Keijujen häät

Eräänä syyskuisena aamuna tienoon täytti sumu. Se sulki kaikki äänet jonnekin kauas pois.  Se pehmensi askeleet nurmikolla kuin pumpulissa tanssisi. Se kietoutui kulkijan hiuksiin ja tuntui iholla kevyenä sipaisuna. Se oli kuin kaunis uni, josta ei halua herätä.

Kauniita kastehelmiä kasveilla katsellessani ja hiljaisia hengähdyksiä aistiessani ymmärsin, että yöllä on ollut keijujen häät. Ne häät, joista lastenlaulussa kerrotaan. 

Saapuessani puutarhaan satuväki oli aikeissa ryhtyä siivoamaan juhlimisen jälkiä. Olivat  uupuneita yön juhlimisesta ja halusivat vielä hetken säilyttää kauniin juhlan tunnelman. 

Keijujen häät 

Kun Ruusu ja Poimulehti kävivät nukkumaan,
niin kissankello kuiski tänä yönä juhlitaan.

Ne juhlat on suuret ja hienot jos valvot niin silloin näät
Ovat kaikki kutsuttuja ne on keijukaisten häät.

On morsian kaunein keiju orvokkipuvussaan
ja sulhasenaan yön prinssi usvaviitassaan.

Ja kun valkea hieno usva niitylle laskeutui
niin sirkat aloitti valssin joka tuulesta punoutui.

Oli kaikilla pienillä keijuilla kuunsäteet hiuksissaan.
Ja kauneimmat kastehelmet loistivat puvuissaan.

Ja rastas huilua soitti, ja myyrät tanssi niin.
Ja leppäkertut ja kirvat oli puettu parhaimpiin.

Kun aamulla aurinko nousi, oli juhlat päättyneet.
Vain Ruusu ja Poimulehti, nukkuivat yksikseen.

Mutta kaikki keijujen helmet, oli jääneet kukkasiin.
Ne kimalsi auringossa ja nauroi, nauroi niin.

Sävellys: Yrjo Mattila

Sanat: Liisa Lääveri

Juhlakoristeita oksilla ja lehdillä ihaillessani ajattelin, olenko sittenkin nähnyt unta. Kenties herään kohta sateen ropinaan ja tavalliseen arkeen. Ei, se ei ollut unta. Kaikki on totta,  kastehelmet ovat keijujen huolellisesti asettamia. Ovathan keijut viettäneet häitä puutarhassani aiemminkin. 

Olkoon keijut häineen satua. Kaikki kaunis ja mieltä ilahduttava leikkisyys auttaa meitä jaksamaan ympärillämme vellovassa kriisien ja rauhaa rikkovien sanojen ja tekojen maailmassa. Hyvyyttä, rakkautta, toivoa ei voi koskaan olla liikaa.

Mitä kuuluu kärhöille?

Clematis 'Princess Kate' - Tarhalyhtykärhö

 

Jospa tekisin vaihteeksi yhteenvedon kärhöjen kesästä. Voin sitten ensi keväänä täältä käydä tarkastamassa, miten ne kasvoivat ja kukkivat. Kuka päätti pitää lepovuoden ja kuka innostui ylittämään itsensä?

Kiersin keväällä lannoittamassa kaikki kärhöt kanankakkarakeilla. Sattumoisin minulla oli myös iso säkillinen ruukkusoraa, jota laitoin useimpien kärhöjen tyvelle. Meillä on runsaasti kotiloita. Tänä kesänä niitä on ollut erityisen paljon. Varmaan leuto talvi edesauttoi kotiloiden talvehtimista ja kesän runsaat sateet loivat nilviäisille otolliset olosuhteet. Lihavatkin kotilot ovat taitavia kiipeämään köynnösten latvuksiin. Ruukkusora ei tietenkään ole kotiloille ylitsepääsemätön este, mutta hiukan se hidastaa niiden kulkua kasvien tyvellä.

Clematis 'Rouge Cardinal' - Loistokärhö

Loistokärhö 'Rouge Carinal' asuu alapihan Päivänliljapenkissä samassa tuessa 'Multi Bluen' kanssa. Ei mitenkään toivottu väriyhdistelmä, mutta kovin loppuunmietittyjä eivät muutkaan ratkaisut puutarhassani ole.

Clematis 'Rouge Cardinal' - Loistokärhö

 

'Rouge Cardinal' kukki ihan kivasti. Ei yhtä runsaana ja pitkään kuin edellisenä keväänä. Kukkipa kuitenkin.

Clematis 'Multi Blue' - Loistokärhö 

'Multi Blue' jäi kukinnan määrässä kumppanistaan 'Rouge Cardinalista' jälkeen. Lisäksi sen nuput sijoittuivat yläilmoihin, jolloin kuvaaminen olisi ollut helpompaa tikkaille kiiveten. Jäipä tätä hommaa varten tikkaat alapihalle raahaamatta. Oheisen kuvan kukka ilmestyi yllättäen tässä muutama päivä sitten, vieläpä lähelle maata. Tuuli oli taivuttanut pari kärhön versoa roikkumaan tuesta alaspäin. Hyvä että huomasin kukan ennen sen kuihtumista. Kärpänenkin laskeutui terälehdelle ihmettelemään sen lentoreitille ilmestynyttä estettä.

Clematis 'Aljonushka' - Tarhakellokärhö 

'Aljonushka' ei laittanut tänä kesänä parastaan. Tai sitten en vain kiinnittänyt tähän tarhakellokärhöön riittävän usein huomiota. Osa kärhön versoista ryöppysi enemmän naapurin aidalle, joten korkeaksi venähtäneiden ruusupensaiden vuoksi se jäi meidän tontin suunnasta katsottuna piiloon.

Clematis 'Aljonushka' - Tarhakellokärhö 

 

Moni saattaa muistaa, että 'Aljonushkaa' on minulla toinenkin. Vieläpä melko lähellä tätä kuvan yksilöä. Sain monistettua kärhön silkasta vahingosta. Tarkoitus oli siirtää 'Aljonushka väljempään tilaan. Kaivoin kärhön yös ja istutin sen valmiiksi kaivamaani kuoppaan. En ollut tarpeeksi huolellinen, jolloin vanhalle paikalle jäi juuria. Nepä alkoivatkin kasvaa ja kukoistaa entiseen tahtiin. Nyt on sitten kaksi 'Aljonushkaa', mikä ei ole lainkaan hullumpi vahinko. Itse asiassa niin vanha kuin uusi asuvat kumpikin edelleen varsin ahtaissa paikoissa.

Clematis 'Princess Diana' - Tarhalyhtykärhö

'Princess Diana' ilahdutti tänä kesänä runsaalla kukinnallaan. Tämän kärhön ostin rääpäleenä 2021. Vielä toisenakin kesänä ajattelin, että annetaan sille mahdollisuus, vaikka köynnös oli edelleen laiha ja pieni rimpula. 

Clematis 'Princess Diana' - Tarhalyhtykärhö

 

Tänä keväänä 'Princess Diana' lähti hyvin kasvuun. Yhden ainokaisen verson sijasta se kasvatti monta pitkää oksaa, joihin jokaiseen tuli nuppuja. Nuput myös avautuivat ja yksittäinen kukka on kestänyt nättinä pitkään. Tässäkään tarhalyhtykärhössä ei ole kärhiä, joilla se tarttuisi tukeensa. Niinpä olen kieputtanut pitkiä oksia varovasti metallitukeen.

Clematis 'Hagley Hybrid' - Loistokärhö

Uuden alapihalle valmistuneen Viiniportiksi nimeämämme kaariportin oli tarkoitus toimia rypäle Zilgan tukena, jotta se ei sotkeentuisi kovin pahasti takanaan kasvavan lumikärhön kanssa. Vastapäisellä puolella on sopivasti paljasta betoniverkkoa, joka suorastaan kutsui koristeekseen jotain köynnöstä. Niin sitten kaupasta tarttui mukaan edullinen kärhö, jonka nimilapussa luki 'Piilu' ja oli 'Piilun' kuvakin.

Clematis 'Hagley Hybrid' - Loistokärhö

 

Pikkuinen halpiskärhö alkoi nopeasti pukkaamaan kukkaa, jonka Hiidenkiven puutarhassa -blogin Minna pian tunnisti 'Hagley Hybridiksi'. Sehän se ilmiselvästi onkin. Ei todellakaan 'Piilu', jollaisen mielelläni olisin tuohon paikkaan ottanut.

Epäilen, että joku tuntematon taho on päättänyt täyttää pihani 'Hagley Hybrid'-kärhöillä. Niin olen ennenkin sellaisen saanut erehdyksessä jotain muuta hankkiessani. Ei minulla ole mitään 'Hagley Hybridiä' vastaan. Rajallisen tilan vuoksi tykkäisin kyllä muistakin kärhöistä.

Clematis Paul Farges - Summer Snow/Lumikärhö

Lumikärhön ensimmäisen kerran jossain nähdessäni ihastuin siihen oitis. Tällaisesta kasvi-ihastuksesta ei voi mitään muuta seurausta kuin sellaisen istuttaminen omaan pihaan. 

Lumikärhöä ei kauaa tarvinnut etsiä. Hankin sellaisen 2016 ja istutin alapihan Päivänliljapenkin päähän pystytettyyn tukeen.

Clematis Paul Farges - Summer Snow/Lumikärhö

 

Köynnöstukikin tuli meille sattuman johdosta. Ystävän uuden kodin pihalla lojui pitkä pätkä raudoitusverkkoa. Kysyin, onko sillä jokin tietty tarkoitus. Ei ollut, joten kovalla urakalla sain verkon käärittyä sen verran rullalle, että se mahtui autoon. Ukkokulta viritti verkon kahden kakkoskakkosen väliin ja laittoi toivomaani paikkaan pystyyn tolppakenkien avulla. Tuli lyötyä kaksi kärpästä yhdellä iskulla: rakentui uusi köynnöstuki, johon löytyi toivottu köynnös.

Clematis Paul Farges - Summer Snow/Lumikärhö

Viime kesänä lumikärhörakkaus johti kärhölapsukaisen hankintaan. En raaskinut hävittää kaikkia honteloksi venähtäväneitä vuorimäntyjä Oikearinteestä. Ovathan ne parista suunnasta katsottuna hauskoja havupalleroita. Yläpihan suunnasta eivät sitten kovin kauniita olekaan. Istutin Oikearinteeseen pikkuisen lumikärhön taimen, joka päätti heti alkuunsa ryhtyä viihtymään erinomaisen rennosti ja vallattomasti. 

Lumikärhö kurkkii vuorimäntyjen lomasta.

 

Tämän kesän aikana lumikärhö on kasvanut sinne tänne. Nyt se on vallannut ylempänä olevan vuorimännyn varsin totaalisesti. Alkuperäinen ajatus oli, että kärhö suuntaisi enemmän alaoikealle, jossa ne pari kaikkein ruminta runkoa sijaitsevat. Kyllä se sinnekin vielä kasvaa. Ensi keväänä leikkaan osan oksista ja autan niitä suunnan valinnassa. Todennäköisesti osa latvuksista paleltuu talvella, joten niitä on joka tapauksessa hieman typistettävä. Näin alkusyksystä en halua mennä kukkivia oksia leikkaamaan ja repimään.

Clematis viticella 'Black Prince' - Tarhaviinikärhö

Tarhaviinikärhö 'Black Prince' on viettänyt kuluneen kesän oikein kunnon rehottamisen merkeissä. Hämmästyin tutkiessani istutuslistojani. Huomasin, että 'Black Princen' olen istuttanut jo kesällä 2015. En kylläkään prinssinä, vaan Princess Dianana. Jännästi punaisena prinsessana ostettu ja istutettu kärhö ryhtyikin kasvamaan sinisenä prinssinä. 

Clematis viticella 'Black Prince' - Tarhaviinikärhö

 

Ihminen ei voi päättää, saako tyttö- vai poikalapsen. Eikä sellaista päätöstä voi tehdä kasvitkaan. Sen verran yllättävä sukupuolen vaihdos jäi mieltä kaihertamaan, että kuusi vuotta myöhemmin rohkenin kokeilla uudelleen, onnistuisinko värin ja sukupuolen suhteen paremmin. Istutin siis 'Princess Dianan', josta jo tuolla aiemmin kerroin. 

Clematis viticella 'Polish Spirit' - Tarhaviinikärhö

 

'Polish Spirit' kuuluu kärhösuosikkeihini. Sekin on muuttanut meille 2015. Taisin tuolloin olla pahasti kärhökuumeelle altistunut. Tarhaviinikärhöt ovat minusta kestäviä ja kiitollisia kärhöjä. 'Polish Spirit' on aina kukkinut runsaasti ja pitkään. Monet muut kärhöt jo lopettelevat kukintaansa, mutta 'Polish Spirit' senkun porskuttaa.

Clematis viticella 'Polish Spirit' - Tarhaviinikärhö

 

Tänä kesänä saman leveähkön tuen toisella reunalla kasvava tarha-alppikärhö 'Willy' on riehaantunut alkukesän kukinnan jälkeen kasvamaan niin paljon, että 'Polish Spiritillä' taitaa olla nurkkaan ahdistunut olo. Kumpikin kärhö kiipeilee myös takana kasvavien syreenien alimmilla oksilla. Passaa minulle.

Hölmöille istutustavoilleni ominaisesti samaisessa köynnöstuessa on myös loistokärhö 'Dr. Ruppel'. Se kaipaa luultavasti parempia olosuhteita, vaan enpä ole alkanut sitä poiskaan kaivamaan. 'Dr. Ruppelilla' on kummallinen tapa ilmaantua joka toinen vuosi. Kyllä se muutaman verson tekee, mutta kukkii vain satunnaisesti. Muutama päivä sitten huomasin kärhötuen laella useamman 'Dr. Ruppelin' nupun. Nyt sitten jännitän, näenkö kukat avonaisina, vai tuhoaako luvatut sateet ne? 

Clematis viticella 'Mme Julia Correvon' - Tarhaviinikärhö

'Polish Spiritiin' ihastuneena päätin hankkia eri värisen tarhaviinikärhön. Päätöstä siivitti paljon sekin, että olin nähnyt 'Mme Julia Correvonista' hienoja kuvia muiden blogeissa. Madamen istutin yläpihan Syreenipenkkiin 2018. Lähelle 'Polish Spiritiä'. Viime kesänä Madamen kukat olivat jo nuppuvaiheessa repaleisia ja pienikokoisia. Tänä kesänä näkymä on ollut täysin päinvastainen. Kukkia on ollut paljon, isoja ja hyvälaatuisia. Kukintakin on kestänyt melko pitkään.

Clematis viticella 'Mme Julia Correvon' - Tarhaviinikärhö

 

'Mme Julia Correvonia' ja muitakin kärhöjäni katsellessa on todettava, etten taida koskaan yltää samanlaiseen kärhökukkien loistoon, mitä esimerkiksi Puutarhan Lumo -blogin Kruunuvuokolla on. Minun kärhöni ovat vaatineet usean vuoden kotiutuakseen ja näyttääkseen parhaat puolensa.

Clematis 'Hagley Hybrid' - Loistokärhö

'Hagley Hybridistä' olikin jo aiemmin puhetta. Useista ehdokkaista parhaiten tähän mennessä on pärjännyt tämä kuvan Hagley, joka on asustanut Syreenipenkissä vuodesta 2018. Viime vuonna se venytti itsensä takanaan asuvan syreenin oksille. Leikkasin juuri ne Hagleyn suosimat oksat kuivuneina keväällä pois syreenistä. Nyt Hagley on saanut tyytyä kieputtamaan versojaan omassa tuessaan, minkä se onkin tehnyt kiitettävästi. Kukkikin aikaisemmin kesällä hyvin. Muutama päivä sitten avasi taas uuden nupun.

Clematis alpina 'Purple Dream' - Tarha-alppikärhö

Tarha-alppikärhö 'Purple Dream' on rakkain alppikärhöistäni. Sen kerrotut vaaleanpunaiset kukat ovat yhtä odotettu näky joka ikinen kevät. 2016 istutettu tarha-alppikärhö kasvaa alapihalle johtavien portaiden yläpäässä portin vasemmalla puolella. 

'Purple Dreamin' kasvutapa on melko voimakas, mutta jää kirkkaasti kakkoseksi siniselle perusalppikärhölle. Ihan hyvä, sillä 'Purple Dream' ei myöskään ole risuuntunut pahasti. Nyt olen miettinyt, josko yrittäisin poistaa muutaman oksan, jotta kärhö olisi vehreämpi myös alaosistaan. En tiedä, raaskinko. Leikkaamisessa on aina riskinsä, vaikka parhaimmillaan se on hyväksi kasville ja katselijalle.

Clematis alpina 'Willy' - Tarha-alppikärhö

Tarha-alppikärhö 'Willyjä' minulla on kaksin kappalein. Molemmat kasvavat yläpihalla, joskin eri paikoissa. En ole mitenkään erityisesti ihastunut 'Willyyn' Muutama kevät sitten entisessä Honkkarissa oli edullisia kolmen kärhön tarjouksia. Vaihtoehtoja oli yleensä rajallisesti ja riskinä oli saada jotain muuta, mitä kasvilapussa luki. Nämä 'Willyt' ovat noihin tarjouksiin sortumisen seurauksia. 

Clematis alpina 'Columella' - Tarha-alppikärhö

 

Pikkupuutarhassa kasvaa tarha-alppikärhö 'Columellaa', joka on minusta aivan saman näköinen kuin 'Willy'. Olen nettikuvia ja -tietoja selaamalla koittanut selvittää, mikä niitä erottaa. Toistaiseksi en ole saanut asiaan tolkkua. Olkoot eri nimisiä, vaikka näyttävätkin samanlaisilta.

Clematis viticella 'Purpurea Plena Elegans' - Tarhaviinikärhö

Tarhaviinikärhö 'Purpurea Plena Eleganskin' piti saada. Tottakai. Kohta 10 vuotta puutarhassani asuneena se on pysynyt varsin vaatimattomana. Olen onnellinen, että se ylipäätään on hengissä ja jaksaa herätä joka kevät. Toisinaan se ei koko kesän aikana tee montaa kukkaa. Tänä kesänä se on ylittänyt kukkien määrässä aiemmat suorituksensa.

Clematis viticella 'Purpurea Plena Elegans' - Tarhaviinikärhö

 

Jos joku haluaa nähdä, miten upea tämä 'Purpurea Plena Elegans' parhaimmillaan on, käykääpä katsomassa Kottikärryn kääntöpiiri -blogin Päivin viimeistintä kärhöpostausta. Menin ihan sanattomaksi kuvia katsellessani. Jotain tärkeää olen oman Purpurean  kohdalla varmaan jättänyt tekemättä.

Clematis 'Pink Fantasy' - Loistokärhö

Pikkupuutarhassa on alppikärhöjen lisäksi yksi loistokärhö eli 'Pink Fantasy'. Se on luonnossa enemmän vaaleanpunainen, kuin näissä kuvissa. Kuvaaminen on ollut hankalaa, kun tämä kärhö on avannut nuppunsa korkeuksiin. Voisin tietenkin viedä tikkaat kärhön lähelle, mutta siinä tapauksessa todennäköisesti seisoisin kamerani kanssa pää kärhöpuskassa. 'Pink Fantasy', tarha-alppikärhö 'Columella' ja sininen alppikärhö ovat yhtä iloista sekamelskaa.

Clematis alpina - Alppikärhö

Sininen alppikärhö on ensimmäinen kärhöni. Näin on varmaan monessa pihassa. Se onkin helppo kärhö aloittelijalle ja varma kasvi pihaan kuin pihaan. Istuttaessa tätä alppikärhöä on paras varautua sen voimakkaaseen kasvuun ja tilantarpeeseen. Tyvellä se ei paljon tilaa pyydä, mutta versoja kasvaakin sitten ylös ja sivuille metritolkulla.

Leikkasin oman alppikärhöni alas toissasyksynä, koska se oli risuuntunut melkoisesti. Se ei sitten viime vuoden keväällä kukkinutkaan, kun sen piti keskittyä uusien versojen tuottamiseen. Tänä keväänä se kyllä kukki, mutta myös kasvoi. Alppikärhöä kiemurtelee pitkin poikin lähellä kasvavien norjanangervojen päällä ja joukossa. 

Köynnöskaarikin on kadonnut jonnekin oksien alle. Pari viikkoa sitten leikkasin kaaresta roikkuvia oksia, koska kaaren alta ei enää päässyt kulkemaan. Saattaa olla, että leikkaan syksyn mittaan alppikärhöstä enemmänkin oksia keväisen kukinnan menettämisen uhalla. Ja siistin muutenkin kaarelle johtavan polun ympäristöä. Niin kivaa kuin rehevä puutarha onkin, en halua eksyä viidakkoon.

Clematis 'Princess Kate' - Tarhalyhtykärhö

 

Yritin koota tähän juttuun kaikki kärhöni. Viimeiseksi jäänee tämä tarhalyhtykärhö 'Princess Kate', jonka ympärillä olen kerta toisensa jälkeen ihastuksesta tanssahdellut. Viime kesänä Kate oli vähän nukkavieru. Se ei koko kesää edes jaksanut minua ilahduttaa, vaan muuttui ruskeaksi. Pelkäsin sen saaneen kärhön lakastumistaudin. Leikkasin kärhön alas ja toivoin sille parasta.

Clematis 'Princess Kate' - Tarhalyhtykärhö

 

Keväällä 'Kate' heräsi ajallaan ja ryhtyi kasvamaan oikein hyvin. Se on kukkinutkin mukavasti. 'Princess Kate' on minusta hyvin kaunis. 

Clematis 'Princess Kate' - Tarhalyhtykärhö

 

Tulipa tässä taas joristua. Ei haittaa, jollet jaksanut kaikkea lukea. Näihin juttuihin voi aina palata myöhemminkin. Kiva, että kävit vaikka vain vilaisemassakin.

Mukavaa syyskuun jatkoa! 

Syyskuun haaste: Pehmeä

 
Kristiina K:n  syyskuun haasteen aihe on PEHMEÄ. 

Aivan varmasti olisin valinnut kohteeksi lemmikin, jos se olisi ollut mahdollista. Meidän ihanan kissamme Juuson pilvelle muutosta on jo 7 vuotta, joten piti sitten kehittää jotain muuta tilalle.

Puutarhaihmisen jalat joutuvat kesän aikana koetukselle. Multaa on myllättävä ja nurmikkoa leikattava. Niin kivaa kuin paljasjaloin onkin kävellä, puutarhatöitä tehdessäni laitan sukat ja puutarhajalkineet jalkaan. Jalat pysyvät puhtaampina ja terveempinä. 

 
Töiden päätteeksi pesen jalat huolella ja rasvaan ne.  Virossa käydessäni tapaan ostaa hyväksi havaitsemaani jalkavoidetta, jossa on kamomillaa, kamferia ja mehiläisvahaa. Voiteen tuoksukin on hyvä, vaikka en sitä nykyisin voikaan haistaa.

 
Rasvaamisen jälkeen puen kevyet puuvillasukat. Näin voide saa rauhassa tehdä tehtävänsä jalkojeni hyväksi. Eikä minun tarvitse istua paikallani odottamassa voiteen imeytymistä.

Kylmillä säillä ja talvella puen puuvillasukkien päälle vielä kutomani villasukat. Ne otan tietenkin pois nukkumaan mennessäni. Kun varpaat ovat lämpimässä, voi pääkin hyvin.

Säännöllisellä rasvaamisella olen saanut jalkojeni ihon pysymään hyvässä kunnossa. Kantapäihinkään ei nykyisin enää tule kivuliaasti halkeilevia kovettumia.  

Ylimääräisenä plussana jalkojen hoitamisessa saa myös pehmeät kädet. Milläpä muulla sitä rasvaa jalkoihin levittäisi ellei käsillä. 

Kiitos Kristiina näistä kivoista kuukausihaasteista! 

Säilömistä ja siistimistä

Ei taida olla helosurri

 

Liisa/Liisan kasvit kuvasi puutarhansa kasveille lentäneitä helosurreja. Aurinkoisena päivänä minunkin kukissani pörrää jos jonkinlaisia ötököitä. Useimpien nimiä en tiedä. Intoa kyllä löytyy tehdä tuttavuutta pörräisten kanssa. Ainakin nimitasolla. Selasin Ötökkätieto.fi:tä löytääkseni syysasterin kukkakärpäselle nimen. En saanut nimestä varmuutta. Ei taida olla kuitenkaan helosurri.

Purppurapunalatvassa kaksi amiraalia ja yksi nokkosperhonen

Auringolla ja lämmöllä on kutsuva vaikutus perhosiin. Perjantai-iltapäivällä purppurapunalatvoissa oli suorastaan tungosta. Kimalaisten ja kukkakärpästen lisäksi amiraaleja lepatti samanaikaisesti useita ja aina joukkoon mahtui myös yksi nokkosperhonen. Meinasi iltapäiväkahvi mennä väärään kurkkuun, kun innostuin kurkkimaan ikkunasta perhosten kokoontumista. Viittä vaille, etten - taas - rynnännyt kameran kanssa Bermudan reunalle tähtäilemään. Totesin, että paras suoristaa pää kahvin alasmenon edistämiseksi ja  taltioida näkymiä välillä kameran sijasta aivopoimuihin.

Tällainen siipirikko pysähtyi lumimarjapensaisiin. Ei ole niissä kukkia, joista mettä löytyisi. Ehkä perhonen halusi leputtaa särkyneitä siipiään auringon lämmössä.

Tekemättömiä töitä ei nyt ole kovin paljon jonossa. Toki syksy edistyessään tietää monenlaista siivottavaa ja rapsuteltavaa, mutta kaikki aikanaan. Eletään nyt sovinnolla loppukesää, eikä kiirehditä vielä syksyyn. Varsinkin, kun aurinko saapui kuivattamaan litimärkää puutarhaa.

Yksi homma on odottanut jo jonkin aikaa kohennusta. Kyse on Pikkupuutarhan Kivi- ja Kriikunapenkeistä. Ne olen rajannut käytävistä turveharkoilla. Osa harkoista on sammaloitunut ja murentunut. Pikkulinnut käyvät niitä nokkimassa. Minulla oli tallessa pussillinen eli neljä turveharkkoa. Halkaisin harkot, jolloin sain kahdeksan sopivan kokoista osaa. Poistin pahimmin kärsineet harkot korvaten ne uusilla. Kivipenkkiin upposi kuusi harkkoa ja Kriikunapenkkiin kaksi. Muutama vanha olisi kaivannut vaihtamista, mutta jääköön vaikka ensi kesään. 

Samalla harasin käytävien kivituhkasta pois rikkoja. Tilalle toin kivituhkaa, jolla tiivistin myös harkot paikoilleen. Uusi kivituhka on sekaväristä, vanha tummanharmaata. Kuvassa värieroa ei huomaa, mutta todellisuudessa kyllä. Kunhan ehdin ja jaksan, kärrään uutta kivituhkaa käytäville lisää.  

Sateet ja tuulet ovat tuoneet yläpihan käytäville ja hiekka-alueille ties minkälaista oksaa ja kuivuneita lehtiä. Syreenit varsinkin ovat varistaneet käppyräisiä lehtiään ahkerasti. Käytin muutaman tunnin siistimällä Olopihan ja talon päätyjen kivituhka-alueet. Hetken on siistin näköistä. Kunnes taas uusi sadekuuro palauttaa epäjärjestyksen. Siitä ei kannata ongelmaa itselleen ottaa. 

Kurkut olin poistanut kasvarista jo aiemmin. Nyt myös paprikat ja tomaatit saivat mennä. Tomaatit kypsyivät kiitettävästi tänä kesänä. Ennen varsien poistamista keräsin kypsät syötäväksi. Montaa raakiletta ei tullut sisälle kypsytettäväksi. Kerrankin näin. Pesen kasvarin jonain lämpimänä päivänä. 

Kasvimaasta sipulit ja valkosipulit on jo nostettu. Ne viettivät aikansa puuvajassa kuivumassa, jonka jälkeen sipulit on viety kellariin.

Porkkanoita oli vielä muutama nostamatta, joten ylös vaan. Samoin punajuuret, jotka olivatkin komeita. Jäi hyvistä aikomuksista huolimatta kuvaamatta. Mangoldia on vielä kasvimaalla runsaasti. Olen poiminut sieltä lehtiä, ryöpännyt ne ja laittanut pakastimeen. Käytän niitä myöhemmin pinaatin lailla vaikka suolaisissa piiraissa, sosekeitoissa tai pataruoissa. 

Paprikat säilöin mausteliemeen, jota olen tehnyt parina aiempanakin syksynä. Hyvän makuista lisuketta muun ruoan kaverina. Punajuuret pääsivät lohkoina perinteiseen etikkaliemeen. Muutama lohko jäi yli, kun eivät enää purkkiin mahtuneet. Söin ne illalla kylmänä. Että voikin keitetty punajuuri maistua hyvältä ihan sellaisenaan. Jälleen kerran muistin, miten hyvää ja edullista syötävää tavalliset juureksemme ovat. Viikonloppuna aion tehdä jälleen uunijuureksia, mutta punajuuria ei siihen nyt riitä. Sen sijaan aion korkata ensimmäisen spagettikurpitsan. Kaksi on vielä kasvimaalla.

Zilga-rypäleet ovat alkaneet saada väriä. Ihan vielä ei ole niiden korjuuaika. Jo perinteeksi muodostuneen tavan mukaan keitän rypäleet mehuksi, josta osan valmistan hyytelöksi. Se on todella hyvää suolaisten ruokien kyytipoikana ja vaikkapa juustojen kanssa nautiskeltuna. Jotain muutakin voisin rypäleistä tehdä. Onhan tässä vielä aikaa tutkia mahdollisuuksia. Zilga on ihan hyvän makuinenkin, mutta kivi pienen rypäleen sisällä tekee syömisestä vaivalloista. 

Omenasato jää tänä vuonna vaatimattomaksi. Sallin heille lepovuoron viime kesäisen mahtisadon jälkeen. Huvituksessa on joitakin omppuja, samoin punakanelilla. Syysomenassa enemmän ja isoja. Valkeakuulaassa ei ainuttakaan. Omenien laatu ei nyt ole paras mahdollinen. Jonkun verran on muumiotautia ja ötököiden puremia. Maahan pudonneet on paras käydä nopeasti korjaamassa talteen. Muuten muurahaiset ja linnut napostelevat ne rangoiksi. 

Aronian kuva kolmen viikon takaa. Nyt marjat ovat jo kypsiä.

Aronioita olisi paljon, mutta leikkasimme viime syksynä suurimman osan pensaista mataliksi. Ovat kyllä kasvaneet kokoa reippaasti, mutta luonnollisesti eivät anna satoa. Yksi pensaista on aina ollut muita suurempi. Sitä en ole hetkeen leikannut, en nytkään. Siinä on runsaasti marjoja. Aion kerätä tämän pensaan marjat talteen ja tehdä niistä hilloketta, johon lisään omenaa. Jos vain ehdin marjatalkoisiin ennen mustarastaita. 

Mahonia

Mahonioihin tuli tänä kesänä runsaasti marjoja. Vihdoin huomasin selvittää, ovatko mahonian marjat syötäviä. Ovat, tosin kirpeitä ja happamia. Kivet saattavat olla lievästi myrkyllisiä, jonka vuoksi ne suositellaan poistettavan. Parhaimmillaan mahonian marjojen sanotaan olevan muihin marjoihin yhdistettynä. 

Enää minun ei tarvitse pahemmin mahonioiden syömistä mietiskellä. Mustarastaat ovat hoitaneet maistelun ja syömisen puolestani. Mahonioiden lähellä oleva kellarin kaide on kivasti pilkutettu tummanpuhuvalla rastaan kakalla. 

Syyshortensia 'Vanille Fraise', sen takana 'Vim's Red'

Syyshortensiat punastelevat kauniisti. 'Vanille Fraisen' isot kukkatertut pysyvät melko hyvin pystyssä. Pääsen kävelemään pensaan ympäri ja samalla voin ravistella liikoja sadevesiä pois, mikä auttaa oksien nousemiseen pystyyn. Sisäänkäynnin 'Grandiflorasta' on moni hennompi oksa kokonaan katkennut. Vankemmat oksat ovat taipuneet niin pahasti, etteivät taida enää ravistelemalla nousta. Keväällä leikkaan taas 'Grandifloraa', kuten joka vuosi. Ei siis hätää.

Olen myllännyt puutarhassa viime viikkoina niin paljon, että monessa paikassa on hyviä sipuli-istutuspaikkoja. Viikonloppuna voinkin kiertää suunnittelemassa, mitä minnekin laitan. Kovin paljon ei ollut tarkoitus sipuleja istuttaa peurojen napsittavaksi. Niin vain mopo taas kaupoissa karkasi. Niistä sitten toiste lisää.

Viikonlopuksi on luvassa kivaa säätä. Samoin seuraavalle viikolle. 
Hyvää viikonloppua kaikille!