Sivut

keskiviikko 4. toukokuuta 2022

Vanhojen tuttujen tapaamisia

Pulstatilla vulgaris - Tarhakylmänkukka


Nämä päivät ja viikot ovat ehdottomasti sipulikasvien juhlaa. Jälleennäkeminen niiden kanssa on joka kevät täynnä iloa ja innostusta. Vanhojen tuttujen tapaamiset eivät onneksemme pääty sipulikasvien kukinnan myötä. Heräämisiä tapahtuu kiihtyvällä tahdilla ympäri puutarhaa. Puihin ja pensaisiin ilmestyy pullistelevia silmuja. Maasta ponnistaa jos jonkinlaista versoa ja kärkeä.

Alchemilla alpina - Tunturipoimulehti

Päälläni on kummallinen taipumus tyhjentyä talven aikana. Keväällä puutarhaa kiertäessäni joudun hetken hakemaan mullasta esiin nousevien kasvien nimiä. "Kovalevy" raksuttaa aikansa ja sieltä nimet taas putkahtavat esiin. Loppukesästä ongelma on poistunut. Latinankieliset nimet soljuvat helposti. Edellisenä kesänä siirretyt kasvien uudet asuinpaikatkin löytyvät jo vaivatta muistista.

Lilium martagon - Varjolilja

Joidenkin kasvien heräämistä odottaa enemmän ja toisia taasen vähemmän. Osa on odottamattakin varmoja nousijoita vuodesta toiseen. Viime kesä oli varjoliljojen juhlaa. Olen tyhjentänyt niiden siemenkotia syksyisin sinne tänne. Minusta varjolilja saa kasvaa siellä, missä se itse parhaiten viihtyy. Vasenrinne on ensimmäisiä lumesta vapautuvia alueita. Ehkä juuri siksi myös kevään ensimmäinen varjolilja nousee siellä reippaana esiin.

Crataegus 'Paul´s Secret' - Ruusuorapihlaja


Koristepuiden kukinta on joka vuosi aina yhtä suurenmoista katseltavaa. Ruusuorapihlaja minikokoisine ruusua muistuttavine kukkineen on yksi pihani parhaimpia hankintoja. Nyt se on saanut pukattua ilmoille pyöreänpalluraiset silmunsa. Viime kesänä ruusuorapihlaja kukki kesäkuun puolivälissä. Vielä ei siis ole hoppua pikkupuun alle kukkia ihailemaan.

Malus purpurea 'Royalty' - Koristeomena

Pikkupuutarhan koristeomenapuut ovat nekin heränneet. Sekä vaaleanpunainen Aamurusko että tummempikukkainen Royalty availevat lehtisilmujaan. Näiden puiden ympärillä tulen taas tänäkin keväänä pyörimään ahkerasti  kameran kanssa, jos vain muutamankin kukan jaksavat ilokseni avata. Edellisinä keväinä kukkia on riittänyt.

Alapihalle istutin toissakesänä koristeomena Makamikin. Se on selvästi hengissä ja heräämässä. Viime kesänä Makamik ei tehnyt kukan kukkaa. Toivottavasti tänä vuonna tulisi edes muutama kukka ilahduttamaan meitä.

Dicentra formosa - Pikkusydän

Pikkusydän kuuluu tarkuuvarmoihin herääjiin. Jos olisin aikoinani ymmärtänyt, kuinka aktiivinen se on valtaamaan tilaa itselleen, olisin harkinnut istutuspaikkoja tarkemmin. Onneksi se on nätti kasvi, joten en ala sen kanssa tilasta kiistelemään.

Allium schoenoprasum - Ruohosipuli


Kasvimaan kakkosena vihertää ruohosipuli. Ykköstilan vie vuosittain raparperi. Täytyykin muistaa kylvää ruohosipulia vielä lisää. Kuvittelin leikanneeni sitä riittävästi talveksi pakkaseen, mutta niin vain ehti jo tammikuussa loppua.

Mahoniassa on jo kukkanuppuja

Mahonialla oli vaikea talvi. Tai ehkä kevät oli sille talveakin vaikeampi. Suojasin ikivihreät varjostusverkoilla ajoissa. Jää ei vain näiden tyveltä meinannut sulaa millään. Muutamassa isommassa oksassa kaikki lehdet ovat harmaan käppyröitä. Leikkasin oksista pikkupätkiä nähdäkseni, onko niissä eloa. On kyllä eli nyt vain odottamaan uusien lehtisilmujen ilmaantumista. 

Samalla tavoin kävi muutama vuosi sitten. Silloin murehdin mahonioiden kohtaloa täällä blogistaniassa. Sain hyviä neuvoja ja kehotuksen kärsivällisyyteen. Kannatti antaa mahonioille mahdollisuus elpyä sen sijaan, että olisin hosuen alkanut niitä leikkaamaan matalaksi.

Euphorbia amygdaloides - Mantelityräkki


Jouluruusujen selviytyminen talvesta on kyseenalaista. Niiden tilannetta seuraan aktiivisesti. Myös mantelityräkki kuuluu mielikasveihini. Ostin sen useampi vuosi sitten puutarhamessuilta pikkuisena taimena. Viime kesänä kaivoin isoksi kasvaneen mantelityräkin ylös, jaoin sen kahtia ja siirsin Pikkupuutarhan Harkkokäytävän viereen. Molemmat näyttivät kotiutuneen uuteen asuinpaikkaansa.

Tavallisesti mantelityräkki on aikainen herääjä. Nyt pelästyin, ettei kummastakaan näy vilaustakaan. Tarkemmin tutkimalla löysin pikkuiset alut, joten saatan päästä pelkällä säikähdyksellä. Kävin varmuuden vuoksi katsomassa espoolaisen taimikaupan tarjontaa nähdäkseni, onko heillä mantelityräkkiä myynnissä. Näyttäisi olevan. Jos omani eivät jaksakaan ponnistaa kunnolla maasta. Voisin kyllä hakea pari uutta tainta, vaikka vanhat elpyvätkin. Kiva kasvi, jolle tilaa löytyy.

Anemone sylvestris - Arovuokko


Arovuokko osaa säikyttää minua joka vuosi. Syksyllä se rehottaa valtoimenaan, mutta  keväällä multa näyttää pitkään tyhjältä. Kunnes ykskaks vihreitä tuppaita alkaa poksahdella ylös. Nyt toivon arovuokolta erityisen voimallista esiinmarssia. Olen nimittäin suunnitellut sille uusia asuinsijoja - entisen lisäksi.

Prunus 'Accolade' - Koristekirsikka 'Kevätsuudelma'


Pyysin keväällä 2016 äitienpäivälahjaksi koristekirsikka Kevätsuudelman. Ja sain. Istutin sen aluksi Pikkupuutarhaan, joka osoittautui liian ahtaaksi paikaksi. Niinpä pikkupuu muutti alapihan Kiemurapenkkiin. Siellä se on kasvanut ja minä olen tietenkin odottanut pääseväni viettämään oman pihan hanamia. Viime keväänä näytti, ettei Accolade voi ollenkaan hyvin. Osa sen oksista näytti huonovointisilta, eivätkä silmut auenneet ollenkaan. Annoin kirsikalleni aikaa ja mahdollisuuden näyttää, jaksaako se jatkaa elämäänsä. Osaan oksista tuli lehdet ja muutama kukka, mutta varsin myöhään kesäkuun lopulla.

En tehnyt kirsikkapuulle mitään, kun se oli kuitenkin aika lehtevä kesän ajan. Nyt kuolleet oksat erottuvat selvästi. Puussa on myös terveitä oksia, joissa on pullistelevia silmuja. Osa taitaa olla kukkanuppuja. Accolade saa olla ja elää edelleen. Loppukesästä katson tilanteen uudelleen ja poistan kuolleet oksat.

Fritillaria meleagris - Kirjopikarililja


Kirjopikarililjojen kukinta on aluillaan. Sinne tänne nuokkuviin varsiin on ilmaantunut kukkanuppuja. Näistä kukista pidän paljon. Jaksan vuodesta toiseen ihastella kukkien erikoista kuviointia.

Iris reticulata 'Purple Hill'


Istutin viime syksynä aika paljon uusia kevätkurjenmiekkoja. Niistä ei  käytännössä kuki vielä ainutkaan. Nousussa kyllä ovat. Sen sijaan aiempina vuosina istutetut ovat jo kukassa. Luulen, että kuvan kevätkurjenmiekka on Purple Hill. Samaan penkkiin olen istuttanut myös lumikurjenmiekka Georgea, joka on väritykseltään Purple HIllin kaltainen. En siis ole varma, kumpi tämä kaveri niistä on.

Iris ret. Harmony


Vasenrinteen siniset Harmonyt menivät peuran kitaan. Yhden sentään ahmatti jätti, jotta saisin sen ikuistettua. Vappupäivän aamu alkoi järkytyksen ja kiukun merkeissä. Makkarista olohuoneeseen tullessani vilkaisin tapani mukaan pihalle. Mitä näinkään? Peurapirulainen seisoi tyynen rauhallisena yläpihan Syreenipenkissä napsimassa scilloja. Tulppaaninalut se kävi jo edellisellä viikolla syömässä.

Harkitsin hetken, kopautanko ikkunaan. En koputtanut, vaan ryntäsin pihaovesta terassille läpsyttämään käsiäni. Olisin varmasti heittänyt peuraa jollain, jos käsiini olisi sopivia esineitä sattunut. Peura sai kintut alleen ja säntäsi rinteen kautta puuvajalle. Sieltä se joko loikkasi 150 senttisen verkkoaitaporttini yli tai sitten portti oli syystä tai toisesta jo aiemmin kaatunut. 

Olen suihkuttanut Trico Gardenia mielestäni kaikkialle. Nyt olen kiertänyt Trico Gardenia suihkutellen tontin pariinkin kertaan ympäri. Ja käynyt iltaisin katsomassa, että verkkoesteet ovat pystyssä ja kiinni. Sisäänkäynnin puolella verkoilla on käytännössä mahdotonta koko aluetta suojata. Pitäisi rakentaa kunnon aita ja hommata lisäksi kaksi autojen pihaan ajamisen mahdollistavaa porttia. Jää tekemättä.

Scilla siberica - Idänsinililja


Trico Gardenista tuntuisi kuitenkin olleen hyötyä, sillä tällä jälkimmäisellä peuravierailulla tuhoja oli huomattavasti vähemmän. Jäljistä päätellen peura oli ennen scillojen syömistä pysähtynyt yläpihan matalien vuorimäntyjen luo. Se oli napsinut männyistä tuoreita latvuksia, joten tänä kesänä typistämistä on hivenen vähemmän. Lahjaksi peura jätti läjän mustia papanoita.

Pelargonium 'Rasberry Ripple'
 

En aio juuttua peurapotutukseen, vaikka menetetyt tulppaanit kismittävätkin rankasti. Elämän huippuhetkistä nauttii sitäkin enemmän, kun ne eivät ole itsestäänselvyyksiä.

Työhuoneen ikkunalla kukkivien pelaguiden kanssa odottelemme lämpimämpiä ilmoja.


31 kommenttia:

  1. Ihania jälleennäkemisiä. <3 Ruusuorapihlajalla ja koristekirsikalla 'Kevätsuudelma' on aivan ihanat kukat. Minulla ei tosin ole kumpaakaan, mutta kuvista olen niitä ihaillut. Peurat ovat harmillisia vieraita puutarhassa, mutta toki nekin ruokansa tarvitsevat. Minä näin aamulla jäniksen, onneksi kuitenkin pihamme ulkopuolella. Orapihlaja-aidan takana se näytti puputtavan ruohoa. Hätistin sen joka tapauksessa pois. Vielä en ole jaksanut käydä katsomassa, onko se vieraillut myös aidan tällä puolen. Muut perheenjäseneni sairastivat viikonloppuna mahataudin ja nyt se iski sitten minuun. Olo on aika voimaton. Onneksi tauti meni ainakin toisilla nopeasti ohi. Keskityn nyt sohvalta käsin ihailemaan toisten puutarhoja blogien kautta. Viimeisen kuvan pelargonisi tuo suloisuudellaan hymyn huulille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mahatauti on viheliäinen vieras. Lasten ollessa pieniä sitä tuntui olevan vähän väliä liikkeellä ja jostain syystä alkoi useimmiten yöllä. Vie kyllä voimat tehokkaasti. Toivottavasti alkaa jo helpottaa sinullakin.
      Kukkivat puut ovat minusta kauniita kaikki. Monta vuotta meni, ennenkuin hoksasin niitä istuttaa. Nyt alkaa jo olla mukava kokoelma, joten kukintaa tässä odottelen.

      Poista
  2. On niin hauska katsoa kuvistasi, miten silmut turpoavat ja maasta nousee vaikka minkälaisia lehtiruusukkeita. Toivottavasti aarteesi lähtevät kasvuun ja tuovat iloa kukillaan tänä kesänä.
    Peura- ja jänistuhot saavat paineet nousemaan, sitä ei voi välttää. Metsän eläimet saisivat pysyä metsässä, eivätkä tulla syömään puutarhaan istutettuja erikoisuuksia.
    George ja Purple Hill ovat hyvin samannäköisiä, mutta Purple Hill on hieman purppuraisempi. Minulla ne ovat aika lähellä toisiaan, joten sävyeron näkee helpommin. Kauniita molemmat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näyttää siltä, ettei George nouse tänä vuonna ollenkaan. Mahtoiko nousta viime vuonnakaan, kun sen istuttamisesta on jo aikaa. Purple Hill on kaunis sekin.
      Tässä vaiheessa ei voi vielä sanoa, mikä nousee ja mikä ei. Liian varhaista sanoa. Selvästi ollaan myöhässä muista keväistä. Ainakin meillä.

      Poista
  3. Mahtavua kevät kuvia! Ihan hymyilyttää kun miettii että kevät sieltä tulee 🤭
    Peura on kyllä harmillinen vieras, josko se nyt hetken edes pysyisi poissa 🙂
    Kevätkurjenmiekat ovat ihania 😍 täytyy sykayllä istuttaa itsellekin niitä enemmän!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kevätkurjenmiekkoja ei varmaan voi olla liikaa. Ehkä jatkossa panostan Katharine Hodgkiniin, kun se näyttää lisääntyvän muita paremmin.
      Peuran vierailu harmittaa, kun jokaista istuttamaansa kasvia odottaa niin innolla ja sitten joku metsän asukas käy sen hetkessä popsimassa kitusiinsa.
      Taas on sormet mullassa tehtyäni laajan pihakierroksen. Varmasti sinullakin.

      Poista
  4. Siellähän kurkistaa maasta jo vaikka mitä. Itse kiertelin tänään kotipihan pikkuisia kukkapenkkejä katselemassa ja näkyi mullakin noita kirjopikarililjojen alkuja nuppuineen. En enää edes muistanut niitä istuttaneeni syksyllä, joten kiva yllätys niiden näkyminen oli.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Monenlaista piippoa ilmestyy mukavalla vauhdilla. Tänään kevätkin tuntuu selvästi lämminneen, joten lisää on odotettavissa.
      Kirjopikarililjat ovat niin ihania shakkiruutukukkia, että niitä voisi istuttaa vaikka joka syksy lisää. Aika kivasti jopa lisääntyvät ajan kanssa.

      Poista
  5. Peurapotutus on totinen mielentila ja vakava asia, vakavasti otettava myös. Ei ole ihan helppoa niellä kiukkua siitä, että kauan odotettu kevään kukkaloisto menee ahmatin suuhun. Vähemmästäkin alkaa mielessä pulputtaa punaviinissä marinoituva peurapata. Onneksi karkote tuntuu tepsivän.
    Ihania kaikkia versoja, siellä ovat puut jo puhkeamassa pitkällä! Täällä ne ovat hitaampia, kun mereltä käy hyytävä tuuli, joka ehtii lämmetä vain lyhyen aikaa muutaman sadan metrin matkalla rannasta pihaani. Rannalla on kevään edistyminen vielä hitaampaa. Mutta mikäs kiire tässä, maan tasalla edistyy jo oikein huomattavaa vauhtia. Nyt tuntuu lämpimältä jopa.
    Aivan ihana tuo kylmänkukan kasvuunlähtö.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minussa ei ole pisaraakaan metsästäjänverta, mutta Robin Hoodmainen nuolikokoelma tai jalkajousi terassilla voisi olla tarpeen. Ehkä peurapotutus helpottaisi, kun pihakaadon jälkeen istahtaisi hyvältä tuoksuvan lihapadan ääreen. Punaviinissä marinoitu peura taatusti maistuisi. Olisin kenties hieman ymmärtäväisempi, jos yksittäinen bambi eksyisi joskus harvoin pihaan. Mutta kun noita valkohäntäpeuroja on kylällä kohta enemmän, kuin niitä kuuluisia Vilkkilän kissoja.
      Vihdoin alkaa täälläkin tapahtua maan tasolla. Vihreä voittaa pian kaiken harmauden. Puut ovat jo lähtövalmiina. Kiersin hetki sitten pihan. Tuomessa on kukkanuput, vaahtera viittä vaille valmis kukkimaan. Koivun alimmat oksat ovat niin korkealla, etten nähnyt, olisiko niissä hiirenkorvia.
      Tänään on selvästi lämpimämpää. Pihahommissa piti heittää jo takkikin pois. Ja rinteestä löytyi äsken kolmaskin kylmänkukka. Olisiko se kaivattu punainen?

      Poista
  6. Keväällä on aina yhtä ihana seurata kukkapuita ja katsoa olisiko joku silmun näköinen kenties sittenkin nuppu. Etenkin kun odottelee ekaa kukintaa. Makamikin ostin viime vuonna, ei taida vielä kukkia sillä jänikset olivat ylttäneet verkon yli napsimaan oksia ja minä lyhensin latvan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, kohta kirsikasta putoaa oksa kokonaan pois, kun käyn joka päivä sen silmuja vahtaamassa. Vietävän jänikset, olisivat voineet syödä jotain metsän puuta sinun Makamiksi sijaan.

      Poista
  7. Vastaukset
    1. Näitä näkymiä olen odottanut niin kovasti, että pian olen vihreästä sekaisin. Ei haittaa, onnellinen olotila sekin.

      Poista
  8. Siellä on alkamassa puutarhan ruuhkakuukaudet 🌹😁

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todella ruuhkakuukaudet. Vuorokaudesta loppuu tunnit, kun ei haluaisi tulla illalla sisälle. No, talvella saa taas lepäillä koko kesän edestä.

      Poista
  9. Sinulla on siellä jo paljon silmälle niin mieluisten kasvien esiinmarssia. Kyllä kevät on ihanaa aikaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Silmäniloa ilmestyy nyt jatkuvasti lisää ja näkymät paranevat päivä päivältä. Nautin valtavasti keväästä.

      Poista
  10. Peurojen kanssa eläminen kuullostaa raastavalta! Kotipihalla niitä ei vielä ole näkynyt, mutta mökkimetsissä ja järvenjäällä juoksentelevat liukkaasti. Menneenä talvena löysivät ensimmäisen kerran alppiruusut ja latvoja nuppuinneen oli kadonnut parempiin suihin. Onneksi sinulla on vehreä piha, joten ehkä ne eivät enää kesällä häiriköi siellä vaan hakevat ruokansa muualta. Kirjopikarililjat ovat jo nuppuasteella, siellä on kevät pitkällä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Peuravierailut harmittavat suuresti. Miten saisi niiden päähän taottua, että olen jokaisen kasvin ilolla ja vaivalla istuttanut. Enkä soisi jonkun sorkkaeläimen niitä sitten popsivan pois näköpiiristäni.
      Paljon kuulee kommentteja, etteivät peurat syö sitä tai tätä. Kaikki niille näyttää kelpaavan. Äidin hautausmaalla katoavat marjakuusetkin peurojen kitaan. Mökkipihasi rhodon nuput maistuivat varmaan peuran suussa keväiseltä tankoparsalta.
      Kevät on vihdoin alkanut edistyä vauhdilla. Nyt sitten jännätään, mitä mistäkin nousee.

      Poista
  11. Ollaan hyvin samassa kasvun vaiheessa täällä Lohjalla. Juuri äsken huomasin nuo arovuokon tupsut ja olivat juuri saman kokoisia kuin kuvassasi.
    Minulla ovat olleet nyt kiusana myyrät. Talven aikana on taas syöty kaikki tulppaanit säleikköaidan alta ja samalla ilmeisesti myös useampi puu on mennyttä. Kyllä tulee kallis aita kun joka kesä saa siihen omenapuita uusia😕 Vaan jospa Saimi nyt saisi vähän edes hätyyteltyä noita myyriä, ainakin on suuresti kiinnostunut niiden jättämistä koloista ja kaivaa niitä innoissaan😻

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meiltä ei pitkää matkaa Lohjalle olekaan. Tosin Lohjanharju varmaan vaikuttaa teidän nurkilla enemmän säähän.
      Että pitääkin olla tuholaisia ärsyttämässä paratiiseissamme. Tulppaanien menetyksen vielä kestäisi, mutta omenapuiden myyrätuhot harmittavat jo isommin - ja käyvät ajan mittaan myös kukkarolle. Toivottavasti Saimi jaksaa ahkeroida myyräkolojen kaivamisessa. Ehkä pitäisi toimittaa tyttären toinen kissa Saimin avuksi. Nemosta on tullut taitava metsästäjä.

      Poista
  12. Sinulla on siellä tulossa vaikka mitä ihanaa. Minä olen ollut ihan jumissa niiden kanien vierailun jäljiltä. Onneksi niitä ei näkynyt kun tiistaina kävimme mökillä. Peurat on kyllä viheliäitä ne saavat nopeasti tuhoja aikaan ja laajalta alueelta se ollaan huomattu ja hyppäävät kyllä helposti 150 cm aidan yli jos on pakko. Meillä onneksi ei ole vielä puutarhan puolelle hypännyt. Meillä mökillä jotenkin on kevät pysähtynyt. Tiistaina tuli rakeita kun olimme hetken pihalla. Minulla on myös valkoista pikkusydäntä se ei ole niin kova leviämään. Molemmat koristeomenapuut on minullakin hengissä. Koristekirsikkaa on anopilla vaikka kuinka paljon tekevät juurivesoja. Lajike nimikettä en tiedä mutta kukkivat valkoisin kukin. Ajattelin tuoda niitä muutaman taimen kun käymme siellä niitä siellä kun on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paljon kaikenlaista on jo hereillä ja heräämässä. Vesisade ja lämpö edesauttaisivat kehitystä. Säätiedotuksen mukaan sellaista olisi tiedossa. Muuten tuntuu, että tämä on kaikin tavoin hidas kevät. Hiutaleita ja rakeita satoi meilläkin muutama päivä sitten.
      Olisiko anoppisi valkokukkainen pilvikirsikka? Meillä kriikunat tekevät paljon juurivesoja. Nurmikolla se ei haittaa, kun vesat voi ajaa leikkurilla lyhyeksi. Sen sijaan yläpihalla kriikuna pukkaa vesoja kukkapenkkiin. Sieltä niitä onkin huomattavasti vaikeampi saada pois. Tarvitaan lapiota ja silloin myös perennat ovat vaarassa.
      Toivottavasti kanit eivät tehneet peruuttamattomia tuhoja. Mitä tahansa villieläimet puutarhassa syövätkin, se harmittaa. Ei voi mitään.

      Poista
  13. Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  14. Peuratuhot ovat niin kurjia, kun niille maistuu vaikka mikä. Onneksi olet nyt saanut pitää kasvisi. Keväällä joudun minäkin hakemaan kasvien nimiä, kun osa tuntuu kadonneen mielestä yhtä tehokkaasti kuin niiden olinpaikatkin. Naapurillani oli hyvä muistikuvat, että olen tietystä kukkapenkistä puhunut useaan otteeseen viime kesänä ja kertonut, mitä kasveja olen sinne istuttanut. Nyt tänä keväänä löi aivan tyhjää. Muistin aluksi ehkä vain yhden tai kaksi kasvia ennen kuin alkoi tulla muitakin kasveja mieleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla on muistini tueksi listoja, joihin olen kirjannut kasvien istutukset ja siirrot. Eipä niitä listoja kuitenkaan tule mukana kuljetettua, joten näin keväällä moni kasvin nimi ja paikka on ainakin hetken kadoksissa. Aika hauskaa, että voit kysyä naapurilta oman pihamaasi kasveista. Sitä kikkaa voisi kokeilla itsekin.

      Poista
  15. Ihana, ihana kevät ja kasvun voiman ihme! <3 Hyvää viikonloppua Sinulle! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa minustakin. En jaksa kyllin ihastella kevään ilmiöitä. Sinulle myös hyvää viikonloppua!

      Poista
  16. Kevät ja kasvu on teillä jo tosi pitkällä. Täällä tuntuu kaikki vielä olevan heräämisen vaiheessa ja maa huokuu vielä kylmyyttä ja märkää.
    Tosin maa on myös kuivaa ja lauantain sade teki hyvää uudelle kasvulle. Tsempit kaikille piipoille ja kukkasilmuille. ♥ ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viikonloppuna puutarhan herääminen sai uutta vauhtia. Edelleen täälläkin on vielä kovin paljasta ja koleus huokuu maasta. Maltti ei kuulu hyveisiini ja kasvua odotellessa meinaa kärsivällisyys loppua tykkänään.

      Poista

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!