Tulppujen aika

Tulipa Persian Pearl

Pienten tulppaanien kukinta on jo melkein ohi. Mitään suurta ilotulitusta ne eivät tänä keväänä edes järjestäneet. Persian Pearlit ilahduttivat, kuten aina. Tykkään niistä niin nuppuisina kuin auenneinakin.

Tulipa Exotic Emperor

Viime syksynä istutin melko vähän tulppaaneja. Ainakin verrattuna muutamiin edellisiin syksyihin, jolloin euro poikineen on uponnut mitä erikoisempiin lajeihin. Tulppuintoa laimensi vuoden takainen peurojen vierailu. Verottivat hampaillaan pintaan nousseita tulppaanejani oikein urakalla. Osassa sipuleista nuppuaihe oli vielä mullan sisässä peurojen vieraillessa. Suurimmasta osasta nuppu oli syöty kokonaan tai järsitty voimattomaksi. 

Edellisvuonna panostin pitkäikäisiin Darwin-tulppaaneihin. Peurat eivät tehneet eroa Darwinien ja muiden välillä. Jolleivat syöneet maanpäällistä osaa kokonaan, kiskoivat sipulit ylös maasta, josta niitä sitten poimin milloin mistäkin. Takaiskusta huolimatta päätin pysyä Darwin-tulppulinjalla viime syksynäkin. Jokusen muun istutin niiden lisäksi.

Tulipa praestans Shogun

Yleisesti ottaen en ole kovin ronkeli värien suhteen. Vaatteissa ja sisustuksessa minulla on toki suosikkivärini, joihin useimmiten turvaudun. Sen sijaan puutarhassa ja luonnossa väreille on tilaa. Etenkin pitkän talven jälkeen ihan kaikki värit ovat tervetulleita ja piristäviä. Tulppaanit, jos mitkä, saavat revitellä väreillä. Mikä lie sai minut klikkaamaan ostoskoriin oranssin terttutulppaani Shogunin? En tiedä, enkä myöskään kadu. Sillä on onneksi seuranaan tasapainottavaa ja rauhoittavaa vihreyttä. Niin ja lisäksi muutama kevätkaihonkukka, joita pihassani on miltei joka paikassa.

Tulipa praetans Shogun

Tapani on kurkistella terälehtien sisälle, niin myös Shogunin kukan sisälle. Hauskan näköinen väkkärä. Illalla ja pilvisenä päivänä tämä(kin) tulppaani laittaa terälehtensä suppuun.

Tulipa Sun Lover - liljakukkoko siellä taustalla tepastelee, mur..

Muutama vuosi sitten löysin Sun Lover -tulppaanit. Niiden kukka on isokokoinen ja kerrottu. Yhden pussin sipuleista nousee keltaisia, punaisia ja oransseja pionin kukintoa muistuttavia tulppaaneja. Nuppukin on suorastaan syötävän ihana.

Tulipa Sun Lover

Parhaimmillaan Sun Loveritkin ovat isona ryhmänä. Onnekseni ne nousivat muita myöhemmin, eivätkä siten joutuneet yhtä paljon peurojen hampaisiin. Sun Loveria olen istuttanut useampana vuotena peräkkäin. Nämäkin taantuvat muiden erikoisempien tulppujen lailla. Eivät kuitenkaan ihan yhtä nopeassa tahdissa. Yhdessä paikassa Sun Lovereiden 10 sipulista näin neljäntenä keväänä nousee sentään vielä seitsemän.

Tulipa Sun Lover

Katsokaa, miten upeat terälehdet Sun Loverissa on. Siinä on taiteilijalla ollut herkkä sivellin.

Tulipa Pink Impression

Darwin-tulppaaneista olen erityisen ihastunut Pink Impressioniin. Tanakka, selkeä, kaunislinjainen, helppo. Näistä minulla ei vielä ole kovin pitkäaikaisia kokemuksia, mutta toisena keväänä samassa paikassa nousi sama määrä, kuin mitä olin aikanaan sipuleita multaan kätkenyt. Peurat kävivät näitäkin syömässä, mutta nuput olivat silloin vielä turvassa maan sisässä. Pääsen näistä iloitsemaan. Kuin myös toisessa paikassa olleita, jotka ehdin suojata verkoilla.

Tulipa Apricot Impression

Oranssi eli Apricot Impression on kuin Pinkin sisar. Ehkä onkin, en tunne heidän kasvimaailman sukulaisuussuhdettaan. Muuten samanlainen, mutta terälehdissä on hennon oranssi vivahde.

Tulipa Orange Emperor

Terassin vieressä kasvaa kaksi Orange Emperoria. Nämä olen istuttanut 2014, joten pidän suurena saavutuksena, että näin monen vuoden jälkeen yhä nousee ja  kukkii kaksi kappaletta. Saavutuksesta lienee turha puhua, sillä kovin paljon en ole osannut näiden tulppujen selviytymiseen vaikuttaa.

Tulipa Carnaval de Nice

Vasenrinteessä kasvoi lukuisia komeita tulppaaneja muutama kevät sitten. Taantuivat melkein kaikki. Kokeilin jopa kukkineiden sipulien ylöskaivuuta ja uudelleen istutusta. Kova homma vaatimattomaan lopputulokseen nähden. Se sipuli, joka on kerran istutettu, pysyköön maassa. Jollei jaksa enää kukkia, olkoon kukkimatta.

Pari vuotta sitten istutettu Carnaval de Nice innostui kukkimaan uudemman kerran ja tällä kertaa jopa ensimmäistä komeammin, vaikka vähemmällä määrällä. 

Tulipa Showcase

Viime syksynä istutetut tulppaanit ovat nousseet kiitettävästi. Sen sijaan syksyn 2019 sipuleita on ikävä. Pahaa pelkään, ettei esimerkiksi ainuttakaan Queen of Nightiä tänä keväänä näy. Eikä kyllä monia muitakaan.

Tulipa sylvestris

Metsätulppaanit ovat vasta aloittamassa kukintaansa. Viime keväänä ne ehtivät kukkaan sen verran myöhään, että alapihalla Mustilanhortensia oli jo lehdessä. Yhdistelmä oli minusta kaunis. Kuvan sylvesterit kasvavat Pikkupuutarhan Kriikunapenkissä, jossa kevätkaihonkukkien lisäksi scillojen lehdet antavat rehevän taustan hoikille metsätulppaaneille.

Valkoiset Purissima ja lilat Shocaset

Kyykkyperspektiivistä katsottuna tulppaaneja näyttää olevan todellisuutta enemmän. Runsaimman vehreyden näkymään tuovat laukkojen lehdet. Nuppujakin on jo niiden keskellä nousemassa, joten kohta Bermudassa keikkuu hennoissa varsissa liloja palloja. Luultavasti joudun kellastuvia laukanlehtiä leikkaamaan, ennenkuin alueella kasvavat perennat pääsevät riittävän peittäviin mittoihin.

Jokaiselle jotakin

Postauksen viimeinen kuva tarjotkoon väriä joka makuun. Tai olkoon malliesimerkki päättämättömyydestäni sen suhteen, mitä mihinkin istutan. Tulppaanit, narsissit, helmililjat, kirjopikarililjat ja jouluruusukin kera rotkolemmikin tuolta löytyy. 

Tilaa löytyy kaikille. Olkaamme yhtä sopuisia ja sallivia, kuin kevään kukkaset.