Ja taas on aika ruusujen

Rosa rugosa Sointu - Tarhakurtturuusu

 

Vuosien takaisen pensasruusukuumeen seurauksena meillä kasvaa joukko erilaisia ruusuja. Etenkin 1990-luvulla kehitettyjä kotimaiset olosuhteet kestäviä pensasruusuja tuli hankittua useampi.

Alapihalla kasvavista osa on jo kukkimisensa lopettanut. Näitä ovat: Tornionlaaksonruusu (Rosa majalis Tornedal), Suviruusu (Rosa pimpinellifolia 'Poppius'), juhannusruusu (Rosa spinosissima 'Plena') ja metsäruusu (Rosa Majalis).

Rosa rugosa 'Ritausma'

 
Omenaruusun (Rosa magnifica) versot kärsivät talvesta. Se ei taida kukkia nyt ollenkaan. 

Ritausmankin leikkasin keväällä matalaksi. Sen olen tehnyt aiemminkin. Nyt pensaassa on paljon nuppuja valmiina avautumaan.

Rosa rugosa Sointu - Tarhakurtturuusu

Alapihan Ruusupenkissä kasvaa kolme pensasruusua. Sointu aloitti niistä kukintansa ensimmäisenä. Kukkia siinä parhaillaan todellakin riittää.

Rosa rugosa Sävel - Tarhakurtturuusu

Sävel on vankkarakenteinen ja runsaspiikkinen pensas. Sen leikkasin tänä keväänä 20-senttiseksi uudistaakseni sen kasvua. Pian leikkuun jälkeen se aloitti kiihkeän kasvun. Loppukesästä se taitaa olla lähellä entisiä mittojaan. Leikkaamisen ansiosta varret ovat lehteviä ja nuppuja on valtavasti. Ensimmäiset kukat ovat avautuneet.

Rosarugosa F.J.Grootendorst - Neilikkaruusu

Myös Sävelen lähellä kasvavan neilikkaruusun leikkasin matalaksi. Taisi tykätä leikkaamisesta, sillä pensas näyttää entistä paremmalta. Sävelen lailla nuppuja on tungokseen asti. Niiden avautuminen on alkanut.

Rosa centifolia muscosa - Sammalruusu

Sammalruususta tykkään paljon. Sen kukat ovat hienon muotoisia. Sammalruusun kukinta on jo loppusuoralla. Tänä vuonna sammalruusuni on kukkinut edellisvuosia runsaammin.

En tiedä sammalruusuni nimeä. Epäilen sen olevan Vaarala. Korkeutta sammalruusullani on noin 50-60 cm eli ei mikään jättiläinen. Eikä tarvitsekaan. Olen istuttanut sen Kaivoruusupenkin reunaan, jossa sen ei tarvitse näkyvyydesta kilpailla muiden kanssa.

Rosa centifolia muscosa - Sammalruusu

Nuppuisena sammalruusun olemus tulee hyvin esiin. Kukkien verholehdet ja perä ovat sammalmaisen karvan peittämät.

Rosa Glauca - Punalehtiruusu

Punalehtiruusu kukki tänä vuonna harvinaisen pitkään. Luulin kukinnan jo päättyneen, mutta ikkunasta katsoessani huomasin pensaan ylimmissä oksissa lukuisia kukkia. Vierellä seisoessa niitä ei kirkkaassa auringonpaisteessa välttämättä edes huomaa. Onhan pensaalla korkeutta paljon enemmän, kuin sen omistajalla.

Viimeiset kukat olivat pensaassa kesä-heinäkuun vaihteessa. Olen yrittänyt leikata syksyllä kiulukoita mahdollisimman paljon pois, etteivät linnut levitä pensaan siemeniä pitkin maailmaa. Kiulukoita putoaa myös ympäriinsä pensaan alle. Huomasin muutama päivä sitten, että jopa kanttausurassa on lukuisia pikkuruisia punalehtiruusun taimia. Ne on helppo kitkeä pois. Tykkään punalehtiruususta, mutta en sentään halua punalehtiruusuviidakkoa.

Rosa rugosa Hansa

Hansa-ruusu olla möllötti useamman vuoden kukkien hyvin vaatimattomasti. Leikkasin siitä vuosi sitten useita versoja pois, koska pitkiksi venyessään ne makaavat pitkin pituuttaan. Hansa on levittäytynyt jonkin verran istutuspaikassaan, joten kaivoin ylös myös uloimpia versoja juurineen. Hansa-ruusu kestää hyvin leikkaamista. Näyttää, että se kukkii tänä kesänä runsaana ja on muutenkin nyt terveemmän näköinen.

Rosa francofurtana Splendens - Valamonruusu

Valamonruusun istutin 2014 naapurin aidan viereen, samaan ryhmään Sävelen, Soinnun ja Neilikkaruusun kanssa. Se kasvoi valtavaksi ja kukki joka kesä runsaana. Yksi kukka kesti vain hetken, mutta uusia aukeni samassa tahdissa. Valamonruusulla oli kyllä hyvin tilaa asustella paikallaan, mutta huomasin sen tekevän ahkerasti juurivesoja. Omalla puolella saatoin ajaa ne ruohonleikkurilla yli, mutta naapurin puolen aluevaltauksesta en sen sijaan tykännyt. Naapurit eivät sanoneet mitään. Päätin kuitenkin lopettaa pensaan levittäytymisen ja kaivoin sen 2019 pois. Pari vuotta lähdön jälkeen ruusun istutusalueen lähistöltä nousi juurivesa silloin tällöin. Kaivoin nekin pois, eikä sen jälkeen ole enää uusia tullut.

En raaskinut heittää kaunista ruusua kompostiin, vaan istutin sen tonttimme puistoreunalle. Siellä se saa taistella isojen vaahteroiden kanssa valosta ja voimasta. Pääsen tarvittaessa trimmerillä siistimään ruusun ympäristön ja pitämään sitä aloillaan. Jos vaikeaksi käy, annan lapion tehdä tehtävänsä.

Rosa gallica 'Mundi' - Kirjoapteekkarinruusu

Myös yläpihan Pikkupuutarhan ruusuista Tove Jansson (Rosa pimpinellifolia 'Tove Jansson') ja juhannusruusu ovat kukkimisensa tälle kesälle kukkineet. 

Rotevakasvuinen norjanruusu (Rosa 'Hurdal') kärsi ensimmäisen kerran talvesta ja se on keskittynyt kukkimisen sijasta versojensa kasvattamiseen. 

Ranskanruusu Duchesse de Montebello saattoi tehdä yhden kukan, mutta missasin sen näkemisen ja kuvaamisen. Jostain syystä herttuatar murjottaa, eikä innostu kukkimaan.

Rosa gallica 'Mundi' - Kirjoapteekkarinruusu

Kirjoapteekkarinruusu asui aiemmin alapihalla. Paikka kävi ahtaaksi, joten siirsin Mundin Pikkupuutarhan Muuripenkkiin 2020. Alkuun näytti, ettei se tykännyt siirrosta laisinkaan. Sitten se alkoi pörhistyä ja kukkii tänä vuonna lukuisin kukin. Yksittäinen kukka ei paisteessa kauaa hyvänä pysy. Kuvaaminen onnistuu parhaiten aamulla, jolloin uudet nuput avautuvat.

Kirjoapteekkarinruusu on kiehtova kaksivärisine terälehtineen. Siinä riittävän hyvä syy istuttaa Mundi omaan puutarhaan.

Rosa Lumo - Neidonruusu

Lumo-ruusu on yksi kolmesta ruusupensaasta, jonka siirsin alapihalta Pikkupuutarhaan. Ruusut Mundi ja Ilo ovat kaksi muuta. Silloin arveltiin, ettei suurikokoisten pensasruusujen siirto onnistu, vaan ne kuolevat. Eivät kuolleet, mutta vasta nyt jokainen näistä siirretyistä osoittaa kotiutuneensa uuteen paikkaan. Kovin runsaana Lumo ei tänäkään kesänä kuki. Kukat haalistuvat ja kuihtuvat nopeasti, mikä lienee ainakin osittain kuivuuden, auringonpaisteen ja jatkuvien tuulien syytä.

Rosa Ilo - Puistoruusu

Ilo sai paikan Pikkupuutarhan Kärhökäytävältä. Siltäkin meni aikaa tottua nykyiseen asuinpaikkaansa. Vihdoin se on päättänyt sopeutua ja osoitti sen tekemällä muutaman kukan. Ilo on voimakaskasvuinen ja suurikokoinen, joten ihan pieneen nurkkaan sitä ei kannata ahtaa.

Rosa rugosa Therese Bugnet - Tarhakurtturuusu

Teresanruusu on viime vuosina ollut kuvatuimpia ruusujani. Johtunee pitkälti siitä, että se kasvaa yläpihalla paikassa, jonka ohi kuljen usein ja joka näkyy myös työhuoneen ikkunasta. Teresanruusu kasvoi korkeaksi, maljamaiseksi pensaaksi. Alimmat oksat ja oksien varret muuttuivat vähitellen lehdettömiksi.

Leikkasin Teresanruususta keväisin muutaman vanhimman oksan pois. Silti se vaati tukemista, kun korkeat oksat taipuivat latvuksistaan kohti maata kovilla tuulilla ja rankkasateissa. Tänä keväänä leikkasin koko pensaan matalaksi, noin 20-senttiseksi. Se kannatti. Nyt pensas on jo toista metriä korkea, alhaalta ylös tuuhealehtinen ja runsasnuppuinen. Teresanruusu tekee selvästi uusia nuppuja, kun leikkaa kuihtuneet kukat säännöllisesti pois.

Austin-ruusu 'Lady of Shalott'

Vuosi sitten minuun iski Austin-ruusukuume. Aiemmin olin istuttanut Crown Princess Margarethin, joka kuitenkin kuoli pois. Asia jäi kaivelemaan ja Puutarhanikkareiden myymälässä en enää kyennyt vastustamaan kuumetta, vaan ostoskoriin hyppäsi Lady of Shalott. Olin toki ihaillut tätä ruusua useammankin kerran Saaripalstan Sailan blogissa.

Kaivoin ruusulle Pikkupuutarhan Kriikunapenkkiin huolellisesti kunnon kuopan. Laitoin hyvää multaa ja kastelin istutettua ruusuani ahkerasti. Se juurtui, kasvoi ja ryhtyi tekemään nuppuja. Että jaksoinkin pyöriä kesän Ladyn ympärillä sen avatessa yhä uusia nuppuja. Kukinta kesti likimain ensimmäisiin pakkasiin.

Austin-ruusu 'Lady of Shalott'

Pelkäsin ruusun menehtyvän, kun talvi oli kasvien kannalta pitkä ja hankala. Suojasin ruusun heti syksyllä verkolla, etteivät peurat ja jänikset popsi sitä kitusiinsa. Laitoin vielä tyvelle kuivia puunlehtiä suojaksi - mahtoiko niistä suojaa olla, en tiedä? Kukaan ei kuitenkaan päässyt aterioimaan ensirakkausruusullani. Keväällä tarkkailin sitä nähdäkseni, onko se selvinnyt talvesta. Pitkistä versoista kaikki olivat kuivia. Leikkasin varsia varovasti pala kerrallaan edeten kohti kohtaa, jossa näkyisi eloa. 

Aika matala ruususta tuli, mutta niin se vain heräsi ja alkoi puskea uutta kasvua. Juhannuksen jälkeen ilmestyivät ensimmäiset nuput, joita laskin olevan 17 kpl. Kukat ovat alkaneet avautua, eikä epäilystäkään, ruusu on tismalleen niin kaunis kuin muistinkin.

Austin-ruusu 'Carolyn Knight'

En sitten malttanut jättää Austin-ruusukokoelmaani yhden varaan, vaan myöhemmin viime kesänä ostin myös Carolyn Knightin. Se ei ole niin oranssinkeltainen, mitä kuvissa. Olisiko nimilappu kenties vaihtunut? Ladya matalampi tämä on selvästi. 

Austin-ruusu 'Lady of Shalott'

 
Näköjään ruusukuume ei ole vielä hellittänyt, koska toukokuun lopussa intouduin ostamaan kolmannenkin Austin-ruusun. Tällä kertaa Emily Brontën, joka on oikea herkku sekin. Siinä on muutama nuppu, joten joudun vielä vähän aikaa jännäämään kukkien näkemistä. Siihen saakka pörrään Lady of Shalottin kukkia ihailemassa.

Jokainen puutarha on oikeanlainen puutarha

 
Tämä kasvukausi lienee ensimmäinen, jolloin olen nostanut puutarhahommien suhteen kädet pystyyn, kellahtanut kirjan kanssa sohvalle ja ajatellut, että pärjätkööt hetken aikaa ominensa. Vaihteleva sää on asettanut omat kiemuransa, milloin mitäkin voi pihamaalla tehdä. Jollei ole kylmää, on tosi kuumaa. Jollei sada, on äärimmäisen kuivaa. Tai päinvastoin. Jos haluaisi pitää kaikki paikat tiptop, se vaatisi kokopäiväistä uurastusta. Lottovoittajana saattaisin pari kertaa kesässä palkata puutarhurin tekemään inhottavimmat hommat. Muuten ei kyllä ole halua päästää vieraita sähläämään omien mieltymystensä mukaan.  

 
Puutarha on tärkeä harrastus, tapa viettää aikaa ja kunnia-asia saada kasvit kasvamaan ja kukkimaan. Joskus vain tulee tunne, kuin puutarhan hoitaminen olisi alituista kilpajuoksua kasvien kanssa. Kuin ne eläisivät omaa elämäänsä ihmisestä piittaamatta - kuten tekevätkin. Kasvavat, kukkivat, kaatuvat, rehottavat, kuihtuvat, katoavat ja kuolevat. 

 
Tänä kesänä kaikki rehottaa tavallista runsaammin. On korkeutta ja on leveyttä enemmän kuin kullekin on tilaa varattu. Harvemmin kasvit alkavat nyrkein toistensa kanssa tappelemaan, mutta joskus puutarhurin on mentävä väliin ja rajoitettava kumppanuuksien sopimatonta yhteiseloa. Nyt tuollaista rajoitustoimintaa on riittänyt yllinkyllin, kun jokainen haluaa kiihkeästi tehdä tuttavuutta toisten kanssa.

 
Oma porukkansa ovat rikkaruohot. Nuo kasvit, jotka puutarhurin mielestä kasvavat aina väärässä paikassa. Niin kaunis kuin voikukka on kukkiessaan, ei sen koko sukua halua kuunliljan tai pionin viereen. Varsinkaan, kun voikukan kitkeminen on loputon urakka. Jollet saa juurta kokonaan, pian on samalla paikalla samanlainen lehtirypäs. 

 
Entä jos annat mielestäsi sopivaan paikkaan nokkosille kasvurauhan perhostoukkien kodiksi. Yhtäkkiä niitä kasvaa ruusupensaiden välissä, syreenien juurella ja marjapensaissa. Ai, että polttaa paljaita kinttuja makeasti herukoita poimiessa nokkosten ollessa seurana. 

 
En ole koskaan istuttanut ainuttakaan puna-apilaa Oikearinteeseen. Enkä muuallekaan. Kuka kumma on antanut osoitteeni niille, kun juhlivat satapäisenä joukkona kesäfestareitaan perennojeni joukossa? Jos olet joskus koittanut kitkeä puna-apiloita, tiedät niiden juurten puikkelehtivan taatusti naapurikylään saakka. Eivätkä meinaa irrota mullasta kiskomalla tai lapiolla kaivamallakaan. Pitäisikö kokeilla dynamiittia?

 
Puutarhallani on jo paljon ikää. Sen rakentamista aloittaessani intoa oli enemmän kuin tietoa tai kokemusta. Rakenteita ja istutuksia tuli tehtyä osin mutu-tuntumalla. Perussuunnitelma oli, mutta sitä ei noudatettu kirjaimellisesti monestakin syystä. Alkuvuosien jälkeen tarpeet ja mieltymykset ovat muuttuneet. Kasvimaailma on tullut tutummaksi, aikaakin on enemmän. Puutarhan olosuhteetkin ovat muuttuneet. 

Monta asiaa tekisin nyt toisin. En istuttaisi agressiivisesti leviäviä perennoja. Tai ainakin varmistaisin, etteivät ne pääse valtaamaan alaa. Pikkutalvio on yksi sellainen, jolle laittaisin ankaran kiellon ylittää omia rajojaan. Joitakin pensasruusuja jättäisin kokonaan hankkimatta. Eipä tarvitsisi kiskoa niiden juuriversoja vääristä paikoista tai miettiä, mitä reittiä saisi pikkuisen kaivurin mahtumaan pihaan suuremmitta vaurioitta. Harkitsisin kahdesti myös kriikunapuun istuttamista. Kukkii toki kauniisti ja sen hedelmäkin maistuu hyvälle. Mutta kriikunan vapaan kasvamisen ideologia saa minut puhumaan joka kesä rumia.

 
Toukokuussa ajattelin, etten millään ehdi tai jaksa tehdä kaikkia puutarhan vaatimia töitä ajallaan. Harva se päivä oli olo, kuin juoksisi pää kolmatenta jalkana saamatta riittävästi työlistaa lyhemmäksi. Niin vain lähes kaikki tärkeä on tullut tehtyä. Ja monta vähemmän tärkeää. Kanttausurat kylläkin kaipaavat kohennusta. Tilanne on kohtalaisen tasapainoinen siitäkin huolimatta, että kirja poikineen on päässyt sohvamakuulla viimeisille sivuille asti. Yhtään ei sentään kannata huokaista helpotuksesta. Puutarha ei lepää laakereillaan. Se päättää itse, miten siellä kasvetaan ja kehitytään. 

 
Fiilistelykierroksilla löytyy aina yllätyksiä, joista osaan on puututtava pikimmiten. Voi käydä myös niin, että kylävierailulta kotiin tulee uusia kivoja kasveja, joille on keksittävä asuinpaikka. Se johtaa yleensä melkoiseen domino-peliin, jossa vanhat kasvit siirtyvät uusien tieltä. Hetken puutarhassa pyörii kasvikaruselli, jossa lapio viuhuu ja multa kastuu.

 
Muutamia vuosia sitten ratkaisin uusien kasvien asuinpaikat verottamalla nurmikosta palan jos toisenkin. Näin leikattava nurmikko pieneni ja syntyi uusia istutusalueita. Nyt alkaa joka paikka olla tupaten täynnä. Jos aukkopaikkoja talven jäljiltä olikin, ovat nekin muisto vain. Suorastaan ihme, miten yksittäisille kaupasta liimapaperin lailla mukaan tarttuneille ihanuuksille on löytynyt paikkansa. Yhä vaikeammaksi se kuitenkin käy. Käsillä on aika, jolloin jonkun uuden tuleminen merkitsee vanhan lähtöä. 

 
Katson aina ihaillen viimeisen päälle siistejä puutarhoja, joissa kasvit on istutettu oikeaoppisesti koon ja yhteensopivien värien mukaan. Joissa kasvit ovat terveitä ja reheviä ja hyvinhoidettuja. Ei rikkaruohoja, ei huojuvia rakenteita, hiekkakäytävätkin haravalla kuvioidut. Yhtä ihaillen kierrän puutarhoissa, joissa villeys näkyy ihan kaikessa. Miten lujahermoisia tällaisten puutarhojen omistajat ovatkaan. Ei vaivaa rikkaruohot, ei polviin saakka ulottuva heinikko.

Oma puutarhani on perennojen sillisalaatti ja pensaiden puskanurkkaus. Kaikki on omin käsin multaan kaivettu sillä taidolla ja tiedolla, joka kulloinkin on ollut käytössä. Tunnen muutamaa poikkeusta lukuunottamatta kaikki kasvini. Olemme tehneet sinunkaupat. Alkuvuosien puutarhasuunnitelma on venynyt ja paukkunut joka suuntaan. Muutamasta omenapuusta ja tasaiseksi leikatusta nurmikosta on ahkeran lapioinnin ja kiihkeän kasvikiinnostuksen johdosta syntynyt ikioma viidakko. 

 
Olen läpikäynyt ruusukuumeen, kärhökuumeen, koristepuukuumeen. Olen rakastunut kevätkurjenmiekkoihin, kellukoihin, syyshortensioihin ja marhanliljoihin. Vain joitakin mainitakseni. Tungosta on vähän joka nurkalla. Edelleen olen altis saamaan tartunnan jos jonkinlaisten kasvien esittelyihin törmätessäni. Silti en kaipaa immuniteettiä tai edes lyhytaikaista rokotussuojaa. Kaikki kukat kukkikoon, kaikki pensaat pörhistelköön. Joku puukin voi vielä ahtautua mukaan.

Jospa kaikki maailman johtajat ja poliitikot ryhtyisivät istuttamaan ja kasvattamaan, rakentamaan puutarhaa. Vaihtaisivat kasveja keskenään ja lapioihinsa nojaten juttelisivat omenasadosta ja kompostin kääntämisestä. Ehkä he huomaisivat, ettei yhtä oikeaa puutarhaa ole olemassa. Että kaikille puutarhoille ja puutarhureille on aikansa ja paikkansa.

Rakastan puutarhaani. Olen siitä ylpeä. 

Ihanaa alkanutta heinäkuuta kaikille!