Sivut

lauantai 6. tammikuuta 2024

Pakkaspäivien peuraneuroosi

 
Hyvin on pysytty hengissä, vaikka iltapäivälehtien lööpit huutavat päivä toisensa jälkeen vaarallisista pakkasista. Ulkona oleminen vaatii tietenkin tavallista enemmän vaatetta ja varustautumista. Takkaakin on lämmitettävä ahkerammin. Joka talvi ei näin pitkää pakkaskautta ainakaan täällä etelässä ole, mutta kyllä suomalaiseen talveen edelleen pakkaset ja lumi kuuluvat.

Meillä mittari seilaa -17℃ ja -21℃ asteen välillä. Auringonpaisteessa sää hiukan lämpenee ja illan pimetessä pakkanen taas kiristyy. Ennusteen mukaan lauhtuminen on jo näköpiirissä. Alkuviikosta saattaa olla jopa plusasteita. Kunpa ei kovin paljon toiseen äärimmäisyyteen menisi, kun kerran eletään vasta tammikuuta. Jatkukoon talvi ilman vesisateita ja jäätiköitä jalankulkijoille.

Auringonlasku 2.1.24 työhuoneen ikkunasta.
 
Ulkoilu kirpeällä pakkasella ei ole ollenkaan niin kamalaa, kuin etukäteen voisi kuvitella. Monta päivää pihassa seisseen auton lämmittäminen tuntui sen verran työläältä, että lähdin kävellen kampaajalle. Toppahousut, paksu takki, lämmin pipo, kunnon jalkineet ja rukkaset päällä töppöstä toisen eteen laittaen vajaan kahden kilometrin matka sujui lämpöisissä merkeissä. Kun ei tuullut, naamakin pysyi sulana.


Lumi ja pakkanen ovat koristaneet maisemat uskomattoman kauniiksi. Kuin postikortissa kävelisi. Muutaman kuvan olen räpsäissyt ikkunasta, mutta eihän sellainen riitä. Yhtenä päivänä tein lähes kahden tunnin kävelyretken kylällä ihan vain maisemia ihaillakseni. Ja tietenkin kuvatakseni näkymiä. Onneksi oli toinen akku mukana, sillä pakkanen kulutti kameran akkua tavallista enemmän.

Peuranjälkiä

Peuroilta taitaa olla ruoka metsissä loppu, kun ne parveilevat turhankin ahkerasti meidän pihalla. Tärkeimmät puut ja pensaat olen suojannut ja muiden ajattelin olevan hangen alla turvassa. Niinpä peurat ovat ryhtyneet syömään tuijia ja marjakuusta. Maljamaisesti kasvava marjakuusi on turvassa sikäli, että suurin osa sen oksista on melko ylhäällä. Alaosan runkoa peurat eivät ole ainakaan toistaiseksi syöneet.

Tuijan oksia on harvennettu tehokkaasti.

Yksittäisten tuijien napostelu harmittaa vähän enemmän ja tonttimme tiestä erottavan aitatuijarivistön järsiminen saa jo höyryn nousemaan päästä. Millä ilveellä korvaan korkeaksi kasvaneesta tuijarivistöstä yksittäisiä koloille syötyjä yksilöitä?

Laitoin verkkoa estämään peurojen pääsyn aivan marjakuusen viereen. Aitatuijia on käytännössä mahdoton suojata millään. 

Yhtenä iltana vilkaisin keittiön ikkunasta ulos. Autojemme vierellä tepasteli kolme isokokoista peuraa ja neljäs oli tulossa tieltä muiden seuraksi. Juoksin ulko-ovelle paukuttamaan käsiäni, millä ei ollut peuroihin minkäänlaista vaikutusta. Crocsit jalassani kipitin sisäänkäyntiin, jolloin peurat lähtivät jolkottamaan laiskasti naapuria kohti. Yksi niistä pysähtyi vähän väliä katsomaan taakseen, tulenko perässä. Ja minähän menin, kunnes peurat siirtyivät metsään.


Peurat tulevat kotitien toisella puolella olevasta metsästä naapurin pihan kautta meidän pihalle. Aiemmin niiden reitti on kulkenut kauemmas tonttimme viereisen avoimen puistoalueen kautta. Nyt lunta on niin paljon, etteivät peurat ilmeisesti tykkää kahlata lumessa. Jäävät mieluummin ruokailemaan meidän pihalle.


Alapihallamme on aita, joka tosin ei korkeudellaan täysin estä peuroja. Sen verran kuitenkin, etteivät ne rauhassa kulkiessaan ole pahemmin aidan yli loikkineet. Sen sijaan yläpihaa on käytännössä mahdoton aidata. Sulan maan aikaan minulla on talon molemmissa päissä kevyitä aitaviritelmiä, joiden tarkoitus on lähinnä ohjata peurojen kulkua puutarhani kannalta vaarattomammille reiteille. Talvisin ylimääräisillä aidoilla ei ole ollut kovin suurta merkitystä. Nyt olen lisännyt viritelmiä, jotta edes olopihan havut säästyisivät.

Pelko siitä, että peurat käyvät syömässä kasvejani, saa minut turhan neuroottiseksi. Yhtenä iltana olin pesemässä hampaita, kun huomasin pesuhuoneen ikkunasta varaston sisäänkäynnin liiketunnistinvalon syttyvän. Niiltä sijoiltani hammastahnat suussa ryntäsin varaston ovelle valmiina huiskimaan vaikka rappuharjalla peurat pois pihalta. Vaan ulkona ei ollutkaan peuraa. Isokokoinen rusakko jähmettyi minut nähdessään lumikasan päälle. Siinä sitten tuijotettiin toisiamme hetken silmästä silmään. Sitten totesin, että rusakko taitaa olla vaiva sieltä pienemmästä päästä, joten loikkikoon rauhassa. Palasin jatkamaan hampaiden pesua. Tosin sydän edelleen yllättävistä liikkeistä pamppaillen.


Aion suihkuttaa tuijia Trico Gardenilla. Kesäaikaan se toimii. Sitä en tiedä, kuinka aine toimii pakkasella, mutta kokeilla täytyy. Kotiloiden ja jänisten kanssa olen tottunut elämään. Ne aiheuttavat haittaa, mutta ei kuitenkaan mittavassa määrin. Jänisten aiheuttamilta tuhoilta on kohtalaisen helppo suojautua, rahallisestikin. Peurojen torjuminen kotipihalta on jo huomattavasti vaikeampi toimenpide, puhumattakaan taloudellisista panostuksista. Surullista, jos vuosien työ ja raha istutuksiin menee jatkuvasti lisääntyvien peurojen kitusiin.


Metsäneläimillä on tällaisina kovina talvina vaikeaa.Toivoisin kuitenkin, etteivät ihmiset kanna ruokaa peuroille metsän reunaan, kuten täällä tapahtuu. Peurakanta on suuri ilman ihmisen apuakin. Eläinmaailmassa tasapaino pysyy paremmin, kun ihminen ei siihen liiaksi puutu.

Valkohäntäkauris (eli valkohäntäpeura) on vieraslaji. Havainnot voi ilmoittaa Vieraslajit.fi -sivustolta löytyvällä lomakkeella. Minulle ei selvinnyt, onko havainnoista jotain hyötyä ja mitä. Ehkä jollain alueella lisääntynyt kanta johtaa useampiiin kaatolupiin?

Mitä lie tinttejä vaahterassa? Tunnistus ei onnistunut kiikarillakaan.

 Nautitaan näistä postikorttimaisemista. Hyvää loppiaista kaikille!

 

31 kommenttia:

  1. Tosi ikävää, että peurakannat lisääntyvät holtittomasti. Etelä-Suomen metsissä ei ole niille luontaisia vihollisia, eikä siellä ehkä myös metsästetä niin paljon?? Eikös näitä peuroja kauan sitten tuotu Suomeen muualta juuri kartanon herrojen metsästystä palkitsemaan? Meilläkin peuroja näkyy aika ajoin, mutta täällä on ympärillä sankat metsät, joten peuroille on toistaiseksi riittänyt ravinto sieltä. Onneksi paikalliset metsästysseurat myös harventavat kantaa, ettei se paisuisi mahdottomuuksiin. Koko ajan kanta kuitenkin lisääntyy, joten olen kyllä huolissani siitä, milloin joku peura tulee tutustumaan puutarhaan ja hakee kaverinsa paikalle. Peurat taitavat olla melkoisia herkkusuita ja syövät mielummin harvinaisia istutettuja herkkuja kuin metsän perusruokaa.
    Ymmärrän hyvin, että yrität saada peurat pois pihallasi, on onnetonta, jos vuosien työ syödään noin vain niiden suihin. Hartaasti toivon onnea ja menestystä kamppailuusi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Peurakanta on täällä etelässä kasvanut paljon. Muutama vuosi sitten meidän nurkilla peurojen näkeminen oli harvinaista. Nyt niitä näkee monta kertaa viikossa ja useita eläimiä samanaikaisesti. 4-6 kerralla on ihan tavallista.
      Valkohäntäpeura tuotiin tosiaan metsästettäväksi 30-luvulla Laukon kartanoon, jossa osa karkasi aitauksesta ja loput vapautettiin. Peuran luontaiset viholliset ovat susi ja ilves. En ymmärrä, miksi ilveksiä metsästetään, kun niistä on huomattavasti vähemmän haittaa niin ihmisille kuin luonnollekin.
      Peuroille näyttää kelpaavan syötäväksi ihan kaikki. Keväällä niiden vierailut harmittavat, kun lörppäsuut syövät myös sipulikasveja nakaten sipulit suustaan syötyään itse kasviosuuden. Ei siis toivoa, että sipuli jäisi maahan ilahduttamaan seuraavana keväänä. Puiden ja pensaiden tuoreet silmut ja nuoret oksat ovat niiden herkkua.
      Peurat ovat tottuneet ihmisiin ja uskaltautuvat pihapiiriin. Asumme lähellä suurta metsäaluetta, jossa peuroilla on hyvät olosuhteet. Sieltä on kiva käydä pistäytymässä meidän ja naapurien puutarhabuffeteissa.
      Harmittaa todella paljon. Onneksi harmitus tulee ja menee, sillä en jaksa jatkuvasti piehtaroida sellaisen ongelman kanssa, jolle en oikein mitään voi. Välillä täytyy jakaa harmitusta muiden kanssa omaa mieltä keventääkseni. Tiedän lukuisten muiden niin meidän kylällä kuin muuallakin painivan saman asian kanssa.
      Toivon sydämestäni, etteivät peurat löydä sinun puutarhaasi ja arboretumiasi.

      Poista
    2. Tässä https://yle.fi/a/3-10290307 valkohäntäpeuran eli valkohäntäkauriin tarinasta Amerikan mailta Suomen luontoon.

      Poista
    3. Anonyymi, kiitos linkistä. Samainen artikkeli on minulla tallessa, sillä aiheesta on keskusteltu mm. meidän kylällä paljonkin peurojen aiheuttamien tuhojen vuoksi.

      Poista
  2. Arvaa mihin kiinnitin huomiota tekstissäsi. Taidat olla valoisa ja positiivinen ihminen. Ensin kirjoitat talven kivoista asioista kuten kauniista maisemista ja vasta sitten harmituksen aiheista ja senkin suurella ymmärryksellä. Hienoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anna! Olen melankolisuuteen taipuvainen, mutta opettelen näkemään negatiivisistakin asioista hyviä puolia. Niitä on ja niiden löytäminen helpottaa asioiden käsittelyä ja hyväksymistä. Ympärilläni on aivan ihania, lämminsydämisiä ihmisiä, joilta opin paljon.

      Poista
  3. Kauniit on maisemat ja hienot talvikuvat. En tullut ajatelleeksi että kuvaaminen pakkasella kuluttaisi akkua enemmän. Plussaa reippaudestasi ulkoilmassa!

    Peuroja ei tosiaankaan kannattaisi ryhtyä ruokkimaan ja rohkaista niitä tulemaan lähemmäs ihmisten istutuksia syömään. Meillä on aika lailla metsäjäniksia, jotka ovat parina viime vuonna alkaneet syödä jopa meidän orapihlaja-aitoja. Jänikset söivät pienen omenapuumme pilalle muuttama vuosi sitten kun emme olleet suojanneet tarpeeksi korkealla rautalangalla. Hanki nousi niin ylös että ylettyivät. Rottiakin kuulemma liikkuu täällä päin. Ei näitä ihminen aina tule ajatelleeksi kun alkaa villieläimiä ja lintuja sääliä ja ruokkia että kohta ollaan nilkkoja myöten peuroissa ja rotissa.

    Hyvää loppiaista ja sitä myöten arjen paluuta 💛

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maisemaa jaksaa nyt katsella, niin kaunista. En osaa sanoa, mihin akun kuluminen pakkasella perustuu, mutta tietoa ja kokemusta asiasta on aiemminkin. Minulla on yleensä aina lenkilllä ja reissussa vara-akku mukana. Harmittaa, jos kuvaaminen jää kesken akun hyytymisen vuoksi. Kuvaan siis lähinnä kameralla. Kännykän kameraan turvaudun harvemmin.
      Meilläkin jänikset järsivät kirsikkapuun kuoliaaksi. Siitä opin, että verkot ovat tarpeen. Ja niitä verkkoja täytyy käydä talven mittaan tarkastamassa, etteivät taivu ja täyty lumella.
      Kiva päästä taas arkiseen aikatauluun. Kiitos, sinulle myös hyvää loppiaista!

      Poista
  4. Maisemat ovat todella ihastuttavan kauniit nyt, kun valkoista lunta on joka puolella. Tänään kävin kävellen kaupassa, pakkasta oli -16 astetta. Ei tuullut ollenkaan, eikä se tuntunut ollenkaan pahalta, kun oli riittävästi vaatetta päällä. Kaupassa oli sitten läkähtyä vällyissään ja piti kiirehtiä äkkiä ulos.
    Peuroja on liikaa, eikä niille kaikille riitä ruokaa metsässä. Korkean peura-aidan rakentaminenkaan ei varmaan ole oikein kiva ajatus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valkoinen lumi, kuuraiset puut ja aurinko sinisellä taivaalla - että voikin olla kaunista. Pitkästä aikaa pakkasta on tänään ollut vain -16. Riittävästi pukeutuneena ulkoilu sujuu hyvin. Kaupassa käynti onkin sitten pakkastamineissa hikistä hommaa.
      2.5-metrisen riista-aidan pystyttäminen omakotitontin ympäri ei tunnu edes ajatuksena hyvältä. Se edellyttäisi myös meidän kohdalla kahta porttia, joille taasen ei ole tilaa. Minne ja miten lumet ja muut huoltotoimet? Vaikeaa, ellei mahdotonta.

      Poista
  5. Maisemat ovat täälläkin satumaisen kauniit, etenkin jos aurinko näyttäytyy taivaankannella. Peltojen takana meidän lähellä on peurojen syöttöpaikka, ja olisiko se syy, ettei peurahavaintoja puutarhassa ole onneksi vielä ollut. Saanevat ruokinnan avulla vatsansa tarpeeksi täyteen.
    Niinhän sitä sanotaan, että sää on vain pukeutumiskysymys.
    Hyvää loppiaista myös sinulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tänään aurinko kultasi maiseman. Hengästyttävän kaunista.
      Asiantuntijoiden mukaan peurojen ruokinta pitäisi sijoittaa kauas asutuksesta ja etenkin teistä, jotta peurat eivät eksy liikenteeseen. Toivottavasti peurat pysyvät metsässä, eivätkä tule kauniiseen puutarhaasi. Useampi meidän tuijista on muutaman viime päivän aikana kaluttu tosi rumiksi.
      Hyvää loppiaista sinulle!

      Poista
  6. Ny on kyllä hianon näkööstä, muttei mua siltikää saa vapaaehtoosesti menemähän pihalle. Meillon lukemat pyäriny likellä -30. On ihan liian kylymää. Tallis ku kävin tyhyjäämäs karsinat, nii meinas nenä jäätyä het ku noukkansa pisti pihalle. Taitaa tääläki lukemat mennä plussan pualelle, mutta son vaan väliaikaane ilimö. Onneksi.
    Voi nuata peuroja! Tääläki non lisääntyny, mutta onneksi pysyyvät viälä tarpeheksi kaukana, etteivät kylälle yritä. Hyvää loppiaasta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huh, -30 alkaa jo olla liikaa. Kun näihin -20 asteen pakkasiinkin toivoisin jo muutosta. Tämän kirpeän jakson jälkeen -10 asteen pakkaset taitavat tuntua suorastaan leikkisiltä. Plussakelit eivät kauaa kestä, mikä minustakin on ihan hyvä. Mieluummin lunta ja pakkasta, kuin vettä ja loskaa, kun kerran on talvi.
      Peurojen puutarhavierailut eivät ole hauskoja, eikä toivottavia. Taitaa meiltä mennä muutama tuija kaatolistalle.
      Hyvää loppiaista sinulle! Pidähän naama suojassa pakkaselta.

      Poista
  7. Hyvää uutta vuotta ja loppiaista Sinulle 💕
    Ymmärrän hyvin peurapaniikin, ne ovat lisääntymään päin, huokaus.Isoja tuijia on niin vaikea suojata. Olen ruiskutellut Tricoa talvellakin ja mielestäni on auttanut. Näillä pakkasilla kovin vaikea. Yritetään unohtaa nämä kurjuudet haaveillaan uudesta ihanasta puutarhavuodesta! Juuri ihastelin antamasi punalehtiruusun kuvia 🌹 kiitos siitä 💕

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Samettihortensia, samoin sinulle!
      Isoja tuijia on vaikea suojella ja lisäksi koloisaksi kaluttu tuija aitarivissä on hankala korvattava. Ruiskutin nyt havuihin TricoGardenia. Trico löytyi sisävarastosta, eikä tarvinnut hakea sitä kellarista, kun jo syksyllä suihkin ainetta moniin kasveihin. Ajattelin suihkuttaa Tricoa useammin, kun en tiedä pakkasen vaikutusta.
      Niin paljon kun peurat harmittavatkin, en aio kaikkea aikaani niiden murehtimiseen käyttää. Pahinta kiukkua on välillä vähän purettava ja sitten taas riittää energiaa muihin asioihin.
      Kiva kuulla, että ruusu on hengissä.

      Poista
  8. Kyllä riesa on noista peuroista, noppiisti lisääntyvät. Puutarhat ja muut viljelykset, hyvin mansikkakasvustotkin kelepovaa, ovat vaaravyöhykkeellä. Tutulta taajamassa söivät viimetalavena tuijista alaoksat, jäi tupsu latvaan vaan. On luonnottoman näkösiä ne tuijat. Luoti on ainu, mitä peurat totteloo. Minkään elukan ei pitäs antoo lissääntyy holtittomasti, hirvet ja peurat on vaarallisia liikenteen seassakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yllättävän vähän puhutaan peurojen ammattiviljelmille aiheuttamista tuhoista ja ansionmenetyksistä. Meidän kylällä on toiminut vuosia mansikanviljeliljä, joka taatusti kärsii alueella kulkevista peuralaumoista. Mahdoton ajatus, että peltoja suojattaisiin riista-aidoilla.
      Olen samaa mieltä, että peurakantaa pitäisi harventaa voimakkaammin.

      Poista
  9. On jäniksistäkin haittaa mutta peura taitaa voittaa, se kun ylettää vaikka kuinka korkealle. Eivätkä ruojat pelkää yhtään ihmistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jäniksistä on haittaa, mutta niiden tuhoilta on helpompi ja halvempi suojautua. Yhden nuoren kirsikan jänikset järsivät kuoliaaksi. Osittain saan syyttää itseäni, etten suojannut puuta huolellisemmin. Mittaluokka on toinen, kun joutuu kaatamaan vuosia kasvaneita tuijia peurojen kaluttua ne runkoa myöten.

      Poista
  10. -20 astetta tuntuu jo lämpimältä. Meillä oli parina päivänä -33.4 astetta ja muuten reilu -30 astetta. Nenä jäätyi jo siinä, kun avasi Karolle ulko-oven. Pakkasen takia sekin teki monta kertaa pissinsä heti rapun eteen ja pyrki saman tien takaisin sisälle. Nyt aamun aikana lämpötila on noussut -28 asteesta -20, joten pääsen kohta tyhjentämään ääriään myöten täyttynyttä kompostoria ja tarkistamaan jänisverkot. Linnut jo näyttävät liikkuvan enemmän, joten varmaan rusakotkin lähtevät pian ruuanhakureissuilleen.
    Ymmärrän hyvin harmituksesi puutarhoissa pyörivistä peuralaumoista. Niitä on aivan liikaa ja ne tulevat liian usein herkuttelemaan puutarhoihin. Iso ja korkealle yltävä otus saa paljon tuhoa aikaiseksi. Toivottavasti trico garden tehoaa myös pakkasella.
    Hyvää viikonlopun jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meidän pakkaset ovat maltillisia verrattuna noihin kylmempiin lukemiin. Meidän nurkilla on runsaasti koiria, mutta näinä kylminä päivinä niitä ja niiden ulkoiluttajia näkyy hyvin vähän. Ilmeisesti koirat pissitetään omalla pihalla.
      Jänisverkot kannattaa käydä tarkastamassa. Kiersin oman pihan ja ravistin joistakin verkoista pahimmat lumet. Lunta ei ole vähään aikaan satanut, mutta pakkanen on saanut sen paakkuuntumaan verkkoihin painavasti. Rusakoilla on nyt aktiivilenkit menossa. Eilen puhelimessa ystävän kanssa jutellessa rusakko seisoi keittiön ikkunan alla kuin miettien, mistähän puskasta aloittaisi. Lintujen meidän pihassa lentää ja pomppii jatkuvasti, mikä johtunee harjoittamastani ruokinnasta. Pian on mentävä siemenkauppaan, sillä viimeinen säkki tyhjeni juuri.
      Pari bloggaria on kommentoinnut TrigoGardenin tehoavan myös talvella. Kävin suihkuttamassa sitä tuijiin ja koko tuija-aitaan. Täytynee uusia suihkutus usein, jos pakkanen laimentaa vaikutusta.
      Viikonloppu vaihtuu kohta arkeen ja pian myös lämpimämpään säähän. Sitä odotellessa sinulle mukavaa alkavaa viikkoa!

      Poista
  11. Samantyyppinen keli täälläkin :) Todella kaunista ja ihan riittävän kylmää. Minua rupeaa pakkasessa yskittämään, joten siksi pitempi kävely ulkona ei innosta.
    Mutta noista peuroista - ne ovat riesa meilläkin ja ihan yhtä neuroottisesti suhtaudun niihin minäkin. Olen kerran jos toisenkin rynnännyt pihalle liiketunnistinvalojen syttyessä ajamaan sekä peuroja että myös rusakoita pois pihalta. Ovat vaan niin käsittämättömän kesyjä, että melkein saa viereen mennä ennen kuin lähtevät (rusakot kyllä aiemmin kuin peurat). Ne kävelevät meille pihaan suoraan joko tuosta tien toiselta puolelta kaupungin metsästä tai sitten ihan tietä pitkin läheiseltä kevyenliikenteen väylältä. Ne ovat hienosti oppineet käyttämään aurattuja teitä pihasta toiseen tai metsästä pihaan siirtyessään...
    Mukavaa tammikuuta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lähipiirissäni on pari astmaatikkoa, joille nämä pakkaset ovat olleet hankalia. Ulkoilu on heiltä jäänyt nyt vain pakollisiin menoihin.
      Teillä on ilmeisesti samankaltainen asuinpaikka, jossa lähellä oleva metsä tarjoaa peuroille sopivasti suojaa. Tonttimme viereisellä puistoalueella ei ole nyt juuri lainkaan peuranjälkiä, mistä päättelen, etteivät ne tykkää kahlata lumessa. Tietä pitkin meillekin tepastelevat. Ja kesyjä ovat. Meinasin yhtä heittää kengällä, kun en muuten saanut pihasta lähtemään. En sitten heittänyt. Rusakot sentään lähtevät vikkelästi loikkimaan pois. Niitä en yleensä käy edes mihinkään häätämässä, kun niiden aiheuttamat vahingot ovat peuratuhoihin verrattuna vähäisiä. Suurimman osan tärkeistä kasveista olen verkottanut.
      Toivotaan, etteivät peurat tee isoja tuhoja meidän kummankaan pihalla. Onneksi on iloisiakin asioita.
      Mukavaa tammikuuta sinulle!

      Poista
  12. Täällä on ollut pikkusen kylmempää, jopa -35 näyttänyt auton mittari. Monitoimimittari, joka näyttää sekä ulko- että sisälämpötilan, on näyttänyt -32.7. Onneksi on puuhella, jota on käytetty joka päivä, myös ruuan laittoon. Lisäksi myös olisi takka, mutta se ei ole lämmityksellisesti tehokkain, toki tunnelmaa saisi.
    Ärsyttää nuo otsikot, tuntuu ettei nykyihminen enää osaa tehdä mitään, vaan kaikkeen pitää olla ohjeet: näin pukeudut kylmällä jne. Rahaahan ne klikkauksilla saa, siksi repivät otsikot: nyt tulee paukkupakkaset, oletko valmistautunut?
    Voi kyllä on ikävää noiden peurojen kanssa! Varmasti suorastaan kyrsii, kun pistelevät kasvit ja puut suihinsa, joita olet hoitanut ja rahalla ostanut. Ei todellakaan kiva! Tuntuu vähän kummalta, jos ruoka olis loppunut metsistä vai hakevatko helpompia ruokapaikkoja puutarhoista? Meidän talon takana näkyi jälkiä, ilmeisesti peurojen. Olivat vain olleet ohikulkumatkalla. Ilmeisesti paenneet susia, niitäkin kuulema pyörii isohko lauma näillä seuduilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kylmää on teilläkin. Puuhella olisikin kätevä. Yhä jaksan harmitella, ettei sellaista aikanaan meille laitettu. Varaavasta takasta on sentään ollut suuri hyöty ja ilo.
      Äärisäihin liittyvät otsikot ihmetyttävät. Varmaan niiden tarkoitus on saada ihmiset lukemaan juttuja, mutta toisaalta herää kysymys, ovatko ihmiset niin uusavuttomia, että heitä on ihan perusasioissakin opastettava?
      Peurojen yhä lisääntyvä määrä todellakin kyrsii ja rankasti. Onneksi potutus tulee ja menee aaltomaisesti. Kun asialle ei mitään voi, koitan miettiä iloisempia asioita. Enpä kyllä tykkäisi susistakaan lähialueilla.

      Poista
  13. Voi harmi tuota tuija-aitaa! Toivottavasti ne lakkaavat syömästä sitä Trico gardenin johdosta. Valkohännnät ovat tosiaan vihoviimeisiä siinä, kun eivät pelkää ihmistä lähes ollenkaan. Ne olen nyt saanut pidettyä pihani ulkopuolella aidan avulla, mutta metsäkauris tulee pienestäkin kolosta.
    Tänä aamuna vedin pyjaman päälle toppatakin ja saappaat, kun huomasin keittiön ikkunasta metsäkauriin syömässä ilmeisesti keltapeippiä ohuen lumikerroksen alta. Vaan metsäkauriin reaktio ihmisen nähdessään on hyvin erilainen kuin valkohännällä. Se lähti aivan paniikissa suorastaan liitämään kohti tontin toista päätyä, jossa törmäsi aitaan (ja toisin kuin raskaampi valkohäntä, ei hajottanut sitä), sitten kääntyi ja kiisi toiseen päätyyn, jossa arvelen sen pääsevän helpommin portin yli tai ali. En ehtinyt nähdä, mistä meni, joka tapauksessa se oli muutaman sekunnin kuluttua jo kaukana kyläniityllä, yskähteli varoitusääniä kavereilleen mennessään, eikä pysähtynyt varmaan kuin vasta monen sadan metrin päässä metsässä. Valkohäntä lähtisi hitaasti lönkyttämään kymmenen metrin päähän, jossa pysähtyisi tuijottamaan, että mitäs nyt. Ne ovat niin raivostuttavia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiersin tänään suihkimassa lisää Tricoa, sillä peura oli viime yönä napostellut yhtä suihkuttamatta jäänyttä tuijaa ja talon nurkalla kasvaneesta koivuangervosta kaikki nuoremmat oksat. Angervo kestää napostelun. Tuijista taasen tulee surkean näköisiä, kun peurat harventavat alaoksia voimakkaasti. Etenkin lumiseen aikaan peura jättää niin näkyvät jäljet, ettei kävijästä ole epäilyjä. Tosin peuran sorkat uppoavat multaankin jättäen syvät jäljet.
      Netin mukaan metsäkauriin kannat ovat vahvat ja elinvoimaiset Etelä- ja Länsi-Suomessa sekä Pohjanlahden rannikolla. Ne ovat myös taitavia uimareita. Toivottavasti pois pihastasi ampaissut metsäkauris jolkotti suoraan rantaan ja ui jonnekin kaukaiselle saarelle - kavereineen.
      Valkohäntäpeurat ovat rohkeita ja selvästi ihmiseen tottuneita. Meikäläisen kiukku vaan kasvaa, kun peuraa pihasta hätistäessäni se menee muutaman metrin päähän ja jää sinne katsomaan, seuraanko. Varmaan tulisi heti takaisin, jollen jatkaisi jahtia. Ne ovat todellakin raivostuttavia ja saavat aikaan primitiivireaktioita. En kykene eläintä vahingoittamaan, mutta peurojen kohdalla saattaisi periaatteet hämärtyä.

      Poista
  14. Meillä ei ole peuroista vielä ollut harmia. Jälkiä olemme nähneet, mutta pihaan ei ole yksikään eksynyt. Liekö eivät ymmärrä suomenkielellä kasvattua puutarhaa, koska ovat Ruotsin puolelta meille jolkotelleet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Monta vuotta saatiin elellä rauhassa, ennen kuin näille nurkille ovat tulleet. Näinä pakkaspäivinä käyvät joka päivä meidän tuijia napsimassa. Jospa kevään myötä palaisivat metsään ruokailemaan. Ehkä minun pitää ryhtyä puhumaan ruotsia näille peuroille. Taitavat olla ihan kotimaisia, joten saattaisivat poistua kuullessaan vierasta kieltä.

      Poista
  15. Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!