torstai 2. toukokuuta 2024

Hyvin kasvaa kellarissa

Iris reticulata Katharine Hodgkin

Useimmille on tuttua heti vuodenvaihteen jälkeen iskevä himo rapistella siemenpusseja ja aloittaa kylvöt. Kovin suurta ruuhkaa ei vielä tammikuussa synny, kun kiireisimpiä kylvettäviä ovat lähinnä kelloköynnökset ja paprikat. Tänä vuonna päätin hiukan viivästyttää omia kylvöjä, ettei taimia tarvitsisi pitää kovin kauan sisätiloissa. Enemmänkin olisi voinut kylvöjä siirtää, mutta kylmäksi yltyneen pitkän kevän vuoksi olen tyytyväinen aikatauluuni.


Kylvän siemenet multaan ja laitan potit pesuhuoneen lattialle, kunnes versoja alkaa nousta mullasta. Silloin siirrän taimipotit takkahuoneen ikkunan edustalle, Ukkokullan tätä varten tekemälle pikkupöydälle. Viritän vielä pienen kasvilampun tuomaan lisävaloa.

Kelloköynnökset ja paprikat koulin 10.2.. Tomaatit ja samettikukat 13.3. koulittuani avasin kellarikasvattamon. Tämä tarkoittaa sitä, että taimet siirtyivät kellariin, jossa on kaksi 400-wattista kasvivalaisinta. Aluksi taimia on sen verran vähän, että yksi valaisin riittää. Myöhemmin taimimäärän kasvaessa ajastan myös toisen valaisimen.

Tomaatti Vilma

Kurkut kylvin 1.4. Ne itivät ja kasvoivat nopeasti, joten seuraavalla viikolla koulin ne. Lauantaina 27.4. siirsin tomaatit, kurkut ja paprikat isompiin astioihin. Niihin, joissa ne viettävät kesän kasvihuoneessa. Laitoin kuhunkin astiaan kanankakka-annoksen pohjalle. Suuremmat astiat vievät luonnollisesti enemmän tilaa, joten oli aika ajastaa myös toinen kasvivalaisin. Se on toisessa tilassa kellarissa.

Kurkkuja kylvin neljää lajiketta: Gordoba, Sherba, Beth Alpha ja La Diva. Viimeisin ei itänyt. Paprikaa kylvin tänä vuonna vain kahta: keltaista Zazua ja tuttua California Wonderia.


Tomaatteja on kasvamassa 9 lajiketta: Supersweet, Bumble Bee, Gardener's Delight, Golden Sunrise, Sungold, Yellow Pearshaped, Hundreds&Thousands, Vilma ja Microdwarf Jip and Janneke. Viimeisen eli Jip and Jannekken siemenet sain Kivipellon Sailalta. Lämmin kiitos hänelle. Jännä nähdä, millaisia tomaatteja niistä kasvaa. 

Kennokasvarini on pieni ja lämmittämätön, mistä syystä keskityn kirsikkatomaatteihin. Kokemuksesta tiedän niiden kypsyvän hyvin ja antavan parhaan sadon.

Kelloköynnökset

Kelloköynnöksiä kylvin tapani mukaan runsaasti, mutta jostain syystä vain osa iti. Sain viisi kelloköynnöstä hyvään kasvuun eli puolet vähemmän, mitä olen viime vuosina tottunut kasvattamaan. Eiköhän ne viisi riitä.

Muista kesäkukista keijunmekoista jatkoon selvisi kaksi. Ne ovatkin jo aika vankkoja taimia. Samettikukkia kylvän ja esikasvatan muutamia. Niitä on nyt 15 kpl. Osassa jo nuppujakin.

Minulla on kellarissa kaksi 400-wattista kasvivalaisinta. Ostin ensimmäisen käytettynä ja kunnostettuna Viherpeukaloilta keväällä 2018. Toisen lampun tilasin seuraavana keväänä 2019. Näiden valaisinten hankinta nosti taimikasvatukseni uuteen kukoistukseen. Joka vuosi tuskailin ikkunalautojen täyttymistä ja taistelua taimien kunnon kanssa. Valoisimmat paikat meillä on ikkunalaudoilla, joiden alla on sähköpatterit. Taimikasvatusaikaan ei todellakaan voi nappaista sähköpattereita pois päältä. Taimet tykkäisivät, mutta ihmiset eivät pitkään pysyisi tyytyväisinä koleassa sisäilmassa värjötellessään.

Kellarimme on suurimmaksi osaksi maan alla, eikä siellä ole ikkunoita. Kellariin on vain yksi sisäänkäynti ulkokautta. Kuvittelin, ettei taimikasvatus onnistu ilman luonnonvaloa. Tilaa kellarissamme kyllä riittää. Kasvivalaisimen hankinta oli hyppy tuntemattomaan ja oikein onnistunut sellainen. Ensimmäinen lamppu laitettiin kellarin ns. yleiseen tilaan, säädettävillä kettingeilllä kattoon roikkumaan. Alle anopin vanha keittiön pöytä ja taimet siihen. Kellarissa ei myöskään ole mitään lämmitysjärjestelmää. Lämpö pysyy siellä noin +15 asteessa. Kellarin toisessa päässä on porinmatti, jolla ei isoa tilaa saa kovin lämpimäksi. Lisäapua siitä kuitenkin on. Taimet ovat pärjänneet oikein hyvin +15 asteessa. Valaisin nostaa lämpötilaa kasvien läheisyydessä. Myös sään lämpeneminen kevään myötä nostaa kellarissakin lämpötilaa.

Tomaatti Golden Sunrise
 
Ensimmäinen kasvivalaisin osoittautui onnistuneeksi hankinnaksi. Kasvit pärjäsivät hyvin kellarissa. Valo syttyy ajastimella, muuten on pilkkopimeää, ellei kellarissa ole ihmisiä jotain tekemässä tai hakemassa. Lämpötilakaan ei muodostunut ongelmaksi, päinvastoin. Viileässä taimista kasvaa vankkoja ja hyväkuntoisia.

Siksi päätin hankkia toisen kasvivalaisimen, kun niitä edelleen Viherpeukaloilla oli. Kakkoslamppu sijoitettiin omaan huoneeseensa, jonne suunnitelmien mukaan myös ensimmäinen lamppu jossain vaiheessa siirretään. Näin taimia ei tarvitse sijoittaa kahteen eri paikkaan, josta tosin ei ole ollut mitään vaivaa. Sijaitsevat kuitenkin lähellä toisiaan. Toisenkin kasvivalaisimen alla on oma vanha, jatkopalalla varustettu keittiön pöytämme. Sen jatkeena on Lundian pöytälevy pukkijalkojen päälle asetettuna.   

Pian ensimmäisen valaisimen hankinnan jälkeen tilasin myös varapolttimon. Sitä ei ole toistaiseksi tarvittu. Taimiressukat joutuisivat pulaan, jos niiden pitäisi odottaa rikkoutuneen tilalle uutta polttimoa pidempään.

Cosmos atrosanguineus - Suklaakosmos

Samaisessa taimikasvatushuoneessa talvetan myös daaliajuurakoita ja muita kasveja. Olosuhteet eivät lämpötilan vuoksi ole parhaat mahdolliset, mutta aika hyvin olen vuosien mittaan niiden kanssa pärjännyt. Laitoin syksyllä kesän ulkona kasvaneen suklaakosmoksen kellariin talvettumaan. Ostin Helsingin kevätmessuilta kaksi suklaakosmosta jo siinä vaiheessa, kun vanhan suklaakosmoksen tilanne oli auki. Pian osoittautui, ettei siinä henki pihise. Ennakointi kannatti, sillä nyt on kaksi uutta suklaakosmosta hyvän kasvun alussa.

Basilika

Maaliskuun alussa kylvin basilikan, korianterin ja timjamin siemeniä. Kaikki on koulittu ruukkuihin ja hyvässä kasvussa. Saavat toistaiseksi viettää aikaa kellarissa. Päivät ovat nyt lämpimiä, mutta öistä en vielä menisi takuuseen.

Begonia

Begoniat ovat kiitollisia talvetettavia. En edes ottanut niitä pois ruukusta. Toisinaan vaihdan mukuloille kevään tullen uuden mullan. Tällä kertaa rapsutin osan vanhasta mullasta pois ja korvasin sen uudella. Aloitin varovaisen kastelun ja sieltähän se oranssikukkainen mönkii jo esiin. Plantsusta tarttui mukaan toinenkin begonia, vaaleanpunakukkainen Flocence. Sekin alkaa heräilemään.

Daalia


Daalioiden kanssa möhlin ajoituksen joka ikinen vuosi. Vanhoja daaliamukuloita kellarissa tutkiessani päätin laittaa ne samantien isoihin muoviruukkuihin multaan. Tämä tapahtui 17.3. Jätin ruukut kellariin. 12.4. totesin, että siirränpä daaliat autotalliin, jossa mittari näyttänyt noin +8. Siellä on ikkunoita ja siten luonnonvaloa. Aika pian useimmat daaliat heräsivät ja ryhtyivät kasvamaan. Täytynee latvoa daaliat, jotta niistä tulee vahvoja ja tuuheita. Hyvin ehtivät vielä kasvaa ja kehittää kukkia.

Pääsiäiseksi terassille ostamani orvokit näyttivät pakkasöiden ja lumisateiden myötä selkänsä ja mielensä murtaneilta ressukoilta. Harmittelin laiskuuttani ja unohtamistani, kun en siirtänyt orvokki-istutusta vaikkapa autotalliin pahimmiksi takatalvipäiviksi. Eihän orvokit näin keväisin  mitään kalliita ole, mutta sulaa turhuutta kantaa niitä lyhyen ihastelujakson jälkeen kompostin täytteeksi.

Orvokit ovat kuitenkin ihmeen sinnikkäitä. Takatalven kääntyessä jälleen kerran kevääksi, orvokit alkoivat nostaa päätään. Annoin niille janojuomaksi vettä ja sehän virkisti kukat tehokkaasti. Nyt ovat kenties entistäkin ehommat.

Tete-narsisseja ostin tänä vuonna vain viisi purkillista. Ovat vasta näinä aurinkopäivinä parhaimmillaan, vaikka varsin kylmänkestäviä ovatkin. Tapani mukaan istutan tetet myöhemmin puutarhaan. Vuosien iloa niistä en ole onnistunut saamaan. Nousevat parina keväänä ja vähitellen katoavat kokonaan. Niin kauniita kuin tällaiset kausikukat ovatkin, olisi ehkä järkevää sijoittaa nekin roposet ja narsissien kasvattamiseen käytetyt resurssit johonkin kestävämpään.


 Kurpitsat on vielä kylvämättä. Nopeina itäjinä ja kylmänarkoina niillä ei ole vielä kiirettä.

 

 

tiistai 30. huhtikuuta 2024

Koska kukkii -haaste: 1. raportti

Primula elatior - Etelänkevätesikko 28.4.2024


Kivipellon Saila haastoi minut 
19.3.2024 Hiidenkiven puutarhassa -blogin Minnan liiikkelle laittaman idean mukaan veikkaamaan valitsemieni kasvien kukinta-aikaa. Tällöin valitsin seurattaviksi nämä kasvit:

Primula elatior - Etelänkevätesikko, kukkii 17.4.2024
Tulipa 'Persian Pearl', kukkii 1.5.2024
Ribes sanguineum - Ruusuherukka, kukkii 10.5.2024


Primula elatior - Etelänkevätesikko 28.4.2024

Ensimmäinen veikkauksen kohteeni on siis kuvan (Pikkupuutarhan Harkkokäytävä) etelänkevätesikko. Postauksen kaksi ensimmäistä kuvaa on sunnuntailta 28.4. Samaa esikkoa kasvaa muuallakin puutarhassani. Jokaisessa tilanne on aikalailla vastaava. Nuput ovat olleet näkyvissä jo pari viikkoa. 

Primula elatior - Etelänkevätesikko 9.4.2024

Sääntöjen mukaan kasvissa ei saa näkyä nuppuja veikkaushetkellä. Ei näkynyt nuppuja tuolloin, ei edes koko kasvia. Paikalla oli silloin lunta, mutta siitä tilanteesta en löytänyt tähän hätään kuvaa. Esikon ilmaannuttua näkyviin se sitten jököttikin jonkin aikaa melko kasvamattomana.

Kuvassa olevat isot lehdet kuuluvat viime kesänä vieressä kasvaneelle sormustinkukalle. Olisi pitänyt riipiä pois ennen esikon kuvaamista.

Primula elatior - Etelänkevätesikko 15.4.2024

Seuraava kuva onkin viikko edellisestä, jolloin nuppuja on jo näkyvissä. Tarkkaan katsomalla niissä pilkottaa keltaista, mutta päätin odottaa varman päälle vielä pari päivää.

Primula elatior - Etelänkevätesikko 17.4.2024

Tadaa!!! Hän kukkii 17.4. En ota kunniaa nappiin osuneesta veikkauksesta. Se nimittäin ei perustu minkäänlaiseen tietoon eikä vuosien kokemukseen. Joku päivämäärä piti laittaa, joten niin tuli heitettyä tuo 17.4. Toki selasin edellisten vuosien kuva-arkistoja saadakseni jonkinlaista osviittaa kukintapäivästä. Tämän vuoden kevätsää on vain ollut niin omituinen ja sinne tänne heittelevä, että kaikille arvauksille oli pakko laittaa kysymysmerkki perään.

Primula elatior - Etelänkevätesikko 20.4.2024

Esikko ansaitsee hatunnoston ja monta peukutusta. Sen kevättaivalta on kuritettu useaan otteeseen lumella ja kylmyydellä. Perjantai 20.4. oli vasta alkusoittoa seuraavan tiistain karmaisevalla hangelle. Silloin talonväki keskittyi raivaamaan tietä pois hangesta, eikä esikkojen kuvaaminen tullut mieleen.

Primula elatior - Etelänkevätesikko 27.4.2024

Perjantaina 27.4. lumikaaoksen aiheuttama järkytys alkoi jo hissukseen painua taka-alalle. Yli 20 sentin lumikerroskin oli paikoin sulanut kokonaan pois ja vähintäänkin sen pinta oli pahimmissakin paikoissa reippaasti vajoamassa.  

Etelänkevätesikko ei lumesta ollut säikähtänyt, vaan jatkoi kasvua ja kukkimista siitä, mihin se oli tiistaivastaisenä yönä joutunut. Sipulikasvien sinnikkyys on jo tuttua. Ihmeellistä on monien muidenkin kasvien sieto ja kestävyys.

Helleborus - Jouluruusu


Seuraavien kukkijoiden veikkaukset taitavat mennä totaalisesti pieleen. Vappupäivänä ei todellakaan tulppaani Persian Pearl kuki, kun useimmissa paikoissa sen lehdetkin ovat vasta kärkiä mullassa. Vahvasti näyttää, ettei ruusuherukkakaan kukkia pukkaa 10.5. Älkäämme surko epäonnisia veikkauksia. Iloitaan, että kyseiset kasvit ylipäätään ovat elossa.


Maanantaina sää on taas muuttunut keväisen lämpimäksi. Toivotaan, että talvet on nyt kaikki takana ja pääsemme jatkamaan kevätpuuhiamme. Mieluummin ilman toppavaatteita.

Munkit on paistamatta ja sima vielä pullossa. Tämän vuotiseen vappuun sopii hyvin seuraava runo.

Aurinko meiltä lumet sulattaa,
pian vihertää jo jäinen maa.
Aina suloista on kun saapuu kevät,
ihmiset ilosta hymyilevät.

 ILOISTA VAPPUA KAIKILLE!


Säännöt: Valitsemissasi kasveissa ei saa näkyä nuppuja veikkaushetkellä. Poikkeukseksi laskettakoon puuvartiset, joissa saa olla kukkasilmuja. Kasvien kohdalla olisi hyvä olla vielä lunta/jäätä tai edes sen verran routaa, että kasvi on vielä lepotilassa. On nimittäin aivan eri asia veikata kukinnan alkua lähipäiville kuin viikkojen (tai kuukausien) päähän. Kukinnan alkua saa vauhdittaa esim. lapioimalla lunta pois kukkapenkin päältä, mutta harsot ynnä muut normaalikeväästä poikkeavat viritelmät lasketaan dopingiksi. Ja tietysti kukinnan alkua saa myös viivästyttää vaikkapa peittämällä lupaavan näköiset piipot lumella, jos jotain niin järjetöntä haluat tehdä. 

Kerro, keneltä sait haasteen ja haasta vuorostasi mukaan muutama kaveri. Olisi myös kiva, jos kävisit laittamassa Hiidenkiven puutarhassa -blogiin haasteen aloituspostaukseen kommentin osallistumisestasi. Raportoi myöhemmin keväällä, kuinka hyvin kukkakevään ennustaminen sinulta onnistui.


lauantai 27. huhtikuuta 2024

Selvisimme takatalviviikosta

Kimalainen kevätkirjotähdessä la 27.4.24
 

Olihan viikko! Siitä kuitenkin selvittiin, vaikka tiistainen lumikaaos vei kevättä odottavan puutarhaihmisen sietokyvyn äärirajoille. Eihän se yli 20-senttinen lumikerros lähtenyt yössä eikä kahdessa. Varsinkin, kun öisin on ollut pakkasta ja päivälläkin mittari on kivunnut nippanappa pariin kolmeen asteeseen. Napapiirimäisestä tuulesta puhumattakaan.

Crocus species 'Blue Pearl'


Valkoinen maisema mistä tahansa ikkunasta ulos katsoessa ärsytti, harmitti ja suretti. Suretti niin kasvien kuin pikkulintujenkin puolesta. Kaivoin kaapeistani pähkinät, mantelit, rusinat ja kaiken mahdollisen, mitä voi linnuille syöttää. Niitä sitten murskasin ja sekoitin ja kävin sirottelemassa pariin lintujen suosimaan paikkaan. Ruuhkaa riitti tungokseen asti. 

Runsaslukuisen mustarastasjoukon llisäksi pähkinöistä nautiskeli kottaraiset, punarinnat, peipposet, viherpeipot, vihervarpuset, pari närheä sini- ja talitiaisista puhumattakaan. Sepelkyyhkykin yritti joukkoon mukaan.

Peuran syömät tulppaanit 26.4.

Perjantaiaamuna huomasin peuran kiertäneen pihan ikävine seurauksineen. Olopihan Syreenipenkin tulppuja on lyhennetty tehokkaasti. Tulppaanin lehtiä peura oli ilmeisesti sylkenyt suupielistään penkistä poistuessaan. Tai sitten se on varsinainen lörppähuuli, joka ahnehtii syötävää enemmän kuin ehtii niellä.

Kiireissäni kiersin yläpihan nähdäkseni, mistä peura on tullut ja missä se on käynyt. Puiston puoleltahan se oli tontillemme tullut. Hölmöyksissäni olin jättänyt talon puistopäädyn verkon auki kellarissa käydessäni. Peura oli nätisti kulkenut verkon aukosta, vaikka olisihan se päässyt verkon yli hyppäämäänkin. Olen huomannut, että kulkiessaan illan tai aamun rauhassa, ne eivät välttämättä hyppää verkon yli. Tähän ei tietenkään parane luottaa.

Syyllisen sorkanjäljet ja tulppaanin lehdenpätkiä.


Olin suunnitellut tekeväni Tricogarden-ruiskutuksen, kunhan lumi sulaa laajemmilta alueilta. Olisi näköjään kannattanut käydä suihkimassa kaikki hangesta pilkistävät piipotkin. Jonkinverran peura oli myös kaivanut tulppuistutuksia esiin lumesta.

Lauantaina kiersin pihan tarkemmin. Lumikin oli alkanut sulaa tehokkaammin. Löysin peuranjälkiä ja syötyjä tulppuja myös alapihalta. Myös Vasenrinteen vuorenkilvistä oli napsittu kaikki nuput ja avautuneet kukat. Seuraavaksi kiersin suihkuttamassa Tricogardenia istutuksille. Suihkin sitä myös tuijiin ja lehdettömiin pensaisiin, jotta hajua oli mahdollisimman paljon. Sateita on luvassa, joten Tricogarden-kierros on uusittava.

Anemone nemorosa - Valkovuokko


Puutarhakierroksella oli mukava todeta, että kylmyydestä ja lumesta huolimatta monet kasvit ovat heränneet tavalliseen tapaan. Myös ennen lunta nousseet näyttävät jatkavan siitä, mihin takatalvi niiden kevättouhut pysäytti.

Marjapensaiden alle vuosien myötä ilmestynyt valkovuokkoryhmä on noussut nuppuilemaan. Taidan nähdä niitä kukkivina äitienpäivänä.

Pulsatilla vulgaris - Tarhakylmänkukka

Vasenrinteen tarhakylmänkukat kurkkivat kuivien lehtien väleistä tuttuine karvaisine versoineen. Ennen lumikaaosta löysin ainakin yhden nuoremman tarhakylmänkukan Pikkupuutarhan Harkkopenkistä. Lauantain kierroksella unohdin sen tilanteen tarkastaa. Toivottavasti se on siellä elossa ja hyvissä voimissa. Kavereineen.

Fritillaria meleagris - Kirjopikarililja

Kirjopikarililjoja pukkaa mullasta kivasti. Nuppujakin on jo näkyvissä. En onneksi löytänyt yhtään liljakukkoa, mutta tarkkana on syytä olla. Löysinhän ensimmäisen jo ennen lumikaaosta, vaikka silloin kirjopikarililjatkin olivat vielä mullan sisällä.

Fritillaria imp. Rubra - Keisarinpikarililja

Keisarinpikarililjoja olen seurannut takatalviviikon aikana lähinnä ikkunasta. Alapihan Rubrat ovat enimmäkseen maanneet pitkin pituuttaan lumessa.Niistä on näkynyt vain kohoumat lumessa. Pelkäsin tämän viimeisimmän lumisateen nujertavan niiden sinnikkyyden kokonaan. Saapa nähdä, jaksavatko suoristaa selkänsä ja kukkia. Yksi on jo niin tehnyt, mutta muut varret ovat kenossa mikä mihinkin suuntaan.

Corydalis solida 'Beth Evans' - Pystykiurunkannus

Olopihan Bettit alkavat jo avata nuppujaan, vaikka osa niistä on vielä lumessa. Muutaman lilakukkaisenkin jo löysin nupulla, mutta unohdin kuvata. Talon toisella puolella Bettit ovat edelleen hangen sisällä. Toivon niiden vapautuvan valkoisesta ikeestä lähipäivinä.

Clematis alpina 'Purple Dream' - Tarha-alppikärhö


Normaalistikaan ei tässä vaiheessa ole tarvetta kurkkia kärhöjen silmuja. Alppikärhöt ovat kuitenkin kevään ja alkukesän kukkijoita. Niinpä silmäilin ohi mennessäni Purple Dreamin tilanteen ja hänhän on jo hyvin hereillä. Muut alppikärhöt leikkasin syksyllä alas runsaan risuuntumisen vuoksi. Eivät siis kuki, minkä tiesinkin.

Lauantaina vietin pidemmän tovin kellarissa. Siirsin tomaatit, kurkut ja paprikat isoihin istutusaltaisiin. Niihin, joissa ne viettävät kesän kasvihuoneessa. Multaa meni useampi säkki, mutta sitä on nyt varaparkkipaikalla iso kasa lisää pressun alla. Laitoin jokaiseen astiaan annoksen kanankakkarakeita lannoitteeksi. 

Järjestettyäni istutusastiat kasvilamppujen alle ja siivottuani töiden jäljet, siirryin ulos kiertämään puutarhaa Tricogarden-suihkupullon ja kameran kanssa. Niinpä kellarikasvattamon kasvitilanteen kirjaaminen ja kuvaaminen jäi seuraavaan päivään.

Ukkokulta laittoi talven kellarissa viettäneet sadevesitynnyrit paikoilleen. Pianhan taas kasteluvettä tarvitaan.

Retiisi Cherry Belle

Pihakierroksella tsekkasin myös kasvihuoneen tilanteen. Kylvin 12.4. retiisejä ja pioniunikoita kukkalaatikoihin kasvihuoneen hyllylle. Retiisit ovat jo osittain itäneet ja kaipaavat paikoin harventamista. Pioniunikoista ei näy vielä mitään.

Tuoksuherneet ja talvikylvökset ovat viettäneet kasvihuoneessa niinikään kaksi viikkoa. Taimipotit ovat muovilaatikoissa, joiden päällä on tuplaharsot. Hyvin ovat pärjänneet. Osa talvikylvöksistä kaipaa jo koulimista.

Kasvarin mittari näytti mukavia lukemia. Pakkasta ei ainakaan edellisenä yönä ole ollut, eikä sellaista ole lähiöiksi luvattukaan. Siihen en kuitenkaan luottaisi.

Crocus 'King of the Striped'

Lauantain auringonpaiste ja +11℃ lämpötila tuntui niin hyvältä. Samanlaista toivon lisää niin tänne omalle pihalle kuin kaikkien teidän muidenkin puutarhaihmisten pihoille.

Loista kevätaurinko,
lämmitä jo maa,
kevään ensi kukista,
niin paljon voimaa saa.

Toipumista takatalvesta ja oikein mukavaa viikonloppua kaikille!


PS.
Ystävät, monenlaisten kiireiden vuoksi en ole ehtinyt kommentoida postauksianne. Teen sen, kunhan pääsen taas normaaliin päiväjärjestykseen.

 

tiistai 23. huhtikuuta 2024

Luminen järkytys

 
Tässä osoitteessa alkaa huumorintaju olla vähissä. Varauduin tälle tiistaille luvattuun lumisateeseen, mutta määrä yllätti ja meni totaalisesti yli ymmärryksen. Meidän pihalla lunta oli tiistaiaamuna yli 20 senttiä ja lisää luvattiin iltaan saakka. Asumme lähellä Nuuksiota, jonka mittausasemalla mitattiin lumensyvyydeksi 28 cm.

YLEn meteorologi Matti Huutosen mukaan vastaavaa koetaan muutaman kerran vuosisadassa. "– Voidaan puhua poikkeuksellisesta kelistä. Tällainen vallitsee noin kerran 30 vuodessa tai harvemmin, Huutonen sanoo." Edellisen kerran lunta satoi yhtä runsaasti esimerkiksi Helsingissä vuonna 1972. (Lähde: YLE).

Pihasta ei ollut toivoakaan päästä mihinkään kasvattamatta siipiä selkäänsä. Aura saapui kotikadulle puolen päivän aikaan, mitä pidin positiivisena asiana. Ajattelin, että urakoitsija on jo vaihtanut auransa harjaan ja lähettänyt ylimääräiset kausityöntekijät rasvaamaan halleihin kesäsäilöön laitettuja lumikoneita. 

Aurakuski oli jopa poikkeuksellisen hövelillä tuulella, sillä meidän kohdalla hän pysähtyi kertomaan suhaavansa jalkakäytävää useamman kerran ja aukaisevansa lopuksi tonttiliittymät auratusta lumesta. Kuten sitten tekikin.

Putsasimme talon ympäri kolan menevät kulkuväylät. Ja tietenkin sisäänkäynnin sekä varaparkkipaikan, koska kadulla ei ole nyt tippaakaan tilaa mahdollisille vieraspysäköijille. Lumen kolaamista helpotti mahdollisuus työntää se ensimmäiseen sopivaan paikkaan. Rohkenen uskoa ja toivoa, ettei lunta enää enempää tule. Ainakaan tällaisia määriä. Ei siis tarvitse varautua jättämään tilaa seuraaville lumille.

En myöskään halunnut kolata lunta istutusalueille, joissa tiedän olevan piippoja hyvässä kasvuvauhdissa. Nyt kaikki on tietenkin sataneen lumen painamina maassa littanoina, mutta juuri siksi varoin saapastelemasta istutusalueilla. Jos ja kun tämä kaikki lumi sulaa pois ja kasvit mahtuvat taas suoristamaan selkänsä.

Kävin pudottamassa lumet kasvihuoneen  katolta. Tuoksuherneet ja talvikylvökset ovat muovilaatikoissa tuplaharson alla kasvihuoneessa. Näyttivät voivan ihan hyvin. Mittarin mukaan kasvarissa on alimmillaan ollut -4.9 ℃, enimmillään +4℃. Runsas viikko sitten vein kasvariin kukkalaatikot, joihin kylvin retiisiä. Vielä ei näy viherrystä, jota en tosin odottanutkaan. 

Tällä kertaa en jäänyt kasvarin edustalle istumaan ja nautiskelemaan luonnon äänistä. Olisi tullut vilu takamukseen lumisella tuolilla kyyhöttäessä.


Tiistaiaamuna pikkupuutarhan marjakuusen alla kyyhötti sepelkyyhky. Lukuisa joukko mustarastaita vipelsi pitkin hankea. Osa kävi ikkunalaudallakin kurkkimassa, mihin heitä ruokkinut nainen oikein on kadonnut. Ostosiemenet on kaikki syötetty linnuille. Kauppaan en lähde kesärenkailla lisää hakemaan. 

Sunnuntaina murskasin pähkinöitä ja ripottelin niitä suoraan maahan, jossa useampi punarinta kävi ruokaa nokkimassa. Nyt luin uutisista, että punarintoja on löytynyt kuolleina. Uutisessa kehottettiin vaikkapa murskaamaan talipalloja ja laittamaan murska maahan. Monet muuttolinnut eivät osaa käydä ruokinta-automaateilla. Otin viimeisestä marjakuuseen ripustamastani talipötköstä puolet, pilkoin sen ja heitin maahan pikkulinnuille. Paikalle ilmestyi oitis useampi mustarastas. Punarintoja sen sijaan ei näy. 

Linnunruokaa ei suositella laitettavan maahan jyrsijöiden vuoksi. Normaalisti laitan siemeniä vain ruokinta-automaatteihin ja talipötköjä niitä varten hankkimiini metallisiin oksille ripustettaviin telineisiin. Nyt muuttolintuja on tullut runsaasti ja niiden selviytyminen tästä takatalvesta surettaa. En usko, että jyrsijäongelma syntyisi tällaisen yksittäisen toimenpiteen seurauksena. Pikkulinnut ovat puutarhan kannalta hyödyllisiä ja puutarhaihmisen ystäviä. Yritetään auttaa niitä selviytymään tästä takatalvesta.


Kaikki kevätpiipot ovat jossain lumen alla. Päästäkseni alapihalle, putsasin portailta ylimmät lumet. Portaiden väleihin kasvaneista kevätkirjotähdistä yhden terälehtien sineä oli hivenen näkyvissä. Siinä muistutus väreistä, joista muutama päivä sitten pääsimme jo aika kivasti maistiaisia saamaan. 

Kunhan tämän kaaoksen tuoma lumi sulaa, saamme aloittaa kevään piippojahdin uudelleen. Toivottavasti kasvit eivät ole saaneet pahoja vaurioita. Eivät ne, jotka ovat jo nousseet, eivätkä mullassa nousua odottavat.

Ilmastomuutos tarkoittaa ääri-ilmiöiden lisääntymistä. Kaiketi tämä poikkeuksellinen kylmyys ja runsas lumisade vuodenaikaan nähden on yksi sellainen. Kunpa lähes kolmen tunnin lumityöt viikko ennen vappua jäisivät ainutlaatuiseksi ja toistumattomaksi muistoksi.


Naapurin Mamis, ahkera puutarhakissamme, oli kahlannut pation lumihangen läpi terassillemme tassujaan kuivattamaan. Se tuijotti minua intensiivisesti tähdätessäni sitä kameran objektiivilla läpi ikkunan. Taitaa Mamistakin ottaa pattiin upottava ja kylmä lumi.

Alapihalla kahlatessani törmäsin yhteen kolmesta koristekissasta. Siellä se vartioi selkäänsä köyristäen marjapensaita, jotta linnut eivät tulisi syömään kypsyviä marjoja. No, taitaa vielä mennä tovi jos toinenkin marjojen kypsymistä odotellessa.


Ei niin paljon pahaa, ettei jotain hyvääkin. Näköpiirissä on paluu keväisiin tunnelmiin. Vappuviikolle on luvassa mukavan lämpimiä päiviä. Öisin mittari painuu vähintäänkin lähelle nollaa, mutta päivälämpötila laittaa lumet sulamaan. Jos meteorologit menevät vääntämään nämä toiveikkaat lukemat jälleen kerran takatalvisiin miinuksiin ja yhä uusiin lumisateisiin, ehdotan heille muuttoa sinne missä pippuri kasvaa. Meidän pihalla pippuri ei todellakaan kasva.

Juoru (kirjo-, purppura- tms.)

Hiukan helpotti tämä luminen marmatus. Vähemmän valkoisia maisemia odottaen toivotan kaikille keväisempiä tunnelmia!

PS. En vienyt lumikolaa ja -lapioita kellariin, josta jouduin ne tänä aamuna hakemaan. Jätin ne varaston seinustalle. Olkoon siinä pelotteena jokaiselle lumipilvelle, joka vähänkin yrittää lähestyä lastillaan meidän pihaa.


lauantai 20. huhtikuuta 2024

Näin unta...

 
Näin yöllä outoa unta. Sellaista, jossa huhtikuun loppupuolella sää kylmeni oikein kunnolla ja taivaalta satoi lunta. Käänsin kylkeä ajatellen uniaiheen vaihtuvan ja herääväni aamulla aurinkoiseen kevätsäähän peipposten laulaessa iloisina pihan syreeneissä.


Vaan mitä ihmettä!!! Ei se ollutkaan unta. Aamu kyllä valkeni huhtikuiseen tapaan varsin varhain. Ulkona ei kuitenkaan paistanut aurinko, eivät laulaneet peipposet. Maa oli valkeana ja mittari näytti -4℃. Pakkasta oli perjantaiaamunakin peräti -5℃, eikä mittari noussut plussalle koko päivänä.


Mustarastaat ilmestyivät pihaan kuopsuttamaan ja leikkimökin katolle etsimään siemeniä. Ei ole enää siemeniä. Kaikki on syöty ja ruokinta-automaatit siirretty odottamaan pesua ja syksyä. Muuttolintujen kohtalo suretti niin paljon, että laitoin marjakuuseen roikkumaan viimeisen varastostani löytyvän talipötkön. Jospa pötköä nokkivat pudottaisivat hippusia myös maassa ruokaileville linnuille.


Aamupalaa syödessäni vilkaisin ikkunasta ja näin rusakon aikovan loikkia Pikkupuutarhaan. Napautin ikkunaa, jolloin talttahammas lähti loikkimaan tietä pitkin jonkun toisen puutarhaan. Päätin käydä ruiskuttamassa Tricogardenia lumesta pilkistäville piipoille mitä pikimmin. Pieleen meni se päätös. Olin jättänyt Tricogarden-suihkupullon terassin pöydälle. Sisältö oli jämähtänyt jäähän. Pullo sisälle sulamaan ja sitten vain toivomaan, ettei rusakko uusi vierailuaan ennen lammashajun suihkuttamista.


Kannoin muutamia multasäkkejä eri puolille pihaa odottamaan käyttöä. Ei niiden sisältö umpijäässä ole, mutta aika koppuraista kuitenkin. No, kukapa tuonne lumen huurtamaan puutarhaan mitään viitsisi mennä tekemään? Siellä ne säkit odottavat lämpimämpiä hetkiä. Kuten tekee puutarhurikin.


Niin kiinnostunut tai innostunut en lumimäärän mittaamisesta ole, ettäkö olisin sitä varten laittanut mittarin pihalle. Nyt on kuitenkin sademittarin käyttö lumimittarina testattu. Kannattaisiko hakea tällaiseen lumisademittariin jotain innovointi-avustusta? Saisin ehkä hiukan kompensaatiota hallituksen luomiin leikkauksiin, joista moni osuu omalle kohdalle.

Raparperi


Olisi minulla toinenkin innovaatio. Nimittäin kasvuvaiheessa valmiiksi pakastettu raparperi. Tuskin näitä tarvitsee veitsellä pilkkoa. Kohmeisina taittuvat varmasti sopiviksi paloiksi ihan vain käsin katkaisemalla. Ensi talvena voi olla vaikea löytää kaupoista kotimaisia marjoja, kun ihmiskaupasta syytteessä olevat marjayrittäjät eivät voi tuoda aasialaisia ihmisiä metsämarjoja poimimaan. Iskekäämme siihen väliin tuomalla markkinoille uutta pakasteraparperia.


Terassille väriä ja iloa tuomaan ostamani orvokit ovat kovin surullisen näköisiä. Niiden sanotaan kestävän viiden asteen, jopa seitsemän asteen pakkasta. Kunhan niitä ei aivan ilman totuttelua ulos laita. Nämä ehtivät olla ulkona pari viikkoa, mutta liika on liikaa orvokillekin.


10 vuorokauden ennusteen perusteella ainakin ensi viikko mennään vielä näissä takatalvisissa olosuhteissa. Sen jälkeen toivo keväästä pilkottaa sääkartalla. Sääherra on koetellut uskoa kevään saapumiseen sen verran usein ja rankasti, että epäilys ja pelko kylmyydestä säilyy päällimmäisenä. 

Parhaillaankin ulkona sataa kevyttä lunta ja mittari pysyy tiukasti miinuksen puolella. Pitänee olla tyytyväinen, ettei yön aikana pihalle tullut kymmensenttistä lumikerrosta.


Aina on yritettävä löytää kaikista asioista positiiviset puolet. Surkeudessa piehtaroiminen ei ketään auta eikä ilahduta. Juuri nyt positiivisten puolien etsimiseen tarvitaan tavallista enemmän energiaa. Ensimmäisenä tulee mieleen, ettei toistaiseksi ole tarvinnut hakea kellariin jo kesää viettämään vietyä lumikolaa. Allakassakin vappu jo häämöttää, joten emme ole palaamassa talveen. Kesä on edessä, uskokaa pois!


PS. Ihan kaikkea sanomaani ja kirjoittamaani ei kannata ottaa kovin kirjaimellisesti. Annos ironiaa tai mustaa huumoria toimii oivallisena kainalosauvana myös tällaisissa takatalvitilanteissa.

Mukavaa viikonloppua kaikille!