Sivut

sunnuntai 14. huhtikuuta 2024

Pihalla pää kolmantena jalkana

Scilla bifolia - Pikkusinililja
 

Kevään saapuminen on laittanut puutarhaihmisen aikataulun koetukselle. Pihalla olisi niin paljon tekemistä, mutta kun ei vaan joka paikkaan millään ehdi. Ei vaikka kuinka haluaisi. Kullekin päivälle on laadittava etukäteen jonkinlainen marssijärjestys, jotta tärkeimmät asiat saisi hoidettua. Koko ajan jossain takaraivossa tykyttää ajatus, että päivän päätteeksi olisi kiva saada tallennettua näkymät ja tuoreet piippoilmestykset myös kameralla. Melkoista tukka putkella tai pää kolmantena jalkana menemistä päivästä toiseen. Positiivista, etteivät nämä pihakiireet stressaa laisinkaan. Puutarhaihmisen karkkikaupassa olemista tunnista toiseen.

Iris reticulata 'Katharines Gold'

Kurgaanin syksyllä istutetut kevätkurjenmiekat ovat alkaneet avautua, ryhmä toisensa jälkeen. Edellisessä postauksessa nimet menivät totaalisesti pieleen, mikä ei ollenkaan himmennä kukkivien kauneutta. Eikä myöskään iloa ja mielihyvää siitä, että ovat nousseet ihailtavakseni.

Puutarhani ensimmäiset Katharines Goldit ovat avoinna. Aika herkullisia. Jopa niin herkullisia, että päätin hankkia näitä syksyllä lisää. Tämän lupauksen kun vielä silloin muistaisin.

Iris reticulata 'Harmony' tai 'Alida'


Edellisessä postauksessa oli kuvia niistä Kurgaanin kevätkurjenmiekoista, jotka olivat tuolloin avautuneet. Harmonyksi tai Alidaksi mainitsemani onkin Saaripalstan Sailan tunnistuksen perusteella Clairette (kuva alempana). Sellaista en ole tilannut tai istuttanut, vaan eipä haittaa yhtään. Kiva saada uusi tuttu, vaikka tahattomastikin. Nyt uusi satsi iriksiä on avautunut. Nämä ovat Harmonya tai Alidaa. Yritin nettikuvien perusteella selvittää, kumpi on kyseessä. Ei selvinnyt.

Älkää yhtään kursailko, otan mielelläni vastaan ehdotuksia ja korjauksia kasvinimiin.

Iris reticulata 'Clairette'

Tilasin syksyllä hollaintilaiselta firmalta mm. kevätkurjenmiekan sipuleita. Sinistä Alidaa ja Harmonya, lilaa Rejoicea ja Paulinea. Alidan tai Harmonyn tilalle olen siis saanut Clairettea. Lilakukkaisista toinen on avautunut ja senkin tunnistus meni minulta vikaan. Kyseessä on Pauline. Rejoice avautunee pian. Kiitos jälleen Saaripalstan Sailalle tunnistuksesta.

Ehkä koen yltiöpäistä optimistuutta sipuleita istuttaessani, kun kuvittelen keväällä muistavani nimet ja istutuspaikat. Toki laadin istutuslistan, mutta yhden istutuslistan kanssa keväällä kiertäminen ei välttämättä valaise kunkin paikan sisältöä kovinkaan hyvin ilman sitä nimikylttiä. Kummallista lipsumista kaikkinensa kirjoittaa istutuslistaan jokaisen neljän kevätkurjenmiekan paikaksi "Kurgaani, kentän puoli". Hohhoijaa, enemmän tarkkuutta jatkossa, kiitos.

Syksyllä on ryhdistäydyttävä istutettavien sipulien nimilappujen kanssa. Jospa kirjoittaisi nimitikut valmiiksi jo siinä vaiheessa, kun on klikannut sipulitilauksen "lähetä"-nappulaa. Tai kaupasta kannettuja sipulipussukoita käsissään pyöritellessä. Sitten vain sipulit maahan ja nimitikku perään. Olisi keväällä paljon helpompaa pohtia, mitä tuli tähänkin laitettua. 

Iris reticulata 'Purple Hill'

Ruusupenkin Purple Hillit ovat pärjänneet kiitettävästi. Nämä on nimittäin istutettu jo 2020. Osa nupullaan olevista jää kuvan ulkopuolelle. Joissakin paikoissa kevätkurjenmiekat ovat hävinneet ensimmäisen kevään jälkeen. Netin mukaan kevätkurjenmiekat ovat kotoisin Lähi-Idän vuoristoista, jossa ne ovat sopeutuneet kuivaan ja hiekkapitoiseen maahan. Sen perusteella minun lienee jatkossa viisasta istuttaa iriksiä ylä- ja alapihan erottavaan rinteeseen. Siinä hiekkaa riittää ja sinne kyllä mahtuu.

Iris reticulata 'Katharine Hodgkin'

Mainio yllätys oli löytää yksi ainut Katharine Hodgkin Ovaalipenkin päädystä. Merkintöni paljastavat, että olen istuttanut Katharineja tuohon paikkaan syksyllä 2014. Vuosiin en ole Ovaalipenkissä iriksiä nähnyt. Kaiketi Katharinen sipuli on tullut häirityksi siirtäessäni sinne viime kesänä mm. patjarikkoa toisesta paikasta. Joku sarvipää kurkistaa kukassa vasemmalla puolella.

Auringon ilmestyessä pilvien takaa, alkaa puutarhassa surina ja pörinä. Jos ne äänet vain lintujen sirkutukselta ja sepelkyyhkyjen huhuilulta kuulee. Siniset krookukset ovat pörriäisten suosiossa. Kuvaamisessa saa olla vikkelä, sillä usein ehtii nähdä vain vilauksen takajaloista, kun pörriäiset sukeltavat terälehtien keskelle.

Crocus species Fuscotinctus


Kurgaanin keltaiset Fuscotinctukset eivät pahemmin pörriäisiä houkuttele. Puutarhurin näkökulmasta tällaiset auringonkeltaiset kukkamättäät tuovat iloa ja virkistystä silmille. Nämä syksyllä 2019 istutetut krookukset viihtyvät ja lisääntyvät mukavasti.

En ole krookuksia jakanut syystä, ettei meidän puutarhaan ole liiemmin syntynyt tiiviitä krookuslämpäreitä. Doradin sivuilla mainitaan 4 vuoden välin olevan sopiva krookusten jakamiselle.

Erythronium 'Pagoda' - Koiranhammas


Ensimmäiset koiranhampaat kurkkivat Kiemurapenkissä. Päivänliljapenkistä en vielä koiranhampaita löytänyt, vaikka se vapautui lumesta ennen Kiemurapenkkiä. Toisaalta nämä Kiemurapenkin koiranhampaat ovat vanhempia. Ehkä teinit eivät jaksa kovin varhain herätä? 

Koiranhampaat ovat saaneet nimensä sipulin (juuripaisennus) muodosta. Eipä näin äkkipäätä muistellen tule mieleen, miten olen koiranhampaat istuttanut. Nyt selvisi, että paksumpi pää on laitettava 5-7 cm:n syvyyteen. Ehkä meikäläisen kannattaisi panostaa kissanhampaisiin, kun ne ovat meikäläiselle tutumpia. Jos vain kissanhampaan -nimisiä kasveja eteen sattuu.

Tulipa sylvestris - Metsätulppaani


Metsätulppaanien herääminen on iloinen asia. Viime vuonna peura kävi juuri näitä tulppuja napostelemassa ja siksi kukinta jäi vaatimattomaksi. Nyt on toivottava peurojen pysyvän poissa. Kiersin perjantaina koko puutarhan suihkuttaen Tricogardenia piipoille. Viime vuonna käytössä ollut paineruisku ei enää suostu toimimaan. Peukalo-etusormiote sai pitkän päälle oikean käden puutumaan käyttäessäni tavallista suihkupulloa. Otan mielelläni vastaan vinkkejä kunnollisista suihkepulloista. Kokoa saa olla vähän enemmän, kuin mitä ne tavalliset kukkien sumuttamiseen tarkoitetut omaavat.

Pihan siistimisen ohessa tyhjensin kasvihuoneesta sinne talven ajaksi säilömiäni puutarhakoristeita ja muita tavaroita. Kasvarin pesin jo syksyllä. Vielä menee tovi, ennenkuin tomaatit ja kurkut voivat muuttaa kasvariin. Ne saavat kasvaa edelleen kellarin kasvivalaisimen huomassa. Sain sentään laitettua tomaateille tuet, kun niille on kertynyt jo mittaa mukavasti. Kurkut vasta koulin isompiin purkkeihin. Toukokuun puolella aion virittää tuplaharsot kasvariin pitkille sivuille, koska niitä tarvitaan tuomaan ylimääräistä lämpöä yöpakkasia vastaan tomaattien siirtyessä kasvariin.

Tuoksuherneet ovat itäneet. Siirsin ne jatkamaan kasvuaan kasvihuoneeseen. Ne kestävät kylmyyttä jopa -8 asteeseen. Kussakin purkissa kasvaa yhtä tuoksuhernettä. Kylvin kuutta eri lajiketta. En ottanut ruukkuja pois muovipusseistaan, vaan laitoin taimet pusseineen isoon muovilaatikkoon. Kannen jätin raolleen, jotta taimet eivät pakahdu. Aurinkoisina päivinä lämpötila nousee kasvihuoneessa jo kesäisiin lukemiin.

Olen toiminut tuoksuherneiden kylvössä ja kasvatuksessa ruotsalaisen Cecilia Wingårdin ohjeiden mukaan muutaman vuoden ajan. Enkä enää muita ohjeita käytä, sillä vihdoin pääsen Cecilian opeilla nauttimaan onnistuneesti tuoksuherneiden kauneudesta.

Poistin lopulta viimeisetkin jänisverkot kasvien ympäriltä ja päältä. Nyt ei enää tarvitse loikkia istutusalueilla maasta herääviä piippoja ja puiden ja pensaiden silmuja varoen. Poistin myös tulppujen ja krookusten päälle laittamiani verkkoja, kun huomasin etenkin tulppaanien nousevan jo verkkojen rei'istä ylös. Riskinä on löytää aamukierroksella syötyjä piippoja penkeistä ja peurojen sylkemiä kukkasipuleita käytäviltä. 

Verkkoshow on näköjään jokakeväistä ja -syksyistä tempoilua, miten niiden kanssa olisi kulloinkin viisasta toimia. Saisikohan vaikkapa Korkeasaaresta pari ilvestä vuokralle kotipihaan? Tarjoaisin palkaksi niiden itse pyydystämiä peuroja ja tarvittaessa myös paijaamista ja rapsuttelua. Kissoista tykkään. Isompikokoinen hyötykissa voisi olla uusi kokemus.

Lumi on sulanut pihasta lähes kokonaan. Varaparkkipaikan kupeessa oli perjantaina vielä pieni lämpäre. Levitin sitä laajemmalle haravalla. Myös tonttinaapurin rajalla, puskanurkassa on vielä jäinen lumikeskittymä. Siihen kun lunta on kolattu ihan ensilumesta saakka. Paikalla kasvaa idänvirpiangervoa, joka ei talvisesta lumikuormasta ole moksiskaan. Sieltä se nousee pian taakasta vapauduttuaan. Leikkasimme viime kesän purkanurkan idänvirpiangervot maan tasalle, kun olivat pitkään siinä kasvettuaan risuttuneet pahasti. Vuosien seurannalla ja samoin toimimalla tiedän niiden olevan pian taas entistä ehommat. 

Toissa keväänä tilatusta suursäkkimullasta on enää ripaus jäljellä. Pussin pohjalla on ehkä noin kottikärryllinen multaa. Itse multa on jo säkissä sulanut, mutta säkin päälle kertynyt vesi on jäätänyt suuaukon umpeen. Perjantaina poistin suurimman osan vedestä. Samalla kiskoin hantaakeja ylemmäs, jotta pinta sulaisi. Saisin mullan vihdoin säkistä muualle.

Scilla forbesii - Kevätkirjotähti
 
Multasäkin vieressä on kesäisestä käytävien kivituhkapinnoitteen uusimisesta jäljelle jäänyt kasa. Siitä osa menee kasvimaan reunaan, kunhan ehdin kärräämään. Loppu sijoitetaan parhaillaan purettavana olevan leikkimökin paikalle.

Pitkän pohdinnan tuloksena totesin, että multaa on taas tilattava. Kellarissa on jäljellä seitsemän 45 litran säkkiä. Niistä riittää vain puoleen kasvihuoneeseen menevien istutusaltaiden sisällöstä. Edellisvuotiseen tapaan päädyin tilaamaan Hankkijalta lavallisen Biolanin Mustaa multaa. Multa saapuu todennäköisesti alkuviikosta. Tiedossa on siis ankaraa kantamista, kun ainakin osa säkeistä on järkevää siirtää lähemmäs muita työmaita.

Perjantaina äänimaailma pihalla oli melkoista. Kurkiauroja lensi taivaalla yksi toisensa jälkeen. Komeaa kuultavaa ja katsottavaa. Välillä kurkien törähtelyä kuului ihan läheltäkin, mutta silmä ei niitä löytänyt. Taisivat mennä puun latvojen takana. Myös joukko joutsenia lensi vakaasti kohti pohjoista. Jokin juttu niillä oli keskenään, kun törähtelivät ahkerasti kulkiessaan.

Pitänee ladata kännykkään joku sopiva äppi, joka helpottaisi lintujen tunnistamista niiden äänistä. Toisaalta minulla on harvemmin kännykkä mukana pihatöissä ollessani. Perjantaina oli, kun varauduin multakuorman saapumiseen.


Lauantaina meinasi mennä iltapäiväkahvit väärään kurkkuun, kun pihamaalla kohti sisäänkäyntiä tepasteli fasaani. Tapiolassa vuosikausia sitten asuessa niiden töräyttelyyn tottui jopa niin, ettei ikkuna auki nukkuminen kesäaikaankaan häiriintynyt. Meidän nurkilla fasaaneja ei liiemmin ole ollut. Joku yksittäinen lintu näiden vuosien aikana on pihaan eksynyt. Edellisestä varmaan 20 vuotta.


Ikkunan läpi kuvaaminen ilman pitkää zoomia ei kovin hyvin onnistu. Useimmat linnut myös säikähtävät, kun nostan sälekaihtimen ylös. Fasaani ei häiriintynyt mistään. Pikkulinnut suhahtelivat sen yli ja ohitse. Tämä ukko se vain jatkoi tepasteluaan ja multamaan pöyhimistään. Vähän aikaa metrin päässä fasaanista käveli myös sepelkyyhky. Fasaani töräytti kerran kunnolla, jolloin sepelkyyhky lehahti marjakuuseen ja pian sieltä pois.

Aikansa mullasta talvilintujen maahan pudottamia siemeniä pöyhittyään fasaani käveli Pikkupuutarhaan. Siellä se istahti jouluruusujen ja lumikellojen viereen sulattamaan syömäänsä ruokaa.


Nyt on päästy kevään makuun oikein kunnolla. Tulevalle viikolle on luvassa koleampaa, yöpakkasiakin. Yhdessä iltapäivälehtilööpissä uhattiin takatalvella ja lumella eteläänkin. Räntää ja lunta on ennenkin satanut huhtikuussa, toukokuussakin. Ne on tilapäisiä esteitä matkalla kohti kesää. Ei alistuta takatalviuhkailuun, vaan nautitaan joka hetkestä piippoja etsien ja ihaillen.


 


31 kommenttia:

  1. Tunnistan itsessäni myös tuon ”pää kolmantena jalkana” ilmiön tähän aikaan puutarhassa. Sait otettua hienoja kuvia kevääseen heräävästä puutarhasta ja sipulikukista. Komea fasaani, täällä en ole noihin törmännyt.
    Iloista sunnuntaipäivää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan varmasti sinäkin käytät kaiken mahdollisen vapaa-ajan puutarhassa touhuamiseen ja kaiken ihailemiseen. Ahkeruutesi ja aktiivisuutesi näkyy puutarhasi upeassa ulkomuodossa.
      Toivon fasaanin poistuvan pikaisesti pihastani. Kuulin, että ne ovat innokaita syömään mm. krookuksia. Lähden kohta tekemään tarkastuskierroksen nähdäkseni, miten on käynyt Pikkupuutarhan sipulikukille.
      Kiitos, sinulle myös mukavaa sunnuntaita!

      Poista
  2. Katsoin ulos meidän ikkunasta, mutta en nähnyt minkäänlaista hyörinää meidän pihalla ;D Merkillistä. Ei meillä kyllä ole tuollaista kasvi- ja kukkaloistoakaan, kuin teillä. Kertakaikkiaan upeita kukkia pihallasi!
    Hyötykissa pihalla olisikin oiva, uusi hanke. Joku pantteri tai puumakin voisi olla ihan kiva. Fasaani saisi kyllä kyytiä. Havahduin muistelemaan, että täälläkin oli ennen useita fasaaneja, mutta ei niitä ole näkynyt vuosikausiin. Mihinkähän ne ovat joutuneet, vai onko joku pistellyt ne poskeensa. Ehkä hyötykissa tai supikoira.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Laita Merri ja Frodo flexin päähän pihalle, niin hyörinää saattaa alkaa näkyä. Ainakin kissamaista hyörinää.
      Ihme olisi, jos pihallani ei olisi kasveja ja kukkia. Niin paljon olen vuosien myötä lapion kanssa multaa kaivanut ja sinne kaikenlaista tunkenut.
      Törmäsin juuri Hesarin artikkeliin, jossa kerrotaan fasaanien määrän vähentyneen merkittävästi (tässä linkki artikkeliin: https://www.hs.fi/kaupunki/helsinki/art-2000010205243.html).
      Puuma tai pantteri kelpaisi myös. Pitäisi vielä keksiä, miten saada isot kissat pysymään pihalla. Niistä ei ole kovin paljon hyötyä, jos makaavat emännän kyljessä sohvalla.

      Poista
  3. Täällä on ollut useita lämpimiä kevätpäiviä. Se on sulattanut lumen ja herättänyt kevätkukkijat. Kevät tulee sinunkin tienoollesi, kunhan ensin vähän tuumailee.

    VastaaPoista
  4. Meille kelpaisi myös yksi ilves. Antaisin sille ruoaksi rusakkoja ja fasaaneja. Rapsuttaisin myös ja lepertelisin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tehdäänkö kimppatilaus ilveksistä? Eilinen fasaani on kadonnut, mutta rusakoita riittäisi täälläkin. Ja niitä peuroja. Olisi se vaan kiva tepastella pihalla ilveksen kanssa, luulisin.

      Poista
  5. Ihana juttu täynnä kevättunnelmaa ja osuvia lauseita! Tosiaan kuin karkkikaupassa olisi. Kaikki on niin ihanaa.
    Katherine's Gold omaa samaa perimää Katharine Hodgkinin ja Sheila Ann Germaneyn kanssa: toinen vanhemmista on Iris winogradowii, joka on kosteiden vuoriston alaniittyjen laji, vieläpä happamanpuoleisilta seuduilta, niinpä se laajentaa näiden jälkeläistensä sietokykyä monenlaisiin olosuhteisiin. Kun toisaalta toinen vanhemmista on lumikurjenmiekka (I. histrioides), joka on kotoisin ylempää vuoristosta, alkaa ymmärtää, miksi nuo jälkeläislajikkeet ovat niin joustavia.
    Kasvien maailma on niin loputtoman kiehtova ja niistä lukeminen auttaa ymmärtämään, mihin niitä kannattaisi istuttaa. Omat risteymälajikkeeni olen istuttanut kuiviin paikkoihin, varmuuden vuoksi, kun talvi voi olla meillä hyvinkin märkä tai jäinen – pahimmassa tapauksessa molempia.
    Tuo Clairette on oikea lottovoitto, se on minusta kauneimpia kaikista keväisistä kurjenmiekoista! Voisin katsoa tuota kuvaasi niistä ikuisuuden. Mikä huikea sinisyys! Vielä jännään, ovatko omani elossa vai myyrän syömiä, tai talven viemiä. Jännään myös Katherine's Goldin ja Purple Hillin kukkien avautumista, ne ovat vielä nupulla.
    Ai niin, piti vielä sanoa, että varsinainen kevätkurjenmiekka (I. reticulata) on sitten kalkkipitoisten paikkojen kasvi, ainakin lievästi, ja tosiaan vaateliain sen kuivan kasvupaikan suhteen. Kaikista lukuisista risteymälajikkeista pitäisi varmaan yrittää selvittää niiden vanhemmat. Se on vähän hankalaa, sillä usein keväiset kurjenmiekat luokitellaan jonkin ihan väärän lajin lajikkeeksi.
    No juu, en minäkään kirjaa ollenkaan riittävän tarkasti istutuspaikkoja. Etsi siinä nyt sitten jonkun puun pohjoispuolella tai tosiaan penkin kentän puolella jotain piippoa. Tuo taimikyltti-idea on loistava, että tekisi ne valmiiksi. Erityisen tärkeä olisi etiketti ollut yhden lumikelloharvinaisuuden suhteen, jonka pelkään murjoneeni tai kitkeneeni, kun poistin sen alueelta erittäin paksujuurisia karstaohdakkeita, joiden ei juuri siinä välttämättä tarvitsisi kasvaa. Olisinpa ollut varovaisempi.
    Toivottavasti kukka-aarteesi säilyvät verkoista huolimatta! Verkot ovat jossain vaiheessa enemmän haitaksi kuin hyödyksi. Oma koti-ilves olisi kyllä aivan ihana pihavahti ja rapsutettava!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin mieluusti kuin olisinkin aamusta iltaan pihan karkkikaupassa, on tämä sadepäivä tarpeen. Saa rauhoitettua niin mielensä kuin selkänsäkin hetkeksi.
      Oi, miten paljon taas mielenkiintoista kasvitietoa. Olet jo kirjoittanut kasvikirjoja. Minusta sinulla olisi annettavaa uudenkin kirjan verran. Noista kevätkurjenmiekan sukulaisuussuhteista kertoessasi nousi mieleen Iida Turpeisen Elolliset -kirjan innostava tunnelma, joka houkuttelee kuulemaan lisää.
      Pihan kasvien sukujuurissa riittäisi tutkittavaa, eikä tarvitse edes vanhojen kirkonkirjojen koukeroita käydä tavaamassa. Huomaan, kuinka tärkeää juuri istutuspaikkojen kannalta olisi tieteää kasvien vanhemmista ja alkuperäisistä kasvupaikoista. Suomessa maaperä taitaa olla voittopuolisesti hapanta. En ole kovin paljon kalkkia levittänyt, koska se parantaa kotiloiden elinmahdollisuuksia. Nehän hyödyntävät kalkkia kuorensa kasvattamiseen ja vahvistamiseen. Toisaalta moni kasvi kaipaa kalkkia. Aikamoista pähkäilyä suuntaan ja toiseen.
      Eurobulbilla ovat sipulit menneet sekaisin, mutta Clairette on positiivinen yllätys. Mielestäni sitä ei ollut edes tarjolla. Jatkuvan sateen vuoksi en ole viitsinyt mennä katsomaan, ovatko Rejoicet jo avautuneet. Ikkunasta tähyillen ei siltä näytä. Kunpa myyrät eivät olisi napostelleet sinun iriksiäsi.
      Minulla on puutarhan kasveile oma istutuspaikkakohtainen luettelo ja erikseen luettelo sipuleille. Nyt on tarkoitus yhdistää listat, jotta en esimerkiksi perennoja istuttaessani/siirtäessäni vahingoittaisi sipuleita. Ja vastaavasti syksyllä sipuleita kaivaessani koskisi perennoihin. Listat eivät kuitenkaan korvaa nimikylttejä. Perennat oppii nopeasti tietämään ja tunnistamaan. Sipulien kohdalla tilanne on osin toinen, kun ne ovat niin pitkään näkymättömiä.
      Minäkin toivon kukkien säilyvän ilman verkkoja. Ransussa on vähän ilveksen näköä, mutta kokonsa puolesta ilves olisi parempi peuravahti.

      Poista
  6. Hauskasti eläimiä kuvissasi. Katharine H:n kukan sisällä näkyy muurahaisen pikkukurkistus, sitten pörriäinen krookuksessa ja metsätulppaanikuvassa vaalea kalakoriste - ensikatsomalla - tarkemmin katsottuna kuiva lehti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä onkin kalanmuotoinen lehti metsätulppaanien seassa. Varmaan joku uusi puutarhakarppilaji, joka pärjää kuivalla maalla. Erityisesti tulppaanien kaverina.

      Poista
  7. Niin mahtavan keväistä jo siellä ja mitkä kukkamäärät! Kyllä meilläkin jotain kukkii, lähinnä noita sinisiä scilloja ja jouluruusu. Kevät on parasta aikaa, kun kaikki lähtee yhtäkkiä kasvuun ja joka päivä tapahtuu niin paljon. Mukavia kevätpuuhia sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Hitunen! Hauska kuulla, että scillat ja jouluruusu kukkivat puutarhassasi. Piha vetää puoleensa sekä katselemaan että tekemään. Kevät on puuhakasta ja niin hienoa aikaa.

      Poista
  8. Keväällä puutarhatöitä tuntuu aina riittävän ihan liiaksi asti ja välillä huomaan jopa hieman tressaavani kaiken tekemisen keskellä. Nyt sää muuttui sitten sateiseksi ja puutarhatyöt joutui suosiolla jättämään tauolle.
    Paljon niin kauniita kevätkukkijoita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eilisen päivän sai huoletta käyttää kotitöihin, kun vettä satoi lähes koko päivän. Välillä rankastikin. Tällä hetkellä ei ole kovin kuivaa, mutta keväällä sade tekee kuitenkin hyvää luonnolle.
      Tänäänkin löytyi taas uusi herääjiä. Ihmeellistä aikaa.

      Poista
  9. Kiireistä aikaa, mutta sellaista hyvän mielen kiirettä. Ihanat keväiset kurjenmiekat, olivat sitten mitä lajiketta hyvänsä. Katherine on ainut jonka osaan varmaksi sanoa omistani, muut kun eivät välttämättä ole olleet sitä mitä pussissa sanottiin. Mustaa multaa on minunkin hankittava lisää, kun on pakettiauto käytössä niin todennäköisesti haetaan lavallinen itse ja säästetään kuljetuksen verran, hoidetaan kauppareissu samoilla polttoaineilla. Muutama säkki on viimekesäisiä jäljellä. Kuorikatetta, tai oikeammin haketta saadaan risuista kunhan haetaan hakekone lainaksi. Eipä tarvitse ostaa haketta.

    Fasaani on hauska vieras, meillä niitä ei ole näkynyt vuosiin, arvelen syyksi lisääntyneet ilvekset.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiireistä aikaa totta tosiaan. Kroppa on urakoinnin jälkeen jäykkänä, vaan ei haittaa. Talvella saa taas levätä - jos lumityöt unohdetaan.
      Kevätkurjenmiekat ovat niin kauniita. Katharinen minäkin tunnistan, muut menevät arvauksen piikkiin, vaikka kuinka netistä kuvia koitan tiirailla.
      Tänään tuli lavallinen mustaamultaa. Hankkijalta tilattuna ei tule kuljetusmaksua. Kuormamulta tulisi varmaan edullisimmaksi, mutta meillä ei enää ole kippauspaikkaa. Haketta mekin saadaan tarvittu määrä omista risuista.
      Hesarin helmikuisen artikkelin mukaan fasaanit ovat vähentyneet merkittävästi. Birdlifen epäilemä yksi syy on lintuinfluenssa. Ketutkin ovat kuulemma lisääntyneet ja tykkäävät herkutella fasaaneilla.

      Poista
  10. Hieno valikoima kevätkurjenmiekkoja, ja mikä parasta, ovat pikanopeita heräämään kukkaan lumien sulettua. Sinun puutarhassasi näyttää kukkivan moni muukin ja ihania kukkamättäitä ovatkin muodostaneet. Multapusseille riittää keväisin ja kesäisin kovasti menekkiä. Meillä mennään myös multakuormilla ja vielä on jäljellä toissa keväänä hankitusta 14 kuution kuormasta hyvä kasa! Mutta eihän sitä voi kukkaruukkuihin ja lavoihin laittaa, siksi myös pussimultaa tarvitaan. Täällä kuulee usein fasaanien räikeää ääntelyä ja välillä niitä näkee pihapiirissä. Onneksi ne eivät ole tuhoja tekemässä. Tuoksuherneiden kasvatuksessa Cecilian opit taitavat olla monen puutarhurin käytössä ja mikä ettei! Sinullakin siellä hienossa kasvuvauhdissa! Kunhan tämä tuleva pakkasjakso väistyy, niin sitten minäkin vien omat muovipussini puutarhahuoneeseen. Mukavia kevätkiireitä - nautitaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vasta tänä keväänä olen kiinnittänyt huomiota kevätkurjenmiekkojen aikaisuuteen. Katharine Hodgkin tuntuu olevan niistä varhaisin ja myös kestävin. Niitä siis jatkossa lisää.
      Tänään tuli lavallinen mustamultasäkkejä. Autokuormallinen multaa olisi parempi ja varmaan myös edullisempi, mutta meillä ei enää ole sopivaa kippauspaikkaa.
      Koko lauantaipäivän pihassa rääkynyt fasaani on hävinnyt. Ehkä se totesi, ettei sepelkyyhkystä ole sille kumppaniksi ja lähti jonnekin muualle.
      Pitää pohtia, haenko tuoksuherneet yöksi pois kasvarista. Luvassa on pakkasöitä, mutta ei onneksi -4 astetta enempää. Kunpa ei tulisi lunta, vaikka sitäkin näkyy ennusteissa.
      Pihan kevätkiireet ovat sieltä mukavimmasta päästä. Nautin, nautihan sinäkin!

      Poista
  11. Voi ihanuus miten keväistä ja kaunista.
    Fasaani on kaunis, mutta todella äänekäs. Meillä oli fasaanikukko, joka meni pihan korkeimmalle paikalle ja rääkyi viiden aikaan joka aamu. Neitofasaanit olivät aivan hurmioituneena ja voin sanoa, että ääntä riitti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt silmä lepää heräävässä puutarhassa ja lunnossa. Linnutkin konsertoivat kilpaa.
      Eipä ole kiva herätä aamuviideltä fasaanin kosiohuutoihin. Meidän fasaanivieras on ilmeisesti lähtenyt muille maille.

      Poista
  12. Kauniita kurjenmiekkoja ja muuta kevätkukintaa . Minä luulen että minullakin kuitenkin olisi näitä kurjenmiekkoja muutamia . Viime vuonna niitä nousi muutamia ja ajattelin että tänä vuonna ei sitten mitään .
    Mutta viikon päästä näen kun mennään viikoksi mökille .
    Multaa on hyvä olla jemmassa . Meidänkin tilatut mullat alkavat vähentymään ja nyt emme enää autolla sitä tuoteta . Joutakin säkkejä ostettiin syksyllä mustaa ja rhodo multaa. Niin ja kesäkukkia varten ostin myös kun kaikki oli alessa . Tekemistä olisi paljon kotona ja mökillä täällä olen vielä urakoinut ikkunoiden pesun kanssa .

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti yllätyt positiivisesti mökille mentyäsi ja löydät sieltä nuppunsa avaavia kevätkurjenmiekkoja. Nyt on sen verran viileää, että kukintaa riittää pidemmäksi aikaa.
      Multaa on ehdottomasti oltava ainakin vähän kaiken varalta. Ja meneehän sitä moneen paikkaan. Minulla on muutama säkki viime vuotisesta tilauksesta. Tänään tuli lavallinen eli 65 säkkiä lisää. Tänä kesänä tuskin tarvitsee lisää hankkia ja varmaan noista riittää ensi kevääksikin.
      Pesin pääsiäisen aikaan pihanpuolen ikkunat ulkoa. Nyt ne ovat likimain yhtä harmaat. Ja sisäpuolet on vielä kokonaan pesemättä. Tylsää hommaa, mutta lopputulos sitäkin palkitsevampi.

      Poista
  13. Keväällä on kyllä niin paljon kaikkea 🤭 samaan aikaan kun täytyy häärätä piha kuntoon niin on myös kiire ottaa kaikista esiin putkahtavista ihanuuksista liuta kuvia 😄 sitten kun vielä ehtisi ajoissa kirjata blogiinkin 😂 Mutta on se vaan ihanaa pitkän tauon jälkeen saada kädet multaan ja ihastella muutakin väriä kuin valkoista 🤭

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen kaivannut väriä ja lämpöä koko pitkän talven. Kiire ja touhu on pieni hinta tästä kaikesta ihanuudesta. Levätään sitten taas ensi talvena. Sen verran on hyvä ehtiä kuvaamaan, että on blogissa jotain juteltavaa talven hiljaisina hetkinä.

      Poista
  14. Ihana katsoa teidän muiden kaikkia kauniita kevätkukkijoita, mitä ei itsellä ole. Nättejä ne on ja ei ihme jos pitää pää kolmantena jalkana edetä niiden kukinnan tahdissa ja vielä ehtiä kuvatakin. Ajan priorisointia joutuu tehdä ja meikäläinen oman kunnon, voinnin ja jaksamisen kanssa. Otan tavoitteeksi vähän päivässä, paljon kesässä. Oisko se hyvä saavutus?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vähän päivässä, paljon kesässä on oikein hyvä saavutus. Toki näin keväisin tekemistä riittää yllin kyllin ja välillä tuntuu ajasta olevan pulaa. Puutarhatyöt ovat kuitenkin mukavaa hyötyliikuntaa, joissa pakko on vapaaehtoista. Onpa hyvä mieli, kun on aherruksen lomassa saanut seurata kasvien heräämistä ja aistia luonnon ääniä.

      Poista
  15. No jopas oli mukavaa luettavaa ja katseltavaa ja sellainen koti-ilves olisi todella hyödyllinen ja pulskassa kunnossa, kauriita on nyt tosi paljon, toisaalta se meidän koti-nalle on varmaan olemuksellaan säikäyttänyt sarvipäitä pois! Mutta, upeaa kukintaa pihallasi! Viime syksynä laitoin aika massiivin määrän kukkasipuleita, osan vanhoista jaoinkin! Meillä isot fritillariat ovat kovia lisääntymään. Nimilappuja ei mullakaan ole, mutta muistan aika hyvin useimmat ja säästän navetassa erikoisimpien kuvapussien pahvit. Sipulikukkien tilausta suunnittelen myös, mulla on puhelimessa sellainen petollinen kauppalappuohjelma ja sinne laittelen ostoslistoja jos vaikks minkälaisia 😊! Kukkasipulilistalla on jo tavaraa mutta ei vielä tunkua 😂!

    Toivottavasti kylmä ei meitä kangista! Viime huhtikuussa oli samanlainen kylmäkausi - en tykkää, kun on kevään aika niin lumella ei ole tänne mitään asiaa!

    Mukavaa viikonjatkoa sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kotinalle on taatusti yhtä hyvä pihavahti kuin ilveskin. Tosin sellainen köntys saattaa pakottaa puutarhurinkin perääntymään sisätiloihin.
      Sinulla on kännykässä kätevä ominaisuus. Vaihdoin puhelimeni pari vuotta sitten, eikä tässä nykyisessä ole kunnollista muistiinpanopaikkaa. Tai sitten en ole sitä vielä löytänyt. Minulla on vinkkivihko, joka toimii oikein hyvin. Laitan sinne myös tiedon, kenen blogista löydän hyviä kasviehdokkaita.
      Onneksi olen lämminveristä sorttia, enkä koleudesta ihan heti pelästy. Silti en haluaisi lunta, enkä niitä pakkasiakaan, joita nyt on luvattu. Mielenrauhan kannalta taitaa olla parasta ohittaa kaikki iltapäivälehtien säälööpit.
      Sinulle myös antoisia puutarhahetkiä tälle viikolle!

      Poista
  16. No siellä on kyllä herännyt puutarha ja emäntä sellaiseen väriloistoon ja energisyyteen, että... täällä tuhtataan yhä sisällä... vaikka kai sitä voisi edes haravan ottaa käteen - mutta kun se ulkoiluaikakin on mennyt vain fillarin sarvikko kädessä, klups...
    Fasaani pariskunta tepastelee meidänkin pihalla... onkohan se joka kevät sama pari... ukko kovin äänekäs tänä keväänä... rouva laahustaa toooooosi kaukana - liekö erimielisyyksiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Älä yhtään vähättele omaa energisyyttäsi. Harva jaksaa pitää käsiä fillarin sarvissa yhtä kiihkeästi ja pitkiä matkoja kuin sinä.
      Teidän pihan fasaanipariskunta tarvitsee ehkä muutaman terapiaistunnon. Tai sitten menossa on kiihkeä kosintarituaali, johon kuuluu ukon äänekäs "laulu".

      Poista

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!