Sivut

maanantai 4. heinäkuuta 2022

Tehtyjä ja tekemättömiä

Thalictrum delavayi - Jaloängelmä


Kummallista tämä ihmiselämä. Toivot jotain ja sen saatuasi ruikutat liiallisuudesta. Kevään koleudessa oli niin helppoa jankuttaa olevansa valon ja lämmön ihminen. Niin olenkin, mutta olen myös tekevä ihminen. Kun aurinko paahtaa päivä toisensa jälkeen korkeissa lukemissa, sammuu tekemisen ilo sitkeimmänkin puutarhaihmisen sielusta. Ei vaan jaksa, vaikka tarvetta ja halua olisi.

Sydäntä särkee katsella puutarhan kuivuutta. Joka aamu katson 10 päivän sääennusteen ja iloitsen yhdestäkin sadepisarasta. Harmikseni ne kuivuvat ennusteista yhtä nopeasti, kuin kuivuisivat matkalla pilvestä janoiseen maahan. Tätäkö meidän kesämme ovat jatkossa? Äärimmäistä kuivuutta tai sitten päivätolkulla jatkuvia rankkasateita? Kaipaan kultaista keskitietä.


Aivan toimettomana en ole ollut. Toki on tullut pyykättyä vuodevaatteita, mattoja ja muita pitkän kuivumisajan vaativia tamineita. Mikä ilo onkaan ripustaa narulle tyynyjä tai paksun sängynpeitteen, kun kaiken saa kuivana ennen iltaa sisälle.

Talon ympäri kulkevat kivituhkakäytävät ovat suorastaan huutaneet kohennusta. Jotenkin katse aina karkaa istutusalueille, joissa tulee nypittyä ylimääräisiä helpommin pois ihan ohikulkiessa. Sen sijaan käytävät vaativat omat työkalunsa ja rupeamansa tullakseen siistityiksi. 

Huoltopiha eli talon autotallipääty on onneksi iltapäivällä suurimmaksi osaksi varjoinen, joten sieltä oli hyvä aloittaa käytäväkunnostus. Heilurihara on tärkein työväline. Sillä saa möyhennettyä kivituhkapintaa, jolloin myös suurin osa rikoista irtoaa. Seuraavaksi kerään irronneita rikkaruohoja rautaharavalla ja aivan viimeiseksi tasoitan pinnan lehtiharavalla. Paikotellen heiluriharaa saa liikutella useaan kertaan parhaan lopputuloksen takaamiseksi.

Huoltopiha putsattuna


Sain huoltopihan putsattua ja siirsin työvälineet jo nurkan taakse seuraavaan kohteeseen. Sielläkin pieni pätkä on jo siistiytynyt, mutta helteessä eteneminen olkoon luvalla hitaampaa.

Yleensä kärrään rikkaruohot alapihan lehtikompostiin. Kivituhkakäytäviltä irtoaa rikkojen mukana runsaasti myös kiviainesta. Siksi keräsin syntyneen moskan tyhjentyneisiin multasäkkeihin, jotka vien myöhemmin kaatopaikan puutarhajätekeräykseen. Muuten lehtikomposti täyttyisi tiiviistä aineksesta, jonka muhiminen vie turhan kauan.

Tänä kesänä oli tarkoitus tilata kuorma kivituhkaa, koska haravoinnin ja lumenkolauksen myötä kivituhkapinta hupenee ajan mittaan. Edellisestä pinnan uudistuksesta on jo ties kuinka pitkä aika. Näyttää kuitenkin siltä, että homma siirtyy joko syksyyn tai peräti ensi kevääseen. Katsotaan.

Lemmikit odottavat kitkentää herukoiden kupeessa


En ymmärrä, mihin kaikki aikani hupenee. Monen monta kertaa olen aloittanut rikkaruoho-operaation, mutta edelleen se jumittaa pahasti. Lemmikkien kukinta on ollut ja mennyt, mutta niiden kuivuneita varsia on siellä täällä runsaasti. Herukkapensaissa oli oikein kunnon lemmikkikeskittymä, jonka sinistä kukintaa jaksoin ihailla. Nyt pitäisi käydä nyppimässä lakastuneet varret pois. Tiedän, että tuo paikka on hetkessä siistitty. Kunhan pääsisin sinne saakka. Toisaalta olen ajatellut, että ehkä kuivuneet lemmikitkin tuovat edes vähän varjoa omilla sijaintipaikoillaan. Vaikka mitäpä hyötyä muutaman lemmikin varjosta on herukkapensaille?

Pioniunikoiden porukka kriikunan alla


Kriikunan alle nousee pioniunikoiden armeija. Osa noista kasvaa komeiksi kukiksi, mutta osa jää minikokoisiksi taimiksi. Joukossa näkyy kasvavan myös rikkaruohoja ja punalehtistä pihakäenkaalia. Paikoin jätän pihakäenkaalin kitkemättä, koska toisinaan se sopii hyvin muiden kasvien seuraksi. Tässä kriikunan alla pikkuiset taimet eivät aiheuta ihastuksen väristyksiä.

Suikeroalpi seikkailee


Hortensiapenkin päädyssä suikeroalpi aikoo tehdä Kriikunapolusta keltaisena kukkivan vihermaton. Ja näyttääpä se vyöryvän myös nurmikolle, mistä ei sinänsä ole harmia. En kuitenkaan halua suikeroalpimattoa Kriikunapolulle, koska alkuun päästyään kasvi juurtuu tehokkaasti, jonka jälkeen avioero siitä on turhan vaikeaa. Tämä työmaa odottaa vielä sopivaa hetkeä, joka ei liene kaukana.

Mehitähdet kurkottelevat

Siirsin toissakesänä Oikearinteestä muutaman mehitähden pikkuisen palluran Kotikiven tyveen. Paikka on kuiva ja paahteinen eli sopiva mehikasville. Hyvin ovat kasvaneet ja aikovat nyt kukkia. Sielläkin näkyy joukossa kaikenlaista pientä rikkaa, joka ei sinne  kuulu. Kiven vasemmalla puolella sijaitsevaan Syyspenkkiin kylvin muutama kesä sitten pallerokiurunkukkaa. Kiva pikkuinen kasvi, joka kukkii sinisenä. Ja siementää niin valtavasti, että taimia nousee jopa toiselta puolelta puutarhaa. Onneksi ne on helppo kitkeä pois luvattomista paikoista.

Janoinen tähtiputki

Voi tätä kuivuuden kurimusta. Pikkupuutarhan tähtiputki Sunningdale Variegated roikottaa surullisen janoisena päätään. Annnoin sen ja Kivipenkin muidenkin kasvien nauttia sunnuntaina sadettimen tarjoamasta kosteudesta. Koko Kivipenkki kaipaa kohennusta ja talveen menehtyneiden jouluruusujen aukkopaikat täydennystä. Apua on tulossa, älkää hätäilkö. Taimia on helpompi kastella purkeissa, kuin maahan istutettuina. Malttia siis.

Makkaripenkin kasveja

Syyskuinen kattoremontti vaati rakennustelineet talon ympärille. Istutuksia on keittiön ja makkarien ikkunoiden alla talon tienpuoleisella sivulla. Leikkasin rakennustelineiden alta kaikki kasvit maan tasalle ja joitakin kaivoin kokonaan pois, koska näiden alueiden uusiminen on ollut pitkään mielessä. Keittiön ikkunan alla oli vuosikausia kasvanut kotkansiivet, jotka kaipasivat uusiutumista nekin. Kaivoin juurakot pois.

Kumpikin alue on varjossa suurimman osan päivästä. Puuvartiset kasvit eivät sovellu, koska katolta tulee talvella lunta ja sitä on myös näille alueille kasattava kulkuväyliltä. Alueille istutetut köynnöshortensiat olin ohjannut penkin keskelle laittamaani pitkittäiseen tukeen ja pidin köynnökset matalina leikkaamalla. Nyt on tarkoitus käyttää köynnöshortensiaa lähinnä maanpeitekasvina.

Lisää makkaripenkin kasveja


Istutin näille alueille varjossa viihtyviä kasveja. Aiemmin olin jo istuttanut kuunliljaa, varjohiippaa, karhunlaukkaa, suikeroesikkoa ja rönsytiarellaa. Kotkansiipi on löytänyt tiensä Makkaripenkkiin ihan itsestään vähän liikaakin. Siitä aion kaivaa osan pois, jotta matalammat kasvit saavat enemmän tilaa. Uusina istutin sormivaleangervoa, valkotäpläimikkää, valkoista pikkusydäntä (jonka taidan sittenkin siirtää vielä pois), kääpiojaloangervoa ja tarhakalliokieloa. Sekä särkyneensydämen, joka sekin viihtyy myös varjossa. 

Seinustalla kasvaa vanha piippuköynnös, jonka leikkasin syksyllä aivan alas. Sieltä se nousee reippaana. Piippuköynnös tarvitsee tuen, se ei omin avuin kiipeile. Nämä seinustan istutusalueet eivät ulotu aivan kiinni seinään. Penkin ja seinän välissä on kapea kivituhka-alue, jota aion ehtiessäni hieman leventää.

Salaatti kukkii

Kasvimaata olen kastellut kesäkukkien ohessa eniten. Vähintään joka toinen päivä, vaikka joka päivä olisi parempi. Salaattia taisin tapani mukaan kylvää liikaa, sillä osa siitä on jo alkanut kukkimaan. Laitoin lavakaulukseen myös kaksi kaupan salaattijuurakkoa syötyämme suurimman osan lehdistä pois. Teen lähes joka aterialle salaatin. Usein isona annoksena, jotta salaattia voi popsia vaikka iltapalaksi. Silti pärjäisimme vähemmälläkin salaattikylvöksellä, mikä pitää varmaan kirjata muistiin tarkemmin ensi vuotta ajatellen.

Kurpitsa matkalla


Kurpitsat ovat lähteneet vaellukselleen. Tämä karkulainen taitaa olla Tom Fox. Kesäkurpitsat pysyvät paremmin laatikossa. Loppukesästä saammekin harrastaa kasvimaalla kurpitsaesteiden yli hyppelyä. Suosin lavakauluksissa kierrätystä eli sama kasvi ei kahta kesää pidempään kasva samassa laatikossa. Kurpitsojen osalta on joka kevät mietittävä, mihin ne sijoittaa, jotta niillä on tilaa luikerrella häiriintymättä ja häiritsemättä.

Ehdin jo murehtia, kukkivatko kurpitsat ollenkaan. Kyllä kukkivat. Ensimmäistä kesäkurpitsaa ei enää pitkään tarvitse odottaa. Hiukan ne ovat tänä kesänä myöhässä, sillä yleensä juhannuspöytään voi jo hakea kesäkurpitsaa omalta kasvimaalta. Nyt niin ei käynyt. 

Clematis Aljonushka

 
Tarhakellokärhö Ajonushka kasvaa alapihan Ruusupenkissä. Viime kesänä päätin siirtää sen, koska kärhö joutui oikealla puolella kasvavan pensasruusu Sävelen pahasti ahdistamaksi. Ison kasvin siirtämisessä on aina riskinsä, mutta joskus on parempi ottaa riski kuin voivotella jotain epämieluisaa juttua päivästä toiseen. Leikkasin kärhön matalaksi, kaivoin isoksi kasvaneen juurakon ylös ja istutin sen saman penkin oikeaan laitaan valmiiksi kaivamaani kuoppaan.

Keväällä jännitin, kuinka kärhö on suhtautunut uuteen istutuspaikkaan. Sieltä se versoi ja nyt siinä on jo muutama nuppu. Aljonushkalta menee vielä aikaa kasvaa entisiin mittoihin, mutta pääasia on sen selviytyminen.

Clematis Aljonushkan irtiotto, penkin takaosa yhä siivoamatta.


Jokunen päivä sitten kävin taivastelemassa Ruusupenkin resuista olomuotoa. Kitkin rikkaruohoja, leikkasin kukkineita tulppaaneja ja napsin pois kuivia lemmikkejä. Yllättäen löysin Aljonushkan entisestä asuinpaikasta tuoreen taimen. Siis  kärhöstä jäi kuitenkin juurenpaloja multaan ja nyt se sitten meinaa jatkossakin kasvaa Sävelen kainalossa.

Laitoin vanhan paikan Aljonushkalle tuen, jotta sen on mukavampi kasvaa maanmyötäisyyden sijasta ylöspäin. Käyn siivoamassa penkin takaosan ja trimmaamassa aidan alustan, kunhan helle vähän hellittää.

Oudon näköinen pionin nuppu


Pionien poksahtelusta jo raportoinkin. Coral Charm on helteen vuoksi kukkimisessaan loppusuoralla. Ehdin jo mainita, että vain toinen Coral Charm kukkii. Vaan löysinpä eilen sen toisenkin Coralin nupun. Samassa penkissä kasvaa myös keltainen pioni Bartzella. Se kukki viime kesänä ensimmäisen kerran. Kuvassa näkyvän nupun pitäisi kuulua Bartzellalle. Kovin on oudon näköinen, mutta ehkä sieltä vielä keltainen kukka kuoriutuu.

Paeonia l. Mme Emile Debatene


Viime vuoden toukokuussa istutin kaksi Shirley Templen juurakkoa, jotka kumpikin ovat nousseet, mutta eivät tänä kesänä kuki. Syksyllä istutin Liiteristä ostetut ja purkissa kesän viettäneet Alexander Flemmingin ja Mme Emile Debatenen. Kuvan pionin pitäisi olla jälkimmäinen eli Madame Emile Debatene. Netin kuvahaun perusteella istuttamani pioni on jokin muu kuin mainittu rouva. Hän on kaunis ja oikea nimikin ehkä joskus löytyy.

Kultakuoriainen - kamera tarkensi huonosti tuulessa


Puutarhassa touhuaa jos jonkinlaisia ötököitä. Harmillisimpia ovat omenankääriäiset, joita on ensimmäistä kertaa ompuissani oikein kunnolla. Koitin antaa niille lähtökyydin suihkuttamalla letkulla vettä, mutta huonoin tuloksin. Samanlaisia toukkaseittipusseja on myös koristeomena Makamikissa ja Aamuruskossa. Ruusupensaissa on paljon kirvoja, mutta niistä en jaksa kantaa huolta. Kukkivat kuitenkin ja leppäkerttuja näkyy nuppurykelmissä ruokailemassa.

Ötököiden lempeä


Sudenkorentoja näkee iltaisin lentelemässä, jos istumme pergolassa. Ennen juhannusta noustessani autosta oman kylän kaupan parkkiksella, näin pääskysen jahtaavan ilmassa taitavasti surenkorennon näköistä lentävää hyönteistä. Tekivät kaikenlaisia silmukoita ja jyrkkiä käännöksiä, kunnes jahti etääntyi minusta niin kauas, etten enää nähnyt lopputulosta.

Nokkosperhonen jättiverbenassa


Nokkosia kasvaa tontin laidalla ja muutamassa muussakin paikassa vähäisemmässä määrin. Olen suonut nokkosille oman paikan, jotta edesauttaisin mm. nokkosperhosten toukille alun elämään. Ehkä olen onnistunut, kun nokkosperhoset pysähtyvät ruokailemaan jättiverbenan kukalle harva se päivä.

Loki-vanhus pohtii

Sisällä on näillä helteillä muutenkin aika tukalaa, kun lämpö varastoituu talon kiviseiniin. Tytär lähti Islantiin ponivaellukselle ja hänen kissansa ovat meillä hoidossa. Siksi emme voi pitää ovia ja ikkunoita auki. Näin tiiviisti asutulla alueella kissojen vapaana pitäminen ei ole toivottua, emmekä myöskään halua päästää hoitokissoja karkuun. 17-vuotiaista kissaveljeksistä Loki liikkuu vähemmän ja se myös nukkuu enemmän. Sillä on ilmeisesti nivelrikkoa, eikä se koskaan ole ollut veljensä tavoin vilkas.

Nemon kyttäyshetki


Nemo sen sijaan on ollut pienestä pitäen varsinainen adhd-katti. Siinä riittää virtaa, uteliaisuutta ja menoa vähintään kolmen kissan verran. Nemo ymmärtää hyvin, kun sitä kielletään menemästä ruokapöydälle. Se ei vain muista kieltoja viittä sekuntia pidempään. Lokin puolesta ikkunoita voisi hyvin pitää raollaan. Nemo taasen räpsyttää tassullaan pientäkin rakoa niin kauan, että se saa päänsä mahtumaan ulos. Ei siis ikkunoita edes raolleen. Nemo on ollut entisessä elämässään jonkinlainen Houdini, sillä se taikoo itsensä vapaaksi kummallisistakin paikoista. Se on mestari avaamaan ovia päästäkseen haluamiinsa paikkoihin. 

Karvoja kummastakin lähtee tajuttomat määrät. Ne tykkäävät harjaamisesta, joten jokapäiväiseen ohjelmaan kuuluu kunnon kisssankarvasessiot. Karvaa riittää harjaan, kissaan ja kissanhoitajan silmiin ja suuhun.

"Onko viikset hyvin?"


Uusi viikko on alkamassa. Säähän on luvassa viilennystä, joten kenties voimme jatkaa ikkunanpuitteiden maalausurakkaa. Tuuletusikkunat ja ulkopuolen muutamat listat ovat sutimatta. Ihminen ei vaan selviydy +30 asteen paisteessa selvin päin maalaushommissa. Ja maalikin jämähti noissa lukemissa pensseliin.

Täällä toivotaan ja odotetaan puutarhaa kastelevaa ja elvyttävää sadetta.
Mukavaa heinäkuun alkua kaikille!


20 kommenttia:

  1. Hienosti näkyy sinulla kaikki kuitenkin kasvavan, kuivuudesta huolimatta. Tuo ilmiö on niin tuttu, kun näyttää että sadetta olisi lähipäivinä tulossa ja sitten kun ne "sadepäivät" koittavat, niin kartoilla näkyy pelkkää aurinkoa! Ja kateellisena saa katsella toisten someen laittamia kumisaapaskelejä. Meillä maa on ruskeaa ja pöllyvää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Monilla kasveilla ei vielä ole hätäpäivää. Useimmat onneksi myös elpyvät saatuaan kunnolla sadevettä.
      Sääkarttoja katsellessa mielessä soi "kauas pilvet karkaavat". Kerta toisensa jälkeen sadelupaukset ovat muuttuneet paisteeksi. Viime kesän pitkään jatkunut kuivuus on edelleen hyvin muistissa, enkä ihan samanlaista toivoisi.
      Siis teilläkin sadepilvet ovat kiertäneet muita reittejä.

      Poista
  2. Samaa katselin, kaus karkaavat sateet, nekin tipat mitä on ennustettu menevät tyylikkäästi puutarhan ohi. Kasvimaata olen kastellut joka ilta muutoin voisi jäädä sato vain toiveeksi. Kaunis vaaleanpunainen pioni vaikka ei ollutkaan sitä mitä piti. Lidlistä on aika hyvin saanut sitä mitä pitää, kerran on ollut pioni väärä (erittäin hyvä) ja kerran lilja. Kuivalla on taas hyvä käydä hiekkakäytävien kimppuun, kun hetken antaa olla niin rikat kuivuvat silmissä ja sitten ne on helppo haravoida pois.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joka ilta pitäisi kastella, sen myönnän. Toistaiseksi ovat pärjänneet kohtuullisen hyvin joka toisen päivän kastelulla. Aina letkuja kerätessäni ajattelen, josko huomenna sataisi...
      Ihmeen hyvin minunkin Liiteri-ostokseni ovat täsmänneet - ja kasvaneet. Hinta-laatusuhteessa ei niiden suhteen ole valittamista.
      Minäkin ajattelin, ettei haittaa, vaikka osa rikoista jää hiekalle kuivumaan. Siinähän paistuvat haravointia odotellessa.

      Poista
  3. Viime viikon hellesäällä ei puutarhan hoito oikein jakksanut kiinnostaa. Lemmikkien poiskorjaaminen on melko nopeaa hommaa, mutta 30 asteen helteellä ei niillä liene kiirettä. Pahimmin näkyviltä paikoilta olen omat lemmikkipuskani jo poistanut. Kivituhkapolut siistiytyvät hienoiksi, kun niiltä saat rikat rapsuteltua. Varjopenkin kattaus kuullostaa hyvältä! Minulla on myös varjon puolella istutusalue, mistä löytyy osa mainitsemistasi kasveista. Aikoinaan otin innoissani vastaan naapurilta saamani kotkansiipisaniaisten alut. Nyt tuskailen levinneistä saniaispiipoista, joita tuntuu löytyvän muiden kasvien joukosta ja nurmikolta. Aika aggressiivisesti leviää. Kiva, nyt sinulla on kaksi Aljonuskaa! Mukavaa alkavaa viikkoa teille ja kisuleille, onneksi helle helpottaa, vaikkei sadetta saatukaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vähän aikaa helteessä jaksaa jotain tehdä, mutta sitten loppuu puhti. Viileämmässä säässä tekisin useamman projektin alusta loppuun, mutta nyt tekeminen on jonkinlaista päältä rääppimistä. No, hyvin ehtii siivota paikkoja myöhemminkin. Kuivuuden vuoksi rikat eivät aivan villiksi heittäydy.
      Alkuun päästyään kotkansiipi on nopea leviämään. Se on kuitenkin aika helppo kaivaa pois. Yksi kotkansiipi koittaa tunkea itseään alapihan portaiden välistä. Sille(kin) annan kyytiä, kunnes viilenee.
      Yhtään ei harmittanut tavata Aljonushkaa myös vanhassa paikassa. Ruusuilla on kiva tulevaisuus, kun niillä on kärhö kummankin puolin.
      Kiitos, tänään on jo hieman viileämpää ja seuraavina päivinä vielä enemmän. Kesäisiä päiviä sinulle!

      Poista
  4. Mekin siivosimme kivituhkapolut viikonloppuna. Siistit polut tekevät hyvän yleisilmeen puutarhaan, siksi polkujen siistiminen onkin niin palkitsevaa. Miehenikin tekee sitä ihan mielellään ;)
    Sadetta öisin toivoisin. Kuulun siihen ulkotyötätekevään porukkaan, että tämä kuumuus mielummin kuin sadevaatteissa työskentely :D
    Lavoja kotona saan kyllä kastella...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Käytävien siivous ja ruohonleikkuu saavat kumpikin koko puutarhan näyttämään paremmalta. Kiva, että miehesi tekee kanssasi puutarhahommia. Tylsäkin työ sujuu reippaammin hyvässä seurassa.
      Uskon kyllä, ettei ulkotyöt sateella ole ollenkaan mukavia. Yösade olisi minullekin ihanteellista. Nyt on parin päivän aikana saatu sadekuuroja päivisin. Helpottaa vähän kasteluhommaa.

      Poista
  5. Minulla on myös rikkaruohoja kitkemättä jonkinverran. Tänä vuonna ei vaan ole ilmat suosineet koko alkuvuonna. Ensin kylmää ja sitten kuumaa. Rinnealueet jätän osittain kitkemättä tänä vuonna ja voi olla että jatkossakin. Pionit kukkii parhaillaan ja upeita ovat. Jotain iiriksiä kaivan ylös tänään ja istutan nyt on luvassa sateita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rutikuivasta maasta kitkeminen ei ole helppoa sekään. Rikat tarttuvat kynsin hampain kiinni tiukkaan maahan ja usein käsiin jää rikan latvukset juurten jatkaessa maassa eloaan. Nyt on tavallisia kesäsäitä ja vettäkin on aina välillä tullut. Vielä on sen verran kuivaa, etten ryhdy istuttamaan.

      Poista
  6. Helteitä on riittänyt, eilen jo laski lämpötila ja tänään enää 18 ja vettä sataa! Kunhan ei nyt sitten jäisi tämä päälle;)
    Puutarhahommia on tullut tehtyä vähäisesti, mutta lekoteltua sitäkin enemmän. Ja niinhän lomalla kuuluukin tehdä:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Helteet menivät, mutta edelleen on ihan mukavat kesäsäät. Sadepilvet tosin pudottavat asteita reippaasti. Mukavampi tällainen, kuin hirveä helle tai päivätolkulla jatkuvat vesisateet.
      Lomalla kuuluukin köllötellä. Äkkiä ne puutarhahommat taas sujuvat ja valmistuvat, kunhan on aika tarttua toimeen.

      Poista
  7. Kuivuudesta huolimatta puutarhasi näyttää rehevältä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yleisilme on edelleen vehreä. Parin päivän aikana olemme saaneet muutamia sadekuurojakin, jotka virkistävät niin kasveja kuin minuakin.

      Poista
  8. Meille satoi juuri pari sadekuuroa. Todella pitkästä aikaa. Edelliset pari "sadetta" olivat sellaisia, josta jäi kyllä auton siitepölyihin läikät, mutta mitään niistä ei maa tainut kostua. Lämpötilojen alentuminen sopii minulle. On ollut toisaalta ihanaa nauttia aamuisin ja iltaisin lämmöstä. Mutta päivällä onkin ollut sitten tukalaa. Nyt olisi ihan mukavaa aloittaa taas myös päivällä touhuamista. Ahkeralta kuulostaa tuo rikkojen haraaminen. Minä olen pari penkkiä nyt jo pari viikkoa katsellut, kun apilat ja muut sinne kuulumattomat kasvit ovat taas luikerrelleet kukkapenkkiin. Helteellä en vain kyennyt kitkemään tarkasti. Jotain penkkiä kitkin vielä juhannuksena.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti sadekuurot ovat yltäneet teillekin. Parin päivän aikana on tullut tasaisin välein sadekuuroja, jotka helpottavat edes hiukan puutarhan kuivuutta. Tällainen vähän viileämpi sää on kuitenkin mukavampaa, kuin ne kolmenkympin helteet. Edelleen on mukavan kesäistä ja lämmintä.
      Käytävien putsaaminen helteellä oli tuskallista touhua, mutta tein sitä pienissä erissä. Työmaa on edelleen kesken.

      Poista
  9. Sateet näemmä kertyvät hyvin epätasaisesti taas. Meillä ei ole minkäänlaista merkkiä kuivuudesta ja tänään saatiin sopivasti oikein reipas sadekuuro juuri silloin kun meille tuli pari ihmistä kylään puutarhaa katsomaan. Jouduimme odottelemaan pahimman kuuron liiterin kuistilla ja sitten tihkusateessa kiertämään puutarhan. Muurikkalettujen paistokin jäi kesken kun emme suunnitelleet tarjoavamme keitettyjä lettuja. Isäntä paisteli ne sitten sisällä loppuun ja joimme kahvit keittiössä. Vähän kyllä jäi kaivelemaan se, että kun sattui olemaan vieraita juuri kunnon rankkasateen osuessa kohdalle. Olisin nimittäin muuten ryntäillyt keräämässä ränneistä vesitilkat talteen kasvimaan tynnyrille, joka tyhjeni eilen illalla. Vieraiden aikaan en ilennyt.
    Näyttääpä huoltopiha nyt siistiltä! Kivituhka-alueiden putsaamisessa todella irtoaa runsaasti kiviainesta. Putsasin tänään lyhyen pätkän kukkapenkin keskellä kulkevaa käytävää ja tuskailin juurien mukana irtoavia kivituhkakökkäreitä. Voikukat ja muut isojuuriset eivät ole niin hanakoita ottamaan kivituhkaa mukaansa mutta kaikki muu, kuten bellisten siementaimet ja haarikko, ovat aivan mahdottomia. Jostain syystä niitä myös tuntuu itävän runsaammin juuri kivituhkalla kuin kukkapenkin puolella. Kärräsin kaikki kompostiin kun ei niitä loppujen lopuksi tullut kuin ämpärillinen.
    Kiva kasvivalikoima makkaripenkissä, sopivasti erilaisia lehtimuotoja ja vähän kukintaakin. Ja miten hienosti onnistunut 'Aljonushkan' jakaminen, vaikkakin vähän vahingossa. Maahan oli varmaan jäänyt joku verso kasvupisteineen ja juurineen. En ole kuullut, että kärhö pelkästä juurenpätkästä lähtisi kasvamaan, vaikka mistäpäs sitäkään tietää. Pitäisi varmaan testata.
    Tosi nätti pioni, vaikka ei ehkä olekaan ihan sitä mitä piti. Toisaalta nuoren pionin kukka voi olla todella eri näköinen kuin muutaman vuoden päästä kun juurakko on kotiutunut ja kasvanut kokoa. Kasvupaikastakin riippuen kukassa voi olla enemmän tai vähemmän kerrannaisuutta.
    Ötököitä tuntuu olevan tänäkin vuonna runsaasti, onneksi sentään eri öttiäisiä kuin viime kesänä. Meillä ainakaan ei juuri kirvoja ole, mutta leppiksiä ja hyödyllisiä pistiäisiä on paljon. Ja sitten on punaherukkaa jäytäviä karviaispistiäisen ja -koisan toukkia. Perhosia ei ole vielä ihan mahdottomia määriä näkynyt, ehkä melko lailla keskiverto tähän aikaan kesää nähden. Toivottavasti niitä alkaa pian ilmaantua enemmän. Eräänä päivänä seurasimme sudenkorentoa jahtaavaa västäräkkiä. Aikamoisia kiekuroita tekivät kumpikin kunnes sudenkorennon matka päättyi. Västäräkki laskeutui saaliineen kadulle ja repi korennolta siivet irti, minkä jälkeen se vei saaliin pesäänsä. Aika monta kertaa on jäänyt myös lintu saaliitta.
    Teillä on suloiset paijattavat hoidossa. Hauska, miten eläinsisaruksetkin voivat olla luonteeltaan niin erilaisia. Mukavaa viikkoa ja silitykset kissaveljeksille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sadepilvet kiersivät tehokkaasti eteläisimmän Suomen, mutta nyt on parin päivän ajan tullut mukavasti sadekuuroja. Välillä paistaa kivan kesäisesti ja sitten joku iso pilvenlonkare roiskuu vettä hetken aikaa kunnolla.
      Harmillisesti vesisade osui juuri puutarhavierailusi aikaan. Silloinhan sitä toivoisi paistetta lisäämään puutarhan viehättävyyttä. Tosiharrastajat kyllä tykkäävät katsella kasveja sateessakin. Ihan varmasti ihastelivat kättesi jälkiä.
      Ämpärillisen kivituhkalla maustettuja rikkoja voin hyvinkin kipata kompostiin, mutta nyt siivottavilta alueilta tuli moskaa ämpärillistä enemmän. Työmaa on vieläkin kesken, kun muu elämä vaatii osansa.
      Varmasti olet oikeassa Aljonushkan suhteen. Kärhö oli ehtinyt kasvaa isoksi, joten todennäköisesti maahan jäi muutakin, kuin pelkkä juurenpätkä. Olen iloisesti yllättynyt kahden Aljonushkan omistajuudesta.
      Perhosia oli alkukeväästä, nyt vain satunnaisia lentelijöitä. Toivotaan niiden ilmestyvän taas loppukesän aikaan, kuten usein käy.
      Sudenkorentoa metsästävän linnun lento kaikkine kierteineen ja syöksyineen oli kiehtovaa katseltavaa. Veikkaan, että lintu sai loipulta saaliinsa.
      Lomakissoja hoidellessa palautuu mieleen, miksi en enää oman kissan kuoleman jälkeen ole harkinnut uutta lemmikkiä. Tätä irtokarvojen määrää ja perässä kulkevaa uteliasta komentelijaa en läpi vuoden välittäisi.

      Poista

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!