Syyshortensiat - ilo silmille!

Hydrangea arborescens 'NCHA2* Pink Annabelle - Pallohortensia

Syys- ja pallohortensiat ovat puutarhan loppukesän ja alkusyksyn suuri ilo silmille. Sekä kuvainnollisesti että ihan käytännössä. Ovathan niiden kukinnot ylenpalttisen suuria. Kaksi syyshortensia 'Grandifloraa' olen istuttanut asumisemme alkuvuosina. Ensin yhteen paikkaan, josta sitten siirsin kummatkin talon toiselle puolelle. Toisen myyrä tai jänis kalusi yhtenä talvena tyvestä, jolloin luulin menettäneeni sen. Niin ei käynyt. Pensas virkosi ja alkoi työntää uutta kasvua. Edelleen se on sisarustaan hennompi.

Vaaleanpunaiseen pallohortensiaan ihastuin nähdessäni niitä ison määrän Puutarha Tahvosten vierailulla kesällä 2019. Onneksi ymmärsin tarttua houkutukseen ja hankkia heti siltä istumalta 'Pink Annabellen' omaan pihaan. Se on viihtynyt hyvin. Tänä kesänä 'Pink Ananbellen' varsilla on korkeutta niin paljon, että voin katsella sen valtavia kukkia silmästä silmään. 

Hydrangea arborescens - Pallohortensia 

Ensimmäisen valkoisen pallohortensian ostin kesämarkkinoilta pienenä neljän euron taimena 2020. Sen istutin Pikkupuutarhan Harkkopenkkiin. Myöhemmin ostin sille vielä kaksi kaveriksi. Nämä kukkivat valtavin pallomaisin kukinnoin.

Hydrangea arborescens - Pallohortensia

Viime päivien rankkasateet ovat piiskaneet hortensioita kovalla kädellä. Joitakin kukintoja on katkennut kokonaan tai taipunut pahasti. Varretkin ovat lujilla koittaessaan kannatella kukintoja. Laitoin jo ajoissa pallohortensiakasvuston ympärille tukinarut, mutta heppoisena niistä ei ole ollut tarpeeksi apua. Ensi vuonna on panostettava tukemiseen enemmän. Mieleen välähti ajatus, että siirtäisin osan pallohortensioista toisaalle. Katsotaan, kuinka käy. 

Leikkasin sateen katkaisemia kukintoja maljakkoon terassin pöydälle. Aika hyvin ne ovat jaksaneet pysyä hyvän näköisinä.  

Hydrangea paniculata 'Grandiflora'

Vanhin syyshortensia Grandiflora oli pitkään pystypäinen. Kunnes rankkasade sai senkin nuoremmat oksat taipumaan. Kävi, kuten viime kesänä, osa oksista katkesi. Leikkaan syyshortensian oksia melko voimakkaasti keväällä. Toimenpiteen sanotaan tuottavan suurempikokoisia kukkia. Lisäksi lyhyemmät oksat jaksavat paremmin kannatella kukkia. 

Tänä kesänä kaikki kasvit ovat venyneet hurjan korkeiksi ja leveiksi. Niin myös syyshortensia. Näyttää, kun sitä ei olisi keväällä leikattu ollenkaan. Syyshortensia kasvaa 250-300 -senttiseksi ja leveyttäkin sille tulee 150-300 cm. Ihan pieneen paikkaan tätä kasvia ei siis tule istuttaa. 

Hydrangea paniculata 'Vanille Fraise' - Syyshortensia

Syyshortensia 'Vanille Fraisen' istutin 2013. Se jää hieman 'Grandifloraa' pienemmäksi, mutta näyttävä pensas on tämäkin. Myös sen oksia leikkaan keväisin. Tässä vaiheessa kukat ovat vielä valkoisia, mutta hentoista punastumista on jo tapahtumassa. Tapaan pyöriä 'Vanille Fraisen' ympärillä kameran kanssa ahkerasti. Se on minusta hyvin kaunis, etenkin kukkien muuttuessa punertaviksi.

Hydrangea paniculata 'Vim's Red' - Syyshortensia

'Vanille Fraiseen' rakastuneena istutin seuraavana vuonna eli 2014 'Vim's Redin'. Sen oksat ovat Vanillea pystykasvuisemmat ja tanakammat. Kukkien punerrus on Vanillea voimakkaampaa. Nyt jo on näkyvissä värin muuttumista punaisemmaksi.

Hydrangea paniculata 'Strawberry Blossom' - Syyshortensia

Toissakesänä Rusta kampanjoi syyshortensioita aika edullisesti. Ostin ensin 'Sundae Fraisen' ja 'Strawberry Blossomin'. Myöhemmin hain vielä kaksi 'Vanille Fraisea' ja 'Moonlightin'. Pensaat ovat minusta hyvä vastine korvaamaan perenna-alueita. Syyshortensiat ovat lisäksi helppohoitoisia, kauniita ja muutenkin kiitollisia kasvatettavia. Tuumasin, että vähitellen pensaat korvatkoon osan perennaistutuksista. Vielä niin ei ole tapahtunut.

'Moonlight' ei ole kukkinut vielä ollenkaan. Eikä kuki tänäkään kesänä. 'Strawberry Blossom' on minusta tässä vaiheessa aika lailla samanlainen kuin vaikkapa 'Vanille Fraise'. Sen pitäisi jäädä matalammaksi, mikä sopii minulle oikein hyvin.

Hydrangea arborescens 'Pink Annabelle' - Pallohortensia

Molemmat puolet rinteestämme ovat kaivanneet kohennusta jo pidemmän aikaa. Kun Oikearinteen päässä kasvavista hujoppimallisista vuorimännyistä osa kaadettiin rumina kokonaan pois, tarve kohennukselle tuli entistä selvemmäksi. Sain viime kesänä Lappalainen etelässä -blogin Nilalta valkoista pallohortensiaa, jotka istutin vuorimännyistä vasemmalle. Niiden seuraksi istutin yhden 'Pink Annabellen' ja pari 'Sweet Annabelleä'. Valkoinen ei kuki vielä ollenkaan, pinkit sitäkin kauniimmin. Minulle ei ole vielä selvinnyt, mikä ero on 'Pink Annabellellä' ja 'Sweet Annabellellä'. 

Vuosi sitten istutin Oikearinteeseen myös Lumikärhön (näkyy kuvassa taustalla oikealla) ajatuksella, että se kiipeäisi verhoamaan paikalle jätettyjen vuorimäntyjen karut rungot.  Sen tehtävän kärhö täyttää maksimaalisesti. Kukkivia versoja kiipeilee joka suuntaan.

Hydrangea serrata 'Blue Bird' - Safiirihortensia

Näin nettipuutarhamyymälän sivuilla kuvan sinisenä kukkivasta safiirihortensiasta. Olin myyty sillä istumalla eli tilaus lähti heti. Jo istuttaessani epäilin paikan olevan aivan väärä, mutta enpä lotkauttanut korviani moisille epäilyksille.  

Safiirihortensia kukki 27.8.2021

Safiirihortensia kukki ensimmäisen kerran elokuussa 2021. Sen jälkeen se ei olekaan kukkinut. Versot ovat paleltuneet joka talvi. Kaksi vuotta sitten siirsin Safiirihortensian Kaivoruusupenkkiin, jossa otaksun sillä olevan suojaisampi asuinpaikka. Edelleen sen versot ovat paleltuneet. Safiirihortensian sanotaan kukkivan sekä vanhoilla että uusilla versoilla. Se suositellaan suojattavan talvella pakkaselta ja keväällä hallalta. Ehkä minun on ryhdistäydyttävä suojauksen suhteen.

Safiirihortensia on nätti pikkupuska lehtevänäkin. Se kasvaa noin 50-100 -senttiseksi.  

Clematis viticella 'Black Prince' - Viinikärhö

Kärhöistä ei ole tullut liiemmin täällä juteltua. Mihin lienee kaikki aika tuhraantuneen? Pakko laittaa kuva viinikärhö 'Black Princestä', joka kasvaa ja kukkii aivan mahdottomasti. Kärhötuen takana kasvaa kartiotuija, jota olen muotoillut pehmeämmän muotoiseksi. Sitä katsellessa mieleen tulee väkisinkin Muumipappa. Paitsi nyt, kun kärhöprinssi yrittää kovasti kosiskella tuijaa - tai siis Muumipappaa. Tuijan muotoilu on vielä tältä vuodelta edessä. Kukkikoon kärhö ihan rauhassa. Leikkaan sen matalammaksi kukinnan loputtua, jotta pääsen hoitamaan Muumipapan ulkoasua. 

Clematis viticella 'Black Prince' - Viinikärhö

Hyvää viikonloppua kaikille!

Kristiina K:n elokuun haaste: Tunnettuja ihmisiä

Huutokauppakeisari vaimonsa kanssa kahvilla.

 

Olin jo päättänyt, etten osallistu Kristiina K:n elokuun haasteeseen. Enimmäkseen kuvaan kasveja, luontoa ja matkoilla nähtävyyksiä. Ihmisten kuvaamisessa taisi kiintiö tulla täyteen nuorena ja niinä vuosina, kun lapset olivat pieniä. Tuumasin myös, että tunnettuja ihmisiä en ole kuvannut lainkaan. 

Kuinkas ollakaan, muistinkin napanneeni kuvan televisiosta tutuksi tulleesta huutokauppakeisarista ja hänen vaimostaan viettäessämme joulunaikaa 2019 Espanjan Fuengirolassa. Vietimme jouluaattoaamun paikallisilla markkinoilla. Tuskin olisin Palsamäkiä edes huomannut, mutta Ukkokulta oli minua odottaessaan tarkkaillut aikansa kuluksi ihmisiä. Hän kun ei erityisemmin tykkää shoppailusta, edes silmillä.

Kuva on otettu melko kaukaa. En ole kertaakaan katsonut televisiosta huutokauppakeisarin ohjelmaa. Iltapäivälehtien lööpeistä Aki ja Heli Palsamäki ovat tulleet tutuiksi.  

Monet ihmettelivät, kuinka me lähdemme viettämään joulua Aurinkorannikolle? Aiommeko syödä siellä hernesoppaa oluella kyyditettynä ja seurustella muiden suomalaisten kanssa? Emme syöneet hernesoppaa. Emmekä tainneet juoda yhtään lasillista olutta. En muista, että olisimme jutelleet ainoankaan suomalaisen kanssa. Sen sijaan nautimme valosta, väreistä, lämmöstä. Söimme andalusialaisia herkkuja joka kerran eri ravintolassa. Kiersimme tutustumassa hienoihin paikkoihin niin lähellä kuin kauempanakin. Nähdyiksi tulivat Ronda, Gibraltar, Malaga sekä Malagan kasvitieteellinen puutarha, Mijas Pueblo ja lukuisat muut paikat. Reissasimme junilla, busseilla ja pari päivää myös vuokraamallamme autolla. Unohtaa ei sovi uskomattoman hienoa kokemusta käydessämme patikoimassa läpi korkealla vuorten rinteessä mutkittelevan Caminito del Reyn eli Kuninkaanpolun. 

Tulipa taas kaipuu johonkin mielenkiintoiseen paikkaan. Ehkä silti jatkan puutarhan mylläämistä, kun sadekin on taas vaihteeksi tauolla.

Kiitos Kristiinalle kivasta haasteesta. 

Kilpaa sateen kanssa

 
Kolmen viikon helleputki sai aikaan puutarhatöiden kasaantumisen. Kolmenkympin mittarilukemissa tein ulkona lähinnä pakolliset hommat eli kastelun. Helteet päättyivät toistuviin sadekuuroihin. Ukkonenkin välillä jyrisee. Puutarha on saanut olla melko lailla omillaan. Muutenkin viikkoihin on kertynyt monenlaista menoa ja arkea sekoittavia asioita. Isän hengitystieinfektio ei mennytkään ensimmäisellä lääkekuurilla ja hoidoilla ohi. Se uusi. Ehdin jo miettiä, onko keväällä 98 vuotta täyttävän miehen matka kuljettu. Niin vain mies selätti taudin jatkaen hidastunutta elämäänsä eteenpäin. 

Ovaalipenkki

Joka kerran Nilan antamien jakotaimien ohi kulkiessa omatunto vihlaisee. Pitäisi saada kasvit maahan ennen kuin mätänevät tai muuten vain hylkäävät minut. Jokaisen 15 eri kasvilajin kohdalla istutus on tarkoittanut jonkun alueen uudistamista ja eritoten vanhojen kasvien ylös kaivamista. Joko kokonaan tai osittain tai siirtoa toisaalle odottaen. 

Ovaalipenkille en ole aikoihin tehnyt paljon mitään. Joskus olen laittanut sinne jonkun kasvin, joskus taas poistanut ja siirtänyt yksittäisen kasvin muualle. Perjantaina keräsin itseni puhtia täyteen ja lähdin urakoimaan. Penkistä lähtivät kaikki siperiankurjenmiekat, jotka olisi jo aikaa sitten pitänyt jakaa. Samoin poistin kevätkaihonkukat. Komeamaksaruoho 'Carlin' nostin astiaan odottamaan uudelleen istutusta. Ehkä takaisin Ovaalipenkkiin tai jonnekin muualle.

Siperiankurjenmiekat

Siperiankurjenmiekassa olikin kaivamista. Sen juurakko ei ihan helpolla suostu irrottamaan otettaan maasta. Kottikärryllinen iris sibiricaa odottaa tyttären pihalle muuttamista. Kevätkaihonkukkaa on monessa paikassa niin runsaasti, että se lähti kompostiin. Tai itse asiassa multasäkkiin monen muun lähtökäskyn saaneen kera. Säkkejä kertyi peräti kolme kukkuraista. Enimmäkseen rikkaa, juurenpalasia ja muuta sellaista sälää, jotka saavat mennä.

Ovaalipenkki

Keskellä kasvavat syyshortensiat 'Moonlight' ja 'Vanille Fraise' saivat jäädä. Myös naapurin puoleisessa päädyssä patjarikko, varjorikko ja pikkuinen 'Rusettinukki', jota sain nyt Nilalta lisää. Hortensioiden kasvua odotellessa laitan Ovaalipenkkiin lisää patjarikkoa ja muita Nilalta saatuja matalana pysyviä kasveja. Ovaalipenkki on puolivarjoinen ja kuiva paikka. 

Tarkoitus oli aloittaa uusien kasvien istutus, mutta sääherra päätti toisin. Ukkosenkumu ilmoitti saapuvansa piakkoin. Olinkin jo naamaa myöten multainen, joten työmaan siivous ja nainen suihkuun.

Ukkonen lähestyy

Ensimmäiset sadepisarat sainkin niskaani kuskatessani kaatopaikan multatuotannon aineksiksi meneviä, rikoilla täyttyneitä multasäkkejä varaparkkipaikalle pressun alle. Vaikka työ jäi kesken, olin ihan tyytyväinen päivän saavutuksiin. Ukkonen ei tullut aivan päälle, mutta  kolisi jonkin aikaa ympäristössä. Vettä tuli taivaan täydeltä välillä tauoten ja jatkuen taas uudelleen.

Eriocapitella (aiemmin Anemone) - Syysvuokko

Viikko sitten sunnuntaina olin jo istuttanut ritarinkannuksen, kirjavalehtisen lehtosinilatvan ja matalakasvuisen kurjenmiekans. Saadakseni istutustilaa oli kaivettava olemassa olevia kasveja pois. Lähinnä verikurjenpolvea ja muuta sellaista, jota jo kasvaa yhdessä tai useammassa paikassa.

Myös Olopihan Syreenipenkissä mylläsin yhtenä päivänä. Kaivoin Syreenipenkin reunassa kasvaneet kuunliljat pois. Eivät koskaan viihtyneet. Ne menevät tyttären pihaan. Kuunliljojen takaa kaivoin pois nimetöntä syysleimua. Aivan väärä paikka korkeiksi venyville leimuille, jotka jokaisen kovemman sateen myötä kaatuvat yhä enemmän pitkin pituuttaan. Syysleimuja annoin naapureille. Vielä sitä olisi jaettavana.

Tilalle istutin keijunkukkaa. Tyhjääkin tilaa jäi myöhemmin täytettäväksi.

Ribes sanquineum - Ruusuherukka

Oikearinteessäkin sain aikaan mylläystä. Sitä riittää vielä jatkossakin. Kaivoin pois varmaan  kilotolkulla puna-apilaa. Samoin vuorenkilpiä, joille on ottaja. Vuorenkilpien tyvellä lymysi kokonainen komppania kotiloita. Hukutin ne julmasti kuumalla vedellä varustettuun pesuainepulloon. Eipä moinen julmuus sureta, sillä kotiloita on tänä kesänä valtavasti.

Oikearinteeseen keväällä muualta siirtämäni ruusuherukka osoittaa tuoreilla vihreillä lehdillään, ettei se suuttunut siirrosta.  

Hydrangea 'Sweet Annabelle' tai 'Pink Annabelle'

 
Vuosi sitten istutin Oikearinteeseen sekä valkoisia että vaaleanpunaisia pallohortensioita. Vaaleanpunaisten pitäisi olla sekä 'Sweet Annabelleä' että 'Pink Annabelleä'. Merkitsin istutettavien nimet listaan, mutta nyt niitä kukkivina kuvatessani en löydä eroa. Ihan sama. Kivan näköisiä kaikki. Mikä parasta, täyttävät pitkään mieltä askarruttaneen tilan täydellisesti.

Hemerocallis - Päivänlilja

Ruusuherukan ja pallohortensioiden välistä poistuneiden vuorenkilpien ja puna-apiloiden tilalle istutin Nilalta saatua punaoranssia päivänliljaa. Saamani tuppaat olivat niin suuria, että ne oli viisastakin jakaa. Näin sain näppärästi uutta ilmettä tähänkin paikkaan. Päivänliljojen väri ei kenties sovi pinkkeihin pallohortensioihin. En saa asiasta päänsärkyä. Jos joku joskus saa, kääntäköön päänsä.

Myöhemmin istutin vielä pallohortensioiden ja vuorimäntyjen väliin Nilalta saadun katkeron. Sen sanotaan pitävän happamasta maasta. Vuorimännyistä vuosien mittaan maahan pudonneiden neulasten luulisi tarjoavan happamuutta. En tiedä, mikä katkero on kyseessä. Aika tuhti, ehkä 30-senttinen kasvi kyseessä. 

Pihalla kottikärryjen ja lapion kanssa seilatessa katse kiinnittyy helposti kohennusta kaipaaviin kohteisiin. Ne saavat odottaa vielä hetken, kunnes olen saanut istutusta odottavat kasvit maahan. 

Kriikunapolulla on iso joukko ranskantulikukan taimia. Muistan ranskantulikukan taimen saadessani antajan todenneen, että kohta sinulla onkin puutarha täynnä taimia. 7-8 vuotta meni ja nyt tuo lause alkaa hissukseen toteutua. Ranskantulikukan taimet kannattaa kitkeä pikkuisina. Riittävän pitkään paikallaan kasvaneina niille tulee suuri juuri, jota ei niin vain pikkurilli ojossa sormin nyhdetä.

Cobeaea scandens - Kelloköynnös

Kelloköynnökseni eivät ole tänä vuonna kovin runsaskasvuisia. Kevään taimikasvatusvaiheessa en jaksanut niiden hyvinvointiin riittävästi paneutua. Kylmän kevään vuoksi joutuivat lisäksi liian kauan viettämään aikaa kellarissa. Liian pienissä purkeissakin, kun koko ajan odotin niiden pääsyä ulos ja isompiin ruukkuihin. Huomaamatta ilmestyi ainakin yksi vähän repaleinen kukka. Pari nuppuakin jo löysin.

Hosta 'Frances Williams' ja muut kuunliljat

Kuten tuolla aiemmin mainitsin, kotiloita on tänä kesänä valtavasti. Leudon talven vuoksi selvisivät hyvin kevääseen ja kesään, jolloin runsaiden vesisateiden vuoksi kosteutta on ollut riittävästi. Kotilot ovat isokokoisia ja nälkäisiä. Yleensä meillä jotkut kasvit menevät kotiloiden vuoksi joka kesä pitsimäisiksi. Näin reikäistä puutarhaa en ihan heti aiemmilta vuosilta muista. 

Olen levittänyt kotiloiden suosimien kasvien läheisyyteen Ferramolia. Talon joka nurkalla ja monissa muissakin paikoissa on pesuainepurkki siltä varalta, ettei tule mieleenkään nakata kotiloa pusikkoon tekemään 400 uutta kotiloa. Sateen jälkeen on otollinen hetki kulkea pitkin puutarhaa purkki kädessä keräämässä kotilosatoa. Jotenkin on sellainen olo, että keräämisestä ja Ferramolista huolimatta olen hävinnyt taistelun.

Papaver som. 'Lilac Pompom' - Pioniunikko

Pois kaivetun metsäruusun asuinalueelle Majalispenkkiin, kylvin pioniunikon siemeniä. Vaikka värejä ja laatuja oli lukuisia erilaisia, valtaosa nousi kukkimaan liloina. Nättejä nekin, mutta toivoin kovasti näkeväni vaaleanpunaisia pallomaisia pioniunikoita. Tulihan niitäkin lopulta, pari kolme. 

Unikot kaatuivat sateissa pitkin penkkiä. Eivät olleet sellaisina kovin kaunista katseltavaa. Muutama päivä sitten kitkin suurimman osan jo pois. Avautumattomia nuppuja ei enää kovin paljon ole. Keräsin siemenkotia talteen.Tärkein syy pioniunikoiden kitkemiseen oli kuitenkin löytämäni muutama metsäruusun taimi. Koska halusin jatkuvasti juurivesoillaan tilaa hamstraavasta ruususta eroon, en aio antaa pikkuisille taimille yhtään mahdollisuutta vankistua. Näytin taimille lapiota. Lähtivät helposti. Kyllä niitä vielä lisää nousee. Varokaa, olen vahtimassa lapioni kanssa!

Lilium lancifolium 'Flore Pleno' - Tiikerililja kerrottu

Tiikerililjat ovat avautuneet. Kerrotut Flore Plenot kasvavat siinä, mihin ne olen istuttanut. Sen sijaan perinteiset tiikerililjat tykkäävät vaeltaa. Ihmetyttää, miksi ne viihtyvät niin hyvin aivan istutusalueen reunassa ja nuokkuvat kohti kivituhkakäytävää? Joka kesä kerään itusilmuja käytävältä nakaten ne vähän kauemmaksi penkkiin.

Lilium lancifolium - Tiikerililja

Toivon mukaan saan lähipäivinä kaikki vielä odottavat kasvit istutettua. Sen jälkeen olisi muutama siirto ja tottakai aina on puutarhan siistimistä. Kiva, että tekemistä riittää.

Dominoa pelaamassa

Hemerocallis 'Agnes Elpers' - Päivänlilja

 

Tänä kesänä en ole kovin montaa kasvia puutarhaan kaupasta ostanut. Sitäkin enemmän olen siirtänyt ja monta kasvia on vielä suunnitelmissa siirtää. Muistan oikein hyvin puutarhani alkuvuodet, jolloin oli liiankin tyhjää ja avaraa. Ostamani ja saamani kasvit jaoin kerran jos toisenkin. Toivoisin voivani palata takaisin niihin aikoihin hyödyntääkseni opit, joita vuosien aikana on kertynyt. Jokaista kasvia ei ole tarvis monistaa useisiin paikkoihin. Myöhemmin olen manannut, että olisinpa tuonkin jättänyt tähän paikkaan istuttamatta.

Kuvan päivänlilja 'Agnes Elpers' on kotoisin Päivölän ruusutilaretkeltä. Viime kesänä siirsin sen Päivänliljapenkistä Vasenrinteeseen, jossa sillä on mielestäni parempi paikka. Ainakin se kukkii nyt kauniisti.

Hemerocallis 'Stella d'Oro' - Päivänlilja 

Sain monille tutulta Lappalainen etelässä -blogin Nilalta autoni takaluukullisen erilaisten kasvien jakotaimia. Osa tuttuja, osa puolituttuja ja muutama tutustumisen arvoinen kasvi. Päässä on hatara aavistus, mihin kunkin kasvin sijoitan. Mitään neitseellistä istutusaluetta uusille kasveille ei ole tarjota. Ensin on raivattava tilaa, mikä merkitsee jonkun kasvin joutumista kompostiin, jakoon tai siirtoa toisaalle. Dominopeli on jo lähtenyt käyntiin.

Kuvan keltainen "banaaniksi" kutsumani päivänlilja 'Stella d'Oro' on kasvanut Päivänliljapenkissä jo vuosia. Se on helppo ja takuuvarma kukkija. Tämä on sananmukaisesti päivän lilja, sillä kukka avautuu ja nuukahtaa yhden päivän aikana. Tertussa on nuppuja lukuisia ja terttuja niin ikään monta, joten kukintaa riittää pitkäksi aikaa. 

Hemerocallis 'Pink Damask' - Päivänlilja

Tein Nilalta saamistani kasveista luettelon. Kunkin kasvin nimen kohdalle laitoin tiedot istutuspaikkavaatimuksista. Seuraavaksi kiersin puutarhan kuvaten paikat, joissa muutos on tarpeen ja joihin voisin ajatella istuttavani uusia kasveja. Pari iltaa olen istunut kasvilistan kanssa pohtien, mikä niistä mihinkin mahdolliseen paikkaan sopisi.

Kuvan päivänliljan nimestä en ole aivan varma. Vuosia sitten kyselin sille nimeä täällä blogistaniassa, jolloin sain ehdotuksen 'Pink Damask'. Sillä nimellä olen tuota päivänliljaa kutsunut, eikä se ole siitä harmistunut. Päinvastoin, kukkii taas mukavan runsaana. 

Hemerocallis Fulva - Rusopäivänlilja

Lauantai-iltana sain alustavan istutussuunnitelman valmiiksi. Sunnuntaina otin lapion ja muita tarpeita mukaani ryhtyäkseni istutushommiin. Ensin vain pitää tehdä tilaa uudelle kasville. Aloitin tehtävän kaivamalla Olopihan Allaspenkin tuijan edestä pois suurimman osan verikurjenpolvesta. Sitä nimittäin kasvaa siellä sun täällä, joten osasta voi luopua. 

Verikurjenpolvi rehottaa valtoimenaan ja vie paljon tilaa ympäriltä siihen nähden, miten pieneen tilaan se on aikoinaan istutettu. Pitkään samalla paikalla kasvaneena verikurjenpolvella on tiheä paksuista juurista koostuva juurakko. Kun lapion ensimmäisen kerran iskee verikurjenpolven juurakkoon, se pysähtyy kuin kiveen. Jonkin aikaa jouduin urakoimaan ankarasti, jotta sain verikurjenpolven juurakon ylös. Seuraavaksi kuopan kunnostaminen ja istutettavan nouto.

Nilalta saadut kasvit varjossa odottamassa

Olopihan Allaspenkkiin istutin sinililakukkaisen ritarinkannuksen ja kirjavalehtisen lehtosinilatvan. Jälkimmäisen lähemmäksi alueen hoitamista helpottavaa kapeaa kivipolkua. 

Samaisen Allaspenkin terassin puoleisesta reunasta poistin niinikään verikurjenpolven. Olin sen joskus laittanut väliaikaiseksi täytteeksi ja siihenhän se oli jäänyt. Kasvusto näytti päältä päin katsoen huomattavasti suuremmalta, mitä se sitten olikaan. Muutama päivä sitten laitoin verikurjenpolvelle matalat tuet, koska se kaatui käytävälle. Tilalle istutin matalakastuista kurjenmiekkaa. Poistettu verikurjenpolvi on tallessa muualle annettavaksi.

 +24 asteessa kaivaminen tuotti hikeä sekin, mutta nyt sentään voi puutarhassa työskennellä. Kolmen viikon helleputken aikana puutarha sai olla pitkälti omillaan. Mitä nyt nurmikon leikkasin kerran viikossa ja tietenkin kiikutin kastelukannua ruukkukukille ja vesiletkua kasvimaalla.

Seuraava kaivupaikaksi suunnittelemani kohde sijaitsee taustalla näkyvän Vasenrinteen toisessa päässä. Sinne putsasin kesäkuussa vuorenkilvistä alueen tarhakylmänkukille. Niitä sain Nilalta ison pehkon lisää. Kerrankin minulla on mahdollisuus istuttaa samaa kasvia isompi ryhmä. Harvoin sitä raaskii kaupasta ostaa yhtä tai kahta enempää samaa tainta. Vaikka ostotaimen jakaisikin, joutuu näyttävää näkymää odottamaan useamman vuoden. 

Vasenrinteeseen olen istuttanut ensimmäiset tarhakylmänkukkani. Ne ovat viihtyneet hyvin. Uskon siis, että paikka sopii kylmänkukille. Koko rinnealue kaipaa kitkemistä ja huoltamista. Kaikki kasvaa tavallista korkeampana ja leveämpänä. Myös puna-apila koittaa vallata tilaa. Niin nätti kuin se kukkana onkin, en halua sitä istutusalueelle. Todennäköisesti olen jo hävinnyt taistelun, mutta ainahan sitä voi yrittää vallata puna-apilalta tilaa takaisin. 

Sama uudistustehtävä koskee myös Oikearinnettä. Tarkoitus on nostaa ainakin sulkaneilikat ylös, jotta saan sen uumeniin pesiytyneen heinän pois. Se homma odottakoon hetkisen. Ensin on vuorimäntyjen vasemmalta puolelta poistettava vuorenkilpiä, pikkutalviota ja puna-apilaa. Edellisen kerran putsasin koko Oikearinteen 2020. Siinä olikin kova urakka. Nyt en aio kaikkia alueen kasveja kaivaa ylös. Saan kyllä putsattua niiden välejä. Lamohietakirsikka on kasvanut sen verran tiiviiksi, että se plokkaa melko hyvin ei-toivottuja tulokkaita. 

Aion siis Oikearinteeseenkin yhden tai kaksi Nilan antamaa kasvia istuttaa. Vielä en ole asiaa täysin päättänyt. 

Hedelmätarha

Takana keskellä on Ovaalipenkki. Se on melko kuiva paikka. Sieltä on tarkoitus nostaa siperiankurjenmiekka ylös, koska sen keskellä on suuri tyhjä aukko. Ei kylläkään mikään musta aukko, sillä kevätkaihonkukka on luikertanut sinnekin. Siperiankurjenmiekkaa kasvaa sitäkin useammassa paikassa. Voin siis harkita Ovaalipenkistä nousevista luopumista. Näin saisin lisää tilaa muutamille uusille tulokkaille. Tosin naapurin puoleisessa päässä on myös tilaa.

Viiniportti ja Päivänliljapenkki

Helteiden vuoksi vapaata elämää viettäneet istutusalueet näyttävät vähän resuisilta. Rikkaruohoja ei ylen määrin ole. Ilmeisesti kuivuuden vuoksi eivät ole nekään viitsineet kasvaa. Kanttausurat kaipaavat huoltoa ja kuihtuneita kukkia voisi penkeistä leikata. Lauantaina sain sidottua lumikärhön sinne tänne roikkuvia oksia siten, että kärhön läheisyydessä on nyt helpompi kulkea. Kitkin myös kuvasta vasemmalla olevan marjapensaiden alueen ja siistin sen kanttausuran.

Oikopolku kakkonen

Oikopolku kakkosen oikealla puolella Suviruusu kaipaa leikkaamista. Joitakin vanhoja oksia ajattelin siitä leikata. Muutaman oksan siitä jo poistin, jotta eivät tarttuisi kulkijan hiuksiin kiinni. Parempi leikkausaika olisi keväällä, mutta uskaltaudun hoitamaan sen tehtävän jo syksyllä. Keväällä tuppaa moni asia unohtumaan.

Kasvimaalla on kaikki hyvin. Herneenpalot keräsin jo kaikki. Ne syötiin. Poistin herneenvarret. Ajattelin käyttää tyhjentynyttä laatikkoa väliaikaisena taimivauvalana, kunnes saan kaikki saadut kasvit istutettua. Myös sipulit nostin jo. Ne ovat puuvajassa kuivumassa, kunnes ehdin siistiä ne kellariin vietäväksi. Kovin suuri sato ei ole, kun tilakin on rajallinen. Olen käyttänyt omia sipuleita ruoanlaitossa. Haen sitten kaupasta, kun omat on käytetty. 

Ukkokulta nosti yhden valkosipulin nähdäkseen sen tilanteen. Puutarharyhmissä moni kertoo omien valkosipuliensa kynsien alkaneen irrota toisistaan. Vaikka kynnet ovat käyttökelpoisia irrottuaankin, kertoo irtoaminen noston viivästymisestä. Meidän valkkareissa ei vielä irtoamista näy.

Kaivoruusupenkki

Kuvan keskellä oleva Kaivoruusupenkki on myös uudistustarpeessa. Tästä näkövinkkelistä alue näyttää rehevältä, mutta takapuolella on tyhjempää. Juhannusruusu on hissukseen siirtynyt tänne kuvaajan puolelle, vaikka sen versoja nousee myös toisella puolella. Ruusujen keskelle on eksynyt tarha-alpi, jonka aion kitkeä pois. Tarkkaa suunnitelmaa en ole vielä tehnyt. Sen tiedän, että kaivamista on taas edessä. Sillä ei ole kiire - kunhan tänä syksynä tapahtuu. Pikkupuutarhassa olisi kasveja, jotka haluaisin sieltä pois. Jotta saan sinne toisia tilalle. Tämä on nimenomaan sitä puutarhan dominon pelaamista. Joskus siirtoketjusta voi tulla pitkäkin.

Vaesmmalla Kriikunapolku ja Hortensiapenkki, oikealla Oikearinne.

Dominoa pääsee pelaamaan näköjään yhä useammin. Johtunee siitä, että kaikki paikat on jo ahdettu täyteen kasveja. Jotkut ovat levinneet ympäriinsä, toiset eivät selvästikään viihdy ja jotkut ovat kokonaan ottaneet hatkat. Puutarha kaipaa ajoittain huoltoa ja uudistamista. Mielikin muuttuu vuosien myötä. Mikä miellytti ennen, ei enää sitä tee. Kaikkea ei tarvitse säännöllisin välein myllätä ja muuttaa. Pientä piristystä uudet tuulet saavat puutarhaankin tuoda. 

Gladiolus 'Jessica'

Onko puutarhadomino sinulle tuttu peli?

Miten sujuu kesäkukkien kesä?

 
Joka syksy päätän, että seuraavana kesänä ruukkukukkien määrä saa vähetä. Kastelukannujen täyttäminen ja kuskaaminen käy kuivina kesinä työstä. Ja joka kevät pyörrän päätökseni. Ihan mahdoton vastustaa kauniiden kukkien kuvia juurakko- ja siemenpusseissa. Terassikin näyttäisi aika tyhjältä ilman värikästä vehreyttä. Jospa tänä syksynä jättäisin kesäkukkapäätökset tekemättä. Niin paljon iloa kukista on. Ovat sitten ruukuissa tai maassa.

Dahlia 'Cafe au Lait Twist'

Edellisvuotisten daalioiden talvetus ei mennyt ihan putkeen. Olivat kuivuneet. Minun on paneuduttava tarkemmin talvetukseen +12-+15 asteen kellarissamme. Myös daalioiden esikasvatus vaatii parannusta. Laitoin ne kasvuun liian aikaisin, jolloin sain vaaleita ja honteloita varsia. Siirsin daaliat ikkunalliseen autotalliin, jotta ne saisivat enemmän väriä. Latvoin pisimpiä ajatuksella, että niistä tulisi tuuheampia. Lopputulos olisi voinut olla parempi.

Kevään ostos 'Cafe au Lait Twist' avasi ensimmäisen nuppunsa. Kukka on kyllä aika viehkeä. Kasvi on vankkavartinen. Se vaatii tukea, ettei romahda terassille.

Dahlia 'Totally Tangerine'

Kevään toinen tulokas on 'Totally Tangerine'. Aika jännä hänkin. Ehkä odotettua punaisempi. Kuvassa se oli enemmän oranssi.

Dahlia 'Peaches & Vanilla'

Samoin 'Peaches & Vanilla' on esittelykuvaansa pinkimpi. Tämä on avannut jo monta kukkaa. Parhaimmillaan kukkia on ollut samanaikaisesti neljä ja muutama nuppu odottamassa vuoroaan.

Dahlia 'Copper Boy'

'Coppeer Boyta' ihailin viime kesänä parissakin blogissa. Niinpä hankin sellaisen heti nähdessäni. Tämä on nätti poika. Ensimmäinen kukka on nyt parhaimmillaan. Seuraava on vasta nupulla. Toivon kukkia tulevan enemmän ja tiheämmässä tahdissa.

Dahlia 'Arabian Night'

'Arabian Night' on parin vuoden takainen ostos. Se on kukkinut ahkerasti. Luonnossa kukka on tummemman punainen, lähes viinipunainen. Kirkkaassa auringonvalossa kuvatessa väri vääristyy. Myös valkoinen 'Sneezy' talvehti hyvin. Sekin on jo muutaman kesän takainen. Se vasta aloittaa kukintansa.

En osaa päättää, kasvatanko daaliat ruukuissa vai maassa. Itse asiassa kunnon maapaikkaa ei niille ole ollutkaan. Ensi kesänä ajattelin laittaa daaliat maahan. Pois kaivetun metsäruusun alueelle en istuta ainakaan ihan heti mitään monivuotista. Aion tarkkailla mahdollisia ylös nousevia ruusunversoja. 

Mielessäni on virinnyt ajatus, että säilyttäisin edes osan alueesta jatkossakin kesäkukkamaana. Etenkin daaliat saisivat siellä hyvän paikan. Uskon daalioiden kasvavan ja kukkivan kauniimmin ns. vapaassa maassa. Ruukuista juurakot on toki helppo kipata pressun päälle tai kantaa ruukkuineen kellariin. Eipä se niin ylettömän vaikeaa ole niitä maastakaan kaivaa.

Tällä hetkellä entisellä metsäruusun alueella kasvaa suuri joukko pioniunikoita. Kylvin ne toukokuun lopussa suoraan maahan. Osa on jo kukkinut. Uusia nuppuja avautuu jatkuvasti. Viikkojen takainen sade lakoonnutti osan pioniunikoista pitkin pituuttaan. Aion kerätä siemenkodat pois. Luultavasti siemeniä ehtii kuitenkin kylväytyä alueelle. Ei haittaa. 

Aiemmin jo mainitsin, että valtaosa pioniunikoista on liloja, vaikka kylvin ties mitä värejä. Nyt on sentään avautunut muutama muukin väri. Siemeniä kylväessäni näin silmissäni vienossa kesätuulessa huojuvan vaaleanpunaisten palluroiden paljouden. Toistaiseksi en ole nähnyt ainuttakaan vaaleanpunaista 'pompom-unikkoa'.

Auringonkukka 'Astra Gold'

Auringonkukan siemeniä sain blogiystävältä. Esikasvatin muutaman siemenen ja siirsin taimet kesäkuun alussa pioniunikoiden laitaan. Tästä ei tule kolmemetristä, vaikka päivä päivältä se näyttää kohti taivasta venyvänkin. Tämäkin on hauska kesäkukka, jollaisille ei ole pitkään ollut sopivaa paikkaa. Siinä taas yksi syy lisää pitää entisen metsäruusun alue eli Majalispenkki kesäkukkamaana.

Malvikki

Kasvimaalla täytyy aina olla myös kesäkukkia. Sekä silmäniloksi että pörriäisiä houkuttelemaan. Kymmenestä lavakauluksesta kaksi on kokonaan kesäkukkien käytössä. Kahdessa laatikossa kesäkukat ovat lisänä. 

Malvikki on helppo ja kaunis. Siemenpussin väri on vaaleanpunainen, mutta joukosta ilmestyi myös muutama valkoinen kukka. Samaan lavakaulukseen kylvin myös erilaisia kosmoskukkia.

Tuoksuherneet

Yksi lavakaulus on varattu tuoksuherneille, kehäkukille ja samettikukille. Yleensä laitan tuoksuherneet kasvarin viereiseen lavakaulus nro 10:een. Nyt vaihdoin ne aidan vieressä olevaan nro 9:ään, jossa tavallisesti kasvaa kurpitsaa. Ensi vuonna palaan vanhaan systeemiin, sillä ysissä kurpitsoilla on enemmän tilaa levittäytyä ympäriinsä.

Esikasvatan tuoksuherneet ruotsalaisen Cecilia Wingårdin ohjeiden mukaan. Onnistuu aina. Siirsin tuoksuherneet 15.5. lavakaulukseen kasvihuoneesta, jossa ne olivat pitkiksi venyneinä poteissaan. Saatuaan enemmän kasvutilaa ne alkoivat kukkia runsaana. Viikko sitten kukkiminen alkoi hiipua, joten leikkasin kaikki löytämäni siemenpalot pois. Nopeasti ne ovat aloittaneet uuden kukintakierroksen.

Leijonankita

Myös tämän leijonankidan siemenet sain blogiystävältä. Minulla ei ole aiemmin leijonankitaa ollutkaan. Esikasvatin kukat ja siirsin ne toukokuun lopulla lavakaulukseen. Siellä ne nyt kukkivat. 

Kehäkukka 'Bronzed Beauty'

Kehäkukka on sellainen jokakesäinen "täytyy olla'-kukka. Kylvin edelliskesän kukista ottamiani siemeniä ja niiden lisäksi kaupasta ostetun pussillisen 'Bronzed Beautya'. Samassa lavakauluksessa takana ovat tuoksuherneet, keskellä ja edessä kehäkukkia ja samettikukkia. Osa sammareista ja kehäkukista on jäänyt samettikukka 'Jolly Jesterin' jalkoihin. Enpä tullut ajatelleeksi, että 'Jolly Jester' venyy vähän joka suuntaan. Tummanpunaiset samettikukat ovat kärsineet pahasti ahtaasta paikasta. Tällaiset mokat on muistettava ensi kesänä jättää tekemättä.

Kosmoskukka

Kosmoskukat avaavat ensimmäiset nuppunsa ihan kohta. Kylvin ne 25.5. Monena keväänä olen kylvänyt kosmoksetkin jo aikaisemmin, mutta tänä vuonna lämmintä sai odottaa. Kosmoskukkia on noussut myös herneiden ja sipuleiden joukosta. Se taas johtuu siitä, että noudatan kiertoa lavakauluksiin kylvöissä. Kosmokset ovat siis aiempina kesinä kasvaneet eri laatikoissa. Ne ovat myös varsin taidokkaita levittämään siemeniään ympärilleen. Kitken niitä usein myös kasvimaakäytäviltä.

Tagetes 'Jolly Jester'

Mainittujen kesäkukkien lisäksi laatikoita ja ruukuista löytyy myös petuniaa, lumihiutaletta, hopeaputousta, pelaguita, murattia, jalohortensia, oxaliksia, pari begoniaa, orvokkeja, verililjapuuta ja suosikkiani mesiherttalehteä. Tsinnioita esikasvatin, mutta ne eivät ole voineet hyvin. Muutama on kukkinut. Niiden kanssa uusi yritys ensi kesänä paremmalla tuurilla.

Rhodochiton atrosanguineus - Keijunmekko

Keijunmekot kasvatin viime kesän siemenistä. Silloin niitä tulikin runsaasti. Joka kevät onni keijunmekkojen kanssa ei ole yhtä suosiollinen kuin nyt. Niitä olisi voinut kylvää enemmänkin. 

Toki kasvatin jokavuotiseen tapaan myös kelloköynnöstä. Taimia olisi saanut olla enemmän. Kylmän kevään vuoksi pidin kelloköynnöksiä pitkään sisällä. Tuntui, etteivät ne meinanneet lähteä ulkona kasvmaan kunnolla ollenkaan. Lähtivät kuitenkin, mutta tuskin saan tänä vuonna edelliskesien tapaista valtavaa pergolan kattoon saakka kiemurtelevaa pehkoa. Nuppujakin joudun näköjään odottelemaan. 

Oxalis deppei 'Iron Cross' 

Kun on monenlaista kesäkukkaa, niistä joku usein ylittää näyttävyydessään muut. Tai sitten ihmisen mieli valitsee kulloisenkin kohteen sydäkäpysekseen.

Kivoja elokuun päiviä. Olkoon kolmas kesäkuukausi täyttä kesää sekin.