Nyt mennään pää kolmantena jalkana

Kylän kirsikkapuut torstaina 11.5. Perjantaina kukinta oli jo hiipumassa.

 
Ensin ei tapahdu viikkoihin mitään ja sitten ykskaks puutarhaihminen menee pää kolmantena jalkana. Kesäisten lämpötilojen vuoksi pihalla ja puutarhassa tapahtuu kaikki pikakelauksella. Tyhjiä kesäkukkaruukkuja ja kellarissa yhä pidemmiksi venyviä tomaatteja katsellessa tuntuu kuin töitä olisi toisille jaettavaksi. Joudun toistamaan itselleni, että toukokuu on tänä vuonna tismalleen yhtä lyhyt tai pitkä kuin kaikkina muinakin vuosina. Hyvin ehtisi vähemmälläkin tohinalla - jos vain omalta innostukseltaan malttaisi.

Prunus Accolade - Koristekirsikka Kevätsuudelma illansuussa 11.5.

Oma kirsikkapuu kukkii runsaimmin sitten istutusvuotensa 2016. Alkaa vähitellen olla erinomaiset olosuhteet henkilökohtaiselle hanami-juhlalle. Kukkien kuvaaminen vasta onkin hankalaa, kun suurin osa niistä on ylhäällä. Harsohelmaiset kukat heiluvat iltatuulessa, eikä niiden liikettä oikein pääse sormin pysäyttämään.

Hyöriessäni torstai-iltana kirsikkapuuni ympärillä kuulin ensi kerran tänä keväänä käen kukkuvan. 

Narcissus Flower Record

Narsissit availevat nuppujaan. Niitä ei onneksi peura ole tulppaanien tapaan napsinut rujoiksi.

Tulipa Double Blue tai Tulipa Showcase - tai joku ihan muu

Tulppaaneja olen viime vuosina istuttanut vähemmän. Olen koittanut panostaa Darwin-tulppaaneihin, joiden pitäisi olla pitkäikäisempiä. Harmillisesti nekin kelpaavat peuroille, mikä vähentää istutusintoa. Se on melkein kuin tunkisi seteleitä sorkkajalkojen kitaan.

Tänä perjantai-iltana minun pitäisi tietsikan ääressä istumisen sijasta olla kiertämässä kameran kanssa puutarhaa. Päivä on jo pitkä eli ehdin tämänkin jälkeen. 

Tulppaanit avasivat iltapäivän paisteessa terälehtensä ammolleen. Kun kesäisten lämpötilojen on luvattu kestävän ensi viikon puoliväliin saakka, ei tällä menolla ole pian mitään kuvattavaa.

Fritillaria imp. - Keisarinpikarililja

Keisarinpikarililjat ovat viittä vaille paukahtamassa auki. Varmaan jo lauantaina keltaiset avautuvat. Rubrat ovat samassa tilanteessa.

Fritillaria meleagris - Kirjopikarililja

Kirjopikarililjoilla on tänä keväänä runsas kukinta. Huvituksen alle istuttaman rykelmät näyttävät viihtyvän erinomaisesti. Liljakukot tykkäävät näistä hullunlailla. Joka ikisellä puutarhakierroksella joudun listimään useita liljakukkoja. 

Minulla on jonkinsortin ötökkäkammo, jonka vuoksi en mielelläni ota niitä käteen. Liljakukkojen kohdalla kammo kaikkoaa ja punatakit pääsevät hengestään sormieni välissä. Nyt liljakukoilla on treffikausi meneillään jonka ansiosta on mahdollista poistaa kerralla kaksi kaveria yhdellä litistyksellä.Tarkkaa hommaa, jossa harjoitus tekee mestarin.

Kruunuvuokon vinkistä olen kiertänyt ruiskuttamassa valkosipulivettä liljoille sekoittaakseni liljakukkojen hajusuunnistusta. Valkosipulijauhetta ja vettä ruiskupulloon, ravistus ja kierrokselle.

Helleborus - Jouluruusu

Pikkupuutarhan Kriikunapenkin vaalean jouluruusun ensimmäinen kukintarypäs on loppusuoralla. Uusia lehtisykeröitä on nousemassa mullasta lukuisia. Tämä jouluruusu on yleensä kukkinut lähes koko kesän.

Sen viereen istutin muutama päivä sitten kirjavalehtisen Anna's Redin. Kunpa kotiutuisi ja eritoten kukkisi, jotta näen sen kukan värin.

Helleborus

Vuosi sitten istutin niinikään Pikkupuutarhaan, Muuripenkkiin kolme uutta jouluruusua. Kaksi niistä on kuvan mukaisia tummia, kolmas vaaleampi. Kaikissa on nuppuja, mutta lehtiä ei vielä montaa. Tosin vaaleassa huomasin tänään lukuisia kääröjä nousemassa mullasta esiin, joten hyvin tuntuu olevan hengissä.

Helleborus

Tämä pikkuinen on Kivipenkissä paikalla, jossa aiemmin kasvoi ja kukki kolme hienoa vaaleaa jouluruusua. Ne menehtyivät vuoden takaisen jäätikkökannen alle. Olen tarkoituksella välttänyt menehtyneiden asuinpaikan suurempaa mylläämistä ajatuksella, josko sinne olisi juurentynkää jäänyt. Sepä kannatti. Nyt täytyy vaalia tätä myöhäisherännyttä suurella hellyydellä.

Corydalis solida - Pystykiurunkannus

Kuvan pystykiurunkannukset ovat sitä tavallista lilakukkaista luonnonkantaa, joka on meillä levinnyt ja lisääntynyt ilahduttavasti. Nämäkin kaverit olivat alkuun liloja, mutta näin kukintansa loppusuoralla ovat haalistuneet sinisiksi.

Anemone sylvestris - Arovuokko

Arovuokkokin lähestyy kukintaansa. Tämä on nopeakäänteinen veijari. Ensin siitä ei näy vilaustakaan. Sitten yhtäkkiä punertavia versoja tunkee porukalla mullasta ja pian ne ovat vihreät lehdet levällään kehittämässä nuppujaan. 

Olen jakanut arovuokon taimia useisiin paikkoihin nähdäkseni, missä se viihtyy. Toivon mukaan viihtyy, sillä pidän arovuokon kukinnasta. Minusta se toimii mataluutensa ja runsaskukkaisuutensa vuoksi erinomaisesti maanpeitekasvina.

Primula elatior - Etelänkevätesikko

Tämä kevät on ollut etelänkevätesikkojen juhlaa. Viime aikoina autolla ajaessani olen nähnyt pihoja, joissa levittäytyy hennonkeltainen esikkomeri. Oma esikkoni on kukkinut todella pitkään. Kuvan esikon näen keittiön ikkunasta, missä se illallakin näkyy kauniisti muun kasvuston ollessa vielä kohtuullisen matalaa. Olopihan puolella etelänkevätesikko on alkanut hissukseen levittäytyä laajemmalle, mikä ilahduttaa suuresti.

Pulsatilla vulgaris Rode Klokke - Tarhakylmänkukka

Olen istuttanut varmaan pari kolme punaista tarhakylmänkukkaa, enkä ole niitä enää seuraavana kesänä tavannut. Luultavasti paikka on ollut väärä, tai istutuksen jälkihoito huonoa. Viime kesänä törmäsin jälleen kerran puutarhamyymälässä punaiseen kylmänkukkaan. Pitihän se kantaa kotiin ja koittaa, olisiko tuuri tällä kertaa parempi. No, olihan se. Nyt pikkuinen karvatassu nousi lilakukkaisten kanssa samaan aikaan.

En tiedä, onko näissä punaisissa eri sävyjä? Vai vaikuttaako sävyyn istutuspaikka, mullan koostumus tai jokin muu? Tämän yksilön punaisuus on pinkimpi verrattuna niihin, joita olen aiemmin nähnyt. Käyn häntä katsomassa ja kuvaamassa uudemman kerran. Jos sävy vaikka muuttuu ajan myötä.

Acer - Vaahtera

 
Purkkishow se vain kiihtyy. Purkkeja ja potteja on viime päivinä tullut raahattua kellarista kasvariin, kasvarista ulos ja jälleen takaisin. Joitakin esikasvatettuja on jo ympäri vuorokauden patiolla. Vaikka päivät ovat ylenpalttisen lämpimiä, en oikein vielä luota yölämpötiloihin. Ensi viikolla aion kuitenkin kuskata tomaatit, kurkut ja paprikat kellarista kasvihuoneeseen. Siellä on jo harsot valmiina. Myös lämmittimen laitan varmuuden vuoksi. Kennokasvari ei lämpöä kovin hyvin pidä ja se viilenee myös nopeasti.

Kasvimaakylvötkin ovat aluillaan. Sipulit sain jo lavakaulukseen. Siemenpussit ovat valmiina, kunhan vain tulee muilta hommilta sopiva väli. Kaiken tekemisen ohessa vaahteravauvojen kitkeminen jatkuu. Että niitä voikin olla paljon.

Sunnuntaina vietän ensimmäisen kerran äitienpäivää, jolloin ei ole enää edellisen sukupolven äitejä vastaanottamassa korttia, kukkia tai muita äitienpäivälahjoja. Ei ole äitiä, jonka kanssa kahvitella kakun kera tai jonka voi viedä porukalla syömään. Tämä uusi tilanne voi toimia myös mahdollisuutena muuttaa oman perheen traditioita. Nyt mennään vanhan kaavan mukaan, mutta ehkä vuoden päästä keksitään jotain muuta.

Aurinkoista ja ihanaa äitienpäivää kaikille äideille!