maanantai 16. kesäkuuta 2025

Puutarhassa haahuilua

Papaver orientale 'Princess Victoria Louise'
 

Niin paljon kuin kesällä on halua ja tarvetta ikuistaa kauneutta kameralla, kierrokselle ehtii usein vasta illansuussa. Alkukesästä päivällä on pituutta eli ei ainakaan valon vuoksi kuvaamiselle ole estettä. Tosin kyllä se valon määrä vähenee merkittävästi, kun aurinko alkaa vaipua kohti taivaanrantaa.

Alapihan raparperien välissä kasvavat vaaleanpunaiset 'Princess Victoria Louiset' ovat avautuneet. Kuvasin prinsessat kasvihuoneen vierestä kohti taustalla näkyvää kääpiöhopeakuusta ja koristeomena 'Musta Rudolfia'.  

Papaver orientale - Idänunikko


Oranssinpunaiset idänunikot kukkivat edelleen loisteliaasti, osa on jo pudottanut terälehtensä. Samalla alueella pionit ovat kasvaneet pituutta ja pullistaneet nuppujaan. Osa pioneista on yhä tukematta. En ole viitsinyt mennä kukkien joukkoon hääräämään, etten vain vahingoittaisi niitä. Tukihommat on kyllä syytä tehdä ennen pionien nuppujen avautumista. Suomalaiseen kesään kuuluu kunnon sade juuri kukinnan aikaan. Korkeuksia hipovat varret eivät jaksa kannatella sateesta painaviksi muuttuvia kukkia. Aion laittaa tuet, kunhan kerkeän.

Ruusuorapihlaja

Jos olivat koristeomenapuut täynnä kukkia, on sitä myös ruusuorapihlaja. Pieniä ruusuja oksat pullollaan. Puistossa ohikulkeva pariskunta huuteli minulle aidan takaa "mikä on tuo upeasti kukkiva puu?" Kerroin sen heille. Siinä sitten vierähti pidempi tovi vaihdellessa puutarhakokemuksia. Olipa mukava pariskunta. Sovittiin, että jutellaan toistekin, jos vain satutaan samanaikaisesti aidan kummankin puolin.

Crataegus 'Paul's Secret' - Ruusuorapihlaja


Ruusuorapihlajaa oli vaikea saada kuvattua kokonaisena. Olen tämän aiemminkin sanonut, mutta jälleen nousi mieleen erään valokuvauskurssin ohjaajan lausahdus: "Eiffeltorniakaan ei kannata jakaa kolmeen eri kuvaan." Eli jos on korkea kuvauskohde, paras vain peruuttaa riittävän pitkälle saadakseen kohteen kokonaisena yhteen kuvaan. 

Vasemmalla Ruusupenkki


Aloitin kesän ensimmäisen kanttaushuoltokierroksen. Keväällä sen tein edellisen kerran. Silloin tehtävä hoitui helposti ja nopeasti, koska olin käynyt kanttausurat läpi loppuvuodesta. Ei siinä nytkään muuta ongelmaa ole kuin ajan loppuminen aina kesken. Kykkiminen on kuitenkin raskasta, joten välillä on hyväkin tehdä jotain muuta. 

Ruusupenkissä piti myös tukea isoksi kasvaneita ruusupensaita: Säveltä, Sointua ja Neilikkaruusua. Vakaasti oli tarkoitus ne kaikki leikata keväällä matalaksi, kuten tein edelliskeväänä. Miten taas jäikään tekemättä. Nuppuja on kussakin puskassa paljon. Muutenkin ruusupensaat ovat reheviä ja hyväkuntoisia.

Päivänliljapenkki

Kanttausurien siistimisen ohessa nypin istutusalueilta löytyviä voikukkia ja muita rikkoja. Nyt joka paikassa on niin runsasta, ettei onneksi rikkoja paljon perennojen väliin mahdu. Sain siistittyä Ruusupenkin, Kolmioruusupenkin, Päivänliljapenkin ja Marjapenkin. Muut sitten kun ehdin ja viitsin.

Päivänliljapenkin päädyn kärhöt


Kitkin kärhöjen tyveltä kasapäin sinne levinneitä perennoja. Lemmikkejä tietenkin, mutta myös kevätkaihonkukkaa, akileijoja ja hopeatäpläpeippiä. Laitoin tyvelle ruukkusoraa (lecasoraa), jotta kärhöillä olisi ilmavampaa. Kotiloita on nyt paljon. Ne tykkäävät, kun kasvien runsaus ja sopiva kosteus tarjoaa niille hyviä lymypaikkoja. Ferramolkin jo loppui, joten sitäkin on lähdettävä jostain suunnasta ostamaan. Myös ruukkusoraa on haettava lisää, koska osa kärhöistä jäi käsittelemättä.

Rhodo 'Catawbiense Grandiflorum'

Osa rhodoista kukkii kauniisti. 'Cunningham's White' on lopettanut ajat sitten. Nyt vuorossa on lilakukkainen 'Catawbiense Grandiflorum' ja punainen 'Nova Zembla'. 'Nova Zembla' on jäämässä pahasti mahonioiden selän taakse. En ole vuosiin leikannut mahonioita lainkaan. Vain mahdolliset kevätahavassa kuivuneet oksat, joita ei ole ollut montaakaan. Mahonia on hidaskasvuinen, eikä sillä erityistä leikkaustarvetta yleensä edes ole. Jos nyt kuitenkin yhtä niistä vähän madallan, että 'Nova Zemblakin' pääsisi esiintymään.

Rosa Tove Jansson

Pensasruusuista juhannusruusu, tornionlaaksonruusu, Suviruusu ja Tove Jansson ovat aloittaneet kukintansa. Toven Jansson on syytä käydä kuvaamassa vikkelästi, koska sen kukat nuukahtavat nopeasti. Jos aamulla ajattelee, että käynpä illansuussa vilauttamassa Tovelle kameraa, voi jo olla myöhäistä. Sitten onkin odotettava seuraavan tai seuraavien nuppujen aukeamista. Nyt nuppuja on runsaasti eli ei pitkään tarvitse odottaa.


Kuvasin meidän varaparkkipaikkaa odotellessani kivituhkalähetystä. Pihakäytävien lisäksi myös Pikkupuutarhan polut, Kriikunapolku ja kasvimaan lavakaulusten ympäristö on kivituhkalla. Pihakäytävät uusittiin toissakesänä. Ne eivät korjausta tarvitse. Sen sijaan Pikkupuutarhassa ja kasvimaalla tulee haravaa heiluteltua siihen malliin, että pientä paikkausta olisi tarve tehdä.

1000 kilon kivituhkasäkki tulikin luvatusti. Siinä ei kuskilla kauaa nokka tuhissut, kun hän nosti hiabillaan säkin autonsa lavalta näyttämääni paikkaan. Vertailin netissä kivituhkan hintoja. Eipä niissä suuria heittoja ole. Enemmän vertailtavaa riitti kuljetuskuluissa. Säästöä olisi tullut, jos olisin tilannut kolme tai enemmän säkkejä kerralla. Joissakin paikoissa kuljetuksen saa silloin veloituksetta. Mutta ei ne muutkaan säkit ilmaisia ole. Ellei edes tarvitse kuin yhden säkin kivituhkaa. 

En muuten tilannut kivituhkaa SiistiPihalta. Se vain näyttää olevan useimpien rautakauppojen ja muiden toimittajien valikoimissa. 

Pikkupuutarhan Kärhöpolku

Jossain välissä olisi tarkoitus avartaa Pikkupuutarhan Kärhöpolkua siten, että siellä mahtuisi kulkemaan sateenkin jälkeen vaatteitaan kastelematta. Nyt norjanangervot, töyhtöangervot, kevätkaihonkukat ja muut kasvit ovat vyöryneet reunoilta valloittamaan koko polkua. Samoin köynnöstuessa molempien puolien alppikärhöt rehottavat sinne tänne. Loppukesästä ne muodostavat köynnöstuen yläosaan kunnon karvahatun.

Kuvassa ei taida näkyä polun puolessa välissä olevan korkea verkko. Se on estämässä peurojen pääsyä Pikkupuutarhaan. Tavallisesti otan verkot pois kesäksi. Nyt saavat olla, vaikka rumia ja epäkäytännöllisiä ovatkin. Peuroja kulkee meidän nurkilla aamutuimaan. Naapurikuntaan suuntautuvilla kauppareissulla peuroja näkee joka kerta tien vierellä.

Purppurapunalatva

Keväällä surin sisäänkäynnin Bermudasta talven aikana kuolleita kasveja. On se edelleenkin vähän rujon näköinen alue, vaikka olen tehnyt paikkaistutuksia. Olin jo mielessäni haudannut purppurapunalatvankin, vaan niin se heräsi ja ryhtyi venymään korkeutta. Aika iso puska siitä on jo tullut, eikä sen korkeus tuohon jää. Sillekin on laitettava tuki. Kokemukseni mukaan loppukesästä se makaa pitkin pituuttaan - etenkin sateen kostuttamana - edessä olevien jaloangervojen ja kuunliljojen päällä.

Talon puistopääty, talo vasemmalla.


Tämän kesän rehevyys on minusta hienoa. Jopa omassa pihassa on sademetsämäinen tunnelma. Toki myös vuodet ovat tehneet tehtävänsä kasvien koossa. Näkymä varaparkkipaikalta kohti talon puistopäätyä on kiva puiden muodostaman tunnelimaisuuden vuoksi. Vasemmalla kasvaa Siperian hernepensas, joka on jo kuin puu. Siinä on monta runkoa, jotka olen sitonut toisiinsa, koska muuten ne sateen jälkeen painavina estävät kulun käytävällä. Oikealla puolella taasen kasvaa syreeniä, jonka oksat kaartuvat myös käytävän 'katoksi'. 

Säkit talon seinustalla ovat matkalla muualle. Keskivaiheilla näkyy verkko, jonka tarkoitus on laittaa peurat palaamaan takaisin ja kiertämään kauempaa. Tätä(kään) verkkoa ei voi väittää suureksi esteeksi, mutta kiusa se on pienikin kiusa.

Syringa vulgaris Andenken an 'Louis Späth'

Pihasyreenit ovat lopettaneet jo kukintansa. Upean värinen 'Louis Späth' on vielä hyvässä iskussa. Alapihan toisessa reunassa Isabellansyreeni 'James MacFarlane' on aloittamassa.

Syringa 'James MacFarlane' - Isabellansyreeni
 

Kuvista puuttuu "vesileima" ja rajauksetkin ovat miten sattuu. En ole saanut Picasaa toimimaan. Googlehan on lopettanut sen päivitykset ja tuen. Tilalle he ehdottavat GoogleKuvaa. Latasin sen koneelleni, mutta en tykkää siitä. Hidas ja kömpelö. 

Kuvien pikselikoon olen pienentänyt PhotoScabella. Sillä sain hiukan myös rajattua ja kollaasitkin sillä onnistuvat. Jos vielä löytäisin siitä nappulan, jolla saisin kaikkien valitsemieni kuvien pikselikoon kerralla muutettua. Pienentäminen on tärkeää kuvien latautumisen kannalta. Moni lukee blogeja esimerkiksi kännykällä tai tabletilla. Tällä hetkellä jokainen kuva on käytävä yksitellen läpi ja talletettava. Työlästä ja hidasta.

Kuvien suoristaminenkin olisi kiva ominaisuus. Picasassa se oli mahdollista. On minulla kamerassa siihen apuväline. Se on vain muistettava ottaa käyttöön jo kuvatilanteessa. Enpä koskaan muista.

Arovuokko ja lemmikki

Viikonloppu meni aurinkoisissa ja lämpimissä merkeissä. Syötiinkin ensimmäisen kerran tänä kesänä pergolassa. Pihatyöt rajoittuivat kasvimaan kasteluun ja ruohonleikkuuseen sunnuntai-iltana. Ruohonleikkuussa on huomioitava seuraavien päivien sää ja oma aikataulu. Sateella tai heti sen jälkeen ei nurmikkoa voi leikata. Parempi siis ennakoida ja hoitaa homma pois päiväjärjestyksestä sopivasti ennen huonoa säätä ja tärkeitä menoja.


Mukavaa juhannuksen odotusta kaikille!


perjantai 13. kesäkuuta 2025

Perfektionisti siedättää

Aronia
 
Moni lukija on jo tullut huomanneeksi minun perfektionistisuuteni. Kaikki ei ole suinkaan täydellistä ja viivasuoraa sen enempää elämässä kuin puutarhassakaan. Täydellisyyteen minulla ei ole edes tarkoituksellista pyrkimystä. Minkäs sille voi, jos omaa pilkun viilaamiseen pakottavan luonteenpiirteen? Osaksi myös isältä geeniperintönä ja käytösmallina saadun tavan oikoa mattoja ja sanoja joka kädenkäänteessä. 

Spiraea betulifolia - Koivuangervo

Voin vannoa, ettei elämä ole perfektionistille aina kovin helppoa. Eikä hänen kanssaan eläville ja toimiville. Onnekseni olen saanut syntymälahjaksi annoksen empatiakykyä ja kiltteyttä. Kumpaakin olen myös opetellut ja oppinut vuosien varrella. Eniten varmasti kiusaan itseäni liian korkeilla kriteereillä. Etenkin kiiretilanteissa ja väsyneenä.

Idänunikot Vasenrinteen yläosassa

Puutarha on osoittautunut mainioksi kouluttajaksi. Vaatimustasoa on ollut pakko laskea, sillä luontoa ja säätä vastaan taistellessa ei yleensä pääse palkintosijoille. Puutarha on muokannut kykyäni nähdä ja hyväksyä erilaista kauneutta. Sinne tänne huojuvat unikot viehättävät kovasti siitäkin huolimatta, etteivät ne suostu kasvamaan niille aikomassani kukkapenkissä. Mieluummin ne valuvat vuosi vuodelta Vasenrinnettä alaspäin. 

Tämä idänunikoiden oranssinpunainen kallistelu on ollut tänä vuonna mieltä lämmittävää katseltavaa. Portaita noustessa ja laskeutuessa silmät hakeutuvat näihin silkkipaperimaisiin kukkiin mennen tullen.  

Asarum europaeum - Taponlehti ja Heuchera - Keijunkukka

Voin laatia hienoja istutussuunnitelmia, jossa kasvit on sijoitettu esimerkiksi koon mukaan matalimmat etualalle. Sitten huomaankin taponlehden innostuneen kasvamaan keijunkukan yli ja ympäri. Enkä edes ole taponlehteä tuohon istuttanut. Pieni taimi on ehkä tullut jonkun muun kasvin istutuksen tai siirron yhteydessä. 

En ole ajatellut tätä ryhmää nostaa ylös heitä erottaakseni. Taponlehden pyöreä muoto ja vihreys sopii oikein hyvin taustaksi keijunkukan tummanpuhuville teräväreunaisille lehdille. 

Microbiota decussata - Tuivio ja Parthenocissus inserta - Säleikkövilliviini

Huoltopihan muurin päällä kasvaa tuivioita, jotka viihtyvät erinomaisen hyvin. Jopa niin hyvin, että todennäköisesti joudun niitä leikkaamaan. Muuten loppukesästä ei enää mahdu kulkemaan kottikärrysolassa, naapurin aidan ja meidän tukimuurin välisessä paikassa. Tuivio ei siitä pahastu, eikä lopeta kasvuaan. On se ihme havu, joka kestää talvisin hurjan kylmän taakan kolatessamme sen päälle käytäviltä lunta.

Talon terassikulmassa kasvaa säleikköviini, jota joudun kesäisin leikkaamaan, ettei se kasvaisi kattorakenteisiin. Tapaan laittaa leikattuja oksia maljakkoon, jossa niille kasvaa juuret. Näin olen saanut säleikkövilliviinin taimia istutettavaksi muualle pihaan. Joitakin vuosia sitten istutin tällaisen villiviinin taimen tuivioiden vasemmalle puolelle. Sinne se on kotiutunut ja luikertelee nyt jo pitkän matkaa kohti alapihaa. Villiviini ei myöskään ole tyytynyt vain yhteen suuntaan, vaan kurkistelee tuivion joukosta. Tämä ei näytä häiritsevän tuivioita, eikä kyllä minuakaan.

Oikealla tuiviot Naapurimuurilla


Tässä kuva Kottikärrysolasta, jossa villiviini kasvaa tuivioiden toisessa päässä. Tarkoitus on, että se vähitellen viherryttää päässä olevan rinnettä. Hyvällä alulla tehtävässään jo onkin.

Naapurin tontti on tällä kohti reilusti meidän tonttiamme ylempänä. Vasemmalla näkyy osa naapurin monitasoisesta tukirakenteesta, jotta maa ei liikkuisi alas. Tukirakenteen yläreunalla on autokatos ja sen toisessa päässä holvikellari (sijoittuu kuvassa vasempaan yläkulmaan, ei näy tässä). Aikanaan istutin meidän puolelle pensaita, joka ei ollut hyvä ratkaisu. Sitten Ukkokulta rakensi tukimuurin, jonka ansiosta Kottikärrysola pysyy avoimena ja sen oikealle puolelle syntyi tasanne. Tukimuuriin istutin tuivioita. Yläoikealla kasvaa syreenejä, joiden takana maa laskeutuu Oikearinteenä alapihalle. Kottikärrysola on tärkeä kulkureitti yläpihan tästä päästä alapihalle. Talvella niin tuiviot kuin Kottikärrysolakin täyttyvät kolauslumesta.

Kuvan vasemmalla puolella näkyy vihreitä pylväitä. Ne olivat edellisen naapurin lauta-aitaa varten maahan junttaamat metallipylväät. Ne on juntattu maahan jykevillä betonimöhkäleillä eli siellä pysyvät. Nykyinen naapuri purki lahoavan lauta-aidan. Nyt tilalla on verkkoaita. 

Akileija lehtikompostien kaverina

Akileija kuuluu puutarhan hippikasveihin sormustinkukan lailla. Akileijoja putkahtelee mitä omituisimmissa paikoissa. Tämä on leiriytynyt kahden puutarhakompostin väliin, meidän puolelle aitaa. Siellä saa olla. Marjapensaissa ja omenapuiden alla akileija tuppaa valtaamaan alaa pidäkkeettä. Marjapensaista kaivan innokkaimmat akileijat pois. Joka on akileijaa kaivanut, tietää sen kasvattavan tiukasti maahan jumittuneen juuren. Ihan pienenä akileijan saa nyhtäistyä kohtuullisen helposti. Vähänkin suurempi yksilö vaatii jo järeämpiä toimia.

Digitalis purpurea - sormustinkukka ja Myosotis - Lemmikki


Sormustinkukka on akileijan tavoin aikamoinen puutarhan hippi ja oman tiensä kulkija. Kuvittelin joskus saavani sen kasvamaan tietyssä paikassa. Jouduin luovuttamaan. Sormustinkukka haluaa itse valita asuinpaikkansa. Joinain vuosina sormustinkukkia on hyvin vähän. Sitten taas tulee vuosi, jolloin niiden lehtiruusukkeita on joka paikassa. Sormustinkukka on helppo nyhtäistä pois niin pienenä kuin isonakin. Pahoista paikoista sen kitkenkin, mutta kovin montaa niin pahaa paikkaa ei meiltä löydy.

Tämä sormustinkukka on päättänyt ryhtyä kukkimaan marjapensaissa. Jotain teerenpeliä sillä näyttää olevan nyt myös lemmikin kanssa. 

Myosotis - Lemmikki ja Bellis - Kaunokainen

Tämä kesä on selvästi lemmikkien kesä. Niitä on kukkinut yltäkylläisesti ihan joka nurkalla. Kukkivia lemmikkejä en kitke, vaikka saavatkin istutusalueet rönsyämään välillä liiankin hulvattomasti. Kaatuvat myös nurmikolle, jolloin osa lemmikeistä on vaarassa jäädä ruohonleikkurin uhreiksi. Ja jääkin niitä.

Nämä lemmikit ovat majoittuneet Ruusupenkkiin. Bellikset siellä yrittävät kurkistella hoikkavartisten lemmikkien tyvellä.

Nyt lemmikit alkavat jo vähitellen lakastua. Saavat olla, kunnes muuttuvat ruskeiksi. Siinä vaiheessa käyn kitkemässä niitä pois. Kitkeminen ei suinkaan vähennä tulevien vuosien lemmikkien kukintaa, kuten joskus luulin. Rapina vain käy, kun siemeniä putoaa takaisin kukkapenkkiin. 

Allium aflatunense 'Purple Sensation' 

Laukat eivät erityisemmin harrasta puutarhassa seikkailua. Paitsi kasvien siirtojen ja joskus myös lehtikompostimullan yhteydessä. Tiedän, etten ole aidan viereen tätäkään laukkaa istuttanut. Siinä se kuitenkin kasvaa ja könöttää. Kuten tekee toinen samanlainen lehtikompostin takana. En ole harkinnut kummankaan ylös kaivamista ja muualle siirtämistä. 

Pinus mugo - Vuorimänty

Käsillä on taas se aika kesästä, kun vuorimäntyjen vuosikasvut on typistettävä. Kuvan vuorimännyn ehdin jo typistää kuvauksen jälkeen. Oikeanrinteen kaverit yhä odottavat sateiden loppumista ja puutarhan kuivumista. 

Typistäminen on tylsää hommaa, jonka mielelläni ulkoistaisin jollekin toiselle. Tympimisestä huolimatta teen typistyksen joka vuosi, koska Oikearinteen vuorimännyt ovat erinomainen esimerkki, millaisia hirvityksiä näistä havuista tulee typistymättöminä. Pitkiä, sinne tänne sojottavia honteloita tupsupäitä. Osan rungoista poistimme vuosi sitten. Siedettävimmät saivat jäädä - toistaiseksi. Ainakin siihen saakka, kunnes keksin järkevämpää tilalle.

Papaver orientale 'Princess Victoria Louise' - Unikko raparperien vieressä

Kerään unikoiden siemenkodat vähän ennen kuin ne ennättävät lennättää siemenet pitkin penkkejä. Joku unikko ehtii senkin tehdä. Kerään kypsyneet siemenet rasiaan ja käyn niitä sitten kylvämässä haluamiini paikkoihin. 

Vaaleanpunaista 'Princess Victoria Louisea' en todellakaan ole kylvänyt raparperien viereen. Ihan itse se on sinne jollain keinolla kulkeutunut. Liian suuri mysteeri selvitettäväksi. Onneksi prinsessa kasvaa sopivasti kahden ison raparperipuskan välissä. Näin se ei haittaa rapskujen poimimista, eivätkä rapskut unikon ihailua. 

Magnolia stellata 'Susan'

Maanantaina huomasin magnoliassa uuden nupun. Ensimmäinen ainokainen ehti jo kuihtua. Kivoja tällaiset yllätykset.

Hyvää viikonloppua kaikille! 


keskiviikko 11. kesäkuuta 2025

Tietotekniikka kiusaa minua

 
Nyt kyllä tietokone myrkyn lykkäsi. Tapani mukaan siirsin haluamani kuvat kamerasta tietokoneelle. Sen jälkeen käsittelin ne Picasalla. Lähinnä pienensin pikselikokoa, jotta avautuisivat helpommin lukijoiden tietokoneissa tai millä laitteella itse kukin blogeja lukee. Kaikki sujui ongelmitta.

Sitten ryhdyin kirjoittamaan juttua, johon huomasin tarvitsevani pari kuvaa lisää. Siis muuttamaan niiden pikselikokoa. Kas, jotain kummaa oli tapahtunut. Osa kansioistani Picasassa oli kadonnut. Tutkin asiaa huomaten kansioiden poistamisen onnistuvan, lisäämisen ei.

Tästä aiheutui iso ongelma. En saanut siirrettyä kuvia Picasaan käsiteltäväksi. En sitten millään. Netistä löysin keskustelun, jossa muilla oli sama ongelma. Eivätkä olleet löytäneet siihen ratkaisua.

Kuvakoon pienentäminen on siksikin tärkeää, ettei googlekuvamääräni kasvaisi niin suureksi, että se tulisi maksulliseksi. Kaikkina näinä vuosina olen kirjoittanut blogia ahkerasti ja julkaissut suuren määrän kuvia. Edelleen minulla on käytettävissä ilmaista kuvatilaa runsaasti. Kiitos kuvien pienentämisen, johon sain vinkin blogitaipaleeni alussa lukijalta.

Yritimme ratkoa ongelmaa ikioman tietotekniikkaguruni kanssa. Emme onnistuneet. Pari kiertotietä minulla on, mutta ne ovat huomattavasti työläämpiä ja hitaampia.

Tämä ärsyttävä episodi tapahtui eilen, tiistaina. Sopivasti merkkipäivänä, sillä 10.6. blogini täytti 14 vuotta. Mielessä kävi, onko tämä joku merkki siitä, että olen jorissut juttujani liian kauan? Ihan vielä ei tekisi mieli lopettaa. 

Picasa on varsin yksinkertainen kuvankäsittelysysteemi, mutta olen sen helppouteen blogiin yhdistettynä tottunut. En jaksaisi alkaa jotain muuta järjestelmää etsimään ja opettelemaan. Ratkeaako ongelma vaiko ei? Siinäpä kysymys.

Crataegus 'Paul's Secret' - Ruusuorapihlaja


 Vettä sataa ja ruusuorapihlaja kukkii. Puutarhan katseleminen helpottaa harmitusta.

 

maanantai 9. kesäkuuta 2025

Kesäkuun haaste: Minä piirrettynä

 

Kristiina K:n kesäkuun haastekuvan aihe on minä jonkun toisen tai itseni piirtämänä.

Muiden lasten tapaan minäkin olen lapsena piirtänyt paljon. Niitä ei vain ole tullut talletettua mihinkään. Samoin omat lapset ovat olleet ahkeria kynänkäyttäjiä. Poika piirsi jo pienenä karttoja. Tytär taasen heppahulluna hevosia. Kumpikin on ollut enemmän tekstintuottajia. Kirjoitelmia on yhä tallessa, muotokuvia sen sijaan en löytänyt.

Oheinen kehystetty taulu on minun piirtämäni tai itse asiassa vesiväreillä maalaamani. Ainoa tallessa oleva piirustukseni. Tehty 3. luokalla. 

Olen yksi noista hiihtäjistä. 9-10 -vuotiaana tykkäsin kovasti hiihtämisestä. Sellaisesta vapaamuotoisesta sauvomisesta, välillä ihan umpimetsässä. Ystävän kanssa laitoimme reppuun pari voileipää ja mehua. Sitten hiihdimme pitkän matkan peltojen yli ja metsien halki espoolaisen hyppyrimäen viereen. Siellä istahdimme rinteessä kasvavan kuusen juurelle, josta kevätauringon lämpö oli sulattanut lumet juuri sopivasti. Että maistuivatkin voileivät hyvälle kimaltavan hangen ympäröimänä.

Muistan elävästi ylläni olleen kirjoneulepuseron, minkä kummitätini oli minulle kutonut. Sinisen villapaidan kaarrokkeessa oli sateenkaaren värein kirjotut kuviot. Kun eväät oli syöty, oli retken tärkein tehtävä hoidettu. Kotimatka sujui tuttuja latuja latuja pitkin. 

Kiitos Kristiinalle kivasta haasteesta! 

 

lauantai 7. kesäkuuta 2025

Ergonomia hakusessa

 
Puutarhan kukoistamiseen tarvitaan monenlaisia toimia. Ruohonleikkuussa kävelen reippaasti leikkuria työntäen, välillä vähän pakitankin. Joskus myös kallistan leikkuria osuakseni paremmin kanttausuria lähenteleviin ruohotuppaisiin. Meillä on nurmikkoa vain alapihalla, jossa joutuu kyllä aika paljon kiemurtelemaan. 


Yleensä leikkaan myös muutaman metrin aidan etelä- ja länsipäässä kunnan puoleista nurmikkoa, koska kunnan miehet eivät koskaan tule niin lähelle tonttiamme. Rikkaruohot eivät tee eroa, kasvavatko ne minun vai kunnan puolella. Mieluummin leviävät puolin ja toisin. 

Nurmikon leikkaamisessa menee runsas tunti. Kiivaimpina kasvuaikoina nurmikko on leikattava jopa kaksikin kertaa viikossa. Tai ainakin kaksi kertaa puolessatoista viikossa. Mielestäni pitämällä nurmikon siistinä, koko puutarha näyttää hoidetummalta.

Kasvukaudella pihassa riittää tekemistä niin paljon, että kyläkävelyt jäävät vähemmälle. Nurmikonleikkuu on erinomainen vastine suoraselkäiselle reippailulle. 

Nurmikonleikkuu ei suinkaan ole ainoa ahkeroinnin muoto puutarhassa. Päinvastoin. Etenkin tänä keväänä olen kaivanut, harannut, kärrännyt, kantanut, kitkenyt, kyykkinyt ja askeltanut niin portaita kuin ala- ja yläpihan väliä tavallista enemmän. Metsäruusu-urakka laittoi lihakset ja nivelet koville. Iltaisin sohvalle istahtaessa joka paikkaa särki ja kivisti. Ihmeen hyvin selkä on kestänyt. Onhan se jäykkä ja joissain asennoissa kipeäkin. Tekeminen ei ole onneksi estynyt.


Kaivamisessa ja muissa multahommissa ergonomista asentoa on vaikea löytää. Istualleen ei kuoppia kaiveta. Ainakaan isompia. Mullan voi toki kaataa säkistä kottikärryihin ja sieltä haluamaansa paikkaan vaikka pienempi annos kerrallaan. Tätä tapaa käytänkin, jos multaa ei tarvita kerralla suuria määriä. Minulla on pari Orthexin muovista vesikauhaa, jotka koen oivallisiksi apuvälineiksi mullan annostuksessa.

Kasvihuoneessa on kaksikin eri korkuista pallia, joilla istuen aika kuluu rattoisasti varkaita nyppien ja tomaatteja ja kurkkuja katsellen. Mielelläni istun sadepäivänä kasvarissa avoimesta ovesta lavakauluksia ja aidan takaista puistoa ihmetellen.

Kesäkukkien ruukutustyömaa 18.5.


Kesäkukkien ruukutus on alkukesään kuuluva toimenpide, johon olen vuosien myötä löytänyt itselleni sopivan paikan ja tavan. On minulla istutuspöytäkin, mutta se on liian pieni kaikille tarvittaville tavaroille. Se myös vaatii seisomista.

Terassin kupeessa on Vatukkalaatikoksi nimeämäni rakenne, jossa kasvaa mitäpäs muuta kuin vatukoita. Kuvassa ne eivät ole vielä korkeita. Myöhemmin kyllä. Vatukkalaatikon reuna on sopivan korkuinen ja levyinen istumiseen. Levitän maahan pressun, josta on työn päätyttyä helppo ravistaa mullat pois. Vieressä on tarvittava määrä tyhjiä ruukkuja, multaa, kanankakka-merilevärakeita, kastelukannu ja tietenkin ruukutusta odottavat kukat. 

Tässä kuvassa on  meneillään daalioiden siirto isoihin muoviruukkuihin, joissa ne saavat tämän kesän viettää terassilla.

Mullasta painavien ruukkujen siirron hoidan kotti- ja nokkakärryillä. Nokkakärryt ovat näppärä siirtoväline, koska ruukkua tarvitsee nostaa vain muutaman sentin. Tai ei ollenkaan, jos vain saa nokkakärryn alatason ujutettua sopivasti ruukun alle. Sitten vain kallistus ja ruukun kärräys paikalleen.  

Puuvajan tiskipöytä on siitepölystä harmaana.


Alapihan Vasenrinteen puistopäädyssä on puuvaja. Puuvajaan laitettiin tutun keittiörempasta saatu kaksialtainen tiskipöytä. Sen alla on hylly tarvikkeille. Tämä on näppärä paikka ruukutuksille ja muille toimenpiteille. Pöydän ääressä on seisottava, mutta korkeus on oikein sopiva. Vajaa multasäkki mahtuu hyvin toiseen altaaseen, josta on helppo vesikauhalla lisätä multaa toisessa altaassa olevaan ruukkuun.

Eniten käytössä olevat pienet puutarhavälineet roikkuvat kesän ajan "seinällä".  Lisää niitä on kellarissa. Tämä ruukutuspaikka on kiva niin paisteella kuin sateessakin. Rimaseinän läpi valoa tulee sopivasti ja luonnonääniä voi vapaasti kuunnella. Mullat on helppo lakaista vatiin ja viedä kompostiin tai ripotella muualle. Toisessa altaassa on vesitulppakin, joka tosin ei enää vettä pidä. Rei'istä voi pudottaa roskat alle laitettuun vatiin.


Ruukutuspöytää vastapäätä, toisella seinällä roikkuu tarvittavia työvälineitä. Lapio, talikko, harja, harava ja heilurihara tavallisemmin. Sekä multasäkki sekajätteeseen meneviä roskia varten. Eihän sitä työn tuoksinassa lähdetä yksittäistä roskaa yläpihan astiaan viemään.

Lisää työvälineitä on kellarissa. Koskaan ei meiltä ole mitään varastettu. Kerran naapuruston kaksi alakouluikäistä tyttöä kävi nyhtämässä Vasenrinteestä kukkia ja terassin kulmalla olevasta ruukusta kesäkukkia. Jäivät kiinni ja tulivat vanhempiensa kanssa pyytämään anteeksi. Kaiken varalta en kuitenkaan säilytä edes kesäaikaan esimerkiksi trimmeriä puuvajassa. Talvella vien muutkin työvälineet kellariin.


Tänään pidän puutarhatöistä vapaapäivän ja keskityn välillä sisähommiin. Ulkona tuulee hurjan kovaa. Pyykkiä narulle viedessäni syreeneistä lensi lehtiä ja kukkaterttuja. Pihan yli lensi kaksi kurkea äänekkäästi "laulaen". Ne ovat huudelleet lähijärven rannalla usean päivän ajan. Netin mukaan kyse on tavallisemmin pariutumiskauden reviirihuudosta. 

Maailman mytologiassa kurki on mm. onnen, pitkän iän ja viisauden symboli. Kurjen huuto ei ole kaunista, mutta mielelläni sitä kuuntelen.


 Olisi kiva kuulla, millaisissa paikoissa te muut ruukutatte.

Mukavaa viikonloppua kaikille! 


keskiviikko 4. kesäkuuta 2025

Kottikärryllinen iloa ja hyvää mieltä!

Malus purpurea 'Aamurusko' - Koristeomena
 

Jokainen tietää, miten hyvältä tuntuu saada ystävänpalvelus. Sitäkin enemmän mieltä lämmittää, kun joku tuottaa sinulle iloa pyytämättä, yllättäen. Näin kävi minulle. Mainitsin blogissani aikovani hankkia tarhavarjohiipan, jonka olen nähnyt muutamassa blogissa kukkivan kauniisti. Sarin satoa -blogin kirjoittaja otti minuun yhteyttä kertoen, että hän on aikeissa kaivaa varjohiippaa. Haluaisinko sitä? No, halusinhan minä. 

Olen seurannut Sarin blogia pidempään. Emme ole tavanneet. Minua jännittää tavata uusia ihmisiä. Ihan turhaan, sillä tälläkin kertaa vastassa oli sydämellinen ja mukava ihminen. Sellaisia täällä puutarhablogistaniassa on kokemukseni mukaan ihan kaikki. 


Tänään sitten ajoin sovittuun aikaan tapaamaan Saria. Siellä hän odotti täysien kottikärryjen kanssa. Katsokaa, millaisen jätin sain! Taimi täyttää sivusta leikatun multasäkin aivan kokonaan. Kuvassa taustalla on meidän kottikärryt, joilla siirsin varjohiipan auton takakontista Olopihan puolelle. Sylissä kantaminen olisi ollut turhan työlästä.

Sari ei halunnut vastineeksi uusia kasveja. Vein hänelle kelloköynnöksen siemeniä, joita viime syksynä tuli omista köynnöksista kasapäin. Lupasin myös antaa kokonaisen siemenkodan, jos kelloköynnös niitä tänä syksynä tekee. 

Sanonnan mukaan kukista ja kasveista ei saisi kiittää, jotta taataan kasvin menestyminen uudessa kodissaan. En siis kiitä Saria tarhavarjohiipasta. Kiitän häntä eleestä, joka sai minut ilahtumaan. Siitä, että hän näki vaivaa ottaa minuun yhteyttä, kaivoi valtavan kasvin ylös, laittoi sen multapussiin ja kärräsi autoni luo. Kaikkien tämän päivän kriisien ja ikävien uutisten keskellä ilolla ja hyvällä mielellä on valtava merkitys meille jokaiselle. 

Vaikka sana "KIITOS"
on niin pienoinen,
sen jokainen kirjain
sisältää merkityksen.
Sari, kiitoksen tässä ojennan
ja sulle kaikkea hyvää toivotan!


tiistai 3. kesäkuuta 2025

Yksi kun jättää niin toinen jo ottaa...

 

Otsikolla viittaan siihen, kuinka kukkaryhmä toisensa jälkeen ilahduttaa meitä kukinnallaan. Yhden kuihtuessa seuraava on jo valmiina aloittamaan. Tänä keväänä monien kasvien kukinta on kestänyt todella pitkään. Tämän vuoksi sellaisiakin lajeja on täydessä kukassa, jotka normikesänä odottavat omaa vuoroaan.

Unikot ovat kyllä aina aloittaneet kukintansa touko-kesäkuun vaihteessa. Kuten tekevät nytkin, tosin huomattavan runsaina.

Narcissus poeticus 'Actaea' - Valkonarsissi


Listakirjaukseni ovat osoittautuneet vähemmän tarkoiksi. Ehdin jo harmitella, etten istuttanut syksyllä yhtään 'Actaea'-narsissia, joista pidän paljon. Yllättäen löysinkin niitä Päivänliljapenkistä.  Aurinkoisena hetkenä en meinannut niitä heti edes huomata, kun vaaleat narsissit häipyivät taustalla - käytännössä ihan joka paikassa kasvaviin lemmikkeihin. Hämärästi muistan napanneeni kaupasta 'Actaea'-pussukan syksyn viimeisillä hetkillä.

Epidemium x youngianum 'Niveum' - Valkovarjohiippa


Lemmikkien varjoon jäivät valkovarjohiippojenkin kukat. Taisin tuijottaa kasvin lehtiä ja lemmikkejä liian intensiivisesti. Huomasin valkovarjohiipan kukat vasta ladatessani kuvia tietokoneelle. Kunhan sade loppuu, on mentävä katsomaan, josko kukat olisivat vielä kuvauskunnossa.

Spiraea 'Double Play Big Bang' - Tarhapensasangervo


Tätä tarhapensasangervoa ei onni ole suosinut. Vuosi sitten joku elukka kävi napostelemassa siitä kaikki tuoreet versot. Loput kuivuivat pystyyn. Paikka on kuiva, minkä ei pitäisi olla angervoille suuri ongelma. Liian moni samanaikainen onnettomuus oli puskalle ilmeisesti liikaa. Leikkasin pienen pensaan matalaksi toivoen sen selviävän. Senhän se sitten tekikin. Tänä keväänä siihen ilmestyi ensi pari punertavaa versoa ja pian jo enemmän. Tämän pikkupensaan paras puoli on sen upeat värit. Syksyllä se on erityisen hieno. Ansaitsisi näkyvämmän paikan puutarhassani, mutta mihin sen taas laittaisi? Ikuisuusongelma, joka ratkeaa vain lisää tilaa hankkimalla. Eli ei koskaan.

Imperata cylindrica 'Red Baron' - Hurmesilkkiheinä

Hätähousu kun olen, ehdin jo murehtia viime vuonna istutetun hurmesilkkiheinän menetystä. Kaikki kolme on kuitenkin noussut ja hyvässä kasvussa. Olipa onni, etten mennyt tätä rikkaheinänä kitkemään. 

Tomaatti 'Vilma'


Toukokuun viimeisellä viikolla tulikin eteen isompi ongelma. Kellarissa oleva pumppu, joka nostaa vettä 64 metriä syvästä kaivosta, ei käynnistynyt. Taloa rakentaessamme alueella ei ollut kunnallistekniikkaa. Sen saapuessa oma kaivo jäi puutarhan kastelukäyttöön. Se on ollut erinomainen ratkaisu myös taloudellisesti. 

Kesäajan kasteluletku kulkee yläpihalta alapihalle. Vettä tarvitessani käyn liittämässä ulkona olevan letkun kellarista tulevaan letkuun ja painan pumpun käyntiin. Täytän kasvihuoneen vieressä olevan 200 litran tynnyrin, jotta aina on vettä ammennettavissa. Kasvihuoneessa on 150 litran tynnyri, johon liitän Blumat-kastelujärjestelmän. Kasvimaata kastelen yleensä suoraan letkuun kiinnitettävällä suuttimella.

Ukkokulta tutki vikaa ja koitti sitä korjata. Ei onnistunut, koska pumppu vaatii sisäänsä uuden "pussin". Tänä päivänä ei niin vain soitetakaan johonkin firmaan apua ja varaosia kysyäkseen. Ei, nettisivuille on kirjoitettava ongelma ja odotettava firman yhteydenottoa. Jota ei koskaan tule. Voi myös yrittää löytää jälleenmyyjiä, joilla on harvoin mitään tuotetta varastossa. Ne pitää tilata. 

Kurkku 'Beith Alpha'

Onneksi lähikunnasta löytyi menneiltä vuosilta tuttu pumppuyritys, joka yhä toimii ja josta löytyi vallan erinomaista asiakaspalvelua. Löytyi myös tarvittava varaosa sekä sen lisäksi runsaasti neuvoja ja vinkkejä pumpun korjaamiseen. Esittivät vielä lopuksi pyynnön ottaa yhteyttä heti, jos ongelma ei heti ratkea.

Tuuliset ja lämpimät päivät ovat kuivattaneet kasvimaata ja tuoreita istutuksia tehokkaasti. Muita en pahemmin kastelekaan kuin äärimmäisessä kuivuudessa. Pohdin jo kauhuissani, joudunko kuskaamaan kasvihuoneeseen ja kasvimaalle kallista kunnan vettä. Ainoa reitti olisi vetää vesiletku talon tienpuoleiselta seinältä. Niin pitkää letkua meillä ei olekaan. Onneksi kahdessa 220 litran sadevesitynnyrissä on yhä vettä. Sunnuntaina kannoin kahdeksan 10 litran kannullista sadevettä yläpihalta kasvimaalle. Loput jätin siemeneksi odottamaan maanantaille luvattua vesisadetta. Ja pumpun korjaantumista. 

Majalispenkki eli entinen metsäruusun kasvualue

Majalispenkkiin kylvin pioniunikoita. Ne eivät ole vielä itäneet. Kylväessä kastelin alustan hyvin. Sittemmin kastelu on odottanut vesisadetta ja pumpun korjaantumista. Nurmikollekin olisi hyvä kylvää lisää siemeniä, jotta nurmi joskus vihertäisi. Sen verran runsaasti on tullut penkkiä kohentaessa ympäristöä tallattua, ettei siinä maan tiivistymisen vuoksi mitään ihan heti idäkään.

Ruusua kaivaessa maasta löytyi kuvassa näkyvä iso kivi. Sen allakin on kivi, mutta sen nostamiseen ei kaivurikaan kyennyt. Laitoin kiven päälle nurmijärveläisen ravivalmentajan hevosenkengistä hitsaaman pallon.  

Koristeomenan terälehdet Pikkupuutarhan käytävällä


Koristeomenat Aamurusko ja Royalty pudottavat terälehtiään. Pikkupuutarhan käytävät ovat saaneet uuden pilkullisen kesämeikin. Kaikki kasvitkin ovat saaneet osansa terälehdistä. Käytin sunnuntain Pikkupuutarhan siivoamiseen, mikä tarkoittaa voikukkien ja muiden rikkojen kitkemistä. Tänä vuonna voikukkia riittää käsittämättömän paljon. Niitä ilmestyy mitä kummallisimpiin paikkoihin heti, kun selkänsä kääntää.

Kevätkaihonkukka on rehevöitynyt ja vallannut tilaa sekin kaikkialta. Kitkin sitä joidenkin tärkeimpien kasvien ympäriltä, jotta niille tulisi tilaa hengittää. Ja kotiloilla olisi vähemmän lymypaikkoja. 

Varastossa olisi yksi säkillinen kuorikatetta, jota ajattelin laittaa kitkennällä vapautuneiden kasvien ympärille estämään kevätkaihonkukan intensiivinen leviäminen. Hiukan mietityttää kuorikatteen käyttö, kun se houkuttelee kotiloita. Kumpi siis parempi, tarjota kasveille enemmän ilmavaa tilaa vai kotiloille mieluisa kokoontumispaikka? Suo siellä vetelä täällä. 

Malus purpurea 'Makamik' - Koristeomena

Alapihalla, naapurin aidan läheisyydessä kasvava koristeomena Makamik kukkii kauniisti. Mielessäni puhun koko ajan pari vuotta sitten istutetusta koristeomenasta. Näin se muisti tekee tepposensa. Istutustietojen mukaan Makamik on istutettu keväällä 2020. Sen kukat ovat hyvin kauniit. Onneksi tästä ei tule jättiläispuuta (5-6 m), sillä en halua tuoda naapureiden puutarhaan varjoa. Päinvastoin, toivon puun tuovan heillekin iloa.

Malus purpurea 'Musta Rudolf' - Koriseomena 


Musta Rudolf aloittelee kukintaansa Aamuruskon jo lopettaessa. Tämä pikkupuu (3-6 m) on taas aivan täynnä nuppuja. Puun yksi hienoja ominaisuuksia on sen lehtien tumma puna. Syksyllä väri vain syvenee. 

Clematis alpina 'Willy' - Tarha-alppikärhö

Kärhöjen heräämisestä en ole vielä tehnyt raporttia. Äkkipäätä muistellen kaikki ovat elossa, kuka minkäkin kokoisena. Alppikärhö ja tarha-alppikärhöt jo kukkivat. Pikkupuutarhan sininen alppikärhö on vähän risuinen. Samoin 'Columella'. Olopihalla 'Willy' kukkii runsaana. Sen sijaan tarha-alppikärhö 'Purple Dreamissa' on tavallista vähemmän nuppuja. Se on myös aika risuinen, joten ehkä sitä on jossain välissä leikattava. Parastaan se onkin antanut vuosikausia.

'Willyn' ja 'Columellan' suhteen mietin, olenko sittenkin saanut saman kasvin eri nimisenä? Vai missä ero mahdollisesti piilee? Kukat, lehdet ja kasvutapa ovat minusta aivan samanlaiset. Sinänsä asialla ei ole suurtakaan merkitystä. Kukkivat ja kasvavat eri puolilla taloa eli tarvittaessa voi kärhöjä ihailla vaihtamatta paikkaa.

Convallaria majalis - Kielo 


 Viikonloppuna piti laittaa pioneille tuet. En ehtinyt. Jospa nyt alkuviikosta...

 Paljon aurinkoa ja lämpöä, sopivasti vesisateita eli ihanaa kesäkuuta kaikille!