Sinivalkoista -haaste 2021

Helleborus Double Ellen ja kevätkirjotähdet

 

Puutarhahetki - suurien unelmien puutarhablogin Tiiu  laittoi jälleen liikkeelle jo perinteeksi muodostuneen haasteen. Tarkoituksena on juhlistaa Suomea sinivalkoisin kuvin/postauksin. Kuvien ei ole pakko olla kukista tai puutarhasta, vaan kaikki kauniiksi ajattelemasi sinivalkoinen käy.

Haaste taisi jäädä alkavan joulukauden jalkoihin, kun niin harva on siihen osallistunut. Kevät- ja kesäkuvia katselemalla on ihanaa unelmoida tulevasta kasvukaudesta. Mikäs sen parempi syy tarttua tähän haasteeseen ihan omatoimisesti. Näin siis toimin.

Päätin valita kuvia kronologisessa järjestyksessä eli etenen huhtikuusta lokakuuhun. Sinisten kukkien suhteen valinta on valkoisiin verrattuna huomattavasti vaikeampaa, koska moni sininen on oikeastaan enemmän lila. Raja voi siis näissäkin kuvissa olla häilyvä.

 Huhtikuu

Iris reticulata 'Harmony' 4.4.2021. Peura napsi oikean reunan nuppuja.

Kevätkurjenmiekoissa on erilaisia sinisen sävyjä. Harmony ja vähän vaaleampi Alida ovat selvästi sinisiä, Katherine Hodgkin hyvin vaalea keltaisin maustein. Purple Hill ja George taasen selvästi liloja.

Iris reticulata Frozen Planet

Frozen Planet oli kevään 2021 uusi tuttavuus, joka toivon mukaan jää pysyväksi kaunistukseksi Oikearinteen keväiseen ulkoasuun.

Galanthus elwesii - Lumikello

Lumikelloja ei voi olla liikaa. Olen istuttanut nitä useampaan paikkaan, mutta hedelmäpuiden alla ne näyttävät viihtyvän parhaiten. Nämä pikkuiset sipulikukat ovat oikeita kevään airueita. Niitä löytää pälvipaikoista lumen vasta aloittaessa sulamista.

Crocus species Blue Pearl

Blue Pearl on nimestään huolimatta lähes valkoinen. Kymmenestä sipulista on kolmessa vuodessa kasvanut matalakasvuinen ja tiheä rypäs. Kaukaa katsottuna kuin yksi iso kukka. Suosittelen.

Anemone blanda - Balkaninvuokko

Ihmeellisesti aina jokin kukkaryhmä valloittaa vuorollaan olemuksellaan. Balkaninvuokkoja olen istuttanut aiempinakin vuosina, mutta vasta kahden viime kevään aikana olen iloinnut niistä tavallista enemmän. Valkoisia balkaninvuokkoja minulla on vähemmän. Useimmiten mix-pussukoissakin siniset ovat enemmistönä.

 Toukokuu

Anemone nemorosa - Valkovuokko

Valkovuokko on monille yksi kevääseen liittyvistä tärkeistä merkeistä. Lapsena sini- ja valkovuokkojen kukintaa odotettiin kovasti, jotta päästiin keräämään niitä äidille vietäväksi.

Prunus pumila var. depressa - Lamohietakirsikka

Lamohietakirsikka kukkii toukokuussa. Sen kukka on hyvin samanlainen, kuin esimerkiksi kriikunassa. Ymmärrettävää, sillä sukulaisiahan he ovat.

Vinca minor - Pikkutalvio

Pikkutalvion sininen kukka on sekin kuin suomalainen sinitaivas. Usein samanaikaisesti kukassa ovat myös lemmikit ja kevätkaihonkukat. Kevään puutarhamaton väri on sininen väriltään.

Muscari armeniacum - Helmililja

Helmililja on yksi mieluisimmista kevätkukkijoista. Se on vuosien mittaan levinnyt mukavasti eri paikkoihin puutarhassani. Siten myös sen kukintaa riittää pidemmäksi aikaa, kun paikkojen olosuhteet vaihtelevat.

Anemone sylvestsris - Arovuokko

Arovuokon löysin vasta 2015. Se on ahkera kukkija ja leviää myös hyvin. Viime kesänä päätin kaivaa taimia istutettavaksi muualle. Sitä projektia aion jatkaa tulevana kesänä.

Clematis alpina - Alppikärhö

Sinikukkaisissa kärhöissä monen sininen on jo lähempänä lilaa. Alppikärhökään ei ole taivaansininen. Toisaalta siinä yhdistyy sininen ja valkoinen, kunhan huomaa kurkata terälehtien sisäpuolelle.

Kesäkuu

Tiarella cordifolia - Rönsytiarella

Rönsytiarellan valkoiset kuvat ovat tähtimäisiä ja hentoja. Tämän kasvin olen ollut vaarassa menettää, kun kunnan puiston puiden kaataminen vei vähäisenkin varjon näiden istutuspaikalta. Sittemmin olen istuttanut rönsytiarellaa erilaisiin paikkoihin nähdäkseni, missä se voisi  menestyä.

Epimedium x youngianum 'Niveum' - Varjohiippa

Varjohiippa kuuluu uudempiin tuttavuuksiini. Kiinnostuin varjokasveista isommin oikeastaan vasta sitten, kun varjopaikat puutarhassani vähenivät oleellisesti. Taisi käydä klassisesti eli omistamaansa arvostaa vasta, kun sen on menettänyt. Nyt tämä varjohiippa ja varjosiippa (vancouveria hecandra) sen kaverina kasvavat ns. makkaripenkissä, johon osuu vasta ilta-aurinko. Toivottavasti kasvi ei kovasti pahastunut kattoremppamiesten tallustelusta sen päällä.

Allium ursinum - Karhunlaukka

Karhunlaukkakin kuuluu uudempiin hankintoihin. Tämä asustaa niin ikään makkaripenkissä, kun minulla ei ole tarjota sille kosteaa, varjoisaa lehtimetsää. Edellisen talven yli karhunlaukka selvisi hyvin ja kukki kesäkuussa. Jos se nousee tulevanakin keväänä, otan siitä jakotaimen istutettavaksi toiseen paikkaan. Ihan vain kokeillakseni, jos se viihtyisi muualla paremmin. Useampaan paikkaan istuttamalla aina joku on osoittautunut sopivaksi. Näin kasvin jatkuvuus on turvatumpaa.

Aquilegia

Akileijaa löytyy monissa väreissä. Ne myös risteytyvät keskenään, jolloin voi syntyä uudenlaisia väri- ja muotoyhdistelmiä. Omieni kanssa olen mennyt iloisesti sekaisin.

Iris sibirica - Siperiankurjenmiekka

Siperiankurjenmiekka on taatusti sininen. Vaikka tuossa näkyy keltaista, ei siitä Ruotsin värit silti nouse mieleen. Kurjenmiekan kukka on malliesimerkki luonnon uskomattomista taidoista. Miten hienosti luontoäiti on maalannut terälehtien värit.

Campanula patula - Harakankello

Harakankello on tullut meille ihan omin voimin. Taimena se näyttää rikkaruoholta, joten kitkiessä pitää olla tarkkana, ettei vahingossa nyhdä näitä luonnonkukkia kompostiin. Lapsena sanoimme lähes kaikkia kellokukkia kissankelloiksi. Paitsi kurjenkelloa, joka olikin selvästi suurikokoisempi.

 Heinäkuu

Eryngium alpina - Alppipiikkiputki

Alppipiikkiputki on oikeastaan enemmänkin hopeinen. Muiden kasvien joukossa ja erityisesti vihreiden lehtien keskellä sen kyllä näkee sinisenä. En ole missään törmännyt mainintaan, että alppipiikkiputki olisi hyvä pörriäishoukutin. Sellainen se kuitenkin todistetusti on. Meidän pihalla alppipiikkiputki on joka kesä yksi suosituimmista pörriäismagneeteista.

Clematis 'Multi Blue' - Loistokärhö

Alppikärhön lisäksi meillä kasvaa kaksi muutakin sinistä kärhöä: The President ja Multi Blue. President on ehkä enemmän lila riippuen vähän valosta, jossa sitä katsoo. Multi Bluekin on selvästi lilaan vivahtava, mutta siniseksi se on nimetty.

Pikkupuutarhassa olen kokeillut kärhöä kiipeilemässä puussa. Multi Blue asustaa kriikunan vieressä, josta se on helppo ohjata kasvattamaan versonsa puun runkoa pitkin ja oksille. Tulevaisuudessa kriikuna on tarkoitus kaataa pois pikkupuutarhasta runsaan juurivesatuotannon vuoksi. Uskon, että kärhö pääsee sen jälkeen paremmin oikeuksiinsa, kun sen kukat eivät huku tiheään kriikunapuun lehdistöön.

Picea pungens 'Glauca compacta' - Kääpiöhopeakuusi

Edesmenneeltä veljeltäni saatu kääpiöhopeakuusi on uusia versojaan  kasvattaessaan hetken aikaa selvästi sininen. Kas, kun en ole aiemmin tajunnut, että näitä voisi istuttaa useammankin. Sopisi vaikka rinteeseen, sillä tämä kasvi viihtyy auringossa kuivissakin paikoissa. Varjossa siitä tulee helposti risuinen.

Daucus carota - Villiporkkana

Villiporkkana vei kertaheitolla sydämeni. Tämän valkoisen onnistumisesta innostuneena kasvatin viime kesänä myös punasävyistä Daraa. Korkeaksi kasvavana villiporkkana sopii hyvin vaikkapa taustakasviksi matalammille kasveille. Aika hyvin se pysyy myös pystyssä, vaikka toisin luulisi.

Clematis 'Paul Farges' (Summersnow) - Lumikärhö

Lumikärhö on näyttävä kärhö. Se kasvaa nopeasti ja korkeaksi. Ja kukkii ahkerasti ja pitkään. Joka kesä pyörin kamerani kanssa lumikärhön ympärillä, sillä tykkään paljon jo sen pyöreistä nuppupalluroista itse kukista puhumattakaan. Mihinkään ahtaaseen koloon tätä kasvia ei kannata istuttaa. Se vaatii tilaa ympärilleen myös leveyssuunnassa. Vaikea uskoa, että joku pettyisi tämän kasvin istutettuaan.

Rosa rugosa 'Sävel'

Valkoisia ruusupensaita on toki lukuisia, mutta minulla oikeastaan vain juhannusruusu. Sen kuvat jätin tästä postauksesta, sillä yleensä se pääsee muutenkin kaikessa kauneudessaan esille runsain määrin. Sävel-ruusu ei ole varsinaisesti valkokukkainen, mutta kyllä sen kukat alkuvaiheessaan ovat selvästi valkoiset. Hennon vaaleanpunaisin siveltimenvedoin maustettuna. Kauempaa katsottuna täydessä kukassa Sävel on selvemmin valkoinen, kuin vaaleanpunainen.

 Elokuu

Hydrangea serrata 'Blue Bird' - Safiirihortensia

Safiirihortensiaa ei voi ohittaa, kun puhutaan sinisistä kukista. Eikä kyllä voisi ohittaa muutenkaan. Tämä ihana pikkupensaani toi viime kesänä mielihyvää enemmän, kuin moni kasvi koko kasvuaikanaan. Olen iloinen, että se selviytyi talvesta. Yhä iloisemmaksi tulin lehtien ilmestyessä ja uusien versojen kasvaessa paleltuneiden tilalle. Sitten vasta meinasin pakahtua onnesta, kun muutamiin vanhoihin versoihin alkoi ilmestyä nuppuja, jotka myös avautuivat. Nyt tässä on talvi aikaa hengähtää ja kasvattaa toivoa safiirihortensian selviytymisen puolesta.

Eryngium planum - Sinipiikkiputki

Sinipiikkiputki on sininen, jos vain jokin on sininen. Suorastaan loistavan sininen kukkien kehittyessä kunnolla. Minulla kasvaa sinipiikkiputkea kahdessa paikassa. Kumpaankaan tämä ei viime kesänä noussut, mitä ihmettelen. Ehkä kuivuudella oli osuutensa. Sen sijaan sinipiikkiputki nousi yllättäen punaherukan viereen, mihin en taatusti ole sitä istuttanut. Ja kuinka ollakaan, myöhemmin elokuussa löysin yhden sinipiikkiputken myös alkuperäiseltä kasvupaikaltaan Päivänliljapenkissä. Se taisi odotella viileämpiä ja kosteampia säitä ennen ihmistenilmoille saapumistaan.

Geranium hymalayense 'Baby Blue' - Idänkurjenpolvi

Monet kurjenpolveni kärsivät viime kesän helteistä. Ovaalipenkin Baby Blue alkoi kasvaa ja kukkia paremmin vasta elokuun loppupuolella. Vasenrinteessäkin Baby Blue virkistyi kesän loppumetreillä. Baby Bluen kukan sinisyyttä muuttaa lilan suuntaan nuo lilat raidat terälehtien tyvessä. Täydessä kukassa ollessaan tämä kurjenpolvi on kyllä ihan aidosti sininen.

Liatris spicata - Punatähkä, valkoinen

Valkoinen punatähkä kukki menneenä kesänä varsin vaatimattomasti. Kukkavarret jäävät usein punakukkaista matalammiksi. Kukka on selkeästi valkoinen.

Hydrangea paniculata 'Magical Moonlight' - Japaninhortensia

Poden ilmeisesti jonkinlaista syyshortensiamaniaa. Niitä on vaikea ohittaa kaupassa yhtään tutkimatta ja hipaisematta. Pihassani asustaa jo ennestään kaksi tavallista syyshortensiaa, Vanille Fraise, Vim's Red ja Mustilanhortensia. Mutta kun halvalla saa, on tarjoukseen pakko tarttua. Niin sitten kaupasta lähtivät mukaani Magical Moonlight ja Vanille Fraise. Olen todennut syyshortensiat helpoiksi kasveiksi, joista kukinnan aikaan iloa riittää pitkäksi aikaa. Vahvasti epäilen, etteivät syyshortensiani näihinkään jää.

Magical Moonlightin  kukan sanotaan olevan valkovihreä ja myöhemmin myös hennon vaaleanpunainen. Ostamassani pensaassa oli pari nuppua valmiina. Nuput ja kukat suositellaan poistettavan istuttaessa juurtumisen edistämiseksi. En raaskinut niin tehdä.  Valtava kukka oli alusta loppuun saakka puhtaan valkoinen.

 Syys-Lokakuu

Viola odorata - Tuoksuorvokki

Syksyn saapuessa kukkien määrä vähenee vauhdilla. Sininen tuoksuorvokki kukki täyttä päätä vielä marraskuussakin. Valkoistakin minulla on, mutta niiden kukinta on ollut heikompaa ja lyhyempiaikaista. Lappalainen etelässä -blogin Nilalta saatu sininen tuoksuorvokki on kotiutunut niin hyvin, että ensi kesänä aion ottaa siitä jakotaimia siirrettäväksi muuallekin. Tämä on helppo kasvi, joka sopii hyvin maanpeitteeksi moneen paikkaan. 

Astrantia major 'Sunningdale Variegated' - Tähtiputki

Tähtiputki Sunningdale kukkii tavallisesti huomattavasti aiemmin. Tänä vuonna se mietti ja mietti ja ryhtyi kukkimaan vasta syyskuussa. Kukkavanatkin jäivät varsin mataliksi ja sateet ruskettivat kukat niin, ettei niistä saanut siemeniä. Ehkä ensi vuonna tapaan hänet jälleen.

Crocus speciosus - Syyssahrami

Syyssahrami ei aennut tänä syksynä  kunnolla ollenkaan. Muutaman yöpakkasen jälkeen osa niistä nousi jälleen pystyyn, vaan eivät antaneet kurkistaa terälehtiensä sisälle. Hauskasti kasvukausi alkaa sinisillä sipulikukilla ja myös päättyy sinisiin sipulikukkiin.

Tämän haasteen kuvien penkominen oli virkistävää. Siinä ohessa nousi hurja kaipuu kevääseen ja kesään, lämpöön ja väreihin. Toisaalta arkistoissa seikkaillessa huomasi, että käytännössä kevät on käsillä jo huhtikuussa (täällä etelässä). Siihen on vain yksi hujaus.

Haastan sinisiä ja valkoisia kuvia arkistoistaan etsimään:

Kukkia ja haaveita -blogin Sirkun
Mama's Garden -blogin Minnan ja
Vaalean vihreää -blogin

 Haasteen säännöt:
- kerro postauksessasi, kuka haasteen aloitti (Tiiu/Puutarhahetki-blogista)
- tee postaus, jossa sininen ja valkoinen ovat pääroolissa
- haasta kolme tai useampi blogiystäväsi mukaan
- käy kirjoittamassa postauksesi www-osoite Puutarhahetki - Suurien unelmien puutarha -blogin Sinivalkoista-haaste -postauksen kommenttikenttään 

Helleborus niger - Vaaleajouluruusu marraskuisessa kohmeessa

 

Ensilumi avasi joulukauden

Tiistaiaamuna herättiin valkoisessa maailmassa. Yön aikana oli satanut ensilumi. Ihan kunnolla sitä oli tullut. Pihalla pääsi kyllä hyvin kävelemään, mutta sisääntulosta oli käytävä lumi kolaamassa. Vieläpä kahdesti, kun aura kävi päivemmällä lykkäämässä lumipaakut kadulta ja jalkakäytävältä portille. Aina on varauduttava siihen, että pakkanen jäädyttää isot paakut. Silloin niitä ei kevyesti sivuun työnnetä, vaan jopa rautalapio on haettava avuksi. Parempi siis kolata auralumet mahdollisimman pian pois.

Kotikadun asukkaat ovat virittäneet jouluvaloja

Illaksikin oli hommia, kun pääkaupunkiseudun kierrätyskeskuksen auto tuli kylän keskustaan taas hakemaan tavaraa. Viime vuoden keräyskierros jäi koronan vuoksi väliin. Tällä kertaa autoon sai viedä erilaisia kodin tavaroita, liinavaatteita, harrastuksiin ja askarteluun liittyviä tavaroita. 

Siivosimme kesällä kellaria, josta lähti monta kuormaa roinaa ihan kaatopaikalle, mutta myös kierrätykseen. Puutarhavälineet ehdin inventoida vasta siivousurakan jälkeen. Molempien vanhemmilta on kertynyt meille haravoita, lapioita, pari viikatettakin. Yhteen talouteen kolme haravaa riittää mainiosti, joten loput vietiin kierrätysautolle. Siivosin myös liinavaatekaappeja ja askartelutarvikevarastojani. Kummasti löytyi taas hyväkuntoisia tavaroita, joilla ei itselle ole käyttöä. Toivottavasti ne löytävät uuden kodin.

Kierrätysauton käynneille on selvästi tarvetta. Ihmisiä toi tavaraa niin autoilla kuin jalkaisin ihan ruuhkaksi asti. Mahtoiko auton 25 minuutin pysähdysaika edes riittää kaikkien tavaroiden vastaanottamiseen?

Amaryllis Rozetta

Viikko sitten kävin näyttelykeskus WeeGeessä Tapiolassa. Samalla poikkesin kauppakeskus Ainoassa sijaitsevaan kukkakauppaan, josta löysin viime vuonnakin Rozetta-amarylliksen. Niin myös nyt. Lämpimässä huonetilassa nuput avautuvat aika nopeasti. Pian ensimmäisen vanan kukat jo lakastuvat. Onneksi tyvellä on toinen vana tulossa.

Ruokakaupasta ostin valkoisen amarylliksen. Nyt näistä kaunottarista kannattaa iloita, kun niitä on hyvin tarjolla.

Joulukorttiaskartelun aloittaminen tökki poikkeuksellisesti pahasti. Yleensä niitä on ollut kiva tehdä ja ideatkin ovat löytyneet helposti. Ei tekeminen nytkään vastenmielistä ollut. Ehkä eniten haittasi turhan voimallinen saamattomuuden tunne.

Kaupoissa juokseminen ei houkuttele laisinkaan. Päätin kokeille korttiaskartelun alkuperäistä ideaa eli tehdä niistä materiaaleista, joita omista varastoista löytyy. Vuosien mittaan olen ostanut erilaisilla markkinoilla olevista korttiteltoista edullisesti myytäviä joulu- ja muita kortteja. Ovat suurelta osalta jääneet käyttämättä, kun olen askarrellut joulukortit itse. Nyt leikkasin niistä sopivia kuvia yhdistäen niinikään aiempina vuosina hankittuihin muihin materiaaleihin. Erään askartelukaupan poistomyynnistä pari vuotta sitten ostettuja korttipohjia kirjekuorineen löytyi juuri sopivasti. Värit ja kuviot olisivat voineet mätsätä paremmin yhteen, mutta näin tällä kertaa.

Muutama joulukortti syntyi vuosi sitten väsäämistäni helmitähdistä. Innostuin silloin pujottelemaan laatikosta löytämiäni helmiä netissä - olisiko ollut peräti täällä jonkun teidän blogissanne -  näkemäni idean pohjalta. Näihinkin kaikki materiaali oli kaivettavissa omista varastoista. Lähipiirin pikkulapset ovat sen verran harvassa, että omat askartelutarvikkeet vähenet turhan hitaassa tahdissa.

Joulukaktukset, vai ovatko marraskuun kaktuksia, kukkivat runsaina. En tullut kiikuttaneeksi  näitä viime kesänä ulos, mikä ei heitä näytä vaivaavan. Tykkäävät nyt katsella ulos, kun pesin olopihan puolen ikkunat niin ulkoa kuin sisältäkin. Välit jääköön kevääksi. Ulkopintoja on nykyisin pestävä monta kertaa vuodessa, kun tuuli roiskii aina sadevedet suoraan ikkunoihin. Auringon paistaessa ei sielu siedä katsella harmaita ja läikikkäitä ikkunoita kovin pitkään.

Joulutohina on ollut kaupoissa ja telkussa vilkasta jo pidemmän aikaa. Kausivaloja minäkin olen sytyttänyt niin sisälle kuin uloskin. Runsas viikko sitten viritin valosarjat pariin pihatuijaan, alapihan portaiden porttiin ja muutamaan muuhun paikkaan. Laitoin ne syttymään pimeän tullen ajastimilla. Kylän asukkaat ovat koristaneet valosarjoilla pihojaan ahkerasti. Näin pimeään aikaan niistä riittää iloa niin itselle kuin naapureillekin.

Lumimaisema ti 23.11.

Keskiviikkona tätä postausta kirjoittaessani mittari näyttää +3 astetta ja vesi tippuu iloisesti räystäiltä. Lumi sulaa vauhdilla, vaan saapa nähdä, sulaako kaikki. Ennusteiden mukaan täällä etelässä on torstainakin reilusti plussaa ja vesisadetta eli rapa roiskuu ja harmautta riittää. Sen jälkeen mennään jälleen pakkaselle. En kaipaa valtaisia lumimassoja. Muutaman sentin lumikerros toisi valoa, kaunistaisi maisemaa ja suojaisi kasveja. Sellaista siis toiveissa.

Pelargonia Rasberry Ripple

Laitettakoon joulu- ja talvijuttujen jälkeen kevennykseksi kuva Rasberry Ripplestä, joka kukkii työhuoneen ikkunalla muistuttamassa, että "talven jälkeen on kevät taas..."

Mukavia marraskuun lopun päiviä teille kaikille!

Museo Emman nyörit ja pystit

Edellisestä Espoon modernin taiteen museon Emman käynnistä on vierähtänyt vähän liiankin pitkään. Emmahan sijaitsee Tapiolan Ahertajantiellä, painotalo Weilin&Göösin v. 1964 (laajennukset 1967 ja 1974) valmistuneessa Aarno Ruusuvuoren suunnittelemassa rakennuksessa. Rakennus on nykyisin suojeltu. Näyttelykeskus WeeGeenä se avattiin yleisölle 2006.

Mielestäni WeeGee-talo sopii erinomaisesti modernin taiteen esittelypaikaksi. Betonipinnat, isot ikkunat, väljät tilat antavat sijaa itse teoksille. Sijaintikin on keskeinen, helposti tavoitettavissa. Joskin henkilöautolla ei museoon kannata mennä sillä ajatuksella, että auton saisi lähelle. Tapiolan keskustassa on runsaasti pysäköintipaikkoja, joista ei kauaa museolle kävele. Samalla on mahdollisuus tehdä huomioita nopeassa tahdissa muuttuvasta ympäristöstä.

Suurimpana houkuttimena tämänkertaiseen Emma-vierailuun oli japanilaisen Chiharu Shiotan "Äärirajoilla" -teos. Kiirehdin turhaan, sillä olin lukenut näyttelyajan päättyvän jo 27.11. Aikaa on ihan riittävästi, koska näyttely on paikalla ensi vuoden marraskuun loppuun.

Saavuin paikalle sopivasti pian museon avautumisen jälkeen, joten sain ihan rauhassa kulkea katselemassa. Äärirajoilla-teoksella ei ole mitään tekemistä käsitöiden kanssa, mutta ilman muuta on kiinnostavaa nähdä, miten taiteilija ilmaisee itseään mm. lankaa käyttäen.

Chiharu Shiota on käyttänyt teokseen lankaa runsaan 350 km eli jokunen villasukkakerä tuonne on punottu. Teosta oli kokoamassa taiteilija mukaanluettuna 13 henkeä kahden viikon ajan.

Teosta varten tilan betonilattia jouduttiin päällystämään puulla. Ihmettelinkin heti teoksen keskelle käytyäni, miten langat on kiinnitetty. Selvisi kumartumalla katsomaan.

Pitkään jouduin teosta läheltä katsomaan, kunnes löysin ensimmäisen solmun. Mietinkin, että jossain on ihan pakko olla solmuja tai muita langan jatkamiskikkoja. Loputonta lankakerää ei taida olla japanilaistaiteilijallakaan.

Teoksen keskellä oli jännittävää kulkea. Siellä ei tullut minkäänlaista ahtaanpaikan kammoa tai ilman loppumisen tunnetta. Lankalabyrintissä oli helppo liikkua, ei ollenkaan eksymisen pelkoa. Ovia saattoi aukoa ja sulkea. Teoksen läpikuultavuus ja ilmavuus toivat turvallisen olon ja koin olevani konkreettisesti jonkin sisällä. Museossa ei muutenkaan ole erityisen äänekästä, mutta selvästi punaisen lankaviidakon keskellä vähäisetkin äänet pehmenivät.

Mimmo Paladino: Järjen tuolla puolen

Shiotan teoksen kokemisen ja katsomisen jälkeen kiersin muitakin museossa esillä olevia näyttelyitä, joista yhtenä mm. Saastamoisen säätiön kokoelmanäyttely Kosketus, suomalaista ja kansainvälistä nykytaidetta.

Roland Persson: Panaman paperit

Edellisen kuvan Roland Perssonin Panaman paperit on sijoitettu hienosti niin, että sitä voi katsella myös usean salin yhdistävän käytävän kautta.

Hans-Christian Berg: Ajatusnousu tyhjiössä

Nämä ruukut sisältyvät "Särkyvää - Keramiikka uuden äärellä" -näyttelyyn, jossa 12 taiteilijan ja kahden taiteilijaryhmän teoksissa näkyy mm. huoli ympäristöstä. 

Ruukut jo sinänsä ovat niin upeita, että ottaisin heti kättelyssä niistä jokaisen omaan kotiini/pihaani. 

Aaron Heinon Off Topic -näyttelyn teokset ovat myös kiinnostavia. Yksittäisten teosten nimet jäivät merkitsemättä muistiin.

Aaron Heino

Aaron Heino

 

Rut Bryk ja Tapio Wirkkala

Emmaan on talletettu Tapio Wirkkala Rut Bryk Säätiön kokoelma. Se on kokonaisuudessaan yleisölle avoimissa tiloissa. Ns. katseluvarasto on säilytystilan, näyttelyn ja työskentelytilan yhdistelmä.

Moni tämän taiteilijapariskunnan luoma esine on meille suomalaisille tuttu omissa kodeissamme ja keittiöissämme.

Futuro

Emman pihalla olevaan arkkitehti Matti Suurosen suunnittelemaan Futuro -taloon en päässyt nyt tutustumaan. Se on museon kävijöille avoinna toukokuusta syyskuuhun. Futuro on jäänyt mieleen lapsuudesta, jolloin mummulaan mennessä näimme auton ikkunasta Lahnajärven huoltoaseman pihalla Futuron. Netistä löysin tiedon, että Lahnajärven Futuro on nykyisin Virossa.

Lähde: Wikipedia
Laajasta kotimaisesta ja kansainvälisestä kiinnostuksesta huolimatta Futuro ei koskaan lunastanut siihen kohdistettuja kaupallisia odotuksia. Se oli massamarkkinoille liian erikoinen ja kallis. Lisäksi Polykem Oy:n kokemus ja resurssit olivat riittämättömät Futuron laajamittaiseen kansainväliseen lanseeraukseen. Vuoden 1973 öljykriisi kolminkertaisti muovin hinnan ja vaikeutti huomattavasti Futuron markkinointia.

Suomessa valmistettiin 20 Futuroa vuosina 1968-1978. Näistä 12 kappaletta toimitettiin suoraan ulkomaisille tilaajille. Vuosina 1969-1973 Futuron valmistuslisenssi myytiin 25 eri maahan, mutta sen valmistus aloitettiin vain noin kymmenessä maassa. Kaiken kaikkiaan Futuro-taloja valmistettiin alle sata kappaletta, joista Suomessa on säilynyt viisi. Yksi näistä oli Matti Kuuslan omistuksessa Hirvensalmella kesästä 1968 syksyyn 2011, jolloin Näyttelykeskus WeeGee osti sen. Huolellisen konservoinnin jälkeen tämä Futuro (nro 001) saapui huhtikuun lopussa 2012 Emmaan.

Aaron Heino

 

Välillä on vaikea saada omaan aikatauluun sopimaan arkeen kuulumattomia menoja. Kannattaa kuitenkin silloin tällöin taikka useamminkin tehdä tilaa kalenteriin kulttuurille, museoille, leffoille. Ihmeesti ne virkistävät mieltä pitkäksi aikaa. Mikäs sen parempi ajankohta itsensä sivistämiselle ja kokemusten keräämiselle, kuin tällainen rospuuttoaika ja sitä seuraava talvi. Kokeilkaa. Uskon, ettette pety!