Jokunen kukka ja yksi kissa

Iris sibirica

 

Sinikukkainen siperiankurjenmiekka kukki tänä kesänä valtoimenaan. Se on kukintansa lähestulkoon jo lopettanut. Kuvan iris on tavallista siperiankurjenmiekkaa lilampi. Nimeä en tiedä, sillä tilasin joitakin vuosia sitten Viherpeukaloilta ihan muuta ja tämän sain. Ei haittaa, koska pidän tästä kovasti. Myös sen myöhäisempi kukinta on hyvä ominaisuus.

Iris sibirica-ryhmä - Loistokurjenmiekka

Sinililan siperiankurjenmiekan kaverina kasvaa valkoinen loistokurjenmiekka. Meikäläisen huolella laadittu lista pettää nyt pahan kerran. Ei hajua, milloin ja millä nimellä olen tämän istuttanut. Muistaisinkohan jonain talvipäivänä käydä paperit kunnolla läpi?

Kurjenmiekat ovat itse asiassa helppoja puutarhakasveja. Niitä ei tarvitse tukea. Viihtyessään ne myös lisääntyvät kivasti. Vihreät lehdet ovat koristeellisia ja täyttävät paikan ennen kukkimista ja kukinnan jälkeen.

Iris graminea - Mätäskurjenmiekka

Mätäskurjenmiekan kukinta meinaa joka vuosi jäädä näkemättä. Sen matala kukka jää pahasti lehtien varjoon. Muutenkin paikka reheväksi kasvaneen Päivänliljapenkin päässä on muuttunut mätäskurjenmiekalle liian ahtaaksi. Jospa vain keksisin sille hyvän paikan.

Saksalaisesta liiteristä ostetulla saksankurjenmiekalla ei ollut nimeä. Se on yksinkertaisesti sininen saksankurjenmiekka. Tämä on melkoisen sievään sinivalkoiseen röyhelöön pukeutunut mimmi. Tulee mieleen flamencotanssija tätä katsellessa. Viime päivien helteet kiihdyttävät kukintaa, mutta onneksi kaikki nuput eivät aukea samanaikaisesti.

Tämän kurjenmiekan sain toissa kesänä Lappalainen etelässä -blogin Nilalta. Tätä kutsun taivaansiniseksi kurjenmiekaksi. Viime kesänä se ei kukkinut vielä ollenkaan. Tänä vuonna kukkiikin sitten useamman kukan voimalla.

Syyspenkki on värejä täynnä. Taka-alalla koristeomena Musta Rudolt hehkuu punaisena. Sen edessä kääpiöhopeakuusi rauhoittaa loistetta ja Musta Rudolfin vasemmalla puolella villiviini on vielä kirkkaan vihreä. Etualan tummahipiäinen pensas on Puutarha Tahvosilta ostettu purppuraheisiangervo 'UMNHarpell'. Sen takana ruskaheisiangervo 'Amber Jubilee'. Välissä kohoavat keijunkukka Hansin vaaleanpunaiset kukat (joiden kukinta on jo hiipumassa). Ja kaikki muu värikäs onkin sitten erivärisiä harjaneilikoita, joita tänä kesänä tupsahtelee ihan kaikkialla.

Achillea millefolium - Kärsämö

Pidän kovasti kärsämöistä. Erityisen paljon tykkäsin punakukkaisesta 'Cerise Queen'ista, joka kuitenkin otti ja lähti. Syyspenkkiin yrittää soluttautua puiston puolelta tavallista siankärsämöä. Soisin sen pysyvän kunnan puolella, joten olen koittanut penkkiin saapuneet kitkeä. Nippanappa, etten kitkenyt myös kuvan vaaleanpunaista kärsämöä. Tämä on kolmen vuoden takainen kolme kympillä ostos entisestä Honkkarista. Luulin sen jo kuolleen, mutta niin vain nousi ja ryhtyi kukkimaan. Onneksi en kitkenyt.

Scabiosa atroburpurea 'Oxford Blue' - Törmäkukka

Oxford Blue -törmäkukkaa kasvatin siemenestä parinakin keväänä. Viime kesänä se kukki vaisusti. Nyt on sentään jonossa useampi nuppu valmiina avautumaan.

Harjaneilikoita ehdin jo tuossa aiempana hehkuttaa. Monelle harjaneilikka on muisto mummolan tai lapsuuden kukkapenkistä. Myös minulle. Isänäidillä näitä kasvoi puutarhassa. Samoin Raumalla asuvalla tädilläni harjaneilikka oli kukkapenkin vakioasukas. Kasvatin näitä siemenestä 2019. Sen jälkeen olen ollut omavarainen niiden suhteen. Tänä kesänä harjaneilikoita on siellä ja täällä. Eniten ehkä voimakasta pinkkiä, mutta runsaasti myös muita värejä. Minua ei yhtään haittaa tällainen seikkailija. Olenhan jo tottunut samanlaisiin vaeltajiin, kuten sormustinkukkiin ja akileijoihin.

Physocarcarpus opulifolius ' Amber Jubilee' - Ruskaheisiangervo

Ruskaheisiangervo Amber Jubilee on peräisin Puutarha Tahvosille suuntautuneesta tutustumisretkestä kesällä 2019. Tämän pensaan lehtien väri vaihtelee koko kasvukauden. Siitä on siis väri-iloa muulloinkin kuin syysruskassa. Kukkakin on kaunis.

Physocarpus opulifolius 'UMNHarpell' - Purppuraheisiangervo

Samaiselta Puutarha Tahvosten retkeltä meille kotiutui Purppuraheisiangervo 'UMNHarpell', jonka toinen nimi lienee Fireside. Pensaan lehdet ovat tummat. Auringon paisteessa väri suorastaan hehkuu. Ruskaheisiangervon kumppanina kasvaessa kumpikin pensas korostaa toinen toistaan. Olen iloinen, että olen löytänyt tällaiset lehdiltään eri väriset puut, pensaat ja perennat. Väriensä ansiosta kasvi kerää katseita koko kasvukauden.

Pilosella aurantiana - Oranssikeltano, takana Veronica austriaca - Loistotädyke

Oranssikeltano on hupsu vinoilija. Sen lehdet ovat maan tasalla. Kukkavarsi nousee ylös ja huipulle avautuu pienten oranssien kukkien rykelmä. Oranssikeltanon kasvutapa on turhan rento ja siksi se makailee joissain paikoissa pitkin pituuttaan. Se kannattaa istuttaa kauemmas istutusalueen reunasta tai käytävien laidoilta. Silloin makuuasento ei niin paljon haittaa, ainakaan puutarhurin kulkemista. 

Oranssikeltano leviää siemenistä ja rönsyillä. En ole kokenut sitä erityisen agressiiviseksi leviäjäksi. Oranssikeltano on hyvä pörriäiskasvi. Se menestyy myös kuivassa paikassa.

Campanula patula - Harakankello

Harakankellot ovat löytäneet tiensä puutarhaamme. Tänä kesänä niitä putkahtelee monista paikoista. Olen innokas kitkijä, mutta nämä saavat kasvaa missä haluavat. Lapsena sanottiin miltei kaikkia luonnossa näkyviä sinisiä kellokukkia kissankelloiksi. Se oli luultavasti lapsesta hauskempi nimi kuin harakankello.

Yksi kissankello sentään puutarhastamme löytyy. Tosin karvainen sellainen eli naapurin Mamis, joka käy säännöllisesti kiertämässä pihaamme. Toisinaan se tepastelee avoimesta ovesta sisälle tupakierrokselle. Annamme sen tehdä kierroksensa rauhassa. Mamis on aika arka kissa. Joskus se sentään antaa rapsuttaa itseään ja kertoo naukuen kuulumisiaan.

Mamiksen omistaja tietää, että kissa saa olla meidän pihassa rauhassa. Hän tulee meiltä kysymään, jos Mamis ei ole vähään aikaan käynyt kotosalla. Mamiksella on muutama mieluisa varjoinen tarkkailupaikka meidän pihassa. Emme ruoki Mamista, koska sillä on hyvä koti ja siellä ravintoa ja hoitoa tarjolla. Alueellamme asuu ihmisiä, jotka inhoavat miltei kaikkia eläimiä, linnuista kissoihin ja koiriin. Itse en täällä kissaa vapaana pitäisi, mutta se ei ole syy vainota jonkun toisen lemmikkiä.

Mamis on nyt päivittäisen pihakierroksensa tehnyt. Kenties se on samalla verottanut pihamme hiiripopulaatiota. Sillä on selvästi suunta kohti omaa kotia ja sieltä saatavia rapsutuksia.

Tämä raportti päättyköön tuoksuherneiden ensimmäisiin kukkiin. Ajastan postauksen, suljen tietokoneen ja lähden virittämään kasvimaalle sadetinta. Lähes kolmenkympin lämpötila hoitaa maan kuivumisen ennätysnopeasti, joten yötä vasten kastelu hyödyttää kasveja enemmän.