Yksi laiska se täällä...

 
...taas töitään luettelee. Eikä ollenkaan itseään kehuakseen, vaan mm. kirjatakseen tänne blogiin talteen pihassa tapahtuneet asiat. Mikäs sen parempi paikka tarkastaa tarvittavat tiedot, kuin blogi. Toki useimmat olennaiset tiedot löytyvät myös pihakalenterista ja erilaisista ylläpitämistäni luetteloista. Blogin hyvä puoli on kuitenkin kuvat, jotka sanonnan mukaan kertovat enemmän kuin 1000 sanaa. 

Pörriäinen tankkaamassa ennen talvilevolle siirtymistä 1.10.24

 
Keväällä moni meistä toivoisi päiviinsä muutaman lisätunnin. Tai peräti viikkoonsa yhden ylimääräisen päivän. Minä kyllä ottaisin syksylläkin lisätunteja päiviini, ettei tarvitsisi alituiseen ihmetellä, mihin kaikki aika oikein livahtaa. Etenkin valoisille tunneille olisi käyttöä lisääntyvässä määrin pimeyden laskeutuessa yhä aikaisemmin. 

Pikkulinnut käyvät jo koputtamassa keittiön ikkunaan. Koittavat kovasti vihjailla olevansa siemenien tarpeessa. Saavat vielä odottaa. Pihalla työskennellessäni olen nähnyt runsaasti leppäkerttuja, joitakin pörriäisiä ja pieniä hyönteisiä. Multakaan ei ole vielä liian kylmää, koska vähänkin maata kääntäessä saa siirrellä matoja pois lapion tieltä.

Suurin osa kesäkukista on laitettu kompostiin tai talvetettavaksi joko kellariin tai työhuoneen ikkunalle. Miljoonakellot olivat melko räjähtäneen näköisiä saatuaan useita rankkasadekuuroja syliinsä. Vaikka alapihalla on ollut parina yönä pakkasta, ei hyinen kylmyys ole ylettynyt talon seinustalle. Sen sijaan edellisen viikonlopun sade- ja tuulimyräkkä kohtelivat korkeiksi venyneitä daalioita kovakätisesti. Leikkasin kukintoja maljakkoon, eikä varsiin sitten pahemmin lehtiä jäänyt. Niinpä nostin daalioiden juurakot ylös ja laitoin ne kellariin kuivumaan. Eivät ne ulkoilman kosteudessa kuivu.

Taimipotteja pesin elokuussa auringon paisteessa. Kerrankin ymmärsin, kuinka paljon mukavampi niitä on huljutella mullasta puhtaiksi lämpimässä säässä. Isommat ruukut ja kukkalaatikot pääsivät pesuun vasta tyhjentymisen myötä. Syyskuun lopussa oli jo huomattavasti viileämpää lotrata veden kanssa.

Kesäkukkamullista putsasin suurimmat juuret pois. Sitten möyhin mullan vähemmän möykkyiseksi ja kippasin sen mm. pensaiden tyvelle.

Sisäänkäynnin puolella kesäkukat ovat vielä paikoillaan. Olen vasta aloittanut miettimisen, milloin niiden on aika lähteä. Korkeiden ruukkujen herttamesilehti ei ole syyssäistä moksiskaan. Talvettamiseen se vaatisi valoisaa ja viileää paikkaa. Minulla on vain valoisia huoneenlämpöisiä paikkoja ja lämpimiä pimeitä paikkoja. Autotallissa on valoisaa, mutta lämmittämättömässä tilassa kovilla pakkasilla lämpötila laskee nollaan tai pahimmillaan asteen pari pakkasen puolelle. Otin jo muutaman pistokkaan kokeillakseni herttamesilehdeä talven yli huonekasvina.

Terassikaiteen laatikossa on amppelivaulaa ja jonkinsortin pehmytheinää. Vaulan pistin poikki, kun se kasvoi pitkällä maassa. Se olisi kannattanut laittaa amppeliin, jossa sillä olisi ollut enemmän tilaa venyttää versojaan. Ehkä sitten seuraavalla kerralla.

Pelaguut nostin viikko sitten työhuoneen ja takkahuoneen ikkunalaudoille. Jouduin useimpia leikkaamaan jonkin verran saadakseni ne mahtumaan. Kahdeksasta pelaguusta muut ovat virkeän oloisia, mutta Concolor Lace kellastuu hurjaa vauhtia. Mitähän sille pitäisi tehdä? Patteritkaan eivät vielä ole päällä eli ainakaan alakautta ei kasveille tule liikaa lämpöä.

Olen pitkään kiertänyt Majalispenkkiä odottaen tarmonpuuskaa, jonka avulla saisin sinne tänne juurivesoja tekevän metsäruusun kukistusprojektin alulle. Viikonloppuna sellainen tuli. Niks-naks vain, kun korkeiksi ja leveiksi kasvaneet oksat saivat kyytiä. Sormet oli täynnä piikkejä ja hiuksia sai vähän väliä kiskoa irti ruusupuskasta. Ruusu lähti, mutta vasta maanpäälliset osat. Jos saan uuden tarmonpuuskan, ryhdyn kaivamaan juuria pois. Epäilen vahvasti, että vaikka vielä ennen maan jäätymistä aloittaisin, työtä riittää keväällekin.

Jää keväällä pohdittavaksi, mihin sijoitan metsäruusun oikealla puolella kasvaneet perennat. Nekin on pakko nostaa ylös, koska metsäruusun juurivesoja nousee myös niiden välistä ja ympäriltä. Työtä on tiedossa, mutta myös uusia mahdollisuuksia.

Rinteen ainoa aronia on vielä täynnä marjoja. Mustarastaat ovat ilmestyneet niitä syömään. Ampuvat sitten takalistostaan tummansinisiä läiskiä käytäville ja terassille. Aronioita on ollut rinteen yläosassa pitkä rivi. Muun kasvillisuuden vuosien myötä lisääntyessä, osa aronioista ei ole jaksanut kilpailla tilasta ja energiasta muiden kanssa. 

Rinteen naapurin puoleisessa päässä aroniat ovat rehottaneet valtoimenaan. Jostain kumman syystä en ole niitä leikannut vuosikausiin, vaikka harva se päivä olen huomannut puskien venyneen liian pitkiksi. Alaosat ovat olleet lehdettömiä ja yläosat marjoista notkuen maanneet nurmikolla. Syyskuussa Ukkokulta leikkasi aroniat mataliksi ja syötti oksat silppurille. Nyt on vähän turhankin avaran näköistä. Sieltä ne pensaat taas ponnistavat reippaaseen kasvuun, kunhan kevät koittaa.

Pimeitä iltoja ilahduttamaan on kiva laittaa lyhtyjä puutarhaan. Parissa lyhdyssä on ajastettavat patterikynttilät. Voisi kuvitella, etteivät patterit kauaa kestä hyisessä ulkoilmassa. Vaan kestävät kuitenkin. Kuvan lyhdyssä kaksi AA-sormiparistoa jaksoi valaista lyhtyä koko viime kauden eli lokakuun alusta maaliskuuhun. 

Puiden ja pensaiden pudottaessa lehtensä, lisään lyhtyjä eri paikkoihin. Pian voi jo laittaa myös kausivaloja. Jouluvalojen aika tulee sitten myöhemmin.

Hosta 'Frances Williams' - Kuunlilja

Keväällä tulee ihailtua maagisen kaunista valoa, joka siilautuu hienosti kasvien lehtien läpi ja niiden pinnoille. Onpa valossa taikaa myös näin syksyllä. Aurinko paistaa jo paljon ennen laskeutumistaan varsin alhaalla. Isot Frances Williams -kuunliljan lehdet näyttävät niin kauniilta, ettei niiden ohi voi ihastelematta kulkea.

Geranium sanguineum - Verikurjenpolvi sinnittelee yksittäisin kukin

Syyslaulu (Höstvisa)

 

Kotimatka pitkä niin, ei vastaantulijaa.

Illat sammuvat kylmään hämäryyteen.

Jo tule lohduttamaan, synkkä mieli pujahtaa

syksyiltani yksinäisyyteen.

 

Kas, pimeähän saa sitä ajattelemaan,

mitä muuten ei muistaisi kai lainkaan.

Nyt muistan miten paljon mä tehdä tahdoinkaan,

miten vähän siitä aikaan mä sainkaan.

 

Kiirehdi rakkain jos rakkaus kutsuu,

päivän ei hetket niin pitkiä lie.

Suo valon syttyä, yö kohta saapuu,

pois kesän kukkaset syksy vie.

 

Etsin jotain mitä meiltä unohtunut on,

minkä avullasi löytää mä voisin.

On kesä lyhyt niinkuin haave saavuttamaton

siitä mikä oisi voinut olla toisin.

 

Kai tulet pian ennenkuin pimeään mä jään

- eihän kaikki kai ole mennyt hukkaan.

Jos löytäisimme toisemme, silloin ehkä nään

keinon jolla kaiken vielä saamme kukkaan.

 

Kiirehdi rakkain jos rakkaus kutsuu,

päivän ei hetket niin pitkiä lie.

Suo valon syttyä, yö kohta saapuu,

pois kesän kukkaset syksy vie.

 

Syksyn tuuli mukanaan vie kesän muistotkin,

nyt jo turhaan sä kysyt minne viekään.

Nyt rakastan kai vähemmän kuin ennen rakastin,

mutta enemmän kuin koskaan saat tietää.

 

Nyt majakat me näämme kun myrskyt raivoaa,

tuuli vaahtopäinen äänen tänne kantaa

- ja tärkeintä on sydämemme ääntä noudattaa

ja kaikkemme toisillemme antaa.

 

Kiirehdi rakkain jos rakkaus kutsuu,

päivän ei hetket niin pitkiä lie.

Suo valon syttyä, yö kohta saapuu,

pois kesän kukkaset syksy vie."

Teksti: Tove Jansson, suomennos: Esko Elstelä, sävellys: Erno Tauro, esitys: Anki ja Cumulus

Sorbus ulleungensis 'Dodong' - Tuurenpihlaja

Mukavaa viikonloppua kaikille!