Uusia asukkaita ja vanhojen muuttoja

Austin-ruusu Emily Brontë

 

Puutarhassamme alkaa olla jo aika täyttä. Se ei kuitenkaan vähennä innostusta uusien kasvien hankintaan. Lapion ja taimen kanssa on vaan tehtävä useampia kierroksia sopivaa istutuspaikkaa etsiessä. Tai sitten jokin jo reheväksi kasvanut vanhempi puska joutaa tehdä tilaa tuoreemmille. Olen kaventanut nurmikkoa jo niin paljon tai poistanut kokonaan, ettei istutusalueita oikein järkevästi voi enää laajentaa. 

Keväällä päässäni syttyi älynväläys, joka johti uuden istutusalueen syntymiseen. Tai paremminkin vanhan alueen kasvillisuuden täydelliseen vaihtumiseen. Poistin kasvimaan päädystä huonovointiset vadelmat ja istutin paikkaan muita kasveja. Alue kantaa edellisten asukkaidensa nimeä eli se on Vattupenkki.

Malus 'Aamurusko' - Koristeomena

Vattupenkin puiston puoleiseen päätyyn istutin koristeomena Aamuruskon. Sellainen meillä jo onkin yläpihan Pikkupuutarhassa. Olisihan noita koristeomenoita muitakin löytynyt, mutta pidän Aamuruskon vaaleanpunaisesta kukinnasta. Puun koko täysikasvuisenakin on juuri tuohon paikkaan sopiva. Se tuo kasvimaalle aikanaan kaivattua varjoa.

Aamuruskon tyvelle ilmestyi kosmoskukan taimi. Toistaiseksi siihen ei ole tullut kukkaa, mutta vielähän tuo ehtii.

Austin-ruusu Emily Brontë

Vattupenkin toiseen päähän istutin Austin-ruusu Emily Brontën. Paikka on Emilylle ehkä liian tuulinen, mutta toisaalta se saa nauttia koko päivän auringonpaisteesta. Emily on kotiutunut oikein hyvin. Postauksen ensimmäisessä kuvassa on yksi sen kukkaryppäistä. Hyvin hento varsi jaksaa kannatella ruuhkaista kukkarykelmää.

Suurin osa ensimmäisistä kukista on jo kuihtunut tai kuihtumassa. Uusia nuppuja on jo esillä. Tämä ruusu se ei turhia kursaile, vaan kukkii täysillä. Sopii minulle.

Sanquisorba obtuse - Nuokkuluppio korvatkoon punaluppion kuvan.

Vattupenkki ei ole kovin leveä, mutta pituutta sillä on useampi metri. Tein pari vuotta sitten marjapensaiden ja lehtikompostien väliin uuden puskalämpäreen, johon istutin Purppuraheisiangervo Diabolon, syyshortensia Vanille Fraisen ja punaluppion. Istutusalue tuntui koko ajan tyhmältä ja paikkaan sopimattomalta. Niinpä Vattupenkin rakentuessa, siirsin Diabolon ja Vanille Fraisen keskelle uutta penkkiä. Myös punaluppio siirtyi Vattupenkkiin. Pensaiden entisen paikan muutin takaisin nurmikoksi. Nurmikko on helpompi leikata, kun ei tarvitse ahtaassa paikassa pyöriä ympyrää.

Imperata cylindrica 'Red Baron' - Hurmesilkkiheinä

Vattupenkin takareunaan istutin nettikaupasta tilaamani kolme hurmesilkkiheinää. Ne olla möllöttivät pitkään sen näköisinä, etten ollut varma niiden juurtumisesta. Heinäkuussa niihin alkoi tulla uutta eloa eli uusia lehtiä on tullut ja mittaakin vähän enemmän.

Samaan penkkiin piti laittamani nettikaupasta niinikään tilaamani kellukka Pink Fluffyt. Ne tulivat juurakoina, jotka istutin ruukkuihin kasvamaan ja vahvistumaan. Kolmesta vain yksi heräsi ja sekin kuihtui lähes samantien. Kahdesta muusta ei näkynyt vilaustakaan. Laitoin kauppiaalle palautetta. Sain kuin sainkin rahat takaisin, mikä on minusta asiallista asiakaspalvelua.

Geranium hyprid 'Rozanne' - Jalokurjenpolvi

Lisäksi istutin Vattupenkkiin jalokurjenpolvi Rozannea. Ajattelin, että mitä nopeammin kasvit täyttävät penkin, sitä vähemmän on tilaa rikkaruohoille. Rozannen kasvutapa on kyllä turhan rento. Se kasvattaa pitkiä maassa makaavia versoja. Kuvauksen mukaan se on tiivis ja tuuheakasvuinen, minkä vuosi se sopii hyvin maanpeitekasviksi. Annan siis Rozannelle aikaa kotiutua kunnolla ja lunastaa lupauksensa. Sen iso, sinilila kukka on näyttävä ja kaunis.

Clematis 'Summer Snow' (Paul Farges) - Lumikärhö

Monilla on varmasti kokemuksia leikkaamattomista vuorimännyistä. Kuinka niistä kasvaa honteloja kummituksia. Oikearinteessä kasvaa malliesimerkkejä hoitamattomista vuorimännyistä. Niiden ulkonäkö on vuosien aikana hieman parantunut, kun ymmärsin vihdoin alkaa niitä typistämään. 

Syksyllä sahasimme pari liian korkeaksi kasvanutta haaraa pois. Saattaa olla, että loputkin vuorimännyt vielä lähtevät, mutta toistaiseksi ne saavat armonaikaa. Sahattujen tilalle jäi ammottava aukko, joka ei silmää miellytä. Pää kipeänä mietin, miten näkymää parantaisin. Lopulta keksin istuttaa lumikärhön, joka viihtyessään kasvaa jätiksi. Näin se täyttäisi tyhjää tilaa ja viherryttäisi ankean paikan nopeasti. 

13.5. istutetusta pienestä lumikärhön taimesta on kasvanut jo iso pehko. Laitoin sille avuksi puolikaaren muotoisen metallituen, jotta köynnös olisi ilmavasti irti maasta. Jotta kärhö saavuttaisi kuvan oikean laidan ulkopuolelle jäävän vuorimännyn rungon, laitoin pari metallista säleikköä ohjaamaan köynnöstä eteenpäin.

Clematis 'Summer Snow' (Paul Farges) - Lumikärhö

Uudessa kärhössa on jo runsaasti nuppuja. Kuten on Päivänliljapenkin korkeassa harjaterästuessakin kasvavassa vanhemmassa lumikärhössä. Sen leikkasin syksyllä aivan alas, kun kärhö oli valtava risukasa. Lumikärhön herääminen vei tavallista enemmän aikaa, mutta heräsipä kuitenkin. Vielä se ei ole entisissä mitoissaan. Ehtii kyllä. Jollei tänä kesänä, niin ensi vuonna sitten.

Hydrangea arborescens 'Pink Annabelle', Hydrangea arb. 'Sweet Annabelle' - Pallohortensiat

Oikearinteen alareunaan jäi edelleen aukko, jota ylemmäs istutettu lumikärhö ei täyttäisi. Eikä ole tarkoituskaan. Siihen istutin kaksi pallohortensia Sweet Annabelleä ja yhden pallohortensia Pink Annabellen, joka on valkoisen pallohortensian vaaleanpunainen muunnos. Kumpikin vaaleanpunainen pallohortensia on täysikasvuisena noin 1-1,5 m. Äkkiseltään katsottuna ovat muutenkin melko samanlaisia.

Ajan mittaan toivon mukaan tuuheutuvat, kasvavat korkeutta ja kukkivat kesäisin runsaina.

Lonicera periclymenum 'Serotina' - Ruotsinköynnöskuusama

Olopihalle uusia istutuksia tuli tänä kesänä vähemmän. Tarpeettomaksi käynyt, lahoava leikkimökki lähti muille maille vierahille. Sen paikalle teimme köynnösnurkkauksen (josta kerron mm. täällä). Nurkkauksen harjaterästukiin istutin kaksi ruotsinköynnöskuusama Serotinaa ja kaksi säleikkövilliviiniä.

Köynnökset ovat jo kiivenneet parimetrisen harjateräksen laelle. Odotan kovasti Serotinan kukkivan. Vielä ei ole nuppuja näkynyt.

Parthenocissus inserta - Säleikkövilliviini

Säleikkövilliviini on myös kiivennyt vikkelästi ylöspäin. Taidan leikata taustalla kasvavista syreeneistä muutaman köynnösnurkkausta hipovan oksan pois, jotta villiviini ei lähde seikkailemaan puihin. Tontin toisessa päässä tukimuurin reunalle istutettu villiviini ei odotusten mukaisesti verhoa harmaata muuria vaan kiipeilee syreeneissä.

Lychnis coronaria - Harmaakäenkukka

Harmaakäenkukka Oculataa minulla kasvaakin jo useammassa paikassa. Ihmettelin alkukesästä, kuinka kaikki harmaakäenkukat alkoivat kukkia valkoisina. Minne olivat hävinneet pinkkikeskustaiset? Minne olivat hävinneet Saaripalstan Sailalta saadut ja Muhevaiselta ostetut punaiset? 

Ei pitäisi olla niin hätäinen. Puutarhalla on oma tahtinsa. Valkoisiin tuli ihan itsestään pinkki keskusta. Sailan punainen harmaakäenkukka nousi sieltä, mihin se oli istutettukin. Myös ostetut harmaakäenkukat ovat punaisia. Minusta on kiva, että harmaakäenkukka muodostaa iloisia väripilkkuja muiden perennojen joukkoon. Samoin tekee etelänruusuruoho.

Päivänpesän elämää -blogin Katja totesi, että harmaakäenkukan punainen ei oikeastaan ole puhdas punainen. Ei olekaan. Enemmänkin tumma syklaaminpunainen.

Malus purpurea 'Royalty' - Koristeomena

Pikkupuutarhan näkyvin uusi asukas on koristeomena Royalty. Se ei ole aivan sitä, mitä halusin. Vuosi sitten istutin kovasti ihastelemani japaninkirsikka Royal Burgundyn, jossa on tummahipiäiset lehdet ja kerrotut vaaleanpunaiset kukat. Surukseni japaninkirsikka ei selvinnyt talvesta. Odotin ja toivoin, vaan elo oli puusta kadonnut. Kiersin puutarhamyymälöitä, soitin useampaan paikkaan ja selasin verkkosivuja. Loppu kaikkialta. Yhden löysin kauempaa, mutta sen hinta kirpaisi liikaa.

Niin sitten päädyin hankkimaan koristeomena Royaltyn. Sen lehdet ovat tummat, vaikkakaan eivät aivan yhtä tummat, kuin Burgundyssä. Royalty kukkii touko-kesäkuussa viininpunaisin kukin. Nekään eivät korvaa Burgundyn vaaleanpunaisia unelmia, mutta aina kaikki toiveet eivät täyty. Olen jo tottunut ajatukseen, että Pikkupuutarhan entisessä Kriikunapenkissä asustaa nyt koristeomena Royalty. Jospa se tekisi keväällä ensimmäiset kukkansakin.

Euphorbia spp. 'Ascot Rainbow' - Tyräkki

Kirjavalehtiset tyräkki Ascot Rainbowt tilasin nettikaupasta. Olivat juuri sitä, mitä odotinkin. Istutin ne Pikkupuutarhan Kivipenkin etureunaan, johon ovat kotiutuneet hyvin. Kukinta taitaa jäädä tältä kesältä. Hyvin ehtivät ensi kesänä. Aika kivan näköinen kasvi minusta.

SAATUJA

Kaikki seuraavat kasvit sain Lappalainen etelässä -blogin Nilalta. Jos meikäläisellä on jotain kasvia yksi tai kaksi kappaletta, Nilalla niitä on 10 kpl tai 20 kpl. Kasveja on aina kiva antaa ja saada. Jos toinen kuopaisee omasta puutarhastaan pussitolkulla taimia, tulee ainakin minulle hiukan nolo olo. Miten korvaisin saamani kasvit, kun minulla ei ole mitään sellaista, joka toiselta puuttuisi? Eikä moni kaipaa kotiloitakaan, joita kasveissani saattaa olla. 

Olen hyvin iloinen ja kiitollinen saamistani kasveista. Kaikille on löytynyt paikka. Kiitos Nila!

Aster alpinus - Alppiasteri
Corydalis solida - Pystykiurunkannus
Hydrangea arb. - Pallohortensia
Iris, taivaansininen
Iris germanica, keltainen
Pulsatilla vulgaris - Tarhakylmänkukka
Sedum - Maksaruoho

Phlox Peppermint Twist - Syysleimu

MUUTTANEITA TAI JAETTUJA

Seuraavat kasvit ovat muuttaneet paikasta toiseen joko kokonaisina tai jaettuina.

Karhunlaukka (Allium ursinum) uhkasi hukkua Makkaripenkissä valkotäpläimiköiden sekaan. Siirsin sen kasvimaan talon puolella sijaitsevaan Vapaapenkkiin, purppuraheisiangervon oksiston varjoon.

Nilalta pari vuotta sitten saatu Rusettinukki (Androsace sempervivoides) löysi uuden paikan Ovaalipenkin naapurin puoleisesta päästä. Toivottavasti se viihtyy siellä paremmin, kuin Oikearinteessä, jossa sulkaneilikka kasvoi rusettinukin päälle.

Kesäkukkatarhalta vuosi sitten ostettu Punahattu (Echinacea purpurea) siirtyi Pikkupuutarhan Kivipenkistä alapihan Syyspenkkiin. Siellä on jo ennestään punahattuja. En tiedä tämän punahatun lajikenimeä. Se on muita punahattuja huomattavasti matalampi.

Valkovarjohiippa - Epidemium x youngianum 'Niveum'

Tarhavarjohiippa (Epidemium Rubrum) ja Valkovarjohiippa (Epidemium x youngianum 'Niveum') asuivat aiemmin Makkaripenkissä. Niille oli käymässä samoin kuin karhunlaukalle eli valkotäpläimikät uhkasivat hentoja hiippoja. Siirsin hiipat alapihan Kurgaanin varjoiselle puolelle, josta sammalleimu oli ajat sitten lähtenyt ja jättänyt jälkeensä sopivat kasvinmenevät aukot.

Verikurjenpolvi (Geranium sanquineum 'Elke') taasen koki olonsa syyshortensia Vims Redin ahdistamaksi. Sille löytyi uusi paikka Vattunpenkin päästä, koristeomena Aamuruskon ja aidan välistä.

Iris germanica 'Ellenida' (mikäli se Ellenida on) siirtyi Majalispenkin liian varjoisasta paikasta Kurgaanin kentän puoleiselle sivulle, jossa aurinkoa on enemmän tarjolla.

Tähkäimikkä (Pulmonaria Majeste) oli alunperinkin liian ahtaasti Keittiöpenkissä. Sen siirsin Vapaapenkkiin, pienestä syyshortensia Sundae Fraisesta oikealle.

Patjarikko (Saxifraga x arendsii) voi huonosti Pikkupuutarhan Kivipenkissä. Siirsin sen kokeeksi alapihan Ovaalipenkkiin, jossa luulen sen viihtyvän paremmin. Saapa nähdä.

Nukkapähkämö (Stachys byzantina) rehotti Pikkupuutarhan Kivipenkissä kaatuillen käytävälle. Siirsin sen vastakkaiselle puolelle Muuripenkkiin. Jos se ei sielläkään halua seisoa pystyssä, mietitään asia uudelleen. Nukkapähkämö houkuttelee pörriäisiä, jonka vuoksi koitan saada sen viihtymään.

Tiarella cordifolia - Rönsytiarella

 
Rönsytiarella (Tiarella cordifolia) on viihtyessään erinomainen maanpeitekasvi. Kauniskin. Laitoin pari jakopalaa Valkeakuulaan alle, jossa toivon sen valloittavan tilaa. Keväällä hedelmäpuun alustat ovat sinisenään scilloista. Myöhemmin samaiset paikat ovat enimmäkseen mulloksella.

Saamme joka päivä sadetta. Välillä sentään on poutaisempaa ja lämpöä edelleen riittää ihan mukavasti. Harmillisesti sade tulee valtavalla voimalla. Kasvit alkavat olla aika kärsineen  näköisiä toistuvasta rummutuksesta. Lauantai-illan rankkasade painoi syyshortensia Grandifloran oksat maahan, jolloin yksi isompi oksa murtui kokonaan irti. Isokokoiset kukinnot eivät ole muutenkaan keveitä, puhumattakaan runsailla sateilla kostutettuina.

Ihan vähän aikaa sitten blogissa oli puhetta hortensioiden tukemisesta. Mainitsin, ettei pallohortensioita lukuunottamatta muut kaipaa tukea. Ensimmäisen kerran jopa isokokoinen ja paksuoksainen Grandiflora olisi tarvinnut tukemista. Muutaman maassa roikkuvan oksan sidoin runkoon, jotta oksanhaara ei murtuisi.

Kerrankin on syyshortensian kukintoja reippaasti maljakossa. Yksi Pink Annabellen oksakin sinne pääsi. 

Toivon aurinkoisia päiviä märkää puutarhaa kuivattamaan.
Myös teille kaikille kivaa alkavaa viikkoa!