Taas on se hetki, jolloin kellon viisareita siirretään tunti taaksepäin. Virallinen talviaikaan siirtyminen tapahtuu 30.10. sunnuntaivastaisena yönä klo 4.00. Aamulla on jonkun aikaa valoisampaa ja illalla taasen pimeys laskeutuu aikaisemmin. Eiköhän me taas tämä pimeä aika selätetä. Alkuun vaikka kynttilöitä sytyttämällä ja mieltä virkistämällä, kuka milläkin tavoin.
Omaa mieltäni virkistin uudella pöytäliinalla. Pentikin Neilikka-kangas on sopivan rauhallinen ja kaunis. Sen värimaailma istuu mainiosti valko-harmaaseen keittiöömme. Tekstiilejä vaihtamalla saa kotiin kivasti uutta ilmettä. Verhojen ompelu on minusta aika tympeää hommaa, joten lähinnä vaihdan keittiössä pöytäliinaa ja olohuoneessa tyynynpäällisiä.
Olohuoneessakin siirryin syystunnelmiin. Italian reissulta ostin kolme värikästä tyynynpäällistä, jotka sopivat hyvin vanhoihin viininpunaisiin päällisiin.
Vaihteluksi sukankutimille tein Novitan Talvi-lehdestä lapsen puseron. Ihan ei tulllut samanlaista, koska unohdin seurata ohjetta riittävän tarkasti. Ehdin kutoa yläosaa jo niin pitkälle, että ohjeen mukaisen nappilistan tekemiseksi olisin joutunut purkamaan. Ratkaisin ongelman tekemällä normaalin resorin kaula-aukkoon.
Lankakaan ei ole ohjeen mukaista, vaan perinteistä 7veikkaa. En löytänyt naapurikylän lukuisista kaupoista Woolly wool -lankaa tai vastaavan vahvuista muuta lankaa. Pusero on 80-86 cm eli ipanan yksilöllisestä koosta riippuen 1-2 -vuotiaalle. Saattaa olla, että ystävän tyttärenpoika saa tämän neuleen.
Etsimäni langan sijasta löysin Novitan Nummi-lankaa, jota on viitenä sävynä. Ostin kokeeksi marjapuuron punaista (948 Kelo), johon yhdistin yksivärisen viininpunaisen käyttäen varressa kerrosrivinousua.
Seuraavaksi oli tarkoitus tehdä jotain luonnonvalkoisesta (945 Huurre) Nummi-langasta. Taidan kuitenkin jatkaa kesällä aloitettua jämälankojen tuhoamisprojektia. Suunnitelmana on viedä hoivakotiin isän osaston muille asukkaille villasukkia jouluksi.
Mukavaa alkavaa viikkoa ja marraskuuta kaikille!
Mukavaa marraskuuta täältä Salon maaseudulta! Kaunis ja seesteinen rantalaiturimaisema kuvastaa kauniisti syystunnelmia.
VastaaPoistaKiitos! Salo onkin hiukan tutumpi paikka, kun pikkuveli on asunut siellä jo vuosia. Ja Satakunnassa sukuloidessa on usein poikettu Salossa.
PoistaRantakuva on kylämme talviuintipaikalta. Taitaa mennä vielä pitkään, ennenkuin siellä hyisessä vedessä uidaan.
Harmittaa, kun edelleen jatketaan ja veivataan näillä kesä- talviajoilla.
VastaaPoistaOlet kyllä tuottelias ja aikaansaapa neuloja. Kauniita aikaansaannoksia. Nyt kun pihatyöt ovat tehtyinä, jos ne nyt koskaan täysin ovat, niin tarkoitus olisi itsekin tarttua puikkoihin. Kahdeksanvuotiaalta lapsenlapseltamme tuli jo pyyntö ” Vemmelsääri ”sukista. Jalkavaivan johdosta on kuitenkin myös sisätöitä rästissä, joten ne joudun ensin hoitamaan alta pois.
Mukavaa viikonloppua. 🍂🍃🍁😊
Sepä se. Kelloaikojen vääntelystä soisi luovuttavan mahdollisimman pian.
PoistaLasten toiveita on mukava toteuttaa. Ehkä pääset pian puikkojen pariin, mutta paranna nyt ensin jalkasi.
Sinulle myös mukavaa viikonloppua!
Sinulta se sujuu tuo neulonta... minä en entistäkään vertaa saa mitään aikaiseksi.
VastaaPoistaKiitos Sesse! Tykkään kovasti kutomisesta. Se on rauhoittavaa hommaa. Paitsi silloin, kun opettelen jotain uutta ja outoa.
PoistaMukavaa viikonloppua sinulle! Täällä ihastuneena katselen neulomiasi paitaa ja sukkia 🤍
VastaaPoistaKiitos Jenni! Paitaan olen itsekin aika tyytyväinen. En ole aikoihin kutonut sukkia, tumppuja ja pipoja kummempaa. Oli kiva tarttua vaihteeksi johonkin muuhun. Ehkä vielä innostun jatkamaan sillä saralla.
PoistaIhanat neuleet ja tuli ihan piparkakku mieleen tuosta ruskeavalkoisesta ihanasta villapaidasta. Mukavaa viikonloppua sinulle!
VastaaPoistaTotta, piparihan tuosta neuleesta nousee mieleen. Mausteiden tuoksu vain puuttuu.
PoistaKas kummaa, miten blogger unohti hetkeksi "nimeni". Nyt asia korjaantui eli anonyymi vaihtui jälleen Betweeniksi.
PoistaKyllä saisi loppua kellojen vekslaaminen! Kauniita sukkia ja paitoja olet kutonut!
VastaaPoistaEU:lla on kuulemma nyt tärkeämpääkin tekemistä, kuin kellonajoista päättäminen. Näin varmaan on, mutta onhan tässä ollut aikaa lakeja säädellä jo vuosia. Onneksi tunti sinne tai tänne ei kovin paljon vaikuta kutomiseen.
PoistaOnpa söpö pikkuinen villapaita!
VastaaPoistaTäytyykin olla tarkkana, että muistan siirtää kellot, huomenna on paritkin treffit, olisin sitten tunnin liian aikaisin paikalla. Tosin parempi niin päin, mutta mielummin kuitenkin oikeaan aikaan!
Kaunis tuo uusi pöytäliina ja vallan ihastuttavat tyynyt sohvalla.
Paitaa oli kiva kutoa. Aikuisen kokoisena se ei varmaan olisi söpö, luulen.
PoistaToivottavasti muistit siirtää viisareita. Aina on mukava olla ajoissa, mutta tunnin odottelu käy jo voiille.
Kiitos, tykkään itsekin pöytälinasta ja Italiasta ostetuista tyynynpäällisistä.
♥
VastaaPoistaKiitos Pauliina!
PoistaKaunis pieni villapaita 🤍 Ja kauniit sukat myös 🤍 Tuo Neilikka-pöytäliina on hienoa. Minulla on siitä kaitaliinaversio ja tykkään tosi paljon sen rauhallisista väreistä ja kuvioista. Mukavaa sunnuntaita ja pian alkavaa uutta viikkoa!
VastaaPoistaNeilikka-kankaassa viehättääkin eniten värien rauhallisuus. Tykkään kyllä räväkistäkin väreistä, mutta välillä on mukava valita tällainen seesteinen vaihtoehto.
PoistaKiitos, sinulle myös mukavaa alkavaa viikkoa!
Hyvä idea tehdä hoivakodin asukkaille sukkia, varmasti on tarvetta. Villapaidasta tuli ihana.
VastaaPoistaOlen katsellut, ettei monellakaan ole villasukkia pyörätuolissa istuessaan jaloissa. Vaikka osastolla on mukavan lämmintä, jalat palelevat helposti.
PoistaKellojen viisareiden siirtely saisi jo loppua, haittaa niin monia.
VastaaPoistaOletpa ollut taas reipas .. ja tuo villapaita on tosi söpö. Mieltä lämmittää ajatus, että teet lahjasukkia hoivakodin asukkaille!
Reippaudesta en tiedä, mutta aina pitää olla joku projekti menossa.
PoistaKäydessäni isää katsomassa, olen huomannut, ettei muilla paljon vierailijoita käy. Juttelen ja tervehdin isän ohella muitakin samassa tilassa olevia vanhuksia, jotka ilahtuvat silmin nähden heidät huomioidessani. Minulta valmistuu normisukkia tiheässä tahdissa, enkä jaksa lähteä niitä mihinkään kauppaamaan. Sormeni pysyvät vikkelinä ja mummoille ja papoille tulee lämmikettä.
Onpa kaunis kello! ...vaikka kellon siirtely ei olekaan niin mukavaa. Ja pöytäliinakin on hieno, kiva vaihdella välillä värejä tekstiileillä.
VastaaPoistaVarmasti on lämmin villapuserokin ja kaunis myös!
Pöytäliinan ja tyynynpäälliset vaihtaa nopeasti ja helposti. Ennen tuli vekslattua huonekalujenkin järjestystä. Nykyisin se jää vähemmälle.
PoistaOnneksi melkein kaikki kellot siirtyvät itsestään. Minä taas olen kova ompelemaan uusia verhoja ja niitä myös minulla on runsaasti. Nyt pitää vaihtaa kesäverhot pois kun olemme nyt pääasiassa kotona arkisin. Mutta liinoilla ja tyynyillä saa myös paljon vaihtelua. Kauniita on myös sinun liinasi ja tyynysi. Noista sukista pidän todella paljon niin minun väriset. Villapuserossa on kivat värit ja saaja on varmasti tyytyväinen.
VastaaPoistaMoni kello onneksi hoitaa itse vääntelynsä.
PoistaMinullakin oli ennen paljon enemmän verhoja. Nykyisin etelänpuolen ikkunoissa ei montaa verhoa ole. Yhteen makkariin lyhensin viikko sitten uudet verhot, valkoiset, kuten edellisetkin.
Tykästyin noihin sukkien marjapuuron punaiseen Nummi-lankaan. Pienet väritäplät tekevät siitä raikkaan.
Varsin mieltä (ja jalkojakin) lämmittävä teko viedä osastolle villasukkia! Varmasti aivan ihana lahja. Veikkaan että sinullekin tulee asiasta hyvä mieli :)
VastaaPoistaPienet neuleet on minusta aika haastavia, vaikka luulisi niiden olevan helppoja ja nopeita pienuudessaan.
Tykkään kutomisesta ja sukkia valmistuu tasaiseen tahtiin. Uskon sukkien tulevan hoivakodin asukkaiden tarpeeseen. Ihan varmasti niiden antamisesta tulee myös itselle hyvä mieli.
PoistaPuhut asiaa, pienten neuleet eivät ole ollenkaan niin helppoja, mitä päältä katsoen luulisi.