Pitääkö aina liioitella?

 
Ymmärrän, että joulukortteja askarrellessa työpöydälle muodostuu liukuhihnatehdas. Onhan se nyt huomattavan kätevää väsätä 60 samanlaista joulukorttia pötkössä pinoon odottamaan postitusta. 

Mutta onko myös neulekransseja väsättävä liukuhihnamentaliteetilla? Pitääkö aina liioitella? Pitää liioitella silloin, kun tekeminen on kivaa. Näiden neulekranssien kanssa kävi samalla tavoin, kuin välillä puutarhassa. Mopo karkasi täysin.

Ensimmäiset kranssit tein joulun alla. Yhden jo annoin naapurin Maritille "joulukukkana", kuten olen aiemmin kertonut. Ohje on Ruusu-unelmia ja villasukkia -blogista. Muokkasin isompaan renkaaseen tarkoitettua ohjetta sen verran, että sain tehtyä pienempiä renkaita.

Olen siis tehnyt neljä isoa ja kuusi pienempää neulekranssia. Isompiin käytin Novitan Isoveli-lankaa. Pienempiin taasen enimmäkseen keinokuitulankoja, joita on syystä tai toisesta kertynyt laatikkoon. Yhden (alimman rivin oikeanpuoleinen) styrox-renkaan kohdalla Novitan Hile-lanka loppui kesken ja sen enempää ajattelematta jatkoin toisella jämälankakerällä. Vasta seuraavan päivän valossa huomasin värieron, mutta olkoon. Rusettikoristeet on vain löyhästi solmittu. Ne voi kranssin saaja halutessaan ottaa pois tai vaihtaa.

Kranssien tekeminen oli kivaa, eikä stressannut yhtään. Silti niiden valmistuttua oli mukava nollata itsensä ja kutoa yhdet tavalliset nilkkasukat. Lankana näissä on Novitan punaista 7veikkaa ja varsissa punasävyistä Polarista. 

Ihan huomaamatta omassa käytössä olevat villasukat alkavat olla kovin käytetyn näköisiä. Niinpä ajattelin laittaa nämä uudenkarheat villasukat omiin jalkoihin.

Pirjo Iivosen Jämälankasukkia-kirjasta tein keväällä muutamia malleja. Kokeilin silloin myös tätä Miss Farkkua, jolla ohjeella tein nyt ruskeat nilkkasukat vaaleanpunaisin somistein. Lankana jälleen 7veikka.

Varren pitsikuvio koostuu 8 silmukasta. Ohje on laadittu 12 s/puikko silmukkamäärälle, joten lisäsin pitsikuvioon muutaman lisäsilmukan saadakseni varresta hiukan tavallista reilumman. Ei se ohjeen silmukoillakaan kiristä, mutta tällä kertaa halusin väljemmän lopputuloksen.

Samalla Miss Farkku -ohjeella tein myös punamustat sukat, jotka laitoin alulle jo ennen joulua. Toinen sukka jäi vaiheeseen innostuttuani neulekransseja väsäämään. Nyt on punainen Miss Farkku saanut kaverinsa valmiiksi.

Seuraavaksi olisi tarkoitus keskittyä aivan tavallisiin perussukkiin. Lankoja on taas kertynyt niin paljon, että määrän vähentämiseksi niitä on syytä myös käyttää. Pitsikuvioita on kyllä kiva kokeilla, joten katsotaan, miten pysyn perussukkalupauksessani.

Adoptiokissa on kipitellyt lumisissa portaissa.

 Viime aikoina ulkoilut ovat jääneet vähiin, kun kaiken aikaa on niin paljon muuta tehtävää. Talvessa on se hyvä puoli, että lumiset pakkaskelit ajavat ihmisen käyttämään auton sijasta jalkojaan, jos vain aikaa patikoimiseen on riittävästi. Ulkona seisova auto on rapsutettava lumesta ja jäästä ja mielellään vähän lämmitettäväkin ennen liikenteeseen lähtöä. Samassa ajassa olen jo kävellyt puoliväliä kylää asioideksani vaikkapa postissa. Kylän keskustassa käymiseen menee aikaa jo enemmän, mutta sunnuntain aamulenkki sujuu tunnissa. Ja vieläpä kauniin lumisissa maisemissa.

Loppiainenkin on viimein taputeltu ja nyt voimme aloittaa konkreettisesti tämän vuoden arjen. Toivottavasti siitä tulee meille kaikille antoisa. Runoilija Tommy Tabermannin sanoissa on meille hyvä ohje:

Ihmeitä ei pidä odotella.
Ihmeitä pitää tehdä.

-Tommy Tabermann-