 |
| Malus purpurea 'Aamurusko' - Koristeomena |
Jokainen tietää, miten hyvältä tuntuu saada ystävänpalvelus. Sitäkin enemmän mieltä lämmittää, kun joku tuottaa sinulle iloa pyytämättä, yllättäen. Näin kävi minulle. Mainitsin blogissani aikovani hankkia tarhavarjohiipan, jonka olen nähnyt muutamassa blogissa kukkivan kauniisti. Sarin satoa -blogin kirjoittaja otti minuun yhteyttä kertoen, että hän on aikeissa kaivaa varjohiippaa. Haluaisinko sitä? No, halusinhan minä.
Olen seurannut Sarin blogia pidempään. Emme ole tavanneet. Minua jännittää tavata uusia ihmisiä. Ihan turhaan, sillä tälläkin kertaa vastassa oli sydämellinen ja mukava ihminen. Sellaisia täällä puutarhablogistaniassa on kokemukseni mukaan ihan kaikki.
Tänään sitten ajoin sovittuun aikaan tapaamaan Saria. Siellä hän odotti täysien kottikärryjen kanssa. Katsokaa, millaisen jätin sain! Taimi täyttää sivusta leikatun multasäkin aivan kokonaan. Kuvassa taustalla on meidän kottikärryt, joilla siirsin varjohiipan auton takakontista Olopihan puolelle. Sylissä kantaminen olisi ollut turhan työlästä.
Sari ei halunnut vastineeksi uusia kasveja. Vein hänelle kelloköynnöksen siemeniä, joita viime syksynä tuli omista köynnöksista kasapäin. Lupasin myös antaa kokonaisen siemenkodan, jos kelloköynnös niitä tänä syksynä tekee.
Sanonnan mukaan kukista ja kasveista ei saisi kiittää, jotta taataan kasvin menestyminen uudessa kodissaan. En siis kiitä Saria tarhavarjohiipasta. Kiitän häntä eleestä, joka sai minut ilahtumaan. Siitä, että hän näki vaivaa ottaa minuun yhteyttä, kaivoi valtavan kasvin ylös, laittoi sen multapussiin ja kärräsi autoni luo. Kaikkien tämän päivän kriisien ja ikävien uutisten keskellä ilolla ja hyvällä mielellä on valtava merkitys meille jokaiselle.
Vaikka sana "KIITOS"
on niin pienoinen,
sen jokainen kirjain
sisältää merkityksen.
Sari, kiitoksen tässä ojennan
ja sulle kaikkea hyvää toivotan!
