Talviaikaan

 
Taas on se hetki, jolloin kellon viisareita siirretään tunti taaksepäin. Virallinen talviaikaan siirtyminen tapahtuu 30.10. sunnuntaivastaisena yönä klo 4.00. Aamulla on jonkun aikaa valoisampaa ja illalla taasen pimeys laskeutuu aikaisemmin. Eiköhän me taas tämä pimeä aika selätetä. Alkuun vaikka kynttilöitä sytyttämällä ja mieltä virkistämällä, kuka milläkin tavoin.

Omaa mieltäni virkistin uudella pöytäliinalla. Pentikin Neilikka-kangas on sopivan rauhallinen ja kaunis. Sen värimaailma istuu mainiosti valko-harmaaseen keittiöömme. Tekstiilejä vaihtamalla saa kotiin kivasti uutta ilmettä. Verhojen ompelu on minusta aika tympeää hommaa, joten lähinnä vaihdan keittiössä pöytäliinaa ja olohuoneessa tyynynpäällisiä.

Olohuoneessakin siirryin syystunnelmiin. Italian reissulta ostin kolme värikästä tyynynpäällistä, jotka sopivat hyvin vanhoihin viininpunaisiin päällisiin.

Vaihteluksi sukankutimille tein Novitan Talvi-lehdestä lapsen puseron. Ihan ei tulllut samanlaista, koska unohdin seurata ohjetta riittävän tarkasti. Ehdin kutoa yläosaa jo niin pitkälle, että ohjeen mukaisen nappilistan tekemiseksi olisin joutunut purkamaan. Ratkaisin ongelman tekemällä normaalin resorin kaula-aukkoon. 

Lankakaan ei ole ohjeen mukaista, vaan perinteistä 7veikkaa. En löytänyt naapurikylän lukuisista kaupoista Woolly wool -lankaa tai vastaavan vahvuista muuta lankaa. Pusero on 80-86 cm eli ipanan yksilöllisestä koosta riippuen 1-2 -vuotiaalle. Saattaa olla, että ystävän tyttärenpoika saa tämän neuleen.

Etsimäni langan sijasta löysin Novitan Nummi-lankaa, jota on viitenä sävynä. Ostin kokeeksi marjapuuron punaista (948 Kelo), johon yhdistin yksivärisen viininpunaisen käyttäen varressa kerrosrivinousua. 

Seuraavaksi oli tarkoitus tehdä jotain luonnonvalkoisesta (945 Huurre) Nummi-langasta. Taidan kuitenkin jatkaa kesällä aloitettua jämälankojen tuhoamisprojektia. Suunnitelmana on viedä hoivakotiin isän osaston muille asukkaille villasukkia jouluksi.

 Mukavaa alkavaa viikkoa ja marraskuuta kaikille!

Pihatöitä ajankuluksi

 
Kuura-aamuja ei montaa ole vielä tänä syksynä ollut. Maanantain -4.5℃ asteen pakkanen taitaa olla vasta kolmas meidän nurkilla. Aurinkoiset ja lämpimät päivät ovat poistaneet lähestyvän talven kokonaan mielestä. Siellä ne kuitenkin vaanivat aivan nurkan takana; liukkaat tiet, pimeys ja toistuvat lumityöt.

Sorbus ulleungensis 'Dodong' - Tuurenpihlaja

Komeat ruskavärit ovat ilahduttaneet pitkään. Vieläkin ikkunasta katsoessa jokunen koivu loistaa kullankeltaisena. Tuurenpihlajan oranssinpunaista syysasua olen hehkuttanut kerta toisensa jälkeen. On se vaan niin hieno ruskapuu. Sitä katsellessa kiitän itseäni, että monen vuoden himmailun jälkeen olen ymmärtänyt panostaa myös puutarhan syksyisen olemuksen esille tuomiseen. Ruskaväreihin sonnustautuneita kasveja istuttamalla kasvukausi venyy loppupäästään samoin kuin sipulikasvien avulla alku varhaistuu.

Kotipihan tuurenpihlajista alapihan kaveri on pudottanut kaikki lehtensä. Viikonloppuna myös huoltopihan Tuure päätti ryhtyä samaan operaatioon. Pian puu on täysin alaston, vaan ehtipä se paistatella huomioni kohteena pitkän aikaa. Uudelleen sitten taas ensi vuonna.

Minun on ollut kohtuullisen helppo tarttua ikäviinkin tehtäviin. Jotkut hommat on vaan tehtävä. Mitä nopeammin ne saa pois päiväjärjestyksestä, sen parempi. Tänä syksynä laiskuus tai aloitekyvyttömyys on ollut kuitenkin ennenkuulumattoman voimakasta. Olen toki siivonnut pihaa ja puutarhaa säälliseen malliin. Mutta muuten olen sulkenut silmäni monilta toimenpiteiltä. Sunnuntaina joku kummallinen aktiivisuuspiikki iski yllättäen. Sen seurauksena lähdin alapihalle kitkemään rikkaruohoja. Runsaan kahden tunnin aikana sain kitkettyä Kiemurapenkin, Hortensiapenkin, Ovaalipenkin sekä marjapensaiden ja hedelmäpuiden alustat. Kuskasin monta ämpärillistä rikkoja kompostiin.

Työ jäi kesken, mutta olin erittäin tyytyväinen työni tuloksiin. Tulipa oltua ulkona hyötyliikunnan merkeissä. Sääennusteissa luvataan tämän yhden pakkasyön jälkeen taas lämpötiloja +10℃ asteen molemmin puolin, joten hyviä kitkemishetkiä on edelleen tarjolla.

Anemone tomentosa Ropustissima - Hopeasyysvuokko

Istutusalueilta en kovin paljon mitään pois nyhtänyt. Lähinnä nurmelta eksyneet apilat ja ruohotuppaat ja voikukat. Lemmikin lehtiä ja sormustinkukan ruusukkeita on paljon, mutta niistä jätin suurimman osan. Vain kanttausurista otin pois.

Jo loppukesästä huomasin Kiemurapenkin syysvuokon olevan sittenkin elossa. Se ei keväällä ilmestynyt tavalliseen tapaan. Eikä myöskään kukkinut tänä vuonna. Ehdin olla hyvin pahoillani menetyksestä, sillä monen monta syysvuokkoa istutin ennen kuin sain tämän yhden menestymään. Nyt toivon tulevan talven olevan hellä syysvuokolleni, jotta saisin sen kukintaa jälleen ihailla.

Vuosi sitten huomasin syysvuokon tehneen siementaimia. Yhden siirsinkin väljempään tilaan, mutta tänä kesänä ei sekään herännyt. Nyt löysin uuden taimen. Se kasvaa likimain kanttausurassa, mutta en lähtenyt sitä nyt kaivamaan ylös ja siirtämään jonnekin toisaalle. Olkoon tuossa. Jos se ilmestyy esille ensi keväänä, paikan vaihto on ajankohtainen.

Colchicum cilicicum 'Purpureum' - Turkinmyrkkylilja

Syyspenkin turkinmyrkkyliljatkin ovat vihdoin ponnistaneet mullan pinnalle. Aika moni myrkkylilja jäi tänä syksynä nousematta. Siksi näiden turkinmyrkkyliljojen kohtaaminen tuntuu mukavalta. Ne ovat jopa lisääntyneet.

Viola odorata - Tuoksuorvokki

Tuoksuorvokit kukkivat varsin vaisusti tällä kasvukaudella. Nyt löytyi muutama sininen kukka. Ehkä niiden kukintavoima hupeni aluevaltauksiin. Aika väljästi istuttamani taimituppaat ovat kasvaneet toisiinsa kiinni ja kurottavat ympärille. Toiveissani onkin tuoksuorvokkien matto omenapuun alle.

Hydrangea arborescens 'Annabelle' - Pallohortensia

Pallohortensiat kukkivat kauniisti ja pitkään. Nyt niiden kukinnot ovat jo muuttuneet ruskeiksi ja osa painaa päänsä kohti maata. Paitsi tämä yksi, joka mattimyöhäisenä kukkii vasta nyt.

Vinca minor - Pikkutalvio

Muitakin myöhäisherännäisiä puutarhasta näköjään löytyy. Makkaripenkin pikkutalvio vähät välittää lähestyvästä talvesta. Ei sentään muut, vain tämä yksi.

Silene uniflora 'Weisskehlchen' - Merikohokki

Kuvan merikohokki on asustanut Vasenrinteen yläosassa, aivan portaiden vieressä muutaman vuoden. Se on jäänyt verikurjenpolven alle ja maanpeiteruusu Sommerwindin jalkoihin. Kesällä kaivoin merikohokin pois, jaoin sen kahtia ja istutin taimet syysomenan alle. Kylläpä kasvi on virkistynyt saatuaan tilaa ja valoa ympärilleen. Kukkiikin parhaillaan. Pitäisi enemmänkin harrastaa tällaisia pelastustoimia, eikä vain olkia kohautellen kävellä kasvien kärsimysten ohi.

Fragaria x Comagaria 'Pink Panda' - Koristemansikka (meniköhän uusi nimi oikein?)

Koristemansikka on kovasti levinnyt. Olen istuttanut taimia useampaan paikkaan. Enimmäkseen se tekee pitkiä rönsyjä, joiden avulla kasvi kurkottaa valtaamaan uusia asuinsijoja. En ole kokenut kasvia millään tavoin haitaksi, sillä vääristä paikoista rönsyt on helppo kiskaista pois. Mieluummin tällainen nättinä kukkiva kasvi, kuin joku muu riesaksi yltyvä hömelö.

Saaripalstan Sailan alkusyksyn postauksessa (tai oikeastaan postauksen kommentissa) oli maininta koristemansikan uudesta nimestä. Koitin googlettaa enemmän tietoa, mutta köyhin tuloksin. Saa siis korjata, jos kirjoitin nimen väärin.

Polemonium caeruleum - Lehtosinilatva

Jostain syystä en ole koskaan saanut lehtosinilatvan sinistä versiota menestymään. Valkoinen sen sijaan on aivan villinä valkeakuulaan alla. Vaikka sanoin, että rikkaruohoja kitkiessäni jätin istutusalueet melko lailla rauhaan, oli näitä lehtosinilatvan taimia pakko väkisinkin jokunen kuskata kompostiin. Ovat kukkineet koko kesän ja kukkivat yhä.

Pari viikkoa sitten kaupassa käydessäni näin käytävällä lähinnä tyhjiä syyssipulien myyntilaatikoita. Ymmärrän, että olivat tyhjiä. Punaiset alelaput näkyivät jo kauas. Vaihtoehdot olivat vähissä. Otin pussilliset Carnaval de Rio- ja Purple Dream -tulppaaneja sekä yhden pussin pallerolaukkaa. Ne ovat olleet maassa jo runsaan viikon.

Campanula patula - Harakankello

Harakankellot ovat kukkineet puutarhassani siellä täällä iloisesti koko kesän. Eräs kylmyyttä uhmaava harakankello kukkii edelleen naapurin aidan kupeessa. Näiden seuraavan kesän asuinpaikkaa näyttää olevan mahdoton ennustaa. Nousevat mistä lystäävät, mutta se ei minua haittaa. Kiva, että tällaiset luonnonkukat tulevat puutarhaani ihan omin avuin.

Clematis alpina Purple Dream - Tarha-alppikärhö

Tarha-alppikärhö Purple Dream kukki kesällä runsaammin kuin koskaan. Pidän paljon sen pörröisistä siemenhahtuvapalloista. Hiidenkiven puutarhassa -blogin jutun luettuani pohdin, josko kokeilisin kärhön siemenkasvatusta. Yhden hahtuvapallon jo riivin auki nähdäkseni, onko siellä siemeniä. Olihan siellä, joskin niiden kypsyysasteesta en osaa sanoa mitään. Aina voi kokeilla. Parhaassa tapauksessa saan uusia tarha-alppikärhöjä.

Omenapuiden alla pikkuiset orvokit ovat kukkineet koko kesän. Rikkaruohoja kitkiessäni löysin Huvituksen alta muita isomman orvokin eli tämä on luultavasti jonkun kesäkukkaostokseni jälkeläisiä.

Pari viikkoa sitten sain vihdoin hankittua kanervat näihin korkeisiin sisäänkäynnin ruukkuihin. Kaivoin verililjapuut pois kanervien tieltä ja vein ne autotalliin. Saavat olla siellä, kunnes tulee oikein kunnon pakkasia. Silloin lämmittämättömässä autotallissa mittari painuu nollaan ja verililjapuut saavat muuttaa kellariin. Nämä muratit jätin ruukkuihin. Muut olen kaivanut lavakaulukseen, josko siellä talvehtisivat. Leutoina talvina muratit ovat pysyneet noissa ruukuissa hengissä ja lähteneet kevään tullen uuteen kasvuun.

Kuura-aamuja ei vähään aikaan täällä etelässä ole odotettavissa. Vesisateita sen sijaan usealle päivälle. Onneksi puutarha on jo päällisin puolin valmistettu kohtaamaan talvi. Peurat ovat jälleen aktivoituneet vierailemaan pihapiirissä. Niinpä käyn vielä jokusen verkon virittämässä, kun vihdoin pari rullaa rautakaupasta löysin (tosin vain 100-senttisiä, mutta ovat nekin avuksi).

Kuura-aamu 19.10.2022

Lokakuu lähenee loppuaan ja viikonloppuna siirrymme jälleen talviaikaan. Mukavaa viikon jatkoa kaikille!

Kuusi kuvaa kesästä -haaste

Pulsatilla vulgaris 'Alba' - Tarhakylmänkukka 13.5.

Tulplasti terapiaa -blogin Pirjo heitti jälleen odotetun Kuusi kuvaa kesästä -haasteen. Jo kymmenes kerta, joten haasteesta on tullut perinne. Aihe on vapaa. Päätin lähestyä haastetta menneen kesän kuumimpina aiheina mieleen jääneillä asioilla.

Talvi oli asuinhistoriamme vaikeimpia, koska vuorottelevat vesi- ja lumisateet kerrostivat pihamaalle ja puutarhaan järkyttävän jääkerroksen. Kevään koleus jatkui pitkälle, eikä jää meinannut millään sulaa. Moni kasvi menehtyi talven kurimukseen. Selviytyjiä riitti jopa yllätyksiin saakka. Joka vuosi kevät ja kesä ovat yhtä odotettuja. Tänä vuonna valo ja lämpö tuntuivat entistä hienommilta.

Malus 'Makamik' - Koristeomena 5.6.

 
Koristeomenapuut eivät pettäneet rankankaan talven jälkeen. Aamuruskon, Royaltyn ja Musta Rudolfin joka keväisestä kukkarunsaudesta lumoutuneena odotin jännityksellä loppukesästä 2020 istutetun Makamikin kukintaa. Se palkitsi odotukseni täydellisesti.

Lathyrus odoratus - Tuoksuherneet 10.7.

Tuoksuherneitä olen toki kasvattanut lähes joka kesä. Parin viime vuoden ajan ruotsalaisen Cecilia Wingårdin ohjeita noudattaen. Aiemmin olen istuttanut tuoksuherneet isoihin ruukkuihin. Nyt istutin hyvin kasvun alkuun lähteneet taimet kasvihuoneen viereen lavakaulukseen. Sepä olikin onnistunut ratkaisu, sillä isommasta multatilasta innostuneet tuoksuherneet kasvoivat ja kukkivat koko kesän kerrassaan upeasti. Lavakauluksen multakaan ei kuivunut yhtä helposti, kuin yksittäisessä ruukusssa.

Tyttären  kissa Nemo 2.7.

 
Taatusti kesän mieleenpainuvin asia on hoitokissa Roopen pitkäksi venähtänyt karkumatka. Tyttären kissat Loki ja Nemo olivat heinäkuun alussa meillä hoidossa. Niiden kanssa kaikki sujui hyvin, sillä Nemon taidot ovien avaamisessa ovat tullut meille tutuiksi. Sen sijaan veljenvaimon Roopen suhteen minä onneton luotin liiaksi kissan arkuuteen. Roopen onnistui livahtaa keittiön ikkunasta ulos, jolloin karkuretki venyi kuuden viikon pituiseksi.

Nuo viikot kuluivat enemmän tai vähemmän etsimisen, huolen ja lamaannuksen merkeissä. Puutarhan hoitaminen ja kesästä nauttiminen jäi väkisinkin. Koitettiin vain selviytyä arkisista hommista ja ylenpalttisesta kuivuudesta. Vihdoin Roope löytyi, laihtuneena ja punkkisena, mutta löytyipä kuitenkin. Kivi putosi sydämeltä mahdollistaen loppukesästä nauttimisen.

Helianthus annuus - Auringonkukat 30.8.

Kesää, kuten koko vuotta on leimannut Ukrainan sota. Vakava tilanne on jatkuvasti esillä uutisissa ja on se myös mielessä. Olen joskus ostanut pussillisen puna-auringonkukan siemeniä. Laitoin keväällä muutaman siemenen multaan ja niistä kasvaneet kolme tainta istutin kasvimaan kupeeseen. Kaksi kolmesta oli pussin mukaisia puna-auringonkukkia, mutta kolmas keltainen. Auringonkukat venyivät mittaa 2,5 metriin näkyen siten myös puistossa liikkujoille. Niinpä kasvimaallani seisoi koko kesän kannanotto meitä kaikkia järkyttävään tilanteeseen. Auringonkukka on Ukrainan kansalliskukka.

Clematis Texensis-ryhmä Princess Kate 'Zoprika' - Tarhalyhtykärhö 30.8.

Ihmisen silmä ja sielu kaipaavat ja tarvitsevat kauneutta ravinnokseen. Tällainen silmänilo omassa puutarhassani on tänä kesänä ollut tarhalyhtykärhö Princess Kate. Olen istuttanut Katen kolme kertaa, mutta vasta tämä vuosi sitten istuttamani kärhö päätti selvitä talvesta, kasvaa ja kukkia. Kyllä olenkin hänen ympärillään pörrännyt niin kameran kanssa kuin ilmankin. Ihastuneena ja ilahtuneena. Köynnöksen kaunis ja runsas kukinta on jatkunut aina tänne lokakuulle saakka. Kunpa saisin nauttia tämän kärhön kauneudesta seuraavinakin kesinä.

Kiitos jälleen kerran Pirjolle tästä kivasta haasteesta, jota laatiessa saa oivallisen tilaisuuden pureutua menneen kesän valoon ja lämpöön, kukkien kauneuteen ja kasvien vehreyteen. Haastan tapani mukaan seuraavat blogit:

Navettapiian Puuhamaa
Saaripalsta
Vaalean Vihreää

Haasteen säännöt:

- julkaise kuusi kuvaa kuluneelta kesältä

- aihe on täysin vapaa

- haasta muita vastaamaan

 

Pirjon sanoin: "Haasteen voi napata myös vapaasti 

ja nämä säännöthän on myös rikottavaksi tarkoitettu;)"

 

 

 

Vielä jaksaa

Malus purpurea 'Aamurusko' - Koristeomena

Puutarhassa työskentely vähenee vauhdilla. Iltaisin pimeä laskeutuu yhä aiemmin ja sadettakin on riittänyt lähes joka päivälle. Puissa on vielä jonkun verran lehtiä, vaikka viime aikojen navakat tuulet ovatkin tehneet parhaansa lehtien pudottamiseksi. Kohta niitä on enemmän maassa kuin puussa. 

Kunhan tulee pidempi kuiva jakso, lähden haravoimaan käytäviltä lehdet puiden ja pensaiden tyville. Alapihalla haravoin ensin lehdet kanttausurista nurmikolle, jossa sitten ajan kasat siksakkia ruohonleikkurilla silpuksi. Paksuimmat silppukeskittymät päätyvät istutusalueille, puiden ja pensaiden alustoille ja kenties jonkun verran myös kompostiin. Osa saa jäädä nurmikolle.

Clematis Texensis-ryhmä Princess Kate 'Zoprika' - Tarhalyhtykärhö

Jotkut kasvit pitävät vielä sinnikkäästi kiinni kesäkaudesta. Runsaimmin kukkineista kärhöistä jokunen kuuluu näihin. Princess Katessa on vielä muutamia nuppuja, joita se ei ehkä enää ehdi avata. Sen sijaan avautuneet kukat kestävät todella pitkään näyttävinä. Eivätkä nuo elonkaarensa lopullakaan olevat rumia ole.

Clematis Ville de Lyon - Loistokärhö

 
Kesällä 2021 istutettu Ville de Lyon on ollut uskomattoman ahkera kukkija. Eipä se ole pahemmin loukkaantunut kuivuudesta, eikä näistä sateistakaan. Nuppujen avautuminen on nyt hidastunut. Avautuneita kukkia on useita ja ne pysyvät hyväkuntoisina pitkään. Tämä kuuluu ehdottomasti pihani lempparikärhöihin.

Clematis 'Polish Spirit' - Tarhaviinikärhö

Polish Spirit on joka vuosi ollut yksi varmimpia ja pisimpään kukkineita. Nyt se joutuu taistelemaan tilasta ja näkyvyydestä puista pudonneiden lehtien kanssa.

Clematis 'Aljonushka' - Tarhakellokärhö

Alapihan Aljonushkakaan ei ole vielä siirtynyt talviunille. Vaikka torstaivastainen yö oli pakkasyö. Aamulla puoli kahdeksalta mittari näytti -3,5℃. Muuten meidän nurkilla öisinkin mittari on kivunnut lähelle +10℃.

Rosa F.J.Grootendorst - Neilikkaruusu

Pensasruusuista neilikkaruusu, Sävel ja Ritausma vähät välittävät syksystä. Samoin maanpeiteruusu Fairy kukkii yhtä iloisena, kuin heinäkuussa. Teresanruususta leikkasin useita yli kaksimetrisiä oksia kokonaan pois. Jäljelle jääneitä olisi niinikään kannattanut madaltaa, sillä lumen painosta oksat painuvat maahan ja repeytyvät.

Leikkaamisen olisi voinut jättää kokonaan kevääseen, mutta halusin mahdollisimman paljon tavaraa maanantain kaatopaikkakeikalle. En tiedä, saammeko rikkoutuneen oksasilppurin kuntoon. Jos emme, uuden hankinta jäänee kevääseen.

Digitalis purpurea - Sormustinkukka

Sormustinkukka on tehnyt sisäänkäyntiä vastapäätä kaksi uutta kukkavanaa. Ehkä sormustinkukkaa vähän jo vilutti, kun uudet vanat jäivät edellistä matalammiksi.

Ihme on, jos ensi kesänä ei sormustinkukkia kasva joka nurkalla. Ainakin niiden lehtiruusukkeita on yllin kyllin. Joistakin paikoista olen jopa ylimääräisiä kitkenyt pois. Huvituksen tyvellä ei kohta erota sormustinkukkia esikoista. Tuosta en aio mitään kitkeä pois, sillä sormustinkukkien mukana mullasta saattaa nousta samalla paikalla olevia lumikellon pikkuisia sipuleita. Olkoon nyt sulassa sovussa ja katsotaan tilanne uudelleen keväällä.

Pulmonaria saccharata - Valkotäpläimikkä

Tämän kuvan nähdessänne toteatte ehkä, että tuo on jo nähty ja kuultu. En vain jaksa lakata hehkuttamasta imiköiden mainiota olomuotoa. Nämä kesällä makkaripenkkiin istutetut valkotäpläimikät ovat niin komeita ja upean värisiä. Selkäpiissä kyllä samanaikaisesti tuntuu kauhun väreet, sillä ankara talvi kasaa makkaripenkkiin massoittain lunta ja pahimmassa tapauksessa myös jäätä. Miten imikät selviytyvät. Ehkä menen noiden päälle makaamaan ja kehollani lämmittämään ja suojaamaan niitä talven koitosten yli.

Pulmonaria Majeste - Tähkäimikkä

Imiköitä nämäkin, tähkäimiköitä. Edelleen huvittaa kesäinen huoleni imiköiden mahdollisesta taudista. En ihan heti tajunnut, että istuttamani tähkäimikät ovat luonnostaan lehdiltään hopeanhohtoisia. En tainnut taimia kaupasta ostaessani edes huomata, että kyseessä ei ole täpläimikkä. Tohkeissani tuijotin taimilapun nimeä Pulmonaria lukematta sen pidemmälle. Onnellinen kömmähdys. Jos nämä nousevat keväällä keittiöpenkistä, kiitän hölmöä itseäni oikein kädestä pitäen.

Lauantaiaamun tihkusateessa kiertelin puutarhaa. Pikkupuutarhaan päästyäni huomasin siellä vierailleen jonkun muunkin, vaan ei suinkaan kaksijalkaisen. Eikä niin mieluisan otuksen ollenkaan. Peurahan se oli pikkupuutarhassa tepastellut ruokailemassa. Oli näköjään napsinut komeamaksaruohoista kukinnot kitusiinsa. Verkotetun magnolian toiselta puolelta oli syöty myös osa syysastereista. 

Olipa hyvä, että ehdin edellisviikonloppuna verkottaa kaikki kriittiset kasvit. Komeamaksaruohot tuosta keväällä taas nousevat. Silti harmittaa, että peurat käyttävät pihaani buffettinaan. Miten niille saisi viestittyä, että puutarhan rakentaminen on raskasta, kallista, aikaavievää ja työn lopputulokset rakkaita? En soisi minkään katoavan lupaa pyytämättä peuran vatsaan.

Mahonia

Talven lähestymisen huomaa pikkulintujen ilmaantumisesta pihapiiriin. Ihan huomaamatta niiden touhujen seuraaminen on taas alkanut. Mustarastaita pihassa pyörii lukuisia. Ne ovat popsineet niin aroniat, pergolan Zilgaan jääneet rypäleet ja mahonian siniset marjatkin ovat pensaista tyhjentyneet.

Mustarastaat ovat aika hauskoja lintuja. Ainakin katsojan näkökulmasta. Yhtenä päivänä seurattiin mustarastaan saapumista aronian oksalle. Se oli valmiina nappaamaan marjan, mutta oksapa ei kestänyt ison linnun painoa. Oksa taipui ja taipui, kunnes läsähti maahan. Mustarastas pyllähti sekin maahan. Hetken se pyöritteli päätään sen näköisenä, että toivottavasti kukaan ei nähnyt. Sitten jatkoi muina miehinä uusintalennolle seuraavaan aroniapuskaan.

Helleborus - Jouluruusu

Päivänpesän elämää -blogin Katja oli löytänyt puutarhansa jouluruususta nuppuja. Siitä innostuneena tein tsekkauskierroksen omien jouluruusujen parissa. Ei löytynyt nuppuja, ei ainuttakaan. Menetin runsaana kukkineet Double Ellenit viime talven koitoksiin. Menetyksestä  kimpaantuneena ostin ensi tilassa uusia, joiden annoin kerätä voimaa ja kasvattaa juuria isoissa ruukussa aina loppukesään saakka. Sitten kaivoin ne maahan. Hyvin ovat kotiutuneet, mutta ymmärrettävästi saatan joutua odottamaan nuppuja. Eipä löytynyt nuppuja edes niistä vanhemmista jouluruusuista, jotka selvisivät talvesta. Odotetaan ja toivotaan. Ehkä sitten keväällä...

Latasin lauantaiaamun puutarhakierroksen kuvat koneelle iltapäivällä. Vasta näistä kuvista huomaan, että taivaalla oli ollut myös sinistä. Ilmeisesti jouduin jonkun isomman pilven alle, sillä sade ehti minua kastella. Iltapäivällä piti lähteä uudemman kerran ulos, mutta taivas oli jo aivan harmaana ja vettä tuli ajoittain ihan reippaasti.

Physocarpus opulifolius 'Amber Jubilee' - Ruskaheisiangervo

Koko kesän kiittelemäni ruskaheisiangervo on muuttunut vihreä-kelta-oranssista palavan punaiseksi. Jospa se sai ruskaväritartunnan vieressä kasvavalta Tuurenpihlajalta.

Quercus robur - Tammi

Kierroksen päätteeksi ravistelin päällimmäisiä sadepisaroita yltäni varaston ovella. Samalla huomasin naapurin pihalla kasvavan tammen, jonka syysväri on hieno sekin. Lehdet saattavat sinnitellä tammessa läpi talven, joskin ruskeaksi ne vielä muuttuvat. Onpahan väriä mahdollisen valkeuden  keskellä.

Sorbus ulleungensis 'Dodong' - Tuurenpihlaja

Torstaiaamuna olisi saanut hienoja kuurakuvia, syksyn ensimmäisiä, jos olisin pihamaalle ehtinyt. Eiköhän niitä kuurakuvamahdollisuuksia ole edessä runsain mitoin. Minulle kyllä sopii tällainen lämmin syksykin erinomaisesti. 

Mukavia lokakuun päiviä!

Lämmikettä varpailla ja lukuravintoa sielulle

Iltojen pimentyessä ja säiden kylmetessä puikot ja lanka etsiytyvät sohvannurkassa istuvan naisen hyppysiin vääjäämättä. Olen jo pidempään suunnitellut jonkun kivan neulepuseron aloittamista, mutta mieluinen malli ei toistaiseksi ole tullut vastaan. Niinpä mennään edelleen näillä pienneuleilla, joita tehdessä ajatukset voivat harhailla vaikka seuraavassa kesässä.

Raitasukat ovat aina ajankohtaisia ja mukavia tehdä. Kuvan sukkiin valikoitui tummanharmaa, valkoinen ja viininpunainen. Triosta muodostui rauhallinen kokonaisuus. Kudoin varren hieman tavallista pidemmäksi, jotta nilkatkin pysyvät lämpiminä.

Matalavartiset pitsisukat kudoin vihreästä (väri 039 korsi) 7veikasta. Pitsimalli on FB:n Villasukat villitsee -ryhmästä.

Paljon käytetyt punasävyiset villasukkani hiutuivat pohjista hyvin ilmastoiduiksi "verkkosuksiksi". En alkanut varsiin uutta jalkaosaa tekemään, vaan kudoin kokonaan uudet sukat. Varsiin käytin vanhaa 7veikan Raita-lankaa. Raita-lankakerän koko määritteli varren pituuden. Punnitsin kerän ja jaoin sen kahdeksi pieneksi keräksi, jolloin molempiin sukkiin riitti saman verran lankaa.

Lupaan monen monta kertaa tehdä uusia sukkia myös itselleni. Jostain kumman syystä näin ei kuitenkaan tapahdu, vaan itselle tarkoitetut lähtevät jonkun toisen jalkoja lämmittämään. Nämä uudet punaiset vein heti kuvaamisen jälkeen vaatekaappiini, josta ne eivät kovin helposti vieraille kulkeudu. Varsinkin, kun aion laittaa ne illalla jalkaan.

Vaihteeksi pipoja. toinen ruskeasta (väri 691 turve) ja toinen luonnonvalkoisesta 7veikasta. 

Mallineuleena Suvikumpu -blogista löydetty kuvioneule, johon olen kovin mieltynyt. En ole vielä päättänyt, teenkö näihin tupsun. Moni tykkää tupsuttomasta mallista.

 

Edellisten pipojen tapaan kivalla mallilla mustasta 7veikasta tehty pipo. Laatikosta löytyi musta-harmaa tekokarvainen tupsukin, jonka kiinnitin pipoon napilla siten, että tupsun saa halutessaan pois.

Kaikissa kolmessa pipossa silmukkamäärä on 120. Resorissa oikeat silmut on kudottu takareunoistaan, jolloin tulee napakka ja kaunis resori. Puikkoina sukkapuikot 3,5 ja pyöröpuikot 60 cm.

Lukeminen ei suinkaan lopu  kesäkaudellakaan. Syksy ja talvi kyllä lisäävät lukemista merkittävästi. Harvoin olen niin väsynyt, että ryhtyisin illalla sänkyyn mennessäni heti nukkumaan. Ei, uni tulee paremmin, kun edes muutaman sivun ennen valojen sammuttamista lukee. 

Kuvan kirjoja en ole vielä ehtinyt edes aloittaa. Syksyn uutuuskirjojen anti on tänäkin syksynä runsasta. Mielenkiintoisia opuksia on tullut ostettua ja lainattua kirjastosta. Veljenvaimo muisti minua jälleen kerran mieluisalla kirjakaupan lahjakortilla. Siitä käytin jo osan tuoreen Nobelin kirjallisuuspalkinnon voittajan Annie Ernauxin kirjaan "Isästä ja äidistä". 

Sorbus ulleungensis Dodong - Tuurenpihlaja

Tänä vuonna syksyyn solahtaminen sujui kerrankin aika kivuttomasti. Osansa varmasti on mieltä kohottavalla reissulla ystävän kanssa Italiaan ja ilman muuta kerrassaan upealla ruskalla. Osallistun kevätkauden tapaan jälleen kerran viikossa mukavien rouvien kässäkerhoon, joka puikkojen suihkimisen ohella toimii myös sosiaalisena tapahtumana. Iso plussa on annettava lisäksi rouvien kokkaustaidoille. Johan tässä itselläkin on herännyt uudenlainen kiinnostus kokeilla mielenkiintoisia reseptejä.
 

Lämpimiä varpaita ja antoisia lukuhetkiä teillekin!