Jouluruusuisia juttuja

Helleborus niger - Vaaleajouluruusu/Syreenipenkki 04/21

 
Monet teistä ovat ehkä aina tienneet ja tunnistaneet jouluruusun. Muistan hyvin, kun itse siihen ensimmäisen kerran törmäsin ja ihastuin kertaheitolla kaunottareen. Siitä ei ollutkaan pitkää matkaa ensimmäisen jouluruusun ilmestymiseen puutarhaani.

Tuossa aloituskuvassa on jouluruusuisen ensirakkauteni kohde. Juuri tuon vaalean jouluruusun sain lähellä asuvalta naapurilta. Puutarhainnostuksen lisäksi hän maalaa posliinia ja tekee lasista monenlaisia kauniita esineitä. Olin ostamassa häneltä lasikorvakoruja ja samalla hän esitteli puutarhaansa, jossa jouluruusut parhaillaan kukkivat. Hänellä oli useita siementaimia, joista hän sitten lahjoitti yhden minullekin.

 
En oikein tiennyt, minne uuden aarteeni istuttaisin. Laitoin sen olopihan syreenipenkkiin, jossa se on yllättäen viihtynyt pian 20 vuotta. Välillä vähän henkitoreissaan, mutta joka kevät silti kukkien. Paikka on muuten hyvä, mutta jouluruusujen yläpuolella on talvisin lintujen siemenautomaatti. Niinpä automaattia täyttäessäni tulen talloneeksi lumen tiiviiksi juntaksi, jolloin se sulaa tavallista myöhemmin. Ennen katemullan lisäämistä paikka on muutenkin varsinainen rytöläjä, kun auringonkukan siemenkuoria on yltympäriinsä. 

Helleborus niger - Vaaleajouluruusu/Vasenrinne 04/21

Vuosien mittaan olen istuttanut lukuisan määrän jouluruusuja vaihtelevalla menestyksellä. Jossain vaiheessa päätin, että kyllä minun nyt jouluruusun kanssa täytyy pärjätä. Edullisia jouluruusuja nähdessäni ostin niitä useamman ja istutin erilaisiin paikkoihin nähdäkseni, missä ne viihtyvät parhaiten tai ainakin pysyvät hengissä.

Jouluruusulle suositellaan istutuspaikaksi puiden ja pensaiden alustaa, jossa ne saavat sopivasti hajavaloa, mutta eivät ole suorassa paahteessa. Ehkä valitsin liian varjoisat paikat, useimmat jouluruusuni katosivat. 

Helleborus niger - Vaaleajouluruusu/Vasenrinne 05/20

 

Hyvinkin erilaisten paikkojen kokeileminen on kuitenkin kantanut hedelmää. Yllätyksekseni muutama jouluruusu on viihtynyt varsin aurinkoisilla paikoilla. Yksi tällainen on Vasenrinteessä muhevaksi kasvanut puska, jonka olen istuttanut siihen 2014. Yleensä se on ollut heti keväällä ihan vihreä. Tänä keväänä valtaosa lehdistä oli mennyt ruskeiksi. Uusia lehtiä on runsaasti tulossa. Ruskeita leikkasin pois. Rinnepaikan etuna lienee ainakin se, ettei siinä vesi seiso. Myöhemmin kesällä ympärillä on korkeampia perennoja antamassa vähän suojaa pahimmalta paahteelta.

Helleborus - Jouluruusu/Pikkupuutarhan Kriikunapenkki 04/21

Useimmat jouluruusut olen ostanut ihan vain jouluruusuina. Nimilapussa lukee Helleborus, eikä sitten muuta. Vaikka kasvien suhteen olenkin yllytyshullu ja tahdon itselleni kaikkea kaunista, jota näen niin teidän blogeissanne, kaupoissa kuin lehdissäkin, en silti ole erikoisuuksien keräilijä. Siihen ei taidot eikä innostus riitä. Silti tykkään tietää hankkimieni kasvien nimet, mielellään tarkastikin. Hiukan siis vaivaa, kun jouluruusuni ovat lähinnä helleboruksia ilman etunimeä.

Helleborus - Jouluruusu/Pikkupuutarhan Kriikunapenkki 04/21

Monta kertaa olen istuttanut sekä vaalean että tumman jouluruusun. Niin tummaa en ole aiemmin nähnytkään, mitä Saaripalstan Saila esitteli postauksessaan. Tummien kanssa tuurini on ollut huonompi. Vaaleista on tullut pitkäikäisempiä.

Helleborus - Jouluruusu/Pikkupuutarhan Kriikunapenkki 05/20

Ainakin tummat tuntuvat olevan hitaampia ja herkempiä. Olen myös sortunut jouluruusujen siirtämiseen, mistä ne eivät kuulemma pidä. Pitäisi varmaan malttaa mielensä ja antaa jouluruusun itse päättää, viihtyykö hän vai ei. Eikä heti rynnätä lapion kanssa kaivamaan vähänkin nuupahtanutta yksilöä ylös sillä ajatuksella, että se jossain muualla pärjäisi paremmin.

Helleborus 'Double Ellen' - Jouluruusu/Pikkupuutarhan Kivipenkki 04/21

Double Ellenistä tykkään kovasti ja sen kanssa olemme tulleet kohtuullisen mukavasti toimeen. Double Elleneitäkin olen nähnyt eri sävyisiä. 

Viime vuonna mylläsin Pikkupuutarhassa rankemmalla kädellä. Rajasin istutusalueet turveharkoilla ja siksi jouduin yhden vanhemman ja kaksi uudempaa Double Elleniä kaivamaan ylös. Näyttää siltä, että vanhempi ja toinen uusista selvisivät siirrosta.

Helleborus 'Double Ellen' - Jouluruusu/Pikkupuutarhan Kivipenkki 04/21

Pikkupuutarhasta kaadettiin iso mänty heti pääsiäisen jälkeen. Murehdin jo puunkaatajaa tilatessamme, miten hän huomioisi istutukset. Kun kaatoprojekti siirtyi ja siirtyi, olin entistä huolestuneempi. Runsas lumikerros olisi suojannut istutuksiani paremmin, mutta Pikkupuutarhakin ehti kuoriutua hangesta ennen puusavotan alkamista. Pelkäsin turveharkkoreunuksieni murentumista painavien askelten alla. Pelkäsin jouluruusujen puolesta ja pelkäsin kesällä siirrettyn Moeheim-atsalean vaurioitumista.

Helleborus 'Double Ellen' - Jouluruusu/Pikkupuutarhan Kivipenkki 04/21

Männyn kaataminen alkoi rivakassa tahdissa ja eteni vielä nopeammin. Enpä paljon ehtinyt askelmerkkejä metsureille antamaan. Ennakkoon oli sentään sovittu, että he varovat koristeomena Royal Beautya ja Aamuruskoa. Pitivät sanansa omppujen suhteen. Eivätkä kyllä saapastelleet turveharkkojani ja jouluruusujanikaan talloen. Sahanpurua sen sijaan on edelleen melkoiset määrät, vaikka paksummat kertymät olen koittanut siivota pois. Sahanpuru on siitä jännää ainetta, että sen alla lumi ja jää säilyvät ikuisuuden. Siitäkin syystä olen rapsuttanut sahanpurua. Halusin pintamullan ja sen alla muhivan roudan sulavan. Niin taitaa jo tapahtuneen. Onhan tässä lämpöä riittänyt.

Helleborus - Ovaalipenkki 04/21

Männyllä ei ollut jouluruusujen kannalta minkäänlaista varjostavaa merkitystä. Puun suora runko kohosi korkeuksiin ja oksisto heitti varjonsa lähinnä kadulle, jossa oli helteitä lukuunottamatta aina kostea kohta. Sitä en tiedä, millainen vaikutus männyn juuristolla on ja kuinka laajalle. Eikös männyllä ole syvälle ulottuva paalujuuri? Miten männyn poistuminen vaikuttaa ympäristön kasveihin? Sekin olisi mielenkiintoista tietää.

Helleborus - Ovaalipenkki 04/21

Viime kesänä siirsin Pikkupuutarhan Double Ellenien lisäksi myös yhden tumman jouluruusun. Toinen asusti alapihan Ovaalipenkissä, eikä oikein millään saanut itseensä henkeä. Olla möllötti kituvan näköisenä. Päätin kokeilla, viihtyisikö se paremmin yläpihan Allaspenkissä. Syksyllä se oli uudessa paikassa virkeän näköinen. Nyt en ole muistanut edes tarkastaa, onko se yhä hengissä. Siinäpä syy käydä kohtapuoliin ulkona. 

Puutarhanikkareilla käydessäni näin heidän myymälänsä eteisessä isokokoisen tumman jouluruusun. En sitten millään päässyt sen ohi, vaikka ei se sentään niin iso ollut, etten ilman ostosta ulos olisi päässyt. Niin vain lähti mukaan, eikä edes tiukkaa tehnyt. Paitsi kukkarossa. Istutin sen yläpihalle, lähelle Teresanruusua. Siellä se jo heräilee reippaana uusia lehtiä kasvattaen. Saapa nähdä, kukkiiko myös.

Helleborus - Ovaalipenkki 05/20

Siementaimien suhteen en ole päässyt runsaudella rehentelemään. Ehkä senkin päivän vielä näen, toivon niin. Nyt ei ole suurempaa tarvetta hankkia lisää jouluruusuja. Johtunee pitkälti siitä, ettei ole puutarhamessuja pullollaan houkutuksia. Enkä vielä tässä vaiheessa kevättä ole ehtinyt käydä ainoassakaan puutarhamyymälässä. Taitavat vasta avautua. Tippaakaan en mene vannomaan, etten uusia jouluruusuja ostaisi. Aina on tilaa jouluruusulle, tai kahdelle, tai miksei useammallekin.

Helleborus niger - Vaaleajouluruusu/Pikkupuutarhan Kivipenkki 25.12.2020

Helleboruksiani katsellessani ajattelen aina lämmöllä lasitaiteilijaa, jolta sain ensimmäisen jouluruusuni. Silloin olin ihmeissäni, kuinka onnistun niiden kanssa. Mestari en ole vieläkään, enkä jouluruusumestariksi koskaan tulekaan. Riittää, että sitkeyteni niiden suhteen on tuottanut tulosta. Olen iloinen jokaisesta jouluruusustani. Niitä jaksan käydä ihmettelemässä kerta toisensa perään.