Vanhojen tuttujen tapaamisia

Pulstatilla vulgaris - Tarhakylmänkukka

Nämä päivät ja viikot ovat ehdottomasti sipulikasvien juhlaa. Jälleennäkeminen niiden kanssa on joka kevät täynnä iloa ja innostusta. Vanhojen tuttujen tapaamiset eivät onneksemme pääty sipulikasvien kukinnan myötä. Heräämisiä tapahtuu kiihtyvällä tahdilla ympäri puutarhaa. Puihin ja pensaisiin ilmestyy pullistelevia silmuja. Maasta ponnistaa jos jonkinlaista versoa ja kärkeä.

Alchemilla alpina - Tunturipoimulehti

Päälläni on kummallinen taipumus tyhjentyä talven aikana. Keväällä puutarhaa kiertäessäni joudun hetken hakemaan mullasta esiin nousevien kasvien nimiä. "Kovalevy" raksuttaa aikansa ja sieltä nimet taas putkahtavat esiin. Loppukesästä ongelma on poistunut. Latinankieliset nimet soljuvat helposti. Edellisenä kesänä siirretyt kasvien uudet asuinpaikatkin löytyvät jo vaivatta muistista.

Lilium martagon - Varjolilja

Joidenkin kasvien heräämistä odottaa enemmän ja toisia taasen vähemmän. Osa on odottamattakin varmoja nousijoita vuodesta toiseen. Viime kesä oli varjoliljojen juhlaa. Olen tyhjentänyt niiden siemenkotia syksyisin sinne tänne. Minusta varjolilja saa kasvaa siellä, missä se itse parhaiten viihtyy. Vasenrinne on ensimmäisiä lumesta vapautuvia alueita. Ehkä juuri siksi myös kevään ensimmäinen varjolilja nousee siellä reippaana esiin.

Crataegus 'Paul´s Secret' - Ruusuorapihlaja

Koristepuiden kukinta on joka vuosi aina yhtä suurenmoista katseltavaa. Ruusuorapihlaja minikokoisine ruusua muistuttavine kukkineen on yksi pihani parhaimpia hankintoja. Nyt se on saanut pukattua ilmoille pyöreänpalluraiset silmunsa. Viime kesänä ruusuorapihlaja kukki kesäkuun puolivälissä. Vielä ei siis ole hoppua pikkupuun alle kukkia ihailemaan.

Malus purpurea 'Royalty' - Koristeomena

Pikkupuutarhan koristeomenapuut ovat nekin heränneet. Sekä vaaleanpunainen Aamurusko että tummempikukkainen Royalty availevat lehtisilmujaan. Näiden puiden ympärillä tulen taas tänäkin keväänä pyörimään ahkerasti  kameran kanssa, jos vain muutamankin kukan jaksavat ilokseni avata. Edellisinä keväinä kukkia on riittänyt.

Alapihalle istutin toissakesänä koristeomena Makamikin. Se on selvästi hengissä ja heräämässä. Viime kesänä Makamik ei tehnyt kukan kukkaa. Toivottavasti tänä vuonna tulisi edes muutama kukka ilahduttamaan meitä.

Dicentra formosa - Pikkusydän

Pikkusydän kuuluu tarkuuvarmoihin herääjiin. Jos olisin aikoinani ymmärtänyt, kuinka aktiivinen se on valtaamaan tilaa itselleen, olisin harkinnut istutuspaikkoja tarkemmin. Onneksi se on nätti kasvi, joten en ala sen kanssa tilasta kiistelemään.

Allium schoenoprasum - Ruohosipuli

Kasvimaan kakkosena vihertää ruohosipuli. Ykköstilan vie vuosittain raparperi. Täytyykin muistaa kylvää ruohosipulia vielä lisää. Kuvittelin leikanneeni sitä riittävästi talveksi pakkaseen, mutta niin vain ehti jo tammikuussa loppua.

Mahoniassa on jo kukkanuppuja

Mahonialla oli vaikea talvi. Tai ehkä kevät oli sille talveakin vaikeampi. Suojasin ikivihreät varjostusverkoilla ajoissa. Jää ei vain näiden tyveltä meinannut sulaa millään. Muutamassa isommassa oksassa kaikki lehdet ovat harmaan käppyröitä. Leikkasin oksista pikkupätkiä nähdäkseni, onko niissä eloa. On kyllä eli nyt vain odottamaan uusien lehtisilmujen ilmaantumista. 

Samalla tavoin kävi muutama vuosi sitten. Silloin murehdin mahonioiden kohtaloa täällä blogistaniassa. Sain hyviä neuvoja ja kehotuksen kärsivällisyyteen. Kannatti antaa mahonioille mahdollisuus elpyä sen sijaan, että olisin hosuen alkanut niitä leikkaamaan matalaksi.

Euphorbia amygdaloides - Mantelityräkki

Jouluruusujen selviytyminen talvesta on kyseenalaista. Niiden tilannetta seuraan aktiivisesti. Myös mantelityräkki kuuluu mielikasveihini. Ostin sen useampi vuosi sitten puutarhamessuilta pikkuisena taimena. Viime kesänä kaivoin isoksi kasvaneen mantelityräkin ylös, jaoin sen kahtia ja siirsin Pikkupuutarhan Harkkokäytävän viereen. Molemmat näyttivät kotiutuneen uuteen asuinpaikkaansa.

Tavallisesti mantelityräkki on aikainen herääjä. Nyt pelästyin, ettei kummastakaan näy vilaustakaan. Tarkemmin tutkimalla löysin pikkuiset alut, joten saatan päästä pelkällä säikähdyksellä. Kävin varmuuden vuoksi katsomassa espoolaisen taimikaupan tarjontaa nähdäkseni, onko heillä mantelityräkkiä myynnissä. Näyttäisi olevan. Jos omani eivät jaksakaan ponnistaa kunnolla maasta. Voisin kyllä hakea pari uutta tainta, vaikka vanhat elpyvätkin. Kiva kasvi, jolle tilaa löytyy.

Anemone sylvestris - Arovuokko

Arovuokko osaa säikyttää minua joka vuosi. Syksyllä se rehottaa valtoimenaan, mutta  keväällä multa näyttää pitkään tyhjältä. Kunnes ykskaks vihreitä tuppaita alkaa poksahdella ylös. Nyt toivon arovuokolta erityisen voimallista esiinmarssia. Olen nimittäin suunnitellut sille uusia asuinsijoja - entisen lisäksi.

Prunus 'Accolade' - Koristekirsikka 'Kevätsuudelma'

Pyysin keväällä 2016 äitienpäivälahjaksi koristekirsikka Kevätsuudelman. Ja sain. Istutin sen aluksi Pikkupuutarhaan, joka osoittautui liian ahtaaksi paikaksi. Niinpä pikkupuu muutti alapihan Kiemurapenkkiin. Siellä se on kasvanut ja minä olen tietenkin odottanut pääseväni viettämään oman pihan hanamia. Viime keväänä näytti, ettei Accolade voi ollenkaan hyvin. Osa sen oksista näytti huonovointisilta, eivätkä silmut auenneet ollenkaan. Annoin kirsikalleni aikaa ja mahdollisuuden näyttää, jaksaako se jatkaa elämäänsä. Osaan oksista tuli lehdet ja muutama kukka, mutta varsin myöhään kesäkuun lopulla.

En tehnyt kirsikkapuulle mitään, kun se oli kuitenkin aika lehtevä kesän ajan. Nyt kuolleet oksat erottuvat selvästi. Puussa on myös terveitä oksia, joissa on pullistelevia silmuja. Osa taitaa olla kukkanuppuja. Accolade saa olla ja elää edelleen. Loppukesästä katson tilanteen uudelleen ja poistan kuolleet oksat.

Fritillaria meleagris - Kirjopikarililja

Kirjopikarililjojen kukinta on aluillaan. Sinne tänne nuokkuviin varsiin on ilmaantunut kukkanuppuja. Näistä kukista pidän paljon. Jaksan vuodesta toiseen ihastella kukkien erikoista kuviointia.

Iris reticulata 'Purple Hill'

Istutin viime syksynä aika paljon uusia kevätkurjenmiekkoja. Niistä ei  käytännössä kuki vielä ainutkaan. Nousussa kyllä ovat. Sen sijaan aiempina vuosina istutetut ovat jo kukassa. Luulen, että kuvan kevätkurjenmiekka on Purple Hill. Samaan penkkiin olen istuttanut myös lumikurjenmiekka Georgea, joka on väritykseltään Purple HIllin kaltainen. En siis ole varma, kumpi tämä kaveri niistä on.

Iris ret. Harmony

Vasenrinteen siniset Harmonyt menivät peuran kitaan. Yhden sentään ahmatti jätti, jotta saisin sen ikuistettua. Vappupäivän aamu alkoi järkytyksen ja kiukun merkeissä. Makkarista olohuoneeseen tullessani vilkaisin tapani mukaan pihalle. Mitä näinkään? Peurapirulainen seisoi tyynen rauhallisena yläpihan Syreenipenkissä napsimassa scilloja. Tulppaaninalut se kävi jo edellisellä viikolla syömässä.

Harkitsin hetken, kopautanko ikkunaan. En koputtanut, vaan ryntäsin pihaovesta terassille läpsyttämään käsiäni. Olisin varmasti heittänyt peuraa jollain, jos käsiini olisi sopivia esineitä sattunut. Peura sai kintut alleen ja säntäsi rinteen kautta puuvajalle. Sieltä se joko loikkasi 150 senttisen verkkoaitaporttini yli tai sitten portti oli syystä tai toisesta jo aiemmin kaatunut. 

Olen suihkuttanut Trico Gardenia mielestäni kaikkialle. Nyt olen kiertänyt Trico Gardenia suihkutellen tontin pariinkin kertaan ympäri. Ja käynyt iltaisin katsomassa, että verkkoesteet ovat pystyssä ja kiinni. Sisäänkäynnin puolella verkoilla on käytännössä mahdotonta koko aluetta suojata. Pitäisi rakentaa kunnon aita ja hommata lisäksi kaksi autojen pihaan ajamisen mahdollistavaa porttia. Jää tekemättä.

Scilla siberica - Idänsinililja

Trico Gardenista tuntuisi kuitenkin olleen hyötyä, sillä tällä jälkimmäisellä peuravierailulla tuhoja oli huomattavasti vähemmän. Jäljistä päätellen peura oli ennen scillojen syömistä pysähtynyt yläpihan matalien vuorimäntyjen luo. Se oli napsinut männyistä tuoreita latvuksia, joten tänä kesänä typistämistä on hivenen vähemmän. Lahjaksi peura jätti läjän mustia papanoita.

Pelargonium 'Rasberry Ripple'

 

En aio juuttua peurapotutukseen, vaikka menetetyt tulppaanit kismittävätkin rankasti. Elämän huippuhetkistä nauttii sitäkin enemmän, kun ne eivät ole itsestäänselvyyksiä.

Työhuoneen ikkunalla kukkivien pelaguiden kanssa odottelemme lämpimämpiä ilmoja.