Viime yönä eteisessä
tuli noita-akka kohti.
Ulkomuoto kammottava
pimeässä hohti.

Tihrusilmät, takkutukka,
naamakin kuin nauris.
Pattipolvi, villasukka
-No, eipä ollut kaunis!

Silmilleni kädet nostin,
samoin teki noita ruma.
Silloin vasta tajusin,
ett peilistä mua vastaan katsoi 
aika tuttu kuva.

 

Iloista pääsiäistä kaikille!

 

Mitä kevätpäiviä, VAU!

Pulsatilla vulgaris - Tarhakylmänkukka

Yhtään paremmaksi eivät kevätpäivien säät voi enää muuttua. Aurinko helottaa täydeltä taivaalta. Lämpömittari kipuaa +20 asteeseen ja linnut konsertoi kuin maailman kuuluisin sinfoniaorkesteri. Kurkiparvia pyörii taivaalla sopivaa nostetta etsien ja äänekkäästi huudellen. Puutarhaihminen juoksee pihalla pää kolmantena jalkana. Hän ei tiedä, mihin kaikkialle ryntäisi, jotta kaiken nautiskelun ohessa saisi myös jotain tähdellistä aikaan.

Pulsatilla vulgaris 'Alba' - Tarhakylmänkukka valkoinen

Ensimmäinen lilakukkainen tarhakylmänkukka avasi nuppunsa. Seuraavana perässä ehtinee Vasenrinteessä vähän alempana kasvava valkoinen tarhakylmänkukka. Muut tulevat perässä kukin omaan tahtiinsa.

Punaiset 'Woodstock' -hyasintit. Vaaleat saattavat olla 'Pink Surprisea'

Syksyllä istutetut hyasintit aikovat nekin juhlistaa pääsiäistä täydessä kukassa. Hienosti nousevat kaikki. Niin aiemmin istutetut kuin viime vuotisetkin.

 

Tosi kuivaa on joka paikassa. Tavallisesti rinteet ja istutusalueet ovat jo tässä vaiheessa tasaista vihreää, jonka lomasta nousee sitten monenlaista korkeammalle tähyävää kasvia. Nyt näin ei ole, koska kunnon sadetta ei ole tullut viikkoihin. Pöly vaan nousee, jos rikkaruohon jostain nyhtäisee. Käytännössä koko tienoo on harmaan pölyn peitossa. Kunta aloitti vihdoin katujen kevätsiivouksen. 

Ruokakaupassa käynti on välillä vaarallista. Piimän ja leivän ohessa ostoskoriin putoaa silmänruokaa. Saksalaisesta Liiteristä mukaan lähti ensimmäisellä käynnillä oranssiset gladiolukset ja syyshohdekukka sekä pinkki saksankurjenmiekka.

Toisella käynnillä päädyin ostamaan kaverit syyshohdekukalle ja gladiolukselle. Jälkimmäinen sai Jessica-nimisen, vähän voimakkaamman oranssisen kaverin.

Myös 'Rose Clair' -kurjenpolvi ja 'Double Decker' -punahattu tuli hankittua.

Ei kahta ilman kolmatta. Tänään Liiterissä oli jäljellä vielä jokunen pussukka, jotka oli pakko käydä läpi. Tarhavarjohiippaa ja jaloängelmää en voinut vastustaa. Lisäksi daalia 'Arabian Night' saa luvan korvata talven aikana kuivettuneen kaimansa.

Viritin kasvihuoneen molemmille pitkille sivuille tuplaharsoteltat, joihin tomaatit, kurkut ja paprikat aikanaan pääsevät aloittamaan ulkoelämäänsä. 

Takana olevassa hyllyssä näkyy kaksi mustaa kukkalaatikkoa. Toiseen kylvin retiisi 'Cherry Belleä' ja toiseen vaaleanpunaista pioniunikko 'Lilac Pompomia'. Aion toki kylvää pioniunikoita myös suoraan maahan. Viime vuonna sain upean kukinnan esikasvattamalla kasvarissa muutamia pioniunikoita. Turhaa työtä kenties jonkun mielestä. Niin turhaa tai hullua ei taida ollakaan, mitä näiden kasvien kanssa ei kokeilisi.

Kylvin tuoksuherneet Cecilia Wingårdin ohjeiden mukaan 22.3. Kellarissa ne ehtivät kasvaa reilusti. Tiedän niiden kestävän jonkin verran pakkasta, mutta enpä saanut kuskattua niitä kasvariin. Ajattelin laittaa harsot ensin paikoilleen ja kantaa talven ajan kasvarissa olleita tavaroita ulos ennen tuoksuherneiden saapumista. Nyt tuoksuherneet ovat olleet sunnuntaista saakka kasvarissa.

Eilen laitoin myös lukinliljan sipulit ruukkuun, jonka vein kasvihuoneeseen.

Valkosipulit 11.4.

Valkosipulit ovat nousseet pintaan. Viime viikon perjantaina laatikossa oli lumipeite. Nyt valkkareita pitäisi kastella, jotta jaksaisivat kasvaa. Kannoin 200 litran tynnyrin kasvihuoneen viereen ja täytin sen kaivovedellä. Aurinko on lämmittänyt jääkylmän kaivoveden tynnyrissä, joten nyt on sopiva hetki antaa valkkareille juotavaa.

Crocus crysanthus 'Romance' - Kultasahrami

Monien krookusten kukinta on jo hiipumassa. Pisimään ja runsaimmin tänä keväänä on kukkinut kultasahrami 'Romance'. Se aloitti kukinnan 23.3. Aurinkoisessa paikassa sen olisi luullut kuihtuvan nopeamminkin, mutta vasta nyt se on selvästi hiipumassa.

Clematis 'Hagley Hyrbrid'

Jokainen puutarhaihminen tietää, kuinka innostavaa on keväällä kiertää puutarhaa etsimässä ja katsomassa kaikkea kaunista. Toisinaan tulee sormella vähän liikuteltua multaa, jotta paremmin näkisi sieltä ylös ponnistavan kasvin. 

Kärhöjen suhteen monet meistä ovat oppineet olemaan kärsivällisiä. Kärhöillä kun on oma tahtinsa ja oikkunsa. Alppi- ja tarha-alppikärhöistä olen jo löytänyt elämää. Sen sijaan Hagley Hybridin herääminen yllätti minut täysin. Koskaan aiemmin siinä ei ole ollut vielä tässä vaiheessa silmuja. Yleensä olen saanut leikata kaikki maanpäälliset osat kuivuneina pois. Tyveltä on sitten kasvanut uutta versoa. Tuoreet versot ovat nyt viime vuotisissa varsissa. Jospa tyvestä nousisi vielä uusiakin.

Corydalis solida 'Beth Evans'

Olen jo aiemmin kertonut, kuinka peura ja metsäkauris kävivät napostelemassa pihastani monen monta kaunotarta. Myös yksi hartaimmin odottamistani eli pystykiurunkannus 'Beth Evans' syötiin laajalti. Onneksi lörppähuulet hamusivat kiurunkannuksista lähinnä maanpäällisen osan. Joitakin varsia jäi penkkeihin. Ilmeisesti siellä tyvellä on ollut myös nuppuja, joita on nyt noussut muutama sinne tänne kukkimaan. Pörriäinenkin nauttii Bethin tarjoamasta herkusta.

Ribes sanquineum - Ruusuherukka

Nähtyäni jokunen vuosi sitten ruusuherukan kukkivana, olin myyty. Hankin sellaisen. Enkä vain yhtä vaan kaksi. Toisen istutin Oikearinteen yläosaan. Toisen taas alapihan rajanaapurin puoleiseen päätyyn. Kumpikin pukkaa jo lehtiä, mutta suureksi ilokseni Oikearinteen puskassa on myös kukkanuppuja. Eikä yhtä vaan aika monta. 

Nuppuja katsellessani heräsi kysymys, asuuko kukkimaton ruusuherukka epäsuosiollisessa paikassa. Sen sanotaan menestyvän aurinkoisen paikan lisäksi myös puolivarjossa. Puolivarjoinen tuo toinen paikka varmaan on. Toisaalta se on myös suojaisa. No, seuraan puskan vointia samalla kun iloitsen kaimansa kukinnasta.

Liljakukko

Liljakukkojen metsästys on syytä aloittaa samalla kun ensimmäiset liljat ilmestyvät mullan pinnalle. Tämä tarkoittaa myös kirjopikarililjoja, joita muutamia on nyt kasvussa. Yhdessä jopa nuppuja. Pikkupuutarhassa silmäni osuivat kirkkaanpunaiseen liljakukkoon, joka oli kiivennyt metsätulppaanin lehdelle tähyilemään sopivia ruokailupaikkoja. Ötököiden suhteen olen hiukan herkkähipiäinen, mutta liljakukon elämä päättyi nopeasti etusormeni ja peukaloni väliin liiskautuen. Ei sureta.

Lempeä puutarhavierailijamme Mamis on kokonaan kadonnut näkyvistä. Toisesta naapurista nuori Golf-uros on vallannut meidänkin pihapiirimme, eikä se salli Mamiksen enää tänne saapua. Golf arastelee ihmisiä, vaikka se muuten on äärimmäisen utelias. Harvinaista, että sain Golfin näinkin kokonaisena kuvattua. Golf on melkoinen riiviö. Hiukan hirvittää, miten saamme pidettyä Golfin aisoissa ovien ollessa kesäaikaan auki. Merkit viittaavat siihen, että joudumme vahtimaan ruokapöytää ja sohvia tavallista enemmän.

Helleborus 'Double Ellen'

Voi tavaton, miten paljon ja nopeasti juuri nyt ulkona tapahtuu. Kaikkea ei ehdi kirjaamaan, eikä myöskään blogissa selostamaan. Välillä kun on tehtävä muutakin, kuin taivastella kukkien ihanuutta ja lintujen laulua.

Tiedän, että teillä kaikilla on parhaillaan samat ajatukset. Iloitaan ja nautitaan, yksin ja yhdessä!

Yhtä sun toista kivaa

Pulsatilla vulgaris - Tarhakylmänkukka

Tämän jutun kuvat on otettu viime keskiviikkona ennen torstaina alkanutta lumisadetta. Pakkasöitäkin on ollut, mutta toistaiseksi näyttäisi, ettei mikään kasvi ole niistä erityisesti ottanut nokkiinsa.

Tarhakylmänkukkia on noussut eri paikoissa. Etenkin vanhemmat istutukset ovat jo hyvin kasvussa. Pari vuotta sitten istutetuissa on jo eloa. Viime kesänä istutetuissa ei vielä kaikissa.

Pulmonaria 'Majeste' - Tähkäimikkä

Tähkäimikän istutin Keittiöpenkkiin keväällä 2022. Kyllä se istutuspaikassaan pärjäsi, mutta oli jäädä valkotäpläimikkien alle. Viime vuonna loppukesällä siirsin tähkäimikän alapihan Vapaapenkkiin. Jonkin aikaa istutuksen jälkeen huomasin, ettei kasvista ole näkyvissä yhtään mitään. Laitoin paikkaan merkin, jotta en epähuomiossa siinä mylläisi.

Nyt pääsin iloitsemaan, sillä tähkäimikkä on selvinnyt talvesta ja nousee parhaillaan terhakkaana mullasta. 

Tähkäimikän lehdet ovat kirjavat, hopeanhohtoiset. Kukat samankaltaiset kuin valkotäpläimikällä. Kukkien sanotaan houkuttelevan pörriäisiä.

Pulmonaria saccharata 'Dora Bielefeld' - Valkotäpläimikkä

Valkotäpläimiköitä kasvaa sekä Keittiö- että Makkaripenkeissä. Ensimmäiset valkotäpläimikät istutin Pikkupuutarhan Kriikunapenkkiin, jossa ne alkoivat rehottaa vähän liiankin tehokkaasti. Netin mukaan valkotäpläimikkä sopii maanpeitekasviksi puolivarjoon tai varjoisaan paikkaan. Siinäpä siis oivallinen kasvi Keittiö- ja Makkaripenkkeihin, jotka ovat varjoisimpia paikkoja pihassani. Näihin paikkoihin kolataan lunta, jolloin se junttaantuu kovaksi, jopa jäätyy. Katoltakin saattaa pudota lunta.

Pulmonaria saccharata 'Dora Bielefeld' - Valkotäpläimikkä

 
Siirsin imikät riskillä pois Kriikunapenkistä. Se riski kannatti. Keväisin Keittiö- ja Makkaripenkki ovat varsin rytöisen näköisiä. Ei haittaa, sillä harmaanruskeaa on monessa muussakin paikassa. Talvella taasen on lumista ja pimeää, joten istutusalueita ei tule liiemmin katselleeksi. 

Sieltä ne taas nostavat päätään. Kuivien lehtien, niin omiensa kuin kaikkien muidenkin keskeltä. Nuppujakin on jo näkyvissä. Toukokuussa alue on täynnä hyväkuntoisia lehtiä runsaine kukkavanoinen. 

Lonicera heckrottii - Koreaköynnöskuusama

Bermudan eli sisäänkäynnin edustan penkissä koreaköynnöskuusamassa oli lehtiä läpi talven. Nyt siinä on kaiken aikaa kasvavia ja lehtiin puhkeavia silmuja. Serkkunsa, alapihalla kasvava ruotsinköynnöskuusama 'Belgica Select' on myös hereillä.

Eniten ilahduttaa viime keväänä puretun leikkimökin tilalle rakennetun köynnösnurkkauksen ruotsinköynnöskuusama 'Serotinojen' herääminen. Saanko nähdä niiden kesällä kukkivan? Toivottavasti.

Clematis alpina 'Columella' - Tarha-alppikärhö

Ei liene ihme, että alppikärhöt pukkaavat jo silmua. Sekä sininen alppikärhö, että vaaleanpunakukkainen Columella. Kumpikin Pikkupuutarhan Köynnöskäytävän kaariportissa. Myös Olopihan tarha-alppikärhöt 'Purple Dream' ja 'Willy' sekä tarhaviinikärhö 'Polish Spirit' ovat jo hereillä. Muissa kärhöissä ei heräämisen merkkejä ole näkyvissä. Tosin ihan kaikkia en ole kovin tarkkaan edes tutkinut. Kärhöt ovat tunnetusti hitaita ja oikukkaitakin köynnöksiä. Ei siis kiirehditä niiden kanssa.

Corydalis solida 'Purple Bird' - Pystykiurunkannus

Monta kertaa olen jo teillekin murehtinut peurojen syömiä pystykiurunkannus 'Beth Evanseja'. Onneksi Betit ovat tehneet sinne tänne siementaimia, joissa parissa on jopa kukkia. Onneksi peurat jättivät  kiskomatta kasveja kokonaan mullasta. Kukintaa on odotettavissa taas ensi vuonna.

Pikkupuutarhaan peurat eivät ole menneet. Kiitos verkkovirityksieni. Siellä kukinnan on aloittanut purppurainen 'Purple Bird'. Myöhemmin niin Pikkupuutarhassa kuin alapihallakin kukkimaan ryhtyvät siniset 'Craigton Bluet', jotka olen saanut Lappalainen etelässä -blogin Nilalta.

Fritillariat eli Keisarinpikarililjat

Keisarinpikarililjat ovat pakkasten ja lumen vuoksi harrastaneet ahkerasti joogaa. Muutamana aamuna ne ovat olleet lähes kaksinkerroin. Päivän mittaan ovat kuitenkin suoristaneet selkänsä. Yhtenä yönä kävin laittamassa keisarien päälle harson, kun pelkäsin pakkasen tekevän niille pahoja kolttosia. Seuraavina öinä unohdin harson, mistä ei näytä olleen haittaa.

Alapihan Päivänliljapenkin keisarit ovat kaikkein pisimmällä (kollaasin vasen kuva). Yläpihan Allaspenkissä tulevat hyvin perässä (kollaasin oikea alakuva). Viime kesänä nämä keisarit kukkivat huonosti. Katsotaan, kuinka nyt käy. En ole käynyt tutkimassa nupputilannetta.

Kollaasin oikeassa ylälaidassa on keltaiset keisarit eli 'Luteat'. Ne ovat olleet vähän huomaamattomassa paikassa jo vuosikausia. Viettivät pitkään aikaansa kukkimattomina, kunnes parina viime kesänä ne ovat innostuneet kukkimaankin. Elän jännittäviä hetkiä niiden kanssa.

Iris ret. 'Purple Hill'

Kevätkurjenmiekkojen kukinta on jo valtaosin ohi. Ruusupenkin 'Purple Hillit' ovat aina nousseet muita myöhemmin. Niinpä ne ovat edelleen hyväkuntoisia. Kuvan ulkopuolelle jää toinen, vähän isompi ryhmä, joka on selvästi laajentunut. 

Kevätkurjenmiekkojen kukinta oli tänä keväänä runsasta. Jopa pari vuotta kukkimattomana noussut 'Frozen Planetkin' teki kaksi kukkaa. Iriksiä on ehdottomasti kannattanut istuttaa. Aion jatkaa niiden lisäämistä, kun näyttävät viihtyvän hyvin.

Iris ret. Katherine Hodgkin

Toinen Matti tai Maija Myöhäisten kevätkurjenmiekkojen keskittymä on Pikkupuutarhan Kivipenkissä. Paikka on valoisa, mutta lumi sulaa tästä monia muita paikkoja myöhemmin. Karherinet ovat alkaneet runsastua, mistä iloitsen. Takana osin iristen päällä rötköttää talven jäljiltä resuinen, tummalehtinen mantelityräkki (Euphorbia amygdaloides). Elossa on eli tässä vaiheessa ei mitään moitittavaa.

Helleborus niger - Vaaleajouluruusu

Lauantai-aamun luminen pakkasmaisema on vihdoin muuttunut aurinkoiseksi +8 asteen lupaavaksi kevätsääksi. Päivä on mennyt kotihommissa, koska niitäkin on välillä tehtävä. Istahdin myös tietokoneen äärelle päivittääkseni kasvilistojani. Ensi töikseni yhdistin Istutusalueiden kasviluetteloon sipulikasvit, jotka tähän saakka ovat olleet omalla listallaan. Kätevämpää nähdä yhdellä silmäyksellä tietyn penkin istutukset kuin että kuskaisi mukanaan monia eri listoja. Paitsi että harvemmin listoja pihalle vien, vaikka toisinaan syytä olisi.

Prunus padus - Tuomi

Sunnuntain sää näyttää lupaavalta. Ei haittaa, vaikka olisi viileämpääkin, kuhan ei sada mitään eikä pohjoistuuli puhalla. Keväisiä töitä puutarhassa riittää eli sunnuntain aion viettää pihalla. 

 

Viluiset valkovuokot

Viluiset valkovuokot

 
Säätiedotukset ovat pitäneet hyvin paikkansa. Torstai-iltana lumisateen ennustettiin alkavan klo 20. Hivenen taisi hiutaleet tulla etuajassa, vaan ei paljon. Koko illan valkoista töhnää sitten tulikin kovan tuulen siivittämänä. Aamulla herättiin lumiseen maailmaan, mutta ei sentään umpihankea ollut yön aikana kehittänyt.

Fritillaria imp. 'Rubra' - Keisarinpikarililja Päivänliljapenkissä

Kirjastosta tuli muistutus eräpäivän lähestymisestä, joten oli pakko lähteä liikkeelle. Auto oli aamulla vielä luminen ja tuulilasikin kaipasi rapsuttamista. Katsoin parhaaksi lähteä kirjastoon kävellen. Käsineet ja pipo olivat tarpeen. Menomatkalla ei tullut vilu, mutta palatessa kylmä tuuli jäädytti naaman peruslukemille.

Kamera oli tietenkin mukana. Koskaan ei tiedä, josko jotain mielenkiintoista tulee vastaan. Pientareella jään läpi puskee vihreyttä. Tässä kasvi on saanut jäisen helmen hatukseen.

Vuohenputkia ei paljon pakkaset ja pohjoistuulet hetkauta. Tuoreen vihreitä versoja katsellessani tuumasin, että tässähän olisi päivän salaattiainekset. En alkanut niitä kävelytien kupeesta keräilemään. Astuin nimittäin hetki ennen tätä vuohenputkikeskittymää koirankakkaan. Se takertuu kengän pohjaan tosi tiukasti. Loppumatkan taisin melkeinpä raahata toista jalkaa pyyhkiäkseni kakkaläjän tavalla tai toisella kengästä pois.

Pajunkissa

Pajuissa on tänä vuonna valtavasti kissoja. Siis pajunkissoja. Monissa pajunkissoissa eli kukintosilmuissa on jo näkyvissä varsinaiset pajun kukat. 

Sunnuntaina onkin palmusunnuntai, jolloin pikkuiset noidat kiertävät virpomassa alueen asukkaita. Lapset ovat askarrelleet hienoja vitsoja, joita sitten antavat virpomisen jälkeen virvotuille. Palkaksi annan heille yleensä suklaamunia. 

Virpomisikäisten lasten määrä meidän alueella vaihtelee. Nyt taitaa olla enemmän ihan pieniä, joista ei vielä ole virpojiksi. Olen kuitenkin varautunut palkitsemaan virpojia.

Kirjastoreittini yksi osuus muodostuu kujasta, jota kävellessäni tapaan katsella oikealla kasvavaa hienoa lehtikuusta. Nyt tiirailin, näkyisikö sen latvassa sepelkyyhkyä, jonka kuulin aikaisemmin siellä huhuilevan. Eipä näkynyt. Sen sijaan vasemmalta kuului reipas määkäisy. Lammas siellä aidan takana tuijotti minua. Aiemmin tässä talossa on ollut ankkoja. Nyt kaksi tai kolme lammasta. Tällä kertaa näin vain yhden.

Marjapensas alueen tulppaaneja.

Kotipihaan päästyäni piti tietenkin kiertää tsekkaamassa, mitä kuuluu lumessa kärvisteleville kasveille. Valaita tai delfiinejäkö siellä sukelteli? Ei suinkaan. Marjapensasalueella nousussa ovat tulppaanit, joita peura eikä metsäkauris ehtineet vielä napostella.

Torstaina alkuillasta näin vastapäisen naapurin pihalla loikkivan peuran. Samassa Ukkokulta tuli sisään. Hän oli jahdannut samaisen peuran rajanaapurin terassilta pois. Yrittikö päästä vieraisille naapuriin?

Kevätvirkkuja valkosipuleita

Ukkokullan valkosipulit ovat heränneet. Viime vuonna useimmille valkkareille kävi köpelösti. Olivat mädäntyneet, mihin syynä luulen olleen laatikkoon keväällä syntyneen jääkannen. Edelliskeväänä jääkansi oli vielä paksumpi, mutta silloin valkosipulit pärjäsivät paremmin. Tänä vuonna ei jäätä ole ollut. Pelkästään lunta ja sitäkin varsin vähän.

Krookuksista moni on jo kukkimisensa kukkinut. Metsäruusun törröttävien juurakoiden keskellä kasvaa muutama sinne mm. multatöiden ohessa eksynyt krookus. Tämä yksilö ei osaa päättää, avautuisiko osittain vai kokonaan. Tai sitten se yrittää matkia kevätkurjenmiekkoja.

Metsäruusun kaivuprojekti etenee. Palaan siihen, kun on jotain konkreettisempaa kerrottavaa.

Uusi Zilga-tuki ja puutarhaportti sekä kivikannas ovat vielä kesken

Aloitin uuden työmaan edellisenä viikonloppuna. Tämä on taas niitä hommia, jossa yksi asia johtaa toiseen ja kolmanteen. Istutin vuosia sitten viiniköynnös Zilgan kasvihuoneeseen, mikä oli idiootti tempaus. Eihän sinne Zilgan viihtyessä olisi muuta kohta mahtunutkaan. Älysin erheeni nopeasti ja yhtä nopeasti lapioin viiniköynnöksen Päivänliljapenkin päähän. Siellä se olla nyhjötti niin vaatimattomana, että ajattelin sen kuolleen. Hankin meille uuden Zilgan, jonka laitoin yläpihalle pergolan päätyyn. Siellä se kasvaa ja kukoistaa oikein hyvin.

Vuotta myöhemmin istutin lumikärhön Päivänliljapenkin viiniköynnöksen lähelle omaan tukeensa. Zilga taisi tykätä kärhöseurasta, koska kolmen viime vuoden aikana se on ottanut hurjan kasvuspurtin. Pohdin jo sen ylös kaivamista ja muualle siirtämistä. Viiniköynnös työntää tunnetusti juurensa syvälle. Niinpä luovuin ylöskaivuajatuksesta ja päätin jättää Zilgan niille sijoillensa.

Talven hiljaisuudessa harmaat aivosolut tekevät omaa kehitystyötään. Keksin laittaa Zilgalle oman tuen, jotta se ei sotkeentuisi lumikärhön kanssa. Näin syntyi idea alapihan uudesta puutarhaportista, joka toimisi samalla viiniköynnöksen kasvutukena. Päivänliljapenkin ja marjapensasalueen väliin tulee siis kakkoskakkosista ja raudoitusverkosta köynnöstuki/portti. Portin laelle tulee poikkipuita, kunhan sää lämpiää sen verran, että Ukkokulta tarkenee nakutella vasarallaan.

Päivänliljapenkin toisen pään keskeneräinen kivikannas.

Päivänliljapenkin molemmissa päissä on ollut kapea nurmikannas. Olen saanut nurmikon leikattua jotenkuten kallistamalla ruohonleikkuria kannasten kohdalla. Nyt kaivoin nurmikon pois molemmista kannaksista. Laitoin alueille kivituhkaa, johon upotan kiviä. Tämäkin työ on vielä kesken. Kulkeminen onnistuu myös kottikärryjä työntäen. Nurmikonleikkuu väheni jälleen parin palasen verran.

Yöllä satanut lumi alkaa olla jo sulanut, mutta edelleen on hyvin kylmä. Lauantaiksi luvataan lisää lumisadetta. Sen jälkeen pitäisi jälleen lämmetä. Toivottavasti ennusteet toteutuvat. Olisi kiva päästä jatkamaan pihatöitä.

Mukavaa viikonloppua ja lämpimämpiä kevätpäiviä kaikille!

Pieni ja punainen

 
Kristiina K:n huhtikuun haasteen aiheena on Pieni ja Punainen. Kiitos hänelle näistä hauskoista kuukausihaasteista. 

Siihen nähden, että punainen on yksi mieliväreistäni, sitä löytyy yllättävän vähän niin vaatteista kuin tavaroistakin. Miettiessäni sopivaa kohdetta haasteeseen, tuijotin työhuoneen hyllyä. Kas, sieltä se kohde löytyykin. Kirkkaanpunainen Palaset-kuutio, jonka olen ostanut 80-luvulla. Tämä punainen oli pitkään tyttären huoneessa. Samanlainen Palaset-kuutio valkoisena toimi jonkin aikaa korurasiana pikkuvessan pöytätasolla.

Kuutiossa on kolme vetolaatikkoa. Yhdessä laatikossa säilytän muistitikkuja ja kameran muistikortteja.

Toisessa laatikossa on pinssejä, magneetteja ja muuta pientä sälää.

Kolmannessa laatikossa on ohjelmistolevykkeitä, joista osa on jo tarpeettomia. Esimerkiksi kameroiden mukana aiemmin tulleet ohjelmistot voi nykyisin ladata netistä. Joskus olen laittanut käytöstä poistettuja romppuja roikkumaan siimalla marjapensaiden lähelle lintujen pelotteeksi. Olen luopunut tavasta, koska räkättejä ei pahemmin meidän puskissa käy.

Tiesin Palaset-kuutioiden olevan kotimaista tuotantoa. Niitä valmistetaan edelleen. Yllätyin kuitenkin näiden tuotteiden mielenkiintoisesta historiasta. 

Alla muutama Palaset -yhtiön sivuilta poimimani tieto. Lisää pääset lukemaan tästä.

"Tarinamme alkaa vuodesta 1959, jolloin pääkonsuli Heikki Tavela halusi tarjota pankeille jotain uutta. Hän ei ehkä tuolloin arvannutkaan millaisen historiallisen säästölippaiden tarinan hän aloitti, tarinan, joka jatkuu edelleen.

Kaikki sai alkunsa Maapallo-säästölippaasta. Tätä seurasi Possu, Roope Ankka, Hippo, Faunit ja monen monta muuta monille tuttua hahmoa. Säästölippaiden eri versioita onkin toimitettu jo miljoonia kappaleita ympäri maailmaa.

1972 markkinoille lanseerattiin Ristomatti Ratian suunnittelema, muovisiin Palaset-kuutioihin perustuva tuotesarja, joka valloitti markkinat laajasti. Palaset-moduulikalusteet toivat värit suomalaisiin koteihin. Muuntuviin ja värikkäisiin Palaset-moduuleihin pakattiin niin kirjat, LP-levyt kuin viinipullotkin. Palaset-kuutioiden ydinajatus oli luoda tilaa kaikenlaisiin koteihin. Kuutiot olivat iloisen värisiä, monikäyttöisiä ja ajattomia muodoiltaan. Sarjasta tuli heti suosittu niin Suomessa kuin muissakin pohjoismaissa.

Vuonna 1975 Kuutioiden perhe sai jatkoa, kun Ristomatti Ratia suunnitteli kooltaan pienemmän laatikkosarjan kodin pientavaroiden säilytystä varten. Neljä vuosikymmentä myöhemmin nämä tuotteet ovat edelleen tuotannossa ja ne ovat haluttuja tuotteita koteihin ja toimistoihin ympäri maailmaa."

Maaliskuun sukat

 

Kutominen on jatkunut maaliskuussakin. Lähinnä iltaisin Ukkokullan seurana telkun äärellä.

Ystäväpariskunnalle kudoin tuliaisiksi villasukat. Miehelle tummanharmaasta 7veikasta raidallisin varsin. Raitoihin sain käytettyä pieni nöttösiä.

Vaimolle taasen Merja Ojanperän HelmiOrvokit viininpunaisesta ja valkoisesta 7veikasta. Unohdin kuvata sukat, joten tämä kuva on kahden vuoden takaa samanlaisista sukista.

HelmiOrvokki on kaunis malli, jota olen kutonut useissa väreissä. Alkuperäisessä mallissa varressa on muutama virkattu kukka. Ne jätän pois kahdesta syystä. Olen huono virkkaaja ja pullottava kukka tekee sukanvarresta liian paksun esimerkiksi saapikkaisiin tai nilkkureihin.

Vihreästä (330) 7veikasta tein vaihteeksi itselleni villasukat. Varteen laitoin kuviota. Kädenjälki on näissä harvinaisen epätasaista. Osittain se johtunee etusormessa olleesta haavasta, johon tökkäsin puikolla monta kertaa, vaikka kuinka yritin varoa.

Ukkokullalle kudoin tummansiniset (170) sukat vaaleansinisillä (103) raidoilla. Hän ei ole vielä näitä sukkia saanut. Maaliskuun sukkapino odottaa edelleen työhuoneen pöydällä siirtymistä joko odottavien laatikkoon tai suunnittelemilleni vastaanottajille.

Tykkään Novitan Nummi-langasta, jossa on seassa sekavärisiä pilkkuja. Etsin lankaa monesta kaupasta sitä löytämättä. Lopulta tilasin muutaman kerän suoraan Novitalta.

Samalla harjoittelin tummaruskealla langalla kirjoneuletta, jotta oppisin pitämään langat riittävän löysinä kiristystä välttääkseni. Lankana on näissä beige Nummi-lanka (947).

Nummi-lankaa on myös vaaleanpunaista (948). Nämä valmistuivat edellisen beigen värisen sukan mallilla.

Matalavarsisukkia on mukava ja nopea kutoa. Tässä ketunruskeat (273) matalavarsisukat 42:n koossa.

Samaan syssyyn tein toisetkin matalavarsisukat. Käytin tummansinistä (170) 7veikkaa. Sukan kooksi tuli 43-44.

Yhtenä iltana kudoin myös kirkkaanpunaisen solmupannan Satun Tuulian blogista löytämälläni ohjeella. Samanlaisia olen kutonut ennenkin. Panta jäi kuvaamatta.

Huhtikuun ensimmäisenä aloitin polvisukat saamastani 7veikan Raitalangasta. Työ on edennyt hitaasti, kun olen viettänyt vapaa-aikaa enemmän pihatöiden parissa. Valmistuvat sitten kun valmistuvat. En pidä niiden kanssa kiirettä.