Sivut

sunnuntai 26. helmikuuta 2023

Blinien voimalla museoon

Ravintola Lasipalatsista näkymä Mannerheimintielle, Sokokselle ja Postitalolle.
 
Lumityöt ja takan lämmitys sujuu rattoisammin, kun välillä käy tankkaamassa kulttuuria ja hyvää ruokaa. Kuulun Helsingin kaupunginmuseon ystävät ry:een, joka tarjoaa jäsenilleen retkiä mielenkiintoisiin paikkoihin. Sellaisiinkin, joihin muuten saattaa olla vaikea päästä.

Kevättalven retket suuntautuivat Tove Jansson ateljeekotiin ja Päivikki ja Sakari Sohlbergin kotimuseoon. Tove Janssonin retki täyttyi niin nopeasti, etten sinne mahtunut. Sen sijaan Sohlbergin kotimuseoon pääsin.

Museokäynti ajoittui myöhäiseen iltapäivään, joten päätimme veljenvaimon kanssa yhdistää reissuun meneillään olevat bliniviikot. Paikaksi valikoitui 1930-luvulta lähtien samalla paikalla sijainnut funkistyylinen Ravintola Lasipalatsi, joka oli sopivasti matkan varrella. Lasipalatsi on rakennuksena tuttu. Sen ohi ja läpi on tullut käveltyä lukemattomat kerrat. Bio Rexissä olen käynyt katsomassa monen monta leffaa. Myös Amos Rex -museo sijaitsee Lasipalatsissa. Ravintola Lasipalatsissa en ole koskaan käynyt syömässä. Alakerran kahvilassa kyllä monetkin kahvit on tullut juotua. 

Tutustu Lasipalatsin historiaan täällä.

Koska blinejä mentiin syömään, niitä myös tilattiin. Annokseeni kuului blinit kuudella täytteellä. Lautasen reunoille oli koottu muikunmätiä, punasipulia, lohipastramia, punajuuri-omenatartaria, katkarapuja ja tilliä, metsäsienisalaattia ja marinoitua punasipulia, suolakurkkuja, hunajaa, muikunmätiä ja sipulia. Ja luonnollisesti smetanaa. 

Blinit olivat isoja ja paksuja. Ensimmäistä bliniä syödessäni maistelin täytteitä maltillisesti ja niinpä niitä jäi lautasen reunalle. Otin siis toisenkin blinin, ettei täytteitä tarvitse sellaisenaan syödä. Olisi kyllä kannattanut, sillä toinen blini alkoi jo olla liikaa.

Jälkkäriksi söin mustaherukkajäädykettä ja valkosuklaakreemiä. Hyvä, että näissä fine dining -ravintoloissa annokset ovat pieniä. Yhtään enempää en olisi jaksanut syödä. Hyvää oli.

Ravintolaan suositeltiin varattavan pöytä etukäteen. Näin tein, mikä oli fiksua. Ravintola oli aivan täynnä. Ilman pöytävarausta olisimme saaneet odottaa pitkään vapautuvaa pöytää.Tai vaihtoehtoisesti lähteä etsimään toista ruokapaikkaa.

Ruoka oli tavattoman hyvää, palvelu myös. Lasipalatsin keskeinen sijainti on iso plussa ja rakennuksen sekä ravintolan historian havina kiinnostavaa.

Kalasataman korkeat talot näkyvät hyvin Kanavakadun alkuun.


Vatsat täynnä suunnistimme kohti Katajanokan Kauppiaankatua. Keskiviikko oli viikon kylmin päivä. Vaikka pakkanen oli pudonnut alle -10 asteen. Mereltä puhaltava tuuli oli varsin hyytävää. Jalkakäytäville paakkuuntuneiden lumien päällä käveleminen oli väsyttävää liukkaalla lasilla tasapainottelua. Tulikin enimmäkseen raahattua jalkoja pitkin maata, jotta pysyisi paremmin pystyssä. 

 Saavuimme Katajanokalle ehjin nahoin.


Päivikki ja Sakari Sohlbergin kotimuseossa ei saanut kuvata. Saimme kaikki museosta kertovan esitteen. Lisää tietoa museosta, sen perustajista ja asukkaista saat täältä

Oy G.W. Sohlberg Ab on 1876 perustettu metalli- ja muoviteollisuuden suomalainen perheyhtiö. Moni peltipurkki ja kylpyhuoneen peilikaappi on Sohlbergin valmistama. Vuorineuvos Sakari Sohlberg (1907-2000) oli Sohlberg-suvun vesa, joka avioitui Päivikki Tulenheimon (2013-2001) kanssa 1951.

Lapsettomaksi jääneen pariskunnan toivomuksesta heidän asunnostaan on muodostettu kotimuseo. Yli 300-neliöinen jugendtalon ylimmän kerroksen huoneisto on täynnä arvokkaita ja mielenkiintoisia esineitä ja maalauksia. Samalla se on edustava esimerkki 1900-luvun porvariskodista. Kodin neljä komeaa kaakeliuunia, lukuisat itämaiset matot ja yksityiskohtien runsaus niihin liittyvine tarinoineen oli kiehtovaa katseltavaa ja kuunneltavaa.

Miellyttävän ja asiantuntevan oppaan johtama kierros kesti puolitoista tuntia. Saimme paljon tietoa kivoilla anekdooteilla maustettuna. Kierroksen päätyttyä oli sellainen olo, että vielä voisi palata monien taulujen ja esineiden äärelle uudelleen. Saattaa olla, että tutustun tähän kotimuseoon uudemman kerran. 

Kotimuseon sivuilla on tieto, milloin museoon on mahdollista tutustua.

Uspenskin katedraali

Kamera oli mukana, mutta aika vähän sitä tuli laukusta kuvaamista varten kaivettua. Iltaseitsemältä kohti Kamppia kävellessä näimme sinisellä taivaalla kuusirpin kaverina Jupiterin ja Venuksen. Tosin tiedon näiden taivaankappaleiden yhtaikaisesta näkymisestä sain vasta kotona uutisia katsoessani. Olisi kannattanut kuvata, kun olosuhteetkin olivat mitä mainioimmat.

Tulppaanien loppusuora meneillään

Kauan on nukkunut pajunkissa
oksalla suomun alla,
huomenna varmaan talitintti
sen herättää tiukuttamalla.


25 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Oli oikein mukava ja antoisa päivä. Tällaisia kannattaisi mahduttaa kalenteriinsa enemmänkin.

      Poista
  2. Kiitos kun innostit käymään Sohlbergien kotimuseon sivulla! Hauska posliinikoirakokoelma siellä nurkassa:) Kauniita tavaroita joka puolella. Hienoa kun pidetään tämmöiset aarteet tallessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta on mukava kertoa paikoista, joista saattaa olla iloa muillekin.
      Koirat olivat Päivikki Sohlbergin sydäntä lähellä. Heillä oli itsellääkin oikeita koiria posliinisten lisäksi.
      Sohlbergien koti on säilytetty lähes sellaisenaan, mikä oli pariskunnan tarkoituskin. Kuin olisi ollut porvariskodissa vieraisilla.

      Poista
  3. Teillä on ollut kiva kulttuuriretki. Upeita kaupunkikuvia; Uspenskin katedraalikin on oikein edukseen kauniissa talviauringon paisteessa. Oy G.W.Sohlberg Ab on tuttu nimi, mutta kotimuseosta en tiennyt, vaikka olen lähes noilta nurkilta kotoisin. En myöskään tiennyt Tove Janssonin ateljeekodista. Nyt tiedän. Kiitos siitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Päivä oli todellakin antoisa. Kuvia olisi voinut kaupungilta ottaa enemmänkin, mutta tiukkaa aikataulu ja kireä pakkanen piti kameran kassissa.
      Oy G.W. Sohlberg Ab on minullekin tuttu, sillä asuimme aikanaan Ullanlinnassa Sohlbergin rakennuttamassa talossa. Kotimuseo sen sijaan oli uusi tuttavuus, vaikka se täytti jo 20 v.

      Poista
  4. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  5. Vastaukset
    1. Kyllä. Tavallinen arki maistuu taas paremmin, kun välillä käy kurkkimassa muuta maailmaa.

      Poista
  6. Kyllä ois paljon mielenkiintoista siellä suunnalla kaheltavoo.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei taida yhden ihmisen ikä riittää kaikkien mielenkiintoisten paikkojen tutkimiseen.

      Poista
  7. Herkullisen näköinen annos ja jälkkäri ollut siellä 🌷Välillä on kiva käydä katselemassa kulttuuria ja katsella sillä silmällä arkisena pitämiään paikkoja, joiden ohi tulee käveltyä puolijuoksua kun on olevinaan kiire milloin minnekin :) Mukavaa helmikuun loppua ja pian alkavaa maaliskuuta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sari, samoin sinulle valoisia helmikuun lopun päiviä!
      Erilaiset kulttuuriretket piristävät kummasti. Ravintola Lasipalatsin ruoka oli kiitettävän herkullista.

      Poista
  8. Vastaukset
    1. Ole hyvä Päivi! Kiva, että olit retkellä mukana.

      Poista
  9. Teillä on ollut kiva kulttuuriretki. Ihanat kuvat ja on siellä paljon upeaa nähtävää.
    Varsinaista herkkua olet nauttinut. Kokki on jopa järjestänyt silmänruokaa ja laittanut kauniit annokset.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Helsingissä on aina nähtävää, kun siellä tulee harvemmin nykyisin käytyä. Museossa olisi vierähtänyt toinen tovi heti perään.
      Ravintolan annoksissa oli tosiaan silmänruokaa ja hyvältä ne myös maistuivat.

      Poista
  10. Herkullinen ja kiva retki! Jupiter ja venus näkyvät myös tällä viikolla todella lähellä toisiaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sussi tiedosta! Pitääpä tiirailla illalla taivalle, jos taivas ei ole pilvessä.

      Poista
  11. Kiitos, Between!
    Kävin tuon linkkisi kautta pikatutustumisretkellä kotimuseon puolella. Olenpa taas hieman sivistyneempi 👍

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä Susanna! Kiersin itsekin museon vielä toistamiseen heidän kotisivuillaan.

      Poista
  12. Ihana (myös herkullinen) kuvamatka talvisessa Helsingissä. Viime kesänä aika samoista kuvakulmista napsittuja pyöräilypäivän kuvia yhä kännyssä.
    Museot sisältä tutkimatta ja muikunmätikin jäi joululta pois, kun hinta noussut ihan taivaisiin (taisi olla liki 200€/kilo)
    Pihi ulkoilmaeläjä nautti myös kulttuurikierroksesi sisällöstä - sopivasti mielenkiintoista tietoa - kiitos!! Mielekkäistä asioita ja tekemisiä toivotan Miaaauuuliskuuhusi..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Repolainen! Odotan kovasti miaauuuliskuuhun siirtymistä.
      Onneksi museoon tutustumisen 5 euron hinta ei suuresti kukkaroa kurittanut. Muikunmädin hinta sen sijaan kirpaisee, mutta sitäkin tulee todella harvoin syötyä. Joulupöydässä oli kirjolohen mätiä.

      Poista
  13. Kiitos museovinkistä. Tuonne menen ystävän kanssa, kun tulen Helsinkiin. Muistan, kun kävin Reitzin säätiön kotimuseossa - se oli niin kaunis helmi, että vieläkin huokailen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, että sait innoituksen museovierailuun postauksestani. Tiedon jakaminen toisille onkin yksi hyvä syy kertoa tällaisista paikoista.
      Reitzin säätiön kotimuseo on hieno paikka. Suosittelen myös Töölössä sijaitsevaa Taidekoti Kirpilää.

      Poista

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!