Oliskos nyt liljojen vuoro esittäytyä?

Lilium Spring Pink

Onkin vierähtänyt pidempi tovi uusien liljojen istuttamisesta. Kirjanpitoni mukaan kuvan Spring Pinkit olen istuttanut keväällä 2020. Niitä on sisäänkäynnin Bermudassa myös aiemmilta vuosilta istutettuina. 

Kesällä kukkivia liljoja voi ostaa ja istuttaa keväällä. Niitä on hyvin saatavissa myös muiden syyssipulien aikaan. Voisinkin tänä syksynä panostaa myös uusiin kesäliljoihin, sillä kuivuuden aiheuttamia aukkopaikkoja löytyy runsaasti täytettäväksi.

Lilium Spring Pink

Minusta Spring Pink on yksi kauneimmista liljoista. Väri vaihtelee hennosta vaaleanpunaisesta valkoiseen. Hieno yksityiskohta on terälehtien tyylikäs tumma rajaus, joka korostaa tyven ruskeita pilkkuja. Tätä myydään kerrottukukkaisena. Osa kukista onkin hivenen kerrottuja, mutta iso osa yksinkertaisia. Kauniita joka tapauksessa.

Lilium Sweet Surrender

Toinen mielililjani on tiikerililja Sweet Surrender. Näitä olen istuttanut monena vuotena ja lisääkin voisin istuttaa. Tänä kesänä liljojen varret ovat edellisvuosia matalampia, mikä johtunee kuivuudesta. Sweet Surrenderin kukka nuokkuu aina alaspäin, joten kuvattaessa pitäisi kellahtaa nurmikolle saadakseen suoran kuvan kukasta. Kaikki Sweet Surrenderini eivät ole vielä auenneet, joten kuvaamista ja ihasteltavaa riittää vielä eteenpäinkin. Hyvä, etteivät kaikki pöllähdä kukkaan samanaikaisesti.

Lilium Mapira

Olen istuttanut lukuisia tummia liljoja, mutta niistä ainoastaan Mapira nousee vuosi toisensa jälkeen kukkimaan. Kuvassa väri on viininpunainen, mikä taasen johtuu aamuauringon valon osumisesta terälehtien taakse kuvaustilanteessa. Mapiran kukka katsoo aina niin paljon alaspäin, että sen äärellä pitäisi kuvatessa maata selällään maassa.

Mikä lie lilja Mix-pussukasta.

Sorrun usein kaikenlaisiin mix-pussukoihin, joiden pahvikannen kuvassa on useita kivan näköisiä kukkia. Yleensä juuri haluttua väriä on yksi kappale tai ei ainuttakaan. Ei voi tietää, tuurilla mennään. Kuvan lilja on Asiatic-sekoituspussista, jossa piti olla vaaleaa ja tummaa. Tuli vain vaaleaa, mikä ei sinänsä ole ollenkaan paha.

Lilium Peach Dwarf

Hennon oranssisävyiset Peach Dwarf-liljat ovat OmaPiha-lehden tilaajalahja vuodelta 2015 (ellen ihan väärin ole kirjannut). Ne ovat nousseet uskollisesti vuodesta toiseen, mutta tänä vuonna vain kolmen kukan voimin. Ehkä kuivuus vaivaa niitäkin. Peach Dwarf on muita liljoja matalampi, jolloin se sopii esimerkiksi penkin etuosaan. En ole törmännyt tähän liljaan kotimaisissa kaupoissa. Ehkä sitä on saatavissa ulkomaisista nettikaupoista?

Lilium Rosella's Dream

Rosella's Dreamia istutin Kiemurapenkkiin 2016. Kumppaniksi istutin samanaikaisesti myös niinikään vaaleanpunaisia Nataliaa ja Antoniaa, mutta ne eivät ole pärjänneet. 

Kiemurapenkin päässä valtaa on vahvasti ottamassa syysasteri Patricia Ballard. Ilmeisesti se ei kuitenkaan häiritse liljoa, joiden sipulit ovat aika syvällä maassa. Ballardia olen jopa kitkenyt aika reilulla kädellä, koska en halua yhtä kasvia koko penkkiä täyteen. Ja Ballardia kasvaa myös muualla. Ihmettelen, miksi Patricia Ballard ehtii vain harvoina syksyinä kukkimaan. Paikka on lämmin ja kukka loppusyksyn kaunistus, jos vain kukkisi.

Jälleen nimetön liljaistutus

Ruusupenkin päädyssä kasvavan tuijan kupeessa kasvaa jälleen jonkun mix-pussukan liljoja. Nimi on kadonnut ja istutuspaikka tyhmä. Tuija ahdistelee liljoja, jotka koittavat väistää isompaansa kallistumalla oikealle. Tuija tosin kapenee huomattavasti, kunhan ehdin sen versoja lyhentämään. Joka tapauksessa on myönnettävä, että kasveja istuttaessa etäisyysessä olisi huomioitava myös tulevaisuus.

Liljojen siirtämisessä on haastetta kerrakseen. Istuttaessa liljansipulia sitä harvoin tunkee maan syvyyksiin. Kun yrittää kaivaa jotain liljasipulia ylös, onkin porauduttava Kiinaan saakka. Siitä huolimatta pahimmillaan halkaisee sipulin lapiolla kahtia. Turvallisinta hankkia mieluisia liljoja lisää ja jättää omituisiin paikkoihin istutetut rauhaan.

Mistähän johtuu, että monet hienot liljat tulevat ja menevät? Sen sijaan nimettöminä halvalla ostetut oranssit ja keltaiset nousevat ja kukkivat vuodesta toiseen. Joskus liljakukko niitä vähän kurittaa, mutta koskaan ei niin paljon, että loukkaantuisivat lopullisesti. 

Liljoista sitten muihin juttuihin.

Saatuamme kivituhkaurakan kärrätyksi ja levitetyksi, siirryimme Pojan kanssa marjapuskiin. Herukat alkoivat olla kypsää tavaraa. Keräyskohteena oli kaksi isoa punaherukkapensasta ja yksi valkoherukka. Kerääminen sujui joutuisasti jutellessa ja maailmaa parantaessa. Poika keräsi muutaman rasiallisen kokonaisia marjoja suoraan pakkaseen laitettavaksi. Muut marjat marjat poimimme ämpäriin.

Laitoin mehumaijan samantien porisemaan. Arkkupakastin olikin jo päällä, kun laitoin sinne pari viikkoa sitten kaksi laatikollista mansikoita. Herukkamehun valutin suoraan puolen litran pakastusrasioihin. Niitä on kätevä sulattaa talvella mehua ja kiisseliä varten. Tai mitä nyt herukkamehusta keksii tehdä. 

Viinirypäle Zilga

 
Kunhan karviaiset kypsyvät, keitän senkin todennäköisesti mehuksi. Samoin Zilga-rypäleet, joita on pergolan katossa kypsymässä varmaan pari ämpärillistä.

Jouduin viime vuonna ostamaan uuden mehumaijan, kun vanha 9 litran mehumaija ei toiminutkaan induktioliedellä. Naapurikylän marketista löytyi 7 litran ruostumattomasta teräksestä valmistettu kotimainen mehumaija, joka toimii oikein hyvin. Itse asiassa hieman pienempi maija on helpompi käsitellä ja puhdistaa.

Lauantain suunnitelmissa oli sisäänkäynnin reunan kuivuudessa kärvistelevän kapean alueen uusiminen. Se homma siirtyi johonkin toiseen päivään, kun muistin perjantain kauppareissulla ostaa syyslannoitetta. Viime vuonna syyslannoitteen levittäminen taisi jäädä väliin. Lauantai valikoitui levityspäiväksi siksi, että sunnuntaille on luvattu sadetta. Lannoitteen ainesten sanotaan imeytyvän paremmin kosteaan maahan.

Ensin koitin sekoittaa lannoitetta kastelukannulliseen vettä. Hölmö idea, sillä lannoite ei sekoitu yhtään mihinkään. Suurin osa lannoiteesta solahti kätevästi kannusta veden mukana ulos, mutta osa jäi myös kannun pohjalle. Muutaman kannullisen tällä tavoin levitettyäni palasin vanhaan tapaan eli ripottelin kauhalla rakeita suoraan ämpäristä istutusten lomaan. Sade hoitakoon imeytystehtävän.

Ostin kaksi 20 l:n säkkiä, koska yhden säkillisen riittävyys on 600 m². Aika tyyristä tavaraa.

Lathyrus latifolius - Ruusunätkelmä

Syyslannnoitteen levittämisen jälkeen innostuin kitkemään Syyspenkin ja osan Vapaapenkistä. Istutinpa samalla penkkiin koko kesän purkissa odottaneen Lidlistä juurakkona ostetun siankärsämön. Väristä ei ole tietoa. 

Kuvassa Syyspenkin Mustan Rudolfin viereen noussut ruusunätkelmä, joka on jo kukkimisensa kukkinut. Kasvatin ruusunätkelmän siemenestä, mutta nyt en kuolemaksenikaan muista, keneltä siemenet sain. Hämärästi muistan, että ne olisivat peräisin Tuplasti terapiaa -blogin Pirjolta.

Valkoinen syysleimu 'David' ja takana kultakärsämö

Puutarha- ja pihatöiden tuoksinassa en ole pahemmin ehtinyt kuvauskierroksille. Ennen tämän postauksen aloittamista kipaisin pikaisesti näpsimässä muutamia kukkakuvia. Puutarha ei paljon emäntäänsä odottele, vaan elää ihan omaa elämäänsä edeten kukin kasvi vuorollaan. Minusta syksy ei ole vielä lähelläkään, mutta niin vain syysleimu David on jo täydessä kukassa. Tosin se kukkii yleensä viikkotolkulla, joten siinä mielessä ei vielä tarvitse villahousuja kaapista kaivaa. Kultakärsämö ei suinkaan jää Davidille kakkoseksi, mutta kuvassa kylläkin hiukan sivuun.

Naapurin Mamis tarkastauskierroksella

Naapurin Mamis tuli tarkastamaan, miten meidän kivituhkaurakka etenee. Se taisi kummastella leikkimökin eteen muodostunutta varastokasaa, joka poistuu ajallaan. Pari iltaa sitten Mamis hiipi illalla avoimesta ovesta sisäänkin. Toisinaan se tekee tupatarkastuksen kiertämällä kämpän. Tällä kertaa se palasi samantien takaisin pihamaalle.

Tyttären 18-vuotias Nemo

Tytär lähti viikonloppureissulle ja niinpä me kävimme ruokkimassa ja rapsuttamassa kissoja. Nemo tuli valvomaan, että varmasti kastelen kaikki kesäkukkaset.

Cobaea scandens - Kelloköynnös

Perjantai-iltana nypin pergolan laatikoiden petunioita ja huomasin, että kelloköynnöksiin on jo tullut nuppuja. Toisen pylvään köynnöksessä on jo useampi isokokoinen nuppu. Toisenkin pylvään köynnöksestä löytyi pari pienempää ja seinustan kolmannesta kelloköynnöksestä pikkuruisia nupun alkuja. Nuppuvaihe kestää aika pitkään, joten kukkia saa vielä odotella. Kiva, että kukkia on tulossa, eikä niitä selvästikään tarvitse elokuun viimeisille päivillä saakka odottaa.

Ammi majus - Isosudenporkkanan nuppu

 
Pikaisesti sunnuntain sääennustetta vilkaistessani huomasin, että luvatut sateet ovat kadonneet kartalta. Pihalla puuhailua todennäköisesti siis tiedossa.

Mukavaa sunnuntaita ja alkavaa viikkoa kaikille!