Sivut

perjantai 8. heinäkuuta 2022

Liljat, liljat, ihanat marhanliljat ja varjoliljat!

Lilium martagon Claude Shride
 
Moni kasvi jätti keväällä heräämättä, myös osa vuosia pihassani viihtyneistä liljoista. Marhanliljat eivät onneksi kuulu tähän porukkaan, mistä iloitsen. Heistä pidän valtavasti. 

Pahoittelen jo etukäteen sitä, että nimet saattavat olla kuvien alla väärin. Kaikki nimetyt olen tilannut ja istuttanut, mutta nimitikut ovat neljässä-viidessä vuodessa kadonneet.

Lilium martagon Manitoba Morning


Varjo- ja marhanliljojen kuvaaminen on minusta vaikeaa. Ovat kuin meikäläisen pihan Eiffel-torneja; joko saat kuvan latvasta, keskikohdasta tai tyvestä, mutta koko kasvin kuvaan saadakseen pitää peruuttaa turhan kauas. Tänä vuonna varsinkin näistä liljoista on kasvanut korkeita ja jokainen varsi on ollut pullollaan nuppuja.

Lilium martagon Guinea Gold


Guinea Gold kukkii vasta toista kertaa, vaikka olen istuttanut sen samanaikaisesti Manitoba Morningin ja Claude Shriden kanssa kesällä 2018. Toissa vuonna olin tilaamassa lisää marhanliljoja, mutta valitettavasti kiinnostava sipulikauppa joutui perhesyistä lopettamaan. Eurooppalaisia verkkokauppoja olen silmäillyt, vaan en ole saanut tilattua.

Lilium martagon var. Cattaniae


Tästä tummasta marhanliljasta pidän kaikkein eniten. Sen tumma sävy on hyvin kaunis kaikissa valaistuksissa. Tämän värin olen hankkinut ensimmäisenä ja sitä on puutarhassani useammassa paikassa.

Lilium martagon var. Cattaniae

Minulla kesti jonkin aikaa sisäistää varjoliljojen ja marhanliljojen ero. Kutsuin pitkään kaikkia varjoliljoiksi. Ei  kai se niin vaarallista ole, eivätkä nämä liljat ainakaan ole ottaneet nokkiinsa. Innostun joskus yksittäisistä asioista turhankin intensiivisesti. Kunnes tulee seuraava innostuksen kohde, jolloin edelliset ikäänkuin sulautuvat omille paikoilleen aivopoimuissani.


Pörriäiset näyttävät tykkäävän marhanliljojen annista. Niillä ei ilmeisesti mene pää pyörälle, vaikka joutuvat riippumaan omituisissa asennoissa.

Lilium martagon - Varjolilja


Varjoliljat aloittivat kukintansa paljon ennen marhanliljoja. Tämä vuosi tuntuu olevan otollinen niillekin. Näitä punasävyisiä varjoliljoja on putkahtanut puutarhassani mitä omituisimmista paikoista. Syksyisin ripottelen siemeniä takaisin penkkehin, uusiinkin paikkoihin. Minua ei haittaa, vaikka ne kokonsa tai värinsä puolesta eivät niin sointuisi muihin kasveihin. Kasveille, jotka ovat vieneet sydämeni, on erityisoikeuksia. Kuten näillä turbaanihatuilla.

Viime kesänä istutettu valkoinen varjolilja ei sitten enää tänä kesänä noussut. En luovuta. Uusi valkoinen varjolilja on hakusessa.

Lilium pumilum - Pellavalilja


Vuosi sitten ostin muutaman pellavaliljan. Se kukki pienimuotoisesti heti istutusvuotenaan ja nyt vielä runsaammin. Siromuotoinen, varjoliljojen kaltainen muoto kukassa. Ehkä siksi siihen tykästyinkin.

Lilium pumilum - Pellavalilja


Äkkipäätä ajattelematta istutin sen tyhmään paikkaan. Liian aurinkoiseen, liian lähelle käytävää, jolloin se kallistuu kulkuväylälle. Enkä tullut ajatelleeksi, että lilat jalopähkämöt kukkivat samaan aikaan. Yhdistelmä ei hivele silmiäni. Koko penkki kaipaa uudistusta, joten haitta on mitätön. Ajattelen asiaa joskus myöhemmin.

Rosa gallica Mundi - Kirjoapteekkarinruusu


Toissa kesänä Pikkupuutarhaan siirretty kirjoapteekkarinruusu alkaa vihdoin osoittaa kotiutumisen merkkejä. Nyt siinä on lukuisia nuppuja ja avautuneita kukkia. Kovin iso puska ei vieläkään ole, mutta eipä siitä korkeudeltaan suurta koskaan tulekaan. Olen edelleen sitä mieltä, että pitkään paikallaan kasvaneiden pensasruusujen ylös kaivaminen ja muutto yläpihalle kannatti. Ilman muuta menee tovi siihen, että kasvit siirron jälkeen ovat parhaimmillaan.

Rosa centifolia Muscosa - Sammalruusu


Alapihan Kaivoruusupenkissä vuosia asustanut sammalruusu ei kukoista mutta eipä tuo kuolekaan. Jälleen kerran se teki yhden ainokaisen kukan, josta olen iloinen. Oksa, johon kukka avautui on maksimissaan maasta mitattuna 20-senttinen. Jotta sain otettua kukasta kukan jotakuinkin järkevästi, viritin männynoksasta tuen. Kuiva karahka ei siis ole alkanut kukkimaan. Pientä tuunausta vain.

Papaver Amazing Grey


Kaikki siemenestä kasvattamani Amazing Grey -silkkiunikot kehittivät monta nuppua, joista osa on jo kukkinut. Muutamia siemeniä jäi vielä pussiin ja toki aion kerätä kukkineista mahdolliset siemenet. Jospa tästä tulee samanlainen joka paikkaan vaeltava kukka, kuten lilakukkaisesti pioniunikosta.

Papaver somniferum - Pioniunikko


Tätä lilakukkaista pioniunikkoa löytyy alapihalta vähän sieltä sun täältä. Muuten kiva kukka, mutta sillä on liian villi kasvutapa. Harvemmin se asettuu istutusalueella keskelle tai taakse, mihin se kokonsa puolesta sopisi paremmin. Ei, aina  pitää ryhtyä kasvamaan kaikkien muiden edessä. Mielellään kanttausurassa tai jossain muussa oudossa paikassa. Varsinkin Ruusupenkki (josta tämäkin kuva on) on parhaillaan kuin räjähdyksen jäljiltä. Kiitos pioniunikoiden. Osan annan kasvaa, osan kitken jo pikkuisina pois. 

Minulla on muutenkin outo suhde pioniunikoihin. Tai pioniunikoilla minuun. Tämä lilakukkainen on oikeastaan ainoa, joka viihtyy meillä vuodesta toiseen. Olen ostanut pussitolkulla niin kerrottuja kuin yksinkertaisiakin, kaiken värisiä pioniunikoita. Olen esikasvattanut, suorakylvänyt ja ripotellut siemeniä niin keväällä kuin syksylläkin. Aina yhtä surkein tuloksin. Joskus joku yksittäinen ryhtyy kasvamaan. Ei koskaan mitään rohkeaa värien leiskuntaa tai romanttista hörhelönäkymää. 

Paeonia l. Coral Charm


Pionien kukinta alkaa vähitellen laantua. Sarahin ja Karlin terälehdet varisevat penkkiin. Parina päivänä on satanut mukavasti auringonpaisteen lomassa. Ei siis tänä kesänä massiivista kaatosadetta juuri pionien kukinnan aikaan. Pionipostauksessani mainitsin, että Coral Charm kukkii vain yhdellä nupulla. Niin vain vihreiden versojen lomasta kasvoi toinenkin varsi, jonka kukka on parhaimmillaan luultavasti perjantaina. Tosin nuppuvaihekin on kiehtovan kaunis.

Paeonia l. Bartzella


Edellisen postauksen oudon näköinen nuppu on kuin onkin Bartzella. Tässä hempeä kaunotar takaa...

Paeonia l. Bartzella

...ja tässä edestä.
Juuri nyt en ole menossa taimikauppaan, mutta vastaisuuden varalle laitan "korvan taakse" ajatuksen, että näitä keltaisia voisi olla yhdessä ryhmässä useampi. Pionit ovat usein aika tyyriitä, jolloin niitä ei raaski kerralla ostaa monta. Keltainen ei monen muun tavoin ole puutarhassa lempivärini. Paitsi syysruskaan se sopii erinomaisesti. Vaan tällainen hento keltaisuus kyllä kelpaa.

Edellisen kerran ostin marketista pussillisen näitä "kesäiriksiä" pari vuotta sitten. Istutin ne syksyllä maahan ja kukkivatkin keväällä. Sen jälkeen niistä ei sitten ole näkynyt edes lehtiä. Nyt ostin samanlaisen pussukan keväällä istuttaen ne ruukkuihin. Aluksi kasvoi lehtiä, kuin sipulinvarsia ikään. Hyvin nuo kukkivatkin. Ensin ilmestyi valkoisia ja niiden kuihduttua liloja ja sinisiä. Yritän talvettaa sipulit kellarissa. Jos vaikka saisin ne taas ensi kesänä kukkimaan.

Aruncus dioicus - Töyhtöangervo

Töyhtöangervoista osa kukkii parhaillaan. Aurinkoisena päivänä näissä surisee ja pörisee joukko lentäviä. Töyhtöangervo toimii meillä erinomaisena kasvina paikassa, johon talvella kolataan lunta. Se nousee uskollisesti joka kevät ja kasvaa nopeasti kohtuullisen korkeaksi toimien näköesteenä. Ainoa huono puoli on sen leviävyys, mikä taasen johtuu siitä, että meillä on molempia sukupuolia. Pienenä töyhtöangervo on helppo kitkeä, mutta suuremmaksi kasvettuaan sillä on iso juurakko.

Kuvan keskellä vaalean vihreänä näkyvä haavantaimi.


Keväällä manaan miljoonia vaahteravauvoja, joita saa käydä nyppimässä mennen tullen ja siinä välissäkin. Nyt kesän myötä haapoja putkahtelee tuhkatiheään mitä ärsyttävimmistä paikoista. Puiston tieltä kaadetussa metsikössä kasvoi runsaasti haapoja, eikä niitä tietenkään kaulattu pariksi vuodeksi vaan metsäkone kaatoi ne kertaheitolla. Viime kesänä ehdin jo huokaista helpotuksesta, että voima haavanjuurista alkaa vihdoin ehtyä. Hui-hai, voimaa löytyy edelleen. Parista paikasta olen kaivaessani löytänyt paksua juurta. Suurin osa näyttää olevan kuitenkin kohtalaisen laihaa juurta, josta taimi lähtee nyppäisemällä. Tarkkana kuitenkin pitää olla, etteivät taimet ehdi kasvaa pituutta ja paksuutta. Silloin lapio on tarpeen.

Kuva on syreenien tyveltä, jonne kielo on levittäytynyt. Ennen siellä kasvoi enimmäkseen varjoyrttiä, mutta valaistusolosuhteiden muuttuessa valoisemmiksi valtaosa varjoyrteistä otti ja lähti. Näkyypä tuolla myös villiviiniä, jota olen lisännyt seinustalla kasvavasta säleikkövilliviinistä. Kuvasta oikealla on puuvajan muuri, johon olen villiviiniä istuttanut. Hyvin kasvaa ja levittäytyy, kun jo kiemurtelee taloakin kohden.

Krassi


Krassia pitää aina kesäkukkana olla. Laitan niitä yleensä pergolan kaiteen laatikkoon suorakylvönä. Ensin tuntuu, ettei kukkia ala millään ilmestymään. Sitten ykskaks nousee punaista ja keltaista väriä. Monena kesänä krasseihin on tullut pientä toukkaa, joka popsii lehdet nopealla vauhdilla. Saapa nähdä, käykö nyt niin?

Tuoksuherne

Myös tuoksuherneet ovat aloittaneet kukintansa. Tavallisesti istutan niitä isoon ruukkuun. Nyt laitoin kasvarin vierelle uuden lavakauluksen niin daalioita kuin tuoksuherneitäkin varten. Toimii paljon paremmin, kuin yksittäinen ruukku. Isompien istutusryhmien kastelu on helpompaa ja suurempi multatila kukkien kannalta kiitollisempi. Ehkä tänä kesänä raaskin poimia tuoksuherneitä myös maljakkoon, kun niitä on nyt enemmän ja varsiltaan paljon entistä vahvempia.

Tuoksuherne

Helteellä ikkunankarmien kunnostus oli tauolla. Maali jähmettyi pensseliin. Maalaajakin tuppasi jähmettymään pensselin toiseen päähän. Tämän viikon aikana projekti nytkähti taas liikkeelle. Tuuletusikkunat jäävät seuraavaan viikkoon, koska ne on otettava kokonaan irti maalausta varten. Hoitokissojen vuoksi talossa ei voi olla pihalle johtavia avoimia aukkoja.

Puutarhassa niin rikkaruohojen kitkeminen, kanttausurien huolto kuin kaikenlaiset istutustoimet ovat olleet niinikään tauolla. Maa on kuivuudesta koppuraista, eikä rikkaruohot suostu irrottamaan otettaan kokonaisina. Nyt huippuhelteinen sää on muuttunut tavalliseksi kesäsääksi, jolloin välillä ripsii vettä, välillä paistaa. Puutarhahörhö pääsee taas jatkamaan toimiaan käristymättä koppuraiseksi itsekin.


 Mukavaa viikonloppua kaikille!


25 kommenttia:

  1. Kauniita ovat marhanliljasi. Maa on meilläkin sen verran kuivaa, että odottelen kunnon sateita, että saisin pari ongelmakohtaa kitkettyä. Tai kitkettävää on siis enemmänkin. Meillä on nyt sateet kiertäneet melko kaukaa, jokin pikkuripsu on käynyt, sen voima ollut vähäinen. Kauniita nuo harmaat unikot.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varjo- ja marhanliljoissa on minusta herkkää ja tyylikästä kauneutta.
      Parin päivän satunnaiset sadekuurot eivät ole kovin paljon maata kastelleet. Esimerkiksi soihtunauhukset ovat aivan lorpallaan, vaikka kasvavat vähemmän aurinkoisessa paikassa. Totesin kitkemisen työlääksi, kun rikkojen juuret eivät millään irtoa koppuraisesta maasta. Kitkettävää on siis täälläkin.
      Toivotaan, että kesäisten päivien lomassa tulisi välillä muutama kasteleva sadekuuro. Niin teille kuin meillekin.

      Poista
  2. Marhan- ja varjoliljat on upeita, meillä vaan viimevuonna ekaa kertaa nähdyt liljakukot tekevät niiden lehdistä karsean näköisiä. Olen toki listinyt kaikki näkemäni liljakukot, mutta selvästi en ole huomannut kaikkia, joska nyt on jälkeläisiä näkyvissä:(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Liljakukot ovat tehneet tuhojaan täälläkin. Varjo- ja marhanliljoissa toukkien kellastamia ja reikäisiä lehtiä on myös, mutta enemmän alaosan lehdissä. Kuinkahan monta liljakukkoa alkukesästä listin, mutta silti mustia kökkäreitä on yhden jos toisenkin liljan lehdillä.

      Poista
  3. Ihanat liljat ja ihanat ruusut ja muutkin! Paitsi ehkä se haavantaimi ;-)
    Pellavalilja on minustakin upea. Itse lähtisin varmaan siirtämään jalopähkämöitä, kun liljansipuli tuntuu aina olevan yllättävän syvällä ja lähes aina saan vain siitä lähtevän varren poikki. Pähkämö on helppo siirrettävä ja aina löytyy paikkoja, jonne tarvitaan suht nopeasti leviävää kansoittajaa. Mutta tämä siis täällä, sinulla on tietty omat systeemit ja metodit. Ja osaat varmaan kaivaa riittävän syvältä :-D
    Cattaniae on muuten varjolilja, tai sen hyvin tumma muoto. Sen huomaa tuosta, että sen tieteellinen nimi on Lilium martagon eikä L. Martagon-Ryhmä (joka on tarkemmin ottaen ryhmä martagonin ja muiden liljalajien risteyttämisen tuottamia sekajälkeläisiä).
    Minäkin tykkään tällaisesta perinteisestä suomalaisesta kesäsäästä, vaikka itse nautinkin kuumasta - mutta puutarhani ja kissani eivät. Joten virkistävä sade silloin tällöin, varjopaikkojen ja öiden viileys sun muu pohjoista kesää leimaava ominaisuus tuntuvat nyt tosi ihanilta. Helpottaa myös huolta siitä, millaisiin paahde- ja kuivuuskesiin ilmastomme onkaan kulkemassa. Juuri nyt ei ainakaan ole, ja se on hyvä.
    Heh tuo maalin ja maalarin jähmeys helteessä! :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaivoin viime syksynä jalopähkämöitä pois oikein urakalla, mutta niitä jäi kun ehtivät levitä paikallaan useamman vuoden. Liljojen siirtäminen on vaikeaa, kun ne tunkevat sipulinsa aivan maapallon ytimeen saakka. Monta liljaa olen onnistunut kaivamalla katkaisemaan ilman, että olen päässyt sipuliin saakka. Liljojen sipulit eivät myöskään ole luotisuorassa suhteessa varteen. Joskus ihan vinossa, minkä huomaa vasta kaivamalla laajemmassa kaaressa. Taidan mieluummin hankkia lisää pellavaliljoja ja istuttaa niitä parempiin paikkoihin. Olkoon tuo penkki sekatavarapaikkana, kunnes löydän itsestäni sopivan vaihteen.
      Luotin siihen, että sinulta tulee varjo- ja marhanliljoille oikeat määritykset. Kiitos meidän ikioma Lady Attenboroughimme. Seuraavassa elämässä ryhdyn kasvitieteilijäksi sekä omaksi ilokseni että silkasta mielenkiinnosta.
      Kesällä saa aurinko paistaa lämpimästikin. Puutarhan kuivuutta ja kasvien kärsimystä katsellessa sydän on kuitenkin vereslihalla. Eikä yksistään oman puutarhan puolesta, vaan ylipäätään siitä huolesta, ovatko tällaiset kesät uusi normaali. Lisäksi helteet pakottavat minutkin hidastamaan tai pysähtymään, mikä sotkee tällaisen tekevän ihmisen päivät tykkänään.
      Kyllä, kirjaimellisesti kumpikin jähmettyi helteessä; maali ja maalaaja.

      Poista
  4. Ihanat liljat! Marhanliljat, varjoliljat ja vähän myöhemmin tiikerililjat miellyttävät muodollaan minuakin eniten. Niissä on sellaista luonnollisuutta. Noita hollannin iiriksiä tekisi mieli aina ostaa, mutta niiden kukinta on niin epävarmaa, ihana sininen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marhanliljoissa, varjoliljoissa ja tiikerinliljoissa on hillityn tyylikästä kauneutta, josta pidän kovasti. Nyt olen hiukan huolissani, jaksavatko tiikerinliljani kukkia ollenkaan. Talvi koitteli niitäkin kaltoin.
      Jatkossa laitan hollannin iirikset aina ruukkuun keväällä, enkä istuta niitä enää maahan. Näyttävät kukkivan ruukussa huomattavasti varmemmin ja runsaammin.

      Poista
  5. Sadetta odotellaan täälläkin. Olen samaa mieltä, marhanliljoilla ja varjoliljoilla on oikeus vaeltaa puutarhassa miten tykkäävät.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä satoi yöllä ihan kunnolla. Toivottavasti vettä riitti teillekin.
      Varjo- ja marhanliljojen kukinta kääntyy lopuilleen. Pian niiden siemenkodat helisevät uusia mahdollisia asukkaita.

      Poista
  6. Kauniita varjo- ja marhanliljoja, samoin pellavaliljat. Minäkin pidän niiden kukkien muodosta, mutta minun pikkuruinen pihani niin aurinkoinen, että en ole uskaltanut haaveilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla niin marhan- kuin osa varjoliljoistakin kasvaa hyvin aurinkoisilla paikoilla. Varjolilja on ihan itsestään etsiytynyt varjosta aurinkoon. Kokeile, ehkä yllätyt iloisesti.

      Poista
  7. En ole vielä nähnyt kukkaa omassa marhanliljassani, olisiko hävinnyt tietämättömiin. Olen samaan mieltä, nuo tummat ovat kerrassaan upeita.
    Istutin tänä kesänä kaksi sammalruusua, saa nähdä miten viihtyvät. Oli kiva kulkea kanssasi eri kasvien luona ja lukea pohdintojasi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä marhanliljasi kukkii ensi vuonna. Älä siis vielä heitä toivoasi. Osa marhanliljoistani on kukkinut vasta toisena tai kolmantena vuotena.
      Toivotaan, että sammalruususi viihtyvät ja kukkivat. Uskon niin tapahtuvan. Olen miettinyt oman sammalruusuni olosuhteiden kohentamista sen kasvun ja kukinnan edistämiseksi. Ei se nytkään huonoissa oloissa kasva, mikä lie aiheuttaa jumittamisen.

      Poista
  8. Voi miten ihana postaus. Kaikki niin kauniita kukkia. Nuo varjoliljat ovat niin ihastuttavia. Silkkiunikko on yksi suosikeistani. Mukavaa viikonloppua! Meillä on hurja sade ja ukkonen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anneli A! Sateet ja ukkoset suosivat näköjään nyt teidän nurkkianne. Eikös teillä ollut jo yksi tulvimisen aiheuttanut rankkasade? Me saimme kunnolla vettä viime yönä. Sateen kohinaan herääminen ilahdutti.

      Poista
  9. Moikka!
    Pitkästä aikaa kurkkasin blogimaailmaan ja löytyi sinun ihana kukkapostaus. Niin paljon kauniita, tuo kesäiiriskin :) toivotaan, että saat sen talvehtimaan. Varjo- ja marhanliljat ovat niin upeassa kukassa. Mullakin on yksi marjhnalilja mutta jostain syystä se taitaa taantua, tarvinneeko enemmän poweria juurilleen.
    Mukavaa kesän jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, että ehdit vierailulle blogimaailman ihanuuksien pariin.
      Joka kesä näyttää olevan jonkun kasvilajin juhlaa ja nyt vuorossa ovat varjo- ja marhanliljat. Ehkä sinun marhanliljasi haluaa viettää lepovuoden.
      Samoin sinulle, aurinkoisia kesäpäiviä!

      Poista
  10. Ihania liljoja. Minulla on ainoastaan varjoliljaa ja anopilta saatuja yli sata vuotta vanhaa keisarinkruunu kantaa . Varjoliljoja kasvaa nyt myös ruukussa mitkä siirrän maahan kun ovat kukkineet. Ja jotain liljaa on vielä mistä en tiedä mitään pitää laittaa kuva postaukseen joku usein tunnistaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vanhakantaiset perennat ovatkin aarteita. Varjo- ja marhanliljojen lopettaessa värililjat vasta aloittavat. Onko sinulla niitä? Olen löytänyt nimen monille omille kasveille blogikuvien kautta. Aina on joku, jolla on tietoa.

      Poista
    2. Minä en tunnista minkälainen on värililja 🤗🤔

      Poista
  11. Vastaukset
    1. Kännykässäni on surkea kamera. Aiemmin minulla oli Canonin järjestelmäkamera. Nykyisin kuvaan minijärkkärilläni, joka on Olympus E-M10 Mark III. Eniten käytän Olympuksen objektiivia 12-40 mm 1:2.8 PRO:ta.

      Poista
  12. Kauniita on marhan- ja varjoliljasit. Tajusin tästä, että tuollainen var. Cattaniae on minullakin ollut, mutta eipä ole vuosiin näkynyt. Pitääkin metsästää sellainen kuin myös valkoinen varjolilja ja pellavalilja, niin kauniita kaikki. Niitä mahtuu hyvin puutarhaan, kun evät vie paljon tilaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marhan-, varjo- ja pellavaliljojen hennon kauniin olemuksen vuoksi niitä mahtuu puutarhaan runsaasti. Toivottavasti löydät var. Cattaiaen. Usein jotain etsimäänsä saa hakea pitkään, mutta löytämisen ilo onkin sitten tavattoman suuri.

      Poista

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!