Sivut

torstai 30. marraskuuta 2017

Se on täällä taas!


Postilaatikkoon kolahti mieluinen ja vähän jo odotettukin paketti. Pihakalenteri ensi vuodelle. Tämä on jo seitsemäs pihakalenterini ja joka vuosi olen siihen yhtä tyytyväinen. Tästä pihakalenterista on tullut oikeastaan eräänlainen päiväkirja, johon palaan etsiessäni tietoa esimerkiksi säästä tai puutarhaan liittyvistä asioista. Pihakalenterini paikka on olohuoneessa, sohvan viereisellä sivupöydällä. Illalla muiden töiden jälkeen kirjaan päivän tapahtumat ja monia muita asioita kalenteriin.


Kalenterista löytyy runsaasti tilaa niin yksittäisen päivän kirjauksille kuin laajemmillekin muistiinpanoille. Kalenterissa on lisäksi paljon hyödyllistä ja mukavaa luettavaa kauniilla kuvilla höystettynä. Kalenterin lopusta löytyy pensaiden, puiden ja köynnösten leikkuutaulukko, tietoa lannoituksesta ja torjunnasta sekä esikasvatettavien kesäkukkien ja vihannesten kylvökalenterit.

Kalenteritoimitukseen kuuluvat puutarhaneuvos Aarno Kasvi, maisema-arkkitehti Saila Routio, puutarhatoimittaja Pirkko Kahila, toimittaja Maaria Matsunaga ja OmaPiha-lehden päätoimittaja Jouko Tikkanen.  

Olen nähnyt tätä pihakalenteria myytävän myös kirjakaupoissa, mutta omani olen aina tilannut netin kautta.

omapiha.info/kalenteritilaus
tilaajapalvelu@omapiha.info
puh. 010 387 0880 (ark. 8-16)

Tämä postaus ei ole maksettu mainos. Haluan vain jakaa tietoa tuotteesta, johon olen itse mieltynyt ja josta uskon monen muunkin tykkäävän. 

tiistai 28. marraskuuta 2017

Metroajelulla


Länsimetrosta on puhuttu niin paljon ja sen liikkeelle lähtöä odotettu hartaasti, joten pitihän minunkin käydä vekotin testaamassa. Omaan kulkemiseen metro ei sinänsä suuria muutoksia tuo, sillä meidän kylältä suora bussiyhteys Helsinkiin säilyy vuodenvaihteen jälkeenkin. Monilla muilla sen sijaan bussilinjat muuttuvat metroasemille ajavaksi syöttöliikenteeksi. Joillakin siis työ- ja muut matkat ainakin ajallisesti pidentyvät. Toivon mukaan useammilla sentään nopeutuvat.


Nousin metroon Tapiolasta ja ajoin ensimmäiselle uudelle asemalle eli Lauttasaareen. Sieltä palasin kohti Matinkylää jääden välillä tutustumaan uusiin väliasemiin. En noussut väliasemilla maan pinnalle, vaikka vaihtolipulla olisin maksutta voinut palata takaisin metroon. Enemmän tällä kertaa kiinnosti maanalaiset asemat ja niiden arkkitehtuuri.

Kim Simonsson: Emma jättää jäljen

Tapiolan asemalla metroon menijöitä tervehtii Kim Simonssonin suurikokoinen veistos "Emma jättää jäljen". Tapiolan metroaseman suunnittelusta vastaa APRT Arkkitehtityöhuone Artto Palo Rossi Tikka Oy. Asema on valoisa ja valkoinen (kuvissa valoisuus ei taida välittyä oikeassa määrin). Laiturialueen katossa on 108 valaisinkupua, joissa on led-valaisinnauha, akustinen vaimennin, sprinklerisuutin ja osassa myös kaiutin.

Emma on jättänyt kädenjälkensä seinään.

 Simonssonin Emma-patsaan kädenjälki löytyi paristakin paikasta Tapiolan asemalla.


Koivusaaren metroasema on maailman ainut merenalainen asema. Asemalla on Suomen pisimmät liukuportaat: ne ovat 76,2 metriä pitkät.

 
Kuvien nimeäminen meni vähän sekaisin, joten ihan varma en ole siitä, ovatko nämä rullaportaat juuri nuo pisimmät. Epäilen. Olin liikenteessä päiväaikaan, jolloin kulkijoita oli aika vähän. Jonkun aikaa jouduin odottamaan, että sain napattua kuvan ilman kulkijoita.



Metro kiemurtelee maan alla enemmän, kuin mitä linjakartasta voi päätellä.

 

Urheilupuiston metroaema oli minusta mielenkiintoisin. Kuuntelin muiden ihmettelijöiden kommentteja seinän ja katon kuvioinnista. Arvailtiin, onko kuvissa kenties pyyhekumeja, tarralappuja vaiko liitulakuja. Hetken mielessäni välähti, että kyseessä saattaisi olla myös katkaistuja sormia. Olenkohan lukenut liikaa dekkareita? Seinien ja katon kuvio toistui heijastumana katosta roikkuvien valaisinten metallireunuksessa.  


Kaikki metrojunat eivät jatka Tapiolasta Matinkylään, vaan matkustajia kehotetaan poistumaan vaunusta ja vaihtamaan toiseen metrojunaan. Junia kulkee sen verran tiheään, ettei pitkään tarvitse odottaa itselleen sopivaa junaa, jolloin välttyy junanvaihdolta.



Pidin myös Matinkylän asemasta, joka oli valoisa ja avaran tuntuinen. Odotin kyllä, että asemat poikkeaisivat enemmän toisistaan ja yksilölliselle vaihtelulle olisi annettu mahdollisuuksia. Isot hallit ovat myös erinomaisia julkisen taiteen sijoituskohteita. Jospa niitä ajan kuluessa saataisiin näytille. 

Nykyisellään ei kyllä parane metrossa torkkua, sillä asemat sujahtavat ohi niin samankaltaisina, ettei ulkonäön perusteella voi sijaintiaan mitenkään päätellä. Kuulutukset ja vaunujen näyttötaulut onneksi ohjeistavat kulkijaa.


Tapiolan metroasemalla on toki useampia uloskäyntejä. Minä sukelsin maan pinnalle hiukan outoon ympäristöön. Onneksi tuo pallokuvioinen pysty- ja vaakapömpeli sisältää hissit, sillä vähänkin jalkavaivainen ei noita portaita nouse. Tapiolan asemalle pääsee myös uudemman kauppakeskus Ainoan sisätilojen kautta. Tapiolan metroaseman ympäristö tulee vielä muuttumaan, sillä sen yhteyteen on rakenteilla bussiterminaali, joka valmistuu 2019.


Metrosta ollaan montaa mieltä. Aikoinaan itämetroa vastustettiin voimallisesti. Nykyisin se on paikkansa lunastanut, enkä usko kovinkaan monen siitä haluavan luopua. Uskon näin käyvän myös länsimetron kanssa. Metrolle tuli hintaa järkyttävän suuri summa, mutta siitä ei voi syyttää itse metroa, vaan enemmänkin huonoa johtoa ja suunnittelua. Metro on erinomainen väline isojen ihmismassojen nopeaan liikkumiseen.


Metro tuo Espooseen paljon muutoksia, joista osa alkaa vasta hissukseen konkretisoitua. Metron kustannuksia tullaan osittain kattamaan tiiviillä rakentamisella ja sen myötä voimakkaasti kasvavalla väestömäärällä. Se näkyy jo metroasemien läheisyyteen kiivasta tahtia nousevina korkeina taloina ja vanhojen maisemien muuttumisena yhä kaupunkimaisemmiksi. Myös kaupalliset palvelut tuntuvat keskittyvän yhä enemmän metroverkon yhteyteen. Pääkaupunkiseudulla muutenkin korkeat asuntojen hinnat ovat metron vaikutuspiirissä nousseet melkoisesti. Kaikella kehityksellä on myös negatiiviset piirteensä. Aika näyttää, tuleeko metrosta suosikki vai inhokki.

sunnuntai 26. marraskuuta 2017

Kuusi kuvaa kesästä -haaste

Kultakuoriainen ja jaloängelmä - Thalictrum delabayi

Pirjo Tuplasti terapiaa -blogista antoi minulle perinteisen Kuusi kuvaa kesästä -haasteen. Kiitos kovasti Pirjo! Monet perinteet luovat elämään mukavan tukirungon ja tästä haasteesta on hyvää vauhtia muodostumassa tärkeä palikka puutarhablogien vuodenkiertoon. Haaste tarjoaa erinomaisen mahdollisuuden palata kesäisiin kuviin ja menneen kasvukauden tunnelmiin. Sinne nyt sukellan näiden kuvien myötä. Tulkaapa mukaan!

Tarhakylmänkukka 28.4.2017

Kesä 2017 tulee jäämään meidän pihan historiaan kahdelta suunnalta tonttia rajanneen kunnan metsikön kaatumisena alueen tierempan vuoksi. Suunnattoman suurelta tuntuva avaruus ja valtaisa valon määrä ihastutti. Toisaalta myös pelotti koko asumisen ajan vallinneen oman rauhan mahdollinen menettäminen. Metsä kaadettiin huhtikuussa, jolloin ympäristö näytti entistä paljaammalta. 

Pihalla kulkiessa tunsimme olevamme näyttämöllä tai näyteikkunassa. Alueen asukkaat pysähtyivät katselemaan muuttunutta ympäristöä ja juttuseuraa riitti koko kesän enemmän, kuin moniin vuosiin yhteensä. Harvemmin alueella kulkevat autot pysähtyivät useiksi minuuteiksi taivastelemaan kadonnutta metsää. Välillä tuntui, että uutinen muutoksista oli kiirinyt koko kylän läpi ja monet tekivät kävelyretkiä tutustumaan outoon maisemaan. Muutoksen vieressä tai melkeinpä keskellä asuessamme tunsimme olevamme osa ihmettelyn kohdetta. Ennen niin rauhallisen alueen täytti jatkuva työkoneiden hurina ja pölyä nostattava rekkojen ralli.

Kuusama uudessa aidassa 29.6.2017

Luonnon vihertyessä alastomuuden tunne väheni. Asukkaiden suurin ihmetys ja uteliaisuus tyydyttyi ja elämä palasi vähitellen normaaleihin uomiinsa siinä määrin, mitä työmaan keskellä asuminen salli. Metsä oli aiemmin rajannut hyvin meidän tonttimme kunnan alueesta. Nyt kaikki oli yhtäkkiä yhtä ja samaa ja kaipasimme kovasti selkeää rajausta omalle tontille. Kun lisäksi seuraavana kesänä tonttimme rajalle nousee korttelipallokenttä ja pieni leikkipaikka, päätimme rakentaa aidan. 

Aita ei toimi näköesteenä, mutta sen sijaan se antaa puutarhalle mukavasti seinät ja samalla ehkä myös siirtää peurojen kulkureitin pois alapihan puutarhasta. Kunnan suunnitelmissa rajalle on merkitty istutettavaksi pihasyreeniä, mongolianvaahteraa ja norjanangervoa. Lisäksi rajalle jäi koivu, vaahteroita ja tuomia.

Tulppaani 9.6.2017

Valon määrän lisääntymisen huomasi oitis. Kasvihuoneessa ei ole koskaan aiemmin ollut niin lämmintä. Ovi oli kiirehdittävä avaamaan heti aamusta, ettei tomaattien ja kurkkujen tarvinnut ryhtyä löylyä lyömään. Myös kasvimaa kukoisti hienommin, kuin kertaakaan aiemmin. Toisaalta tuuli tuivertaa pihassamme useammin ja navakammin. Ei ole metsän puita tarjoamassa suojaa. 

Kesä ei ollut erityisen lämmin, hellepäiviä ei tainnut kovin montaa olla. Ei myöskään niitä ihania elokuun lämpimiä iltoja, jolloin on kiva päiväpuhteiden päätteeksi istua pergolaan nauttimaan lasillinen viiniä kynttilöiden valossa. Edelliskesänä tapasimme syödä aamupalatkin pergolassa. Nyt jos aurinko paistoikin, oli niin viileää ja tuulista, että mieluummin kumosi aamukahvinsa keittiössä. 
 
Ukkosmyrskyssä Kopparnäsin lossisatamassa 12.8.2017

Menneenä kesänä ei meidän nurkilla pahemmin ukkostanut. Yksi oikein kunnon ukkosmyrsky sentään saatiin Etelä-Suomeen elokuun 12. päivä. Myrskyn saapumisesta varoiteltiin jo useita päiviä ennakkoon mediassa. Olihan se aikamoinen myräkkä, joka tosin kulki nopeasti eteenpäin. Paikoin oli puita kaatunut ja kattopeltejä irronnut, mutta pahimmilta vahingoilta säilyttiin. 

Myrsky sattui lauantaille ja olin silloin Tammisaaressa, Kopparnäsissä. Ajoin autolla kotia kohti hivenen myrskyn edellä. Ajomatkalla ajattelin useasti pysähtyä kuvaamaan salamointia, mutta sade oli niin voimakasta, että päätin jättää kuvaamisen kotipihaan. Niin vain sitten kävi, että pahin myrsky ohitti meidän kylän ja kotiin päästyäni jäljellä oli myrskyn häntä eli tavanomainen kesäsade.

Pionit 2.7.2017

Kesän ja oikeastaan koko kasvukauden aikana marmatin usein rankkasateista ja koleudesta. Jälkikäteen muistellen kesä oli kuitenkin ihan mukava ja ulkona tuli touhuttua ahkerasti. Kesä on kesä, vaikka sateisenakin. Kesää ikävöi viimeistään näin marraskuun lopulla, kun valoisa aika on niukkaakin niukempaa, eikä ulkona muutenkaan ole juuri mitään tekemistä. Kesässä on sellainen upea ominaisuus, että se saapuu aina uudelleen. Jokaisen syksyn ja talven jälkeen on edessä uusi kesä. On se vaan mukava ajatus.

Seuraava kesä tai vuosi kaikkinensa tulee olemaan aiempia jännittävämpi, sillä on mielenkiintoista nähdä ja verrata metsän kaatumisen aiheuttamien olosuhdemuutosten vaikutuksia. Yksi kesä ei vielä mitään kerro. Tarvitaan varmasti pidempi aika.

Kurpitsankukka 25.8.2017

Päätin omalta osaltani pysyttäytyä perinteessä eli haaste lähtee viime vuoden tapaan seuraaville blogeille. Olkaapa hyvä!

Navettapiian puuhamaa

PS. Postauksessa on sääntöjen vastaisesti seitsemän kuvaa. Ehkä minua ei sentään tämän omavaltaisen sääntörikkomuksen vuoksi diskata haasteesta. Pitihän sitä otsikkokuva postaukseen laittaa.
  

perjantai 24. marraskuuta 2017

Pikahaastattelu

Ukkolaukka - Allium 'Purple Sensation'

Ulkona on harmaata ja pimeää päivälläkin. Ilman täyttää vuorotellen vesi- ja räntäsateet. Mikäs sen piristävämpää, kuin selata kesäisiä kukkakuvia ja antaa auringonvalon ja -lämmön vallata mielen. Postauksen kuvat ovat kesäkuulta.

Hyvän syyn kesäisten kuvien selaamiseen antoi myös Pikahaastattelu-haaste, jonka nappasin Tuulikin Kukkia ja koukeroita -blogista 

1. Missä kännykkäsi on? Vaihteeksi työpöydällä.
2. Puolisosi? Hidas hämäläinen.
3. Hiuksesi? Tummat ja puolipitkät.
4. Äitisi? Mummu monille.
5. Isäsi? Enenevästi muistisairas.
6. Suosikkisi? Kirjahan se.
7. Unesi viime yöltä? Unohtui jo.
8. Mielijuomasi? Kylmä vesi.
9. Unelmasi? Keittiöremppa ehdottomasti.
10. Missä huoneessa olet?Työhuoneessa.

Jumaltenkukka - Dodecatheon
 
11. Harrastuksesi? Kutominen näin talviaikaan.
12. Pelkosi? Hirvikolari.
13. Missä haluat olla kuuden vuoden päästä? Elossa ja terve.
14. Missä olit viime yönä? Unessa omassa sängyssä
15. Jotain, mitä sinä et ole? Rohkea.

Puistoalppiruusu -  'Catawbiense Grandiflorum'

6. Muffinsit? Suklaisena.
17. Toivelistalla? Kunnon eurojackpot-voitto.
18. Paikka, jossa kasvoit? Espoolaislähiö.
19. Mitä teit viimeksi? Maksoin laskuja.
20. Mitä sinulla on ylläsi? Mustat verkkarit.
21. Televisiosi? Kooltaan sopiva.
 
Patjarikko - Saxifraga × arendsi

22. Lemmikkisi? Juuso-kissa.
23. Ystäväsi? Tärkeitä ihmisiä.
24. Elämäsi? Enimmäkseen oikein hyvää.
25. Mielialasi? Positiivinen.
26. Ikävöitkö jotakuta? Isoveljeä.
27. Auto? Vanha Opel
28. Jotain mitä sinulla ei ole ylläsi? Sadetakki.
29. Lempikauppasi? Monipuolinen puutarhakauppa.
30. Lempivärisi? Punainen ja musta.
31. Milloin nauroit viimeksi? Joka päivä.
32. Milloin itkit viimeksi? Eilen.

Rönsytiarella - Tiarella cordifolia

33. Kuka on tärkein läheisesi? Takuuvarmasti Ukkokulta.
34. Paikka, johon menet uudelleen ja uudelleen? Höyhensaaret.
35. Henkilö, joka s-postittaa säännöllisesti? Kännyoperaattori.
36. Lempiruokapaikka? Kotikeittiö.

Arovuokko - Anemone sylvestris

Haaste on kiertänyt monissa blogeissa. Se on vapaasti otettavissa ja käytettävissä. Jos kaipaat aasinsiltaa päästäksesi hetkeksi kesäisiin tunnelmiin, otapa tämä pikahaastattelu vastaan.

Mukavaa viikonloppua kaikille! 

keskiviikko 22. marraskuuta 2017

Katse ensi kesään


Raikkaat värit ovat puutarhassa nyt kortilla. Iloa on haettava sävyistä ja muodoista. Kesäaikaan puutarhassa tulee kierreltyä monta kertaa päivässä. Nyt ei kunnolla edes joka viikko. Aika vähän mitään jännittävää on löydettävissä. Jollei jännittäviksi katsota lintujen mullasta tönkimiä pikkusipuleita ja taannoisen tykkylumen katkomia oksia.

Jouluruusu - Helleborus

Ihan turhia harvat puutarhakierrokset eivät sentään ole. Pari vuotta sitten ostin marketista halvalla pikkuisia ruukkujouluruusuja. Istutin niitä kokeeksi eri puolille puutarhaa vähän erilaisiin paikkoihin. Ajatus oli katsoa ja etsiä paikkoja, missä ne parhaiten viihtyisivät. Kokoa ja näköä niille ei vielä ole tullut, mutta jokainen on elossa ja tarmokkaalta näyttävät. Kukkiakin ovat pukanneet ihan huomaamatta. Tällaiset pienen rahan kokeilut tuottavat melkeinpä enemmän iloa, kuin kalliilla rahalla hankitut hienot taimet. Jälkimmäisille kun tulee asetettua hurjan paljon odotuksia ja katetta koko rahalle. 


Elokuussa ostimme kunnon lämpökompostorin. Edellinen ei edes täyttänyt biokompostorille asetettavia vaatimuksia ja muutenkin se alkoi vedellä viimeisiään. Kunnollisista biokompostoreista on markkinoilla varsin vähän tarjontaa ja kilpailua. Päätin suosia suomalaista. Varsinkin, kun kompostorissa oli muutaman kympin tarjous. Kovasta hinnasta huolimatta katsoin tuotteen olevan investoinnin väärti. Enkä näin muutaman kuukauden kokemuksella ole katunut.

Avasin kompostorin multaluukun viikko sitten ensimmäisen kerran. Yllätyin, miten hyvin kehittynyttä ja määrällisesti runsaasti massaa vekottimen uumenista löytyi. Ei se vielä täysin valmista ollut, mutta eipä sellaista luvattukaan. Sekoitin biomassaan lehtikompostia ja laitoin jälkikypsymään alapihan kompostoriin.

Purppuraheisiangervo - Physocarpus opulifolius 'Diabolo'

Kesällä kuvittelin, ettei pihalleni oikein enää mahdu uusia puita ja pensaita. Perennojenkin kanssa mukamas tekee tiukkaa. Näin loppuvuoden maisemia tarkkailessa voi vain todeta, että aina on tilaa vähintäänkin yhdelle. Ihan olin unohtanut kesällä istuttaneeni naapurin aidan tuntumaan purppuraheisiangervon. Siellä se on vielä lehdessä ja sitä katsellessani totesin, että kaveri tuolle on hankittava. 

Milloinkahan lumikärhö raaskii luopua lehdistään? - Clematis ´Summer Snow´ (´Paul Farges)

Suunnitelmissa on talven aikana käydä läpi vinkkivihkoa. Siihen kirjaan etenkin blogeissa vastaan tulevat mielenkiintoiset kasvit. Moni kasvi on jo näiden vuosien aikana puutarhaani esittelyjenne ansiosta tiensä löytänyt. Monta on myös kasvia, joita en syystä tai toisesta tule koskaan hankkimaan, vaikka kuinka ihanilta muiden puutarhoissa näyttäisivätkin. Nyt on kuitenkin ajatus käydä vinkkivihko läpi ajatuksella ja harkiten. Ja listata ne kasvit, joille löytyy peukutusta ja vieläpä paikkakin. Johan tässä alkaa mukavasti vatsanpohjassa kutkuttamaan pelkkä ajatuskin uusista kasveista ja uudesta kasvukaudesta.

Vuorenkilpi - Bergenia

Viime vuonna sain säkillisen talvisuojaturvetta. Aiemmin en ole sitä kokeillut. Kun ilmaiseksi saa, pitää tuote tietenkin testata. Laitoin talvisuojaturvetta lähinnä kärhöjen ja muutamien ruusujen tyvelle. Viime talvi ei ollut yhtä ankara, kuin edellinen. Täällä etelässä riitti silti jäätymistä ja sulamista eli kasvien kannalta vaikeita olosuhteita liikaakin. Luultavasti sellaiset talvikelit ovat näillä leveysasteilla tulleet jäädäkseen. 

Kävin ostamassa samaista talvisuojaturvetta, jota ajattelin laittaa kasveille, kunhan ensin näistä vesisateista päästään ja maa alkaa jäätyä. Talvisuojaturve ei ole kovin kallista. Yllättävän monelle kasville siitä yhdestäkin säkistä riitti. Viime talven jäljiltä ei montaakaan kasvikuolemaa tullut. En tietenkään vielä pysty sanomaan, mikä vaikutus talvisuojaturpeella on ollut. Siksikin on mielenkiintoista testata tuotetta toisen kerran.  


Tieremppa on edistynyt hyvin. Kaivinkoneiden kolisteluun ja rekkaralliin on jo tottunut. Joulun aikaan työmaa hiljenee ydintalveksi ja maalis-huhtikuussa työt käynnistyvät jälleen. Silloin on vuorossa meidän kotitiemme aukikaivaminen ja konkreettinen kulkemiseen liittyvä haitta. Vuoden päästä tähän aikaan kuvassa näkyvien sora- ja kivituhkakasojen tilalla pitäisi olla korttelipallokenttä ja istutuksia. Rakennustyömaan keskellä asuminen on tietenkin ollut ajoittain vähän hankalaa, mutta ilolla otan vastaan kunnostetut tiealueet ja etenkin kauan kaivatun tievalaistuksen.
 

maanantai 20. marraskuuta 2017

Valoa marraskuuhun


Lauantaille olin suunnitellut pitkää ja reipasta kävelylenkkiä. Viikolla menoa ja tekemistä on niin paljon, että ulkoilu tuppaa jäämään aivan liian vähille. Etenkin, kun muutenkin harmaita päiviä pimentää yhä aikaisemmin tapahtuva auringonlasku. Voihan sitä tietenkin pimeässäkin reippailla, vaan mukavampi kuitenkin päivän valossa. 


Kahden aikuisen taloudessa ei viikonloppuisin välttämättä niin kovin paljon pakollisia hommia ole. Ruokaa tietenkin pitää laittaa joka päivä. Siivoukset, kaupassa käynnit ja pyykinpesut tehdään pääosin viikolla, jotta lauantaille ja sunnuntaille jäisi enemmän ns. vapaa-aikaa.


Suunnitelma pitkästä kävelylenkistä ja sen oheen ajatellusta kirjastokäynnistä tyssäsi heti aamupalan jälkeen alkaneeseen sateeseen. Vettä tulee melko lailla railakkaasti ja taivaanranta on tasaisen harmaana. Tavallaan on kivakin istua lämpimän kodin suojassa katselemassa ikkunoihin ropisevaa sadetta, kun ei ole pakko lähteä minnekään.


Tämä on myös hyvä hetki aloittaa joulukorttien askartelu. Joinain vuosina korttini ovat jo tässä vaiheessa olleet valmiina. Tänä vuonna ei ole ollut selkeää ideaa, enkä ole ehtinyt kauppoihin materiaaliostoksille. Myönnän avoimesti, ettei minulla ole luovuuden lahjaa ja siksi seikkailen netissä ja mainosten maailmassa etsimässä kivoja korttivinkkejä. Lähetän kortteja ison pinon, joten mallin on taivuttava liukuhihnatuotantoon. Ei siis yksityiskohtaisia koukeroita tai monimutkaisia tekniikoita, vaikka kuinka olisivat kauniita. 


Jouluvaloja olen viritellyt muutaman sisälle ja viikolla myös ulos. Kaikki valo tässä marraskuisessa pimeydessä tuo iloa ja piristystä. Äitini paheksuu kovasti vuosi vuodelta aikaistuvaa jouluhössötystä ja siihen hän sisällyttää myös jouluvalot. Monissa asioissa voin yhtyä hänen mielipiteisiinsä, mutta valojen suhteen olen valmis rikkomaan kaikki maailman perinteet ja vanhan kansan käsitykset. Jos jotakuta häiritsee marraskuussa loistavat jouluvalot, ryhdytään kutsumaan niitä sisustusvaloiksi. Tai ulkoistusvaloiksi tai ihan miksi kukin niitä keksiikään nimitettävän. 


Aika ei käy pitkäksi talvikuukausinakaan, kivaa ja vähemmän kivaa tekemistä riittää, eikä kaikkea saa millään edes tehdyksi. Jonkun sortin pihamaanikkona on pakko myöntää, että kaipaan valtavasti pihatöitä ja päivittäisiä kierroksia ja tutkimusretkiä puutarhassa. Kun tuolla pihalla ei nyt juuri mitään voi tehdä, voi kuitenkin suunnitella tulevaa kasvukautta ja lennättää ajatuksensa kesään. Se ei ole edes vaikeaa, kun työhuoneen ikkunalla ilahduttavat ahkerasti kukkivat pelaguut.

Mukavaa työviikkoa kaikille!

 

lauantai 18. marraskuuta 2017

Nenäilyä puutarhassa

Koristekirsikka - Prunus `Accolade`

Tässä yhtenä päivänä kävelin aamuauringon paisteessa kuuraisella pihamaalla. Puutarha alkaa olla talveen valmisteltu, eikä mitään erityistä työmaata ole kesken. Tuuli levittelee kukkapenkkeihin ja pensaiden alle haravoituja puunlehtiä, mutta ei niitä niin paljoa ole, että minua häiritsisivät. Luulisi, että loppusyksyn puutarhakävelyssä olisi läsnä suuri annos melankoliaa ja luopumisen tunteita. Vaan ei. Koin miellyttävää rauhaa ja hetkittäin jopa vatsan pohjaa kutkuttavaa onnea. 

Omena Huvitus - Malus domestica

Liian usein elämää ja ympäristöä tulee katseltua negatiivisin silmin. Epäkohtia silmäillen ja tuskaillen niiden tuottamaa mahdollista työtä. Miten helposti sitä unohtaa, ettei täydellisyyttä ole, eikä siihen tarvitse edes pyrkiä. Ei tarvitse olla edes toiseksi paras, ei asettaa itseään mihinkään mitta-asteikkoon. Riittää, että kelpaa itselleen, eikä omaa parastaan tavoitellessaan vahingoita muita ihmisiä. Vielä tärkeämpää olisi suhteuttaa oma olemisensa vähän laajemmin. Kuinka pieniä ja ohikiitäviä useimmat arkipäivän murheet ovatkaan.

Koristeomena - Malus 'Musta Rudolf'

Tämän vuoden loka-marraskuussa on vietetty jälleen Nenäpäivää. Tapahtuma on varainkeruu- ja tiedotuskampanja, joka viihteen ja huumorin keinoin pyrkii auttamaan kehitysmaiden lapsia, lisäämään globaalia oikeudenmukaisuutta ja tasa-arvoa. Tähän  mennessä tämän vuoden tapahtuman avulla on kerätty n. 2,5 miljoonaa euroa. Keräys jatkuu 19.11. saakka.

Purppuraheisi - Physocarpus opulifolius 'Diabolo'

Nenäpäivä-ohjelmaa telkkarista katsoessani ajattelin, että vaikka meillä kotimaassa on vähäosaisuutta, huolta ja hätää, on monissa maailman maissa lasten asema edelleen jotain niin käsittämättömän epäinhimmillistä, ettemme osaa sellaista edes kuvitella. 

Aronia

Tällä kertaa Nenäpäivä-lähettiläät vierailivat tapaamassa Ugandassa mm. entisiä lapsisotilaita ja Boliviassa kengänkiillottajina ja kaivoksissa työskenteleviä lapsia. Lasten olosuhteet ja kertomukset olivat sydäntä särkeviä. Niiden kertomusten rinnalla minun puutarhani ongelmat tuntuvat hyttysen ininältä valtameressä. Jos siltäkään.

Keijunkukka - Heurchera

Viikonloppu on jälleen käsillä. Täällä etelässä ulkona on kaikkea muuta, kuin kuulasta kuuraisuutta. Vesi ropisee ja litisee. Ei anneta sen häiritä, vaan sytytetään kynttilä ja nautitaan vaikka olemisen sietämättömästä keveydestä.