Kristiina K:n huhtikuun haasteen aiheena on Pieni ja Punainen. Kiitos hänelle näistä hauskoista kuukausihaasteista.
Siihen nähden, että punainen on yksi mieliväreistäni, sitä löytyy yllättävän vähän niin vaatteista kuin tavaroistakin. Miettiessäni sopivaa kohdetta haasteeseen, tuijotin työhuoneen hyllyä. Kas, sieltä se kohde löytyykin. Kirkkaanpunainen Palaset-kuutio, jonka olen ostanut 80-luvulla. Tämä punainen oli pitkään tyttären huoneessa. Samanlainen Palaset-kuutio valkoisena toimi jonkin aikaa korurasiana pikkuvessan pöytätasolla.
Kuutiossa on kolme vetolaatikkoa. Yhdessä laatikossa säilytän muistitikkuja ja kameran muistikortteja.
Toisessa laatikossa on pinssejä, magneetteja ja muuta pientä sälää.
Kolmannessa laatikossa on ohjelmistolevykkeitä, joista osa on jo tarpeettomia. Esimerkiksi kameroiden mukana aiemmin tulleet ohjelmistot voi nykyisin ladata netistä. Joskus olen laittanut käytöstä poistettuja romppuja roikkumaan siimalla marjapensaiden lähelle lintujen pelotteeksi. Olen luopunut tavasta, koska räkättejä ei pahemmin meidän puskissa käy.
Tiesin Palaset-kuutioiden olevan kotimaista tuotantoa. Niitä valmistetaan edelleen. Yllätyin kuitenkin näiden tuotteiden mielenkiintoisesta historiasta.
Alla muutama Palaset -yhtiön sivuilta poimimani tieto. Lisää pääset lukemaan tästä.
"Tarinamme alkaa vuodesta 1959, jolloin pääkonsuli Heikki Tavela halusi tarjota pankeille jotain uutta. Hän ei ehkä tuolloin arvannutkaan millaisen historiallisen säästölippaiden tarinan hän aloitti, tarinan, joka jatkuu edelleen.
Kaikki sai alkunsa Maapallo-säästölippaasta. Tätä seurasi Possu, Roope Ankka, Hippo, Faunit ja monen monta muuta monille tuttua hahmoa. Säästölippaiden eri versioita onkin toimitettu jo miljoonia kappaleita ympäri maailmaa.
1972 markkinoille lanseerattiin Ristomatti Ratian suunnittelema, muovisiin Palaset-kuutioihin perustuva tuotesarja, joka valloitti markkinat laajasti. Palaset-moduulikalusteet toivat värit suomalaisiin koteihin. Muuntuviin ja värikkäisiin Palaset-moduuleihin pakattiin niin kirjat, LP-levyt kuin viinipullotkin. Palaset-kuutioiden ydinajatus oli luoda tilaa kaikenlaisiin koteihin. Kuutiot olivat iloisen värisiä, monikäyttöisiä ja ajattomia muodoiltaan. Sarjasta tuli heti suosittu niin Suomessa kuin muissakin pohjoismaissa.
Vuonna 1975 Kuutioiden perhe sai jatkoa, kun Ristomatti Ratia suunnitteli kooltaan pienemmän laatikkosarjan kodin pientavaroiden säilytystä varten. Neljä vuosikymmentä myöhemmin nämä tuotteet ovat edelleen tuotannossa ja ne ovat haluttuja tuotteita koteihin ja toimistoihin ympäri maailmaa."
Hienoja muistoja tuo mieleen tuo punainen pikkuinen laatikko! Meillä oli aikoinaan samanlainen, mutta ei enää aikoihin, enkä tiedä mihin on joutunut muuttojen karsimisvaiheissa. Olen muistavinani että Turussa oli/on tehdas jossa näitä valmistettiin.
VastaaPoistaIhmeen hyväkuntoisina molemmat Palaset-kuutiot on meillä säilynyt. Pari tarraa tuossa punaisessa on ollut. Sain hyvin niistä jääneet liimat pois.
PoistaVoi hyvinkin olla, että heillä on ollut Turussa tehdas. Nyt yrityksen osoite on Kuortissa.
Ihanan tutun näköinen, äidilläni oli tuo valkoisena. Ja on ehkä edelleen, en nyt muista. Kiitos kun avasit tuota historiaa, onpa mielenkiintoista lukea tuttujen tavaroiden taustaa.
VastaaPoistaEn ole aiemmin tutkinut Palaset-kuutioiden historiaa. Yllätyin firman pitkäikäisyydestä ja Ristomatti Ratian osallisuudesta. Laitan liiankin herkästi tavaroita kiertoon, jos en löydä niille käyttöä omassa huushollissa. Onneksi olen säilyttänyt sekä punaisen että valkoisen kuution. Ovat kätevän kokoisia pienen sälän säilyttämiseen.
PoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaSe onkin söpön pieni, hyvän punainen, hyödyllinen ja vielä mielenkiintoisen historian omaava!
VastaaPoistaOn se, kiva pieni ja hyvin aikaa kestänyt loota.
PoistaOvat ilmeisesti aika vahvaa materiaaliakin ja käytössä kestäviä, kun ovat edelleen tuotannossa. Pienet sälät on kiva saada jonnekin, pois näkyvistä.
VastaaPoistaHyvin ovat kestäneet, sekä valkoinen että punainen laatikko. Uusia on hiukan modernisoitu, mutta mitat ilmeisesti ovat edelleen samat.
PoistaKäytännöllinen kuutio tavaroiden säilytykseen ja väri myös hyvä.
VastaaPoistaEn muista nähneeni näitä muissa väreissä kuin valkoisena, punaisena ja kirkkaana. Ehkä niitä on kuitenkin joskus muissakin väreissä valmistettu.
PoistaSain tuollaisen kun pääsin ripille vuonna 1973! Se oli silloin erittäin tärkeä ensimmäisten omien juttujen säilytyspaikka, sinne laitoin myös rahat, jotka käytin tanssimatkoihini lauantaisin ja edelleen minulla tuo laatikosto on.
VastaaPoistaSinulla on hauska muisto tästä laatikosta. Kiva, että on tallessa. Sekä laatikko että muistot.
PoistaOnpa näppärän kokoinen ja nätti säilytyslaatikko kaikelle pienelle tavaralle. Mielenkiintoinen historia sillä. Aluksi luulin sitä puusta tehdyksi.
VastaaPoistaMinullekin oli yllätys, että laatikoston taustalla on mm. säästöpossut ja muut vastaavat. Ei ole puuta. Ihan jämäkkää muovia.
PoistaKätevä piäni boksi!
VastaaPoistaSellainenhan se. Ei ehkä muuten olisi edes näin hyvin säilynyt.
PoistaMeillä oli kotona tuollainen aivan sama punaisena. Äiti säilytti siinä pieniä opelutavaroita. Äiti oli todella taitava ompelija ja hän teki paljon vaatteita koko perheelle. Mainittakoon, että hän teki oman hääpukunsa, minun ja veljeni vaimon hääpuvut … ja kaikissa oli paljon yksityiskohtia.
VastaaPoistaHauskaa, että kerroit tuon pienen laatikon historiasta.
Kertoo jo paljon äitisi taitavuudesta, kun hän on tehnyt monta hääpukua. En tiedä, ompeletko sinä, mutta esteettistä silmää sinulla kyllä on. Ehkä olet perinyt sen äidiltäsi.
PoistaYllätyin, miten mielenkiintoinen historia laatikolla on. Kannatti kaivaa esille.
Hyvin sattui Palaset tähän haasteeseen.
VastaaPoistaMeillä oli jossain vaiheessa kaksi Palaset-laatikostoa. Niissä oli neljää väriä, niin että runko oli yhden värinen ja kolme laatikkoa eri värisiä. Kivoja olivat.
Palaset-laatikostot taisivat olla suosittuja. Ei vain aikoinaan tullut kiinnitettyä niihin erityistä huomiota. Hyvä, että olen omani säilyttänyt.
PoistaNo nytpä löytyi nimi minunkin kaapissani majailevalle laatikostolle. Se ei vain enää ole punainen, sillä päällystin sen pari vuotta sitten valkoisella dc-fix-sisustuskalvolla. Kahden laatikon takareunasta oli lohjennut palanen pois ja yhden laatikon etureunan isäni on aikanaan liimannut kasaan. Vanha liimaus alkoi haprastua mutta kalvolla senkin sai taas tukevammaksi ja laatikko sai varmasti useamman vuoden käyttöikää lisää. Säilytän siinä osaa Nestorin ja Inkerin huushollin kausitavaroista ja myös keskeneräisiä minitekeleitä. Sinun laatikostosi on paljon paremmin säilynyt kuin omani.
VastaaPoistaNäin ne monet asiat ja esineete vähitellen löytävät nimensä. Minun punainen lootani oli pitkään käyttämättömänä kaapissa. Valkoinen taitaa olla myös tyhjänä tallessa.
PoistaPalaset-laatikosto onkin sopiva paikka pariskunnon tavaroille. Pysyvät siellä hyvässä ojossa.
Niin paljon mahtuu pieneen punaiseen laatikkoon. Kaunis pieni punainen.
VastaaPoistaKiitos kivasta kommentista, josta tuli mieleen Sakari Kuosmasen laulu Pieni sydän: "Kuinka paljon mahtuu pieneen sydämeen...
PoistaIhanat punaiset. Noita laatikkoja oli punaisena silloin, kun keittiön kaapinovet olivat sinapin keltaiset ja seinät tunnansiniset
VastaaPoistaAikamoisia väriyhdistelmiä käytettiin silloin joskus. Isäni maalasi keittiön kaapinovet myrkynvihreiksi, mutta seinät saivat sentään olla valkoiset.
Poista