Kylätien varrelta

Vuorineuvos Arthur Lagerlöfin 1910 rakennuttama huvila Weikkola

Ensimmäisten kylvösten itämistä odotellessa on aikaa kierrellä kylän raitteja. Kevään ja kesän saapuessa on välillä vaikeaa ja haikeaa irrottaa itsensä pihapiiristä.

Kylällämme sijaitsee kaksi kaunista rakennusta, joista toinen on 1910 vuorineuvos Arthur Lagerlöfin rakennuttama huvila ja toinen 1800-luvun lopulla rakennettu Sigurdsbergin tilan päärakennus. Veikkolan parantolan maa-alueen rakennuksineen omistaa Suomen Mielenterveysseura.

Sigurdsbergin tilan päärakennus, rakennettu 1800-luvun lopulla, Siskola

Toukokuussa 1929 Sielunterveysseuran hallituksen tutustumiskäynnin seurauksena Weikkolan tila ostettiin lepokodiksi "väsyneille ja lievähköjä hermosairauksia poteville naisille". Toiminta laajentui 1935 viereisen Sigurdsbergin tilan Siskolaksi nimettyyn rakennukseen. Alueella oli myös muita pienempiä rakennuksia. 1961 tien toisella puolella sijainnut Solhälla liitettiin kolmanneksi osastoksi. Solhälla toimi aiemmin ylihoitajan kotina. Lisäksi 1969 Siskolaa vastapäätä rakennettiin työklinikka. Sekä Solhälla että työklinikan rakennus on purettu vuosia sitten.

Sielunterveysseura tunnetaan nykyisin Suomen Mielenterveysseurana (nimi muuttui 1952). Veikkolan parantola toimi yksityisenä psykiatrisena sairaalana vuoteen 1975 saakka ja sen jälkeen Tammiharjun sairaalan osastoryhmänä ja Jorvin sairaalan psykiatrisena yksikkönä vuoteen 1995 asti. 

Sairaalatoiminnan päätyttyä rakennuksissa on toiminut yksityisiä ja kunnallisia päiväkoteja. Tällä hetkellä ainakin toinen rakennuksista on tyhjänä. Alueelle on valmistunut uusi kaava, joka mahdollistaa lisärakentamisen. Parantolan rakennukset ovat suojeltuja rakennuksia, mutta ne on uudessa kaavassa mahdollisuus muuttaa asuinkäyttöön. Rakennukset ovat kauniita ja hyvä, jos joku ryhtyy niitä pitämään kunnossa.

Kylämme väkimäärä on lisääntynyt melkoisesti, vaikka rakentamisen tahti onkin viime vuosina vähän hiipunut. Pienellä alueella on kolme järveä, joiden rannat ovat olleet täynnä mm. helsinkiläisten kesämökkejä. Nykyisin yhä useampi vanha kesämökkitontti on pilkottu ja tilalle rakennettu omakoti- ja rivitaloja. Kerrostaloja kylällä ei toistaiseksi ole yhtään. Helsinki-Turku -radan eli ns. tunnin junan rakentaminen todennäköisesti aikanaan muuttaa tilanteen.

Kylän raitteja kävellessäni on mielenkiintoista seurata muutoksia. Seuraan toki myös kunnan suunnitelmia ja päätöksiä. Kuvissa näkyvä lato on seisonut iät ja ajat yhden keskeisen reitin varrella. Olen nähnyt sen hiljaisen rapistumisen. Nyt kyseiselle paikalle on suunnitteilla omakotitaloja, joten pian lato varmasti katoaa lopullisesti.

Ladon takana on yksi järvistä. Onneksi kunta on kaavoittanut rantaan raitin julkiseen käyttöön. Myös toisen järven kylän puoleiselle rannalle on jätetty varaus rantaraittia varten, mutta sitä tuskin koskaan tulee. Niinpä rantaa reunustavien omakotitalojen asukkaat ovat omineet rannat käyttöönsä ja muilla asukkailla on mahdollisuus päästä järvelle lähinnä parista kunnan virallisesta uimapaikasta.

Kartiovalkokuusi

Sitten kylätieltä kotinurkkiin. Postauksen alussa mainitsemistani kylvöksistä vasta pari paprikaa on versonut näkyviin. Kelloköynnöksistä ei ole vielä mitään näkyvissä. Pari päivää olen pohtinut uuden kelloköynnössatsin kylvämistä. Ihan vaan varmuudeksi.

Aika ei ole käynyt pitkäksi, sillä lumitöitä on riittänyt. Parhaana päivänä piha on pitänyt kolata kolmesti. Kolmas kerta yleensä sitten, kun aura on lykännyt tieltä vallin pihaportille. Sunnuntaiksi on luvassa jälleen kunnon lumimyräkkä, joten kuntourheilu jatkuu.

Juuson kotikivi. Lyhtykin on lähes lumen peitossa.

Alapihan lumen syvyyttä ei ole vielä "ehditty" mitata, mutta mennessäni pudottamaan lunta kasvarin päältä upposin reilusti yli polvien hankeen. Yläpihalla on lunta 50-60 cm. Pergolan katolta pudotimme lumen pois, sillä pelkäsimme valokatteen hajoavan. Kartiovalkokuusi (josta kuva kotikivikuvan yläpuolella) oli lumen painosta taipunut kumaraiseksi herrasmieheksi. Toivon mukaan se jaksaa kevään tullen ryhdistää hartioitaan ja nostaa päätään.

Joka latuja hiihtää

ladun on vanki.

Vapautta vain on umpihanki.

- Lauri Viita -

Tällaisia horinoita talvisen lauantai-illan hämyssä. Valoisaa helmikuuta ja sunnuntaita kaikille!