Kirjahyllyni aakkoset

 
Repolainen reissaa ja räpeltää julkaisi blogissaan aakkosjutun seikkailuteemalla. Hän esitti kysymyksen, mistä itse kukin saa kokoon omat aakkosensa. Tämä siivitti bloggarit laatimaan aakkosia niin puutarhasta kuin kirjoistaan. Itsekin innostuin puutarhan aakkosiin, mutta myös kirjat houkuttelivat sanomaan jotain aiheen tiimoilta. Tässä se nyt on.

Alakoski Susanna: Sikalat

Susanna Alakoski on viisivuotiaana Vaasasta Ruotsiin muuttanut kirjailija. Hän on koulutukseltaan sosionomi ja toimii tutkijana. Vuonna 2007 hän julkaisi kirjan Svinalängorna (Sikalat), joka sai arvostetun ruotsalaisen August-palkinnon. Kirjasta tehtiin elokuva Sovinto.

Sikalat -kirja kertoo suomalaisen siirtolaisperheen elämästä 60-70-luvun taitteessa Ystadissa. Kertoja on 8-vuotias tyttö. Paikoin rankka, mutta myös humoristinen ja toiveikas kirja.

Esikoiskirjansa lisäksi Susanna Alakoski on julkaissut useita muita romaaneja ja lastenkirjoja.

Brontê Charlotte: Kotiopettajattaren romaani (julkaistu 1847)

Kotiopettajattaren romaani on kenties tunnetuin CB:n neljästä romaanista. Charlotten sisaria olivat Emily ja Anne Brontë. Charlotte Brontë käsitteli kirjoissaan naisten tunne-elämää sekä viktoriaanisen yhteiskunnan epäoikeudenmukaista suhtautumista naisiin. Brontën sisarusten elämä oli yksinäistä ja epäonnista. Emily ja Anne kuolivat lähekkäin keuhkotautiin. Charlotte avioitui isänsä kappalaisen Arthur Bell Nichollsin kanssa ja kuoli heikon terveyden vuoksi raskaana ollessaan 38-vuotiaana.

Ceram C.W.: Muinaisaarteita etsimässä, WSOY 1951

Ceram on saksalainen toimittaja-kirjailija, joka kirjoitti suosittuja arkeologiaa käsitteleviä kirjoja. Muinaisaarteita etsimässä on hänen tunnetuin teoksensa. Tästä arkeologian kehityksestä kertovasta kirjasta tuli uudentyyppisen populaarin tietokirjan esikuva. Se on käännetty 30 kielelle.

Kaikki kirjassa ei ehkä tämän päivän mittapuun mukaan ole täyttä faktaa. Tutkimusmenetelmät ovat kehittyneet, tietoa on saatu lisää ja olemassa olevaa täsmennetty. Kirja on kirjoitettu kuin romaani eli sitä on helppo lukea. Ei kuitenkaan kannata aloittaa ensimmäiseltä sivulta ja edetä kronologisessa järjestyksessä. Mieluummin itselleen sopiva kokonaisuus kerrallaan. 

Isäni on joskus ostanut kirjan. Siellä se napotti lapsuudenkodin kirjahyllyssä, josta sen lukuikäisenä löysin. Olen aina ollut kiinnostunut historiasta. Pyramidit olivat minulle jotain käsittämättömän hienoa. Lapsena ajattelin ryhtyväni aikuisena arkeologiksi. Ei tullut minusta arkeologia, mutta kirjan isä antoi omakseni. Olen lukenut sen moneen kertaan. Aina yhtä suurella innostuksella ja tiedonjanoisena.

 Donner Jörn: Isä ja poika sekä monet muut hänen kirjansa

Jörn Donner värikkäänä persoonana lienee monille tuttu. Hän on suomalaisen kulttuuri- ja taloussuvun jäsen, joka toimi pitkään politiikassa. Hän on ohjannut ja tuottanut elokuvia, joista itse muistan lähinnä Ingmar Bergmanin ohjaaman, 1982 valmistuneen Fanny ja Alexander. Donner sai vuonna 1984 elokuvasta parhaan vieraskielisen elokuvan Oscar-palkinnon.

Donner kirjoitti elämänsä aikana lukuisia teoksia. Kymmenosaisen Andersin suvusta kertovan kirjasarja kuudennesta osasta Isä ja poika Donner sai Finlandiapalkinnon 1985. Yhden sarjan päähenkilöistä, Jacob Andersin sanotaan olevan Donnerin alter eco.

Eco Umberto: Ruusun nimi
Endô Sûsaku: Verraton hölmö

 

E-kirjaimella alkavia kirjailijoita hyllyssäni on muutama. Joitakin E-kirjaimella alkavien  romaaneja ja dekkareita olen myös lukenut, mutta kovin yleinen tämä kirjain ei näytä minun valikoimissani olevan.

Italialaisen Umberto Econ v. 1980 (suomeksi 1983) julkaisema Ruusun nimi nousi maailmanmaineeseen. Siitä tehtiin elokuva ja tv-sarja. Keskiaikaiseksi dekkariksi kutsutun kirjan luin. Kirja ei tuottanut minulle suuria väristyksiä. Kirjasta tehtyjä filmauksia en katsonut.

Sûsaku Endôa sanotaan Japanin Graham Greeneksi. Verraton hölmö ei ole hänen parhaita teoksiaan, mutta kelpaa sen kyllä lukea. Ylipäätään on mielenkiintoista tutustua itselleen vieraampien kulttuurien kirjallisuuteen.

Faulkner William: Kylä (Snopesin perhe 1), Kartano (Snopesin perhe 2),
Kaupunki (Snopesin perhe 3), Villipalmut

William Faulkner ei ole Euroopassa yhtä tunnettu kuin Steinbeck ja Hemingway, vaikka hän sai vanhalla mantereella enemmän tunnustusta kuin kotimaassaan Yhdysvalloissa. Nobelin kirjallisuuspalkinnon Faulkner sai 1949. Pulizer-palkinto hänelle myönnettiin 1954 ja sen jälkeen hänet hyväksyttiin julkisesti myös kotimaassa. 

Faulkner eli suurimman osan elämästään USAn "syvässä etelässä". Sinne sijoittuvat myös hänen romaaninsa.

Fitzgerald F.Scott: Yö on hellä. WSOY

Monet tuntevat Fitzgeraldin paremmin hänen kirjastaan Kultahattu, josta on tehty elokuvakin. Kirja pohjautuu Fitzgeraldin omiin kokemuksiin. Kirjan nimi on John Keatsin runosta "Oodi satakielelle". Luin tämän Pentti Saarikosken kääntämän kirjan nuorena. Silloin 20-luvun toimettomuus tuntui kaukaisen romanttiselta. Ajankuvana tämä surumielinen kirja toimii hyvin.

Grass Günter: Peltirumpu

Günter Grassilta olen lukenut muitakin kirjoja, mutta Peltirumpu on ollut minusta paras. Kirja kertoo Oskarista, joka päätti lopettaa 3-vuotiaana kasvamisen vastalauseeksi aikuisten maailman typeryydelle. Kirjailija ottaa kirjassaan myös kantaa natsiaikaan kansalaisen näkökulmasta.

Kirjasta tehtiin 1979 samanniminen elokuva (ohjaaja Volker Sclöndorff), joka on onnistunut muuttamaan tekstin kuvaksi erinomaisesti. 

Hesse Herman: Arosusi (julkaistu 1927)

 

Herman Hesseen tutustuin parikymppisenä erään hyvin herkän, minua vähän vanhemman Astan suosittelemana. Hessen tekstin lukeminen ja ymmärtäminen ei ollut aivan helppoa. Juttelimme lukukokemuksesta Astan kanssa, mikä avasi Hessen ajatuksia minulle. Arosusi on edelleen hyllyssäni. Itse kirjailijaa paremmin se tuo aina mieleeni Astan, josta tuli taidemaalari.

Hersey John: Hirosima 

Isoveljeni jätti joitakin tavaroita minulle muuttaessaan lapsuudenkodista omilleen. Näiden tavaroiden joukossa oli ohut John Herseyn Hirosima -kirja, joka kertoo Yhdysvaltain Hirosimaan 6.8.1945 pudottamasta atomipommista. Kirjan lukeminen järkytti minua. Hirosiman ihmisten kohtalo järkyttää edelleen. Toivon, ettei kansojen välinen riiteleminen koskaan johda atomipommin pudottamisen kaltaiseen, äärimmäiseen ratkaisuun.

 

Irving John 

Yhdysvaltalaisen John Irvingin kirjoja on käännetty suomeksi etenkin Tammen Keltainen kirjasto-sarjassa. 1978 julkaistu Garpin maailma oli menestys. Siitä on tehty elokuva 1982. Irvingin kirjoissa toistuvia teemoja ovat akateeminen ympäristö, seksi, paini, hotellit, sirkus ja karhut. Hänen ensimmäinen teoksensa (v. 1968) oli nimeltäänkin Vapauttakaa karhut (suomeksi 2012).

Itkonen Juha

Juha Itkonen on suomalaisen kirjallisuuden näkyvimpiä nimiä. Häneltä on julkaistu useita kirjoja, joista tuoreimmat ovat minulta lukematta. Olipa hyvä, että kirjahyllyä tätä postausta varten tutkiessani tämä nimi tuli esiin. Laitankin hänen nimensä listaan seuraavaa kirjastokäyntiä varten.

Joenpelto Eeva: Tuomari Müller - hieno mies

1921 Sammatissa syntynyt Eeva Joenpelto aloitti kirjailijan uransa 40-luvun lopulla. Parhaiten hänet tunnetaan 1970-luvun myyntimenestykseen kohonneesta Lohja-sarjasta. Kirjailijaura jatkui 1990-luvun alkuun. Joenpelto myös suomensi kirjallisuutta.

Joenpeltoa on pidetty vahvojen naisten kuvaajana. Hän sai Finlandia-palkinnon v. 1994 teoksesta Tuomari Müller - hieno mies.

Kauranen Anja (Snellman): Ihon aika, Syysprinssi + monet muu

Anja Kauranen julkaisi esikoisteoksensa Sonja O kävi täällä v. 1981.  Kirjasta tuli läpimurtoromaani, joka on edelleen uusien sukupolvien suosikki. Se on myös Suomen myydyin esikoisromaani. 

Anja Kauranen työskentelee kirjailijan ja journalistin uransa ohella yleis- ja seksuaaliterapeuttina.  

Anja Kauranen on julkaissut yli kolme vuosikymmentä kestäneen kirjailijan uransa aikana lukuisan määrän romaaneja ja kolme runokokoelmaa. Pidän hänen romaaneistaan, joista suurimman osan olen lukenut. Monta niistä löytyy myös hyllystäni, koska ne kestävät lukemisen uudemmankin kerran.

L - LASTENKIRJAT 

Lukeville vanhemmille on tärkeää johdatella myös lapset kirjallisuuden pariin. Meidän perheen kaksi lasta tutustutettiin kirjoihin ennen kuin oppivat puhumaan ja kävelemään. Lukutuokiot ja iltasadut olivat jokapäiväisiä. Aamuisin oli tavallista herätä siihen, kun unenlämpöinen lapsi mönkii tutti suussa ja kirja kainalossa äidin peiton alle. Lapsille ostettiin kirjoja. Lasten kanssa käytiin säännöllisesti myös kirjastossa.

Kuvakirjavaiheesta siirryttiin pian kirjoihin, joissa on vähemmän kuvia ja enemmän tekstiä. Jotkut kirjat säilyttivät suosionsa vuosikausia. Tällaisia olivat mm. ruotsalaisen Gösta Knutssonin Pekka Töpöhäntä -kirjat. Kuten kuvasta näkyy, kirjoista on tykätty.

Kirjarakkaus ja lukemisen ilo on siirtynyt onnistuneesti lapsiin. Etenkin poika on intohimoinen lukija ja monenlaisesta kirjallisuudesta kiinnostunut. Hän on myös kirjaston suurkuluttaja.

Marquez Gabriel Garcia: Sadan vuoden yksinäisyys

1927 syntynyt kolumbialainen Gabriel Garcia Marquez on eteläamerikkalaisen kirjallisuuden tunnetuimpia henkilöitä. 1967 ilmestynyt Sadan vuoden yksinäisyys on Marquezin pääteos, joka sijoittuu kuvitteelliseen Macondon kylään Kolumbiassa. Marquez toimi journalistina ennen kirjailijan uraansa. Hän myös palasi myöhemmin journalismin pariin. Marquez opiskeli ja asui jonkin aikaa Euroopassa ja sen jälkeen Meksikossa, jossa hän myös kuoli 2014. 

Marquezin kirjoista iso osa on käännetty suomeksi. Nobelin kirjallisuuden palkinnon Marquez sai 1982.

Nousiainen Miika

Miika Nousiainen on niin kirjoistaan kuin tv-esiintymisistään tuttu henkilö. Hänen esikoisteoksensa Vadelmavenepakolainen ilmestyi v. 2007. Nousiainen on taitava sanailija, joka maustaa kirjansa huumorilla.

 Neruda Pablo: Tunnustan eläneeni

Chileläissyntyistä Pablo Nerudaa pidetään 1900-luvun tärkeimmistä runoilijoista ja latinalaisamerikkalaisista kirjailijoista. Neruda kuoli pian Chilen 1973 tapahtuneen vallankaappauksen jälkeen. Hänen väitetään tulleen murhatuksi. Asiaa on tutkittu. Viimeisimpien tutkimusten mukaan on saattanut kuolla elimistöön päässeestä, pilaantuneen ruoan aiheuttamasta bakteerista.

 Owens Delia: Suon villi laulu

Delia Owens on yhdysvaltalainen eläintieteilijä ja kirjailija. Romaani Suon villi laulu julkaistiin v. 2018.  Kustantaja ei uskonut romaanin myyvän, jonka vuoksi siitä otettiin melko pieni painos. Kirjasta tuli kuitenkin valtava menestys. Sitä myytiin puolentoista vuoden aikana 4,5 miljoonaa kappaletta, jolloin se oli vuoden 2019 suosituin aikuisten kirja (Usassa). 

Suomeksi kirja julkaistiin 2020. Ostin sen ilman sen kummempaa tietoa kirjailijasta tai kirjan suosiosta. Minuun kirja teki voimakkaan vaikutuksen. Se lunasti paikkansa mieleenpainuvana lukukokemuksena.

Peura Maria: On rakkautes ääretön

1970 Pellossa syntynyt Maria Peura on kirjailija ja dramaturgi. Hänen esikoisteoksensa On rakkautes ääretön käsittelee insestiä ja pedofiliaa. Peura kirjoittaa vaikeistakin asioista kauniisti. Olen lukenut hänen jälkimmäisetkin kirjat. Esikoisteos kuitenkin kosketti vahvasti. Luin kirjan vähän aikaa sitten uudelleen. Vaikka tiesin, mitä odottaa, kirja puhuttelee edelleen.

Q eli DEKKARIT

Viime vuosina lukemistooni ovat kuuluneet dekkarit. Erityisesti luen kotimaisia tai skandinaavisia dekkareita. Näissä yhteiskunnan ja ihmisten toimintatavat ovat samankaltaisia. Yleensä skandinaavisissa dekkareissa kuvataan arkisia ongelmia, ihmissuhteita ja yhteiskunnan varjopuolia. Rikosta ei välttämättä kuvata kovinkaan yksityiskohtaisesti, vaan pyritään etsimään teolle motiivi. Dekkarit sisältävät paljon psykologista pohdintaa ja poliisitkin kuvataan realistisesti.

 

Pohjoismaista tulee hyviä dekkareita, kuten seuraavat: ruotsalainen. Äsa Larsson, norjalainen Anne Holt,  islantilainen Yrsa Sigurðardóttir. Ranskalaisista kohtalaisen tuore tuttavuus on Guillaume Musso. Eikäi unohdeta legendaarista ranskaksi kirjoittavaa belgialaista Georges Simenonia. Britti-dekkaristeja on ilman muuta lukuisia. Viime vuosien suosikkeja ovat olleet Ann Cleeves, Elly Griffiths ja Ruth Ware.

Riley Lucinda: Seitsemän sisarta -sarja

 

Pohjoisirlantilainen Lucinda Riley on julkaissut lukuisia kirjoja. Ajattelin, että ne ovat romanttisia viihderomaaneja, joita harvemmin luen. Vähitellen korviini kantautui kohina Rileyn Seitsemän sisarta -kirjasarjasta. Useampi paljon lukeva ihminen oli aloittanut kirjasarjan lukemisen. Niinpä minäkin päätin katsoa, mitä sisältävät.

 

Jäinkin sitten koukkuun jo alkusivuilla. Seitsemän sisaren tarina on hienosti rakennettu yhdistämällä faktaa ja fiktiota. Jokaisessa kirjassa liikutaan eri aikoina eri paikoissa. Lukiessa oli haettava maailmankartta esille. Samoin syntyi innostus etsiä lisätietoa kulloinkin puheena olevasta historian tapahtumista. Kahdeksan kirjajärkäleen lukeminen sai välillä kädet puutumaan ja silmät harittamaan. Niin vain tarinan etenemisen seuraaminen ja ratkaisun löytyminen houkutteli jatkamaan lukemista. 

 

Tämä kirjasarja oli minulle hyvä opetus siitä, että ennakkoluuloista kannattaa ainakin välillä irrottautua. Vain uuteen heittäytymällä on mahdollisuus tehdä löytöjä.

Swan Anni: Iris rukka (Kootut kertomukset)

Lapsuudenkodissani ei ollut kovin paljon kirjoja, vaikka molemmat vanhempani olivat lukuihmisiä. Monilapsisen perheen vanhemmilla oli aika vähän vapaahetkiä itsensä viihdyttämiseen. Kirjastoon äiti kyllä kuljetti meitä säännöllisesti. Topeliuksen, Raul Roineen, Andersenin ja Grimmin satukirjat tulivat tutuiksi. Koulun alkamisen myötä lukutaito kehittyi. Samalla löytyivät tyttökirjat. Ensimmäisenä Anni Swanin Iris rukka ja Ollin oppivuodet.

  Tolkien J.R.R.: Taru sormusten herrasta

Olen lukenut aika vähän fantasiakirjallisuutta. Jules Vernen kirjat luin lapsena. Minulle ne varmaan edustivat jonkinlaista fantasiaa. Kirjoittihan Verne avaruusaluksista ja sukellusveneistä ennen kuin niitä oli edes olemassa.

Tolkienin Taru sormusten herrasta ostin kirjakerhosta. Sellaiseen kuuluin monen vuoden ajan. Eräs ystäväni oli lukenut kirjat englanninkielisenä kehuen niitä kovasti. Sain kirjat käsiini sopivasti pääsiäisen pyhiksi. Sormusten ritarit -kirjan avattuani olinkin sitten myyty. Tein pyhien aikaan vain pakolliset toimet. Muun ajan vietin Tolkienia ahmien. Sain kuin sainkin kirjat luettua. Muuta en tuosta pääsiäisestä muistakaan.

Taru sormusten herrasta -leffat kävin katsomassa teatterista. Ostin ne myös kotona katsottaviksi. 

Utrio Kaari: Eevan tyttäret. Naisen, lapsen ja perheen historia

Kaari Utrion kirjallinen tuotanto on runsas. Hänen suosituinta alaansa on suomalaisen historiallisen romaanin perinne, jossa hän yleensä nostaa naiset päähenkilöiksi. Vaikka historiasta pidänkin, en ole Utrion viihteellisiä historiaromaaneja lukenut.

Utrio on kirjoittanut myös ison joukon tietokirjoja. Yleensä niissäkin keskipisteenä on naisen ja lapsen historia. Eevan tyttäret on näistä merkittävin. Teoksessa tarkastellaan naisen historiaa muinaisesta Lähi-Idästä ja antiikin Kreikasta nykypäivään saakka. 

Kaari Utrio on ollut monin tavoin aktiivin ja toiminut erilaisissa luottamustehtävissä. Hänet on palkittu useilla arvostetuilla palkinnoilla.

 Viita Lauri ja muut runoilijat

Teini-iässä innostuin lukemaan runoja. Ensimmäisenä tietenkin löysin kotimaiset runoilijat Eino Leinosta alkaen. Onnittelu- ja muita kortteja askarrellessani yritin löytää tilanteeseen sopivan runon. Niinpä runokirjojen rivi kirjahyllyssäni venyi ja venyi. Hankin myös erilaisia runokokoelmia, kuten kuvan Tämän runon haluaisin kuulla, jonka ovat toimittaneet Mirjam Polkunen, Satu Marttila ja Juha Virkkunen. Kirjaan on koottu radiossa luettuja, toivotuimpia runoja. Tämän runon haluaisin kuulla -nimistä ohjelmaa on esitetty YLE Radio 1:ssä 50 vuoden ajan (2017, en tiedä, tuleeko ohjelma enää).

Suomalaisten mielirunoilijoiden listaan kuuluvat: Lauri Viita, Einari Vuorela, Helvi Juvonen, Tommy Tabermann, Heli Laaksonen, Katri Vala ja Ilpo Tiihonen. Ulkomaisia olen lukenut vähemmän. Portugalilaisesta Fernando Pessoasta pidän paljon.

Waltari Mika: Sinuhe egyptiläinen (julkaistu 1945)

Tähän kirjaimeen oli helppo valita kirjailija ja vieläpä häneltä teoskin. Mika Waltarin kansainvälistäkin menestystä saavuttanut, pääteokseksi kuvattu Sinuhe egyptiläinen on ehdottomasti hieno kirja. Kirjan tapahtumat sijoittuvat muinaiseen Egyptiin. Päähenkilö Sinuhesta tulee monien mutkien kautta faaraon henkilääkäri. 

Monet tahot ovat ihmetelleet romaanin hirstoriallista virheettömyyttä. Etenkin, kun Mika Waltari ei ollut koskaan käynyt Egyptissä.

Sinuhe egyptiläinen on äänestetty suomalaisten rakkaimmaksi kirjaksi v. 2008 ja vuonna 2017 se valittiin yleisöäänestyksessä vuosisadan kirjaksi.

 X eli PUUTARHA- JA LUONTOKIRJAT

Puutarha- ja kasvikirjoja on vaikea vastustaa. Siitäkin huolimatta, että netti on tänä päivänä pullollaan tietoa helposti löydettävissä. Kirja vaan on kirja. Sitä on mukava pyöritellä käsissä, selailla sieltä täältä ja keskittyä johonkin tiettyyn kohtaan vaikka keskellä kirjaa. Kuvien voimaa ei kannata myöskään aliarvioida. Ne tukevat ja selkeyttävät tekstiä. Niitä katselee ilokseen vaikka ilman syvempää tarkoitusta. Puutarhakirjat ovat myös houkuttelevia idealähteitä. 

Muutama vuosi sitten lahjoitin osan puutarhakirjoista oppilaitokselle, jossa opiskelijoilla ei välttämättä ole riittävästi varallisuutta ostaa alan kirjoja itselleen. Jäi niitä kirjoja silti itsellekin. Ja lisääkin on tullut.

Melkein puutarhakirjoiksi voisi luokitella myös erilaiset luontokirjat. Eniten arjessa tulee käytettyä lintukirjoja. Varsinkin talviruokinnan yhteydessä pihaan lennähtää välillä outoja siivekkäitä, joille koen tarpeelliseksi löytää nimen. Toisinaan lintukirjat ovat pitkään keittiön pöydällä, josta ne on helposti otettavissa uuden linnun ilmestyessä ruokinta-automaatille.

Yhdistystoiminnan käsikirja

Olin useamman vuoden mukana potilasyhdistyksessä. Töitä tuli tehtyä monenlaista, mikä on varmasti tuttua useimmille vapaaehtoistyöhön osallistuneille. Käsipareja on aina liian vähän ja tekemistä valtavasti. Osallistuin myös hallitustyöskentelyyn, jossa on tärkeää tietää lukuisat lakeihin perustuvat ohjeet ja säännöt.  Kävin erilaisia yhdistystoimintaa käsitteleviä kursseja. Yhdistystoiminnan käsikirja oli näppärä apuväline. Se tuli monen monta kertaa kaivettua kokouksissa esiin, jotta esimerkiksi päätökset tehtiin oikein.

Zidan Aishi Irene: Isäni appelsiininkukkien maasta

Aishi Irene Zidan on 1986 Suomessa syntynyt Ylen ulkomaantoimittaja. Hänen isänsä on palestiinalainen ja äitinsä suomalainen. 

2024 ilmestynyt Zidanin kirjassa Isäni appelsiininkukkien maasta on yhtymäkohtia Zidanin omaan elämään, mutta se ei kuitenkaan kerro hänestä vaan on fiktiota. Kirja kertoo ulkopuolisuudesta ja rasismista. Koskettavinta on lapsen näkökulma ja kokemus rasismista ja ulkopuolelle jäämisestä.

Ä eli RUOKAKIRJAT

 

Ruokakirjoja minulla oli myös pari hyllyllistä. Sitten huomasin, että niitä tuli äärimmäisen harvoin käytettyä reseptien etsimisessä. Luovuin suurimmasta osasta. Jäljelle jäivät muutamat kirjat, joilla on esimerkiksi jokin muisto- tai muu arvo. Nykyisin löydän hyviä reseptejä enimmäkseen lehdistä. Myös ystävien luona nautitut ruoat ja leivonnaiset innostavat kokeilemaan niitä omassa kodissa. 

Kaikenlaisia lehdistä leikattuja ohjeita on kertynyt pilvin pimein. Säännöllisin välein siivoan niitä. Heitän pois reseptejä, joita en ole käyttänyt. Mieluisimmat laitan kansioon. Loppuvuodesta tein isomman siivouksen ja järjestelyn. Laitoin parhaat ja säästökelpoiset reseptit muovitaskuihin kansioon. Numeroin sivut ja laadin aakkosellisen sisällysluettelon. Reseptejä käyttäessäni merkitsen niihin omia huomioita ja kommentteja. Jos joku osoittautuu huonoksi ohjeeksi, se saa lähteä.

 Ö eli TIETOKIRJAT

Tietokirjoja tulee vähemmän hankittua itselle. Kirjastosta taas halutuimpia tietokirjoja ei oikein ole tarjolla tai varausajat ovat pitkiä. Jotkut tietokirjat ovat sellaisia, joita ei lueta kerralla kannesta kanteen. Niihin on tarve palata useita kertoja ja tarkastaa tiettyjä yksityiskohtia. Tietokirjoja on monenlaisia. Toiset vanhenevat jo kaupasta lähtiessään. Toisia taas voi taas lukea ja käyttää vuodesta toiseen. 

Kuvassa on vain osa tietokirjoistamme. Keskellä näkyy Juuriversoja, joka on ystäväni kokoama kirja hänen äitinsä suvusta lukuisine autenttisina kuvineen. Ystävä teki valtavan työn tutkimalla ja keräämällä äitinsä suvun tietoja eri lähteistä. Hän pääsi 1700-luvulle saakka. Hän painatti kirjasta muutamia kappaleita lapsiensa perheille ja muutamille muille läheisille sukulaisille. Minä sain oman kappaleen kiitokseksi avusta ja kannustuksesta prosessin aikana. Olen edelleen otettu tästä kunnianosoituksesta. Sen lisäksi, että jaksan kerta toisensa jälkeen ihailla upeaa teosta.

Tämä postaus vei paljon aikaa. Tapani mukaan pyörittelin tekstiä, kuvia ja ulkoasua pitkään, jotta sain siitä edes jotakuinkin selkeän ja mieleisen. Kirjojen parissa on hauska viettää aikaa. Luettavaa tulee haettua kirjakaupasta ja kirjastosta. Omassa hyllyssä valtaosa kirjoista on jo kertaalleen luettu, vaan mikäpä estäisi tarttumasta vuosikymmeniä sitten julkaistuihin kirjoihin uudelleen?

Tähän aikaan vuodesta on aikaa ja halua käyttää vaikkapa kirja-aakkosten setvimiseen. Koskapa ollaan jo helmikuun puolessa, onkin seuraava tehtävä laittaa maaliskuun siemenpussit sopivaan järjestykseen eli odottamaan kylvämistä. 

En pahastu, jollet jaksa lukea kokonaan tätä sepustusta. Luin tekstin useampaan kertaan, jotta löytäisin virheet. Oman tekstinsä suhteen tulee kuitenkin sokeaksi eli virheitä on saattanut jäädä.