Sivut

lauantai 22. toukokuuta 2021

Silmäniloa ja mielen lepoa

Tulipa Zurel

 
Toukokuun alussa toivoin sadetta ja toiveeni on toteutunut. Jopa siinä määrin, että vaihteeksi voisi olla pidempi jakso poutaa. Mieltä polttelee päästä ulos kaivelemaan ja jatkamaan kevättöitä. Etenkin lapiohommat ovat kaatosateessa tylsääkin tylsempiä. Jotain olen sentään saanut aikaan. Illan päätteeksi olen tehnyt kuvauskierroksia, jos vain sää on sen sallinut.


Rodgersia podophylla - Liuskavaleangervo

 

Kevät on kaikkinensa ihmeellistä aikaa. Täynnä odotettuja ja odottamattomia yllätyksiä. Kärhöjen heräämistä tulee vahdittua ja sormella multaa niiden ympärillä hellästi pöyhittyä. Moni muu kasvi onnistuu yllättämään sen enempää pöyhimättä. Päivä toisensa jälkeen tiirailin rhodojen ympäristöä punakolmilehden ilmestymistä odotellen. Yhtenä päivänä ihan säikähdin huomatessani rhodon takaa kurkkivan liuskavaleangervon. Vanha tuttu, jota en koskaan muista kaivata, mutta jonka pärjäämistä tervehdin aina ilolla.

Glaucidium palmatum - Sinikämmen


Sinikämmenen ostin 2016 Vakka-Taimesta ja istutin sen silloiseen Metsäpuutarhaan, talon päätyyn, rhodojen viereen. Varjon tai puolivarjon kasvi, mutta mielestäni turhan näkymätön paikka. En edes tiedä, onko se aiemmin kukkinut. Ainakaan en ole onnistunut sitä kukkivana näkemään. Seuraavana vuotena ostin kevätmessuilta toisen sinikämmenen, jonka istutin samaiseen Metsäpuutarhaan, mutta lähemmäs käytävää, jotta sen näkisi paremmin.

Liuskavaleangervon heräämistä ihmetellessäni huomasin 2016 istutetussa sinikämmenessä kukan. Tyhmää kenties, mutta siltä seisomalta hain lapion ja siirsin kasvin Pikkupuutarhaan. Jos olisin jäänyt odottamaan kukinnan päättymistä, olisin taas unohtanut pitkään suunnitellun siirron. Onneksi on satanut ja istutuskastelukin hoitunut näppärästi.

Polygonatum x hybridum - Tarhakalliokielo


Kieloja meillä kasvaa riesaksi asti. Jos ette halua kielon ottavan valtaa, älkää istuttako niitä ollenkaan. Meille ne ovat vyöryneet entisestä kunnan metsiköstä. Ehkä ne vuosia sitten arvasivat, että elo kunnan puolella tulee päättymään ja siksi siirtyivät joukolla meille. Kielo on nätti näin keväällä ja kukkiessaan suorastaan runollisen kaunis. Kukkana kielo menee varmasti monella suoraan muistoihin ja tunteisiin.

Tarhakalliokielon ostin Pinsiön taimistolta 2015. Olin nähnyt sitä muiden puutarhoissa ja tietenkin halusin itselleni. Ilmeisesti se ei ole yhtä innokas leviämään kuin sukulaisensa. Tähän saakka samasta paikasta, rhodon vierestä on noussut 3-4 vartta. Nyt tarhakalliokielo on ensimmäisen kerran laajentanut reviiriään ja laskin ainakin viisi versoa keikkumassa rhodon takana ja vasemmalla puolella. Ainakin sen kuvaaminen on jatkossa helpompaa, kun ei tarvitse lymyillä rhodon oksien lomassa.

Dodecatheon meadia - Vuorijumaltenkukka


Vasenrinteestä kotiloita metsästäessäni koin varsinaisen yllätysten yllätyksen. Viime kesänä  kadonneeksi luulemani vuorijumaltenkukka kurkistelee siellä scillojen ja krookusten lakastuvien lehtien lomasta. Ostin tämän yksilön Türin kukkamarkkinoilta 2016 ja istutin sen Päivänliljapenkkiin. Seuraavana kesänä vuorijumaltenkukka meinasi jäädä lumikärhön jalkoihin, joten siirsin sen Vasenrinteeseen. Siellä se kukki sen kesän, mutta sitten en sitä enää nähnytkään. 

Vuosi sitten ostin uuden jumaltenkukan istuttaen sen Hortensiapenkkiin. Toistaiseksi siitä ei ole näkynyt vilaustakaan. Sellaista kasvitasa-arvoa ei liene olemassakaan, että puutarha sietäisi vain yhtä kappaletta kutakin kukkaa kerrallaan. Toivon siis, että viime kesän vuorijumaltenkukka herää ja kukkii kilpaa tämän kaimansa kanssa. Jos heillä on taasen jonkinlainen vuorokukintasysteemi, sopii minulle sekin. Pitää vain olla varovainen, ettei mene turhaan kaivelemaan niiden istutuspaikkoja.

Pikkupuutarhan turveharkkoreunuksia


Kun joku idea jysähtää päähäni, ei se sieltä kovin helpolle pois lähde. Joskus tällaisesta on hyötyäkin. Viime syyskesästä innostuin poistamaan kiemuraiset muovireunat ja rajaamaan Pikkupuutarhan käytävät turveharkoilla. Näkymät ovat näin ensimmäisenä keväänä osittain vielä keskeneräiset ja paljaatkin, mutta edelleen olen kovin tyytyväinen urakan lopputulokseen. Jäljelle jäi kaksi harkkoa ja takaraivoon muhimaan ajatus niiden käyttökohteesta.

Vasemmalla Hortensiapenkki, oikealla Ruusukolmio


Torstaina pilvet eivät väistyneet taivaalta, mutta eipä satanut vettäkään. Oli aika ryhtyä toteuttamaan turveharkkojen tuoreinta käyttökohdetta. Niillä kahdella Pikkupuutarhan projektista jääneellä harkolla ei pitkälle pötkitty, joten olin hakenut kaupasta kaksi uutta säkkiä. Kaupassa oli vain kolme säkkiä, joista yksikin painoi ihan tajuttomasti. Ei vain voimat riittäneet sen kolmannen rahtaamiseen autoon. Säkkeihin oli päässyt kosteutta, joka lisäksi painoa melkoisesti. 

Alapihan Kriikunapolulle on kolme sisäänkäyntiä. Kokemuksesta tiedän, että ihminen oikaisee aina sieltä, mistä nopeimmin pääsee. Niinpä tein polusta heti aikanaan läpikuljettavan. Aloitin reunustamisen Hortensiapenkin ja Ruusukolmion välistä. Laskin harkkojen riittävän reunustamaan em. alueet. Nurmikon puolelle en harkkoja laita.

Vasemmalla Ruusukolmio, oikealla kriikunan alusta, taustalla naapurin autokatos.
 

Ensin kiemuramuovinauha pois. Sitten kaivoin ämpäritolkulla pienikokoisia kiviä, joiden tarkoitus oli tukea muovinauhaa urassa. Jonkun verran jouduin vähentämään Hortensiapenkin päähän pesiytynyttä suikeroalpia ja sammalleimuakin. Ja kitkemään käytävältä lukemattomia lemmikintaimia. Ruusukolmiossa kasvavat suviruusu, Ritausma ja tornionlaaksonruusu. Viimeinen oli kasvattanut yhden hujopin niin lähelle reunaa, että katsoin parhaaksi kaivaa sen pois. Sain ruusuun sen verran mukavasti juuria, että istutin sen Pikkupuutarhaan. Jospa jatkaa siellä omaa elämäänsä.

Vasemmalla Majalispenkki, oikealla Hortensiapenkki, edessä oikealla Ruusukolmio ja päässä kriikunan alusta.


Harkot loppuivat kesken ja päiväkin alkoi olla illassa. Yksi harkko jäi ja sillä aloitin kriikunan alustan rajaamisen. Seuraavaksi on tarkoitus jatkaa projektia aluksi kriikunan alustan rajaamisella ja heti perään vasemmalla olevan Majalispenkin rajaamisella. Majalispenkkiin teen mutkan saadakseni kivetyn tasanteen linnunjuoma-telineelle, joka tässä kuvassa jää runkotuijan taakse, mutta näkyy paremmin edellisessä kuvassa.

Yhdessä säkissä on neljä turveharkkoa, joiden mitta on 19 cm x 19 cm x 39 cm. Halkaisen jokaisen harkon sahalla pitkittäin, jolloin sen leveydeksi tulee vajaa 20 cm. Se riittää mainiosti. Yhden säkin harkoista tulee valmista reunusta noin 3,2 m. Kaivan harkolle uran, jotta se pysyy paremmin pystyssä. Harkkojen alla on maanrakennuskangas, jonka laitoin jo Kriikunapolkua rakentaessani. 

Jouduin tekemään hiukan töitä löytääkseni lisää turveharkkoja. Useimpien niitä myyvien kauppojen varastotilanne oli pyöreä nolla. Yhdestä espoolaisesta rautakaupasta löytyi kuusi säkkiä, joista meille tuli kolme. Siitä jää taas muutama yli, mutta tuskin pitkään jäävät toimettomina pyörimään nekään.

Omatuntoa hiukan pistelee turpeen käyttö. Luontoarvoja pohdiskellessa joutuu jatkuvasti painimaan ja tekemään kompromisseja. Tällä kertaa koin turveharkon paremmaksi vaihtoehdoksi verrattuna muoviin. Ainakin harkot saavat puutarhassani pitkäaikaisen kodin. Ja ovat ehdottomasti paremman näköisiä.

Oikealla Kovikivi, jonka takana Syyspenkki, taaempana huputetut kasvilavat. Vasemmalla raparperit ja porakaivon kansi.

Kanttausten siistiminen ei ole pitkälle edennyt. Yhden illan pakersin Syyspenkin siistimisessä ja samalla myös kanttasin sen. Lapio jatkoi ihan huomaamatta ohi Kotikiven ja sen kuvaajan puolella olevien viiden tuijan. Kun vielä sain nurmikonkin leikattua, oli jälkeä kiva katsella. Kaukaa katsottuna muutkin istutusalueet näyttävät kohtuullisen siisteiltä. Lähelle mennessä huomaa, kuinka ovelasti ruoho hivuttautuu kohti kukkapenkkejä. Voikukista puhumattakaan.

Vasemmalla osa Kurgaanista, oikealla Kiemurapenkin pää, takaoikealla Päivänliljapenkki ja takavasemmalla Ruusukolmio.

Sateet ovat tehneet hyvää puutarhalle ja luonnolle. Kaikki rehevöityy silmissä. Maasta nousee jatkuvasti monenlaista ja sellaisella vauhdilla, että aamupäiväkin on jo illalla vankasti historiaa. Monen kasvin kohdalla talvi on selvästi ollut suosiollinen. Esimerkiksi koiranhampaat, kirjopikarililjat ja keisarinpikarililjat kukkivat runsaina. Marjapensaissa on hurja määrä kukkia ja raparperistakin saisi jo helposti lukuisat piiras- ja soppatarpeet.

Anemone hupehensis - Syysvuokko

Ihmettelemistä ja arvuuttelemista riittää jokaiselle puutarhakierrokselle. Yläpihan Allaspenkissä kummastelin monena päivänä pientä ruttunaamaa. Kun sitten tapasin samanlaisen sykerön, joskin huomattavasti isompikokoisena, tajusin tuijottavani syysvuokkoa "silmästä silmään". Siinä kasvi, jonka menestymistä jaksan kiitellä. Berliinin Gärten der Weltissä näin 2016 oikean unelmien syysvuokkopöheikön. Samaan tuskin omassa pihassa koskaan pääsen, mutta ahmatti ei tarvitse ollakaan.


Kasvihuoneessakin voidaan hyvin ja rehevästi. Hiukan huolestuttaa seuraavien öiden lämpötilat. Kun päivälläkin ollaan päästy nippanappa +14 asteeseen, laskee alapihan lämmittämättömän kasvarin lämpötila liikaa. Toistaiseksi siellä on alimmillaan ollut +7, mutta ennusteen mukaan se voi painua jopa alle +5 asteen. En siis ole uskaltanut luopua tuplaharsoista ja edelleen olen valmiina vetämään sähköjohdon ja kiikuttamaan lämmittimen kasvariin.

Osa tomaateista kukkii jo reilusti. Niiden varret ovat vankkoja ja pituutta tulee kaiken aikaa lisää. Tukilankoja pitäisi kohta siirtää, mutta harsojen vuoksi en voi sitä vielä tehdä. 

Kurkku Sherpa

Kurkut aloittivat kukinnan jo kellarissa. Nyt Sherpassa on jo useita kurkkuja kasvamassa eli ensimmäisiä päästään syömään parhaimmillaan jo tämän kuun puolella. Viimeistään heti kesäkuun alussa. Kasvarissani on yksi Cordoba, yksi Sherpa ja kaksi Baby F1:stä. Kylvin kaikkia lajikkeita kaksi kutakin ja hyvin lähtivät kasvuun. Jostain syystä sekä Cordobasta että Sherpasta toinen kuoli.

Kasvarissa alkaa olla harsojen lisäksi muutenkin ahdasta, kun käytävällä on Pojalle kaksi tomaattia, kurkku ja paprikat. Vien ne jossain välissä hänen lasitetulle parvekkeelleen.

Kylvin muutama viikko sitten kasvariin ruusukaalia ja retiisiä. Kummatkin itivät hyvin ja siirsin ne kasvamaan isompiin astioihin. Ruusukaaleista osan laitoin lavakaulukseen tuplaharson alle. Eilen kasvarissa käydessäni alkoi ääneen naurattamaan huomatessani pitkässä laatikossa jotain punertavaa. Ruusukaalien sijaan siellä kasvaakin retiisejä. Ovatko nimilaput menneet sekaisin, vai peräti siemenet? Edessä on hetki salapoliisityötä. Toivottavasti en ole sössinyt niin pahasti, että lavakauluksessakin on pelkästään retiisiä.

Lonicera caerulea 'Blue Velvet' - Hunajamarja

Viime kesänä istutetut hunajamarjat kukkivat parhaillaan. Kukkivat ne muutamalla kukalla viime kesänäkin ja tekivät marjojakin. En vain ehtinyt maistaa, sillä joku muu oli napsinut vähäiset marjat parempiin suihin. Epäilen lintuja.

Prunus domestica subsp. insititia - Kriikuna

Kriikunat aloittivat kukintansa. Kovin runsas se ei tänä vuonna ole, mikä on ihan ymmärrettävää. Kahtena edellisenä kesänä kukkia ja niin myös kriikunoita on kypsynyt yltäkylläisesti. Levätköön välillä.

Malus domestica 'Huvitus'

Pian on omenoiden kukinnan aika. Parin viime kesän aikana omenoissa on ollut tuholaisia ja myös rupea turhankin paljon. Ostin kokeeksi feromonpyydyksen nähdäkseni, millaisia tuholaisia omppujen ympärillä pörrää. Pyydys on aika kallis, eikä sinne ainakaan toistaiseksi ole kovin montaa hyönteistä eksynyt. Saattaa jäädä ensimmäiseksi ja viimeiseksi kokeiluksi. Tuskin olisin ryhtynyt edes mitään ruiskutuksia tekemään. Aina huonommastakin sadosta syötävää on riittänyt.

Siitepölyn raidoittama kultakuoriainen päivälevolla

Kirjoitan tätä juttua perjantai-iltana, jolloin ulkona tuulee aika kovaa ja vähän väliä tulee sadekuuroja. Puutarhaan en ole ehtinyt ollenkaan, joten elän toivossa, että viikonloppuna on edes muutama pitkäaikaisempi poutajakso. Sade on huuhdellut mukavasti kaikkialle laskeutunutta siitepölyä. Ikkunalautoja sade ei putsaa, joten jossain välissä ne on käytävä pesemässä. Joitain kasveja on vielä istuttamatta. Ne, jotka on istutettu, ovat saaneet automaattisen kastelun. Siitä iloitsen.

Erythronium 'Pagoda' - Koiranhammas

Puutarhanhoidossa tarvitaan raudanlujaa selkää, jossa on sarana.

-Charles Dudley Warner- 

 

Iloisia puutarhapäiviä ja heleää helluntaita kaikille!


32 kommenttia:

  1. Postauksesi oli mahtava puutarhaelämys <3 Klikkailin kuvia suuremmiksi ja ihastelin. Nuo kanttaukset ja turveharkkoreunukset tekevät puuyarhasta siistin ja huolitellun. Mukavaa viikonloppua sinulle <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tarja K! Kanttauksiin olen kovasti mieltynyt. Sen lisäksi, että ne tuovat siistin yleisnäkymän, ne myös pitävät rikat aika hyvin pois kukkapenkeistä. Ja helpottavat nurmikon leikkaamista, kun raja on selkeä. Turveharkkojen kanssa ahersin tänään ja sain homman valmiiksi. Viikonlopusta ensimmäinen puoli on siis kulunut mukavasti työn merkeissä.

      Poista
  2. Todella kauniit käytävän reunat tulee turvaharkoista! Ihanaa varmaan päästä kiemuramuovista eroon. Meidän pihalla edelliset asukkaat ovat käyttäneet vihreää sellaista, jonka kaivoimme kanukan mukana roskikseen. Vieläkin esiin putkahtelee välillä pieniä paloja vihreää muovia ja pidän aina huolen, että jokainen inhottava palanen päätyy roskiin saman tien.

    Syysvuokon ruttunaama on hauska! Ihana huomata tuollaista kasvua ja ajatella, että kukkivat sitten muutaman kuukauden päästä vasta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minullakin on vielä muutamassa paikassa hiukan vihreää muovia, joka on tarkoitus hävittää. Musta/tummanharmaa muovireunus on vähän siedettävämpi väriltään, mutta inhokki silti. Tänään lähti Kriikunapolulta viimeiset muovit roskiin.
      Syysvuokon viihtyminen on iloinen asia, sillä aika monta yritystä oli ennenkuin sain kahdessa paikassa sen pärjäämään.

      Poista
  3. Katselin kuvat pariin otteeseen läpi. Ymmärrän mietteet turveharkkojen käytöstä mutta enpä tiedä olisiko muovi parempi vaihtoehto. paljon näitä asioita joutuu itsekin miettimään ja punnitsemaan. Rakastan puutarhasi siistejä kanttauksia, omani ovat vielä aivan vaiheessa, niitä ei voi tehdä niin märässä kuin mitä meillä on. Vuorijumaltenkukalla on oikullinen elämä, nyt ostin valkoisen ja saa nähdä tuleeko siitä kuinka pitkäaikainen vieras puutarhaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä turveharkko on kuitenkin ekologisesti vähemmän kuormittava kuin muovi. Joka tapauksessa muovinen reunusnauha on kaiken aikaa pistänyt silmään ja tuntunut väärältä. En vain muovireunusta käyttäessäni keksinyt muutamaan kohtuuhintaista vaihtoehtoa.
      Olen itsekin tosi tyytyväinen noihin kanttauksiin. Tänään sain taas yhden penkin kanttauksen siistittyä, eikä siinä kovin kauaa mennyt. Kanttaus pitää ruohon ja muutkin rikat kohtuullisen hyvin pois istutusalueilta ja helpottaa myös ruohonleikkuuta. Ja tekee yleisilmeestä siistin. Ensimmäinen kanttauskierros oli aikanaan hiukan työläs, kun ruohontuppaita riitti. Nyt pärjää paljon kevyemmellä työpanoksella.

      Poista
  4. Minulla on taas menossa hurja kiri lukea muutaman päivän postaukset läpi, joten kommentoin ensin tulppaanipostaustasi. Sinulla on hieno kokoelma toinen toistaan upeampia tulppaaneita. Onneksi on niitä myöhäisiäkin, niin eivät kaikki joudu talven jäljiltä nälkäisten peurojen kuvun täytteeksi. Älä ole vielä huolissasi 'Queen of Nightien' suhteen. Ainakin meillä ne ovat olleet selvästi myöhäisimpiä kaikista tulppaaneista ja alkaneet vasta heräillä siinä vaiheessa kun hätäisimmät ovat jo ehtineet kukkia. Ne ovat olleet myös todella pitkäikäisiä ja ilmestyneet uskollisesti vuodesta toiseen. Enpä muuten huomannut katsoa eilen pihakierroksella, ovatko ne vielä nousseet meilläkään.
    On hienoa, miten puutarha jaksaa joka kevät yllättää yhtä iloisesti kuin nuo sinun vuorijumaltenkukkasi ja sinikämmenesi. Odottaisin mieluusti mantsuriankärhöltäni samanlaista yllätystä. Kärhöillä ei vielä edes olisi kiire, mutta silti niiden toivoisi jo heräävän.
    Turveharkoilla reunustetut istutusalueesi näyttävät siisteiltä ja ovat ehdottomasti parempi ratkaisu kuin muovireunukset. Kanttaamisen teen itse vasta sen jälkeen kun isäntä on päässyt leikkaamaan nurmikon. Ruohonleikkurin jäljiltä jää kuitenkin kukkapenkkien reunaan epäsiistit tupsurivit, jotka lähtevät kanttaamalla nätisti pois. Toivottavasti juolavehnät eivät ehdi siinä ajassa luikertelemaan liian pahasti istutusten sekaan. Sateinen kun näyttää tästäkin päivästä tulevan.
    Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ihme, ettei blogeja ehdi lukemaan saati omaansa päivittämään. Kiire on mennä puutarhaan heti, kun sade lakkaa. Eikä sieltä sitten ihan heti pois tullakaan.
      En ole pariin päivään ehtinyt kiertää kameran kanssa puutarhassa. Varsinkaan Pikkupuutarhan puolella. En siis tiedä, onko tulppaaneja tulossa lisää. Enimmäkseen näyttää olevan laukat kiivaassa nousussa.
      Välillä tunnen itseni ihan pikkulikaksi noiden puutarhayllätysten äärellä. Hyvä, etten ala kyynelehtimään ilosta. Olepa tarkkana mantsuriankärhösi kanssa. Huomasin nimittäin kadonneeksi luullussa omassa mantsuriassa pienen alun. Laiton sen ympärille Ferramolia, sillä kotilot olivat jo vyörymässä pientä tainta kohti.
      Kanttaus onkin hyvä tehdä ruohonleikkuun jälkeen. Silloin tosiaan näkee loputkin tupsut ja saa ne kätevästi pois.
      Meille luvattiin sadetta vasta illaksi, joten ryntäsin heti aamupalan jälkeen ulos. Ukkokulta hoiti ruokahuollon, joten paria pientä tankkaustaukoa lukuunottamatta olen viettänyt pihalla koko päivän ja palasin sisälle puoli tuntia sitten. Nyt hiukan hengähdän blogin äärellä ennen suihkua.
      Mukavaa ja toivottavasti poutaista viikonloppua sinulle!

      Poista
  5. Onnittelut sinikämmenen kukista ja vuorijumaltenkukan uljaista nupuista! Joudun varmaan odottamaan muutaman vuoden, että oma sinikämmeneni kukkii, niin pieneltä ne vielä näyttävät - onneksi ovat kuitenkin hengissä. Vuorijumaltenkukka on ollut hankintalistallani, mutta en ole siihen vielä törmännyt.
    Ehdottomasti oli hyvä päätös vaihtaa reunamuovit noihin harkkoihin, kiva, että esittelit useamman näkymäkuvan, niin sai paremmin käsityksen penkkien sijainnista ja muodoista. Turveharkot vielä parantavat näkymiä melkoisesti ja kasvualusta pysyy kätevästi poissa noilta kutsuvilta käytäviltä. Olisipa hauska tulla sinnne kiertelemään ja katsomaan, mitä yllätyksiä tulee aina mutkan takaa näkyville! Onneksi pääsee retkelle näin virtuaalisesti.
    Aivan ihana kuva Päivänliljapenkkiin ja Ruusukolmioon päin otettuna! Minunkin pitäisi toden totta ehtiä kanttaamaan, tältä keväältä se homma on vielä tekemättä.
    Kannattaa pitää harsot vielä kasvihuoneessa, kyllä valoa siivilöityy sieltäkin ihan kohtuullisesti. Minä pääsen omassa harsoteltassani kävelemään ja näen oikein hyvin tehdä varkaiden poistoa ja kaikkea näpräämistä. Kohta sinäkin pääset haukkaamaan omaa kurkkua - ovat niin maukkaita ja ihania!
    Lämpöä odotellessa hyvää viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi hyvinkin olla, että sinikämmenesi yllättää. Omani oli kasvanut ja levittäytynyt odotettua laajemmalle. Vuorijumaltenkukkaa saa välillä metsästää. Ostin viime keväänä omani Muhevaiselta, joka on varsin laadukas puutarhamyymälä.
      Paiskin tänään koko päivän turveharkkojen kanssa ja sain Kriikunapolun valmiiksi. Kuorin myös vanhan kivituhkan polulta ja asensin raparperilaatat uuteen kivituhkaan.
      Sanoisin, että kanttaaminen kannattaa. Kun ne kerran tekee kunnolla, myöhemmin pärjää kevyemmällä ylläpidolla. Tuovat minusta puutarhalle siistin ja ryhdikkään ilmeen.
      En ota harsoja vielä pois, kun ennusteiden mukaan öisin on varsin koleaa. Mittarin mukaan kasvarissa on alimmillaan ollut +6 eli ei kovin paljon. Tomaatit ja kurkut näyttävät hyvinvoivilta. Toivotaan lämmön lisääntyvän myös öisin, kuten se varmaan pian tekeekin.
      Kävin aamulla pikaisesti lukemassa juttusi kasvihuoneesi asukkaista. Sinulla on jo tomaateissakin raakileita ja kurkkuja olette jo päässeet syömään. Esikasvatuksessa on taikaa, ehdottomasti.
      Onneksi meillä puutarhureilla on sentään sisäistä lämpöä, joka helpottaa hieman sen ulkoisen lämmön saapumista. Mukavaa helluntaita sinulle!

      Poista
  6. Ihana pihakierros, kiitos. Onnittelut sinikämmenen ja jumaltenkukan löytymisestä. Minulla on rotkokalliokieloa, se taitaa olla pikkuisen korkeampi kuin tarhakalliokielo? Ovat viihtyneet nätisti paikallaan ja nousevat uskollisesti joka kevät, tykkään ihan hurjasti.
    Ehdottomasti kauniimmat turveharkkoreunukset ovat minunkin mielestäni, muovi on aina muovia. Olin suunnitellut tänne kanttausviikonloppua mutta kuinkahan saan patistetuksi itseni tuonne kylmään ja sateiseen viimaan? Kasvihuoneessakin on niin koleaa, että taidan kiikuttaa tomaatit pois ainakin yhdeksi yöksi.
    Oikein hyvää viikonloppua sinulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Piti oikein googlettaa rotkokalliokielo, mutta löytyi vain yksi harrastajan kuva. Puutarhaliiton Viljelykasvien nimistöstäkään en löytänyt ko. nimellä tietoa. Tarhakalliokielon kantalajit ovat lehtokielo ja kalliokielo. Nimitin omaani kalliokieloksi, kunnes Lapinlahden sairaalan puutarhan tutustumiskierroksella Pentti Alanko näytti siellä kasvavan kalliokielon, joka on aika matala. Kertoessani omani korkeudesta, hän totesi sen olevan luultavasti tarhakalliokielo, joka on ruotsiksikin jätterams. Niin tai näin, kauniita kaikki.
      Totta, muovi on muovia ja aina jotenkin puutarhaan kuulumattoman näköistä. Turveharkot ovat melko tyyriitä, mutta myös kestäviä. Ja ehdottomasti lopputulos on varsin fiinin näköinen. Pitänee mennä kuvaamaan, kunhan ensin toivun päivän aherruksesta.
      Jahas, kylmä ja sade on siis saapunut teille. Täällä oli vaihteeksi poutapäivä ja kohtalaisen lämmintäkin. Kesken urakan, piti käydä vaihtamassa shortsit jalkaan. Huomiseksi on taas luvassa sadetta, joten silloin kodin rästihommien purkua.
      Lämpöa sinulle ja tomaateillesi niin viikonlopuksi kuin sen jatkoksikin!

      Poista
    2. Jaa-a, voipihan se hyvinkin olla, että tarhakalliokielo täälläkin on. Oman kasvustoni kohdalla on nimisäle jossa kuitenkin lukee rotkokalliokielo, tiedä sitten sen oikeellisuutta.

      Poista
  7. Tänä keväänä on putkahrellu maasta iloosia yllätyksiä. Tulpuusta ainaki tuntuu kukkivan nupuusta päätellen, monen vuasikerran sipulit. Kiva nähärä laajempiaki näkymiä ja turveharkkoreunusten pualesta liputan mäki. Kanttaamista enoo aloottanu mäkää. Eilinen päivä satoo vettä ja tämä päivä meni osittain hiitillä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tänään tuli urakoitua turveharkkoreunukset valmiiksi ja muutenkin kohennettua polun ulkonäköä. Sää salli ulkotyöt.
      Onko teillä omia kilpahevosia vai hiittaatteko jonkun muun hepoja? Tytär luopui omasta ravihevosestaan. Käy välillä kengittämässä muiden hevosia.

      Poista
  8. Onpa hyvä, että vuorijumaltenkukkasi heräsi henkiin sillä se on todella kaunis.
    Kaunis koiranhammas ja tuo kivasti valoa puutarhaan etenkin sateella. Puutarhasi on siisti ja tykkään niin noista huolellisesti kantatuista penkinreunoista.
    Mukavaa lauantai-illan jatkoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eilen löysin toisenkin vuorijumaltenkukan eli hengissä ja hereillä sekin. Mukavaa.
      Koiranhampaat kukkivat tänä vuonna runsaina. Pieniä ne ovat ja siksi niitä onkin hyvä katsella läheltä.
      Lauantai on kääntynyt sunnutaiksi. Mukavaa päivää sinulle!

      Poista
  9. Upea Zurel. Tosi kaunis väritys.
    Minun pitäisi tulla sinulle kanttausoppiin. Näyttää tosi särmältä. Ehkä otan kantatessa liian vähän maata pois.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Zurel on vuosia vanha tulppaani, joka uskollisesti nousee yhden tai kahden kukan voimin.
      Kanttausurani ovat aika leveitä, jotta en uraa huoltaessani vahingoita reunimmaisia kasveja. Myös nurmikonleikkuu on helpompaa, kun leikkurin toiset pyörät kulkevat urassa. Muutaman vuoden olen nyt kantannut ja taito on siinä karttunut. Ihan varmasti sinäkin siinä onnistut.

      Poista
  10. Upea puutarhakierros ja nuo turveharkkoreunukset ovat hienoja. Itse tuskailen joskus laittamieni kivien kanssa ja aion vähitellen kaivaa niitä ylös ja kantata kukkapenkkien reunat. Muovireunuksestakin yritän päästä eroon.
    Hyvää viikonlopun jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Hitunen! Vuosia sitten reunustin istutusalueet kivillä, mutta koin sen työlääksi ratkaisuksi. Nurmikko ja rikkaruohot pesiytyivät kivien väliin, jolloin niitä piti nostella pois siivouksen vuoksi. Otin kivet pois kaikkialta ja siirryin kanttaamiseen. Ensimmäinen kanttauskierros vaati uurastusta, mutta sen jälkeen onkin ollut melkoisen paljon helpompaa.
      Mukavaa sunnuntaita sinulle!

      Poista
  11. Mielenkiintoisia harkkopenkkejä puuhastelet. Näyttävät oikein hyviltä ja toimivilta. Ihan kateeksi käy noita kantattuja siistejä kukkapenkkien rajoja katsellessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kehuista. Tykkään kyllä itsekin kanttauksistani. Niiden myötä puutarha on siistiytynyt merkittävästi.
      Sain eilen Kriikunapolun harkkoreunukset valmiiksi. Olen tyytyväinen lopputulokseen. Minulla on toisaalla puutarhassa muutamasta harkosta rakennettu "muuri", joka on pysynyt hyvin kasassa 10 vuotta. Eli on aika kestävää ja käyttökelpoista materiaalia.
      Mukavaa sunnuntaita sinulle!

      Poista
  12. Ihania reunuksia, ne todellakin viimeistelevät puutarhan ilmeen! Mulla kanttausurakka vasta alussa. Viikolla, taisi olla torstaina, ehkä ainoana iltana kun ei satanut, aloittelin pionikaarella. Vielä on siis aika monta reunaa kanttaamatta, mutta ehtiihän sitä...

    Minä hämmästelin meidän rippipenkissä myös sinikämmentä! Tiedän sellaisen ostaneeni vuosia sitten, mutta ei ollut enää mitään mielikuvaa missä se asustaisi, koska en muista sitä missään istutuksen jälkeen nähneeni. Mutta nyt huomasin sen juurikin kukkanupupn ansiosta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kanttauskehuista! Niissä on sekin hyvä puoli, että kun kerran kanttaa paikat kunnolla, jatkossa selviytyy kevyemmällä ylläpidolla. Toissa vuonna huolsin kanttausurat marras-joulukuussa, kun oli sulaa ja lumetonta. Keväällä ei sitten ensimmäisenä siihen hommaan tarvinnut ryhtyä.
      Kiva, että sinikämmenesi löytyi. Eikö olekin jännää, miten toisinaan on jonkun kasvin istutuspaikasta ihan "ulalla". Tietää istuttaneensa, vaan minne. Sinikämmenesi päätti hoitaa tiedotuksen kukan kera.
      Mukavaa sunnuntaita!

      Poista
  13. Vesi ja aurinko ovat tehneet pihastanne upean satupuutarhan! Ihanaa jälkeä, kun jaksaa tehdä työtä rakastamiensa asioiden eteen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sartsa! Välillä puutarhan eteen uurastaminen taitaa mennä jo hulluuden puolelle. Rakkautta sen pitää olla, sillä harvan muun asian eteen jaksaisi yhtä innokkaasti puurtaa. Kädenjälkien katsominen tuottaa mielihyvää itsellekin.

      Poista
  14. Vastaukset
    1. Nyt kaikkialla on niin vehreää ja kukkaisaa. Ihanaa aikaa.

      Poista
  15. Ihana tuo sinikämmen sen lehdet on upeat tykkään todella paljon. Sinulla on siistiä jo puutarhassa. Kanttaukset on viimeisen päälle 🤗 Minä kävin välillä anoppia auttamassa Pohjois -Karjalassa ja tulihan siellä kovia, pitkiä päiviä vietettyä puutarhassa ja pihan hoidossa. Nyt yritän päästä taas itse mökin kunnostuksen pariin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minustakin sinikämmen on kaunis kasvi. Toivottavasti viihtyy siirtopaikassaan ja runsastuu myös.
      Teillä riittääkin tekemistä, kun omien pihojen lisäksi hoidatte myös vanhempien puutarhaa. On tämä kevät kaikkinensa kiireistä aikaa, mutta onneksi kaikki tekeminen on mieluista.

      Poista
  16. Ihan ensimmäiseksi on tunnustettava, että Sinikämmen on itselleni täysin uusi tuttavuus :)
    Vettä on satanut vähän liikaakin välillä ja aika koleaakin on ollut, mutta onneksi sentään on välillä saatu aurinkoisiakin hetkiä ja on päässyt ihailemaan kevään kasvua. Sinulla sitä kyllä riittääkin. Niin kaunista ja viimeisteltyä. Ja nuo turvaharkkoreunat ovat erittäin upeat (todellakin mieluummin turve kuin muovi). Toivottavasti kevät tästä vähän lämpenisi.
    Mukavia toukokuun lopun päiviä!

    VastaaPoista

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!