Viime päivinä ei ole ollut vapaa-ajanongelmia. Kaikki liikenevä aika ja energia on tullut käytettyä omalla pihalla touhuamiseen. Iltaisin kroppa on jäykkänä tekemisestä ja mieli tyytyväinen aikaansaannoksista.
 |
| Lähijärvi vapautui jäistä vappuna. |
Kotipihan ulkopuolelle suuntautuvat kävelyreissut ovat jääneet minimiin. Pitkästä aikaa perjantaina löytyi sopiva rako lähteä kyläkauppaan kävellen. Harvoin menen kolmen kilometrin päässä olevaan kauppaan suorinta reittiä. Yleensä suunnittelen matkan siten, että menomatkalla kierrän toisen järven rannan kautta ja paluumatkalla tsekkaan toisen järven. Siinä ohessa tulee sitten ihmeteltyä monenlaisia luontoilmiöitä, ihmisten kevätpuuhia pihoillaan ja monenmoisia kylällä tapahtuvia asioita. Joskus joku tuttukin tulee vastaan.
Kotoa lähtiessäni mittari näytti +10 astetta. Jo takaovea sulkiessani epäilin pukeutuneeni liian lämpimästi ja sehän osoittautui oikeaksi aavistukseksi heti puolimatkassa. Aurinko paistoi siniseltä taivaalta, eikä tuulikaan tainnut puhaltaa pohjoisesta. Reippaasti askeltaessa tuli äkkiä kuuma ja takki sujahti reppuun. Lyhythihaisella pärjäsi erinomaisesti.
 |
| 1933 rakennettu kyläkoulu, nykyisin kirjasto. |
Luonnon yleisilme alkaa vähitellen muuttua vihreäksi. Maasto on hyvin kuivaa ja siksi aika ruskeavoittoista. Pari kunnon sadekuuroa räjäyttäisi kasvun villiksi. Puut ovat heränneet ja pukkaavat hiirenkorvaa ja kukkaterttua. Tuomissa on jo isot kukkanuput, vaahterat kirivät perässä. Koivuissa on jo pikkuiset hiirenkorvat. Lehtikuusetkin vihertävät, kun läheltä pääsi katsomaan.
 |
| Gagea - Käenrieska |
Omassa pihassa ei montaa käenrieskaa kasva. Niitä vähiäkään en ole tänä keväänä vielä onnistunut näkemään. Kyläreitin varrella sen sijaan näin useita keltaisena kukkivia tuppaita.
 |
| Lumikelloja vanhan talon pihassa |
Kunnioitan ihmisten yksityisyyttä, enkä kovin usein suuntaa kameraa toisten pihoihin. Erään vanhan talon pihapiiri on ollut jo vuosia hoitamaton, talossa kyllä asutaan. Monena keväänä lumikellot kukkivat runsaina ryppäinä juuri tässä puutarhassa. Ehkä olin jo myöhässä, sillä nyt näin vain muutaman lumikelloryhmän.
Muutama talo edellisestä eteenpäin ihastuttivat sinisenään kukkivat idänsinililjat ja kirjokevättähdet.
Perhosia näin useita, mutta kuvaamaan onnistuin vain tämän neitoperhon. Aurinko paistoi niin voimakkaasti, että ilman aurinkolaseja oli kirkkaudessa vaikea erottaa ruskeaa perhosta ruskeasta karikkeesta. Räpsin monta kuvaa lähes mututuntumalla. Kuvia tietokoneelle ladatessani olin iloinen huomatessani, että epäilyksistäni huolimatta kuvat olivat onnistuneet.
 |
| Prunus sargentii - Rusokirsikka |
Kylän keskustan kaksi suurta rusokirsikkaa ovat pian täydessä kukassa. Mikäli sää pysyy lämpimänä, kukat aukeavat nopeasti ja yhtä nopeasti kukinta on myös ohi. Seuraavat päivät on siis oltava valppaana, ettei kukinta mene sivu suun - tai tässä tapauksessa sivu silmien. Kylällä toimii ilmoitusjärjestelmä mm. revontulten seuraamiseksi. Jospa joku fiksu keräisi samanlaisen systeemin kirsikkapuiden kukinnasta tiedottamiseksi.
Moni tyhjä tontti täyttyy taas uusilla taloilla. Tämän keskeisellä paikalla sijaitsevan ladon tilannetta olen seurannut pitkään jännityksellä. Ehtiikö se romahtaa ennen purkamista? Vai ryhtyykö joku rakentamaan tontille ja purkaa ladon ennen romahtamista?
Ladon ohitse kulkeva katualue kunnostettiin pari vuotta sitten. Kunnallistekniikka uusittiin, piuhat kaivettiin maahan. Sorapintainen tie päällystettiin ja osin sen reunalle rakennettiin jalkakäytävä. Alue on myös kaavoitettu uudelleen, jonka seurauksena myynnissä on useita pieniä tontteja.
Ladon vasemmalla puolella pilkottaa uudehko punainen hirsitalo. Sen viereen rakentuu parhaillaan neljä kaksikerroksista hirsitaloa. Myös lähellä olevat museoviraston suojelukohteet, Veikkolan parantolana 1995 saakka toimineet kartanorakennukset on myyty. Toisessa näkyi olevan remontti meneillään. Parantolarakennuksista postasin aiemmin täällä.
Kauppareissulta palatessani huomasin katujen hiekoitushiekan puhdistuksen jatkuvan. Oranssi harja-auto pörrää tuntitolkulla katuja edestakaisin. Hyvä niin, jotta pölyn määrä saadaan vähenemään. Kylläpä sitä hiekoitushiekkaa talven aikana kertyikin.
Torstai-iltana olin pitkästä aikaa nauttimassa Helsingin musiikkitalossa kulttuuria. Radion sinfoniaorkesterin torstaisarjan kuuleminen meni tältä kaudelta käytännössä totaalisesti penkin alle. Monta konserttia peruuntui koronan vuoksi. Kun niihin oli mahdollista mennä, tuli henkilökohtaisia esteitä. Niinpä tämän kevätkauden saldoksi tulee jäämään eilinen konsertti ja sitten konsertti kahden viikon kuluttua, joka onkin tämän kauden viimeinen.
Torstai-illan antia oli kuulla loistavaa gruusialaista viulisti Lisa Batiašviliä. Vielä enemmän tykkäsin väliajan jälkeen Sakari Oramon johtamasta Robert Schumann'in Sinfonia nro 1 B-duuri "Kevät" op. 38.
Sanottakoon, etten koe kovin paljon ymmärtäväni klassisen musiikin hienouksista. Keskityn nauttimaan kauniista musiikista. Joskus esitykset menevät ns. yli hilseen. Varsinkin nykyajan klassinen musiikki, josta minun on usein vaikea löytää melodista kauneutta. Musiikin suhteen olen melko kaikkiruokainen. Mieluisinta on 60-70 -lukujen rock ja blues. RSO:n konsertit ovat olleet askel tuntemattomammalle alueelle ja sellaisena hyvin positiivinen kokemus.
Kävelyreissulta tarttui mukaan isosta lehtikuusesta talven aikana pudonneita oksia, joissa kävyt ovat edelleen kiinni. Laitoin oksat vuosia sitten joulumarkkinoilta ostamaani maljakkoon.
Sunnuntaina keitetään kahvit kaikille äideille. Minun äitini sai kukkasen haudalleen.
Lämmintä viikonloppua ja aurinkoista äitienpäivää niin äideille kuin äidittömillekin!