Sivut

maanantai 5. kesäkuuta 2023

Paavolan tammi - sekä muita lohjalaisia luontokohteita

 
Paavolan tammesta on puhuttu runsaasti. Sen väitetään olevan jo somejulkkis. Olen pitkään halunnut nähdä tuon puujätin ja siihen tarjoutui hyvä tilaisuus kahden paikallisen naisen seurassa. Sainpa samalla erinomaisen opastuksen ryyditettynä rouvien Lohjaan liittyvillä lapsuuden- ja nuoruudenaikaisilla muistoilla.

Paavolan tammi on helppo löytää ja sen luo jaksaa vähävoimaisempikin kävellä. Tammi sijaitsee Lohjansaaren eteläosassa, luonnonsuojelualueeksi rauhoitetulla alueella. Puun luo vie noin kilometrin mittainen luontopolku.

Sää ei ollut paras mahdollinen, kun sade uhkasi kastella meidät ja tuuli kaataa. Lehtometsän suojassa isotkaan sadepisarat eivät meitä häirinneet. Myös tuuli menetti voimansa.

Polulla kulkiessa silmä ja sielu lepäsi. Linnut lauloivat oksistossa, eikä kuulunut autojen, ei edes ihmisten ääniä. Mitä nyt me kolme naista höpötimme. Ja muutama vastaantuleva lintubongari kiikarit kaulassaan.

Aluskasvillisuudessa kieloja on kaikkialla. Pähkinäpensaita on runsaasti, joitakin lehmuksia ja tietenkin tammia.

Puiden tehtävänä on lahota osaksi luontoa.

Pikkupuron ja kosteikon yli kulkee leveät "pitkospuut".

Ja vihdoin - siellä se häämöttää - Suomen kauneimmaksi sanottu tammi. Puun iäksi arvioidaan noin 300 vuotta. Ympärysmittaa sille on kertynyt yli 470 cm.

Tammen ympäriltä on kaadettu lukuisia kuusia, jotta puu saisi enemmän valoa. Tammen suojaksi on osan matkaa laitettu naruaitaus, jotta ihmiset ymmärtäisivät olla tallomatta puun juuria. Niin mukavaa kuin olisikin käydä puuta halaamassa, sallimme sille oman rauhan.



Ei tarvinnut mennä tammen tyvelle katsellakseen ympäristöä puun näkövinkkelistä. Laihat ja alaoksistaan kuivat kuuset näyttivät vartioivan vanhan tammen rauhaa.


Paavolan tammen luona on pöytäryhmä, jos vaikka haluaa pullakahvit retkellä nauttia. Meillä oli muut suunnitelmat, joten aikamme puuta ihasteltuamme lähdimme paluumatkalle.

Lohjansaaresta ajoimme Virkkalan kautta kohti Lohjan keskustaa. Matkalla  pysähdyimme tutustumaan Petter Forsströmin puistoon, jota ollaan parhaillaan kunnostamassa näyttäväksi muotopuutarhaksi osana Lohjan kaupungin 700-vuotisjuhlaa.

Petter Forsströmin puutarha valmistui vuonna 1923. Sen on suunnitellut Suomen tunnetuimpiin puutarha-arkkitehteihin kuuluva Paul Olsson (mm. Naantalin Kultarannan puutarhan suunnittelija).

Kukkauurnat ovat Petter Forsströmin ajalta. Niihin istutetaan kesäkukkia.

Petter Forsström toimi isänsä perustaman Lohjan kalkkitehdas Oy:n toimitusjohtajana. Lohjan seudulla hänet tunnetaan Kalkki-Petterinä. Petter Forsströmin asuintalo sijaitsi lähellä muotopuutarhan yläosaa. Rakennus on purettu.

Rinteeseen sijoittuva muotopuutarha laskeutuu alas kohti Petter Forsstömin tietä. Tien toisella puolella on tehtailijan aikaisia omenapuuviljelmiä. Kauempana näkyy vanhat kalkkitehtaan rakennukset.

Pihlajat kukkivat parhaillaan valtoimenaan. Tavallisten pihlajien lisäksi Petter Forsströmin puistossa on myös kuvan pihlajia. Sanokaa viisaat, onko kyseessä suomenpihlaja (Sorbus hybrida) vai joku muu?

Kun kerran lähellä olimme, piti samalla käydä katsastamassa Pähkinänniemi, joka sekin liittyy Petter Forrströmiin. Pähkinäniemi on toiminut aikanaan kalkkitehtaan työntekijöiden virkistysalueena. Alueelle perustettiin tehtaan aloitteesta nk. kansapuisto, jossa on säilynyt lehtipuukujanne, polkuja ja uimaranta.

Pähkinäniemessä kasvaa luonnostaan runsaasti pähkinäpensaita. Tai puiksihan niitä jo kokonsa puolesta voisi sanoa. Paljon oli myös jäänteitä kalkkitehtaan varhaisaikojen istutetuista puutarhakasveista. Mm. syreeneitä, kaunokuusamaa ja varjoliljoja.


Viimeisenä kipaisimme vielä Porlaan, jossa on sijainnut biologi Hugo Laguksen perustama kalanviljelylaitos. Aktiivista kalanviljelyä Porlassa oli vuosina 1916-1995. Nykyisin alue on Lohjan kaupungin omistuksessa oleva, valtakunnalliseen lehtojensuojeluohjelmaan kuuluva lehtokorpialue (pinta ala n. 1,1 hehtaaria).

Mustakurkku-uikku. Pahoittelut vähemmän onnistuneesta otoksesta.


Kalanviljelyaltaille on vuosien mittaan kehitetty monenlaisia käyttösuunnitelmia, joista yksikään ei toistaiseksi ole johtanut mihinkään. Ensimmäisessä altaassa oli runsaasti sorsia, nokikanoja ja kaksi "oranssitupsuista" lintua, joille löysin kotona nimen mustakurkku-uikku. Toisessa altaassa uiskenteli muutama kultasäyne.


Kylmä alkukesän päivä sujui hyvässä seurassa nopeasti kaunista luontoa katsellen ja mielenkiintoista historian havinaa kuunnellen. Opin taas paljon uutta ja löysin paikkoja, joihin haluan palata toisenkin kerran.

Anemone sylvestris - Arovuokko

 
Arovuokon kera toivotan onnellista syntymäpäivää tyttärelle


14 kommenttia:

  1. Sekä kooltaan että kauneudeltaan valtava tammi. Kuvasi välittävät hyvin muidenkin kohteiden leppoisan tunnelman.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On aika kunnioitettavan kokoinen puu. Ihan pieneen pihaan tuollaista ei kannata istuttaa, vaikka ihmisikää enemmän sen kasvamiseen meneekin. Löysin tunti sitten isokokoisen tammen taimen punaherukkani tyveltä. Sitä ei taida ehjänä pois saada.

      Poista
  2. Mielenkiintoinen retkikohde tuo Paavolan tammi. Meillä asuu ystävä Lohjalla, pitääpä kutsua itsensä kylään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa mennä katsomaan Paavolan tammea ja muitakin Lohjan kohteita. Ottakaa kahvit ja pullat mukaan tammen luona nautittaviksi.

      Poista
  3. Komeat maisemat. Täytyypä laittaa vierailulistalle 👍

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Porlan tutkiminen retken viimeisenä kohteena jäi suppeaksi. Sielläkin on luontopolku kierrettäväksi. Taitavana lintukuvaajana sinulle löytyisi siellä enemmän koettavaa.

      Poista
  4. Kylläpä on kauniit luontokohteet ja ihana puu, mykistävä.
    On tuo pihlaja minustakin hybrida eli muistaakseni suomenpihlaja (en ikinä muista, kumpi on suomen ja kumpi ruotsin :-D ) Mutta hybridalla on juuri nuo lehdet, jotka ovat kärkipäästä kiinni yhtenäisenä lehtenä, tyvipäästä erilliset.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen enimmäkseen retkeillyt Porkkalanniemessä ja Nuuksiossa, joissa kummassakin kallioita ja havupuita on paljon. Lohjalaisten kohteiden lehtokasvillisuus on virkistävä vaihtoehto. Ystävä ehdotti käymään Paavolan tammen luona aikaisemmin keväällä. Puun olemus on lehdettömään aikaan vielä vaikuttavampi.
      Selasin edestakaisin erilaisia pihlajakuvia, joiden perusteella päädyin suomenpihlajaan. Taidan palata kuviin vielä uudelleen katsomaan pihlajien lehtiä tarkemmin.

      Poista
  5. Oih - Paavolan tammi on nökemättä/kokematta, vaikka Lohja on jokakesäinen pyöräilykohteemme. Ei muuten syyttä valittu jo kolmeen otteeseen Suomen pyöräilykaupungiksi - upeita reittejä risteillä monenmoisen vaativuustason mukaan. Tuliko sulla huomioitua, että olio pyöräily "tammen poluilla" kielletty?
    No - googlaillen selvitän sen toki itsekin.... viikonlopuksi kun lupailee jo pakuyönlämpöjä - niin jospa se olisikin "taas" Lohja.
    Kiitos tammivinkistä - näin sitä huomaa, ettei millään huomaa kaikkea...
    Iloisia retkiä ja kesäpäiviä teille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paavolan tammen yhteydessä on myös lyhyt luontopolku. En huomannut katsoa infotaulua polun alussa niin tarkkaan, että pyöräilykielto olisi osunut silmiin. Muistaakseni vastaan tuli paksurenkainen pyörä, kuten myös Pähkinäniemen luontopolulla.
      Lohjalla on erinomaiset pyöräilyolosuhteet. Viime kuun lopussa kaupunki järjesti Lohjanjärven ympäripyöräilytapahtuman 700-vuotissynttäreidensä kunniaksi.
      Onneksi ihmiset jakavat tietoa näkemisen ja kokemisen arvoisista paikoista. Vaikka kuinka olisi silmät ja korvat avoinna, ei millään kaikkia paikkoja tiedä.
      Mukavaa pyöräilyviikonloppua teille!

      Poista
  6. hieno retki .olisitte käynyt arboretum magnoliassa(jos on vielä auki)sekin on hieno paikka lohjalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sinulle! Arboretum Magnolia on meille tuttu ja ehdottomasti tutustumisen arvoinen paikka. Olen käynyt siellä useamman kerran, mutta tämän vuoden käynti on vielä tekemättä. Siellä on määrätyt aukioloajat, joten sinne ei välttämättä voi mennä etukäteen suunnittelematta.

      Poista
  7. Kotimaasta löytää kyllä kaikkia paikkoja, joista en ole ennen kuullutkaan. Kuten tuosta tammesta. Heinolassa on Suomen suurin puu: tsaarinpoppeli. Siitäkin kuulin vasta pari vuotta sitten.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet oikeassa. Näkemistä riittää paljonkin. Mukavaa, että kotimaan kohteista on yhä enemmän tietoa. Luin, että Paavolan tammesta joku teki 2015 somepostauksen. Silloin tammesta tuli suuri julkkis ja ihmiset kävivät innolla sitä katsomassa ja itseään siellä kuvaamassa. Pohdin joskus, miten helposti tulee lähdettyä monen tuhannen kilometrin päähän, kun ihan kotikulmillakin on mielenkiintoista nähtävää.
      Tsaarinpoppelista olen lukenut, mutta yhä on näkemättä. Siinäpä oivallinen kesäretkikohde. Kiitos vinkistä!

      Poista

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!