Sivut

lauantai 5. maaliskuuta 2022

Paulin ja Fannyn luona kylässä

 
Maaliskuuni alkoi kulttuuripitoisissa merkeissä. Ensin tutustuin Sinebrychoffin taidemuseon "Linné ja pieni pala paratiisia* -näyttelyyn, josta raportoin 3.3. Koska energiaa riitti enempäänkin ja koska marraskuisessa käynnillä Sinebrychoffien kotimuseo oli remontissa, oli nyt aika kivuta talon toiseen kerrokseen.

Empiresali

Onpa Sinebrychoffeilla upea koti Helsingin Bulevardilla. Meidän kaikkien onneksemme talon viimeisimmät asukkaat, Paul ja Fanny Sinebrychoff, olivat innokkaita taiteenharrastajia. He keräsivät mittavan kokoelman taidetta ja esineistöä. He kirjasivat testamenttiinsa toiveen, että taideaarteet olisivat kaikkien nähtävillä. Kokoelma lahjoitettiin valtiolle 1921, joten museon puitteissa Sinebrychoffin toive toteutuu.

Empiresali on suuri huone, jossa on useampi sohvaryhmä. Kalusteissa on yhtenäiset, kullatut koristeet. Empiresali on varmasti ollut juhlava kokoontumispaikka.

Vasta jälkikäteen tajusin, että olisi kannattanut ottaa kierrokselle mukaan opastus. Kierroksesta olisi saanut enemmän irti. Ehkä teen toisen reissun nauttiakseni opastuksesta. Museon kotisivulla voi myös vaikka kotisohvalta käsin kuunnella opastus huone kerrallaan.

Talon Bulevardin puoleiset huoneet avautuvat peräkkäin. Samoin huoneet Sinebrychoffin puiston puolella. Joskin siellä huonenauha päättyy Bulevardin puolta aiemmin portaikkoon.

Kustavilainen sali. Yksittäisten maalausten katseleminen jäi pikavilkaisuksi, kun nähtävää on niin paljon myös kalusteissa ja pienemmissä esineissä.

Kustavilaisen salin parketti on  myös hieno.


Kannattaa nostaa katse kattoon. Joka huoneessa katto on erilainen. Eipä tarvitse sängyssä tai sohvalla lampaita laskea, kun voi unelmoida kukkakimpuista ja joutsenista.



Paul Sinebrychoffin työhuone.

Ruokasali. Joulun alla Sinebrychoffin museossa on esillä jouluisia kattauksia. Ehkä ensi jouluna pääsen niitä katselemaan. Menneen joulun alla korona mutkisti suunnitelmia.


Sali, joka on nyt kalustamattomana näyttelytilana.

Salien väliin jäävällä käytävällä (ei kuvassa) oli esillä mielenkiintoinen miniatyyrikabinetti. Paul Sinebrychoff hankki noin 300 miniatyyrin kokoelman 1600-1800 -luvulta. Hän oli kiinnostunut myös niissä kuvattujen henkilöiden historiasta. Kunkin vitriinin ohessa on tabletti, jonka avulla kustakin miniatyyristä löytyy tietoa.

Sinebrychoffin puiston puoleisia huoneita.

Tarkemmat tiedot tästä taulusta jäivät tutkimatta. Tätähän voi käyttää vaikka mallina, jos haluaa tehdä itselleen sukupuun.

Pitihän minun kurkkia kotimuseon ikkunoistakin ulos. Näkymät eivät ole paljoakaan muuttuneet sitten viimeisimpien Sinebrychoffien ajoista. Paitsi vasemmalla näkyvät, keltaisen talon takana olevat kerrostalot taitavat olla 2000-luvulla rakennettuja.

Hietalahden kauppahalli (1903) jää ikkunasta näkyvän rakennuksen taakse. Ehkä Sinebrychoffien palvelusväki ehti käydä kauppahallissa ostoksilla.

Vanhankirkon puiston rhodot

Museokäynnin päätteeksi ei tehnyt mieli jäädä talsimaan jäämuhkuraisia Helsingin katuja. Tähtäsin kulkuni metroasemalle, sillä jätin auton Tapiolaan parkkiin. Meiltä kun bussiliikenne Helsinkiin on kutistunut vaatimattomaksi ja liikennöitsijä on ilmoittanut sen loppuvan toukokuun loppuun mennessä kokonaan.

Fredalla pysähdyin kurkkimaan Kissakahvila Helkatin ikkunassa ohikulkijoita seuraavia kissoja. Näkyvillä oli kolme kissaa, joista yksi pakeni ennen kuin sain siitä kuvan. Olen käynyt kerran Helkatissa kahvilla ja kissoja rapsuttamassa. Kotisivujen mukaan sisustusta on muutettu. En löytänyt tietoa, montako kissaa kahvilassa nyt asustaa. Ennen koronaa kissakahvila oli suosittu paikka. Sisäänpääsyn varmistamiseksi kannatti tehdä netissä ennakkovaraus.

Mikäs on köllöttäessä, kun tuli ammennettua kulttuuria kerralla isompi annos. Luultavasti olisin mennyt tutustumaan Sinebrychoffille muutenkin, mutta museokortti helpottaa päätöksentekoa merkittävästi. Kunhan kevät etenee ja sohjolumi vähenee, saatan harrastaa kulttuuria entistä ahkerammin.


20 kommenttia:

  1. Kyllä Suomestakin löytyy paljon tutustumisen arvoisia kohteita. Itse vastaavanlaisiin kohteisiin tulee hakeuduttua useimmin vain ulkomailla lomaillessa.
    Kiitos kuvakierroksesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sepä se. Ihmettelen usein mielenkiintoisiin kotimaisiin kohteisiin törmätessäni, miksi ihmeessä emme arvosta lähellä olevia asioita. Kenties ulkomaille lähtiessä tulee tarve kiertää kaikki mahdolliset paikat ikään kuin "koko rahalla". Kotinurkissa pyöriessä on niin helppo ajatella "sitten kun" -tyylillä. Ja se sitten kun ei tapahdukaan koskaan.
      Sinebrychoff on todella hieno paikka. Suosittelen!

      Poista
  2. Tuo on hieno museo, kun siellä on perheen käyttämät kalusteet taidekokoelman lisäksi, voi ihan kuvitella sen ajan elämää. Upeita yksityiskohtia! Edellisestä käynnistäni on varmaan kymmenen vuotta, sillä Linné-näyttelyn yhteydessä en ehtinyt nyt yläkertaan. Voisi tehdä uuden retken vaikka sitten, kun Bulevardi on ihanan lehtevä ja puistotkin vihreinä. Kiitos kun esittelit ja nostit tämän esiin.
    Onpa surkeaa palvelua, kun bussit lopetetaan Helsinkiin kokonaan. Kaipa sitten kaikki käyttävät autoa, ja korona on entisestään vähentänyt julkisten käyttöä. Niin harmi, ja se myös pakottaa ihmiset hankkimaan auton.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lumouduin Sinebrychoffista jo syksyisellä käynnillä. Silloin kakkoskerros oli remontissa, eikä sinne voinut mennä. Sain kierrellä lähes yksin kotimuseossa. Oli hienoa pysähtyä katselemaan yksityiskohtia ja lennättää ajatukset Sinebrychoffien aikaan. Kesäaikaan museokäyntiin voisi yhdistää myös kävelyretken Sinebrychoffin puistoon, vaikka se ei enää entisessä loistossa olekaan.
      Bussiliikenteemme on pääosin hoidettu markkinaehtoisena. Korona-aikaa lukuunottamatta bussit ovat aina tupaten täynnä, mutta se ei liikennöitsijälle riitä. Täällä ihmiset ovat hädissään, sillä moni työskentelee Meilahden alueella, jossa oman auton pysäköinti on tosi vaikeaa. Lapset ja nuoret tarvitsevat bussia peruskoulun jälkeisiin opintoihin kulkiessaan. Ja toki kaikki ihmiset harrastavatkin jotain myös kotinurkkiensa ulkopuolella. Eri tahot käyvät nyt neuvotteluja ratkaisujen löytämiseksi. Entiseen palvelutasoon ei ole paluuta, mutta kun edes jonkinlainen runkolinja säilyisi.

      Poista
  3. Upea esittely! Siitä on vuosia, kun olen tuolla viimeksi käynyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minun on taas vuosia pitänyt mennä tutustumaan Sinebrychoffille, mutta vasta viime vuoden lopulla toteutin aikomukseni. Muissa tiloissa näyttelyt vaihtuvat. Kotimuseossa riittää vaihtumattakin katseltavaa usealle kerralle.

      Poista
  4. Olet löytänyt hienoja kohteita ja muuta ajateltavaa tähän haastavaan aikaan! Kyllä tuolla aika kuluu katsellessa toinen toistaan upeampia kalusteita ja huoneita. Kauniita olivat myös aiemman postuksesi kukkataulut, upeaa taidetta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kyllä vaikeuksia saada itsensä liikkeelle. Toisaalta asioiden pyörittäminen omassa päässä ei sekään helpota tilannetta. Henkisen jaksamisen kannalta on ehkä viisasta hakea välillä muuta ajattelemista.
      Sinebrychoffin kotimuseo on upeaa katseltavaa. Ja niin olivat kukkamaalauksetkin.

      Poista
  5. Upea taidekoti. Mietin, millaista on ollut asua talossa, miten arki on pyörinyt. Millaista oli laskea kahvikuppi tai aamupuurolautanen tuolle pöydälle ja oliko paljon palvelijoita.
    Kissakahvilat on tosi kiva keksintö. Niitä soisi olevan enemmänkin Suomessa. Tuolla en ole käynyt, Kuopiossa olen pariin kertaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mielessäni liikkui samoja ajatuksia kotimuseossa kierrellessäni. Ruokasalin lisäksi olisi ollut kiva nähdä keittiötilat, mutta niiden sijaintia en tiedä, eikä niihin ollut pääsyä. Varmasti Sinebrychoffien varakkaassa hienostokodissa on ollut mittava joukko palvelijoita.
      Tampereella on Suomen ensimmäinen kissakahvila Purnauskis, joka avattiin 2014. Helsingin Helkatti avautui seuraavana vuonna 2015. Rovaniemen Freija avattiin 2018 ja Kuopion Tiramisu 2019. Saapa nähdä, tuleeko niitä vielä lisääkin.

      Poista
  6. Vastaukset
    1. On loisteliasta. Ja tavallaan myös intiimin kodikasta.

      Poista
  7. Kiitoas, upea esitely, onneksi eksyin tänne! Hienoja yksityiskohtia noissa huonekaluissa, aivan käsittämättömän hienoa taidekäsityötä. Kissakahvila Helkatti!! Ihan parasta!!!;DD <3

    Mainostan hieman: Runotorstait ovat taasen alkaneet. Annan aina su - ti aikana sanan josta sitten torstaista keskiviikkoon aikaa kirjoittaa runo. tervetuloa lukemaan ja kirjoittamaan: https://sushuokailee.blogspot.com/2022/03/runotorstai-922-toivo.html
    Ensi viikon sana on Sininen

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katse hakeutui heti hienoihin yksityiskohtiin. Kaikki empire-salin huonekalut olivat samaa sarjaa. Upeaa!
      Mikäs sen nautinollisempaa, kuin kahvin kera rapsutella kissoja. Hienoa, että kissakahvilat vihdoin kotiutuivat meillekin.
      Huh, laitoitpa kovan haasteen. Runoista olen aina tykännyt ja niitä paljon lukenut. Sen sijaan kirjoittajana taidan olla enemmän asiatekstin laatija. Mutta ehdottomasti aion tulla lukemaan muiden runoja.

      Poista
  8. Kyllä on tehnyt pitkään mieli käydä tuossa museossa. Aina vaan on jäänyt käymättä. On ollut kiinni tai muuta. Monesti olen tuota aidanviertä kävellyt ja puiston läpi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinebrychoffin museo on sen verran kompaktin kokoinen, että siihen tutustumiseen ei välttämättä koko päivää tarvita.
      Mikä ihme, jollet sinä ole sinne ehtinyt. Itse asunn 30 km:n päässä ja vasta vuoden sisällä olen saanut itseni sinne menemään.

      Poista
  9. Olipa upea kierros upeassa kodissa, kiitos. Itse en ole ollut tietoinen edes sen olemassaolosta. Olemme nyt vähän niinkuin jumittuneet paikoillemme ei tule käytyä missään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Et taida olla ainoa paikalleen jumittunut. Sitä ilmiötä on ollut liikkeellä jo kahden vuoden ajan. Itse asiassa museossa käynti on varsin turvallista. Harvoin niissä on tungosta. Olin Sinebrychoffilla heti ovien avaamisen aikaan, jolloin isompi porukka oli jonossa. Hetken odottelun jälkeen sain kyllä ihan itsekseni kulkea. Kotimuseon puolella lisäksi oli pariskunta, joka eteni kaukana edelläni.
      Puutarhakauden alkamisen jälkeen into museoihin ym. vaimenee, kun pihassa riittää tekemistä ja viihtymistä. Tämä rospuuttokausi on hyvä hetki harrastaa jotain muutakin.

      Poista
  10. Voih, kävit minun lempparimuseossani. Ihana paikka.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kävin ja menen uudelleenkin. Minustakin aivan ihana paikka.

      Poista

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!