Viluiset valkovuokot

Viluiset valkovuokot

 
Säätiedotukset ovat pitäneet hyvin paikkansa. Torstai-iltana lumisateen ennustettiin alkavan klo 20. Hivenen taisi hiutaleet tulla etuajassa, vaan ei paljon. Koko illan valkoista töhnää sitten tulikin kovan tuulen siivittämänä. Aamulla herättiin lumiseen maailmaan, mutta ei sentään umpihankea ollut yön aikana kehittänyt.

Fritillaria imp. 'Rubra' - Keisarinpikarililja Päivänliljapenkissä

Kirjastosta tuli muistutus eräpäivän lähestymisestä, joten oli pakko lähteä liikkeelle. Auto oli aamulla vielä luminen ja tuulilasikin kaipasi rapsuttamista. Katsoin parhaaksi lähteä kirjastoon kävellen. Käsineet ja pipo olivat tarpeen. Menomatkalla ei tullut vilu, mutta palatessa kylmä tuuli jäädytti naaman peruslukemille.

Kamera oli tietenkin mukana. Koskaan ei tiedä, josko jotain mielenkiintoista tulee vastaan. Pientareella jään läpi puskee vihreyttä. Tässä kasvi on saanut jäisen helmen hatukseen.

Vuohenputkia ei paljon pakkaset ja pohjoistuulet hetkauta. Tuoreen vihreitä versoja katsellessani tuumasin, että tässähän olisi päivän salaattiainekset. En alkanut niitä kävelytien kupeesta keräilemään. Astuin nimittäin hetki ennen tätä vuohenputkikeskittymää koirankakkaan. Se takertuu kengän pohjaan tosi tiukasti. Loppumatkan taisin melkeinpä raahata toista jalkaa pyyhkiäkseni kakkaläjän tavalla tai toisella kengästä pois.

Pajunkissa

Pajuissa on tänä vuonna valtavasti kissoja. Siis pajunkissoja. Monissa pajunkissoissa eli kukintosilmuissa on jo näkyvissä varsinaiset pajun kukat. 

Sunnuntaina onkin palmusunnuntai, jolloin pikkuiset noidat kiertävät virpomassa alueen asukkaita. Lapset ovat askarrelleet hienoja vitsoja, joita sitten antavat virpomisen jälkeen virvotuille. Palkaksi annan heille yleensä suklaamunia. 

Virpomisikäisten lasten määrä meidän alueella vaihtelee. Nyt taitaa olla enemmän ihan pieniä, joista ei vielä ole virpojiksi. Olen kuitenkin varautunut palkitsemaan virpojia.

Kirjastoreittini yksi osuus muodostuu kujasta, jota kävellessäni tapaan katsella oikealla kasvavaa hienoa lehtikuusta. Nyt tiirailin, näkyisikö sen latvassa sepelkyyhkyä, jonka kuulin aikaisemmin siellä huhuilevan. Eipä näkynyt. Sen sijaan vasemmalta kuului reipas määkäisy. Lammas siellä aidan takana tuijotti minua. Aiemmin tässä talossa on ollut ankkoja. Nyt kaksi tai kolme lammasta. Tällä kertaa näin vain yhden.

Marjapensas alueen tulppaaneja.

Kotipihaan päästyäni piti tietenkin kiertää tsekkaamassa, mitä kuuluu lumessa kärvisteleville kasveille. Valaita tai delfiinejäkö siellä sukelteli? Ei suinkaan. Marjapensasalueella nousussa ovat tulppaanit, joita peura eikä metsäkauris ehtineet vielä napostella.

Torstaina alkuillasta näin vastapäisen naapurin pihalla loikkivan peuran. Samassa Ukkokulta tuli sisään. Hän oli jahdannut samaisen peuran rajanaapurin terassilta pois. Yrittikö päästä vieraisille naapuriin?

Kevätvirkkuja valkosipuleita

Ukkokullan valkosipulit ovat heränneet. Viime vuonna useimmille valkkareille kävi köpelösti. Olivat mädäntyneet, mihin syynä luulen olleen laatikkoon keväällä syntyneen jääkannen. Edelliskeväänä jääkansi oli vielä paksumpi, mutta silloin valkosipulit pärjäsivät paremmin. Tänä vuonna ei jäätä ole ollut. Pelkästään lunta ja sitäkin varsin vähän.

Krookuksista moni on jo kukkimisensa kukkinut. Metsäruusun törröttävien juurakoiden keskellä kasvaa muutama sinne mm. multatöiden ohessa eksynyt krookus. Tämä yksilö ei osaa päättää, avautuisiko osittain vai kokonaan. Tai sitten se yrittää matkia kevätkurjenmiekkoja.

Metsäruusun kaivuprojekti etenee. Palaan siihen, kun on jotain konkreettisempaa kerrottavaa.

Uusi Zilga-tuki ja puutarhaportti sekä kivikannas ovat vielä kesken

Aloitin uuden työmaan edellisenä viikonloppuna. Tämä on taas niitä hommia, jossa yksi asia johtaa toiseen ja kolmanteen. Istutin vuosia sitten viiniköynnös Zilgan kasvihuoneeseen, mikä oli idiootti tempaus. Eihän sinne Zilgan viihtyessä olisi muuta kohta mahtunutkaan. Älysin erheeni nopeasti ja yhtä nopeasti lapioin viiniköynnöksen Päivänliljapenkin päähän. Siellä se olla nyhjötti niin vaatimattomana, että ajattelin sen kuolleen. Hankin meille uuden Zilgan, jonka laitoin yläpihalle pergolan päätyyn. Siellä se kasvaa ja kukoistaa oikein hyvin.

Vuotta myöhemmin istutin lumikärhön Päivänliljapenkin viiniköynnöksen lähelle omaan tukeensa. Zilga taisi tykätä kärhöseurasta, koska kolmen viime vuoden aikana se on ottanut hurjan kasvuspurtin. Pohdin jo sen ylös kaivamista ja muualle siirtämistä. Viiniköynnös työntää tunnetusti juurensa syvälle. Niinpä luovuin ylöskaivuajatuksesta ja päätin jättää Zilgan niille sijoillensa.

Talven hiljaisuudessa harmaat aivosolut tekevät omaa kehitystyötään. Keksin laittaa Zilgalle oman tuen, jotta se ei sotkeentuisi lumikärhön kanssa. Näin syntyi idea alapihan uudesta puutarhaportista, joka toimisi samalla viiniköynnöksen kasvutukena. Päivänliljapenkin ja marjapensasalueen väliin tulee siis kakkoskakkosista ja raudoitusverkosta köynnöstuki/portti. Portin laelle tulee poikkipuita, kunhan sää lämpiää sen verran, että Ukkokulta tarkenee nakutella vasarallaan.

Päivänliljapenkin toisen pään keskeneräinen kivikannas.

Päivänliljapenkin molemmissa päissä on ollut kapea nurmikannas. Olen saanut nurmikon leikattua jotenkuten kallistamalla ruohonleikkuria kannasten kohdalla. Nyt kaivoin nurmikon pois molemmista kannaksista. Laitoin alueille kivituhkaa, johon upotan kiviä. Tämäkin työ on vielä kesken. Kulkeminen onnistuu myös kottikärryjä työntäen. Nurmikonleikkuu väheni jälleen parin palasen verran.

Yöllä satanut lumi alkaa olla jo sulanut, mutta edelleen on hyvin kylmä. Lauantaiksi luvataan lisää lumisadetta. Sen jälkeen pitäisi jälleen lämmetä. Toivottavasti ennusteet toteutuvat. Olisi kiva päästä jatkamaan pihatöitä.

Mukavaa viikonloppua ja lämpimämpiä kevätpäiviä kaikille!