan parastaan, vaan mitä vielä, jo toisena syksynä pääsen nauttimaan Tuure-poikien komeudesta. Nämä kaverit tekevät minusta onnellisen istuttajan.

Sisäkasvienkin vuoro on loistaa. Lehtikaktukset aloittavat kukintansa. Jäljellä on kolme isohkoa lehtikaktusta, joista ensimmäisenä kukkaan ehti valkoinen. Vaaleanpunaiset pullistelevat nuppujaan siihen malliin, ettei kauaa tarvitse heitäkään odotella.

Amaryllis Rozetta

Kävimme veljenvaimon kanssa laittamassa veljen hauta talviasuun. Hautausmaan portilla olevasta kukkakaupasta löysin vaaleanpunaisen Rozetta-amarylliksen, joita olen monena vuotena metsästänyt useista eri kaupoista. Myyjän mukaan amaryllis on kasvatettu Träskändan kauppapuutarhassa Espoossa. Sinne ei meiltä ole pitkä matka, joten voisinkin ennen joulua poiketa katsomassa amaryllis-tarjontaa lähemmin.

Päivät lyhenevät ja illat pitenevät. Aurinko laskeutuu täällä etelässä pian klo 16 jälkeen. Laskeutuessaan aurinko on maalannut pilviin akvarellisävyjä, joita jaksan ihastella kerta toisensa jälkeen.