 |
| Metso keskellä kylää 14.1.2024 |
Tammikuisena sunnuntaina ajoin aamupäivällä suuntana Espoo. Runsaan kilometrin päässä kotoa valtatien penkalla istui metso. Kenties sillä oli matka kohti Nuuksion metsää ja ajatus ylittää tie, vaikka tuolla kohtaa ei suojatietä olekaan. Pysähdyin seuraavalle pysäkille, jotta kyydissäni ollut Poika pääsi palaamaan taaksepäin kuvatakseen linnun.
Kylän sivuilla tästä linnusta keskusteltiin. Se oli seikkaillut kaduilla ja pihoilla jo viikon ajan. Metsot eksyvät asutuksen keskelle silloin tällöin. 2007 iso lintu ilmestyi meidänkin pihalle, jossa se vietti pari päivää. Onneksi silloinkin oli talviaika, eikä pihalla tarvinnut oleskella, saatika liikkua. Metso ei nimittäin tykännyt yhtään ihmisistä ja lähelle yrittävätkin se laittoi kipikapi juoksemaan sisälle turvaan.
 |
| 18.2.24 ei vielä näy corydalista |
Tammikuisen metsoepisodin jälkeen aika onkin kulunut enemmän tai vähemmän kevättä odotellessa. Auringon ilmestyessä siniselle taivaalle, herää puutarhaihminen uuteen eloon. Vielä menee tovi jos toinenkin, ennenkuin pihamullasta mitään piippoja pilkistää. Perjantaisen vesisateen jäljiltä pihalla pääsisi etenemään paremmin luistimilla. Lumikinoksissa on edelleen paksuutta kyllästymiseen saakka, mutta madaltumista tapahtuu. Maaliskuun alkuun on lähes kaksi viikkoa eli talvea eletään edelleen vahvasti.
Huvituksen alle odotan lumikelloja.
Sunnuntaina kiersin pihan. Kahlasin alapihallekin, mutta siellä ei kummoisiakaan muutoksia viikon takaiseen. Huvituksen alle odotan lumikelloja, joista ei tässä vaiheessa näy vilaustakaan. Jänikset ovat käyneet osaltaan tsekkaamassa vihersapuskan tilanteen ja jättäneet jälkeensä papanoita.
Lumikelloja Huvituksen alla 26.3.2023
Viime keväänä lumikellot nousivat mullasta Huvituksen alla maaliskuun puolivälissä. Kuvassa ne ovat saaneet ylleen annoksen uutta lunta, joka onneksi suli melko nopeasti pois.
Vaahteran järjestämä yllätys könötti paikallaan. Edellinen tuulimyräkkä oli pudottanut alapihan isosta vaahterasta oksan tanakasti lumihankeen pystyyn. Kaiketi tämä puutarhuri ei ole vielä täysin herännyt talviunestaan, koska minulta meni hetki tajuta, ettei tässä kohdassa todellakaan kuulu kasvaa mitään tuon kokoista, ei puuta, ei pensasta. Olkoon toistaiseksi tuossa. Rajamännystäkin on pudonnut iso oksa, jonka senkin jätin hangelle lojumaan. Vaikka hanki pääsääntöisesti kantoikin, upposin pari kertaa polviani myöten lumeen. Raahaa siinä sitten parimetrisiä oksia parempiin paikkoihin. En raahannut, odottakoon lumen madaltumista.
Hydrangea paniculata 'Vanille Fraise'
Lumi ja talviset tuulet ovat irrottaneet ja lennättäneet hortensioista kukinnot pitkin pihaa. Yleensä poistan ne keväisen leikkauksen yhteydessä. Vielä ei ole mitään kiirettä. Leikkaus on hyvä ajoittaa ajankohtaan, jolloin tiedossa ei enää ole yöpakkasia.
Syyshortensia kukkii saman vuoden versoilla, joten leikkaaminen on tehtävä ennen silmujen puhkeamista. Syyshortensiaa ei ole pakko leikata, mutta sen väitetään tekevän pensaasta tuuheamman ja kukinnoista suuria. Kuivuneiden kukintojen lisäksi leikkaan vaurioituneet oksat sekä lyhennän uusia hentoja oksia siten, että jäljelle jää 1-4 silmuparia.
 |
| Clematis viticella 'Black Prince' - Viinikärhö |
Lumikärhön leikkasinkin syksyllä matalaksi sen voimakkaan risuuntumisen vuoksi. Black Princeä en leikannut, koska toisinaan viinikärhöjen maanpäälliset osatkin talvehtivat. Tällä kertaa säleikössä ei tarvitse vihertymistä ihan heti odottaa. Jänikset ovat huolehtineet versojen typistyksestä tarkasti. Onneksi Black Prince (nimi ei edelleenkään ole satavarma) on hyvin voimakaskasvuinen, joten jänistypistyksestä huolimatta kärhö kasvaa nopeasti korkeuksiin.
 |
| Clematis vit. 'Black Prince' 14.8.2023 |
Alppi- ja tarha-alppikärhöille laitoin syksyllä verkot tyven suojaksi. Vuosi sitten menetin alppikärhön kukinnan nimenomaan siksi, että jänis oli järsinyt sitä melko voimakkaasti tyvestä. Tosin kukintaa ei alppikärhön kohdalla ole odotettavissa tänäkään keväänä. Leikkasin sen loppukesästä kokonaan matalaksi, koska yläilmoihin oli kertynyt valtava massa. Pääosin toisiinsa sotkeutuneita kuivia versoja, joissa vihreää oli lähinnä silmänlumeeksi pinnassa.
 |
| Rosa pimpinellifolia 'Tove Jansson' |
Joidenkin ruusupensaiden osalta tulevan kesän kukinta voi olla vaatimatonta. En ole pensasruusuille laittanut jänisverkkoja, vaikka ristihuulet niitä paremman puutteessa napostelevatkin. Osa pensaista on jo niin isoja, ettei muutaman lumen painosta maahan kaatuneen latvuksen verottaminen paljon haittaa.
Tämä talvi on nöyryyttänyt pensasruusuja aika pahasti. Juhannusruusut makaavat pitkin pituuttaan, osin hangen sisällä. Tove Jansson on vihdoin päässyt pikkuisen avustettuna lumen ikeestä. Niin juhannusruusuja kuin Tove Janssoniakin jänikset ovat järsineet surutta. Sen lisäksi, että lumi on katkonut oksia.
 |
| Tove Jansson kesäkuussa 2023 peuraverkon takana. |
Juuri nyt näitä ruusukuvia katsellessa on syytä kirjata kalenteriin pensasruusujen leikkaaminen. Muuten se kevään tuoksinassa unohtuu ja sitten taas kadun katsellessani sinne tänne kaatuvia hujoppeja. Kuten kävi viime kesänä. Etenkin tarhakurtturuusun sukulaiset sietävät voimakastakin leikkaamista. Muita voi vähän harventaa.
Rosa rugosa 'Ritausma' 30.6.2023
Netissä törmäsin lauseeseen, jossa sanottiin runsaasti juurivesoja tekevän pensasruusun kestävän yleensä myös alasleikkausta. Sopiva aika on keväällä ennen lehtien puhkeamista. Olen aiemmin leikannut onnistuneesti alas mm. Sävelen, Soinnun, Ritausman ja Neilikkaruusun, joista kolme ensimmäistä on rugosa-sukuisia.
Rosa pimpinellifolia 'Suviruusu' 21.6.2023
Suviruususta ja Teresanruususta on kummastakin kasvanut jättejä, joihin kokeilen alasleikkuuta ja tai harvennusta. Teresanruusun tiedän sen kestävän. Suviruusu on innostunut tehtailemaan juurivesoja, joten ehkä se ei loukkaannu runsaammasta karsinnasta?
 |
| Kotikivi herää talviunestaan 18.2.2024 |
Itse asiassa istahdin tietokoneen äärelle laatiakseni kasvimaan kylvösuunnitelman ja listatakseni mahdollisia uusia hankintoja. Ja jymähdin jutustelemaan omiani kanssanne.
Syksyllä aukeni poistettujen vuorimäntyjen tilalle Oikearinteeseen paikka esimerkiksi pensaille. Niitä ehdin jo täällä blogistaniassakin jo aiemmin pohtia.
Talvihorroksessani olen miettinyt myös kasvimaan päädyssä kasvavien vadelmien poistamista. Paikka on aurinkoinen, josta vattu pitää. Se on myös hyvin tuulinen, mikä taasen ei ole vadelmalle mieluisaa. Olkoon syy paikassa tai minussa, eivät vain menesty. Miksi vuodesta toiseen tekohengittäisin vattuja, kun voin laittaa tilalle jotain muuta? Ideamylly jauhaa jo päässäni vinhaa tahtia. Katsotaan, syntyykö jotain järkevää.
Lumikelloja odotellessa - mukavaa hiihtolomaa ja aurinkoisia päiviä!
Olen itse myös todennut (montakin kertaa), että miksi ihmeessä ei puutarhassa muuta jotain, ”mikä ei ole niin toimivaa”. Joku kohta tai alue tuntuu vain jämähtäneen tietynlaiseksi, vaikka ei olisi omaan makuun kaunis tai mieleinen. Joten suosittelen tarttumaan toimeen, jos mielessä niin tuntuu. Ajattelen joka kesä omaa ”Ruusupuistoani”, se oli ennen aika kurja alue rikkaruohoisten ja ikivanhojen marjapensaiden hallitsemana. Välillä sama ilmiö on olemassa jonkun yksittäisen pensaan suhteen.
VastaaPoistaOli ilo nähdä nuo kesäkuvat ruusuista, kesän huikea vihreys tulvi ruudun välityksellä tänne. Minunkin pitää muistaa ruusujen leikkaus.
Toisinaan tuntuu, että suhtaudun kasveihin kuin vanhoihin ystäviin. En raaski jostain luopua, vaikka tiedän hyvästien olevan ajankohtaisia. No, ehkä hiukan huono vertaus, mutta kertoo kiintymyksestä risurimpuloihinkin. Päätös vattujen lähdöstä on tehty. Voisin vaikka tältä istumalta lähteä kaivuhommiin, mutta olosuhteiden vuoksi joudun vielä jonkin aikaa odottamaan. Kivasti kevätinnostus alkaa nousta, eikä yhtään haittaa, että tiedossa on raskaita lapiohommia.
PoistaKesäkuvista saa juuri nyt virtaa uskomattoman paljon. Likaisenharmaata lunta katsellessa piristää ajatella, että jonkun ajan päästä tilalla on vihreyttä.
Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaOhhoh, metso! Onpa eksoottista. En ole koskaan nähnyt metsoa (paitsi taulussa, hehe). Olisipa näky – ilmeisesti myös uhkaava tilanne. Koirailla taitaa olla jo reviiri- ja lisääntymisasiat mielessä. Eilen katselin kahta närhikoirasta, jotka pitivät aivan hirveää mekkalaa tapellessaan.
VastaaPoistaOlipa mukavaa, että jymähdyt jutustelemaan! Eipä tuolta ihan heti ehkä piippoja nouse, mutta onpa aivan ihania nuo eilisen auringonpaisteen kuvat. Näyttää todella lupaavalta. Sekin kuulostaa hyvältä, että hanki on ohentunut. Hei, helmikuuta on jäljellä enää puolitoista viikkoa!
Hyvä muistutus tuo ruusujen leikkaaminen. Täytyykin pitää tuo mielessä sitten joskus huhtikuussa, kun olen niitä yleensä leikannut – tai toukokuussa. Neilikkaruusuissakin muuten on rugosa-perimää, sen huomaa lehdistä, ja varsien piikeistä. Muuten niin ihania ruusuja, mutta se puoli niissä on – no, piikikäs.
Odotan kiinnostuksella, mitä keksit vadelmien tilalle. Selvästi tämä aika on puutarhaideoiden aikaa, kun mieli hakeutuu puutarha-asioihin tuon tuostakin.
Metso on komea lintu ja tosi suuri. Tuo kuva on vähän huono, kun lintua piti tähdätä tien toiselta puolelta muuta liikennettä varoen - ja siinä pelossa, että lintu tepastelee pois penkalta näkyvistä, kuten se sitten tekikin. Linnuilla taitaa kosiomenot olla jo alullaan. Aamulla kuulin vaimeaa mustarastaan laulua. Ensin epäilin kuulleeni väärin, mutta luritus toistui.
PoistaOttaahan nuo karmeat lumimassat päähän, eikä ihan heti ole toivoakaan piipoista. Silti kevättä on jo ilmassa. Ränneissä lorisee nollakelilläkin. Pelkästään ajatus maaliskuun läheisyydestä saa mielen virkeäksi. Kello lähentelee iltakuutta ja edelleen ulkona on melko valoisaa.
Niinpäs muuten onkin neilikkaruusussa kurtturuusua. Ulkonäössäkin. Minulta menee aina nämä kasvien sukulaissuhteet sekaisin. Ruusujen leikkaaminen ei ole hauskinta touhua, mutta sitä ei sentään ole vuosittain kovin paljoa. Kunnon hanskat ovat tarpeen. Sävel on piikikäs, mutta Ritausma taitaa mennä piikeissään senkin ohi.
Nyt on hyvää aikaa ja intoa miettiä uusia kasveja. Vielä mukavampi olisi, jos puutarhamyymälät olisivat auki ja niihin pääsisi hipelöimään. Tässä vaiheessa on tyydyttävä nettiin ja blogikavereiden kuviin. Ihailin espoolaisen pihan ohi ajaessani siellä kasvavia mongolianvaahteroita. Talvi ei ollut riipinyt niistä "neniä" irti. Olivat kauniita ja kivoja katsella kaiken harmauden keskellä. Ehkä en kuitenkaan mongolianvaahteraa istuta, kun aidan takana on kaksi kunnan istuttamaa.
Minä olen kurkannut mökillä puutarhan puolelle vain aidan takaa ....kaikki hyvin .
VastaaPoistaVadelmat ei myöskään meillä oikein hyvin viihdy ja mies on monta kertaa sanonut että antaa olla mutta minä jatkan tekohengittelyä .
Minulla oli tuo kiiltokuva aikanaan ja pidin siitä todella paljon .
Jos olisikin isompi tontti, voisi kasveja tekohengittää enemmänkin. Kun tila on rajallista, täytyy tehdä valintoja. Muutaman vadelman puska tuottaa niin olemattoman määrän satoa, ettei senkään vuoksi niitä kannata pitää. Onneksi Ukkokulta antaa minun huseerata tahtoni mukaan. Hänellehän kaikki on kirjovehkoja.
PoistaOstin joitakin vuosia sitten Tukholman Västerlånggatanin kirja-lelukaupasta vanhan näköisiä kiiltokuvia. Samaisessa arkissa oli useampia erilaisia kukkakiltsikoita. Tykkään niistä edelleen niin paljon, etten raaski luopua.
Päivä päivältä huomaa, miten aurinko lämmittää enemmän ja enemmän. Sulattaa se lopulta lumet teidänkin pihaltanne ja pääset tositoimiin. Saisi kyllä ensin sulattaa nuo jäätiköt, joita jalkakäytäviksi kutsutaan.
VastaaPoistaKyllä, aurinko lämmittää ja valon määrä myös lisääntyy. Viikko sitten aurinkopanelit olivat lumen peitossa. Tänään viimeinenkin vapautui lumesta. Myös rännit lorisevat, vaikka mittari on nollassa.
PoistaJoka paikka on pelkkää jäätikköä. Kaupan p-paikalla sai olla tarkkana, mihin autonsa lykkäsi, jotta pääsi vaurioitta pois - ja ylipäänsä pääsi pois. Pihalle on kylvetty hiekkaa. Silti on kuljettava varoen.
Kivasti kevät siellä etenee ja lumet hupenevat. Ihanaa kun kesät tulee.
VastaaPoistaMeillä täällä hanki 90 cm korkea. Nyt satoi 20 cm toissapäivänä lisää. Ukko raukka ihan poikki lumitöistä.
Hitaasti hyvää tulee - mutta tulee kuitenkin. Mukavaa, kun aamuin illoin on jatkuvasti valoisampaa. Teillä on tuplasti se määrä lunta, mitä täällä. Menee hetki, ennenkuin kaikki lumi ja jää on sulanut, mutta sen se takuuvarmasti tekee. Ymmärrän hyvin, että Ukkosi on ihan poikki. Niin monta kolausurakkaa olen itsekin talven aikana tehnyt. Olen varautunut, etteivät lumisateet tältä talvelta ole vielä ohi. Vähitellen kevät kuitenkin voittaa talven.
PoistaKivasti talvi ja kesä vaihtelee kuvissasi! Huikea tuo metsohavainto!
VastaaPoistaKiitos Anna! Monenlaisia tinttejä pyörii pihapiirissä ja niitä näkee kylällä kävellessä. Metso sen sijaan on harvinaista herkkua, vaikka kuulemma tuolla Nuuksiossa niitä näkee useamminkin.
PoistaMinun kokemukseni mukaan ruusut kestävät hyvin alasleikkausta. Ja osalle se on tehtävä säännöllisesti, muuten ovat kovin risuuntuneita. Lunta on vielä kovin paljon, ehkä tulevien päivien plussakelit aloittavat sulamisen.
VastaaPoistaOlen muutaman kerran leikannut ruusupuskiani reilumminkin hyvin seurauksin. Jotenkin se vain keväällä unohtuu muiden hommien tiimellyksessä ja sitten saakin odottaa seuraavaan kevääseen.
PoistaKyllä se kevät sieltä selvästi on tulossa, vaikka ikkunasta katsoen ei ihan heti uskoisi.
Meitä on nyt todella siunattu lumella, mutta onneksi keväinen tuuli ja lämpö sen pian haihduttavat pois, malttamattomuus on kyllä sellainen juttu tässä kohden mikä rassaa! Vai oikein musta lintu! Niiden kanssa on hyvä tosiaan olla varovainen! Meillä koulun pihaa ukkometso terrorisoi ja se onneksi saatiin siirrettyä kauemmas metsään, luonto tulee lähelle!
VastaaPoistaListan tekoa pihan must-hommista voisi alkaa tekemään ja ruusujen leikkaus on yksi niistä. Kukkamaiden siivousta odottelen, se syksyllä jäi lähes tekemättä kun lumi tuli niin aikaisin. Pari kuukautta kun jaksetaan niin varmaan piippoja jo silloin puskee maasta 💚
Mistähän sitä malttia voisi hankkia, kun omasta takaa ei tunnu olevan riittävästi. Viettäisin mielelläni vapaa-aikaa pihatöiden parissa, mutta jonkin aikaa on vielä odotettava.
PoistaMetso puolustaa reviiriään kiihkeästi. Silloin ei parane olla kovin lähellä. Siiveniskuillakin metso saattaa saada aikuisen ihmisen mustelmille, lapsesta puhumattakaan.
Olen tehnyt jo vuosia must-listoja. Niiden avulla on helpompi kartoittaa tehtävien määrää ja myös seurata tehtyjä. Tuntuu hyvältä ruksata hoidettuja urakoita. Viime syksynä siivoaminen jäi todellakin puolitiehen, kun lumi tuli täälläkin niin aikaisin. Toisaalta se ei haittaa, sillä keväälläkin on kiva rapsuttaa ja kuopsuttaa.
Omia piippoja odotellessa voi käydä ammentamassa ihanuuksia Saaripalstan blogissa.
Kiitos kierroksesta "talvipuutarhassanne" - näin sielyun silmin sinut siellä astelemassa kameran kera - se toi hymyn huulille!! Toivottavasti sinunkin huulilla on tänään hymy - useampikin... metso on komea, mutta vaarallisilla reiteillä!!
VastaaPoistaEhkä näit sielusi silmillä myös sen, kuinka pyllähdin pitkin pituuttani hangelle toisen jalan upotessa polvea myöten. Ihan ensimmäiseksi ei tullut mieleen omien luiden mahdollinen katkeaminen vaan keskityin suojelemaan kameraa. Hyvin kävi niin luille kuin kamerallekin. Hymyilyttikin, vaikka nopeasti tuli vilkaistua, onko kenties joku naapuri näkösällä.
PoistaMetso on komea lintu. Ja kulkee maata pitkin uskomattoman lujaa, jos kokee ihmisen uhaksi.
Mehto kaupungissa ei ihan jokapäivänen juttu ookkaan. Kommii se ukkomehto kyllä on! Pikkuhiljaa kevätpuuhia ajattelen miekin, joku risuttunu ruusualue pitäs perata ihan kunnolla. Puistoruusu Lumo juohtuu aina mieleen, menetimme sen muutama vuos sitten juurella teresanruusua, se ois otettava käsittelyyn tänä keväänä. Jokunen uusi pensasruusukin siihen sopisi. Lista pitäs miunkin tehä ja vielä seurata sitä listoo!
VastaaPoistaTäällä Nuuksion kupeessa metson näkeminen on mahdollista, mutta ei silti kovin tavallista täälläkään. Ihmeen rauhallisena iso lintu jökötti tien penkalla ohi ajavista autoista piittaamatta.
PoistaLumo on kaunis ruusu. Omani ei oikein tykännyt muutaman vuoden takaisesta siirrosta. On elossa, mutta ei suostu kukkimaan. Sinulla on laaja piha ja metsäalue lisäksi. Varmasti jonnekin saisi yhden uuden pensasruusun mahtumaan. Hyviä ehdokkaita on runsaasti.
Voi, kun olisikin jo ruusujen aika! Eivät taida ruusut kovin pahasti harmistua, kun niitä reippaasti alas leikkaakin. Siellä astellaan myös varovaisesti jäisillä kaduilla! Viikonlopun sateet ja sunnuntain pakkanen eivät nyt olleet mitenkään ihailtava yhteensattuma! Onneksi täällä on vielä niin paljon lunta, ettei kasveja sentään mikään jääpolte vielä uhkaa. Komea metso! Eikä ihan jokapäiväinen bongattava!
VastaaPoistaKunpa tosiaan olisi jo ruusujen aika. No, äkkiä se on taas läsnä.
PoistaTänä viikonloppuna liukastelun lisäksi päästään kohta myös uimaan lammikoissa. Vettä tulee jatkuvasti taivaan täydeltä. Hyvin se sulattaa jäätä ja madaltaa hankia. Tarkoitus oli viikonlopun aikana laittaa varjohuput ikivihreille. Saapa nähdä, taukoaako sade sen verran, että pääsen kahlaamaan alapihan hankeen.
Täälläkin mietitään millaisina pensaat paljastuvat hangen alta. Syksykin oli niin outo että lunta tuli ennen kuin lehdet olivat pudonneet.
VastaaPoistaLehtimassan ja hurjan lumimäärän vuoksi oksia on vaakatasossa ja katkennut. Ilo-ruusukin on kaarella tontin kiertavän aidan yli. Veikkaan että täältäkin uudistettavaa löytyy.
Talven myräkät ovat jonkin verran putsanneet puihin jääneitä lehtiä, mutta edelleen luonnossakin näkee paljon lehdellisiä puita ja pensaita. Tammessa on usein talvellakin lehtiä. Harvoin niin paljon, kuin tänä talvena.
PoistaMeillä useimmat ruusupensaat ovat yhä täysin hangessa pitkin pituuttaan. Olen käynyt putsaamassa puita ja pensaita talven aikana pahimmista lumipaakuista, mutta vaurioihin on syytä varautua.
Selvästi talvihorroksesi alkaa jo hellittää. Kiva, että kylvösuunnitelmien väkertely vaihtui kuulumisien kerronnaksi. Enpä muista, olenko koskaan nähnyt metsoa (elävänä) noin läheltä kuin sinä pääsit nyt näkemään. Vaikka maaseudulta olen kotoisin ja ikäni metsissä kulkenut, ei tule mieleen yhtään varmaa metsohavaintoa. Joskus kiikareilla olen tiiraillut lintua, joka saattoi olla metso. Teeriä sen sijaan olen nähnyt vaikka miten paljon. Kookas lintu on sekin.
VastaaPoistaNäyttää lunta olevan teilläkin, vaikka määrällisesti sitä on korkeintaan puolet siitä mitä täällä. Polvenpaksuinenkin hanki vaikeuttaa selvästi suurien oksien raahaamista tai puutarhassa kulkemista ylipäätäänkin. Voin kuvitella sen hölmistyksen, minkä sopivasti asettunut vaahteranoksa sinulle tarjosi. Tuohan näyttääkin ihan noille sijoilleen kasvaneelta puuntaimelta.
Olen odottanut, milloin jänöset tulevat meidän pihalle popsimaan loisto- ja tarhaviinikärhöjen vanhat versot suihinsa. Voisivat oikeastaan käydä pienellä partiointikierroksella, niin ei tarvitsisi repiä kärhöjä itse alas keväällä. Nyt puput yltäisivät hyvin korkeampienkin kärhötukien huipulle. Alppikärhöihin sen sijaan ei tarvitsisi jänisten koskea lainkaan. Syyshortensioiden parturoinnin olisin myös antanut mieluusti rusakoiden tehtäväksi, mutta eivät kelvanneet niille silloin kun hanki oli matalammalla. Nyt käytännössä kaikki ovat jääneet upoksiin. Vähän jännittää minuakin, kuinka pahasti pensaista katkeilee oksia näiden lumimassojen alla. Voi olla, että keväällä joutuu saksimaan oksia aika paljon.
Tuo kasvien tekohengittely on kyllä vihoviimeistä puuhaa. Joskus tietää jo hommaan ryhtyessään, että ei siitä kuitenkaan mitään tule. Silti vain pitää yrittää, kun ei voi suosiolla luopua jostain ja istuttaa tilalle uutta. Jään mielenkiinnolla odottamaan, mitä suunnitelmia keksit vattujen päänmenoksi.
Mukavaa loppuviikkoa!
Selvää horroksesta heräämistä on nähtävissä. Etenkin blogikavereiden upeat kuvasarjat viime kesän kasveista ovat laittaneet sydämen tykyttämään ihastuksesta ja innostuksesta. Vinkkivihko täyttyy ehdokkaista.
PoistaEipä ihan heti odottaisi näkevänsä metsoa tällaisella tiiviisti rakennetulla asuinalueella. Tammikuinen metso oli jo toinen, edellisen kerran metso tepasteli omassa pihassa 2007. On se iso ja komea lintu, mutta ei päästä lähelle. Enkä yhtään sen jyhkeän nokan koukkaisua kaipaakaan.
Täällä jänikset pyörivät pihassa jatkuvasti. Kärhöjen tyvet on typistetty tehokkaasti, mutta säästyypä leikkaaminen kevään tullen itseltä. Syyshortensioita jänikset eivät ole meillä koskaan syöneet. Alapihan syyshortensiat olet verkottanut Mustilanhortensiaa lukuunottamatta, mutta lienee turhaa. Toisaalta verkot antavat vähän tukea oksille, eikä lumi pääse niitä kovin paljon katkomaan. Monenlaisiin vaurioihin on syytä varautua. Lunta on paljon ja sen koostumus on talven aikana vaihdellut pakkaslumesta painavaan loskalumeen. Tavallista enemmän lunta on joutunut kolaamaan pensasalueille, kun tila on muualta loppunut tyystin.
Vatut saavat mennä. Sen jo päätin. Nyt vielä pitäisi keksiä kasvit tilalle, mikä ei olekaan helppo tehtävä. Ehdokkaita riittää jonoksi asti. Kämmenet jo kutisevat halusta päästä kaivamaan vanhaa pois ja valmistamaan maata uusille istutuksille.
Toivokaamme vähäisiä kasvivaurioita. Hyvää viikonloppua sinulle!