Tammi-helmikuun käsityöt

 

Talvella hyppysissä pyörivät niin kirjat kuin puikotkin. Kirja yleensä iltalukemisena sängyssä. Lankoja sen sijaan pyörittelen sohvan nurkassa ennen yöpuulle siirtymistä. Ostoskoriin sujahti kaksi edullista tarjouskerää punaista Kotikulta-lankaa. Vyötteen mukaan langan vahvuus vastasi mm. Novitan 7veikkaa, mutta käsissä se tuntui vähän paksummalta.

 

Kudoin langasta nilkkasukat pitsikuviolla, jonka lähdettä en ole merkinnyt mihinkään. Vaikka kuviossa ei ole esimerkiksi palmikoita, sukista tuli aika tiukat. Väljyyttä voisi saada lisäämällä vaikkapa yksi nurja silmukka kahden muun perään.

Harmaisiin nilkkasukkiin kudoin varren ruskeasta. Raidat tein harmaalla pörrölangalla (Pilvi, joka ei enää ole tuotannossa).

Tällaiset polvisukat olen tehnyt joskus aiemminkin. Ohje näihin löytyy Novitan 7veikka-lehdestä 2012 (malli nro 24). Lankana beige 7veikka (618 särkkä). Helppo ja kaunis kuvio.

Sukkia on toki kiva kutoa. Valmistuvat nopeasti, eikä kutoessa useimmiten tarvitse ohjettakaan seurata. Silti välillä on hauska tehdä jotain haastavampaa. Vuosi sitten kudoin Kallaveet-puseron, jolle on tämän talven paukkupakkasissa löytynyt  käyttöä. Pitkän selaamisen ja miettimisen jälkeen päädyin kutomaan Novita 1/2017 -lehdestä kuvan puseron (malli 20).

Halusin joulunpunaisen puseron, mutta sen värisen langan löytäminen olikin vaikeampaa. Matkasin vartavasten Helsingin Yrjönkadulla sijaitsevaan Snurreen aikomuksena ostaa sieltä sopivan vahvuista lankaa. Olin ajatellut merinovillaa. Olihan siellä hyllytolkulla mitä kauniimpia lankoja. Punaistakin. Mutta ne hinnat pudottivat minut miltei polvilleni. 50 gramman kerän hinta alkaen 10 euroa. Puseroon tarvittaisiin 550 g - 600 g. 

Hypistelemilläni langoilla puseron hinnaksi tulisi lähes 200 euroa. Aika iso summa, kun kaltaiseni mämmikouran on otettava huomioon myös epäonnistumisen mahdollisuus. Langat jäi ostamatta. Lähdin kotiin ja päätin unohtaa koko neulepuseron.

En sitten kuitenkaan kyennyt sammuttamaan innostusta isomman neuletyön aloittamisesta. Lopulta tilasin Novitalta riittävän määrän punaista 7veikkaa. Kaupoissa nimittäin joulun aikaan punainen oli kokonaan loppu.

Nyt on pusero valmis. Tulihan siitä paksu ja painava. Ihmeekseni ei silti kutita, kuten pelkäsin. Kuvio oli helppo, joskin tarkkana sai olla, että ohjeen mukaiset langankierrot ja yhteenkutomiset tuli ajallaan tehtyä. Muuten silmukoiden määrä ei täsmännyt, eikä sitten kuviokaan. Jokusen virheen onnistuin työhön ujuttamaan, mutta siellähän ovat. Saattaa olla, etten ihan heti ryhdy neulepuseroa kutomaan. En ainakaan vuoteen, luulisin.

Pusero vei sen verran paljon energiaa, että hermojen lepuuttamiseksi jatkoin perussukilla. Lankana näissä on 7veikan punaruskea Raita (853). Resori ja kantapää on yksiväristä ruskeaa (064).

Heti edellisten perään tein harmaasta 7veikasta ja 7veikan Kimarasta (491) nilkkasukat, joissa mallineuleena kerrosrivinousu. Puikoilla on 14 silmukkaa, sillä kerrosrivinousu kiristää normineuletta enemmän.

Näihin sukkiin käytin pieniä jämäkeriä tummanruskeaa, vaaleanpunaista, viininpunaista ja luonnonvalkoista Nummi-lankaa. Kukin raita koostuu viidestä kerroksesta, joista keskimmäisessä pohjaväri ja toinen väri vuorottelevat. Pienten nöttösten vähentämisen ohella ajatuksena oli harjoitella kirjoneuletta. Se kun on yksi tavoitteistani, jota vakuuttavasti siirrän ja siirrän.

Vajaista keristä nämäkin sukat valmistuivat. Resorissa, kantapäässä ja kärjessä keskiharmaata 7veikkaa. Varressa ja jalkaosiossa vuorottelevat kahden kerroksen voimin 7veikan sinililavalkoinen Raita (974 morsiuskaari) ja Regian Rainbow-raitalanka.

Snurresta ystäville tuliaislankaa, 100 g/15,90 €

Koska helmikuuta on vielä viikko jäljellä, saattaa ainakin yhdet sukat tämän kuun puitteissa valmistua. Kenties toisetkin, kun helmikuu on tänä vuonna päivää pidempi. Ellen sitten tyystin uppoudu kesken olevaan paksuun romaaniin.