Sivut

sunnuntai 10. maaliskuuta 2024

Vanhoja luita etsimässä

 
Tammi-helmikuussa luin 10 kirjaa, joista kaksi viisisataasivuista järkälettä. Hyllyssä avaamista odottaa muutamia ostettuja ja joitakin kirjastosta lainattuja kirjoja. Ajanviete tulevillekin illoille on turvattu. 

Elämä ilman lukutaitoa ja kirjoja olisi taatusti monin verroin ankeampaa. Sen huomasin taas konkreettisesti painettuani Iida Turpeisen Elolliset -kirjan takakannen kiinni. Olipa lumoava kirja. Se sysäsi minut tutkimaan historian tapahtumia ja ahmimaan itseni täyteen uutta tietoa. Karttaakin olen pyöritellyt tietokoneen näytöllä paikallistaakseni Iida Turpeisen kuvaamia paikkoja.

Luonnontieteellinen museo, Helsinki, kuva Wikipedia


Kirjassa kuljetaan läpi 300 vuoden tieteen ja taiteen merkeissä. Tarinassa lähdetään liikkeelle v. 1741 kapteeni Vitus Beringin retkikunnan kanssa tarkoituksena etsiä meritie Aasiasta Amerikkaan. Punaisena lankana kulkee teologi ja luonnontieteilijä Georg Wilhelm Stellerin pohjoisella tutkimusretkellä löytämä merinisäkäs, joka sai löytäjänsä mukaan nimekseen stellerinmerilehmä.

Stellerin merilehmän luuranko Luonnontieteellisessä museossa


Kirjailija on rakentanut historian luurankojen ympärille lukuisia kerroksia lihaa ja nahkaa, tieteen ja taiteen maustaman johdonmukaisen polun menneisyydestä tähän päivään. Faktaan on lisätty fiktiota juuri sen verran, että tarinaa on helppo seurata ja tapahtumat ymmärtää. Näin kerrottuna historian tunneilla olisi suorastaan ilo istua ja imeä oppia itseensä.

Ennen Iida Turpeisen kirjaa en ole tiennyt stellerinmerilehmästä yhtään mitään. Moni muukin historian tapahtuma tulee kirjan myötä tietoisuuteeni joko aivan uutena tai täsmennettynä.

Stellerin piirtämiä luonnoksia merilehmästä


Heti kirjan luettuani päätin, että minun on mahdollisimman pian matkustettava Helsingin Luonnontieteelliseen museoon. En ole käynyt siellä vuosikausiin, vaikka monesti se on ollut käyntisuunnitelmissa. Museo sulkeutuu klo 17, lipunmyynti puoli tuntia aiemmin. Olin museossa 16.20. Kysyin lipunmyynnistä stellerinmerilehmän sijaintia, jolloin kaveri totesi naurahtaen, että olet tainnut lukea Iida Turpeisen kirjan. Myönsin, en ollut kuulemma ainoa. Sain ohjeet, joiden avulla löysin helposti luurangot ja samantien myös stellerinmerilehmän.

Stellerinmerilehmän luuranko on tuotu Suomeen 1861. Sen harvinaisuutta korostaa se, että tämä meidän luurankomme on tiettävästi toinen kahdesta säilyneestä stellerinmerilehmän luurangosta, jotka ovat peräisin luonnollisesti kuolleesta yksilöstä. Lähes kaikki muut maailman museoissa olevat luurangot on koottu teurastuspaikoilta löydetyistä jäännöksistä eli siten ne sisältävät osia useista eri yksilöistä.

Stellerinmerilehmän päätyminen helsinkiläiseen museoon ei ole pelkästään sattumien summa. Merkittävä osuutensa asiassa on mm. Alaskassa kuvernöörinä toimineella helsinkiläissyntyisellä Johan Hampus Furuhjelmillä (1821-1906), joka keräsi merkittävän luonnontieteellisen kokoelman. Tähän kokoelmaan kuului myös Helsingin museossa oleva stellerinmerilehmä.

Hilda Olson 1832-1915


Näin kansainvälisen naistenpäivän paikkeilla on hyvä miettiä naisen asemaa niin nykyhetkessä kuin menneinä aikoina. Iida Turpeisen tarinassa osansa on suomalaisella taidemaalarilla ja kuvittajalla Hilda Olsonilla. Tuntuu tuskaiselta, kuinka 1800-luvun miesten maailmassa palkitun ja lahjakkaan taiteilijan oli liki mahdotonta työllistyä ja elättää itseään osaamillaan taidoilla.

Hilda Olson toimi avustajana professori Alexander von Nordmannin eläintieteellisissä tutkimuksissa. Olson piirsi yli 300 kappaletta eri hämähäkkilajeja esittäviä akvarelleja. Nämä piirrokset ovat nykyisin Luonnontieteellisen keskusmuseon kokoelmissa. Toivon, että  piirroksista kootaan näyttely meidän kaikkien nähtäväksi.

Hilda Olsonin työ von Nordmanin avustajana kesti noin kolmen vuoden ajan päättyen professorin kuolemaan. Tämän jälkeen Olson toimi muutaman vuoden Helsingin maistraatin puhtaaksikirjoittajana. Hän muutti loppuelämäkseen 1878 Lontooseen, jossa työskenteli tapettitehtaan mallipiirtäjänä.

Haminan mursu

Sain pikakäynnilläni luonnontieteelliseen museoon sen, mitä olin lähtenyt hakemaankin. Onhan se nyt huippukokemus nähdä luuranko, joka on Helsingin luonnontieteellisen museon arvokkain näyte. Koin ylpeyttä niistä historiamme henkilöistä, jotka ovat edesauttaneet stellerinmerilehmän päätymistä meidän kaikkien nähtäväksemme.

Vielä ennen bussille lähtöä pysähdyin katselemaan museon aulassa esillä olevaa Haminan mursua. Monet varmaan muistavat mediassa kesällä 2022 tutuksi tulleen mursun, joka oli eksynyt maalle Haminan ja Kotkan rantojen kautta. Mursuressukan elämä päättyi surullisesti kuolemaan. Tutkimusten mukaan mursun kuolinsyy oli nälkiintyminen. Eläin konservoitiin ja asetettiin näytteille syyskuussa 2023.

Luonnontieteellisen museon porraskäytävä


Seuraavaksi aion lukea Aura Koiviston kirjan "Mies ja merilehmä". Arvaatte varmaan, että kirja käsittelee samaista tutkimusretkeä ja stellerinmerilehmän löytymistä. Kirjassa pohditaan myös entisajan luonnontutkijoiden maailmankuvaa ja heidän suhdettaan luontoon. Jonotan kirjaa kirjastosta.
 

Näin sitä sattuu ja tapahtuu, kun tarttuu kirjan kansiin ja ryhtyy lukemaan. Kirjaimet, sanat ja lauseet johdattavat poluille, joiden kulkua ei ennalta voi mitenkään arvata. Olen taas ammentanut runsaasti tiedonjyviä, joista voi vain iloita. Jos on tieto valtaa, on sen imeminen itseensä myös valtavan nautinnollista. Erityisen nautinollisia ovat tällaiset lukukokemukset, jotka johdattavat uusiin kokemuksiin, uusien asioiden äärelle. Näin minulle kävi Iida Turpeisen Elolliset -kirjan luettuani.



38 kommenttia:

  1. Kirjaa en ole lukenut, mutta tuossa museossa olen viettänyt tunnin jos toisenkin. Ehkä pitäisi taas käydä, kun siellä on tuo uusi mursukin.
    Siellä on niin paljon kaikenlaista katsomista, että sitten kun on tuollainen tarkka kohde jonka haluaa nähdä on varmaan paljon kiintoisampi käydä.
    Pitääkin tutkia, millainen jono on tuota kirjaa lainaamaan. Yleensä se on täällä niin pitkä, että en enää muista miksi olen varannut jonkun kirjan tai sitten on iso kasa entistä luettavaa kun se kirja saapuukin lainattavaksi. Joten jos saisi sen heti niin saisi sen luettavaksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luonnontieteelliseen aion mennä piakkoin paremmalla ajalla. Tiesin jo stellerinmerilehmää mennessäni katsomaan, ettei puoli tuntia riitä yhtään mihinkään. Museoista on ylipäätään tehty mielenkiintoisia ja monipuolisia paikkoja. Eivät todellakaan ole vanhojen pölyisten tavaroiden vitriinejä, vaan elämyksellisiä tapahtumia.
      Ehkä kirjastostasi saa jo Elolliset lyhyemmällä jonottamisella. Onhan se viime vuonna julkaistuja teoksia. Pidän meidän kirjastoa hyvätasoisena, josta yleensä uutuudetkin saa varsin nopeasti. Pari kertaa olen ollut jonkun kirjan kanssa sijalla 30. Minulla on lainauskortti myös Helmet-kirjastoon (pääkaupunkiseudun kirjastot), joissa mainitsemani jonotusnumero oli 300.

      Poista
    2. Hih, varasin kyllä tuon Elolliset...ei näy jono ennen varausta, en ainakaan löydä sitä tietoa, niin hihhih tuli reilusti yli 600 minunkin sijoitus jonossa. Siinä menee kyllä ½ vuotta ainakin. Sensijaan löysin kirjastosta eilen Rämön Hildurin ihan hyllystä. Kohta se onkin luettu jo.

      Poista
    3. Onpa hurjan pitkä jono! Ilmeisesti kirjan suosio on laaja. Toisaalta kirjastot ovat ehkä joutuneet säästökuurille, eivätkä tilaa useita kappaleita samaa kirjaa.

      Poista
  2. Sivistävää ja opettavaista ☘️ Kaunis tuo Luonnontieteen museo. Yhtenä kesänä kuljin siitä ohi ne 7 kertaa kun kävin kiropraktikolla. Parvekkeella oli tuolloin kaksi kirahvia, otin kuvia blogiin. 🦒🦒

    Kiitos ohjeistasi koskien roskapostia, mutta en löytänyt. Luulen että kaikki tulee suoraan asianmukaiseen valikkoon, josta itse hyväksyn tai hylkään kommentit. Eli eiköhän kaikki ole niinkuin pitää. Kiitos vaivannäöstäsi 🌹 Erittäin ystävällistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirahvit olivatkin aika pitkään Luomun parvekkeella. Nyt siellä seisoo karhu.
      Kiva kuulla, ettei sinun roskapostilaatikkosi täyty ja kaikki sujuu hyvin. Toisten auttaminen ei ole lainkaan vaivalloista. Olen itsekin saanut monilta bloggareilta hyviä neuvoja.

      Poista
  3. Minulla on Elolliset-kirja varauksena kirjastossa. Jono on vielä pitkä, mutta kyllä se sieltä aikanaan tulee.

    VastaaPoista
  4. Onpa todella ollut mielenkiintoista luettavaa sinulla! Oma lukulistani onkin ollut aika lyhyt - Neuloosiskon viimeinen neuleohjekirja, Linka Neumannin kaikki neulekirjat ja Sofi Oksasen uusin, jota en ole uskaltanut vielä aloittaa, koska asiat tulevat uniin minulla niin helpolla...kohta luen sen kyllä! Nyt neulon ihan himooni!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Enpä arvannut kirjan kansia avatessani, kuinka vaikuttava se minusta oli. Mukava yllätys.
      Ymmärrän hyvin, että neuloosin iskiessä myös alan kirjallisuus vetää puoleensa. Eilen näpelöin kaupassa taas yhtä neulekirjaa, mutta hinta ei osunut oikein kohdalleen.

      Poista
  5. Mielenkiintoisalta vaikuttaa kirjasi ja oletpa ottanut upeita luu- ja museokuvia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tykkäsin kirjasta kovasti, enkä kuulemani mukaan ole ainoa. Jospa seuraavalla Luomu-käynnillä napsin enemmän kuvia. Nyt aikaa oli kovin vähän.

      Poista
  6. Onpa mielenkiintoista!

    Edelliseen postaukseen viitaten: Minäkin katsoin tuota Sailan postauksen Ascot Rainbowia sillä silmällä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Välillä joku asia kolahtaa muita enemmän. Nyt kävi näin tämän Elolliset-kirjan ja stellerinmerilehmän kanssa.
      Ascot Rainbow vilkutti silmää minulle Sailan blogissa ja peli oli sillä selvä.

      Poista
  7. Kirjoja en ole lukenut vuosiin ? Minulla ei ole ollut yksinkertaisesti aikaa ...aina on ollut jotain muuta. Mutta uskon tämänkin kirjan olevan mielenkiintoista luettavaa . Museoissa en ole käynyt nais muistiin .

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maailma on pullollaan harrastuksia ja ajanvietettä, joista jokainen voi valita haluamansa. Ihmisten erilaisuus on rikkaus.
      Minulle lukeminen on aina ollut niin tärkeää, että aikaa sille on löytynyt. Museotkaan eivät enää ole pölyisiä säilytyspaikkoja, jollaisilta ne lapsena tuntuivat.

      Poista
  8. Kiitos kirjavinkkauksesta. Laitan varaukseen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa! Toivottavasti pääset pian sitä lukemaan.

      Poista
    2. No en ihan pian pääse lukemaan. Sijainti kirjaston varausjonossa 354.

      Poista
    3. Toivottavasti kirjan lainausaikaa on rajoitettu, jotta jono liikkuisi nopeammin. Meillä joidenkin uutuuksien lainausaika on kaksi viikkoa, eikä sellaista lainaa voi netissä uusia.

      Poista
  9. En ole lukenut tuota kirjaa. Luonnontieteellisessä museossa kävin joskus useammankin kerran, mutta pitäisi tehdä uusinta lastenlasten kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luomu on oikein hyvä paikka viedä lapsia. Tuttu vie lapsenlapsensa sinne joka kesä ja aina heille löytyy jotain uutta.

      Poista
  10. Wau... osaanko edes sanoa muuta....
    On sitä paljon ja erilaisia tapoja osua mielenkiintoisille "poluille"
    Kiitos - kun sain kanssasi ja kuviesi täydennyksellä vierailla museossa, johon minua ei varmaan sisälle saisi... sisälle menemiset on vain niin vaikita... kuvina jaksan vaikka ja kuinka.... Ilman teitä ihania blogiystäviä jäisi paljon näkemättä ja sivistys olisi ala-arvoista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta. Toisten blogeja lukemalla saa paljon hyviä vinkkejä ja tietoa asioista, joista ei ole aiemmin kuullutkaan.

      Poista
  11. Kirjaa en ole lukenut, mutta viimeisin luonnontieteellisen museokokemus on niinkin tuore kuin viime kesältä. Aikaahan siellä sai kulumaan useamman tunnin ja merilehmät sekä mursut tuli tarkkaan katseltua. Kiinnostava yksityiskohta oli istahtaa kuuntelemaan tämän päivän meteorologien selostamia säätiedotuksia miljardien ja miljoonien vuosien takaa. Meidänkin niskassamme oli jossain vaiheessa kymmenen kilometriä paksu jääkerros, sieltä ei kevätpiipot ihan heti nousseetkaan! Sinulla on lukemisen lahja ja kuinka se avartaakaan elämänpiiriä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sääli niitä jääkauden piippoja. Eivät todellakaan tainneet kevättä nähdä yhtenä jos toisenakaan vuotena. Kompostorilla käydessäni tuskailin käytävän liukkautta, mutta se on onneksi pian väistyvä ongelma.
      Kirjojen maailma on ollut aina minulle tärkeää. Ihan siitä saakka, kun opin lukemaan.

      Poista
  12. Blogissani on sinulle haaste!

    VastaaPoista
  13. Luonnontieteellinen museo on upea kokemus. Ja vielä enemmän se on varmasti tuon lukukokemuksen jälkeen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirja antoi uusia näkökulmia luonnontieteellisen museon vierailulle. Seuraavalla kerralla toivon mukaan ehdin kiertää paikat paremmin.

      Poista
  14. Kiitos tästä infosta! Mielenkiintoista. Tutkimusmatkailijat ovat olleet tärkeitä tiedontuojia ja välittäjiä jälkipolville. Heidän välillä tuskaisista ja vaarallisista reissuistaan on mielenkiintoista lukea. Joskus nuoruudessa käytiin Helsingissä miehen kanssa kansallismuseossa. Viivyimme siellä pitkät tovit.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. 300 vuotta sitten olisi ollut jännä seilata tutkimusmatkailijana. Toisaalta se on ollut myös hyvin vaarallista.
      Kansallismuseo on mielenkiintoinen kohde. Nyt se on remontissa muistaakseni vuoteen 2026.

      Poista
  15. Luonnontieteellinen museo on miulla käymättä. Sielläkin pitäs joskus käyvä, mielenkiintoiselta kuulostaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luomu on hieno paikka, paljon nähtävää. On kyllä sellainen tunne, että mielenkiintoisia paikkoja on niin paljon, ettei elinikä riitä kaikkien tutkimiseen.

      Poista
  16. Luin Elolliset-kirjan ja pidin siitä todella paljon. Povasin sille Finlandia-palkintoa, mutta ei osunut tällä kertaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta Elolliset olisi ansainnut Finlandia-palkinnon. Oli ehdottomasti voittanutta Kähkösen kirjaa parempi teos.

      Poista

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!