Sivut

lauantai 24. heinäkuuta 2021

Herätty kuumuuskoomasta

Salkoruusu on pörriäisten suosiossa

Tainnuttavat helteet hellittivät ja tilalle tuli virkistävä viileys. Iltaisin olen jopa kaivanut viikkojen paljasjalkaisuuden jälkeen sukat varpaita lämmittämään. Koen heränneeni kuumuuskoomasta, joka turrutti puutarhurin työhalut ja tainnutti hänet sohvannurkkaan dekkarin kera.


Puutarhan työvelka on lyhentynyt lähinnä kastelun osalta. Kaikki muu on saanut jäädä odottamaan viileämpiä säitä ja erityisesti kosteampia hetkiä. Ei siis minkäänlaisia uusien kasvien istutuksia eikä vanhojen siirtämistä. Mitäpä sitä kiduttaa kasveja, jotka jo muutenkin ovat henkitoreissaan.

Vasemmalla putsattu hiekkakäytävä, alaoikealla putsaamaton, yläoikealla heilurihara.


Talon ympäri kulkevat hiekkakäytävät ovat olleet luokattoman surkeassa kunnossa. Olen odottanut sateita, jotka kastelisivat niin käytävät kuin ympäristönkin. Silloin voisi kulkea tohottamassa hiekalla kasvavat rikat. Kukapa haluaisi sytyttää talonsa ja puutarhansa tuleen, eikä tulen käyttö metsäpalovaroituksen vuoksi ole luvallistakaan. Niinpä sateiden antaessa odottaa itseään kaivoin heiluriharan esiin ja lähdin käytäviä putsaamaan.

Parin tunnin aherruksella sain isohkon olopihalta talon päädyssä sijaitsevalle mattotelineelle ulottuvan alueen putsattua. Ensin muutaman neliön käsittely heiluriharalla, sitten rikkojen haravointi ja siirtäminen kottikärryihin. Sen jälkeen sama uudelleen. Näin etenin neliö neliöltä, kunnes mielestäni päivän urakka sai riittää ja loput jäädä seuraavaan kertaan. Ja  jäihän sitä, vaikka toisille jaettavaksi.

Clematis viticella Polis Spirit

Viime syksynä rakensimme Ukkokullan kanssa useimmille kärhöille uudet telineet. Silloin jouduin leikkaamaan isoksi kasvaneen Polish Spiritin matalaksi saadakseni sille telineen pystytettyä. Köynnös ei loukkaantunut, vaan venyy taas joka suuntaan.

Istutin kesällä 2017 Polish Spiritin viereen toisen kärhön, joka saattaa olla Dr. Ruppel. Luulin jo sen menettäneeni, sillä hänestä ei ole eloa näkynyt ei kuulunut. Muutama päivä sitten Polish Spiritiä tutkiessani huomasin tuen oikeassa reunassa isolehtisen kärhön, joka oli jo kiivennyt syreeniä pitkin korkealle. 


Syreeneistä on ollut tarkoitus leikata joitakin oksia, jotka ovat vuosia vyöryneet valoa kohti olopihan puolelle. Metsikön kaaduttua syreeneillä on nyt valoa myös toisella puolella ja ne ovatkin vähitellen alkaneet tuuheutua tasaisemmin.

 
Käytävähuollon jälkeen pysähdyin tiirailemaan, mitä oksia olisi syytä leikata. Huomasin ylhäällä jotain vaaleanpunaista ja hain tikkaat nähdäkseni paremmin. Voi olla Dr. Ruppel, tai sitten joku muu. Kukka on vielä sen verran supussa, enkä tikkailla keikkuen päässyt edes kovin lähelle nähdäkseni terälehtien sisälle. Nyt on ainakin varma, etten ihan lähiaikoina ryhdy syreeninoksia  napsimaan. En vaikka, kärhön ihaileminen on varsin vaikeaa pää kenossa tai 3-metristen tikkaiden nenästä käsin.


Kun oikein sopivasti itseni syreenipuskaan asettelin, löysin raon, josta saatoin nähdä kärhökukan maasta katsoen. Onko kenties muitakin kukkia tulossa? Saa nähdä. 

Joskus suunnittelin istuttavani kärhöjä omenapuiden alle, jotta ne kiipeilisivät värittämään hedelmäpuun oksistoa. Luovuin ajatuksesta, koska en halunnut ryhtyä kaivamaan istutuskuoppia omenapuiden juuristoon. Syreenissä kiipeilevää kärhöä katsellessani voin todeta, etten jatkossakaan suunnittele köynnöksiä lehteviin puihin. Kärhöt ansaitsevat ihan oman tukensa, jotta niitä pääsee ihailemaan ilman tikkaita ja viidakkotunnelmaa.

Neitoperho vatukassa

Useimpina vuosina perhosia saa odotella aivan kesän loppumetreille. Tänä vuonna perhosista on saanut nauttia aivan varhaiskeväästä alkaen. Perhosten runsaudesta on uutisoitu ja moni bloggaajakin on esitellyt lukuisia upeita perhoskuvia. Keltaisten ja valkoisten perhosten tankkaustaukoja liljoilla saan ihailla päivittäin keittiön pöydän ääressä itsekin ruokaillessa.

Nokkosperhosen mesitauko liljassa.


Nokkosperhosten joukkoon on viime aikoina liittynyt neitoperhoset ja herukkaperhoset. Keisarinviitta on vakiovieras jättiverbenalla. Suruvaipan olen nähnyt muutaman kerran illalla pyykkejä narulta hakiessani. Eipä ole ollut kameraa mukana, enkä tuskin olisi suruvaipan nopeaa paikasta toiseen siirtymistä ehtinyt kuvaamaankaan.

Metsänokiperhonen?
 

Ehdin jo jokin aika sitten Hiidenkiven puutarhassa -blogin Minnan perhosjuttuun kommentoida, etten ole metsänokiperhosta nähnyt. Sitten sellainen lennähti oman pihan pallerolaukalle. Tovin jouduin kameran kanssa vierellä päivystämään saadakseni kuvan avonaisista siivistä. 

Minulla on jokunen luontokirja, myös kirja perhosista. Niistä on ollut paljon iloa lajien tunnistamisessa. Näin tietokoneen äärellä istuessa hyvä paikka lajitunnistamisessa on myös Luontoportti, jossa perhosistakin on erinomaisia kuvia ja runsaasti tietoa.

Picea glauca - Kartiovalkokuusi

Kuten kuvasta näkyy, kartiovalkokuuseni on hätää kärsimässä. Jouduin siirtämään sen parikymmentä vuotta sitten kunnallistekniikan saapumisen vuoksi. Silloin se selvisi siirrosta hyvin. Kuusessa on puolivälistä alkaen kaksi runkoa. Olen sitonut rungot kevyesti yhteen, sillä lumisateessa latvat ovat taipuneet vaarallisesti erilleen. Viikko sitten huomasin toisen puolikkaan menneen aivan ruskeaksi. Vaikea uskoa, että kuusi tuosta selviäisi. 

Kuusen sijainnin vuoksi puskanurkaksi nimeämäni alue on odottanut kohennusta. Siellä kasvaa pari norjanangervoa, juhannusruusu ja naapurista vyöryvää idänvirpiangervoa. Puskanurkkaa raivaamalla saisi tilaa vierasautopaikalle. Muutenkin paikka ansaitsisi päivitystä, mutta kuusen keskeisen sijainnin vuoksi olen antanut ideoiden muhia. Ehkä niiden kypsyminen on pian ajankohtaista.

Päivänpesän elämää -Katjan ämpärivinkki ahkerassa käytössä.

Kuivuudessa kärvistely alkaa jo olla loppuun kaluttu aihe. Minulle ja puutarhalleni tämän kesän ennätyspitkät helteet ja sateettomuus tulevat jäämään lujasti mieleen. Toukokuussa istuttamani revontuliatsalea (kuvassa ämpärin takana) on pysynyt hengissä pitkälti Päivänpesän elämää -blogin Katjan ämpärivinkin ansiosta. Samoin sen etupuolella olevan safiirihortensian reipas olemus. Kasteluletku jatko-osineenkaan ei kunnolla ylety alapihan takalaitaan. Ämpärivinkin löytymiseen saakka kannoin joka päivä 10 litran kannullisen vettä atsalealle. Silti se lotkotti lehtiään jo iltapäivällä. Reikäpohjaisen ämpärin ja vihdoin myös viilenneiden säiden johdosta atsalea näyttää jo huomattavasti kuvan olemusta pirteämmältä.

Kellarista löytyi valmiiksi pari reikäpohjaista ämpäriä. Tarvetta oli enemmänkin, joten pyysin Ukkokultaa poraamaan reikiä pariin muuhunkin ämpäriin. Rei'istä tuli vähän liian suuria. Viiden sijaan riittää varmasti kolme reikää ja kooltaan melko pieniä. Muuten ämpäri tyhjenee liian vauhdikkaasti, eikä vesi siten imeydy kasvin juurille vaan valuu kuivaa maan pintaa pitkin jonnekin kauemmas. 

Kriikunan nilaus

Kuva ei ole rusakkojen ruokailun jälkitilanteesta. Ihan itse kuorin pikkupuutarhan kriikunaa, sillä puu tekee tolkuttomasti juurivesoja laajalle alueelle. Olen läpeensä kyllästynyt nyhtämään pieniä taimia ympäri istutusalueita. Vahtikierroksia saa tehdä usein, sillä vähänkin suuremmaksi kasvettuaan juurivesan poistaminen vaatii lapiota. Aion käydä vielä tehostamassa kuorimista, sillä puukolla oli vaikea saada tyvestä asti kolmiosaista runkoa ympäriinsä paljaaksi. 

Kuoren poisto tulee tehdä puun kaatamista edeltävänä vuonna kesäkuun lopulla tai heinäkuussa. Kuorimisen pitäisi heikentää huomattavasti juurien kykyä tuottaa vesoja.

Pikkupuutarhan kriikuna on ollut kaunis keväällä kukkiessaan. Hedelmien poimiminen on hankalaa, sillä ahtaan paikan vuoksi tikkaita ei tahdo järkevästi saada pystytettyä ympäristön istutuksia vahingoittamatta. Lisäksi istutin kriikunan lähelle magnolian, joka ansaitsee tulla kunnolla nähdyksi. Lisäksi pikkupuutarhassa on ison marjakuusen lisäksi kaksi koristeomenapuuta, jotka ovat jo kasvaneet mukavasti ja tarjoavat lehvästöllään sopivaa varjostusta.

Alapihalla kasvaa kaksi kriikunaa, jotka nekin tuottavat juurivesoja. Siellä puiden ympärystän pääsee ajamaan ruohonleikkurilla, joten ongelma on tähän saakka hoitunut sillä.

Clematis Ville de Lyon

 
Ei tämä elämä ole pelkkää synkistelyä, vaikka puutarhani ränsistynyttä olemusta murheellisena katselenkin. Ilonaiheita löytyy. Yksi niistä on halvalla hankittu kärhö Ville de Lyon, joka on vakaasti päättänyt ryhtyä kukkimaan. Minulla oli Ville jo aiemmin, mutta se muutti pari vuotta sitten jonnekin muualle. Ei jättänyt osoitetta. Tämä kärhö asustaa lähellä sisäänkäyntiä ja saa porttiruukkuihin istutettujen kesäkukkien ansiosta riittävästi kastelua osakseen.

Markettipihalta tarttui mukaan 50 centin pelaguita. Eiköhän nuo ehdi vielä pulskistua.


Ehkä suomalaista ihmistä ei ole tarkoitettu toimimaan helteessä. Ainakin oma kroppa tuntuu vetristyneen ja ajatuskin kulkee taas vilkkaammin, kun mittarilukema pyörii +20 asteen molemmin puolin. Jatkaisikohan lauantaina käytäväputsausprojektia...

Mukavaa viikonloppua kaikille!


33 kommenttia:

  1. Oli mukava lukea lämän makuisia puutarhakuulumisiasi ja katsella ottamiasi kuvia <3 Helteet ovat väistyneet ja nämä normikesäsäät tuntuvat välillä jopa kylmiltä. Mietin juuri, että nyt on sopiva sää ottaa villiintynyt puutarhamme haltuun. Nurkka kerrallaan, kohta kohdalta, niin eiköhän se siitä :) Puutarhapuuhasta viikonloppua sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri niin eli nurkka nurkalta. Niin minäkin ajattelin edetä puutarhan kunnostuksessa. Viikkojen helteiden vuoksi tekeminen on jäänyt minimiin ja se kyllä näkyy puutarhassa. Vaikka kasvu ei kuivuuden vuoksi ihan hurjaa ole ollutkaan.
      Aamut varsinkin tuntuvat kylmiltä, kun mittari on vain hiukan yli +10 astetta. Onneksi päivällä on sopivan lämpöistä, eikä ollenkaan liian kuuma.
      Kiitos, samoin sinulle puuhakkaita puutarhahetkiä!

      Poista
  2. Helteitä ei täälläkään kaivata, ainakaan ennenkuin sadetta on saatu tarpeeksi;) Kyllä puutarhahommat sujuvat paljon paremmin, kun mittarissa on lukemat 20 lähellä. Toki eilinen 14 oli jo aika vähän kesälomalaiselle:) Mutta mitä mainion pyöräilysää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se toivejärjestys on ensin sadetta ja sitten vasta lisää lämmintä. Ei ihme, että +14 tuntuu kylmältä, kun pudotusta edellisviikkoihin on sama lukema. Hyvin ehdittiin tottua hihattomiin ja sukattomiin päiviin ja nyt iho kaipaa jotain lämmintä.
      Totta, pyöräilysäät ovat nyt erinomaiset. Hurjassa helteessä ei jaksa polkea.

      Poista
  3. Joo ei tosiaankaan ihmistä oo luotu touhuumaan 30 asteen helteessä, parempi nämä viileät ilmat, ja sadettakin saisi tulla enemmän!

    Hyvää viikonloppua!❤️

    https://jasukuvaa.blogspot.com/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä helteet eivät niin vaivaisi, jos niihin olisi syntymästään saakka tottunut. Tai jos tykkäisi ja ehtisi viettämään aikaa pelkästään paljussa istumalla. Tekevälle ihmiselle jatkuvat helteet eivät ole ihannetilanne.
      Kunnon vesisateet ovat nyt minunkin toivelistallani ihan ykkösenä.
      Mukavaa viikonloppua sinulle!

      Poista
  4. Minä taas kaipailen helteitä takaisin, puutarhassa on ollut jopa kylmä. Sadetta saisi tulla, kastelua riittää ja reikä-ämpäriä saa siirtää alvariinsa kun en ole toista tehnyt. Kolme reikää on omassani ja hyvin pienet. Meillä Laatokan keltaluumu tekee hurjasti juurivesoja ja todella kauas emopuusta, sama vika on kirsikoilla ja saa olla tarkkana, että huomaa vesat ajoissa muun kasvillisuuden seasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä aamut ovat olleet koleita, mutta päivisin on kivuttu muutaman asteen kahdenkympin yläpuolelle. Sopii minulle. Kesällä saa olla lämmintä, jopa helteitä, mutta sateiden maustamana. Eniten minua rassaa tämä viikkojen satamattomuus ja puutarhan kuivuus. Pitkiä hellekausia on ollut ennenkin, mutta näin tolkuton kuivuus on tällä tontilla ensimmäinen kerta.
      Minulla on kaksi reikäpohjaista ämpäriä, joissa on kolme aika pientä reikää. Siten ne toimivat hyvin. Hölmöyksissäni laitoin kaatopaikkakuormaan viime syksynä useita sangallisia "muoviämpäreitä", joita tulee tallipalloja ostaessa. Nyt niille olisi ollut työpaikka täsmäkastelijoina.
      Kriikuna on luumun sukulainen. Vesat ilmestyvät kuin varkain ja kasvavat huippuvauhtia. Saa todellakin olla tarkkana, etteivät ehdi kasvaa kovin suuriksi. Muuten niiden poistamiseen tarvitaan lapiota. Eipä uskoisi, miten pitkälle emopuu lapsiaan lähettää.

      Poista
  5. Minun pitäisi tehdä monessa paikassa samaa hiekan harausta, miten kaikenmaailman heinä ehtiikin sinne, mihin ei pitäisi.
    Kiva kuulla, että olet päässyt jo tutumpaan puutarhafiilikseen :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö ole ihmeellistä, miten mahtava kasvuvoima kaikenmaailman rikoilla ja ruohoilla on käytävillä ja paikoissa, joihin niitä ei toivoisi. Pitäisi vaan jaksaa harata käytävät säännöllisesti, kuten tehdään hautausmailla. Siellä ei pahemmin heinää kulkuväylillä kasva.
      Tuntuu hyvältä löytää taas entinen vaihde. Tänään käytäväprojekti jatkui ja muutakin tuli tehtyä.

      Poista
  6. Jalokärhöt eivät suinkaan kärsi leikkauksesta. Päinvastoin, olen havainnut omien jalokärhöjeni kohdalla, että jollei niitä leikkaa säännöllisesti vuosittain joko keväällä tai syksyllä matalaksi, niiden versot alkavat kaljuuntua alaosistaan ja kukat alkavat sijoittua yhä korkeammalle latvaosiin.
    Minäkin nautin suunnattomasti vähän viileämmistä mittarilukemista. Sadetta vain toivon ja odotan kovasti, sillä kuivuus alkaa piinata todenteolla puutarhaa ja kasveja.
    Kartiovalkokuusesi oikeanpuoleinen osa näyttää kyllä täysin elottomalta ja yleensä, jollei oksissa näy yhtään vihreää oksaa jäljellä, on tilanne melko toivoton.
    Oikein mukavaa viikonloppua sinulle. Nautitaan viileämmistä päivistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kruunuvuokko! Sinun ohjeillasi aion kärhöjäni hoitaa jatkossakin.
      Jalokärhöt olenkin leikannut viimeistään keväällä. Niin aion tehdä tuolle "Dr. Ruppelillekin (jos se nyt Ruppel on), mutta vasta myöhemmin. Kiemurrelkoon tämän kesäkauden syreenissä. Ensi kesäksi teen sille tilaa ja tarjoan enemmän valoa tuen piirissä.
      Viileämmässä säässä jaksaa ihan toisella tavalla tehdä myös puutarhahommia. Lämmintä saa toki olla kohtuudella ja ihan ehdottomasti enemmän vesisadetta. Nyt ei kunnon sateita ole ollut viikkokausiin.
      Tutkin tänään kartiokuusta lähemmin, enkä usko toisessa puolessa enää eloa olevan. Aika toispuoleinen puusta tulee, kun poistan kuolleen osuuden. Saapa nähdä, selviääkö sekään.
      Samoin sinulle mukavaa viikonloppua!

      Poista
    2. Kartiovalkokuuset ovat oikeita selviytymisen mestareita, joten uskon tuon terveen osan kuusta selviävän kyllä elävänä. Aika vioittuneista ja muotopuolista kartiovalkokuusista olen itse ajan kanssa saanut lopulta ihan hyviä yksilöitä.

      Poista
    3. Kiitos Kruunuvuokko! Kartiovalkokuusi ansaitsee mahdollisuuden. Eihän sitä tiedä, vaikka elävä puolisko saa uutta virtaa menehtyneen kaksosen poistuttua.

      Poista
  7. Meillä jäi helteillä kaikki hommat tekemättä, paitsi aivan pakolliset. Viileämmällä viikolla hommat luistaa ihan eri tavalla. Kasvien siirtoa ei tosiaan nyt uskalla tehdä. Pari väärässä paikassa kasvavaa puuta kaivan kyllä ylös. Jos tämä kuivuus myös verottaisi niiden uudestaan kasvuintoa. Kirsikan juurivesat ja/tai kivistä kasvamaan lähtevät saavat poistua pian. Yksi hapankirsikka tontilla riittää.

    Jotkut kasvit muuttavat pois osoitetta jättämättä, onneksi sait uuden Villen tilalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Puista luopuminen aina vähän arastuttaa, kun niiden kasvuun on mennyt vuosia. Toisaalta, jos jokin asia liikaa häiritsee, on parempi tehdä radikaalejakin ratkaisuja. Netistä löytämässäni ohjeessa kehotettiin myös poraamaan kantoon reikiä ja kaatamaan reikiin ureaa.
      Tämän kuivuuden jäljiltä postilaatikko olisi täynnä osoitteenmuutoskortteja, jos kasvit niitä jättäisivät. Toivottavasti uusi Ville viihtyy.

      Poista
  8. Tämä viileä viikko on tuntunut minustakin oikein taivaan lahjalta. Vielä kun loppuviikon saderintama antaisi oikein kunnolla vettä niin saisimme kyllä olla niin kiitollisia🙏
    Kiitos ämpärivinkistä, on mennytkin tuo Katjan postaus ohi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt ajatuskin näyttää kulkevan reippaammin. Tekevälle ihmiselle viikosta toiseen jatkuva hidas elämä ja chillailu ei ole luonnollinen olotila.
      Katsoin äsken 10 vrk:n sääennusteen ja yhä siellä sateita keskiviikosta alkaen luvataan. Toteutuessaan ne ovat meikäläisen joululahja ennakkoon.

      Poista
  9. Ei helteillä ole varmaankaan tarkoitus tehdä puutarhapuuhia, mutta on vaikea heittäytyä laiskottelemaan, kun on tottunut aina jotakin puuhaamaan. Onneksi viileni, niin sekä kasvit että puutarhurit jaksavat taas paremmin. Edelleenkin on kamalan kuivaa ja kasvien kärsimys todellista. Hienot käytävät sait kuorittua esiin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sepä se, kun olen luonteeltani tekijä. En millään jaksaisi viettää niin paljon luppoaikaa, mitä helteiden vuoksi on joutunut tekemään.
      Nyt vain uskotaan ja toivotaan, että ennusteiden sateet todella saapuvat. Saa sataa ihan kunnolla, eikö vain!

      Poista
  10. On aina iloinen yllätys, jos kuolleeksi luulemansa kasvi tekeekin yllätyskukat, vaikka sitten syreenin sisälle. Olen aina ihmetellyt, kuinka kärhö voisi pärjätä esim. omenapuun juurella. Näky olisi varmasti kaunis, mutta kuinkahan on riittävän kosteuden laita? Vai istutetaanko kärhö siinä tapauksessa juurimatolla vuorattuun kuoppaan ja kastellaan säännöllisesti?
    Viileällä säällä olisi varmasti tullut tehtyä enemmänkin puutarhatöitä mutta en oikein uskaltanut siirtohommiin alkaa kun sateista ei ollut tietoakaan ja helteet tulossa takaisin. Sain kuitenkin kantattua pari kukkapenkin reunaa, kärrättyä muutaman kottikärryllisen hiekkaa ja vähän kitkettyäkin. Onpahan sitten muutama kasvi vähemmän kuluttamassa maasta kosteutta kun sateet saapuvat.
    Jo löytyi metsänokiperhonen teiltäkin. Eipä tuollaiseen mustanruskeaan perhoseen tulisi juuri kiinnitettyä huomiota, jos ei sitä sen kummemmin etsisi. Tuuliset säät ovat haitanneet meillä perhosten lentoa mutta tänään näyttäisi olevan vähän tyynempi päivä. Pitää kierrellä kameran kanssa ja katsoa, onko ruokailijoiden joukkoon eksynyt uusia lajeja. Neitoperhosen ja suruvaipan olin näkevinäni eräänä päivänä mutta navakka tuuli puhalsi ne äkkiä pois näkyviltä.
    Toivottavasti pääset kriikunan juurivesaongelmasta kaulaamisella eroon. Kaadetun puun kanto lykkäisi tosiaan ilman kaulaamista valtavan määrän juurivesoja koko juuriston alueelle. Ja niitä juurivesoja tulisi varmasti vielä vuosienkin päästä, jos kriikuna on asiassa yhtä innokas kuin haapa. Meillä on tontin vieressä kunnan puolella pienehkö haapa, jonka lähellä on isomman puun kanto. Luulen, että siitä on kaadettu metsän harvennuksen yhteydessä ennen meidän tänne muuttoa haapa, sillä juurivesoja puskee jopa kymmenen metrin päässä marjapensaittemme väleistä ja nurmikolta. Nypin niitä jatkuvasti pois ja kiskon juuriakin sen verran kuin saan, mutta eipä tunnu ongelma loppuvan. Jospa tulemme jotenkin toimeen ja haapa ymmärtää vihjeen ja suuntaa vesomisintonsa jossain vaiheessa metsän puolelle.
    Mukavaa sunnuntaita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huvila&Huussissa kunnostettiin Anna Puun siirtolapuutarhaa. Hänen omenapuissaan luikerteli villiviinejä, mikä vaikeutti hedelmäpuiden leikkausta. Ohjelmassa ei käynyt selville, kuinka lähelle puita villiviinit oli istutettu. Omenapuu ja köynnöksistä varsinkin kärhöt ovat niin erityyppisiä vaatimuksiltaan, etten niitä kimppaan laittaisi.
      Sinä olet ollut helteessäkin ahkera; kärrääminen on hikistä puuhaa muutenkin. Vaan on se kiva saada edes muutama projekti eteenpäin ja kipaista sitten suihkun jälkeen ihailemaan kättensä saavutuksia.
      Haapa kuuluu puihin, jotka kannattaa kaulata ennen kaatamista. Haavan vesoja ilmestyy meillekin, kun kunta kaatoi metsikön sen enempää juurivesoja miettimättä. Vesojen tuotto vähenee ajan kanssa, mutta useampi vuosi siihen näyttää menevän.
      Hups, sunnuntai meni ja viikko alkoi. Mukavaa heinäkuun loppua sinulle!

      Poista
  11. Samanmoisia suunnitelmia heiluriharan heiluttelusta. Minulla vasta suunnitelmia, mutta toteutuksesi antaa uutta intoa tännekin käytävien putsaukseen. Ja reikä-ämpärivinkki on kyllä kokeilemisen arvoinen. Taitaisi minun rinnepenkki kaivata useammankin ämpärin 😄

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika nopeasti heiluriharan kanssa sai hyvää jälkeä. Jatkoin hommaa parina muunakin päivänä ja nyt valtaosa urakasta on tältä erää tehty. Hyvä olisi käydä käytävät säännöllisesti läpi, kuten hautausmailla tehdään.
      Jospa näiden parin hellepäivän jälkeen vihdoin saisimme luvatut sateet.

      Poista
  12. Ihana tuo vaivalla saatu kuva kärhöstä syreenipuskan päällä. Niin näkisin itsenikin tikkailla keikkumassa vilausta kukasta tavoitellen 😁

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jätin tikkaat syreenin lähelle paikoilleen, jotta voin tarvittaessa käydä kukkaa uudemmankin kerran tiirailemassa. Jospa vaikka löytäisin uusiakin nuppuja. Ensi vuonna ohjaan kärhön heti alkusenteillä tukeensa, ettei sen tarvitse syreenistä apua hakea.

      Poista
  13. Uskomattoman aherruksen olet tehnyt pihapolun kanssa jo nyt. Meilläkin pihapolku on nurmettunut tosi pahasti. Olen antanut sen olla, kun on vanha polku. Pitäisi tehdä pohjia myöten uusiksi, mitä ei näillä helteillä jaksa edes ajatella. Onneksi oli viileä jakso välissä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli totisesti hikistä ja pölyistä puuhaa, mutta nyt on suurin urakka tehty. Viikonloppuna siistin jäljelle jääneistä suurimman osa. Pieni siivu vielä odottaa läpikäyntiä. Rikat ja heinät valtaavat uskomattoman nopeasti hiekkakäytävät, vaikka luulisi tässä kuivuudessa niidenkin voiman ehtyvän.

      Poista
  14. Sinäpä olet pannut tuulemaan Ukkokullan kanssa. Nättiä tuli. Ämpärikikka on mainio.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kun riittävästi takoo itseensä puhtia, syntyy lopulta valmista jälkeä.
      Ämpärikikka on erittäin toimivaksi todettu. Eiköhän sille riitä käyttöä tulevinakin vuosina, vaikka ei ihan näin kuivaa olisikaan.

      Poista
  15. Tunnistan tuon saman vetelyyden itsessäni. Viime viikko oli ihanan toimeliasta aikaa, tämä viikko on taas alkanut enimmäkseen lötkötellen.

    Minulla on lumikärhö omatoimisesti kiivennyt luumupuuhun (ja vähän joka suuntaan) ja on aikamoinen sotku. En tykkää. Olen riipinyt sitä alas, eikä se ole moksiskaan. Eikä muuten ollut keväisestä alasleikkauksestakaan, on kasvanut ihan hurjasti kesän aikana, tosiaan ehtinyt sinne luumupuuhunkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Helle vei mehut ihmisestä. Nyt vettä sataa taivaan täydeltä, mikä on mannaa kuivalle luonnolle ja puutarhurin mielelle.
      Hyvä tietää, ettei lumikärhösi suuttunut alasleikkusta. Mietin sitä omani kohdalla keväällä ja jonkin verran kärhöä leikkasinkin. Se on kasvanut jälleen valtavaksi ja korkeaksi. Kukkii myös runsaasti. Aion leikata sitä ensi keväänä saadakseni sen kasvua paremmin ohjattua tukeen.

      Poista
  16. Ehkä mekin suomalaiset opettelemme pitämään päivällä siestaa, jos tällaiset kesät ovat uusi normaali. Olisipa hirsiaitta, jonka viileyteen voisi vetäytyä päiväunille :)
    Metsänokiperhonen on kaunis, olipa ehdokkaana kansallisperhoseksikin. Olen tykästynyt tummempiin perhosiin; haapaperhonen, kuusamaperhonen, tummaverkkoperhonen ja täpläpapurikko. Perhosbongaus taitaa olla tuleva harrastus Û

    VastaaPoista

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!