Sivut

lauantai 6. huhtikuuta 2024

Maaliskuun sukat

Valkoista valepalmikkoa marjapuuroisiin sukkiin.
 
Helmikuun lopussa arvelin, että ehtisin vielä sen kuun lopulla saada sukat tai pari valmiiksi. Yksiin jäi. Nämä vaaleanpunaiset ehtivät niukasti helmikuun puolelle. 

Kevät oli jo vahvasti meikäläisen ajatuksissa helmi-maaliskuun vaihteessa. Kutominen jatkui edelleen ja jatkuu yhä. Kiinnostus jonkin monimutkaisemman mallin aloittamiseen on vähissä. Kunhan kilkuttelen puikkoja iltasella istuessani Ukkokullan seurassa. En vain osaa olla tekemättä mitään. Joko hyppysissä on oltava kutimet tai sormet valmiina kääntämään kirjan sivuja.

Sinisävyiset raitasukat Jules-neuleella maustettuna.


Päätin jo ajat sitten, etten enää tämän kevään aikana osta ainuttakaan uutta lankakerää. En, vaikka puoli-ilmaiseksi saisin. Onneksi moisia houkutuksia ei ole tullut vastaan. Luultavasti olisin joutunut pyörtämään päätökseni.

Laatikossa on lukuisia avaamattomia keriä ja toinen mokoma jämälankoja. Otin tehtäväkseni vähentää pikkuisia keriä. Toiset tekee jämälangoista pyllyttimiä. Minun takamukseni ei kaipaa ylimääräisiä lämmittimiä, joten sukkaa pukkaa.

Tummanharmaa yhdistettynä mustavalkoiseen (saattaa olla Novitan Korpi-lankaa).


Kerta toisensa jälkeen ihmettelen, miten pitkän pätkän valmista tulee pienen pienestä lankanöttösestä. Novitan Korpi-lankaa en ole kovin paljon käyttänyt, koska kuviointi valmiissa sukassa oli aina suuri arvoitus. En tiedä, onko kyseistä lankaa enää edes myynnissä. Laatikosta löytyneestä pikkukerästä riitti hyvin näihin vähän isompikokoisiin sukkiin.

Ruskeasävyiset raitasukat vähän isompaan jalkaan.


Poimin jämälankakoristani mielestäni yhteen sopivan värisiä keriä. Punnitsen kunkin kerän ja joko jaan sen kahteen saman painoiseen osaan tai kudon kumpaakin sukkaa vuorotellen, toista kerän alkupäästä ja toista kerän loppupäästä. Raitojen määrä ja leveys määräytyy sen mukaan, mitä väriä on eniten. Resorin, kantalapun ja kärjen teen usein isoimmasta kerästä taatakseni yhdenmukaisuuden. Monet tykkäävät eriparisukista. Minun järjestelmälliselle luonteelleni taasen sopii paremmin mahdollisimman pitkälle toistensa kaltainen sukkapari.

Sinisävyiset raitasukat harmaalla resorilla.

Ruskeiden sukkien jälkeen päätin tehdä siniset. Muistin varastossani olevan tumman sinistä lankaa, vaan eipä ollutkaan. Niin sitten tuli tällaiset vaalealla ja kirkkaalla raidoitetut sukat. Yleensä sukkien koko määräytyy pitkälti oman jalan mukaan. Kun oma pikkuvarvas alkaa olla peitossa, on aika aloittaa kärkikavennukset. Tämän pienten kerien kuluttamisprojektin ohella ohjelmassa on ollut isompien kokojen kutominen. Suoran tekemisen ei luulisi olevan kovin työlästä, mutta tylsää se on. Koko 42 vielä onnistuu helposti, mutta koitapa tehdä neljäkutosen kokoista sukkaa. Kuin loputtomassa autiomaassa tarpoisi.

Pidempivartinen nilkkasukka netistä löytyneellä kuviolla.


Netissä törmäsin hauskalta ja helpolta näyttävään pitsineuleeseen. Sitähän se olikin. Kokeilin mallia ensin luonnonvalkoisiin sukkiin. Hyvä tuli. En julkaise mallin ohjetta, koska minulla ei ole kertoa sen lähdettä. Pitää olla varovainen, ettei vahingossakaan astu jonkun "mallioikeuksien varpaille".

Pinkit pitsisukat Kotikulta-langasta.

Edellisissä luonnonvalkoisissa sukissa mallineule rakentui kahdelle 12 silmukan puikolle. Muokkasin ohjetta siten, että vähempi silmukkamäärä kuviolle riittäisi. Ihan hyvä tuli näistäkin. Lankana on Tokmannin myymä Kotikulta-lanka, joka vastaa vahvuudeltaan Novitan 7veikkaa. Käsittääkseni tulee jopa samalta tehtaalta. Kaupassa oli myynnissä iso kerä edullisesti. Värivaihtoehtoja sen sijaan oli niukasti. Todellisuudessa pinkki väri ei ole aivan yhtä räikeä, kuin kuvassa.

Marjapuuroa vaaleanpunasävyisellä Polkka-lankavarrella.


Maaliskuun viimeisen sukkaparin tei Novitan marjapuuron punaisesta 7veikasta (053) ja jo myynnistä poistuneesta vaaleanpunasävyisestä Polkka-langasta. Polkka-lanka riitti juuri ja juuri sukan varsiin. Ajattelin pitää nämä sukat itselläni.

Todennäköisesti huhtikuussakin sukkia valmistuu. Parhaillaan on menossa pipo lähisukulaiselle. Valoisat illat, lisääntyvä lämpö ja ulos houkutteleva kevät vähentävät olennaisesti puikkohetkiä.



Perjantaina tätä postausta kirjoittaessani lunta pyryttää, kuin joulukuussa konsanaan. Kylmä, puuskittainen itätuuli saa pari pakkasastetta tuntumaan hyisen kylmältä. Ehdin jo pestä talvivaatteita ja kantaa niitä vaatehuoneeseen. Onneksi jätin pari lämmintä takkia ja saapikkaat käsivarren päähän. Luotan siihen, että ennusteet pitävät paikkansa ja alkuviikosta tämä takatalvi on unta vain.

Krookus lumessa 3.4.2024

Hyvää viikonloppua kaikille!


28 kommenttia:

  1. En kestä miten kauniita sukkia olet tehnyt! Olen monta kertaa miettinyt miten noita jämäkeriä voisi käyttää niin ettei sitten jokin väri loppuisi yhtäkkiä toista sukkaa kutoessa. No sinä annoit vinkit siihen; punnitse. Niin yksinkertaista, eikä se kuitenkaan olisi minulle tullut mieleen. Kiitos neuvosta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kristiina! Kiva, että sait toimivan vinkin omaan käyttöösi. Minulla on pieni digitaalinen keittiövaaka, jolla punnitseminen sujuu näppärästi. Silmämääräisesti on todella vaikea arvioida, mihin pikkuinen lankakerä riittää.

      Poista
  2. Jestas.... kahdet viikossa... minä tipahdin jo puikoilta!!
    Näistä pomppasi suoraan sydämeen nuo seeprasukat....
    vaikka "eläimellistä menoa" löytyy jaloistani useinkin, niin seeprat puuttuu.... Saatampa sittenkin kaivaa puikot esille... josko ; "Tuleva suvena sä olisit mun jaloissain..."

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitähän ei tiedä, millaiseen pyöräilyvauhtiin yltyisit seeprasukat jaloissasi.

      Poista
  3. Minua villasukistasi puhuttelivat erityisesti nuo marjapuuronväriset Polka- lankavarrella olevat sukat. Värit sopivat tosi hyvin toisiinsa. Kauniita kyllä ihan kaikki.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kruunuvuokko! Tykkäsin kovasti Polkka-langoista ja harmitus oli suuri, kun ne poistuivat valikoimista. Viime syksynä tuota vaaleanpunasävyistä Polkkaa oli muistaakseni Cittarin tarjousmyynnissä.

      Poista
  4. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  5. Aikamoinen sukkasetti kuukaudelle tasattuna! Mutta mukavaahan näitä on tikutella :) Nuo jämälankasukat on kyllä niin kivoja tehdä ja toteuttaa. Minua odottelee mökillä kummallisten lankojen kokoelma, joita koetan taas kesän aikana kevennellä.
    Tuo valkoisten ja punaisten sukkien kuvioneule on tosi erikoisen näköistä, jotenkin koholla kaikin puolin. Punaisissa se tulee vielä paremmin oikeuksiinsa.
    Ruskeasävyisten sukkien kuva pysäyttää, tykkään myös ekoista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taitavana kirjoneulojana sinä saat varmasti jämälankakeriä helposti vähennettyä. Jännä nähdä, mitä mahdatkaan saada aikaan kummallisista langoista.
      Punaisissa sukissa sama mallineule on ikäänkuin tiivistetty pienempään muotoon, jolloin se toistuu useammin.

      Poista
  6. Kiitos Suvi! Hyvää viikonloppua sinulle.

    VastaaPoista
  7. Kauniita sukkasia!
    Nauratti tuo lausahduksesi: "Monet tykkäävät eriparisukista. Minun järjestelmälliselle luonteelleni taasen sopii paremmin mahdollisimman pitkälle toistensa kaltainen sukkapari." => Olin itse juuri täsmälleen samanlainen!! Sitten joku pyysi tekemään "sekalaiset" raitasukat. Jäin kyllä kerrasta koukkuun ja nyt tuntuu ihan tosi tylsältä tehdä identtistä sukkaparia! Jouluna tein, kun oli vain 2 kerää lankaa mukana ja tuntui ihan loputtomalta savotalta. Sekopääraitasukkia tekee ihan mielikseen Miehelle pitkällä varrella ja koon 49 lavalla. Rohkaisen kokeilemaan!! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse asiassa aloitin eilen sekopääraitasukat eli tarkoitus on kutoa pieniä nöttösiä peräjälkeen melkeinpä siinä järjestyksessä, kun käsiin osuu. Tämä tapa ei vain tunnu lainkaan omalta. Tykkään enemmän sommitella toisiinsa sopivia värejä. Omanlaistaan mielen terapiaa. Saapa nähdä, kuinka pitkälle työ jatkuu.

      Poista
  8. Ihania sukkia! Jaksat kokeilla monia eri malleja ja sommitella kuvioita, en nyt kutsuisi noita ihan yksinkertaisiksi. Vaikka ovat varmasti riittävän simppeleitä, ettei joka silmukalla tarvitse katsoa ohjetta. Sellaisten ohjeiden kanssa menee hermo, jotain toistoa on kiva olla.
    Tuo on niin totta, että yllättävän pitkän pätkän kutoo jämäkerästä. Teen parhaillaan tunikaa, johon keksin tehdä oikein pitkän V-aukon. Yksivärinen tunika on valmis, keksin, että teen toisesta väristä V-aukon resorin, josta tulee erityisen leveä sen lisäksi, että pitkä. Valitsin siihen kahden ohuen langan yhdistelmän, jotta langanpaksuus pysyy samana – ja kumpikin langoista oli aloitettu kerä. Nyt olen yli puolen välin ja kumpikin kerä ehkä riittää... tai sitten ei :-D Mietin jo varasuunnitelmaa, jos ei riitäkään. Jännitystä elämään...
    Krookus lumessa -kuva on aivan taianomaisen kaunis, miten voi ollakaan tuollaisia kuvioita ja sitten tuo kukan ja lumen yhdistelmä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Saila! Vaativia malleja on mukava tehdä yksittäisinä pareina välillä, mutta sitten kaipaakin taas jotain rauhallisempaa eli niitä toistoja. Yritin eilen katsoa Vera Stanhopea tyhjin käsin, vaan eipä onnistunut. Puikkojen kilkuttamisella on selvästi jokin yhteys telkkariin.
      V-aukkosi eteneminen kuulostaa jännitysnäytelmältä. Purkaminen on kutomisessa tylsin vaihtoehto. Siksi niitä varasuunnitelmia on hyvä olla olemassa. Usein ne osoittautuvat jopa odotettua paremmiksi.
      Ihailen hienoja neuleitasi ja vielä enemmän kadehdin tarmoa, jolla niitä teet. Minun käsityöintoni ulottuu pieniin ja nopeasti valmistuviin töihin.
      Krookus-ressukan värjöttely lumessa suretti, mutta tilanne toi terälehtien kuviot ja värin hienosti esiin. Kaikella on siis puolensa.

      Poista
  9. Minäkin tykkään, että molemmat sukat ovat samanlaiset. Lumi ja talvi saisi riittää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Symmetria on rauhoittavaa. Eilen tehtiin ihan kunnon lumityöt. Riittää jo.

      Poista
  10. Krookus lumessa - aivan uskomattoman ihana väricombo neuleeseen! Olet ollut todella ahkera neuloja, upeita sukkia monta paria! Mulla on villapaitabuumi nyt menossa ja uutta ajatuksissa, toki puutarhaakin ajatuksiin mahtuu!

    Meillä ei takatalvea olekaan, vaan talven jatkoa - talvi pitää täällä otteessaan tiukasti kiinni. Eilen tuli lunta lisää kymmenkunta senttiä vanhojen kinosten lisäksi! Muuttolinnut olivat ruokintapaikalla niin ressukoita - ruoka teki kauppansa ja toivoin että ne löytävät suojaisan paikan yöpyä! Voi kun sää lämpenisi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ahkeruudesta en tiedä. Jonkinlainen sukkien kutomisen adhd varmaan. Villapaitabuumi ei vain minuun tartu, vaikka ihaillen muiden töitä katson ja unelmoin samanlaisen työn aloittamisesta. En koe itseäni millään tavoin hitaaksi ihmiseksi, mutta kenties tässä asiassa idean muhiminen vaatii enemmän aikaa. Jospa yhdistät villapaidan kutomisen ja puutarhan kutomalla paitaan kukkasia?
      Talvi ei irrota otettaan. Eilen aamulla oli taas pakko mennä lumitöihin, kun aura oli työntänyt sisäänkäynnin umpeen. Muuttolintujen tilanne huolestuttaa. Ennusteet näyttävät lupaavilta niin meidän puutarhaihmisten kuin lintujenkin kannalta.

      Poista
  11. Ymmärrän niin täysin tuon isojen sukkien neulomisen tuottaman tylsyyden turtuneisuuden. Ei ole helppoa noiden sukkien tuottaminen 😔.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä pitäisi kutoa kolmet vauvasukat jokaisen neljäkutosen jälkeen. Saisi tasattua tympääntymistä.

      Poista
  12. Onpa maaliskuussa tullut kivannäköisiä sukkia!
    Saisi kyllä tulla jo kohta kukkailmat:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä, että tulee edes kivoja sukkia niitä lämpimiä kukkailmoja odotellessa. Nyt ennusteet näyttävät lupaavilta.

      Poista
  13. Kauniita sukkia on taas syntynyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Maarit! Ainakin pienet kerät ovat hivenen vähentyneet.

      Poista
  14. Sukka poikinensa. Minun nöttöseni päätyvät pieniksi lankakeriksi. Niitä kun on tarpeeksi hillopurkissa, ne pääsevät johonkin somistukseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kunpa olisin yhtä visuaalisesti taitava ja kekseliäs, kuin sinä. Sukkia on kiva kutoa, mutta jotain muutakin niistä nöttösistä olisi kiva tehdä.

      Poista
  15. Ihailen sukkiasi ja ahkeruuttasi niiden tekemisessä! Toivottavasti ensi viikko on sään suhteen parempi ja päästään taas keväisempiin tunnelmiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Päivi! Ehkä minulla on adhd-näpit, kun en osaa pitää niitä erossa langoista ja puikoista.
      Toiveesi toteutui. Eilisestä lähtien sää on ollut mainio. Tänään uskomattoman lämmin, lähes kesäinen. Kroppa on ihan jäykkänä, kun tuli touhuttua pihalla.

      Poista

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!