Sivut

keskiviikko 17. huhtikuuta 2024

Kolme kuvaa kuukaudessa: H niinkuin Huhtikuu

Hyacinthus 'Woodstock'

HYASINTTI

Lapsuudessani hyasintti oli kukka, jollaisia äiti hankki jouluksi kotiin. Jatkoin perinnettä pitkään omassa kodissani. Jossain vaiheessa aikuisuutta lakkasin sietämästä hyasintin voimakasta tuoksua huonetiloissa. Niistä tuli päänsärky. Kerran kokeilin lehdestä lukemaani kikkaa asettaa hyasintit ikkunanpuitteiden väliin. Tuoksu ei sieltä yltänyt sisätiloihin, mutta mieluummin sijoitan joulukodin kaunistukseksi hankitut kukat helposti nähtäviin paikkoihin. 

Vaikka 2018 menetin hajuaistini, en siitä huolimatta voi tuoda hyasintteja sisälle. En haista, mutta silmät alkavat vuotamaan voimakkaista hajuista. Silti voin nauttia hyasinteista, sillä istutan niitä sipuleina syksyisin puutarhaan. 

Huomasin vanhojen hyasinttieni taantuneen ja siksi istutin purppuraisia Woodstockeja ja vaaleanpunaisia Pink Surpriseja Vasenrinteeseen. Enpä ole aiemmin tuota rinnettä hyasinttien istutuspaikkana kokeillut. Hyvin näyttävät heränneen tähän kevääseen. Nyt sitten odotellaan kukkien avautumista.

Olen istuttanut myös jouluasetelmien hyasintteja puutarhaan. Ne ovat kukkineet, mutta paljon ruukkuversiota harvempina. Luin netistä, että jouluksi hyödettävät sipulit on lämpökäsitelty kukinnan jouduttamiseksi. Olisiko siinä syy niiden lyhytaikaiseen menestymiseen puutarhakukkina?


HIENOHELMA

Olen aina tykännyt hameista ja mekoista. Äiti sanoi minua hienohelmaksi, kun vanhempieni luona käydessä ylläni oli usein hame tai mekko. Kotioloissa hiippailen talviaikaan enimmäkseen verkkareissa tai tunikassa ja legginseissä. Sukkahousujen pukeminen on aina ollut inhokkipuuhaa. Mekon pukeakseni en tarvitse kummoistakaan juhlaa tai kyläreissua. Siitähän se arkikin juhlistuu, kun laittaa nätin vaatteen päälle. Kesä on parasta mekkoaikaa. Kintut paljaana ja kukkamekko päälle ja menoksi. Arkena ja pyhänä. Ei mitään väliä, kunhan itsestä tuntuu hyvältä.

Saapuvan kesän kunniaksi ostin uuden kukkamekon. Sillä on kaunis nimikin, nimittäin suklaakosmos. Mekko on trikoota (Standard 100 by OEKO-TEX®) ja sivuissa on taskut. Mekolla on Suomalaisen Työn Liiton myöntämä Design from Finland -merkki eli tuote on muotoiltu Suomessa ammattimaisesti, vastuullisesti ja käyttäjälähtöisesti.

HERKKUA parsasta

Parsat ovat saapuneet kauppoihin. Ensimmäisiä en raaskinut ostaa, koska ne tuotiin niinkin kaukaa kuin Meksikosta. Ilmastoystävällinen ja eettinen ostaminen on vaikeaa, mutta jos edes välillä yrittäisi niin tehdä. Nyt kauppojen parsa tuodaan Espanjasta, Kreikasta ja Italiasta. Kotimaista parsaa saamme odottaa vielä hetken. 

En tiennyt, että parsaa voi kasvattaa itsekin. Se pärjää meidän oloissamme oikein hyvin. Tiedosta valaistuneena istutin parsaa kaksikerroksiseen lavakaulukseen 2017. Se nousi jo seuraavana keväänä, mutta parsan suositellaan annettavan kasvaa 1-2 vuotta satoa korjaamatta. Malttamisen jälkeen olemme saaneet nautiskella oman maan parsasta. Jätän parsan tai pari sadonkorjuun jälkeen kasvamaan vihreää, tillimäistä versoa. Se on kaunis kasvimaan koristus aina lumeen ja pakkaseen saakka.

Olemme syöneet parsaa monin tavoin valmistettuna. Mielessäni parsaan liittyy kesäinen lämpö, sillä usein olemme nauttineet parsaruoista pergolan pöydän ääressä istuen. Näin huhtikuussa ei parane mennä värjöttelemään pihamaalle, vaikka parsa kuinka kutkuttaisi makuhermoja. Sen sijaan tein sunnuntaipöytään parsarisottoa, joka on niiiiiiin hyvvvvääää. Tällä kertaa parsarisotto sai vähän erilaisen maun, kun pilkoin ja paistoin joukkoon kaapista löytyneen paketillisen pekonia. 

Muksuna risotto merkitsi keitettyä riisiä, jonka joukkoon oli laitettu vaikkapa tonnikalaa ja pussillinen herne-maissi-paprikaa. Löydettyäni peri-italialaisen tavan valmistaa risottoa, en enää muulla tavoin sitä teekään. Siirryin pitkäjyväisestä riisistä arborio-riisilajikkeeseen ja maku senkun paranee. Risotto on herkkua ja parsa on herkkua. Parsarisotto on siten tuplaherkkua.


Kristiina K:n haaste menee näin:

Tein haasteesta tällä kertaa sellaisen että joka kuukausi julkaistaan kolme kuvaa. Kuvat saavat esittää vaikka mitä, mutta kuvan aiheen tulee alkaa meneillään olevan kuukauden nimen ensimmäisellä kirjaimella eli tammikuun kuvien aihe alkaa T:llä, helmikuun H:lla jne. 

Kuvat voivat esittää esim. maisemia, rakennuksia, tapahtumia, esineitä, eläimiä, ruokalajeja, juhlia........ 

Kun joka kuukausi julkaistaan vain kolme kuvaa, niin kiireisimmällekin on helpompi ehtiä mukaan. Ja kun lisäksi tietää jo etukäteen seuraavan kuukauden kirjaimen jolla kuvien aiheen tulee alkaa, niin on helpompi suunnitella kuvien ottoakin.
 
Nuo valitsemasi kolme kuvaa voit sitten näyttää meille muille kuukauden lopulla. Itse ajattelin näyttää omat kolme kuvaani aina kuun viimeinen päivä.

 

 

20 kommenttia:

  1. Hyasintti on suosikkijoulukukkani. Onneksi en kärsi tuoksusta vaan se on minulle se oikea joulun tuoksu. Tuon mekon ottaisin mieluusti itselleni, aivan ihana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyasintin tuoksu kuuluu ehdottomasti jouluun. En ole millekään aineelle allerginen, mutta hyasintin tuoksu aiheuttaa harmikseni päänsärkyä.
      Eikö olekin ihana mekko. Mukava päällä ja kaunis katsella.

      Poista
  2. Jämäkkää hyasinttia sieltä on tulossakin. Vaateasioissa olen samaa mieltä. Kauniit mekot ja hameet tuntuvat mukavalta päällä kaikkina päivinä kaikkina vuodenaikoina. En ymmärrä miksi arkena pitäisi olla rumat vaatteet, pitäisikö mennä kauppaan ostamaan ei-kauniita vaatteita arkipäiviä varten?! No ei! Mekkosi Suklaakosmos on hempeän kaunis. Minäkin ostan mieluummin pari kotimaista mekkoa kuin kymmenen "kiinalaista". Vaikka kotimaiset ovatkin hieman kalliimpia, ne ovat myös laadukkaampia ja kestävämpiä. Tekee mieli niin kunnioittaa suomalaisia, jotka osaavat suunnitella ja ommella kaunista. Hienot Hoot!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämän postauksen kuvasta hyasintit ovat saaneet lisää mittaa. Kylmyyden vuoksi kukat eivät sentään ole vielä auenneet.
      Kuka ylipäätään ostaa itselleen rumia vaatteita ja miksi ihmeessä niitä mieluisimpia roikotetaan kaapissa? Pihatöihin ja sotkuisiin hommiin minulla on tietyt vaatteet. Muuten puen vaatteita, joista pidän ja joissa viihdyn.
      Olen huomannut, että vähän enemmän vaatteeseen investoimalla, sitä myös pitää kauemmin ja useimmiten sellainen vaate kestää hyvänä pidempään. Mitä tahansa ostaessani koitan katsoa valmistusmaata, jotta edes osa käyttämistäni rahoista menisi kotimaiseen työhön. Aina se ei ole mahdollista, mutta usein kyllä.

      Poista
  3. Jouluun kuuluu ehdottomasti hyasintti. Vaikka olen astmaatikko, hyasintin tuoksu on yksi tärkeimmistä jouluna piparien lisäksi.
    Ihana tuo hienohelma.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, hyasintti on minustakin joulukukka. Minulla ei ole allergiaa eikä astmaa. Silti päätä alkaa särkeä ja silmistä vuotaa vesi solkenaan, jos samassa tilassa on hyasintti. On ollut pakko luopua hyasintista huonetilassa joulukukkana.
      Mekko on tosiaan ihana.

      Poista
  4. Hyviä h-asioita. Hyasintin koen myös joulukukkana, mutta voimakkaan tuoksun takia sitä voi katsella kaupassa. Parsarisotto näyttää mahdottoman maittavalta. Juuri tuolta risoton pitääkin näyttää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Puikoillanikin! Onneksi tarjolla on paljon muitakin joulukukkia. Ja onneksi olen löytänyt hyasintin käytön puutarhassa.
      Kuva risotosta ei kerro, kuinka hyvältä se maistui.

      Poista
  5. Hurmaavat hyasintit ja hurmaava hienohelman mekko, romanttinen.
    Minullakin enimmäkseen hameita ja mekkoja, leggingsejä sukkahousujen sijaan.
    Mukavuus ennen kaikkea ☘️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukavuus on pukeutumisessa tärkeä asia. Tänä päivänä voi valita molemmat, sekä mukavuuden että kauniin pukeutumisen.

      Poista
  6. Mies tykkää myös hyasinteista minä en niiden tuoksusta . Välillä meillä on niitä jouluna välillä ei . Puutarhassa niitä ei meillä ole .
    Parsakausi alkaa meillä vasta kun saamme omia . Nautimme tässä jokuaika sitten muutamia pulloja tummaa olutta ja kihti alkoi vaivata miestä . Siksi emme ole ostanut kaupasta parsaa ....pitää odotella .
    Hellohelmasi on kaunis minä pidän voi sanoa melkein aina mekkoa päällä myös talvella .

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä tykkään hyasintin tuoksusta, mutta kirvelevät ja vettä valuvat silmät eivät ollenkaan. Puutarhan hyasintit pysyvät nupulla tämän karmean kylmyyden vuoksi. Onpahan jotain odotettavaa.
      Oluen tiesin olevan kihtipotilaalle kiellettyä, mutta parsan olen unohtanut. Isän sairastaman kihdin vuoksi tuli noita asioita setvittyä. Nyt hoivakoti huolehtii siitä asiasta.

      Poista
  7. Parsarisotto näyttää erityisen herkulliselta 😋

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Susanna! Kuva ei kunnolla kerro, kuinka herkullista se oli. Kun yhdistää kaksi mainiota eli risoton ja parsan, lopputulos saa makuhermot laulamaan.

      Poista
  8. Hyasintit ovat suosikkejani jouluna ja kestän ne, vaikka olen vahvasti tuoksuyliherkkä - ihmettelen sitä itsekin, liljojen tuoksu onkin sitten jo liikaa 😂!

    Hyvin kaunis mekko, kesällä olen myös mekkoihminen, sukkahousuja en mielelläni laita! Mukavaa on joskus pukeutua mekkoon ja antaa helmojen heilua!

    Parsa on ihanaa ja mulla sitä onkin parissa kohtaa, kukkamaallakin se on kaunis! Risottomuistot samanlaisia kuin sinulla, pitäisi paneutua asiaan paremmin 👍

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joissakin liljoissa on todella voimakas tuoksu. Ennen hajuaistin menetystä huomasin pihalla jo pitkältä erään liljan alkaneen kukkimaan. Nyt saa tuoksua vaikka kuinka pitkään ilman vaikutuksia. Pihalla tuoksuja pakoon on mahdollista pääästä aika helposti. Hajuaistin menettäminen ei ole kovinkaan kiva asia.
      Mekkojen kannalta kesä on parasta aikaa. Silloin ei tarvitse miettiä, laittaako legginsit vai sukkahousut. Ihan vain paljasjaloin voi olla ja mennä.
      Aika monella puutarhaihmisellä kasvaa parsaa omassa maassa. Blogien kautta minäkin sitä innostuin hankkimaan, enkä kadu. Meillä ei montaa parsaa ole, mutta onhan se oman maan sato silti ihan tajuttoman herkullista.
      Kokeile joskus risoton valmistamista siten, kun se esimerkiksi italiassa tehdään. Ensimmäinen kerta voi tuntua hitaalta ja monivaiheiselta. Sitten se jo sujuukin helposti. On kyllä hyvää.

      Poista
    2. Se hajuaistittomuus on tosi kurja juttu! Meidän esikoinen menetti hajuaistin 7 vuotiaan ja vanhimman tyttären hajuaisti heikentyi merkittävästi 10 vuotiaan. Lääkäri (siis hoitava erikoislääkäri jolla ei ollut itselläkään hajuaistia) totesi että hajuaisti on pelkkä kemiallinen reaktio. Molemmilla lapsilla on onneksi kuitenkin makuaisti.

      Poista
    3. Hajuaistin menetyksestä on seurannut monia hankaluuksia, joita ei alkuun edes odottaa. Makuaisti ei mennyt, mutta hajuaistin puute vaikuttaa heikentävästi myös makuaistiin. Eipä enää monet ihanat ruoan tuoksut houkuttele maistamaan. Kukkia rakastavana koen hajuaistittomuuden myös isona miinuksena.
      Lääkärillänne on ollut aika vähättelevä asenne. Luulisi hänen hajuaistin puutteesta kärsivänä huomanneen nurjat puolet. Haistaminen on ihmiselle myös tärkeä varoitussignaali. Enpä haista esimerkiksi savua, jos vaikka lähellä syttyy tulipalo.

      Poista
  9. Minunkin joulukukkani on hyasintti, pidän siitä tuoksua myöten. Joskus olen myös kasvattanut jouluhyasintit itse. Sinulla on terhakan näköisiä hyasintin alkuja.
    Mekot ovat varsinkin kesällä ihana asuste. Voi olla huoleti hienohelmana. Parsaruokasi tuntuu todella herkulta. Tottahan minäkin parsasat tykkää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyasintti on perinteinen ja kaunis joulukukka. Minäkin tykkään siitä ja sen hajusta, mutta pää ja silmät reagoivat liian voimakkaasti tuoksuun.
      Mekot ovat mieluisia niin kesällä kuin talvellakin.
      Hauskaa, että sinullekin parsa maistuu. Se on herkullista kevätruokaa.

      Poista

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!