Hauskaa vappua!

Lavastettu kuva: kaupan sima ja munkkirinkilät. Omat paistuvat aattona.

Vuokko se silmänsä aukaisee.
Talvi on mennyt se kuiskailee.
Lapset sen kuiskehen kuulevat,
äidin luo riemuiten juoksevat.

Emmekö, lapset näin huudahtaa,
kenkiä, sukkia riisua saa.
Vuokkoja paljon on metsissä,
kaikki ne seisovat kengittä.

 

HAUSKAA VAPPUA KAIKILLE!

 

 

 

Käynnistysvaikeuksia

Vallitseva koleus aiheuttaa käynnistysvaikeuksia niin puutarhalle kuin puutarhurillekin. Pari päivää pähkäilin, haenko pestyn ja talvisäilöön siirretyn kevyttoppiksen vaatehuoneesta. Hain takin ja käsineetkin olen suosiolla vetänyt hyppysiini aamulla liikenteeseen lähtiessäni.

Joku kysyi postauksessaan, ovatko muut jo ehtineet käydä puutarhamyymälöissä. Aikomus on ollut, mutta arkielämän muut kiireet ja koleus eivät ole johdattaneet askeleita perennatiskien äärelle. Paitsi ruokakauppareissulla hain puolipuutarhamyymälästä eli Rustasta kanankakkarakeita, jolloin muutama pieni tarjousperenna ja mehikasvi tarttui mukaan.

Kylmyydessä on hyvät puolensa siinäkin. Sipulikukkien kukinta jatkuu värikkäänä ja runsaana. Leikkasin aikoja sitten Vasenrinteen yläreunasta aroniat mataliksi. Nyt voin hetken aikaa ihailla Syreenipenkin scilloja niin ylä- kuin alaviistostakin. Miksikö leikkasin aroniat? Tässä kohtaa ne risuuntuvat muutamassa vuodessa siten, että lehtiä on lähinnä puskien yläosissa. Leikkaamisen jälkeen aroniat kasvavat nopeasti ja ovat taas jonkun aikaa mukavan reheviä.

Laitoin kasvilavoiihin uutta multaa. Ensin piti kuitenkin yhdestä laatikosta kaivaa sinne kulkeutuneet idänsinililjat ja kirjokevättähdet. Aluksi ajattelin, että tuostapa varresta kiskaisen, jolloin sipuli seuraa perässä. Eipä onnistunut kiskaisemalla. Pienet sipulit olivat syvällä ja kasvattaneet uskomattoman pitkät varret ilmoille päästäkseen. Piti hakea lapio avuksi.

Samalla tavoin pitkää vartta kasvattavat nuo Pikkupuutarhan viime syksynä asennettuihin turveharkkoihin läpimurtonsa kohdistaneet pikkusipulit. Kyseessä on ilmeisesti joku muu, kuin idänsinililja tai kirjokevättähti. En raaski turveharkkoa alkaa rikkomaan. Aika siis näyttää, kuka tuolta kurkistaa.

Scilloja puskee tänä keväänä poikkeuksellisen paljon Pikkupuutarhan kivituhkakäytävällä. Mielestäni putsasin käytävän syksyisen kohennusurakan yhteydessä, vaan siellä niitä taas kukkii. Nämä näkymät laittavat perfektionistin koetukselle. Hyväksyäkö villi kauneus vai taipuako siivoamaan käytävät tiptop-kuntoon? Luontoäidin pitkäaikainen ja intensiivinen koulutus alkaa kantaa hedelmää. Antaa scillojen kasvaa. Hyvin me mahdumme kaikki samalle polulle.

Voikukkien kanssa käyn väsytystaistelua, jossa olen joka vuosi miinuksen puolella. Pari jämäkkää yksilöä on ilmaantunut paikkoihin, joissa niillä ei tule olemaan pitkäaikaista tulevaisuutta. Kuvan yksilö kasvaa vanhemman karviaisen vieressä. Nuppukin sillä on jo valmiina kohoamaan tyvestä korkeuksiin saatellakseen aikanaan puutarhani täyteen uusia voikukkavauvoja. Toinen vielä isompi yksilö kuvittelee piiloutuneensa työhuoneen ikkunan alla kasvavien norjanangervojen alle. Turha kuvitelma. Näen sen joka kerran ohi kulkiessani.

Hulluutta kenties, mutta tykkään kiertää pihassa pitkävartisen rikkaruohoraudan kanssa. Sillä kun polkaisee sopivaan kohtaan, nousee tuollainen voikukkariiviö kerralla ylös ja matkaa kohti kompostia.

Salaiset poikaystäväni puutarhassa, nimeltään Tuure kumpikin, aikovat ihastuttaa minua useammalla kukalla. Viime vuonna ne vasta harjoittelivat yhden kukan voimin. Nyt aikovat laittaa kerralla paremmaksi. Kannustan ja kiitän heitä. Komeita poikia.

Fritillaria imperialis - Keisarinpikarililja

Kiertäessäni lannoittamassa keisarinpikarililjoja löysin palkinnon työlleni. Nuput vuosia kukkimattomassa keisarinpikarililjassa saivat minut melkein istualleni pyllähtämään hämmästyksestä. Niin nopeavaikutteista hevonkakka ei todellakaan ole, että se ajatuksen voimalla tuottaisi nuppuja pelkillä lehdillä rehenteleviin kasveihin. Ei sentään sellaisia ihmeitä tapahdu taitaville ammattilaisillekaan ja vielä vähemmän tällaiselle kantapään kautta oppineelle tumpelolle. Tämän ihastuttavan nuppusikermän on ihan pakko olla kiitos niistä hevonkakkakikkareista, joita tyhjensin puoli pussillista toissa kesänä juuri tuohon paikkaan.

Erythronium 'Pagoda' - Koiranhammas

Hevonkakka riitti lannoituskierroksellani juuri ja juuri keisarinpikarililjoille. Muistin jollain kauppareissullani ostaneeni kilon paketin luujauhoa. Annostusohjeen luettuani tein puutarhassa toisen kierroksen lannoittaen kevätkurjenmiekat. Jospa nekin tykkäisivät palvelevasta ja hoitavasta otteestani kukkien ensi keväänä entistä rehevämmin.

Kurkut ja varsinkin tomaatit ovat vankistuneet sen jälkeen, kun siirsin ne kellarissa isompiin astioihin. Tigerellassa on jo ensimmäinen nuppu ja monesta muusta olen nyppinyt varkaita pois. Kyttään päivittäin sääennusteita, eikä vielä näy ilohyppelyä aiheuttavia merkkejä. Torstaiaamuna mittari näytti yläpihalla -3 ℃. Lämmittämätön kasvarini on alapihalla, jossa on yleensä hieman kylmempää. Samanlaista on luvassa eteenpäinkin, joten tomaatit jatkakoon rauhassa kasvuaan kellarissa. Kuinka iloinen olenkaan ymmärrettyäni viimein kellarin tarjoamat mahdollisuudet taimikasvatuksessa.

En ole mikään ideanikkari. Yleensä ammennan käyttökelpoiset ja kivat vinkit teidän muiden keksintöjen pohjalta. Nähdessäni kellarissa mattamustan automaalipurkin, päätin tyhjentää sen kuvan metallisiin telineisiin. Telineet olivat aiemmin valkoisia. Toimivat ruukkujen alla sellaisinakin, mutta silti minua häiritsi valkoisuuden silmiinpistävyys. Maalin riittävyys oli hilkulla, enkä saanut lopputuloksesta ihan tasaista. Olen näihin tyytyväinen.

Purkkimaalilla suihkuttaminen on nopeaa ja vaivatonta. Kellarista löytyi riittävän iso pahvilaatikko, johon laitoin telineen vuorollaan suihkutettavaksi. Näin maali ei levinnyt ympäriinsä ja minulta säästyi ylimääräinen paikkojen jälkiputsaus.

Heilahtanut kuva nukutuksesta heräävästä Roopesta.

Alkuviikosta käytin veljenvaimon Roope-kissan eläinlääkärissä. Pojan piti saada rokotukset ajantasalle ja hampaat hoidettua kesäkuntoon. Roope on esimerkillinen potilas. Ei inahdustakaan automatkalla. Kotoa lähtiessä hän marmatti olemattomasta ruokatarjoilusta. Vaan eipä nukutettavaksi menevälle kissalle sovi ruokaa antaa.

Veljenvaimo tarvitsee apua nyt tavallista enemmän. Hän kaatui hiihtoretkellään pari kuukautta sitten. Lääkäristä hän sai särkylääkkeitä ja kehotuksen liikkua voinnin mukaan, koska liikunta on paras lääke selkäkivulle. Kipu vaan ei hellittänyt ja liikkuminenkin kävi yhä vaikeammaksi. Uusi lääkärireissu ja laaja magneettikuva. Alaselän ristiluusta löytyi kaksi murtumaa. Veljenvaimo lähti lääkäristä kotiin vahvempien kipulääkkeiden, kyynärsauvojen ja lepokäskyn kanssa. Arvio toipumisajaksi kolmesta kuuteen kuukauteen.

Prunus padus - Tuomi

Kyllä se puutarhakin sieltä herää, kuten tuomestakin näkyy. Hitaammin tällä kertaa, vaan herääpä kuitenkin. Nyt on ainakin hyvät mahdollisuudet onnistua kuvaamaan kasvun ja kukkimisen ihmettä, kun mikään ei ehdi kuivumaan työpäivän aikana.

Huhtikuu loppuu huomenna, vappuna. Sen jälkeen astutaan kevään viimeiseen kolmannekseen eli toukokuuhun. Eiköhän se ole toivoa täynnä, uskotaan!

Yksi takatalvi sinne tai tänne

 

Yksi takatalvi sinne tai tänne. Pipo päähän ja räntäsateeseen multasäkkejä kärräämään. Näin tuumin lauantaiaamuna ikkunasta ulos katsoessani. Jos istun sohvannurkkaan aurinkoisia päiviä odottamaan, työt vain kasaantuvat ja mieli menee mutkalle. 

Kolmen asteen viileydessä ei ehtinyt hiki päästä valua siirtäessäni alapihalle 24 multasäkkiä ja kellariin neljä. Takki ja hanskat kyllä kastuivat räntärättien osuessa säkkien ja kottikärryjen lisäksi ihmispoloiseen. 

Yhdessä säkissä oli reikä, joka toimi pontimena mullan kauhomiseksi ämpäriin. Sekaan laitoin hevosenkakkarakeita ja seosta ripottelin keisarinpikarililjojen tyville. Taivaalta satava kosteus toivon mukaan auttaa lannoitteen imeytymisessä maahan ja sipulin käyttöön. Viime päivinä on blogeissa ollut puhetta keisarinpikarililjojen tulevien vuosien kukinnan takaamisesta, johon auttaa lannoitus juuri nyt. Kerrankin olen ajan hermolla.

Kärräämisen päätteeksi ladoin jäljelle jääneet 36 säkkiä nätisti varaparkkipaikan laittaan. Sitten siirryinkin kellariin kuskaamieni multasäkkien ja perjantaina postista hakemani kasvilähetyksen pariin. Radio auki, kuivat hanskat käteen, tyhjiä purkkeja pöydälle ja niin siirtyivät juurakoina saapuneet kasvit multaan.

Osa tilaamistani kasveista oli  valmiiksi purkkeihin istutettuina ja hyvässä kasvussa. Niille annoin vettä. Lopuksi vein kaikki kasvihuoneeseen odottamaan sijoittumista puutarhaan. 

Punakärsämö Cerise Queenia oli pussissa turvemullan seassa viisi kappaletta. Kaikki näyttivät tällaisilta "lankasyheröiltä". Vaaleissa versoissa oli kärjissä jo viherrystä. Olisihan nämä voinut jo maahankin istuttaa, mutta katsoin paremmaksi purkittaa keräämään itseensä kokoa ja näköä.

Retiisit kuvattu 21.4., kylvetty 17.4.

Lämmittämättömässä kasvarissa on mittarin mukaan ollut alhaisimmillaan -1.6 astetta. Hyvin siellä jo aiemmin viedyt perennaruukut pärjäävät. Myös tuoksuherne on latvomisen jälkeen jatkanut taivaiden tavoittelemista.

17.4. kylvin kokeeksi sekä retiisejä että ruusukaalia. Keskiviikkona molemmat olivat nousseet pintaan. Muutakin olisi ollut kiva kylvää, mutta alkaa olla astioista ja tilasta pulaa. Pitänee odottaa lämpimämpiä kelejä, jotta saa perennat  maahan ja pääsee aloittamaan lavakauluksiin kylvämisen.

Ruusukaalit kuvattu 21.4., kylvetty 17.4.

Hyviä hyötyviljelyyn liittyviä vinkkejä ja muutenkin mielenkiintoista luettavaa ja seurattavaa löytyy Hyötytarhuri -blogista. Sieltä sain itsekin intoa kokeilla kylvöjä kylmään kasvariin. Idean toimeksipanoa vahvisti muiden ko. blogissa vierailleiden onnistumiset. Hiidenkiven puutarhassa -blogin Minna kertoi onnistumisestaan ruusukaalin kanssa. Tykkään ruusukaalista, niin mikäpä on sitäkin kokeillessa.

Liatris spicata - Punatähkä

Liiteristä ostetut punatähkät ovat lähteneet hyvin kasvuun. Pussissa oli 20 punaista ja valkoista punatähkää, jotka istutin kunkin omaan purkkiinsa. Yhtään en tiedä, mikä niistä on punainen, mikä valkoinen. Useimmissa ruukuissa kasvu on kuvassa näkyvän kaltaista. Räntäkelien loppumista odotellessa on aikaa miettiä, mihin nämäkin heräteostot istutan.

Tete-nasissit

Pääsiäiseksi kotiin ostetut tetenarsissit kannattaa ehdottomasti istuttaa myöhemmin jatkamaan elämäänsä puutarhassa. Useammasta paikasta nousee kivoja pikkuisten narsissien ryhmiä. Niiden kellastuvat lehdet jäävät aikanaan kukinnan päätyttyä kevätkaihonkukkien ja pikkutalvioiden sekaan. 

Kävi mielessä, että voisin yhden purkillisen tetejä viedä äidin haudalle. Istutan sen verran sivuun, ettei seurakunnan puutarhuri kesäkukkia laittaessaan kaiva sipuleita ylös.

Paeonia anomala - Kuolanpioni

Pionitkin ovat jo aloittaneet punastelevien teinien esiinmarssin. Kuolanpioni on aina ensimmäisten joukossa. Viime toukokuussa istutetusta amurinpionista ei sen sijaan näy eikä kuulu pihaustakaan. Ei punaista eikä minkään muunkaan väristä. Harmi, jos sen olen menettänyt.

Paeonia lactiflora Coral Charm

Coral Charm puskee itseään ylös kuin mikäkin kehonrakentaja konsanaan. Mitä lie steroideja on suoniinsa imenyt, kun on heti kevään korvalla noin uhkeana. Ehkä hän on höristänyt korviaan kehuessani hänen kauneuttaan. Kiittää nyt voimallisella kasvulla kehuista. Samoin tekee hänen kaverinsa kuvasta oikealle.

Fritillaria meleagris - Kirjopikarililja

Kirjopikarililjoista pidän hyvin paljon. Ne ilmaantuvat näkösälle aivan varkain. Krookusten ja scillojen jo kukkiessa pikarililjat ovat usein vielä ruohomaisia varsia, joista ei uskoisi kauniita kukkia kehittyvän. Pian ne vahvistuvat ja äkkiä niissä voi nähdä jo nuppujakin. Hetken vielä saan odottaa nuppujen avautumista. En vain jaksa lakata ihmettelemästä ja ihastelemasta kirjopikarililjan ruutukuvion kauneutta. Miten taitava luontoäiti onkaan.

Astilbe arendsii - Jaloangervo

Ensikohtaamiset kasvien kanssa keväisin on sekä jännittävää että kaikkea kaunista täynnä. Saatan vuosi toisensa perään toistaa itseäni, mutta esimerkiksi jaloangervot karvaisine olemuksineen ovat niin suloisia. Olemme tottuneet huudahtelemaan ihastuksesta heinäkuisia pionikuningattaria katsellessamme. Mullasta mönkivät kasvit ansaitsevat yhtä paljon katseita ja kätten taputuksia.

Primula elatior - Etelänkevätesikko

Elämässään voi kokea monenlaisia epäonnistumisia. Kerta toisensa jälkeen. Ilman muuta näin voi käydä myös kasvien kanssa ja käykin. Yksi onnistuminen saattaa kuitenkin viedä unholaan kokonaisen menetysten sarjan, sillä niin valtavasti hyvää mieltä tuottaa esimerkiksi jonkun kasvin selviäminen talven yli.

Esikot eivät liene niitä vaikeimpia kasvatettavia. Jonkun verran olen niitä vuosien aikana istuttanut, mutta huonolla menestyksellä. Luultavasti en ole riittävästi perehtynyt esikkojen sielunmaisemaan. Viime keväänä istutettujen etelänkevätesikkojen näkeminen nuppuisina ilta-auringossa tuntuu kultapalkintona vatsanpohjassa saakka.

Primula rosea - Himalajanesikko

Etelänkevätesikkoja onnellisena katsellessani huomasin niistä vähän kauempana jotain pinkinpunaista. Olin ihan kokonaan unohtanut istuttaneeni Pikkupuutarhaan myös himalajanesikkoa. Jos olisi ollut tilaa ilosta tanssahdella, olisin sen tehnyt. Pakko oli varoa tallaamasta esikkoja ja muita mullasta nousevia. Päivittäiseen puutarhakierrokseen tuli oitis uusi mutka, sillä esikkonuppujen avautumista on seurattava silmä tarkkana.

Vaahteravauvat

Meneillään on vaahteravauvojen kitkentäpäivät. Ja niitähän riittää. Ovat ihan uskomattoman ovelia yrittäessään piiloutua mm. kevätkaihonkukkien sekaan. Tai minkä tahansa lähellä olevan kasvin lomaan. Saattavat myös nousta ruskeanharmaa vaahteranenä otsallaan, jolloin vähitellen auki kiertyvän vihreän lehden havaitseminen on vaikeaa. Kunpa moni muu kasvi itäisi ja kasvaisi yhtä vikkelällä vauhdilla. Iltakierroksella olen mielestäni kitkenyt kaikki esillä olevat vaahteravauvat. Vaan annas olla, kun aamulla menen ulos. Ihan yhtä paljon, ellei enemmän, saan taas kitkeä.

Vaahteravauvat istuvat kylväytymispaikallaan todella tiukasti. Saa olla tarkkana, että kasvi nousee ylös juurineen. Nyt niiden kitkeminen on vielä kohtuullisen helppoa, mutta lehtiosuuden kasvaessa saa jo kaksin käsin nyhtää vaahteran irti saadakseen.

Scilla siberica - Idänsinililja

Aurinkoisten päivien jälkeen scillat ovat vetäytyneet suppuun. Viileys ei suinkaan ole pelkästään huono aika, sillä ainakin se pidentää sipulikukkien kukkimisaikaa. Puutarhassa voi myös hyödyntää koleuden keskittymällä välttämättömiin töihin, kun houkuttelevien katseltavien ympärillä ei tarkene alinomaa pyöriä. Ehtii sitä kahvimukin kanssa kierrellä myöhemminkin, toivottavasti!

Hei, ne heräävät!

Inachis io - Neitoperhonen

 

Runsaan viikon verran puutarhaihmisen elämä on ollut silkkaa juhlaa. Työntäyteistä, mutta sitähän tässä on koko vuosi odotettu ja siihen voimia talven ajan kerätty. Vapaa-ajalla askel on kulkenut määrätietoisesti pihamaan, kellarin ja kodin väliä milloin minkäkinlaista listaan merkittyä työrupeamaa purkamalla. 

Sisällä olen tehnyt lähinnä pakolliset arkihommat, sillä sekä hienot säät että kevättöiden paljous ovat houkutelleet puoleensa. Lauantaina uhrasin aamupäivän ikkunanpesuun. Talon aurinkoisemman puolen ikkunat olivat niin pilkullisen harmaita, etten enää kestänyt ongelmaa ratkomatta olla. Toisella puolella onneksi paistaa ilta-aurinko, joten siellä ikkunat saavat odottaa vielä hetken pesijäänsä.

Krookusten kukinta on jo hiljaa hiipumassa. Varsinkin aurinkoisimmissa paikoissa krookukset ovat hukkuneet kirjokevättähtien ja idänsinililjojen uumeniin. Oheinen kuva saattaa aiheuttaa joillekin väripäänsärkyä, koska samassa paikassa kukkii iloinen sekamelska jos jonkinlaista pikkusipulia kera pystykiurunkannus Beth Evansin. Minusta tässä porukassa on jotain hellyttävän kaunista.

Hydrangea serrata 'Blue Bird' - Safiirihortensia

Säännöllisillä puutarhakierroksilla alkaa löytyä myös paljon muutakin kuin sipulikukkijoita. Heräämässä ovat monet perennat. Voi että, nämä ovat iloisia kohtaamisia. Safiirihortensian siirsin viime kesänä Pikkupuutarhan Kivipenkistä alapihan Hedelmätarhaan. Uskon sillä olevan uudessa paikassa paremmat olosuhteet. Osassa sen versoista on pullistuvia silmuja. Vaan katsokaapa, miten mullasta tunkee voimalla monta vihreää versoa. 

Ostin safiirihortensian kukkivana kesällä 2019. Viime kesänä se ei kukkinut. Olin varautunut, etten kukkaa ehkä ensimmäisenä vuotena näkisikään. Nytkin iloitsen siitä, että kasvi on selvinnyt talvesta. Jos kukkii, se toki palkitsee.

Hydrangea arborescens - Pallohortensia

Vaaleanpunaisesta Annabellestä ihastuneena hankin viime kesänä myös paksi valkoista pallohortensiaa. Istutin ne Pikkupuutarhaan, jossa jo kukkivatkin ensimmäisenä kesänään. Elossa ovat nämä pallohortensiat, kuten lähistöllä asuva Pink Annabellekin.

Pulmonaria saccharata 'Dora Bielefeld' - Valkotäpläimikkä

Vuosi sitten huomasin, että olen elänyt tyystin ilman valkotäpläimikkää. Asia oli helppo korjata, kun puutarhamyymälässä törmäsin mukavan kokoisiin taimiin. Ostin peräti kaksi kappaletta, joista toinen on jo herännyt Pikkupuutarhan Kriikunapenkissä ja toinen olopihan Syreenipenkissä. Jälkimmäisen nuput ovat parhaillaan aukeamassa. Kriikunapenkin imikkä tulee perässä, kunhan kerkeää.

Brunnera macrophylla 'Alexander's Great' - Rotkolemmikki

Eipä minulla ole aiemmin ollut rotkolemmikkiäkään. Jotenkin olen ajatellut, ettei meillä ole sille sopivaa asuinpaikkaa. Saattaa olla, että joudun kasvin vielä vähemmän aurinkoiseen paikkaan siirtämään. Jos sellaisen löydän. Autotallin pääty tai  keittiön ikkunan alus lienevät tonttimme varjoisimmat paikat. Kumpaankin kertyy lumisina talvina kolatut hanget, jotka pahimmillaan muodostavat pitkälle kevääseen kestävän jääkannen. Voi olla, että kasvit ovat siellä suojassa. Ajatus kylmän jääpaakun alleen tukehduttamasta kasvista tuntuu sen verran vaikealta, etten toistaiseksi ole kumpaankaan paikkaan mitään kovin kummoista istuttanut.

Pulsatilla vulgaris - Tarhakylmänkukka, joko Rode Klokke tai Alba

Ehdin jo pohtia, ovatko tarhakylmänkukat jättäneet minulle hyvästit. Eivät ole. Ei ainakaan Vasenrinteeseen istutetut. Lilakukkainen on kasvanut jo melkoiseksi pehkoksi, joka ehkä olisi hyvä lähiaikoina jakaa. Viime keväänä istutetut punainen Rode Klokke ja valkoinen Alba ponnistivat viikolla esiin. Sen sijaan Pikkupuutarhan Kivipenkin tarhakylmänkukista ei vielä näy henkäystäkään. Joka kevät ne ovat olleet hitaita heräämään. Toivon niiden nousevan aikanaan.

Heuchera 'Hans' - Keijunkukka

Keijunkukka Hansin jaoin elokuussa kahtia ja istutin lähelle alkuperäistä paikkaa molemmat vierekkäin. Veljekset ovat selvinneet jaosta ja talvesta. Uusia lehtiä työntyy esille kummastakin.

Lonicera per. 'Belgica Select' - Ruotsinköynnöskuusama

Ruotsinköynnöskuusama tuotti viime kesänä runsaasti iloa rehevällä kasvulla ja aktiivisella kukinnalla. Jouduin sitä leikkaamaan saadakseni sen irti aidasta ja aloittamaan kipuamisensa uuteen köynnöstukeensa. Hän on elossa ja hereillä, miten mukavaa.

Saxifraga x urbium ' Posliinirikko

Posliinirikkoa minulla on  kahdessa paikassa. Ensimmäiset posliinirikot sain muutama vuosi sitten Auring*n ihanat -blogin Inkalta. Siirsin niitä alapihan Kotikiven kylkeen ja osa saattoi jäädä entiseen Metsäpuutarhaan. Joka ei siis enää ole mikään metsäpuutarha, kun kunnan metsikön kaatumisen myötä tilalla on varjon sijasta valoa, valoa ja jälleen kerran valoa. Metsäpuutarhassa posliinirikkoni eivät kukkineet kertaakaan. Nyt Kotikiven kupeessa on rikot nupulla.

Viola odorata - Tuoksuorvokki

Lappalainen etelässä -blogin Nila toi minulle muhkean määrän tuoksuorvokkia. Istutin niitä Hedelmätarhaan, Punakanelin toiselle puolelle, jossa niillä on tilaa vallata alaa. Jos oikein villeiksi yltyvät, löytyy kyllä uusiakin paikkoja. Lehdet ovat vielä vähän resuisen näköisiä talven jäljiltä, mutta nuppuja avautuu vauhdilla lisää ja lisää. 

Luontoportissa sanotaan: "Tuoksuorvokin kukkien tuoksua pidetään yhtenä kaikkien hienoimmista kasvimaailman aromeista." Harmi, että menetin hajuaistini, eikä sen palautumisesta ole toiveita.

Fritillaria imp. Rubra - Keisarinpikarililja

Keisarinpikarililjat ovat jo kotvan aikaa olleet hyvässä kasvussa. Nyt näkee, että aikovat kukkiakin tänä vuonna. Kasvusto on runsastunut siihen malliin, että ehkä tulevina vuosina näen kukkivia keisarinpikarililjoja enemmänkin samassa paikassa. Vanhimmat keisarinpikarililjani eivät ole ensimmäisen keväänsä jälkeen kukkineet lainkaan. En ole kaivanut niitä ylös, vaan istuttanut uusia eri paikkoihin.

Erythronium 'Pagoda' - Koiranhammas

Sekä Päivänliljapenkin että Kiemurapenkin koiranhampaat ovat heränneet ja kehittäneet nuppuja. Talvi on tuulettanut aivojen muistinystyröitä sen verran tehokkaasti, etten heti muistanut, mihin syksyllä istutin rusokoiranhammasta. Tieto löytyi syyssipulilistasta, joten nyt osaan etsiä oikeasta suunnasta. Tosin merkintä on varsin ylimalkainen; oikea reuna, mutta kummasta suunnasta katsottuna? Aika tuo ongelmaan ratkaisun, jos vain kasvi suostuu nousemaan.

Clematis atragene 'Columnella'

Kärhöjen talvehtimista jännään joka vuosi. Sininen alppikärhö on yleensä takuuvarma nousija. Niin myös tänä vuonna. Sitä vastapäätä asuva Columnella näyttää kirivän hyväksi kakkokseksi. Selvästi heränneet ovat myös Päivänliljapenkin Rouge Cardinal ja Multi Blue. Olopihan köynnöstuen kupeessa silmuja näkyy Jackmaniissa tai Purple plena Elegansissa. Aika näyttää, kumpi nousee. Sen verran lähekkäin nämä kaksi on istutettu, ettei tässä vaiheessa osaa sanoa heräävän nimeä.

Euphorbia dulcis 'Chamelleon' - Metsätyräkki

Metsätyräkin punaiset versot näkyvät jo kauas. Alkujaan pieni taimi on runsastunut mukavasti. Löysinpä yhden verson samasta penkistä hiukan kauempaakin. En ole kasvia jakanut enkä tietääkseni muualle istuttanut. Ehkä pala juurta on penkin rapsuttamisen ohessa joutunut toisaalle.

Tyräkeistä juontui mieleen Hortensiapenkissä kasvava mantelityräkki, joka muhkeudessaan kaipaa jo jakamista. Se olkoon ohjelmassa lähiaikoina. Ehkä jakamisen yhteydessä siirrän koko kasvin muualle, sillä se ansaitsee enemmän tilaa ja paremman näkyvyyden.

Sorbus 'Dodong' - Tuurenpihlaja

Kaksi vuotta sitten istuttamani tuurenpihlajat ovat kumpikin hyvissä voimissa. Syyspenkin Tuure on viittä vaille valmiina avaamaan lehtikäärönsä. Avautumista odottaessaan se näkjöään harrastaa "kuninkaallista vilkutusta".

Tuli vähän törsättyä, eikä kaduta sitten tippaakaan. Tilasin lavallisen multasäkkejä eli kaikkiaan 65 kpl. Nyt ei tarvitse murehtia, ehtiikö ja milloin hakemaan kaupasta lisää multaa. Hyvinhän nuo näkyvät säilyvän kauppojenkin ulkopihoilla läpi talven, joten nyt minulla on multaa ensi kesäksikin. Varaparkkipaikan maa oli sen verran pehmeää, ettei kuljetusfirman trukki pelittänyt siinä kunnolla. Säkkipino jäi vinoon ja saattaa vielä kellahtaa kumoon. Tarkoitus on kuskata ainakin osa säkeistä alapihalle eli pian tuo Pisan torni madaltuu.

Lämmin kiitos Päivänpesän elämää -blogin Katjalle vinkistä mullan hankintapaikaksi. Säästin 60-90 euroa kuljetuskustannuksissa.

Helleborus 'Double Ellen'

En ole vielä istuttanut, siirtänyt tai jakanut ainuttakaan kasvia tänä keväänä. Kännykkään napsahti tekstiviesti, jonka mukaan tilaamani kasvit on kerätty ja matkalla. Eli pian voin ryhtyä kaivuhommiin. Ehkä odotan ensin, josko luvatut sateet tulisivat. Maa on nyt todella kuivaa.

Sääkin kuulemma viilenee, mikä ei pihahommia välttämättä hidasta. Jos liian koleaksi käy, voi vaihtoehtoisesti välillä tehdä rästiin jääneitä kotitöitä. Kevään ihanuus etenee, joten ei murehdita.

Mukavaa lähestyvää viikonloppua kaikille!

Jouluruusuisia juttuja

Helleborus niger - Vaaleajouluruusu/Syreenipenkki 04/21

 
Monet teistä ovat ehkä aina tienneet ja tunnistaneet jouluruusun. Muistan hyvin, kun itse siihen ensimmäisen kerran törmäsin ja ihastuin kertaheitolla kaunottareen. Siitä ei ollutkaan pitkää matkaa ensimmäisen jouluruusun ilmestymiseen puutarhaani.

Tuossa aloituskuvassa on jouluruusuisen ensirakkauteni kohde. Juuri tuon vaalean jouluruusun sain lähellä asuvalta naapurilta. Puutarhainnostuksen lisäksi hän maalaa posliinia ja tekee lasista monenlaisia kauniita esineitä. Olin ostamassa häneltä lasikorvakoruja ja samalla hän esitteli puutarhaansa, jossa jouluruusut parhaillaan kukkivat. Hänellä oli useita siementaimia, joista hän sitten lahjoitti yhden minullekin.

 
En oikein tiennyt, minne uuden aarteeni istuttaisin. Laitoin sen olopihan syreenipenkkiin, jossa se on yllättäen viihtynyt pian 20 vuotta. Välillä vähän henkitoreissaan, mutta joka kevät silti kukkien. Paikka on muuten hyvä, mutta jouluruusujen yläpuolella on talvisin lintujen siemenautomaatti. Niinpä automaattia täyttäessäni tulen talloneeksi lumen tiiviiksi juntaksi, jolloin se sulaa tavallista myöhemmin. Ennen katemullan lisäämistä paikka on muutenkin varsinainen rytöläjä, kun auringonkukan siemenkuoria on yltympäriinsä. 

Helleborus niger - Vaaleajouluruusu/Vasenrinne 04/21

Vuosien mittaan olen istuttanut lukuisan määrän jouluruusuja vaihtelevalla menestyksellä. Jossain vaiheessa päätin, että kyllä minun nyt jouluruusun kanssa täytyy pärjätä. Edullisia jouluruusuja nähdessäni ostin niitä useamman ja istutin erilaisiin paikkoihin nähdäkseni, missä ne viihtyvät parhaiten tai ainakin pysyvät hengissä.

Jouluruusulle suositellaan istutuspaikaksi puiden ja pensaiden alustaa, jossa ne saavat sopivasti hajavaloa, mutta eivät ole suorassa paahteessa. Ehkä valitsin liian varjoisat paikat, useimmat jouluruusuni katosivat. 

Helleborus niger - Vaaleajouluruusu/Vasenrinne 05/20

 

Hyvinkin erilaisten paikkojen kokeileminen on kuitenkin kantanut hedelmää. Yllätyksekseni muutama jouluruusu on viihtynyt varsin aurinkoisilla paikoilla. Yksi tällainen on Vasenrinteessä muhevaksi kasvanut puska, jonka olen istuttanut siihen 2014. Yleensä se on ollut heti keväällä ihan vihreä. Tänä keväänä valtaosa lehdistä oli mennyt ruskeiksi. Uusia lehtiä on runsaasti tulossa. Ruskeita leikkasin pois. Rinnepaikan etuna lienee ainakin se, ettei siinä vesi seiso. Myöhemmin kesällä ympärillä on korkeampia perennoja antamassa vähän suojaa pahimmalta paahteelta.

Helleborus - Jouluruusu/Pikkupuutarhan Kriikunapenkki 04/21

Useimmat jouluruusut olen ostanut ihan vain jouluruusuina. Nimilapussa lukee Helleborus, eikä sitten muuta. Vaikka kasvien suhteen olenkin yllytyshullu ja tahdon itselleni kaikkea kaunista, jota näen niin teidän blogeissanne, kaupoissa kuin lehdissäkin, en silti ole erikoisuuksien keräilijä. Siihen ei taidot eikä innostus riitä. Silti tykkään tietää hankkimieni kasvien nimet, mielellään tarkastikin. Hiukan siis vaivaa, kun jouluruusuni ovat lähinnä helleboruksia ilman etunimeä.

Helleborus - Jouluruusu/Pikkupuutarhan Kriikunapenkki 04/21

Monta kertaa olen istuttanut sekä vaalean että tumman jouluruusun. Niin tummaa en ole aiemmin nähnytkään, mitä Saaripalstan Saila esitteli postauksessaan. Tummien kanssa tuurini on ollut huonompi. Vaaleista on tullut pitkäikäisempiä.

Helleborus - Jouluruusu/Pikkupuutarhan Kriikunapenkki 05/20

Ainakin tummat tuntuvat olevan hitaampia ja herkempiä. Olen myös sortunut jouluruusujen siirtämiseen, mistä ne eivät kuulemma pidä. Pitäisi varmaan malttaa mielensä ja antaa jouluruusun itse päättää, viihtyykö hän vai ei. Eikä heti rynnätä lapion kanssa kaivamaan vähänkin nuupahtanutta yksilöä ylös sillä ajatuksella, että se jossain muualla pärjäisi paremmin.

Helleborus 'Double Ellen' - Jouluruusu/Pikkupuutarhan Kivipenkki 04/21

Double Ellenistä tykkään kovasti ja sen kanssa olemme tulleet kohtuullisen mukavasti toimeen. Double Elleneitäkin olen nähnyt eri sävyisiä. 

Viime vuonna mylläsin Pikkupuutarhassa rankemmalla kädellä. Rajasin istutusalueet turveharkoilla ja siksi jouduin yhden vanhemman ja kaksi uudempaa Double Elleniä kaivamaan ylös. Näyttää siltä, että vanhempi ja toinen uusista selvisivät siirrosta.

Helleborus 'Double Ellen' - Jouluruusu/Pikkupuutarhan Kivipenkki 04/21

Pikkupuutarhasta kaadettiin iso mänty heti pääsiäisen jälkeen. Murehdin jo puunkaatajaa tilatessamme, miten hän huomioisi istutukset. Kun kaatoprojekti siirtyi ja siirtyi, olin entistä huolestuneempi. Runsas lumikerros olisi suojannut istutuksiani paremmin, mutta Pikkupuutarhakin ehti kuoriutua hangesta ennen puusavotan alkamista. Pelkäsin turveharkkoreunuksieni murentumista painavien askelten alla. Pelkäsin jouluruusujen puolesta ja pelkäsin kesällä siirrettyn Moeheim-atsalean vaurioitumista.

Helleborus 'Double Ellen' - Jouluruusu/Pikkupuutarhan Kivipenkki 04/21

Männyn kaataminen alkoi rivakassa tahdissa ja eteni vielä nopeammin. Enpä paljon ehtinyt askelmerkkejä metsureille antamaan. Ennakkoon oli sentään sovittu, että he varovat koristeomena Royal Beautya ja Aamuruskoa. Pitivät sanansa omppujen suhteen. Eivätkä kyllä saapastelleet turveharkkojani ja jouluruusujanikaan talloen. Sahanpurua sen sijaan on edelleen melkoiset määrät, vaikka paksummat kertymät olen koittanut siivota pois. Sahanpuru on siitä jännää ainetta, että sen alla lumi ja jää säilyvät ikuisuuden. Siitäkin syystä olen rapsuttanut sahanpurua. Halusin pintamullan ja sen alla muhivan roudan sulavan. Niin taitaa jo tapahtuneen. Onhan tässä lämpöä riittänyt.

Helleborus - Ovaalipenkki 04/21

Männyllä ei ollut jouluruusujen kannalta minkäänlaista varjostavaa merkitystä. Puun suora runko kohosi korkeuksiin ja oksisto heitti varjonsa lähinnä kadulle, jossa oli helteitä lukuunottamatta aina kostea kohta. Sitä en tiedä, millainen vaikutus männyn juuristolla on ja kuinka laajalle. Eikös männyllä ole syvälle ulottuva paalujuuri? Miten männyn poistuminen vaikuttaa ympäristön kasveihin? Sekin olisi mielenkiintoista tietää.

Helleborus - Ovaalipenkki 04/21

Viime kesänä siirsin Pikkupuutarhan Double Ellenien lisäksi myös yhden tumman jouluruusun. Toinen asusti alapihan Ovaalipenkissä, eikä oikein millään saanut itseensä henkeä. Olla möllötti kituvan näköisenä. Päätin kokeilla, viihtyisikö se paremmin yläpihan Allaspenkissä. Syksyllä se oli uudessa paikassa virkeän näköinen. Nyt en ole muistanut edes tarkastaa, onko se yhä hengissä. Siinäpä syy käydä kohtapuoliin ulkona. 

Puutarhanikkareilla käydessäni näin heidän myymälänsä eteisessä isokokoisen tumman jouluruusun. En sitten millään päässyt sen ohi, vaikka ei se sentään niin iso ollut, etten ilman ostosta ulos olisi päässyt. Niin vain lähti mukaan, eikä edes tiukkaa tehnyt. Paitsi kukkarossa. Istutin sen yläpihalle, lähelle Teresanruusua. Siellä se jo heräilee reippaana uusia lehtiä kasvattaen. Saapa nähdä, kukkiiko myös.

Helleborus - Ovaalipenkki 05/20

Siementaimien suhteen en ole päässyt runsaudella rehentelemään. Ehkä senkin päivän vielä näen, toivon niin. Nyt ei ole suurempaa tarvetta hankkia lisää jouluruusuja. Johtunee pitkälti siitä, ettei ole puutarhamessuja pullollaan houkutuksia. Enkä vielä tässä vaiheessa kevättä ole ehtinyt käydä ainoassakaan puutarhamyymälässä. Taitavat vasta avautua. Tippaakaan en mene vannomaan, etten uusia jouluruusuja ostaisi. Aina on tilaa jouluruusulle, tai kahdelle, tai miksei useammallekin.

Helleborus niger - Vaaleajouluruusu/Pikkupuutarhan Kivipenkki 25.12.2020

Helleboruksiani katsellessani ajattelen aina lämmöllä lasitaiteilijaa, jolta sain ensimmäisen jouluruusuni. Silloin olin ihmeissäni, kuinka onnistun niiden kanssa. Mestari en ole vieläkään, enkä jouluruusumestariksi koskaan tulekaan. Riittää, että sitkeyteni niiden suhteen on tuottanut tulosta. Olen iloinen jokaisesta jouluruusustani. Niitä jaksan käydä ihmettelemässä kerta toisensa perään.