Taivaanrannan paloa

Olopiha 13.1.2024

Paukkupakkasten postikorttimaisemiin maalaamien akvarellien jälkeen paluu tavalliseen valko-harmaaseen väritykseen ei ole ollut mikään yllätys. Pieni pettymys ehkä, sillä kukapa voisi vastustaa kauneuden tankkaamista. Harvinaisen kaunista talvimaisemaa tuli pysähdyttyä ihan vain katselemaan ikkunan ääreen lukemattomia kertoja, eikä ulkona kävelemiseenkin tarvittu mitään erityisiä syitä.

Auringonnousu la 13.1.2024

 
Lauantaiaamuna satuin aamupalan ja -lehden lomassa vilkaisemaan ikkunasta ulos. Vastapäisen naapurin ikkuna liekehti tulessa. Tämä näky taasen merkitsi sitä, että aurinko oli nousemassa tavallista värikkäämmissä merkeissä. Kiireesti kahvikuppi takaisin pöydälle ja takamus irti tuolista. Nopein askelin talon toiselle puolelle kameran kanssa tähtäilemään ikkunasta avautuvaa taivaanrannan paloa. Aurinkohan sieltä oli nousemassa ja melkoisen komeissa väreissä.

Auringonnousu la 13.1.2024

Värit vaalenivat ja haalevinat nopeasti auringon noustessa yhä ylemmäs. Hetken näytti, että päivästä tulee valoisa. Pilvet purjehtivat nopeassa tahdissa auringon perässä peittäen pian koko taivaankannen. Ehdinpä kuitenkin ihailla voimakkaita sinipunalilan värejä aamuisella taivaalla.

Joka kerran auringonnousuja ja -laskuja, pilvimuodostelmia, taivaanrantaa ja ylipäätään ikkunasta avautuvaa avaruutta katsellessani muistan näistä iloita. Vuodesta 2018 maisema on muuttunut, kun ympärillä oleva sankka ja huonokuntoinen metsikkö poistui alueen kunnallistekniikan ja tieremontin myötä. 

Katri-Helena laulaa "Kesän lapsi kun oon. Villi luonteeni on." (Kesän lapsi, sanat Chrisse Johansson, 1976). Minä puolestani voisin laulaa "Valon lapsi kun oon...". Niin paljon pidän valosta ja avarasta maisemasta. Olen minä kesänkin lapsi, mutta villistä luonteesta en mene takuuseen.

Auringonlasku 10.1.2024

Voimakkaan väriset siveltimenvedot taivaanrannassa eivät ole viime aikoina olleet ainoastaan aamuisia ilmiöitä. Keskiviikkona tulin bussilla kotiin Helsingistä. Mitä lähemmäs kotikuntaa bussi tuli, sitä punaisemmaksi kävi maailma. Kamera oli käsilaukussani, joten odotin innolla hetkeä, jolloin bussista pois jäätyäni voisin tähtäillä taivaanpaloa. 

Matkaan tuli kuitenkin mutkia, sillä liikenne moottoritiellä pysähtyi noin kilometriä ennen kotikylän liittymää. Liikennetiedotteen mukaan kauempana paloi auto, jonka sammuttamiseksi liikenne oli pysäytetty kokonaan. Siksi päättymätön jono punaisia jarruvaloja loisti bussi etuikkunaan. 

Etenimme kävelyvauhtia kohti kotipysäkkiä auringon laskiessa samanaikaisesti yhä alemmas metsän taakse. Puolen tunnin kärsimättömän köröttelyn jälkeen saavuin omalle pysäkille, josta päätin samantien kipaista kotiin. Aurinko oli jo niin alhaalla, etten korkeiden puiden vuoksi saanut taivasta tähtäimeeni. Kotipihalla näkyvyyttä on enemmän ja niin sain taltioitua viimeiset hetket huikean hienosta värimaailmasta.

Olopiha 13.1.2024

Auringonnousujen ja -laskujen väreistä meidän on nauttiminen, kunnes noiden valkoisten hankien alla nukkuvat kasvit kaikkine väreineen heräävät jälleen sulostuttamaan näkymiä. Asian varmistamiseksi siemenpussit on inventoitu, lisää jokunen pussukka ostettu ja muutama myös postissa tulossa. Lähipäivinä ensimmäiset siemenet uppoavat multaan.

Kosmoskukka 28.7.2023

 Valoa ja värejä viikkoonne!