Blinien voimalla museoon

Ravintola Lasipalatsista näkymä Mannerheimintielle, Sokokselle ja Postitalolle.

 
Lumityöt ja takan lämmitys sujuu rattoisammin, kun välillä käy tankkaamassa kulttuuria ja hyvää ruokaa. Kuulun Helsingin kaupunginmuseon ystävät ry:een, joka tarjoaa jäsenilleen retkiä mielenkiintoisiin paikkoihin. Sellaisiinkin, joihin muuten saattaa olla vaikea päästä.

Kevättalven retket suuntautuivat Tove Jansson ateljeekotiin ja Päivikki ja Sakari Sohlbergin kotimuseoon. Tove Janssonin retki täyttyi niin nopeasti, etten sinne mahtunut. Sen sijaan Sohlbergin kotimuseoon pääsin.

Museokäynti ajoittui myöhäiseen iltapäivään, joten päätimme veljenvaimon kanssa yhdistää reissuun meneillään olevat bliniviikot. Paikaksi valikoitui 1930-luvulta lähtien samalla paikalla sijainnut funkistyylinen Ravintola Lasipalatsi, joka oli sopivasti matkan varrella. Lasipalatsi on rakennuksena tuttu. Sen ohi ja läpi on tullut käveltyä lukemattomat kerrat. Bio Rexissä olen käynyt katsomassa monen monta leffaa. Myös Amos Rex -museo sijaitsee Lasipalatsissa. Ravintola Lasipalatsissa en ole koskaan käynyt syömässä. Alakerran kahvilassa kyllä monetkin kahvit on tullut juotua. 

Tutustu Lasipalatsin historiaan täällä.

Koska blinejä mentiin syömään, niitä myös tilattiin. Annokseeni kuului blinit kuudella täytteellä. Lautasen reunoille oli koottu muikunmätiä, punasipulia, lohipastramia, punajuuri-omenatartaria, katkarapuja ja tilliä, metsäsienisalaattia ja marinoitua punasipulia, suolakurkkuja, hunajaa, muikunmätiä ja sipulia. Ja luonnollisesti smetanaa. 

Blinit olivat isoja ja paksuja. Ensimmäistä bliniä syödessäni maistelin täytteitä maltillisesti ja niinpä niitä jäi lautasen reunalle. Otin siis toisenkin blinin, ettei täytteitä tarvitse sellaisenaan syödä. Olisi kyllä kannattanut, sillä toinen blini alkoi jo olla liikaa.

Jälkkäriksi söin mustaherukkajäädykettä ja valkosuklaakreemiä. Hyvä, että näissä fine dining -ravintoloissa annokset ovat pieniä. Yhtään enempää en olisi jaksanut syödä. Hyvää oli.

Ravintolaan suositeltiin varattavan pöytä etukäteen. Näin tein, mikä oli fiksua. Ravintola oli aivan täynnä. Ilman pöytävarausta olisimme saaneet odottaa pitkään vapautuvaa pöytää.Tai vaihtoehtoisesti lähteä etsimään toista ruokapaikkaa.

Ruoka oli tavattoman hyvää, palvelu myös. Lasipalatsin keskeinen sijainti on iso plussa ja rakennuksen sekä ravintolan historian havina kiinnostavaa.

Kalasataman korkeat talot näkyvät hyvin Kanavakadun alkuun.

Vatsat täynnä suunnistimme kohti Katajanokan Kauppiaankatua. Keskiviikko oli viikon kylmin päivä. Vaikka pakkanen oli pudonnut alle -10 asteen. Mereltä puhaltava tuuli oli varsin hyytävää. Jalkakäytäville paakkuuntuneiden lumien päällä käveleminen oli väsyttävää liukkaalla lasilla tasapainottelua. Tulikin enimmäkseen raahattua jalkoja pitkin maata, jotta pysyisi paremmin pystyssä. 

 Saavuimme Katajanokalle ehjin nahoin.

Päivikki ja Sakari Sohlbergin kotimuseossa ei saanut kuvata. Saimme kaikki museosta kertovan esitteen. Lisää tietoa museosta, sen perustajista ja asukkaista saat täältä. 

Oy G.W. Sohlberg Ab on 1876 perustettu metalli- ja muoviteollisuuden suomalainen perheyhtiö. Moni peltipurkki ja kylpyhuoneen peilikaappi on Sohlbergin valmistama. Vuorineuvos Sakari Sohlberg (1907-2000) oli Sohlberg-suvun vesa, joka avioitui Päivikki Tulenheimon (2013-2001) kanssa 1951.

Lapsettomaksi jääneen pariskunnan toivomuksesta heidän asunnostaan on muodostettu kotimuseo. Yli 300-neliöinen jugendtalon ylimmän kerroksen huoneisto on täynnä arvokkaita ja mielenkiintoisia esineitä ja maalauksia. Samalla se on edustava esimerkki 1900-luvun porvariskodista. Kodin neljä komeaa kaakeliuunia, lukuisat itämaiset matot ja yksityiskohtien runsaus niihin liittyvine tarinoineen oli kiehtovaa katseltavaa ja kuunneltavaa.

Miellyttävän ja asiantuntevan oppaan johtama kierros kesti puolitoista tuntia. Saimme paljon tietoa kivoilla anekdooteilla maustettuna. Kierroksen päätyttyä oli sellainen olo, että vielä voisi palata monien taulujen ja esineiden äärelle uudelleen. Saattaa olla, että tutustun tähän kotimuseoon uudemman kerran. 

Kotimuseon sivuilla on tieto, milloin museoon on mahdollista tutustua.

Uspenskin katedraali

Kamera oli mukana, mutta aika vähän sitä tuli laukusta kuvaamista varten kaivettua. Iltaseitsemältä kohti Kamppia kävellessä näimme sinisellä taivaalla kuusirpin kaverina Jupiterin ja Venuksen. Tosin tiedon näiden taivaankappaleiden yhtaikaisesta näkymisestä sain vasta kotona uutisia katsoessani. Olisi kannattanut kuvata, kun olosuhteetkin olivat mitä mainioimmat.

Tulppaanien loppusuora meneillään

Kauan on nukkunut pajunkissa
oksalla suomun alla,
huomenna varmaan talitintti
sen herättää tiukuttamalla.