Sivut

sunnuntai 14. tammikuuta 2024

Puutarhaystäväni -kirja

Tulipa generiana Darwin Blushing Appeldoorn
 

Kukka & Kaali -blogi haastoi "kirjoittamaan" Puutarhaystävät -kirjaan. Kiva haaste, johon päätin itsekin osallistua. 

Nimeni / nimimerkkini:

Between

Puutarhani nimi:

Puutarhalla ei ole nimeä, vaikka puutarhuri viettääkin siellä bloginsa mukaisesti Rikkaruohoelämää. Välillä se on puutarha, toisinaan taas alapiha, yläpiha, piha tai tontti riippuen, mistä kohdasta kulloinkin on puhe. Puutarhan eri osioilla sen sijaan on omat nimensä. Löytyy Pikkupuutarha, Kasvimaa, Metsäpuutarha ja lukuisa määrä erinimisiä istutusalueita. Nimet ovat syntyneet alueen muodon, sijainnin ja jonkun kummallisen tarinan kautta.

Juhannusruusu 16.6.2023

Puutarhani syntymäaika:

Talo on valmistunut 1987. Mm. hedelmäpuut ja -pensaat sekä joitakin muita kasveja on istutettu puutarhan alkuvuosina. Aktiivinen puutarhan rakentaminen alkoi käytännössä vasta 2000. 

Tulppaanit ja lemmikit 3.6.2023

Puutarhassani seikkailevat:

Lapset ovat aikuistumisen myötä perustaneet oman kotinsa. Samassa puutarhassa seikkailemistaan jatkavat siis minä kera Ukkokultani ja säännöllisesti myös naapurin Mamis-kissa. Oma Juuso-kissa oli aktiivinen puutarhakaverini vuodesta 2001 vuoteen 2018. Nyt ihanan Juuson tuhkat lepäävät Kotikiven tyvellä Syyspenkin päässä.

Physocarpus opulifolius 'UMNHarpell' - Purppuraheisiangervo
 
Lempivärini puutarhassa:

Vihreän eri sävyt, mutta vaihtelevasti myös monet muut värit. Kivan kasvin löydettyäni istutan sen, vaikka esimerkiksi kukan väri ei ole kaikkein mieluisin. Sen sijaan lehtien muoto tai väri, kasvutapa tahi joku muu ominaisuus kasvissa saattaa ohittaa värin. 

Kevään ja alkukesän sipulikasvien laaja värikirjo on mannaa silmille pitkän talven värittömyyden jälkeen. Keskikesällä punaisen sävyjä löytyy paljon. Loppukesän vähenevässä valossa oranssi ja keltainen tuovat valon ja auringonsäteiden tuntua. Syksyllä taasen voimakkaat ruskavärit ovat mieleisiä.

Yhä enemmän olen kiinnostunut kirjavalehtisistä kasveista. Samoin kasvin syysruska on merkittävä valintaperuste.

Harakankello 30.7.2023
 
Lempityökaluni:

Pistolapio on tärkein ja käytetyin työkaluni. Sen paikka on kesällä puuvajassa ja talvella kellarissa, mutta yhtä hyvin se voisi asustaa varaston ovenpielessä. Siitä se on helpointa ja kätevintä napata mukaansa, sillä suurimmassa osassa puutarhatöistä lapio on oleellinen kumppaani. 

Kakkosuosikki on Gardenan pienet oksasakset ja kolmostilan vie kolmipiikkinen kitkentäkuokka-möyhennin. Ämpäri ja kottikärryt kuuluvat myös työkaluarsenaaliin, jonka tavallisesti puutarhatöissäni kerään kierrokselle mukaan. 


Lempipaikkani puutarhassa:

Lempipaikka riippuu kovasti tilanteesta. Joka vuosi joku tietty kasviryhmä kasvaa ja kukkii tavallista hienommin, jolloin sen luona tulee käytyä ahkerasti kauneutta ihailemassa. Normaali puutarhakierros taasen alkaa joko portaita alas ja sitten vasemmalta kääntyen koko alapihan penkki penkiltä kiertäen ja päätyen viimein yläpihan Pikkupuutarhaan ja sieltä huoltopihalle, jossa ympyrä sulkeutuu. Kiivaimpaan kasvuaikaan kierroksia tulee tehtyä päivässä useampi, milloin mistäkin suunnasta aloittaen. 

Parhaiten viihdyn Puutarhassa jotain tekemässä. Ilman muuta minullakin on hetkiä, jolloin istun pergolan pöydän ääressä ihan vain katselemassa, kuuntelemassa ja miettimässä. Kesäaikaan usein myös ruokaillen ja iltapäiväkahvin merkeissä. 

 
Monet ovat sisustaneet kasvihuoneensa oleskelupaikaksi. Minun pieneen kennokasvariini ei hyötykasvien lomaan riippukeinua tai pikkupöytää kahvimukia varten mahdu. Nippanappa saan itseni ängettyä tomaattien ja kurkkujen väliin pienelle jakkaralle. Kukapa jaksaisi pitkään istua +40 asteen kosteassa mökissä? Montaa sadekuuroa olen ollut kasvarissa paossa. Sateen ropistessa kattoon on rauhoittavaa nyppiä tomaateista varkaita, sitoa pitkiä kurkunversoja ja ihan vain katsella avoimesta ovesta näkyvää harmaata sadeverhoa.


Näistä kukista / kasveista pidän hyvin paljon:

Keväällä kirjopikarililjat ja tarhakylmänkukat ovat vastustamattomia niin paljain silmin kuin kameran kauttakin katsottuina. Kesällä koristeomenoiden kukinta, kärhöt ja ruusupensaat vetävät puoleensa. Syksyllä syyshortensiat kuuluvat lempikasveihini.

Itse asiassa lempikukkieni ja -kasvieni luettelo on loputon. On aivan ihanaa, että jatkuvasti löytyy uusia mielenkiintoisia tuttavuuksia. Jokainen kasvukausi on vanhojen tuttujen tapaamista, mutta myös matka johonkin uuteen.

Vasenrinne 9.6.2023

Näistä puutarhakirjoista pidän:

Hyviä ja hienoja puutarhakirjoja on runsaasti. Kukin on ensimmäisellä silmäyksellä ainutlaatuinen ja mielenkiintoinen. Kunnes tulee uutta luettavaa ja katsottavaa. Vaikea siis nimetä mitään tiettyä puutarhakirjaa.

 
Eniten käytässäni on Puutarhaliiton "Viljelykasvien nimistö" -kirja. Haluan tietää puutarhani kasvien oikeat nimet. Tiedosta on paljon hyötyä ostoksilla taimikaupoissa ja kasvitieteellisissä puutarhoissa vieraillessa. Mielelläni laitan nimet myös ottamiini kuviin. Viimeisin puutarhakirjahankintani on Leena ja Heikki Luodon Kasvikumppanit. Ensiselaamisen perusteella vaikuttaa pätevältä hankinnalta.

Kurgaani 3.6.2023
 
Hauskin puutarhapuuhani:

Moni puutarhapuuha ei itsessään ole hauskaa, mutta sitäkin hauskempaa on lopputuloksen näkeminen. Siksi raskaisiin ja tylsiinkin hommiin tulee tartuttua säännöllisesti. Puutarhatöissä pätee oikein hyvin vanha sanonta "Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää." Valitettavasti esimerkiksi rikkaruohot eivät pelkän ajatuksen voimalla mihinkään katoa. Säännnöllisellä kitkemisellä sen sijaan ne saa pysymään kurissa ja joistakin rikoista pääsee likimain kokonaan. Moni saattaa pitää minua kummallisena kuullessaan suurimpia nautinnon hetkiäni kesällä olevan katsella huollettuja ja kitkettyjä kanttausuria, joita reunustaa juuri leikattu nurmikko.


Ikävin puutarhapuuhani:

Kivituhkakäytävien putsaaminen rikkaruohoista on tylsää ja työlästä. Sitä ei sentään tarvitse joka viikko tehdä, kunhan muutaman kerran kesässä tekee homman huolella. Ilmateitse tulevien rikkojen estäminen on mahdotonta, mutta isommalta urakalta välttyisi, jos jaksaisi ja muistaisi harata käytäviä säännöllisesti. Kuten hautausmailla tehdään.

 
Rentoudun puutarhassani

Useimmiten rentoutumiseen ei tarvita sen kummempia toimia. Kunhan kierrän kaikessa rauhassa katselemassa, mitä millekin kasville kuuluu. Rapsutan multaa nähdäkseni sieltä mahdollisesti nousevan verson, tunnustelen pensaan lehtiä ja tarkkailen leppäkertun kulkua. Välillä nostan katseeni kohti puita ja taivasta seuraten lintujen lentoa ja pilvien kulkua.

 
Rentoutumista on myös hyvän ruoan valmistus pihagrillin ääressä. Kesäaikaan antimia voi hakea omalta kasvimaalta. Kiireetön ateriointi ja kahvihetket Ukkokullan kanssa lempeässä kesäsäässä, rypäleiden kypsyessä pään päällä, on yksinkertaisia nautintoja parhaimmillaan.

Etupiha heinäkuussa 2023
 
Onnistunein asia puutarhassani on

En osaa nimetä jotain tiettyä paikkaa tai kasvia. Ehkä onnistunein asia puutarhassani on se, että kaiken olen omin käsin istuttanut ja tehnyt. Matkalla on ollut lukuisia epäonnistumisia ja kömmähdyksiä, joista kaikista on noustu ja jatkettu matkaa, toivon mukaan myös jotain uutta oppien. Nyt aloittaessani tekisin monet asiat toisin. Kun se ei ole mahdollista, on iloittava onnistumisista ja ylipäätään siitä, että minulla tällainen puutarha on. Kahta samanlaista puutarhaa ei ole olemassa. Jokaisen puutarha on onnistunein puutarha juuri hänelle.

Rosa Hurdal - Norjanruusu kesäkuussa 2023
 
Asia, jonka muuttaisin puutarhassani

Muutaman agressiivisesti leviävän kasvin jättäisin istuttamatta tai ainakin miettisin paikkaa ja istutustapaa huolella, jos nyt saisin päättää. Harmikseni aikanaan minulla ei ollut riittävästi tietoa, mutta sitäkin enemmän intoa laittaa kaikki saamani kasvit maahan. Pois muuttaneelta naapurilta sain pari kottikärryllistä perennoja. Pikkutalvioon ihastuin ja tungin sitä kaikkiin mahdollisiin paikkoihin sillä seurauksella, että sitä myös on kaikissa mahdollisissa paikoissa. Kaivapa kunnolla juurtunut ja kotiutunut pikkutalvio, niin tiedät sen muodostavan tiukkaakin tiukempia juurakoita. Siinä on kasvi, joka leviää tehokkaasti saatuaan yhdenkin verson ulottumaan haluamaansa paikkaan.

Rosa Majalis - Metsäruusu toukokuussa 2023
 
Parin ruusupensaan kohdalla harkitsisin myös kerran jos toisenkin. Metsäruusu tuppaa juurivesojaan metrien päähän. Ainoa pelastus on päästä ajamaan ruohonleikkurilla pensaan ympäri. Vielä parempi jättää istuttamatta kokonaan. Päiväunelmissani pohdin metsäruusun poistamista. Se ei enää lapiolla onnistuisi, vaan työhön tarvittaisiin vähintään pieni popcat. Sellaistakaan ei meidän alapihalle mistään saa tuotua, ellei sitten ilmalaivalla taivaalta pudottaisi. Epäselvää on, kuinka laajalti maata itse ruusupuskan ympäriltä pitäisi kaivaa. Siinä menisi monta paikkaa uusiksi. Taidanpa jatkaa juurivesataistelua.

Valamonruusu on toinen samanlainen tilanvaltaaja. Sen kohdalla havahduin ajoissa huomatessani pensaan versovan naapurin puolella. Kaivoin puskan pois ja jollain ihmeen tuurilla sain myös sen pitkälle ulottuvat juuretkin ylös. En nakannut Valamonruusua kompostiin, vaan istutin sen paikkaan, jossa sen leviämistä voi hallita. 

 
Kolmas ja tärkein muutos on, että aitaisin koko tontin kunnon riista-aidalla estääkseni peurojen pääsyn tekemään tuhoja puutarhassani. Valitettavasti tällainen aitaprojekti on monestakin syystä mahdotonta toteuttaa, mutta ainahan sitä saa unelmoida...

Lumikellot 10.4.2023

Unelmieni kevät on

Aikainen ja aurinkoinen. Lumi saisi sulaa sopivasti haihtuen ilman paksuja jääpaakkuja pitkin pihaa. Kevätsateesta sanotaan, että kaikki sataa silloin laariin. Eli keväällä sade on tarpeen luonnolle ja kasveille. Kunhan ei sada päivä toisensa perään, jotta puutarhaihminen pääsee vapaasti tepastelemaan ja toteuttamaan pitkän talven aikana tekemiään suunnitelmia.

Sateenkaari 1.7.2023
 
Unelmieni kesä on

Pitkä, lämmin ja aurinkoinen. Sopivasti sateinen eli ei mitään viikkojen rankkasadeputkia, vaan lempeää ropinaa säännöllisin välein. Mieluummin öisin. Helteitäkin saa olla, kunhan ei niitäkään viikkotolkullla. Vähemmän kovia tuulia. Viime vuosina on ollut useita pitkien hellekausien kesiä, joiden kuivattavaa vaikutusta navakat tuulet ovat tehostaneet. Muutama tällainen kesä on saanut puutarhurin sydämen kipeäksi kuivuudesta kärsiviä kasveja katsellessa.

Villiviini aidalla 27.9.2023
 
Unelmieni syksy on

Pitkään leutoa ja aurinkoista. Yhä lisääntyviä ruskasävyjä. Hidas siirtyminen kesästä syksyn kautta talveen, jolloin puutarhan ehtii valmistaa talvilepoon.

Näkymä työhuoneen ikkunasta 7.1.2024
 
Unelmieni talvi on

Näillä leveyspiireillä asuessa talveen kuuluu lumi ja kylmyys. Asia, jolle ei mitään voi, joten turha sitä on murehtia. Lunta saa tulla kasveja suojaamaan, kunhan sitä tulee kohtuudella. Minulle riittäisi 15-20 cm. Sen saa vielä sopivasti jonnekin mahtumaan hyvin kolattuna. Paukkupakkasista en välitä. -5 olisi ihan hyvä. Satunnaisesti vähän kylmempää, kunhan se sijoittuisi yöhön. Täällä etelärannikolla talvi on viime vuosina tullut yleensä joulun tienoilla, tammikuussakin. Ihan hyvä, jos marras-joulukuun lumettomuus olisi harmaan loskan sijasta kevyttä pikkupakkasta. Maaliskuun alussa talvi voisi vaihtua reilusti ja vikkelästi kevääseen.

Prunus Accolade - Koristekirsikka 20.5.2023
 
Jos vuodessa olisi lisäksi pelakuu,

sijoittaisin sen touko-kesäkuun väliin. Silloin valoisaa aikaa on lähes vuorokauden ympäri ja tekemistä riittäisi kelloon katsomatta. 

Peurat 20.10.2023 vastapäisen naapurin pihalla
 
Haaveilen

peurakannan huomattavasta pienenemisestä alueellamme, jotta ne eivät enää kulkisi pihallamme. 

Pää on tulvillaan monenlaisia haaveita. Jotkut niistä muuttuvat konkreettisiksi, jotkut taasen haihtuvat jälkiä jättämättä. 

Yhdessä viinilasissani on Tommy Tabermannin lause: " Ilman hulluja unelmia, ei synny viisaita päätöksä". Siinäpä oiva ohje.

Paeonia 'Bowl of Beauty' 28.6.2023
 

Tulkaa kaikki muutkin kirjoittamaan omaan Puutarhaystäväni-kirjaanne. Pohjan Puutarhaystävät -kirjaan löydät täältä.
Kiitos Pauliinalle kivasta haasteesta!


30 kommenttia:

  1. Tulppaanit kera lemmikkien, vihreät tomaatit ja monet yleisnäkymät ovat todella hurmaavia kuvia. Tuollainen lopputulos on kyllä vaatinut paljon "työtä"!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ilman muuta puutarhan ylläpitäminen vaatii työtä, mutta se on minulle myös mukava harrastus, hyötyliikuntamuoto ja ajankulu. Mikään ei myöskään synny hetkessä, vaan taustalla on vuosien panostus. Lemmikit tulivat meidän pihalle aikoinaan ihan omin voimin kunnan puolelta. Ilokseni ne ovat levinneet ympäri pihaa siten, että jostain niitä on jopa välillä kitkettävä. Vaaleanpunaista lemmikkiä olen istuttanut taimena.

      Poista
  2. Kiitos tästä luku- ja kuvanautinnosta! Ajattelin jo ensimmäisen yleiskuvan kohdalla, että todella huolelliset kanttaukset ja siisti yleisilme vetoavat minuun kovasti eli ymmärrän, että sinäkin saat siitä onnistumisen kokemuksia. Kaikki rehevyys ja runsaus tulee hyvin esiin siistien rajausten takaa.
    Minulla on sama filosofia kasvihuoneen suhteen eli kasvukaudella se on nimenomaan kasvatusta varten. Varhain keväällä eli huhtikuun alussa käymme monesti valoisina iltoina siellä istumassa päivän puuhien jälkeen. Silloin tuntuu miellyttävältä nauttia kasvihuoneen suojasta ja lämmöstä ja katsoa samalla puutarhan näkymiä. Usein puhelemme vieressä näkyvän arboretumin tarpeista ja uusista suunnitelmista.
    Oli kiva nähdä kesäkuisen kuvat vasenrinteestä ja kurgaanista - oikein kaunista!
    Jaan kokemuksen noista erityisen mahdottomasti leviävistä ruusuista. Luulin tehneeni muutama vuosi sitten todella perusteellisen työn Valamonruusun kanssa, mutta jo viime kesänä sitä näytti puskevan monesta kohdasta esiin.
    Rentoutuminen puutarhan mielipaikoissa tarkoittaa minulle sitä, että ensin on täytynyt tehdä toimelias puutarhapäivä ja sitten lihakset hellinä voi nauttia istahtamisesta. Luulen, että olemme tässä suhteessa samanlaisia. Pelkkä tasainen rentoutuminen ja löhöily ei ole mistään kotoisin :D.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen kanssasi samaa mieltä, taidamme olla puutarhatöiden suhteen sielunsisaria. Löhöily ei vaan ole minulle millään tavoin ominaista. Olen tekevä ihminen, omimmillani toteuttamassa jotain omaa visiotani. Parasta on pysähtyä kovan aherruksen jälkeen katselemaan kättensä aikaansaannoksia. Ja siinä ohessa jo pohtia, mihin seuraavaksi pureutuisi.
      Jos meillä olisi isompi, eritoten lasikasvari, varmasti itsekin istuisin siellä niin keväällä kuin syksylläkin. Kennokasvari on kasvuaikaan tupaten täynnä ja todella hikinen paikka. Lisäksi kennokasvarista ei näe kunnolla ulos avointa ulko-ovea lukuunottamatta. Voin kuvitella, miten herkullista ja inspiroivaa teidän kasvarissanne on istua jo sen otollisen arboretumiin suuntautuvan sijainnin suhteen.
      Valamonruusun kyky kasvattaa juurivesoja on hämmästyttävä. Hetken ihmettelin, mitä kumman punertavia taimia nousee metrien päästä naapurin nurmikolla, kunnes tajusin ne oman Valamonruusun lähettiläiksi. Minulla oli ilmeisesti tuuria, kun sain kaikki kaivettua pois. Naapuri lisäksi leikkaa nurmikon usein, joten mahdolliset henkiin jääneet juurivesat ovat selvästi menneitä. Viime kesänä totesin myös Suviruusun olevan aikamoinen levittäytyjä. Siltä vesatuotannon käynnistämiseen meni sentään 10 vuotta.

      Poista
  3. Siinä olikin kokonainen tunnekattaus puutarhaasi kohtaan :) Tykkään tuosta ekan kuvan hempeästä sinisyydestä ja voimakkaasta punaisuudesta. Meillä oli lapsena kotonakin samoja kukkia :)
    Tykkään myös ihailla noita samaisia siistejä reunuksiasi. voin kuvitella, että niiden ylläpitoon saa uppoamaan tunnin jos toisenkin.
    Taiteiden ihailu välillä saa taas elämän ulottuvuudet kohdilleen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sartsa! Suhtaudun puutarhaani suurella rakkaudella, vaikka joitakin ärräpäitäkin sen parissa on tullut päästeltyä. Ekan kuvan tulppaanit on tarkoituksella istutettuja ja lemmikki taasen tullut viereen ihan omin voimin.
      Parina ensimmäisenä vuotena kanttausuriin meni enemmän aikaa, kun piti aloittaa ihan alusta ja lapion kanssa sai huhkia kunnolla. Nyt urat vaativat lähinnä ylläpitoa ja huoltoa, mihin ei paljon aikaa mene. Käyn ne muutaman kerran kasvukaudessa läpi, kitken rikkaruohot, möyhennän maan ja trimmaan tai terävöitän lapiolla reunat.
      Mieli virkistyy kun silloin tällöin käy ihailemassa taitavien ihmisten töitä.

      Poista
  4. Suuret kiitokset, kun osallistuit tähän! ♥ Oli tosi kiva lukea vastauksiasi, jotka olivat monipuolisia ja mielenkiintoisia. Ja kuvat olivat aivan upeita! ♥ Sinulla on kaunis ja siisti ja kuitenkin rehevä puutarha.

    En pidä ollenkaan kummallisena, että nautit siisteistä kanttauksista. Nehän antavat pihalle hyvän ryhdin.

    Pikkutalviota ihmettelen, se ei nimittäin meillä ole lähtenyt leviämään juuri lainkaan, vaikka haluaisin. Johtuukohan se siitä, että se on valkoinen?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Pauliina, tämä on kiva haaste!
      Minustakin hyvin hoidetut kanttaukset ja leikattu nurmikko korostaa istutusalueita ja ryhdistää koko yleisilmeen.
      En ole asiantuntija, mutta ymmärtääkseni monissa kasveissa erikoisemmat värit ovat kasvussaan maltillisempia. Eräs tuttu sanoi, ettei myöskään lilakukkainen pikkutalvio ole hänellä levinnyt juuri ollenkaan. Kenties sama pätee valkokukkaiseen. Tietenkin myös paikalla, maaperällä ja muilla on vaikutuksensa.

      Poista
    2. Lilakukkainenkin ('Atropurpureum' ilmeisesti?) leviää kovasti. Meillä sitä on edellisen asukkaan jäljiltä monen neliömetrin alueella, mutta onneksi kunnan metsän puolella. Kuritan tontin rajaa kohti kurkottelevia kasvustoja joka kesä, mutta aika ja kärsivällisyys eivät millään riitä siihen, että kaivaisin kaiken metsästä pois. Maaperä varmasti vaikuttaa paljon. Tuskin paahteessa ja kuivassa leviäisi niin holtittomasti kuin hyvässä puutarhamullassa ja varsinkaan tuossa meidän kosteassa, varjoisassa savimullassa.

      Poista
    3. Hyvä tietää, että lilakukkainen on samanlainen valtaaja kuin sinikukkainen. Minulla on myös kirjavalehtistä pikkutalviota 'Vinca minor 'Illumination', joka ei todellakaan leviä yhtään minnekään. Hengissä pysyy ja pikkuisen on lisännyt kokoa, mutta 9 vuoden jälkeenkin se on edelleen lilliputti.
      Meidän tontti on kauttaaltaan hiekkapohjaista ja aika kuivaa. Ei näytä pikkutalvion menoa haittaavan.

      Poista
  5. Hieno kooste. Sinulla on ihana harrastus ja olet siihen oikein kiitettävästä paneutunut. Upeita kuvia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Puutarhakärpänen puraisi minua aikanaan voimallisesti. Sitten löysin blogimaailman ja sieltä suuren joukon samanhenkisiä. Minulla saattoi olla alttiutta puutarhahöperyyteen jo ennestään ja sopivissa olosuhteissa innostus löysi sopivan maaperän kasvaakseen. Nautin valtavasti puutarhani kanssa touhuamisesta. Tiedonjano kasvien suhteen näyttää olevan loputon.

      Poista
  6. Hienosti olet nähnyt vaivaa tämän postauksen tekemisessä. Joka kohdassa kuva joka sopii tekstiin! Itsekin tämän tein, mutta huomattavasti vaatimattomammin.
    Puutarhasi on aivan ihana<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kristiina! Pidän kirjoittamisesta, joten se ei tunnu minkäänlaiselta vaivannäöltä. Kun saan otteen jutun juonesta, tarinaa syntyy - kuten huomaat.

      Poista
  7. Teet kaikki postauksesi minunkin mielestäni niihin hyvin paneutuen.
    Kiva oli lukea vastauksiasi taas kerran.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kruunuvuokko! Usein käytän paljon aikaa kuhunkin postaukseen. Ainakin näin talvella, kesällä moni muu asia menee tietokoneen ääressä istumisen ohi.

      Poista
  8. Olipa kiva lukea sinunkin vastaukset. Jalkasi muuten ovat kuin nuoren tytön jalat! Samaa mieltä olen, ruskaväri on vuosi vuodelta tärkeämpi peruste kasvin valinnalle, silloin kasvista on yleensä ilo pidempään.
    Vaikka lämpimästä tykkään, ei kostean kuumassa kasvihuoneessa voi olla kovinkaan pitkään vaikka siellä olisi mahdollisuus istuskella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Katja! Pitääkin alkaa kävellä käsillään, josko jalkani olisivat se edustavampi osa esitellä vastaantuleville.
      Tärkeä pointti, ruskavärit todellakin pidentävät kasveista ja puutarhasta nauttimista. Kasvukausi päättyisi kuin seinään, jos syysruskaa ei olisi.
      Hiki valuu jo pelkästä ajatuksesta istua kosteassa 40-asteisessa umpiossa.

      Poista
  9. Ihana ja upea postaus. Ihanuuksia ovat nuo kukkasi. Kauniita kesämuistoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Enkulin käsityöt! Ihanaa ajatella, että pian saamme taas tavata kaikki kesäkukat ja luoda uusia kesämuistoja.

      Poista
  10. Kyllä oli hyviä mietteitä ja toiveita ja unelmia. Olit paneutunut huolella haasteeseen. Kauniita kuvia ajatuksia tarkentamassa. Kuule, ei ole ollenkaan kummallista ihailla kättensä töitä, olipa ne mitä tahansa. Ja tosiaan, nykyisin jättäisi useamman kasvin istuttamatta, nuorena ja tietämättömänä sitä istutti tosiaan kaiken mitä sai.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Maatuska! Kummasti meidän selkäpiissä piilevät edelleen kaikki vanhat suomalaiset sananlaskut. Ettei muka omaansa saisi ihailla, kehua ja kiittää...
      Nuorena intoa riitti enemmän, kuin tietoa. Tosin vieläkin tulee tehtyä tyhmyyksiä, vaikka mukamas tietoa on hyvin saatavissa.

      Poista
  11. Olipa mukava lukea sinunkin vastauksesi puutarhaystäväkirjaan. Jollekin toiselle jo taisin kommentoida, että vaikka kaikkia yhdistää sama intohimo, vastaukset ovat kuitenkin kaikki erilaisia. Itse kukin on myös aika hyvin tunnistettavissa vastauksistaan. Sinä teit tämänkin tyylillesi uskollisen perusteellisesti ja kauniit kuvat höystivät tekstin. Ja jos tekstistä ei olisi vielä kirjoittajaa tunnistanut, niin viimeistään säntilliset kanttauksesi olisivat paljastaneet sinut. Niistä saat olla syystäkin ylpeä.
    Kunnon lapio on hyvin oleellinen kumppani puutarhassa. Sillä hoituu normaalien kaivamis- ja istutus- ja jakamispuuhien lisäksi paremman puutteessa jopa kitkeminen ja (varovainen) kivien kampeaminen. Mikään muu puutarhatyökalu ei ole yhtä monipuolinen.
    Lainasin tuon Kasvikumppanit-kirjan kirjastosta aika pian julkaisemisen jälkeen ja tykkäsin kovasti. Siinä oli paljon hyvää tietoa, jota voi aika helposti soveltaa omassa puutarhassaan.
    Minä sain hävitettyä vuosia paikoillaan rehottaneen karjalanruusun muutamassa vuodessa ihan vain kaivamalla. Maaperä siinä oli tiukkaa savea ja suuria kiviä, joten kaikkia juuria ei saanut millään pois. Se ei kuitenkaan lähtenyt niistä kovin hanakasti kasvamaan, vaan ilmeisesti vain isommat maahan jääneet juuret tekivät jonkun aikaa versoja. Nekin kun kävi kaivamassa pois pieninä, kasvuvoima hiipui nopeasti. Se oli minusta paljon helpompi hävitettävä kuin tuoksuvatukka tai viitapihlaja-angervo. Metsäruusu on ilmeisesti aika samantyyppinen, joten jos haluat siitä eroon, niin luottotyökalua kouraan vain.
    Pelakuulle melkeinpä optimaalinen sijainti olisikin touko- ja kesäkuun vaihteessa. Se on varmaan ihan hektisintä aikaa puutarhurin elämässä eikä vuorokaudessa meinaa tunnit riittää millään kaikkiin istutus- ja kylvöpuuhiin sekä talven jäljiltä heränneen puutarhan kasvun seuraamiseen.
    Hävitkööt kaikki puutarhoihin änkeävät peurat ja jänikset yhtäkkiä johonkin aarniometsien syvyyksiin! Ei tarvitsisi itse kunkin haaveilla puutarhanäkymiä rumentavista riista-aidoista tai viritellä ties minkälaisia verkkoviritelmiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, samasta intohimon kohteesta ollaan hyvinkin eri mieltä. Ja kuitenkin ymmärrettävästi ja hyväksyttävästi. Ei tule minkäänlaista tarvetta ryhtyä kiistelemään, vaan voi myös antaa uusille näkökulmille mahdollisuus omassa puutarhassa ja ajatusmaailmassa.
      Enpä ole tullut ajatelleeksi luoneeni tunnistettavan tyylin, joka on kuitenkin ihan ilmeistä. Käyn aika usein itseni kanssa taistelua, kuinka paljon omasta yksityisyydestään voi ja kannattaa jakaa somessa. Puutarhabloggaus on harrastuksena melko vaaraton kaikenlaisten digimaailman uhkien keskellä, mutta ehkä ei kannata olla liian luottavainen.
      Lapiosta on totisesti moneen. Yhdestä lapiosta sain joitakin vuosia sitten varren vääntymään mutkalle, kun käytin sitä rautakankena. Hampaidenvälejä en sentään ole koittanut lapiolla putsata.
      Voit uskoa, että kerran jos toisenkin olen lapioon nojaten seissyt alapihan metsäruusun äärellä aikeissa ryhtyä kaivuhommiin. Itse asiassa vuosia sitten jo aloitinkin, mutta törmäsin valtavaan kiveen. Kivi oli aikoinaan yksi syy, miksi metsäruusu siihen istutettiin. Tuumasin, että puskaan törmääminen ruohonleikkurilla on pienempi riski. Pitäisiköhän "nakittaa" Poika kaivuhommiin kesälomallaan? Sitä kun on miljoona muutakin kaivuhommaa, joita on mieluisampi tehdä. Näissä puutarha-asioissa olen yllytyshullu, joten aika näyttää...

      Poista
  12. Vaikka ihan heikkona olenkin kaikenlaisiin haasteisiin... ja ystäväkirjoihin, niin näitä nautin vain lukea. Ei löytyisi vastauksia omasta "puutarhasta" Vastauksesi olivat kyllä aidonoikeasti pohdittuja - olet perehtynyt ja uskon että kaikki se intohimo, minkä annat harrastuksellesi tulee moninkertaisena takaisin...
    Kiitos ja ihana kuva punakyntisistä varpaistakin!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muiden juttuja onkin kiva lukea. Toisinaan, ja aika usein itse asiassa, niistä saa myös vinkkejä omaan elämään. Puutarhaharrastus on sekä huvi että hyöty - myös intohimo.
      Kesävarpaissa punakynnet saavat vilkkua.

      Poista
  13. Mukavaa luettavaa .Sinun puutarhasi on puolet vanhempi kuin minun ja se näkyy selvästi . Minullakin on muutamia ruusuja mitkä saa lähteä....yhden jo kaivoin pois .

    VastaaPoista
  14. Kanttausurissasi lepää kyllä lukijankin silmä! Ihana lukea lempipuuhistasi ja kasveista, kaikesta siitä, mitä puutarhaihmisen elämään sisältyy.
    Tässä jutussa oli monta todella kaunista yleiskuvaa. Vasenrinne on aivan ihana!

    VastaaPoista
  15. Kantattujen kukkapenkin reunojen katselu on kyllä nautinto, olen todellakin samaa mieltä! Tuo vihreä kuva, missä näkyy paljon kantattuja reunoja on upea!

    VastaaPoista
  16. I like your site and content. thanks for sharing the information keep updating,
    looking forward for more posts. Thanks Knowledge Articles

    VastaaPoista

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!