Sivut

perjantai 22. heinäkuuta 2022

Ihme ja kumma

Papaver somniferum - Pioniunikko
 

Suhtaudun kaksijakoisesti pioniunikoihin. Tykkään niistä ilman muuta, ja haluaisin runsaan kasvuston, mielellään vielä erilaisia täydentämään toinen toisiaan. Jostain syystä meille ei pioniunikoiden kanssa ole syntynyt luotettavaa suhdetta. Kylvän sitten suoraan, esikasvatan tai mitä tahansa, eivät tunnu itävän. Tai jos itävätkin, vain muutaman yksilön voimin.

Papaver - Unikko

 
Aloituskuvan tummahipiäinen rimssuhelma ja tämä räjähtänyt punainen ovat luultavasti viime vuonna tai keväällä penkkiin tyhjentämieni siemenpussien aikaansaannoksia. Sen verran luupäinen ihminen olen, että takuuvarmasti sorrun kaupassa hienojen siemenpussukoiden äärellä kantamaan kotiin myös pioniunikoita. Eihän sitä tiedä, josko jonain kesänä ne yllättävät minut ryhtyen kasvamaan ja kukoistamaan ennennäkemättömällä voimalla.


Papaver somniferum - Pioniunikko


Tämä lilakukkainen pioniunikko on poikkeus muiden joukossa. En enää muista, keneltä siemenet sain. Blogiarvontaan siemenet liittyvät, mutta oliko pussukan lähettäjä Mielen lumoa -blogin Intianminttu, Saran mökissä ja puutarhassa vaiko joku muu? Tieto löytyy jostain arkistojeni uumenista, jos vain ehtisin ja viitsisin sen sieltä kaivaa.

Tästä pioniunikosta esikasvatin joitakin siemeniä ikkunalaudalla ja istutin myöhemmin puutarhaan. Pam, siitäkös se innostui ja nyt nuppupalluroita ilmestyy mitä kummallisimmista paikoista. Osan annan kasvaa, kukoistaa ja siementää. Osan kitken pikkuisina taimina pois.

Lathyrus latifolius - Ruusunätkelmä


Siemenkirjeitä on bloggarien kesken kiertänyt parikin kertaa. Yhdellä kierroksella sain ruusunätkelmän siemeniä. Muistaakseni Tuplasti terapiaa -blogin Pirjolta. Voin olla väärässäkin. Sain siemenet itämään kelvollisiksi taimiksi, jotka pääsivät Syyspenkkiin lähelle koristeomena Musta Rudolfia. Seuraavana keväänä ei ruusunätkelmää enää näkynytkään ja unohdin sen. Kunnes tänä kesänä huomasin hempeän vaaleanpunaisen ruusunätkelmän halailevan Musta Rudolfia. Söpö pariskunta, jolle toivotan sopuisia yhteiselon päiviä jatkossakin.

Parthenocissus - Villiviini


Pari vuotta sitten kaivoin talon autotallipäädyn seinustalta istutusalueen kokonaan pois ja yhdistin sen kivituhkakäytävään. Kapea alue nappasi osan kulkuväylästä, eikä muutenkaan ollut istutuksineen mikään kaunistus. Villiviini kasvoi seinustalla, mutta jostain syystä ei koskaan jaksanut nousta kovin korkealle. Olla möllötti, mutta ei kuollut poiskaan. Sain sen ylös hyvin juurineen ja istutin terassinkulmalle. Uudessa paikassa villiviini osoitti heti viihtymisen merkkejä. Se on kasvanut kivasti. Tänä kesänä se myös kukkii ensimmäisen kerran.

En oikein tiedä, mikä villiviini tämä on? Minusta se ei ole säleikkövilliviini, mutta ei myöskään imukärhivilliviini. Siinä on joitakin tarttuvia kärhiä, mutta ei lainkaan siten, kuin esimerkiksi alapihan aidassa kasvavissa imukärhivilliviineissä. Lukijoiden joukosta löytyy varmasti viisaita tietäjiä. Ehkä ikioma Lady Attenboroughimme eli Saaripalstan Saila osaa lausua painavia mielipiteitä aiheesta?

Pioni ja ketoneilikka


Kurgaanin laidalle vuosi sitten istutetut pionit eivät tänä vuonna kuki. Omin kukin. Sen sijaan pionit päättivät tehdä yhteistyötä  ketoneilikan kanssa siten, että pioni hoitaa lehdet ja ketoneilikka kukkaosuuden. Ketoneilikkaa kasvaa enemmän pionista oikealla. Millähän ilveellä pioni on saanut houkuteltua muutaman ketoneilikan luokseen?

Allium Hair

Puutarhani laukat kukkivat tänä kesänä aika vaatimattomasti. Tosin en ole pariin vuoteen uusia suuressa määrin edes istuttanut. Muutama Purple Sensation on noussut uskollisesti ja parissa paikassa pallolaukat. Hairia istutin 10 kappaletta monta vuotta sitten. Alkujaankaan niistä ei moni noussut. Yksi ainokainen tahtoo tulla esiin joka vuosi.

Knautia arvensis - Ruusuruoho

Etelänruusuruohoa kasvatin muutama vuosi sitten siemenestä ja istutin taimet Pikkupuutarhan Kivipenkkiin. Siirsin ruusuruohot alapihalle pari vuotta sitten. Siellä niitä ei näy ei kuulu. Sen sijaan Kivipenkistä nousee tänä kesänä useampi ruusuruoho. Ilmeisesti multaan jäi sittenkin juurenpaloja tai siemeniä. Kasvakoon Kivipenkissä, kun se näyttää miellyttävän enemmän.

Joku lilja, vaan mikä?


Tällainen kasvi nousi Kiemurapenkin päähän, Accolade-kirsikan viereen. Joku lilja tämä taitaa olla, mutta istutustiedoissani on tämän suhteen iso aukko. Kukka muistuttaa nuokkutähdikkiä ja isotähtihyasinttia. Kumpaakin pihallani on ja ne ovat kukkineet ajat sitten.

Maissi


Popcorn-pussista ruukkumultaan sirotellut maissit rehottavat valtoimenaan. Kivan näköinen ja vehreä kesäkukka vaivattomasti. Muutaman sentin kokoisina itäneet taimet kiinnostivat lintuja, jotka kävivät nyppimässä kasvustoa levittäen niitä sitten pitkin patiota. Laitoin ruukun päälle verkon siksi aikaa, kunnes taimet kasvoivat vähän isommiksi. Silloin linnut jättivät ne rauhaan.

Ensi kesänä laitan pienemmän eron poppareita pienempiin ruukkuihin, koska niiden sijoittaminen on helpompaa. Nettikeskustelujen mukaan popparit ehtivät itää vieläkin, jos haluaa loppukesäksi vihreyttä kesäkukka-asetelmiin.

Maljaköynnös


Ostin toukokuun lopussa Rustan puutarhapuolelta edullisesti puolikuolleen maljaköynnöksen. Kokeilin, josko saisin kasvin virkistymään ja mikä parasta, myös kukkimaan. Istutin köynnöksen isoon rautapataan ja sen juurelle valkoista miljoonakelloa. Padan sijoitin sateelta suojaan, sillä padan pohjassa ei ole reikiä. Parina kesänä samaisessa padassa on kasvanut mm. krassia, jotka sitten sateiden osuessa ovat "purjehtineet" krassimanalan maille.

Maljaköynnös virkistyi. Se on kasvattanut versojaan ja alkanut myös kukkimaan. Koitan talvettaa köynnöksen sisällä, jotta siitä olisi iloa myös ensi kesänä.

Malva alcea - Ruusumalva

Monen muun kasvin lailla malva kärsi viime talvesta. Parissa paikassa se kuitenkin heräsi kasvuun ja kukintaan. Kummassakin heräämispaikassa malva kasvaa penkin laidassa, jonka johdosta kasvi tuppaa kaatumaan ja röhnöttämään käytävällä. Taidan ainakin toisen siirtää  paikkaan, jossa sillä on enemmän tilaa ja paremmat olosuhteet.

Punaherukka


Herukat on kerätty, keitetty mehuksi ja pakastettu. Marjojen poimiminen on hikistä hommaa, vaikka emme kaikkein paahteisimpaan aikaan puskissa olleetkaan. Kolme isoa punaherukkapensasta ja yksi valkoherukka saatiin tyhjennettyä kahden päivän aikana.


Mehutalkoisiin tuli pakollinen tauko, kun vanha Hackmannin mehumaija ei käynytkään induktioliedelle. Naapurikylän marketista löytyi 8-litrainen teräsmehustin, joka on itse asiassa hieman pienemmästä koostaan johtuen paljon näppärämpi käsitellä. Täytynee kiikuttaa vanha, mutta edelleen hyväkuntoinen mehumaija SPR:n Konttiin. Tuttavapiiristä sille ei löydy ottajaa, mutta kaipa joku muukin edelleen marjojaan mehuksi keittää? 

Nyt on sadevesitynnyri toisellakin nurkalla.


Muutama päivä on taas mennyt varsin paahteisissa merkeissä. Yöksi on luvassa ukkoskuuroja, joten kasvien ei tarvinne pitkään kuivuudesta kärsiä. Kasvimaalle ja kesäkukille on riittänyt edellisten sateiden vettä. Nyt toinen sadevesitynnyri on tyhjä ja liitetty rännirosvoon vastaanottamaan lisää taivaallista kasteluvettä.

Lonicera per. 'Belgica Select' - Ruotsinköynnöskuusama
 

Tälle kesälle on kertynyt monenlaista hässäkkää, joka vie aikaa puutarhommilta. Jospa sitten taas talvella vedetään lonkkaa ja kerätään energiaa. Nyt mennään tukka putkella milloin mihinkin suuntaan.

Mukavaa viikonloppua kaikille!


20 kommenttia:

  1. Nyt pääset joka päivä seuraamaan puutarhasi kasvua. Puutarhanhoitosi tuottaa varmaan suurta iloa 😍
    Meillä kävi remontissa mehumaijalle sama juttu. Sen verran vähän tulee kuitenkin keitettyä, että pärjäilen ilman. Lasten vielä kotona asuessa tuli keitettyä, kun oli juojia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Puutarhailusta on vuosien mittaan tullut tärkeä harrastus. Välillä työmäärä stressaa, mutta ihan itse haalin kaikenlaista tekemistä ja uusia projekteja. Lopputuloksena on aina tyytyväisys, hyvä mieli ja ilo.
      Kävin talvella kaikki kattilat, padat ja pannut magneetin kanssa läpi. Vain yhdestä kattilasta ja pannusta jouduin luopumaan. Mehumaijan testaaminen unohtui kokonaan, kun sitä tarvitaan vain muutaman kerran kesällä. Marjoja tulee niin paljon, että mehumaijalla sujuu näppärimmin. Herukoiden jälkeen tulee vielä karviaiset. Meillä ei kulu paljon mehua, mutta talven aikana keitän mehukiisseliä aamupuuron seuraksi. Osa mehusta menee lapsille.

      Poista
  2. Ihanaa, että on löytynyt jo kertaalleen hävinneitä, jotka eivät olleetkaan hävinneet, sun muita! Ihastuttavan värinen on ruusunätkelmäsi. Kylvin niitä siemenestä muutama vuosi sitten, mutta kaikista tuli rumaa neonpinkkiä, niin kaivoin ne pois. Tai en hävittänyt, vaan siirsin huonoon paikkaan heinikkoon tontin reunalle, mistä ne kätevästi hävisivät. Ei niiden olisi ollut pakko hävitä kyllä ;-)
    Ohhoh, suorituspaineita... en ole ollenkaan perehtynyt villiviineihin. Joku niistä viisilehtisistä se on, eli ainakin quinquefolia (imukärhi-) tai inserta (säleikkö-), mutta olisiko niissä sitten vielä joitakin lajikkeita, joissa on eroja. Tai sitten vielä muita lajeja, en tiedä.
    Mutta Ornithogalumeihin eli tähdikkeihin olen perehtynyt ja minusta tuo sinun voisi hyvin olla Ornithogalum pyrenaicum eli pyreneidentähdikki. Kukinta-aikakin täsmäisi. Minullakin on sitä, mutta se ei ole vielä ikinä kukkinut, siemenestä olen kasvattanut, niin sipuli on varmaan vielä liian pieni. Muuten voisimme vertailla paremminkin.
    Sama täällä unikoiden suhteen. Noita ihania tummia olen moneen kertaan kylvänyt ilman kukan kukkaa tai edes lehtiä. Nyt kun sain pussin ystävältä talvella, kylvin siemenet kahteen astiaan ja ne kyllä kukkivat! Itse asiassa kukkivat lähes kaikki sen viikon aikana, kun olin kaupungissa :-D Satunnaisia kukkia on yksi kerrallaan vieläkin. Nyt on sitten siemeniä, mitä ripotella ensi vuonna. Osan säästän taas astiakylvöön. Haluan ihan oikeasti nähdä niitä mahtavan värisiä kukkia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Keväällä syntyy usein jonkinlainen paniikki aukkopaikkojen kohdalla. Moni kasvi haluaa näköjään ankaran talven jälkeen hetken pohtia, noustako vai ei. Kitkiessäni Kiemurapenkistä rikkaruohoja, löysin myös syysvuokon kasvustoa, vaikka luulin senkin menettäneeni. En usko sen tänä kesänä kukkivan, kun kasvi on aika vaisun näköinen. Pääasia, että on elossa.
      Erinomainen keino päästä epämieluisista kasveista eroon: siirtää ne pois silmien alta hölmöihin paikkoihin. Kantapään kautta olen todennut sen itsekin toimivaksi. Kasvien kantaminen kompostiin tuntuu joskus "murhaamiselta", joten helpompi näivettää elinvoimaisuus jollain vähemmän radikaalilla tavalla.
      Älä ota villiviinipaineita. Seikkailin aikani netissä sillä tuloksella, että todennäköisesti villiviinini on imukärhivilliviini. Ehkä se on mieltynyt uuteen kasvupaikkaansa, innostui kukkimaan runsaammin, kuin muut imukärhivilliviinini koskaan aiemmin.
      Tähdikin kukat ovat kyllä lähempänä, kuin mikään lilja. Vertasin nuokkutähdikin kuviin ja lähelle menee. Nuokkutähdikkini ovat kukkineet jo kesäkuussa. Olisiko ostamassani sipulipussukassa ollut alliumien sijasta pyreneidentähdikkiä? Käyn vielä läpi viime- ja edellisen syksyn istutusmuistiinpanot ja sipulipussilaput.
      Taidanpa jatkossa toimia sinun laillasi eli kylvän osan unikonsiemenistä astioihin ja osan maahan. Olisi kiva nähdä kauniiden ja erilaisten unikoiden myös kukkivan. Näin myös uusien siementen saaminen voisi olla turvatumpaa. Kukkimisen aikaan on paras olla paikalla, jos vain suinkin mahdollista.

      Poista
  3. Mukavia yllätyksiä siellä eripuolilta nousee. Kasvitkin taitavat etsiä oikeaa kasvupaikkaa itselleen, jossa viihtyisivät. Niin kyllä tekee itsekin mieli tehdä ;))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet oikeassa, kasvit haluavat itse päättää kasvupaikkansa. Eivät ainoastaan akileijat ja sormustinkukat. Sama näyttää pätevän moneen muuhunkin. Myös ihmisiin, kuten totesit.

      Poista
  4. Meillä mehumaija on saanut vielä olla kesälevossa, viinimarjat eivät ole ihan kypsiä. Eiköhän vanha maijasi löydä uuden kodin, on vielä meitä joilla ei ole induktioliettä.
    Puutarha yllättää, moni kasvi viihtyykin paremmin kun paikkaa hiukan siirtää. Pioniunikko on merkillinen, meillä se viihtyy ihan missä vaan ja olen välillä pulassa sen kanssa, saan kitkeä joka vuosi reilusti pois. Enää en edes kylvä sitä kun sitkeästi sitä nousee kaikkialta, jopa kasvihuoneesta :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meidän marjapensaat asuvat paahteisella paikalla. Ehkä olisi voinut vielä muutaman päivän odottaa, mutta oli monien projektien vuoksi oli pakko tehdä jonkinlainen työjärjestys. Harkitsimme erillisen sähkölevyn hankkimista mehumaijalle, mutta päädyttiin sitten ostamaan uusi maija. Ihan hyvä ratkaisu näinkin. Varmasti vanhalle mehumaijalle löytyy ottaja. Saatan kokeilla sen tarjoamista kylän fb-ryhmässä. Hyvää vehjettä en kyllä roskiinkaan laita.
      Minullakin lilakukkainen pioniunikko kasvaa ja kukkii mitä ihmeellisimmissä paikoissa. Muutama varsi nousi lavakaulukseen herneiden sekaan. Ihmekös tuo, kun siemenet ovat minikokoisia ja yleensä niitä on valtavasti.

      Poista
  5. Tämmöstä se on, toiset kasvaa ja toiset ei. Minä luulen ettei mulla siksi viihdy viihdy nuo suorakylvettävät, kun en tahdo jaksaa kastella niitä tarpeeksi. Ainoastaan terassilla ruukuissa kasvavat kosmokset ovat hyvässä hapessa, tulee kasteltua samalla kun amppelitkin. Joillakin on niin upeita pioniunikoiden kuvia, ei minun pussista kasvanut lainkaan semmosia kun pussin kuvassa oli ;)
    Tykkään ruusuruohosta, se(kin) vaan tahtoo retkottaa pitkin penkkiä, pitäisi olla tukeva vieruskaveri. Kuljettaisko linnutkin siemeniä sinne sun tänne, mene ja tiedä. Pääasia että jostain nousevat.
    Marjat on täällä vielä raakoja, mutta enpä juurikaan enää keittele. Tahtovat närästää niin mahdottomasti, viinimarjat ja mehutkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minullakin perennapenkkien kastelu tuppaa jäämään liian vähäiselle. Paitsi, jos olen istuttanut uusia. Siksi keskitän suorakylvökset kasvimaalle tai sen ympäristöön, kun siellä tulee kasteltua ahkerasti.
      Ruusuruoho on todellakin rento tyyppi, joka mieluummin makaa kuin seisoo. Varmaan linnut ja muurahaiset yms. kuskaavat siemeniä. Eiköhän niitä kulkeudu puutarhassa myös työvälineiden ja ehdottomasti kompostimullan mukana. Todennäköisesti ruusuruohoa jäi entiseen paikkaansa, mikä ei yhtään haittaa. Monet siirtopäätökset osoittautuvat jälkikäteen vähemmän harkituiksi.
      Meillä juodaan vähemmän mehuja, mutta keitän siitä talven aikana kiisseliä aamupuuron seuraksi. Myös lapset saavat osansa mehuista. Monena kesänä olen antanut osan herukoista läheisille, mutta nyt tuli keitettyä valtaosa itse ja pakastettua marjoja myös kokonaisina.

      Poista
  6. Yritimme kasvattaa taloyhtiön sisääntuloon kukkanittyä, jossa olisi myös unikoita. Vain muutama lähti kasvuun, kun taas pellavasta iti lähes kaikki. Saimme pellavaniityn.

    VastaaPoista
  7. Ihanan färisiä rimpsu-unikkoja. Mulla vaan sitä peruspinkkiä. On vaihtanu täysin asuinpaikkaa kuusikolomiosta terassipenkkihin ihan itteksensä. Oi, sulla kukkii jo nätkelmä. Mulla hävis ostettu valakoonen tai ainaki luulen nii. Kylyvin pussista uusia vuasi sitte. Eivät tiätystikkää keriinnehet kukkia, mutta ny aamulla huamasin yhyret kukkanuput. Jännää orottaa kukkien färiä. Jotaki punaasta pitääs olla. Mulle kyllä kelepaas pinkkiki oikee erinomaasesti :)
    Onneksi marijat eivät oo viälä kypsiä, noukkiminen ei oo niitä lempihommia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jotenkin unikoihin sopii rimssut ja monet värit. Voisin ottaa peruspinkkiäkin, kun tuota lilaa on tullut vahdattua monen vuoden ajan. Nätkelmä taasen "nukkui" kolmisen vuotta ja päätti nyt herätä. Toivottavasti elää ja voi hyvin seuraavat vuodet.
      Meillä herukat kasvavat paahteisessa paikassa. Puskissa seisominen on tylsää hommaa. Tänä vuonna sain Ukkokullan seuraksi, mikä helpotti tehtävää.

      Poista
  8. Meilläkin on pioniunikoiden kanssa ollut vähän samanlaista. Mutta taitaa nekin oikeasti tykätä aika kunnollisesta mullasta, jotta kukkivat kunnolla. Ainakin näin olen omalla pihalla havainnut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmasti pioniunikotkin tykkäävät hyvästä mullasta. Paitsi näköjään sen jälkeen, kun lähtevät puutarhaa valloittamaan. Silloin näyttää kelpaavan ahtaimmat kivenvälitkin.

      Poista
  9. Kesäaika on kyllä yhtä tukka putkella menoa. :)
    Hyvää uutta viikkoa sinne!

    VastaaPoista
  10. Pioniunikot ovat kauniita ja aina yhtä yllättäviä kukinnoissaan. Valitettavasti ne eivät maljakossa kestä ollenkaan. Popcorneja kylvin minäkin keväällä, mutta kun linnut levittivät siemenet ja mullat joka puolelle, niin muutaman kerran sotkuja siivottuani kyllästyin ja viskasin koko kylvöksen biojätteisiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, pioniunikot sopivat maljakkoon vasta siemenkotina. Popcornien kasvun alkutaival meinasi minullakin tyssätä lintujen liialliseen kiinnostukseen. Verkko ruukun päällä auttoi, kunnes taimet vähän kasvoivat. Silloin lintujen kiinnostus loppui.

      Poista
  11. Erikoisia kaunottaria! Minä olen jo siinä vaiheessa, että "suunnittelen kesän 2023 kesäkasveja"...pionit ovat niin loistavia.

    VastaaPoista
  12. Minulle tuli tuollaista valkoista kukkaa, jota et tunnistanut, tilauslahjana jättitähdikkinä. Kukki juuri saman näköisenä. Oli todella kaunis ja korkea kasvi.

    VastaaPoista

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!