Helsingin paraatipaikalla

Ruotsalaisen teatterin Espan puoleisen sivun komeat syyshortensiat ja kuunliljat.

Kävin Helsingissä asioilla syyskuun viimeisellä viikolla. Jo kotoa lähtiessäni päätin käydä asiat hoidettuani katsomassa Espan puiston istutukset. Yleensä siellä on Helsingin hienoimmat kesäkukkaistutukset. Onhan puisto ikäänkuin Helsingin paraatipaikka, jossa turistit ja kotimaan kansalaiset käyskentelevät katselemassa ja lämpiminä päivinä puiston penkeillä istumassa.

Isossa tilassa pieni piiperrys hukkuu maisemaan. Sen sijaan tällaiset komeat asetelmat näkyvät kauas. Nämä olivat lähellä Eino Leinon patsasta, puiston Stockan puoleisessa päässä.

Tällaisia asetelmia puistossa oli useampi. Näitä katsellessa päätin laittaa ensi kesänä itsekin hopeaputousta.

Puiston kesäkukkaistuksissa on muutamia jokavuotisia valintoja. Daalioita on useissa väreissä. Samoin ahkeraliisaa ja verenpisaroita.

Daalioiden ja verenpisaroiden hyvä puoli on niiden myöhäinen kukinta. Olen useampana kesänä käynyt katselemassa Espan istutuksia vasta loppukesästä. Millaisia mahtavat daaliat olla alkukesästä? Vai onko niitä hyödetty aloittamaan kukintansa tavallista aiemmin?

Samanlaisten istutusten toistuminen läpi puiston tekee yhtenäisen ja runsaan vaikutelman.

Runebergin patsaan ympärillä on puiston komeimmat istutukset. Paljon erilaisia daalioita, verenpisaraa, heiniä. Värinokkonen on selvästi uusi kesäkukkasuosikki, mitä en ollenkaan ihmettele. Siitä löytyy värejä ja kokoja runsaasti.

Jättiverbena sopii myös hienosti daalioiden kumppaniksi. Lämpiminä päivinä näissä istutuksissa on taatusti ollut aikamoinen pörinä.

En ehkä kovin helposti yhdistäisi kirkkaan punaista, hennon oranssia, keltaista ja vaaleanpunaista samaan ryhmään, mutta tällaisessa suuressa istutuksessa ne eivät näytä riitelevän ollenkaan.

Tummalehtisen daalian keltaiset kukat korostavat lehtien tummuutta. Sieviä ovat.

Muut patsaan ympärillä kameroidensa kanssa kiertävät ihmiset tähtäilivät Runebergiä itseään. Minun katseeni kohdistui kukkiin, joiden ympärillä pörräsin kuin kesäinen pölyttäjä konsanaan.

Helsinki alkaa olla etenkin kesäaikaan monin tavoin koristeltu kaupunki. Etenkin hotellien, ravintoloiden ja kahviloiden sisäänkäynnit on laitettu kutsuviksi erilaisin istutuksin. Myös monet kaupat ovat laittaneet näyteikkunoidensa alle ja yhteyteen vihreyttä ja kukkia. Tarkoitus oli näitä kekseliäitä näkymiä kuvata, mutta niin vain taas kamera sujahti pidemmäksi aikaa laukkuun - ja unohtui sinne.

Kämp-Gallerian sisäänkäynnin koristus aiheutti kaksijakoisen fiiliksen. Eivät olleet aitoja noista kasveista ainutkaan. Ymmärrän, että meidän lyhyt ja usein kolea kesämme rajoittaa melkoisesti viihtyisien viheristutusten valikoimaa. Muovihärpäkkeet jättäisin silti varaston peränurkkaan lojumaan. Mieluummin vaikka risuista ja männynkävyistä villejä viritelmiä. Eiköhän somistamon ja mainososaston väellä riitä mielikuvitusta.

Yhä tiiviimmästä rakentamisesta huolimatta luonto on edelleen lähellä ja läsnä Helsingissä. Eräs tuttuni oli törmännyt illansuussa kettuun hesalaisessa puistossa. Minä puolestani pääsin naureskelemaan kahden oravan kisailulle syksyisten lehtien seassa ison lehmuksen tyvellä. Kuvassa toinen orava pohtii, minne kaveri katosi? Puussa se odotti leikin jatkumista.