Sivut

torstai 24. elokuuta 2023

Loppukesää eletään

Anemone tomentosa Robustissima - Hopeasyysvuokko
 

Kukinnan heinäkuussa aloittanut syysvuokko yritti kaiketi vihjailla, että kesä oli sitten tässä. Ei ole, en suostu siihen ajatukseen vielä. Siitäkään huolimatta, että sateita tulee harva se päivä ja sateessa lämpötila jää reilusti alle kahdenkympin. Hiekkarannalla löhöileviä tietenkin harmittaa, mutta voihan kesä olla paljon muutakin kuin bikinielämää.

Anemone hybrida 'Honorine Jobert' - Tarhasyysvuokko


Yllätykseksi ja iloksi löysin nupun myös vuosi sitten Pikkupuutarhan Muuripenkkiin istutetusta syysvuokosta. Koko kasvi on vielä pikkuinen, ei edes eskari-ikäinen. Seuraavaksi onkin huolehdittava tämän syysvuokon elinpiirin raivauksesta, sillä maahumala uhkaa kovasti valloittaa tilaa. Kuten se tekee monessa muussakin paikassa puutarhassani, mutta erityisesti Pikkupuutarhassa. Monen mielestä ihastuttava köynnös vaikka kesäkukkaruukussa. Toki sitäkin, mutta maassa raivostuttavan aktiivinen leviäjä.

Thalictrum delavayi 'Elin' - Jaloängelmä


Muutama vuosi sitten innostuin istuttamaan erilaisia jaloängelmiä. Näihin kaunottariin ihastuin muutamien blogien kuvia katsellessani. Kesällä 2020 hankkimani ängelmät merkitsin mielestäni tarkasti. Sitten ryhdyin tapani mukaan ängelmien asuttamaa penkkiä mylläämään uuteen uskoon ja siinä ohessa nimikyltit menivät iloisesti sekaisin.

Veikkaan kuvan jaloängelmää Eliniksi, mutta saatan olla väärässäkin. Tämän kukintaa jaksan käydä ihastelemassa. Hentona kasvina se saattaisi jäädä muiden jalkoihin, mutta aika korkeaksi kasvavana onnistuu saamaan huomiota osakseen. Kuvaaminen sen sijaan on hankalaa, varsinkin tuulessa.

Hydrangea paniculata Mustila - Mustilanhortensia


Syyshortensiat eivät petä, eivät tänäkään kesänä. Niiden kukinta kuuluu loppukesän kohokohtiin. Mustilanhortensia aloittaa meillä kukinnan yleensä ensimmäisenä.

Hydrangea paniculata 'Vanille Fraise'

Vanille Fraisessa on runsaasti kukkaterttuja, joskin minusta tavallista pienempiä. Leikkaan joka kevät edellisen vuoden kukinnot pois. Samalla myös ohuemmat ja heikot oksat ja joitakin korkeaksi kasvaneita oksia myös lyhennän. Näin kukkien pitäisi kasvaa suuriksi. Syyshortensia kukkii saman vuoden versoilla.

Kunhan Vanillen kukat alkavat punastua, pyörin sen ympärillä kameran kanssa taas ahkerasti. Kuten joka vuosi. En kyllästy.

Hydrangea paniculata 'Vim's Red'

Vim's Red kasvaa Vanillen kaverina. Vimsin kukkatertut ovat Vanillen kartiomaisia litteämpiä. Kukkiin on jo tulossa väriä. Myöhemmin syksyllä kukat ovat viininpunaisia.

Hydrangea paniculata Grandiflora


Grandiflora on jo iso puska. Kaatosade hakkasi sen alimmaisia oksia istutusalueen päälle, mutta sieltä ne nousivat sadepisaroiden kuivuttua. 

Echinacea purpurea - Punahattu

 
Kiemurapenkissä punahatut ovat viihtyneet jo aika monta vuotta. Ensimmäisen ostin taimena, muut olen kasvattanut siemenestä. Luultavasti nämä punaiset ovat Magnusta. Valkoiset White Swania. Hermoilen joka vuosi alkukesästä, ovatko punahatut kadonneet. Sieltä ne nousevat hitaasti mutta varmasti. 

Taustalla pitkävartiseksi kasvanut nuokkuluppio kaatuilee muiden päälle. Siksi olen koittanut sitä tukea niin metallikaarilla kuin muilla tavoin. Nuokkuluppio olisi varmaan parhaimmillaan ihan omana istutuksenaan. Enpä sitä istuttaessani tullut ajatelleeksi, kuinka reheväksi se kasvaa. Laitetaan mietintämyssyyn sen mahdollinen siirto.

Kanttausurakka on edennyt hyvin. Pari pätkää pitäisi vielä huoltaa. Kuvassa näkyvän Kotikiven katsojan puoleiselta tyveltä siirsin varjorikot toisaalle, sillä tuossa ne eivät viihtyneet. Ei siinä tunnu viihtyvän mikään muukaan. Aidan takana kasvava koivu lienee yksi nesteen ja energian muilta ryöväävä kasvi. Varastoin paikalle toistaiseksi irtokiviä. 

Kiven "kärjen" kohdalla näkyy hivenen vihreää. Sinne laitoin Kiemurapenkin mylläyksessä yli jäänyttä reunuspäivänkakkaraa. Tästä kuvasta on jo viikko. Nyt reunuspäivänkakkarat ovat juurtuneet ja pukkaavat jo nuppujakin. Siinä vasta sisukas kasvi.

Hydrangea serrata 'Blue Bird' - Safiirihortensia

Safiirihortensiakin muutti uuteen paikkaan. Aiemmin se kasvoi syysomenan lähellä. Paikka oli minusta huono monestakin syystä. Omenapuiden alle ja läheisyyteen ei parane istuttaa kasveja, joiden päälle ei soisi vahingossakaan astuvansa. Omppupuita on päästävä hoitamaan ja omppuja keräämään. 

Safiirihortensia on kesän aikana kasvanut muhkeaksi puskaksi. Kukkia siihen tuskin nytkään tulee, sillä kaikki sen versot ovat tämän vuoden kasvustoa. Toivon uuden paikan olevan suojaisampi, jolloin vanhat oksat saattavat talvehtia paremmin. Näin kukillekin on paremmat mahdollisuudet. Uudessa paikassa safiirihortensian suojaaminen jäniksiltä on myös helpompaa.

Mentha x rotundifolia - Omenaminttu

Siihen nähden, etten ole tällä kasvukaudella kovin montaa kertaa puutarhamyymälöissä käynyt, on istutettavaa riittänyt. Luetteloni mukaan olen istuttanut 33 uutta kasvia, osaa useampi samanlainen. Kahdeksan istutetuista on ollut itse siemenestä kasvattamiani.

Siirrettyjä luettelossani on 31 kappaletta. Osa näistä on jakotaimia eli koko kasvi ei välttämättä ole uuteen paikkaan siirtynyt.


Kottikärryt ovat pihalla kovassa käytössä. Meillä on kahdet kottikärryt, joista toiset mielestäni liian pienet ja heppoiset. Isompiin mahtuu enemmän tavaraa ja ne ovat vakaat lykittävät. Yhtenä päivänä Ukkokulta huomasi renkaan hajonneen. Taisi kivituhkaurakka olla liian rankka muutenkin kovia kokeneille kottareille. Kaupasta löytyi kärryihin uusi rengas. Kirkkaanpunainen keskusta antaa kivan säväyksen vanhoille kottareille.

Hylotelephium telephioides, Sedum telephium - Isomaksaruoho


Kuvan valkoista isomaksaruohoa kasvaa puutarhassani siellä täällä. En ole sitä itse istuttanut, vaan jostain se on tullut omin avuin. Muuten kiva kasvi, mutta sillä on tapana rötköttää pitkin pituuttaan. Jostain syystä se hakeutuu istutusten reuna-alueille ja kaatuilee käytäville.

LuontoPortti.fi:n mukaan isomaksaruoho kasvaa alkuperäisena luonnonkasvina Etelä- ja Lounais-Suomessa sekä länsirannikolla Merenkurkun korkeudelle.

Hylotelephium telephioides, Sedum telephium - Isomaksaruoho


Näin loppukesästä tuon isomaksaruohon valkoiset kukat ovat monenlaisten pörriäisten suuri suosikki. Parhaimmillaan kukinnot ovat tupaten täynnä kiinnostuneita lentäjiä. Kukat ovat valkeita aika vähän aikaa. Ehkä sateillakin on osuutensa, mutta viime päivinä lähes kaikki kukinnot ovat muuttuneet ruskeiksi. Yhä ne sellaisinakin kiinnostavat pörriäisiä.

Mahonia


Mahonioissa on nyt runsaasti marjoja. En ole aiemmin niihin huomiotani kiinnittänyt, mutta nyt selvitin marjojen olevan syötäviä. Siemenet ovat mahdollisesti lievästi myrkyllisiä eli ne pitäisi poistaa, jos marjoista aikoo tehdä esimerkiksi marmeladia. Voisin kokeilla, mutta siementen poistaminen pienistä marjoista saattaa muodostua turhan työlääksi hommaksi.

Minulla mahoniat kasvavat talon puistopäädyssä, tuijarivistön edessä. Mahonioiden seurana on rhodoja. Paikka on valikoitunut mahonioille siksi, että se on kautta aikain ollut yksi harvoista vähemmän aurinkoisista paikoista tontillamme. Luin Mustilan puutarhan sivuilta, että mahoniat sopivat hyvin havujen ja rhodojen kumppaniksi. Kerrankin olen osannut toimia kaukoviisaasti.


Tuijien leikkaus on ollut koko kesän työlistalla. En vain ole ehtinyt saksiin tarttua. Ehkä esteenä on jossain takaraivossa ollut myös tieto tehtävän rankkuudesta. Joka kerran ikkunasta katsoessa ja ohi kulkiessa olen ajatellut, että kohta ryhdyn työhön. Tällä viikolla se vihdoin tapahtui. Ukkokulta tuli avuksi, sillä pensasleikkurin kanssa joutuu väistämättä pitämään käsiä ylhäällä. Taukoja on pakko pitää, etteivät kädet puudu aivan totaalisesti.

Keväällä 2021 ammattipuutarhuri kävi leikkaamassa tien reunan aitatuijat. Samalla hän madalsi niitä reippaasti, jotta jatkossa voisin hoitaa leikkauksen ilman tikkaita. Aiemmin olen leikannut tuijia sähkökäyttöisillä pensasleikkureilla, mikä vasta työlästä onkin. Johdon siirtäminen, kiskominen ja asettaminen milloin mihinkin sopivaan asentoon vie oman aikansa. Nyt hankin akkukäyttöisen pensasleikkurin, jossa on teleskooppivarsi ja kääntyvä terä. Helpotti kummasti tehtävää.

Keskellä timanttituija-ohukainen, muut kartiotuijia.


Pelkästään tien reunan aitatuijissa meni pitkä tovi. Sitten oli hoidettava puistopäädyn tuijarivi, olopihan kolme yksilöä ja alapihalla vielä neljä tuijaa. Timanttituijat kasvavat luonnostaan tasaisiksi, eivätkä kaipaa kovin paljon leikkaamista. Sen sijaan kartiotuijat ovat huomattavasti paremman näköisiä leikattuina. 

Harmittelin, että olen antanut tuijien kasvaa liian korkeiksi. Niiden leikkaaminen on paljon helpompaa, kun korkeutta ei ole liikaa. Muutenkin leikkaaminen vaatii jonkin verran harjoittelua, jotta oikea ote ja tyyli löytyy. Rankin työ on nyt tehty. Vielä täytyy käydä hienosäätämässä eli siistimässä yksittäisiä kohtia. 

Seuraavalla kerralla levitän pressun leikkausalueelle, sillä leikkausjätteen siivoaminen on oma ohjelmanumeronsa sekin. Muistelen Puutarhan Lumo -blogin Kruunuvuokon menetelleen niin. Hänhän on tunnetusti havupuiden mestarileikkaaja. 


Kesä on erinomaista aikaa kuskata tarpeettomia tavaroita kiertoon ja kaatopaikalle. Pari viikkoa sitten vuokrasimme omakotiyhdistyksen ison peräkärryn, jonka lastasimme täyteen tavaraa. Päällimmäiseksi kannoimme hyvin palvelleen sohvan. Olen verhoiluttanut sen  kahdesti, mutta nyt sille ei löytynyt enää meille käyttöä. Kierrätykseen se ei kelvannut, sillä heillä on sohvia muutenkin ruuhkaksi asti.

Yksi kaivonrengas on odottanut pihan nurkassa kiertoon lähtöä. Olen kerännyt siihen oksia odottamaan kulloistakin haketusta, mutta nyt päätimme tämänkin tarun olevan tiensä päässä. Rengas painaa aivan tuhottomasti,  joten omin voimin sitä ei millään peräkärryyn kiskota eikä nosteta. Niinpä Ukkokulta aloitti renkaan pilkkomisurakan. Tavoite on saada rengas neljään osaan, jolloin saamme sen kuskattua kaatopaikan kiviaineskeräykseen. Kolmen tunnin poravasaroinnilla on kohta ensimmäinen pilkkomisura saatu aikaan. Vielä kolme muuta uraa, mutta sade keskeytti työn.

Valoilmiö iltataivaalla pe 18.8.23

Taivaalle tuijottaja näkee harva se ilta hienoja ilmiöitä. Viime perjantaina taivaalla oli sateenkaarta muistuttava muodostelma. Aurinko ei paistanut, eikä vettäkään satanut. Joku meteorologi varmaan osaisi selittää ilmiön syntymekanismin.

Käsityökori on ollut koko kesän kaapissa. Yhtenä iltana innostuin nostamaan sen esille. Lankaa ja puikotkin löytyivät. Uuden sukan varsi eteni kantalappuun, mutta siihen se on taas tyssännyt. Tekee mieli kutoa, mutta pää kumisee tyhjyyttään. Joku isompi neule voisi olla kiva. Toisaalta isän hoivakotiin on taas kiva viedä sukkia viimeistään jouluksi niin vanhuksille kuin hoitajillekin. Eli taidan kutoa sukkia, kunnes idealamppu päässäni syttyy ja keksin jotain muuta kudottavaa. Tai löydän hyvän mallin.

Cobaea scandens - Kelloköynnös


Vielä on viikko jäljellä elokuuta. Lämmintäkin on riittänyt niin, että lyhythihaisella ja sukitta pärjää. Nautitaan ja iloitaan kesästä, kun sitä vielä riittää.


25 kommenttia:

  1. Loppukesää eletään. Puuhoo on vielä puutarhassa ja kukinnan ihailua. Mukava kun syysvuokot ilahuttaa kukinnallaan. Meilläkin on tarpeetonta tavaroo kuskattu jätteenkäsittelyyn ja paikkoja siistitty.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kesä on lopuillaan, mutta kasvukausi jatkuu vielä monin tavoin. Satokausikin on parhaimmillaan. Olen erityisen iloinen noista syysvuokoista, sillä aika monta istuttamaani olen vuosien mittaan menettänyt.

      Poista
  2. Maahumalaa olen minäkin viime aikoina miettinyt. Kerran otin pistokkaan Houtskarin ravintolan edestä ja sitä kyllä kadun. Kitkin sen sitten ja ilmeisesti heitin ylärinteen heinikkoon, sitten yhtenä vuonna havaitsin siinä kymmenen neliömetrin kasvuston maahumalaa. Siitä ei varmaan pääse enää millään eroon. Toisaalta siinä ei muuten olisi muuta kuin heinikkoa ja nokkosia, ja maahumala näyttää jopa pitävän niitä vähän aisoissa ja näyttääkin kivalta. Mutta jos jatkossa haluan istuttaa rinteeseen muutakin kuin puita ja pensaita... lisäksi kasvi ryöppyää pengermää pitkin alas ojanvarren istutusalueelle, jossa se uhkaa peittää perennat alleen.
    Ihanat syysvuokot ja tuo suloinen ängelmä! Niitä ei täällä taida olla elossa enää kuin yksi, enkä ole varma, kukkiiko se, kun on niin kitulias.
    Melkoista sinnikkyyttä osoitatte Ukkokullan kanssa tuijien ja betonirenkaan kanssa!
    Olipa hieno valoilmiö taivaalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luontoportti.fi:n mukaan koko pihamaan maahumalakasvusto saattaa todellisuudessa olla yhtä ainoaa kasvullisesti lisääntyvää yksilöä, kloonia. Aikoinaan maahumalaa on käytetty oluen ja viinin mausteena ja sitä on kasvatettu rohtona. Harmi, ettei vastaavaa käyttöä enää ole. Tylsästä kitkemisestä iloitsisi enemmän, jos siitä olisi muutakin hyötyä kuin puutarhan siistiytyminen. Vuosia sitten eräillä markkinoilla myytiin maahumalaa ruukuissa kesäkukaksi kuuden euron hintaan. Naapurikauppias tosin naureskeli, että hänellä olisi samaista kasvia antaa ihan ilmaiseksi.
      Sehän näissä villisti leviävissä kasveissa on vaikeaa, kun tulevaisuudesta ei tiedä. Nyt saattaa näyttää kivalta, mutta entä jos joskus haluaakin tehdä toisin? Miten sitten pääsee istuttamastaan eroon? Mehevässä mullassa maahumala kasvaa tumman vihreäksi, reheväksi ja isolehtiseksi. Nättihän se on, mutta pikkusormen sijasta taisi viedä koko käden...
      Sinulla syysvuokot kukkivatkin parhaillaan aivan ihanasti. Hämärästi muistan, että sinulla oli joskus myös ängelmiä. Tykästyin kovasti niiden pallomaisiin pikkuisiin nuppuihin. Oliko vanhassa yläbannerissasikin joku jaloängelmä nuppuisena?
      Ei olla oikein opittu Ukkokullan kanssa teettämään töitä muilla, jos löytyy vähänkin voimia ja kykyä tehdä itse. Ukkokulta-rassukka on kovan paineen alla, kun hänen täytyy täyttää minun ankarat vaatimukseni pihan ja puutarhan siisteyden suhteen. Olen valmis etsimään helpompia ratkaisuja betonirenkaan hävittämisen suhteen, mutta Ukkokullan hämäläisyydestä löytyy kyllä sitkeyttä.
      En kyllästy ollenkaan katselemaan taivasta ja pilviä ja mitä nyt siellä kulloinkin näkyy.

      Poista
    2. Kyllä olen ängelmiä istuttanut, mutta muutama viime kesä on mennyt kuivuudessa niin överin puolelle, etteivät pysy hengissä. Siinä vanhassa otsikkokuvassa oli ihana kerrottu 'Hewitt's Double'. Nyyh.

      Poista
    3. Nyt muistankin, että juuri sinun bannerikuvastasi sain päähänpinttymän etsiä itselleni 'Hewitt's Doublea'. Löysinkin sellaisen, mutta en ole varma, mikä se ängelmärivistössä on.

      Poista
  3. Tuo vihreuden/vehreyden runsaus välittyy niin upeasti jo kuvista - saati kun kuljette ja hengitätte niiden läheisyydessä.. Kelloköynnös jätti niin hyvän viimeisenä kuvana ja pakko paljastaa... eilen nappasin ostoskoriin kolmen kerää lankaa... puikkoja esille siis... Repolaisellekin taitaa tulla tavallisempi syksy tänä vuonna. Omanoloistanne ihanaa syksyä teille toivotellen...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Repolainen! Olen nähnyt todella upeita puutarhoja. Niihin sitten vertaan omaani ja perfektionistina tuppaan katselemaan sitä negatiivisten silmälasien läpi. Kun nurmikko on leikattu, rikat kitketty ja ilta-aurinko paistaa kukkiviin pensaisiin, sydämeni täyttyy ilosta ja rakkaudesta omin käsin rakennettuun puutarhaan.
      Kelloköynnöksen kolme eri vaiheessa olevaa kukkaa olivat asettuneet niin hauskasti kerroksittain, että ihan nauratti niitä katsellessa.
      Ehkä teidän on mukavampi välillä asettua maistelemaan ja muistelemaan kuluneen kesän ponnistuksia ja mielettömän hienoa Malawi-matkaanne. Siinä ohessa puikot suihkikoon ja jotain valmista langasta valmistukoon!

      Poista
  4. I am pleased to say I had an opportunity to spend few good hours on the sandy shores of Island Hiiumaa yesterday. Wind was mild and sun was shining - felt like the summer and all thoughts of approaching fall faded away. Today its a little different matter!

    Hydrangeas are wonderful! I have a soft spot for them too! ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. It's still quite warm, which makes me very happy. Today it's raining heavily and thundering a bit. I hope we get a long and mild autumn.
      There's always room for a hydrangea - or two..

      Poista
  5. Ihanaa syyshortensioiden kukintaa ja niin kaunis syysvuokko. Minä saan syysvuokot yksi toisensa jälkeen kuolemaan, joten enpä taida enää edes yrittää niiden kasvatusta.
    Ajelemme juuri Heinolasta kohti Lahtea ja sää on mitä parhain, joten vielä on kesää ilmojenkin puolesta jäljellä. 😊😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Syyshortensiat ovat ehdottomasti syksyn näyttävimpiä kukkijoita. Niin helppoja ja kauniita. Syysvuokot eivät todellakaan ole helppoja kasveja. Aika monta syysvuokkoa olen istuttanut ja tuo yksi on vihdoin kotiutunut. Paitsi viime kesänä siitä ei näkynyt vilaustakaan. Nyt jännään, saanko Pikkupuutarhan syysvuokosta uuden ihailun kohteen tuleviksi vuosiksi.
      Päivällä täälläkin oli kesäisen lämmintä ja aurinkoista. Sitten alkoi ukkonen kumista ja sen jälkeen vettä on tullut kuin saavista kaatamalla. Ensi viikolla näyttäisi olevan edelleen ihan kesäistä.

      Poista
  6. Kiitos, samoin sinulle. Huomasin, että sinulla on uusi blogi. Ihmettelinkin, kun vanhaa ei enää löytynyt.

    VastaaPoista
  7. Syyskukkijat ovat valloittaneet taas puutarhat, niin kuin sinullakin; upeat syyshortensiat! Syysvuokkokin siellä kukkii, siitä ei minulla ole onnistumisia, aina on kadonnut penkistä vähin äänin. Safiirihortensia sentään teki yhden pikkuruisen kukinnon, siitäkin pitää olla iloinen. Kirjavalehtisen maahumalan kanssa meinasi aikoinaan tulla haaste, kun olin kesäkukkaistutuksesta sen laittanut talvehtimaan ja annoin jäädä kasvamaan. Poimin useampana kesänä siitä alkuja kesäkukkaistutuksiin, mutta jossain vaiheessa huomasin, että valloitus on käynnissä. Revin kasvin niin tarkkaan, että seuraavana kesänä ei enää istutuksiin ollutkaan mitään laitettavaa. Ehkä tuo kirjavalehtinen on kuitenkin matillisempi kuin perusvihreä maahumala. Syksyn enteitä alkaa olla, mutta vielä ei ole neuloosi iskenyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On se vaan mukavaa, että kukkijoita riittää koko pitkäksi kasvukaudeksi. Näiden syyskukkijoiden jälkeen on toivon mukaan vielä hienot ruskavärit ihailtavana.
      Katsoin juuri istutustiedoistani, että olen istuttanut tuon syysvuokon keväällä 2015. Aika kauan se on minua ilahduttanut, vaikka muistelen ensimmäistä kukintaa joutuneeni odottamaan pidempään.
      Safiirihortensian pienestäkin kukasta voi ja kannattaa iloita. Ei tunnu olevan jokavuotinen ilmiö.
      Usein kirjavalehtiset kasvit ovat maltillisempia. Kunpa niin olisi myös tuohon kirjavalehtisen maahumalan kohdalla. Maahumalaa saa nyhtää irti hampaat irvessä, mutta se vain kasvaa ja kasvaa...
      Ei ole minunkaan sukkani kovin pitkälle edennyt. Sieltä se neuloosi vielä tulee. Meille kummallekin.

      Poista
  8. Ihanat loppukesän kukkijat! Syysvuokkoja ja hortensioita ei voi olla ihastelematta. Minulla löytyy myös maahumalaa, periaatteessa se näyttää jossain ihan kivalta, mutta kasvuvoima ja leviäminen on melkoisen ärhäkkää.
    Olet saanut paljon aikaan, kaikki näyttää niin kauniilta ja hoidetulta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hortensioiden aika on vasta alullaan. Niitä saamme ihaille onneksi vielä pitkään ja usein myös yhdessä ruskavärien kanssa.
      Maahumala on kaunis, etenkin syvämultaisessa paikassa. Kunpa sen saisi pysymään jollain tietyllä alueella, eikä rynnivän ihan kaikkien muiden joukkoon.
      Alkukesän hidastempoisuuden jälkeen löysin vihdoin työskentelyvaihteen. Nyt olen saanut rästitöitä tehtyä ja vähän ylimääräistäkin. Hyvältä tuntuu.

      Poista
  9. Hauska kelloköynnöksen kuva, siinä on kukka kolmessa eri vaiheessa juuri oikeassa järjestyksessä. Hatunnosto kanttausurakasta. Minun uralla ei ole edennyt kun ei ole edes alkanut vaikka sateet ovat kiertäneet meidät tehokkaasti. Jos jää tältä kaudelta niin ensi vuonna uusi yritys.
    Sama on mietinnässä, safiirihortensia siirto. Nykyinen paikka on selkeästi liian kuiva sille. Hortensiat ovat upeita kukkijoita, täälläkin odotellaan niiden punertumista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kelloköynnöksen kukat olivat juuri sopivasti näytillä pergolan sisäänkäynnin vieressä. Nyt jo nuokin kukintansa ohittaneet.
      Ahersin kanttausten kanssa muutaman päivän niin aktiivisesti, että olin sen seurauksena aivan poikki. Kykkiminen ei ole niitä parhaita työasentoja. Sateet ovat laittaneet rikat yltiöpäiseen kasvuun, joten kohta pitää aloittaa kitkeminen alusta. Toisaalta huolletuista kanttausurista ne lähtevät helposti pois.
      Yhtenä leutona syksynä huolsin kanttausurat marraskuussa. Pysyivät keväällä ja kesällä siisteinä tosi pitkään. Eli hyvällä tuurilla sinäkin vielä ehdit ennen kevättä hommiin.
      Siirtäminen on aina riskihommaa. Mietin safiirihortensian siirtoa pitkään, samoin sopivaa ajankohtaa. Sitten totesin, ettei se huono paikka siitä yhtään parane ja ryhdyin kaivamaan. Sain puskan isona juuripaakkuna ylös. Runsaat sateet ovat auttaneet kotiutumisessa, kun kastelu hoituu automaattisesti.

      Poista
  10. Sinulla on piha hienossa kunnassa ja kukinta vielä voimissaan 💚 Hortensiat ovat upeita loppukesän luottokukkijoita. Meillä syyshortensia tekee runsaasti kukkia, mutta mielestäni kukat jäävät jotenkin harvoiksi. Niistä ei ole tule sellaisia isoja valkoisia palloja vaan vaikuttaa, että osa pikkukukista ei avautuisi ollenkaan. Näin on ollut useita vuosia. Lannoittaa olen yrittänyt ja joka kevät leikkaan. Olen miettinyt, leikkaanko jopa liikaa. No, pääasia, että kukkivat kuitenkin. Rungollinen versio niiden vieressä tekee sen sijaan hienot pallomaiset kukinnot 🤍
    Maahumala valtaa meilläkin alaa todella turhan aktiivisesti. Joka kerta, kun kukkapenkkeihin tai mihin tahansa istutusten alle katsoo, siellä on maahumalan versoja kasvamassa kohti vapaata multa-aluetta. Olen miettinyt, että jos päivän seisoisi siinä vieressä, näkisi sen tosiaan kasvavan silmissä:)
    Kaunista elokuun viimeistä viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Satu, paljon täällä vielä kaikenlaista kukkii. Syyshortensiat ovat kauniita ja helppoja syyskukkijoita. Olen istuttanut niitä parin viime vuoden aikana lisääkin, mutta ovat vielä aika pieniä.
      Mikähän syyshortensioitasi vaivaa? Reilun leikkaamisen sanotaan kasvattavan kukintojen kokoa. Minulla se on toiminut hyvin. Ovatko molemmat syyshortensiasi samaa laatua? Jospa pienikukkainen on eri lajike. Niitähän on monia erilaisia. Kokeile erilaista leikkaustapaa ensi keväänä, niin näet sen vaikutuksen.
      Ehkä pitäisi virittää riistakamera vahtimaan maahumalan kasvua. Meillä sitä tulee myös kunnan puistoalueen puolelta. Luultavasti olen jo taistelun hävinnyt, kunhan koitan pyristellä jonkinlaisessa kauhun tasapainossa maahumalan kanssa.

      Poista
  11. Näin eilen Porkkalan kartanon puutarhassa ihastuttavan kasvin, jota en tunnistanut. Sinä annoit vastauksen heti juttusi ensimmäisellä kuvalla; se lienee hopeasyysvuokko!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olipas mukava sattuma. Joskus näkemiensä kasvien nimiä joutuu etsimään pitkään. Pidän valtavasti hopeasyysvuokostani.

      Poista

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!