Sivut

perjantai 26. tammikuuta 2024

Kolme kuvaa kuukaudessa: Tammikuu

Alapiha 6.1.2024
 

Kristiina K ehdotti haastetta: Vain kolme kuvaa kuukaudessa. Näin ydintalvella jutut ovat vähissä, mikä lisää haasteen houkuttelevuutta. Helppoa ei ole tyytyä vain kolmeen kuvaan, mutta joskus vähemmänkin pitäisi riittää. 

TALVI

Aluksi tuntui hankalalta löytää haasteeseen sopivia T.llä alkavia sanoja. Vilkaisin ikkunasta ulos ja tajusin, että nyt meneillään oleva tammikuu on Talvi isolla kirjaimella. Lunta on runsaasti ja pakkasia sitäkin enemmän. Somessa kiistellään saako kaupunkien puistoihin tehdyissä latu-urissa kävellä ja iltapäivälehtien otsikot varoittavat vuoroin hengenvaarallisesta kylmyydestä, vuoroin kammottavista ajokeleistä. Siis ihan normitalvi, joskin näin kylmänä tilastojen mukaan vain kerran 10 vuodessa.


TAIVAANSININEN

Mikäli iskelmälauluihin on uskominen, Suomen taivas on aina sinistäkin sinisempi. Ahkerana koululaisena opin, että sama taivas yltää ympäri maapallon. Näin ollen taivas lienee sininen niin Boliviassa kuin Islannissakin. 

Kieltämättä pakkasen paukkuessa yli -20 lukemissa valkeana hohtava lumi saa poutapäivinä meidän pihan ylle kaartuvan taivaan näkymään sinistäkin sinisempänä. Taivaansinisenä yhtään vähättelemättä.

Alfred Sisley: Louveciennes lumessa

TAIDE

Taiteella ja tammikuulla ei varsinaisesti ole mitään tekemistä toistensa kanssa. Sanojen ensimmäisiä kirjaimia lukuunottamatta. Tämän vuoden tammikuutani taide on leimannut ehkä tavallista enemmän. Ensimmäisistä päivistä alkaen pohdin, milloin olisi sopiva ajankohta mennä katsomaan Ateneumissa pian päättyvä "Valoa ja värejä - impressionistien perintö" -näyttely. Tekemisten ja menemisten väliin ei ollut helppo sijoittaa museoreissua, kun kovat pakkasetkaan eivät houkutelleet bussipysäkille seisomaan. Pakkaset lauhtuivat ja kalenteristakin löytyi sopiva väli. Niinpä näyttely on nyt katsottu ja seuraavia retkiä voi taas itselleen sovitella.

Hienoja elämyksiä on myös televisio tammikuussa tarjonnut. Yksi niistä kirjallisuutta sivuten eli YLEFem:llä näytetty tanskalainen elokuva Yhteinen sopimus, joka kuvasi kirjailija Karen Blixenin ja nuoren runoilijan Thorkild Bjornwigin erityislaatuista suhdetta. Elokuva on nähtävissä YLE Areenaassa 12.4.2024 saakka. Suosittelen.

Taide-elämää taasen kuvattiin Tove Janssonin alkutaipaleita käsittelevässä elokuvassa Tove. Moni kävi varmasti leffan katsomassa teatterissa. Itseltäni se jäi koronapandemian tiimellyksessä näkemättä. Hyvä, että se oli mahdollisuus katsoa telkusta. Pidin elokuvasta ja pidin pääosaa esittävästä Alma Pöystistä.

Myös norjalaisen ohjaaja Dag Johan Haugerudin Lapset -elokuva (YLE Areenassa 5.2.2024 saakka) herätti ajatuksia. Elokuvassa puitiin traagisen onnettomuuden jälkimaininkeja.

Koskettava ja monille ikääntyviä vanhempiaan auttaville ajankohtainen Florian Zellerin ohjaama Isä -elokuva kuvasi muistisairasta miestä. Mielestäni elokuvassa onnistuttiin hyvin sekä muistisairaan että hänen omaisensa tuntojen esiin tuomisessa. Parhaasta miespääosasta sai Oscarin Anthony Hopkins, jonka suoritus on hieno. Elokuva on nähtävissä YLEAreenassa 3.4.2024 saakka. 


Haasteen säännöt:

Haasteessa julkaistaan joka kuukaisi kolme kuvaa. Kuvat saavat esittää vaikka mitä, mutta kuvan aiheen tulee alkaa meneillään olevan kuukauden nimen ensimmäisellä kirjaimella.

 
 

tiistai 23. tammikuuta 2024

Kylvökausi korkattu

Keijunmekko 30.7.2023

Vuoden 2024 kylvökausi on korkattu eli ensimmäiset siemenet on multaan laitettu. Alkuun suunnittelin siirtäväni kylvämisen tammi-helmikuun vaihteeseen, sillä useimpina keväinä manaan hosumistani katsellessani yhä korkeammaksi kasvavia taimiani kellarissa. Kovin hyvin en näköjään kykene lupauksiani pitämään. Edelliskeväänä kylvin ensimmäiset siemenet 14.1. Nyt 17.1.

Aloitin paprikoilla ja kelloköynnöksillä sekä keijunmekolla. Kelloköynnöksen siemeniä minulla oli jo omasta takaa. Keijunmekon siemeniä otin itse kasvattamistani kukista. Toivottavasti lähtevät itämään yhtä helposti kuin edelliskeväänä kaupan siemenet.

Kylvökset sijoitin tavalliseen tapaan pesuhuoneen lattialle. Keijunmekot laitoin hajakylvönä kannelliseen rypälerasiaan. Paprikat ja kelloköynnökset laitoin yksitellen omiin lokeroihinsa. Joka kevät päätän, että ensi vuonna en tunge useita siemeniä samaan multatilaan, koska niiden kouliminen on paljon helpompaa yksitellen. Tämä ensimmäinen kylvösatsi on sen verran pieni, että vielä riittää malttia sormeilla yksittäisiä siemeniä. Kun kylvöjen määrä lisääntyy, samoin lisääntyy suurpiirteisyys.

En liottanut kelloköynnöksen siemeniä, vaikka pussissa niin kehotetaan. Edelliskeväänä en liottanut, viime keväänä liotin. Sama lopputulos. Katsotaan, kuinka nyt käy.

Omassa siemenvarastossa oli kahta paprikaa eli California Wonderia ja keltaista Zazua. Jälkimmäistä olisin kylvänyt enemmänkin, mutta pussissa on vain neljä siementä. Olin tilannut Zazua lisää, mutta kylvöpäivänä ne eivät vielä olleet tulleet.

Blogimaailmassa kehuttua Vilma-tomaattia en ole aiemmin kokeillut. Siemenien löytäminen olikin työn takana. Korpikangas ilmoitti Vilmaa tulevan verkkokauppaan 15.1., joten menin niitä oitis maanantaina ostamaan. Yllättäen ko. siemenpusseja olikin saatavilla vain yksi ainokainen, jonka ostin. Tuskin Vilmaa oli myyntiin tullut vain yhtä pussia? Olisiko se niin suosittua, että kaikki olisivat rynnänneet ostamaan heti aamutuimaan varastoa tyhjäksi?

Kun en mitään muuta tästä verkkokaupasta keksinyt ja tarvinnut, tuli tälle siemenpussille hintaa. Yksi siemenpussi maksoi 4,20 ja päälle toimitusmaksu 3,90. Laittoivat sentään bonuksena pussillisen retiisin siemeniä. Oli pakko avata siemenpussi nähdäkseni sisällön määrän. On niitä siemeniä sentään enemmän kuin 10 kpl.

Kylvömultakin oli vähissä, joten ajoin sunnuntaina espoolaisen kauppakeskuksen markettiin. Sain sieltä haluamani kylvömullan, mutta samalla törmäsin siemenhyllykköön. Unohdin täysin kännykkääni laittamani "mahdollisuuksien listan" ja pudottelin ostoskoriin "tätä nyt ainakin tarvitsen" -pussukoita. Kosmoskukkia ei voi olla liikaa, eikä niitä siksi voi vastustaa. Villiporkkana Dara on vienyt sydämeni, kuten myös kehäkukka Bronzed Beauty. Jokunen pioniunikkokin sekaan mahtuu siitäkin huolimatta, etten saa niitä kunnolla kukkimaan.

Retiisejä tiesin varastossani olevan, mutta ei Cherry Belleä. Sen olen todennut maukkaaksi ja nopeakasvuiseksi. Enkä muistanut, että olin tilannut lisää paprika California Wonderia. Yksi pussi sitäkin.

Mustilasta tilasin lähinnä haluamaani kurkkua ja tomaattia, joten samalla koriin tuli pudotettua kukkien siemeniä. Pieniä ja litteitä pussukoita, mutta loppusummasta muodostuu äkkiä suunniteltua suurempi. Luulisi, että yksivuotiset runsaasti siemeniä tekevät kukat olisivat edullisia. En kuitenkaan sanoisi samettikukan 4,50 maksavaa pussia kovin edulliseksi, vaikka olisi kuinka tavallista hienompi väri. Kosmoskukkiakin kannattaa ostaa marketista, sillä verkkokaupassa hintaa per pussukka on jopa 2 euroa enemmän.


Kurkku Cordobaa etsin monesta verkkokaupasta, mutta löysin ainoastaan Mustilasta. Sieltä siis tilaamaan. Samalla otin Sungold-tomaattia, kun niitä ei omasta varastosta löytynyt enää ollenkaan. Olisin halunnut myös Artisan Bumble Bee -tomaattia, jota en kuitenenkaan löytänyt Mustilasta, enkä muualtakaan.

Paprikoissa Mustilassa oli tilauspäivänä alennustarjous. Niinpä otin tuttuja eli pussillisen California Wonderia ja Zazua. Edellistä olin jo ostanut marketista, joten se oli ehkä turha. Sen sijaan Zazut ovat tarpeen, jos jo kylvämäni neljä siementä eivät suostu itämään. 

Lavakaulukset 11.1.2024

Kasvimaa on tässä vaiheessa lumen alla. Tarkka kylvösuunnitelmakin on vielä tekemättä. Yhdessä laatikossa on syksyllä sinne istutetut talvivalkosipulit. Yhdessä parsaa ja kiinansipulia, joiden seuraksi laitan luultavasti joko samettikukkaa tai jotain muuta kesäkukkaa. Yhdessä laatikossa kasvaa kaksi pensasmustikkaa ja niiltä kiivaasti tilaa valtaamassa mesimarjaa. 

Pensasmustikka tarvitsisi paremman istutuspaikan, jota minulla ei ole tarjota. Niinpä kasvi ansaitsee paikkansa kauniin syysvärinsä vuoksi. Mesimarjaa taasen siirrän silloin tällöin tuppaina muualle siksi, että se toimii näköjään kivana maanpeitekasvina.

Alapiha helikopterikentältä kuvattuna 16.1.2024

Kennokasvari saa viettää kasvitonta aikaa vielä jokusen kuukauden. Tomaatit, kurkut ja paprikat muuttavat sinne joskus toukokuussa kasvettuaan ensin aikansa kellarissa. Kunhan nyt tulevat kylvetyiksikin. Päivämäärät ovat tässä vaiheessa täysin tuntemattomat. Kuvaa katsoessa on vaikea uskoa, että puolen vuoden päästä tomaatit kurkkivat kasvarin kattoikkunasta, josko kasvattaja olisi tulossa niiden varkaita nyppimään.

Höyhenen kevyttä lunta ruusulla 20.1.2024

 
Tästä se taas alkaa ja vauhti senkun kiihtyy maaliskuuta kohti mennessä. Taimiversoja odotellessa kevät kuluu kuin siivillä. Melkein jo kuulen mustarastaan luritusta korvissani - no, ehkä tuli vähän liioiteltua...



lauantai 20. tammikuuta 2024

Lunta vaikka toisille jakaa

 
Kuka haluaa? Meillä olisi lunta vaikka toisille jaettavaksi. Annan ihan ilmaiseksi sille, joka lapioi ja kuskaa omin voimin jonnekin muualle. Oma tontti on jo niin pullollaan lunta, ettei uutta tahdo saada mihinkään mahtumaan. Tammikuu on vasta vähän yli puolessa välissä eli lunta tulee taatusti taivaalta vielä lisää.


Mediassa hehkutetaan ulkomaita myöten suomalaista innovaatiota eli lumen säilömistä. Kyse on laskettelukeskusten läheisyyteen mattojen alle kasattavasta lumesta. Sieltä lumi sitten tykitetään rinteisiin, jotta laskettelukausi voidaan aloittaa ajoissa luonnon heikosta lumitilatenteesta huolimatta.

Kuka keksisi keinon säilöä lunta laivakontteihin, joilla se voitaisiin viedä esimerkiksi Espanjan uima-altaiden täytteeksi? Lämpimämmässä säässä lumi sulaisi nopeasti vedeksi. Tällöin kuivuudesta pitkään kärsineessä maassa turistit pääsisivät polskimaan hotellien altaissa kotoisisssa merkeissä. Etenkin Andalusiassa ja Kataloniassa uima-altaiden täyttöä on rajoitettu kuivuuden vuoksi. 

Oliivilehdot, hedelmä- ja vihannesviljelmätkin kärsivät Välimeren maissa kuivuudesta. Mielelläni vaihtaisin osan omasta lumesta vaikka muutamaan pullolliseen oliiviöljyä.

Kuvan alalaidassa on portaille kolatun lumitasanteen reuna.


Alapihalle johtavien portaiden päälle on kolattu sellaiset määrät lunta, että alapihaa voi katsella lintuperspektiivistä. Jäljistä päätellen jänis on käynyt tutustumassa Cardinal Rougen ja Multi Bluen lumenpäällisiin versoihin. Onneksi kummankin kärhön maanpäälliset osat kuolevat talvisin ja tuoreet versot nousevat kevään tullen mullasta.

Myös riippahernepuun ympärillä joku talttahammas on pyörinyt. Saattaa olla, että pikkupuun latvoja on lyhennetty, josta ei ole suurta haittaa. Leikkaisin niitä itsekin siinä vaiheessa, kun lähenevät liiaksi maan pintaa. 

Helikopterikenttä 6.1.2024

Tässä portaat on kuvattu sivusuunnasta, Vasenrinteen päästä, puuvajan edestä loppiaisena. Silloin kasa oli merkittävästi tätä päivää matalampi. Olemme nimenneet tämän runsaslumisten talvien ilmiön Helikopterikentäksi, sillä sellaista tasannetta se muistuttaa lukuisten kolakuormien jälkeen.

Varaparkkipaikan viereen on noussut lumimuuri.

Varaparkkipaikan viereen kuskataan jalkakäytävältä auran sisäänkäynteihin junttaamat vallit. Kunnan sääntöjen mukaan tonteilta ei saa siirtää lunta kunnan alueelle. Emme siirräkään "omia lumia". Osa tuosta lumesta on traktorin tieltä ja jalkakäytävältä aurauksen yhteydessä työntämää ja osa aurauksen aiheuttamaa vallia, jonka käsipelillä kolaamme pois sisäänkäynneistämme. 

Ensin traktori auraa lumet kadulta jalkakäytävälle ja seuraavalla kierroksella jalkakäytävältä pois siten, että jokainen tonttiliittymä saa osakseen aimo annoksen lunta. Aiempina vuosina alueellamme toiminut yrittäjä osasi kääntää auraa siten, ettei asukkaiden porteille syntynyt suurtakaan vallia. Nykyisten yrittäjien aurat paahtavat suoraviivaisesti eteenpäin.


Ukkokulta kahlasi alapihalle putsaamaan kasvihuoneen päältä lumet. Pakkaslumi on kevyttä, mutta paksuna kerroksena sekin vaarantaa liikaa kasvihuoneen kestävyyttä.

Torstaina 18.1. lumisade alkoi yöllä ja jatkui koko päivän iltaan asti. Ajokeli oli kammottava, mutta maltilla selvisin ehjin nahoin. Etenkin liittymät ja liikenneympyrät olivat huonosti aurattuina hankalia. Näkyvyys oli olematon, kun  kaikkialla oli pelkkää pöllyävää valkoisuutta. Aamulla liikennettä oli vähemmän ja ihmiset varovaisia. Illalla ihmettelin autoilijoiden rohkeutta, sillä niin vain paahdettiin satasta siitäkin huolimatta, että oli todella liukasta ja nopeusrajoitukset oli laskettu 80:een.

Ja taas sataa lunta, iltapäivä 19.1.2024

Torstaina Ukkokulta hoiti lähes kaikki lumityöt. Siinä ei tunti eikä kaksikaan riittänyt. Minä jatkoin perjantaina runsaan kahden tunnin panostuksella. Sisälle päästyäni vilkaisin ikkunasta ja kas, taas satoi lunta. Se ei sentään kauaa kestänyt, enkä enää palannut kolaamaan.

Kompostorit 16.1.2024

Kompostorin lämpömittari ei värähdäkään, vaikka olen vaihtanut päivittäin sinne kuumavesikanisterin. Näyttää siltä, kuin massan pinta olisi vähän vajonnut eli jotain pöhinää siellä sisuksissa saattaa sittenkin olla. Tai sitten minun toiveajatteluani. Kompostori on aina herännyt riittävästi nukuttuaan. Siihen uskon ja luotan nytkin.

Puistopäädyn peuransyömät tuijat

Puistopäädyn 10 tuijan rivistö on harventunut alaosistaan melkoisesti. Ennen viimeisintä lumimyräkkää viritin viimeiset kellarista löytyneet verkot tuijien eteen paikkaan, jossa peurat jäljistä päätellen mellastivat jatkuvasti. Vastakkaiselle puolelle verkkoa ei enää riittänyt. Olen suihkinut TricoGardenia muutaman päivän välein. Käsittely on uusittava pian. Kaipa peuraporukka taas ilmestyy buffettiini.

Jänisten moottoritie 16.1.2024

Jänikset kulkevat puiston halki talosta toiseen ravintoa etsimässä. Perjantaiaamuna lumi oli peittänyt jänisten moottoritien. Pian tuo moottoritie taas tallautuu uuden lumen pintaan.


Näitä punarintaisia tinttejä on meidän pihassa päivittäin suuriakin määriä. Yleensä ne syövät maahan muilta linnuilta pudonneita siemeniä. Pahoittelen kaukaa otettua kuvaa, mutta minulla ei ole zoomia eikä lintu päästänyt minua lähemmäs. Olen selannut lintukirjoja ja vieraillut LuontoPortti.com:ssa tunnistaakseni tintin, mutta edelleen olen epävarma. Näyttää urpiaiselta, mutta kenelläkään näistä ei ole punaista "hattua" päässään. Järripeipoksikin epäilin, mutta ei taida olla sekään. Kuka tietää?


Käpytikka on jokapäiväinen vieras talipötkössä. Myös harmaapäätikka käy aika usein. Siitä en ole aikoihin onnistunut saamaan kuvaa. Naakkoja lähistöllä pyörii jonkin verran, mutta aiemmin ne eivät ole meidän pihaan tulleet. Nyt ne kilpailevat talipötkölle hyppimisestä harakoiden kanssa. Saavat siinä tohinassa kovan metelin aikaan.


Tali- ja sinitiaisia sekä mustarastaita on ruokintapaikoilla eniten. Jonkinverran myös pikkuvarpusia. Viherpeippoja oli vielä joulukuussa runsaasti, mutta ne ovat kadonneet jonnekin. 

Mustarastaita on eniten keittiön ikkunan edustan lintulaudalla, jossa ne ovat oppineet reunalla siipeään voimakkaasti räpyttäen nappaamaan siemenen nokkaansa. Sen jälkeen pyrähtävät viereiseen tuijaan keräämään voimia. Mahtaa se räpyttely ja "kielekkäällä" pysyttely viedä linnulta paljon energiaa. Kovin tasa-arvoiselta mustarastaiden ruokailujärjestely ei vaikuta. Ensimmäisenä siemeniä napsivat tuhdit herrat ja seuraavana nuoret keikarit, jos vain vanhemmat miehet sen sallivat. Neidit ja rouvat saavat odottaa vuoroaan. Tuijassa niillä näyttää olevan sopivan suojaisa ja turvallinen paikka sekä jonottamiseen että päiväuniin.


Amaryllis avaa kolmannen vanansa nuppuja. Neljäskin vana sipulista on tulossa. Toivottavasti jaksaa nousta ja kukkia.

Iloista mieltä lumitöihin ihan kaikille ja mukavaa viikonloppua!


keskiviikko 17. tammikuuta 2024

Taivaanrannan paloa

Olopiha 13.1.2024


Paukkupakkasten postikorttimaisemiin maalaamien akvarellien jälkeen paluu tavalliseen valko-harmaaseen väritykseen ei ole ollut mikään yllätys. Pieni pettymys ehkä, sillä kukapa voisi vastustaa kauneuden tankkaamista. Harvinaisen kaunista talvimaisemaa tuli pysähdyttyä ihan vain katselemaan ikkunan ääreen lukemattomia kertoja, eikä ulkona kävelemiseenkin tarvittu mitään erityisiä syitä.

Auringonnousu la 13.1.2024
 
Lauantaiaamuna satuin aamupalan ja -lehden lomassa vilkaisemaan ikkunasta ulos. Vastapäisen naapurin ikkuna liekehti tulessa. Tämä näky taasen merkitsi sitä, että aurinko oli nousemassa tavallista värikkäämmissä merkeissä. Kiireesti kahvikuppi takaisin pöydälle ja takamus irti tuolista. Nopein askelin talon toiselle puolelle kameran kanssa tähtäilemään ikkunasta avautuvaa taivaanrannan paloa. Aurinkohan sieltä oli nousemassa ja melkoisen komeissa väreissä.

Auringonnousu la 13.1.2024

Värit vaalenivat ja haalevinat nopeasti auringon noustessa yhä ylemmäs. Hetken näytti, että päivästä tulee valoisa. Pilvet purjehtivat nopeassa tahdissa auringon perässä peittäen pian koko taivaankannen. Ehdinpä kuitenkin ihailla voimakkaita sinipunalilan värejä aamuisella taivaalla.


Joka kerran auringonnousuja ja -laskuja, pilvimuodostelmia, taivaanrantaa ja ylipäätään ikkunasta avautuvaa avaruutta katsellessani muistan näistä iloita. Vuodesta 2018 maisema on muuttunut, kun ympärillä oleva sankka ja huonokuntoinen metsikkö poistui alueen kunnallistekniikan ja tieremontin myötä. 

Katri-Helena laulaa "Kesän lapsi kun oon. Villi luonteeni on." (Kesän lapsi, sanat Chrisse Johansson, 1976). Minä puolestani voisin laulaa "Valon lapsi kun oon...". Niin paljon pidän valosta ja avarasta maisemasta. Olen minä kesänkin lapsi, mutta villistä luonteesta en mene takuuseen.

Auringonlasku 10.1.2024


Voimakkaan väriset siveltimenvedot taivaanrannassa eivät ole viime aikoina olleet ainoastaan aamuisia ilmiöitä. Keskiviikkona tulin bussilla kotiin Helsingistä. Mitä lähemmäs kotikuntaa bussi tuli, sitä punaisemmaksi kävi maailma. Kamera oli käsilaukussani, joten odotin innolla hetkeä, jolloin bussista pois jäätyäni voisin tähtäillä taivaanpaloa. 

Matkaan tuli kuitenkin mutkia, sillä liikenne moottoritiellä pysähtyi noin kilometriä ennen kotikylän liittymää. Liikennetiedotteen mukaan kauempana paloi auto, jonka sammuttamiseksi liikenne oli pysäytetty kokonaan. Siksi päättymätön jono punaisia jarruvaloja loisti bussi etuikkunaan. 

Etenimme kävelyvauhtia kohti kotipysäkkiä auringon laskiessa samanaikaisesti yhä alemmas metsän taakse. Puolen tunnin kärsimättömän köröttelyn jälkeen saavuin omalle pysäkille, josta päätin samantien kipaista kotiin. Aurinko oli jo niin alhaalla, etten korkeiden puiden vuoksi saanut taivasta tähtäimeeni. Kotipihalla näkyvyyttä on enemmän ja niin sain taltioitua viimeiset hetket huikean hienosta värimaailmasta.

Olopiha 13.1.2024

Auringonnousujen ja -laskujen väreistä meidän on nauttiminen, kunnes noiden valkoisten hankien alla nukkuvat kasvit kaikkine väreineen heräävät jälleen sulostuttamaan näkymiä. Asian varmistamiseksi siemenpussit on inventoitu, lisää jokunen pussukka ostettu ja muutama myös postissa tulossa. Lähipäivinä ensimmäiset siemenet uppoavat multaan.

Kosmoskukka 28.7.2023

 Valoa ja värejä viikkoonne!

 

sunnuntai 14. tammikuuta 2024

Puutarhaystäväni -kirja

Tulipa generiana Darwin Blushing Appeldoorn
 

Kukka & Kaali -blogi haastoi "kirjoittamaan" Puutarhaystävät -kirjaan. Kiva haaste, johon päätin itsekin osallistua. 

Nimeni / nimimerkkini:

Between

Puutarhani nimi:

Puutarhalla ei ole nimeä, vaikka puutarhuri viettääkin siellä bloginsa mukaisesti Rikkaruohoelämää. Välillä se on puutarha, toisinaan taas alapiha, yläpiha, piha tai tontti riippuen, mistä kohdasta kulloinkin on puhe. Puutarhan eri osioilla sen sijaan on omat nimensä. Löytyy Pikkupuutarha, Kasvimaa, Metsäpuutarha ja lukuisa määrä erinimisiä istutusalueita. Nimet ovat syntyneet alueen muodon, sijainnin ja jonkun kummallisen tarinan kautta.

Juhannusruusu 16.6.2023

Puutarhani syntymäaika:

Talo on valmistunut 1987. Mm. hedelmäpuut ja -pensaat sekä joitakin muita kasveja on istutettu puutarhan alkuvuosina. Aktiivinen puutarhan rakentaminen alkoi käytännössä vasta 2000. 

Tulppaanit ja lemmikit 3.6.2023

Puutarhassani seikkailevat:

Lapset ovat aikuistumisen myötä perustaneet oman kotinsa. Samassa puutarhassa seikkailemistaan jatkavat siis minä kera Ukkokultani ja säännöllisesti myös naapurin Mamis-kissa. Oma Juuso-kissa oli aktiivinen puutarhakaverini vuodesta 2001 vuoteen 2018. Nyt ihanan Juuson tuhkat lepäävät Kotikiven tyvellä Syyspenkin päässä.

Physocarpus opulifolius 'UMNHarpell' - Purppuraheisiangervo
 
Lempivärini puutarhassa:

Vihreän eri sävyt, mutta vaihtelevasti myös monet muut värit. Kivan kasvin löydettyäni istutan sen, vaikka esimerkiksi kukan väri ei ole kaikkein mieluisin. Sen sijaan lehtien muoto tai väri, kasvutapa tahi joku muu ominaisuus kasvissa saattaa ohittaa värin. 

Kevään ja alkukesän sipulikasvien laaja värikirjo on mannaa silmille pitkän talven värittömyyden jälkeen. Keskikesällä punaisen sävyjä löytyy paljon. Loppukesän vähenevässä valossa oranssi ja keltainen tuovat valon ja auringonsäteiden tuntua. Syksyllä taasen voimakkaat ruskavärit ovat mieleisiä.

Yhä enemmän olen kiinnostunut kirjavalehtisistä kasveista. Samoin kasvin syysruska on merkittävä valintaperuste.

Harakankello 30.7.2023
 
Lempityökaluni:

Pistolapio on tärkein ja käytetyin työkaluni. Sen paikka on kesällä puuvajassa ja talvella kellarissa, mutta yhtä hyvin se voisi asustaa varaston ovenpielessä. Siitä se on helpointa ja kätevintä napata mukaansa, sillä suurimmassa osassa puutarhatöistä lapio on oleellinen kumppaani. 

Kakkosuosikki on Gardenan pienet oksasakset ja kolmostilan vie kolmipiikkinen kitkentäkuokka-möyhennin. Ämpäri ja kottikärryt kuuluvat myös työkaluarsenaaliin, jonka tavallisesti puutarhatöissäni kerään kierrokselle mukaan. 


Lempipaikkani puutarhassa:

Lempipaikka riippuu kovasti tilanteesta. Joka vuosi joku tietty kasviryhmä kasvaa ja kukkii tavallista hienommin, jolloin sen luona tulee käytyä ahkerasti kauneutta ihailemassa. Normaali puutarhakierros taasen alkaa joko portaita alas ja sitten vasemmalta kääntyen koko alapihan penkki penkiltä kiertäen ja päätyen viimein yläpihan Pikkupuutarhaan ja sieltä huoltopihalle, jossa ympyrä sulkeutuu. Kiivaimpaan kasvuaikaan kierroksia tulee tehtyä päivässä useampi, milloin mistäkin suunnasta aloittaen. 

Parhaiten viihdyn Puutarhassa jotain tekemässä. Ilman muuta minullakin on hetkiä, jolloin istun pergolan pöydän ääressä ihan vain katselemassa, kuuntelemassa ja miettimässä. Kesäaikaan usein myös ruokaillen ja iltapäiväkahvin merkeissä. 

 
Monet ovat sisustaneet kasvihuoneensa oleskelupaikaksi. Minun pieneen kennokasvariini ei hyötykasvien lomaan riippukeinua tai pikkupöytää kahvimukia varten mahdu. Nippanappa saan itseni ängettyä tomaattien ja kurkkujen väliin pienelle jakkaralle. Kukapa jaksaisi pitkään istua +40 asteen kosteassa mökissä? Montaa sadekuuroa olen ollut kasvarissa paossa. Sateen ropistessa kattoon on rauhoittavaa nyppiä tomaateista varkaita, sitoa pitkiä kurkunversoja ja ihan vain katsella avoimesta ovesta näkyvää harmaata sadeverhoa.


Näistä kukista / kasveista pidän hyvin paljon:

Keväällä kirjopikarililjat ja tarhakylmänkukat ovat vastustamattomia niin paljain silmin kuin kameran kauttakin katsottuina. Kesällä koristeomenoiden kukinta, kärhöt ja ruusupensaat vetävät puoleensa. Syksyllä syyshortensiat kuuluvat lempikasveihini.

Itse asiassa lempikukkieni ja -kasvieni luettelo on loputon. On aivan ihanaa, että jatkuvasti löytyy uusia mielenkiintoisia tuttavuuksia. Jokainen kasvukausi on vanhojen tuttujen tapaamista, mutta myös matka johonkin uuteen.

Vasenrinne 9.6.2023

Näistä puutarhakirjoista pidän:

Hyviä ja hienoja puutarhakirjoja on runsaasti. Kukin on ensimmäisellä silmäyksellä ainutlaatuinen ja mielenkiintoinen. Kunnes tulee uutta luettavaa ja katsottavaa. Vaikea siis nimetä mitään tiettyä puutarhakirjaa.

 
Eniten käytässäni on Puutarhaliiton "Viljelykasvien nimistö" -kirja. Haluan tietää puutarhani kasvien oikeat nimet. Tiedosta on paljon hyötyä ostoksilla taimikaupoissa ja kasvitieteellisissä puutarhoissa vieraillessa. Mielelläni laitan nimet myös ottamiini kuviin. Viimeisin puutarhakirjahankintani on Leena ja Heikki Luodon Kasvikumppanit. Ensiselaamisen perusteella vaikuttaa pätevältä hankinnalta.

Kurgaani 3.6.2023
 
Hauskin puutarhapuuhani:

Moni puutarhapuuha ei itsessään ole hauskaa, mutta sitäkin hauskempaa on lopputuloksen näkeminen. Siksi raskaisiin ja tylsiinkin hommiin tulee tartuttua säännöllisesti. Puutarhatöissä pätee oikein hyvin vanha sanonta "Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää." Valitettavasti esimerkiksi rikkaruohot eivät pelkän ajatuksen voimalla mihinkään katoa. Säännnöllisellä kitkemisellä sen sijaan ne saa pysymään kurissa ja joistakin rikoista pääsee likimain kokonaan. Moni saattaa pitää minua kummallisena kuullessaan suurimpia nautinnon hetkiäni kesällä olevan katsella huollettuja ja kitkettyjä kanttausuria, joita reunustaa juuri leikattu nurmikko.


Ikävin puutarhapuuhani:

Kivituhkakäytävien putsaaminen rikkaruohoista on tylsää ja työlästä. Sitä ei sentään tarvitse joka viikko tehdä, kunhan muutaman kerran kesässä tekee homman huolella. Ilmateitse tulevien rikkojen estäminen on mahdotonta, mutta isommalta urakalta välttyisi, jos jaksaisi ja muistaisi harata käytäviä säännöllisesti. Kuten hautausmailla tehdään.

 
Rentoudun puutarhassani

Useimmiten rentoutumiseen ei tarvita sen kummempia toimia. Kunhan kierrän kaikessa rauhassa katselemassa, mitä millekin kasville kuuluu. Rapsutan multaa nähdäkseni sieltä mahdollisesti nousevan verson, tunnustelen pensaan lehtiä ja tarkkailen leppäkertun kulkua. Välillä nostan katseeni kohti puita ja taivasta seuraten lintujen lentoa ja pilvien kulkua.

 
Rentoutumista on myös hyvän ruoan valmistus pihagrillin ääressä. Kesäaikaan antimia voi hakea omalta kasvimaalta. Kiireetön ateriointi ja kahvihetket Ukkokullan kanssa lempeässä kesäsäässä, rypäleiden kypsyessä pään päällä, on yksinkertaisia nautintoja parhaimmillaan.

Etupiha heinäkuussa 2023
 
Onnistunein asia puutarhassani on

En osaa nimetä jotain tiettyä paikkaa tai kasvia. Ehkä onnistunein asia puutarhassani on se, että kaiken olen omin käsin istuttanut ja tehnyt. Matkalla on ollut lukuisia epäonnistumisia ja kömmähdyksiä, joista kaikista on noustu ja jatkettu matkaa, toivon mukaan myös jotain uutta oppien. Nyt aloittaessani tekisin monet asiat toisin. Kun se ei ole mahdollista, on iloittava onnistumisista ja ylipäätään siitä, että minulla tällainen puutarha on. Kahta samanlaista puutarhaa ei ole olemassa. Jokaisen puutarha on onnistunein puutarha juuri hänelle.

Rosa Hurdal - Norjanruusu kesäkuussa 2023
 
Asia, jonka muuttaisin puutarhassani

Muutaman agressiivisesti leviävän kasvin jättäisin istuttamatta tai ainakin miettisin paikkaa ja istutustapaa huolella, jos nyt saisin päättää. Harmikseni aikanaan minulla ei ollut riittävästi tietoa, mutta sitäkin enemmän intoa laittaa kaikki saamani kasvit maahan. Pois muuttaneelta naapurilta sain pari kottikärryllistä perennoja. Pikkutalvioon ihastuin ja tungin sitä kaikkiin mahdollisiin paikkoihin sillä seurauksella, että sitä myös on kaikissa mahdollisissa paikoissa. Kaivapa kunnolla juurtunut ja kotiutunut pikkutalvio, niin tiedät sen muodostavan tiukkaakin tiukempia juurakoita. Siinä on kasvi, joka leviää tehokkaasti saatuaan yhdenkin verson ulottumaan haluamaansa paikkaan.

Rosa Majalis - Metsäruusu toukokuussa 2023
 
Parin ruusupensaan kohdalla harkitsisin myös kerran jos toisenkin. Metsäruusu tuppaa juurivesojaan metrien päähän. Ainoa pelastus on päästä ajamaan ruohonleikkurilla pensaan ympäri. Vielä parempi jättää istuttamatta kokonaan. Päiväunelmissani pohdin metsäruusun poistamista. Se ei enää lapiolla onnistuisi, vaan työhön tarvittaisiin vähintään pieni popcat. Sellaistakaan ei meidän alapihalle mistään saa tuotua, ellei sitten ilmalaivalla taivaalta pudottaisi. Epäselvää on, kuinka laajalti maata itse ruusupuskan ympäriltä pitäisi kaivaa. Siinä menisi monta paikkaa uusiksi. Taidanpa jatkaa juurivesataistelua.

Valamonruusu on toinen samanlainen tilanvaltaaja. Sen kohdalla havahduin ajoissa huomatessani pensaan versovan naapurin puolella. Kaivoin puskan pois ja jollain ihmeen tuurilla sain myös sen pitkälle ulottuvat juuretkin ylös. En nakannut Valamonruusua kompostiin, vaan istutin sen paikkaan, jossa sen leviämistä voi hallita. 

 
Kolmas ja tärkein muutos on, että aitaisin koko tontin kunnon riista-aidalla estääkseni peurojen pääsyn tekemään tuhoja puutarhassani. Valitettavasti tällainen aitaprojekti on monestakin syystä mahdotonta toteuttaa, mutta ainahan sitä saa unelmoida...

Lumikellot 10.4.2023

Unelmieni kevät on

Aikainen ja aurinkoinen. Lumi saisi sulaa sopivasti haihtuen ilman paksuja jääpaakkuja pitkin pihaa. Kevätsateesta sanotaan, että kaikki sataa silloin laariin. Eli keväällä sade on tarpeen luonnolle ja kasveille. Kunhan ei sada päivä toisensa perään, jotta puutarhaihminen pääsee vapaasti tepastelemaan ja toteuttamaan pitkän talven aikana tekemiään suunnitelmia.

Sateenkaari 1.7.2023
 
Unelmieni kesä on

Pitkä, lämmin ja aurinkoinen. Sopivasti sateinen eli ei mitään viikkojen rankkasadeputkia, vaan lempeää ropinaa säännöllisin välein. Mieluummin öisin. Helteitäkin saa olla, kunhan ei niitäkään viikkotolkullla. Vähemmän kovia tuulia. Viime vuosina on ollut useita pitkien hellekausien kesiä, joiden kuivattavaa vaikutusta navakat tuulet ovat tehostaneet. Muutama tällainen kesä on saanut puutarhurin sydämen kipeäksi kuivuudesta kärsiviä kasveja katsellessa.

Villiviini aidalla 27.9.2023
 
Unelmieni syksy on

Pitkään leutoa ja aurinkoista. Yhä lisääntyviä ruskasävyjä. Hidas siirtyminen kesästä syksyn kautta talveen, jolloin puutarhan ehtii valmistaa talvilepoon.

Näkymä työhuoneen ikkunasta 7.1.2024
 
Unelmieni talvi on

Näillä leveyspiireillä asuessa talveen kuuluu lumi ja kylmyys. Asia, jolle ei mitään voi, joten turha sitä on murehtia. Lunta saa tulla kasveja suojaamaan, kunhan sitä tulee kohtuudella. Minulle riittäisi 15-20 cm. Sen saa vielä sopivasti jonnekin mahtumaan hyvin kolattuna. Paukkupakkasista en välitä. -5 olisi ihan hyvä. Satunnaisesti vähän kylmempää, kunhan se sijoittuisi yöhön. Täällä etelärannikolla talvi on viime vuosina tullut yleensä joulun tienoilla, tammikuussakin. Ihan hyvä, jos marras-joulukuun lumettomuus olisi harmaan loskan sijasta kevyttä pikkupakkasta. Maaliskuun alussa talvi voisi vaihtua reilusti ja vikkelästi kevääseen.

Prunus Accolade - Koristekirsikka 20.5.2023
 
Jos vuodessa olisi lisäksi pelakuu,

sijoittaisin sen touko-kesäkuun väliin. Silloin valoisaa aikaa on lähes vuorokauden ympäri ja tekemistä riittäisi kelloon katsomatta. 

Peurat 20.10.2023 vastapäisen naapurin pihalla
 
Haaveilen

peurakannan huomattavasta pienenemisestä alueellamme, jotta ne eivät enää kulkisi pihallamme. 

Pää on tulvillaan monenlaisia haaveita. Jotkut niistä muuttuvat konkreettisiksi, jotkut taasen haihtuvat jälkiä jättämättä. 

Yhdessä viinilasissani on Tommy Tabermannin lause: " Ilman hulluja unelmia, ei synny viisaita päätöksä". Siinäpä oiva ohje.

Paeonia 'Bowl of Beauty' 28.6.2023
 

Tulkaa kaikki muutkin kirjoittamaan omaan Puutarhaystäväni-kirjaanne. Pohjan Puutarhaystävät -kirjaan löydät täältä.
Kiitos Pauliinalle kivasta haasteesta!