Pakastemarjapäivä

Aronia

Sää vaihtelee voimakkaasti. Yhtenä päivänä sataa vettä räntää lunta. Seuraavana lunta ja kolmantena päivänä silkkaa vettä vaakasuorassa. Mahtuu siihen väliin sentään yksi auringon kultaama pakkaspäivä, jolloin puutarhan hangella kimaltelee satoja timantteja. Tällainen päivä oli lauantaina. Kameran kanssa kierrellessäni annoin päivälle nimen Pakastemarjapäivä.

Koristeomena Musta Rudolf

Pakkanen oli "sokeroinut" puiden ja pensaiden marjat silmin syötäviksi herkuiksi. Siellä täällä sädehti jokunen timanttikin. Koristeomenoissa on joka vuosi hedelmiä pitkälle kevääseen.

Tuurenpihlaja

Tänä vuonna tuurenpihlajissa - kuten pihlajissa yleensäkin - on myös runsaasti marjoja. Olen kuullut sanonnan, että luonto huolehtii omistaan eli pihlajanmarjat ovat erityisesti lintuja varten. Nyt syötävää näyttää olevan niin paljon, etteivät linnut ole ehtineet verottamaan paljoakaan aronioita tai pihlajia.

Villiviini

Terassin kupeessa kasvava villiviini on pihassani ainoa villiviini, joka tekee vuosittain edes muutaman marjan. Tänä vuonna mustikan kokoisia marjoja on paljon. Vaikka osa niistä on jo varissut maahan tai tulleet pikkulintujen syömiksi.

Mustilanhortensia

Useimmat kasvit ovat jo luopuneet lehdistään ja kukistaan. Hortensioissa ruskettuneet terälehdet ovat edelleen tiukasti kiinni. Eipä kovin usein tule ajatelleeksi, että kasveilla voi olla myös talvella esteettinen arvonsa. Havuilla ja muilla ikivihreillä tottakai. Mutta hortensioissa pidän paljon nimenomaan niiden kukkien koristeellisuudesta. Etenkin niiden yksityiskohtia läheltä katsottuna. Niissä on jotain keijukaismaista, satumaista, perhosmaista. Kevyttä herkkyyttä.

Jänöjussien valtatie

Kovin paljon ei omassa pihassa kasvien ihmeitä talvisena päivänä riitä. Silloin on suunnattava katse maahan. Jäniksiä kulkee varmasti pihallakin läpi vuoden. Lumisena aikana sen näkee konkreettisesti. Joihinkin paikkoihin syntyy suorastaan valtatie jänisten loikkiessa tuttuja polkujaan. 

Löysin noiden tassunpainamien läheltä myös sorkkien painaumia. Peura oli kaiketi aikonut soittaa ovikelloa, mutta ei ollutkaan uskaltautunut nousemaan paria porrasta ulko-ovelle. Niinpä se oli jatkanut matkaa makkarien ikkunoiden alta käytävää pitkin ja loikannut puiston puolelle. Tervemenoa vaan - eikä takas tulemista!

Naapuruston kolme kissaa kiertävät säännöllisesti meidän talon. Näistä tassunjäljistä ei voi päätellä, menikö tästä puutarhatiikerimme Mamis vai valkeakauluksinen mustaturkki Golf. Pienikokoinen Golfin äiti Tamiko ei käy joka päivä.

Kun olen tutkinut maahan painuneita jälkiä riittävästi, nostan katseeni ylös. Pilvissä riittää ihmettelemistä. Auringonnousu aamulla ja lasku illalla saavat usein liikettä niveliini, kun pitää käydä kameran kanssa kuikuilemassa sopivia kuvauskulmia. Toisinaan olen niin laiska, etten jaksa pukea päälleni ja mennä pihamaalle kuvaamaan. Ikkunasta tähtäillen ei kovin hyviä kuvia tule. Esteenä on pylväitä, rännejä, ikkunankarmeja ja milloin mitäkin. Onpahan silti tullut ikuistettua palavan punaisena hohtavat männynrungot tai hennot helmiäispilvet.

Nämä kuvat ovat muisto vain - toistaiseksi. Juuri nyt tuuli ujeltaa nurkissa ja sade vihmoo ikkunoita. Illan pimeydessä puut ojentavat tummina oksiaan kohti valjuja katuvaloja. Ehdinpä kuitenkin tallentaa pakastemarjapäivän kauneuden. Kunnes seuraava sellainen saapuu.

Marraskuu lähenee loppuaan. Pian aloitamme joulukuun...

Myrskyn jälkeen

Pitkään jatkuneeseen lämpimään syksyyn ehti jo niin tottua, että talvi painui unohduksiin. Esille kaivetut talvitamineet siirtyivät vähitellen taaemmas, kun päivästä toiseen pärjäsi kevyemmällä takilla ja jalkineilla.

Ilmastomuutos ei kuitenkaan ole niin paljon edennyt, että talvi olisi meidän leveyspiirillä kokonaan poistunut vuodenaika. Ääri-ilmiöt lisääntyvät, joten lunta meillä on jatkossakin. Joskus enemmän, joskus vähemmän ja joskus sitten ei ollenkaan.

Lumipyry ke 20.11.2024

Saapuvaa lumimyräkkää on toitotettu jokaisessa mediassa kissan kokoisin kirjaimin. Ja tulihan se juuri niin voimakkaana, kuin pelättiin. Lunta pyrytti koko keskiviikon. Lunta pyrytti myös koko torstain. Perjantaina sää selkeni, pakkastakin -3℃.

Torstaina lumi oli märkää ja todella raskasta. Tein illalla kahden tunnin lumityöt. Silti olopiha jäi kolaamatta. Pimeässä oli hankala kolata, kun silmälasit olivat jatkuvasti räntäpisaroita täynnä. Takki, pipo ja hanskat niinikään litimärät. Suoraan naamalle pyryttänyt räntälumi valui kasvoja pitkin rinnuksille. Olihan kiva sää, totisesti. 

Kiersin keskiviikkoiltana ravistelemassa pihan puita ja pensaita. Lumi oli tarttunut isoina paakkuina kasvien rungoille ja oksille. Kotitien takana olevasta metsästä kuului tömähdyksiä, raksahduksia ja risahduksia, kun sekä lumi että sen murtamat oksat tulivat vauhdilla alas.

Pihassa ruusupensaat ja angervot taipuvat ja nousevat. Niistä ei tarvitse olla huolissaan. Sen sijaan koristepuiden suhteen olin huolissani. Ja ihan syystä. Koristekirsikka Accoladestani oli murtunut iso oksa. Myös Köynnösnurkkauksen takana olevista syreeneistä kaksi isoa runkoa rötkötti naapurin aidan päällä. Ensin näytti, että lumi on vain taivuttanut ne notkolle. Tarkempi syynäys osoitti kummankin murtuneet melko alhaalta niin pahasti, että ne oli sahattava poikki. Kolmaskin runko oli hieman omituisessa asennossa. Se ei ollut vaurioitunut. Ainoastaan kahden katkenneen painosta taipunut ja nousi päästyään toisten ikeestä.

Perjantaivastaisena yönä sade oli muuttunut vedeksi. Se pudotti yhdessä tuulen kanssa lumet puista, joten toistaiseksi saatoin huokaista helpotuksesta puskieni puolesta.

Pilkoin sahatut syreenit vähän pienemmäksi ja kasasin ne puuvajan viereen odottamaan jatkokäsittelyä.

Lumitöitä riitti perjantaiksikin, mutta tällöin se oli kevyttä pakkaslunta. Vaikka kolaamista oli paljon, se sujui vikkelästi. Aura ei ollut torstai-illan jälkeen käynyt, joten sisäänkäynnistäkään ei tarvinnut jäisiä möhkäleitä kuskata sivummalle. Se tehtiin kaukoviisaina jo torstaina, jotta tarvittaessa pihasta pääsisi pois ilman helikopterikyytiä.

Kotikatu

Lumityöt eivät ole niitä keveimpiä, eikä hauskimpiakaan hommia. Kun ne on kuitenkin tehtävä, paras etsiä asiaan positiivinen näkökulma. Lunta siirrellessä kolan perässä tulee käveltyä mittava määrä askelia. Siinä saa koko kroppa monenlaista liikuntaa. Samalla tulee haukattua raitista ilmaa ja tarkkailtua luonnon ilmiöitä ja vaihdettua pikaisia kuulumisia ohikulkevien asukkaiden kanssa. Säähän liittyvistä asioista innostuvat introvertitkin ihmiset tarinoimaan.

Pikkutikka

Perjantaina oli itse asiassa aika kaunis talvipäivä. Aurinko näyttäytyi ihan kunnolla saaden hangen kimaltamaan. Täytin siemenautomaatit, jotta linnuille riittäisi syötävää. Pikkutikkakin vieraili pitkästä aikaa. En uskaltanut mennä kovin paljon lähemmäksi, joten kamerani zoom tuli venytettyä maksimiinsa.

Talvi on kaiketi nyt alkanut käytännössäkin. Tosin tulevan viikon alussa ennuste näyttäisi runsaita plusasteita eli litsislätsis-kelejä on odotettavissa.

Puutarhan viettäessä talvisiestaansa, voin hyvällä omallatunnolla uppoutua kirjojen pariin. Tänä syksynä etenkin kotimaisilta kirjailijoilta on tullut monia hyviä opuksia. Pajtim Statovcin ja Satu Rämön uutuudet olen jo lukenut. Muita kiinnostavia kirjoja odottaa hyllyssä vuoroaan. Ja kun ne on luettu, haen kirjastosta lisää. Kutimetkin suihkivat varsin ahkerasti.

Juhannussruusu

Viikonlopun jälkeen alkaa marraskuun viimeinen viikko. Sitten vuorossa onkin jo joulukuu. Ajatelkaa, joulun jälkeen on jo ryhdyttävä suunnittelemaan ensimmäisiä kylvöjä.

Mukavaa viikonloppua kaikille! 

 

Jäätyy päivä,
jäätyy maa.
Päivän kajo jo horisontin saa,
siihen pysähtyy ja kohta on jo pimeää.
Jäätyy yö,
jäätyy meri.
Uusi päivä sarastaa,
tullessaan tuo taas valon pimeään. 

 

Lumitöitä tiedossa

 
Keskiviikkoaamuna herättiin lumipyryyn, kuten oli ennustettu. Pihakuvauskierros jäi aika lyhyeksi, kun kamerankin päälle alkoi kertyä lunta. Tässä vaiheessa ei vielä tarvinnut ryhtyä lumitöihin. Illalla se saattaa jo olla edessä. Hain lumikolat ja -lapiot talon seinustalle valmiiksi.

Taidan kiertää illansuussa ravistelemassa myös puita ja pensaita. Lumi on aika märkää ja siten myös painavaa. En halua murtuneita oksia puihin.

Syysvuokko

Maisema oli tiistaina aivan erilainen. Pitkästä aikaa paistanut aurinko yhdistettynä pikkupakkaseen huurrutti puutarhan kasvit.

Purppurahappomarja

Purppurahappomarja on aina hienon värinen, mutta muiden pensaiden ollessa jo aivan paljaita, happomarja vain kaunistuu kaunistumistaan. Tässäpä kasvi, jota voisin hankkia lisääkin.

Sisäänkäynnin laatikkoon laitoin muutama viikko sitten marjakuusen oksia. Tiistaina keksin leikata tuurenpihlajista marjaterttuja ja laittaa niitä vihreiden havujen somisteeksi. Punaisia terttuja jäi vielä runsaasti tuurenpihlajiin. Syököön linnut ne talven aikana.

Sain naapurin Maritilta ison pussillisen suppiksia. Kävin ne läpi, eikä niissä ei paljon roskia ollutkaan. Sitten ryöppäsin sienet nopeasti pannulla ja laitoin rasioihin pakastettavaksi. Nyt on taas aineksia sienirisottoon. Kiitos Marit!

Kuoritut auringonkukansiemenet ja talipötköt maistuvat linnuille. Kovin laaja ei lintujen lajikirjo ole. Lähinnä sini- ja talitiaisia sekä pikkuvarpusia. Aluksi automaateilla kävi myös runsaasti viherpeippoja, mutta ilmeisesti ne eivät tykkää naakoista. Nimittäin iso parvi naakkoja seuranaan muutama varis ja harakka ovat ottaneet tavaksi kokoontua köynnösnurkkauksen yllä olevan siemenautomaatin lähistölle. Automaatista naakat eivät kykene syömään, mutta pikkulinnut pudottavat siemeniä maahan, jossa mustien lintujen joukko niistä kinastelee. Saavat aikaan melkoisen metelinkin. Naputtaessani ikkunaan parvi lehahtaa vaahteraan ja sieltä puistoalueen nurmikolle.

Golf-kissa tarkastaa keskeneräistä ruusutyömaatani.

Tiistain puutarhakierroksella havaitsin harvinaisemman vierailijan. Saman kadun varrella asuvan perheen kahdesta mustasta kissasta Golf on alkanut pyörimään meidänkin pihassa. Epäilen sen seuraavan Mamista, joka on usein pihassamme.

Lehtikaktus alkoi jokavuotiseen tapaan kukkimaan. Pelkäsin, että se olisi loukkaantunut kun vaihdoin joku aika sitten sille uuden ruukun. Kovin isoja juuria ei lehtikaktuksella ollut, vaikka lehtimassaa onkin paljon. Vaan ei vanhassa ruukussa multaakaan enää ollut. Ruukunvaihto taisi olla kaktukselle mieluista, koska se on entistä terhakkaamman näköinen ja kukkii hienosti.

Talven tuisku tuittupää,
nietoksissa temmeltää.
Kiireen vilkkaa maalaa mannut,
puitten kylkiin valkorannut.
Vasta sitten levähtää,
kun on valmis talven sää.

Puutarha elää ja muuttuu

Rosa F.J. Grootendorst - Neilikkaruusu 7.11.2024

 

Tämän syksyn ruskajutut on meidän tontilta jo kerrottu. Mistähän seuraavaksi kirjoittaisin? Jospa kertoisin, miten puutarha muuttui alueellamme tehdyn katu- ja kunnallistekniikan remontin myötä 2017 - 2019.

Postauksessa käyttämieni kuvien taso vaihtelee. Käytän aika vähän kuvien korjailua. Lähinnä muutan tarvittaessa kuvakokoa, jotta ne avautuisivat lukijoiden koneilla helpommin. 

Vajaan 1500 neliön tonttimme sijoittuu siten, että pohjoissivulla on katu, itäsivulla rajanaapuri, länsi- ja eteläsivulla kunnan puistoalue. Tontti laski alunperinkin hyvin loivasti kadulta etelää kohti. Rakennusvaiheessa oli teknisesti helpompaa ja edullisempaa kaivaa syvähiekkaiseen maahan kellarikerros kuin tuoda kuormatolkulla täyttömaata. Näin talo saatiin vaadittuun korkoon katuun nähden. Kellarin kaivamisesta syntyneen maamassan vuoksi tontille muodostui kaksi tasoa: yläpiha, jossa talo sijaitsee ja alapiha, johon rakentui varsinainen puutarha.

3.11.2016

Kuvassa seikkailemme Juuson kanssa metsikössä. Lähestymme alapihamme takana sijaitsevaa ryteikköä, jossa nykyisin on korttelipallokenttä.

19.4.2017

Vihdoin kauan odotettu remontti on käynnistynyt puiden kaadolla. Aluksi oli tarkoitus jättää joitakin puita pystyyn. Kunnan puutarhuri kävi tarkastamassa tilanteen ja totesi jätettävien puidenkin olevan huonossa kunnossa. Nekin kaadettiin.

19.4.2017 Tuleva puistoalue, meidän talon vasemmalla.

Kahdella sivulla tonttia ympäröivä puistoalue oli sekametsikköä, jossa kunta ei ollut tehnyt minkäänlaista karsintaa. Isoja kuusia, joitakin lehtipuita ja toisiaan vasten kaatuneita ja kaatuvia leppiä ja pajuja. Sankkaa pimeyttä joka suuntaan. Jotkut alueen asukkaat tapasivat kuskata puutarhajätteitään metsikköön. Siellä kulki myös suosittu oikopolku, sillä metsikkö jäi kahden tärkeän tien väliin.

6.6.2018 Yläpihalta otettu kuva kohti tulevaa pallokenttää.

Alueella uusittiin kunnallistekniikka, rakennettiin uusia katuja, tehtiin jalkakäytävät ja kevyen liikenteen katuja sekä uusittiin ja rakennettiin katuvalaistus. Meidän kotikatu oli alueen ainoa valaistu katu ennen remonttia. Ilmajohdot kaivettiin maahan ja niin loppuivat - tai ainakin merkittävästi vähenivät - alituiset sähkökatkot.

6.6.2018

Remontti kesti noin kaksi vuotta. Talvella ei paljon mitään tehty ja kesälläkin remppaajilla oli pitkä kesälomatauko. Arkiaamuina työt käynnistyivät klo 7.00. Töitä tehtiin usein myös pitkälle iltaan. Pääsääntöisesti pölypilvet laskeutuivat noin klo 15 jälkeen.

13.6.2018

Tuleva puistoalue eli meidän tonttimme vierusta oli sopiva tila putkien ja muiden remppatarvikkeiden varastoinnille ja työmaakopeille. Kaadettujen puiden tilalle värivarastointiin myös kunnallistekniikan ja katujen tieltä räjäytetyt kivenlohkareet. Aamuisin talo tärähteli, kun jättikokoinen kuormuri kippasi lohkareet muiden päälle ja joukkoon.

Puisto kotikadun suuntaan 16.11.2024

Kaadettujen puiden tilalle tuli puisto, joka on käytännössä nurmialue, jossa kulkee muutama hiekkapintainen kävelytie. Aiemmin tonttimme ei ollut aidattu. Alueremontin myötä päätimme rajata alapihamme aidalla. Kukaan ei ole kyseenalaistanut yksityisyyttämme. Aita antaa kuitenkin puutarhalle seinät niin konkreettisesti kuin abraktisestikin. Myös peurojen kannalta aita on hyvä ratkaisu, vaikka se korkeudeltaan (150 cm) ei ole peuroille este, ainoastaan pieni haaste.

16.11.2024

Itse puistoalueelta kaadettiin kaikki puut. Meidän tontin reunalle puunkaatajat jättivät useita vaahteroita ja muutaman tuomen. Varauduimme tonttimme rajaamiseen jo ennen remonttia istuttamalla muutamia tuijia aidaksi. Jonon jatkeena on metsäkuusia, joista alempana enemmän.

21.9.2014

Vuosia ennen alueremontin alkamista istutin pajuangervoja tonttimme eteläpäätyyn. Siellä oli pieni kenttä, jossa alueen lapset tapasivat pelata palloa. Pallot lensivät vähän väliä meidän puolelle ja lapset tietenkin tulivat niitä noutamaan. Kysyin kunnalta lupaa pensaiden istuttamiseksi esteeksi ja sen sainkin. Ikinä enää en pajuangervoa mihinkään istuttaisi, koska se leviää juurivesoillaan varsin ärhäkkäästi. Saan pajuangervon pysymään jotakuinkin kurissa leikkaamalla nurmikon niiden edustalla säännöllisesti.

Kun kuulimme alueremontin lähestyvän, istutin kuusentaimia ajatuksella, että niistä kasvaisi sopiva näkö- ja muukin suoja. Hidastahan niiden kasvu on, eikä kolmessa vuodessa mittaa kovin paljon kertynyt. Lopulta kaivoin kuusentaimet pois ja siirsin ne yläpihalle rajaamaan tonttiamme ja kunnan aluetta. Metsäkuusen taimet ovat jo mukavan kokoisia. Kovin korkeaksi en ajatellut niitä kasvattaakaan.

Pallokenttä 16.11.2024

 
Puiston eteläpäässä on pieni leikkialue, jossa on hiekkalaatikko, keinut ja liukumäki. Ison osan eteläpuolesta vie korttelipallokenttä. Se on aidattu pitkiltä sivuiltaan parimetrisellä metalliaidalla, päädyissä on korkeat metalliaidat.

Leikkipaikka 16.11.2024

 
Puiston monet roskapöntöt tyhjennetään kesäaikaan viikottain. Hyvä niin, sillä koirien ulkoiluttajat suosivat puistoaluetta ja pudottavat kakkapussinsa roskiksiin. Nurmikko leikataan noin kerran kuussa aloittaen toukokuusta. Viimeinen kerta on yleensä syyskuussa, tänä vuonna vielä lokakuussakin. Toisinaan nurmikonleikkaamisen ohella myös ojien reunat ja isolle leikkurille vaikeat kolot ja nurkkaukset trimmataan.

Puistoalueella on vajaa 10 penkkiä, joista useimmat leikkipaikan vierellä. Asukkaat ovat toivoneet puistoon enemmän istutuksia. Leikkipaikkaa rajaamaan on istutettu angervopensaita, jotka ovat minusta Double Play Big Bang'ia. Meidän länsiaidan lähistölle istutettiin kolme mongolianvaahteraa, joista yksi on huonossa hapessa. Aitamme eteläpäätyyn istutettiin pihasyreeniä ja naapurin kohdalle isotuomipihlajaa. Taimet ovat edelleen aika pieniä, mutta ovat sentään elossa.

Alueen asukkailla oli vuosia tiedossa, että kunnallistekniikka ja kadut valaistuksineen uusitaan jossain vaiheessa. Suunnitelmat olivat pitkään toteutusta vaille valmiit. Kunnan päättäjät löysivät remonttiin budjetoiduille rahoille aina jotain muuta käyttöä, jolloin aloitusta siirrettiin ja siirrettiin. Kunnes vuonna 2017 alkoi vihdoin tapahtua.

2011

Tässä kuvassa etualalla on Kiemurapenkki ja vasemmalla näkyy Kaivoruusupenkki. Taustalla, ison vaahteran alla on vadelmat, jotka tänä keväänä kaivoin kokonaan pois ja tein Vattupenkistä istutusalueen. Vadelmista oikealle on kasvimaamme, josta seuraavana kesänä tehtiin lavakaulusalue. Nurmialueen ulkopuolella on kunnan heinikkoa ja sen jälkeen metsikkö. 

2024

Sama alue nykytilanteessa yläpihalta kuvattuna. Kiemurapenkin päässä 2011 pikkuisena seisoneesta tuijasta on tullut iso muumipappa. Istutin tonttia kadusta rajaamaan tuijia 2009. Seuraavana kesänä muutama aitatuija näytti huonovointisilta. Istutin niiden tilalle uudet ja annoin nostetuille tuijille mahdollisuuden piristyä toisaalla. Kiemurapenkkiin siirretty tuija kiitti uudesta mahdollisuudesta lähtien kasvamaan. Alkuun en älynnyt leikata sitä. Nyt olen muotoillut Kiemurapenkinkin tuijan säännöllisesti. Kuvassa se vielä odottaa tämän vuoden saksimista.

24.4.2011

Ylä- ja alapihan erottava rinne huhtikuun lopun illassa kuvattuna. Yläpihan käytävien lumi kolataan portaita myöten alapihalle, jonne on talviaikaan harvemmin asiaa. Meille kevät alkaa kunnolla siinä vaiheessa, kun viimeisetkin lumet portailta ja läheisyydestä ovat sulaneet. Tapaan levitellä lunta edistääkseni sen sulamista. Yleensä vappuna loputkin lumet ovat kaikonneet. Metsikön kaatumisen jälkeen entistä aikaisemmin.

24.4.2011

Talon puistopääty tielle päin. Oikealla pilkottaa varaparkkipaikka, jossa säilytimme talvisin venettä pressukatoksessa. Talo ja päädyn kulkuväylä jäävät oikealle. Kunnan metsikköön rajautuvalla alueella kasvoi töyhtöangervoa, pari syreeniä ja rhodoja, jotka jäävät kuvaajan selän taakse. Paikka oli hyvin varjoisa. Kielot ja valkovuokot levittäytyivät metsiköstä tontillemme. Kieloja on edelleen, eikä niistä kokonaan eroon taida päästäkään.

21.8.2024

Kuluvan vuoden elokuun kuva on niinikään puistopäädystä, tosin päinvastaiseen suuntaan edelliseen kuvaan verrattuna. Kutsun tätä aluetta nykyisin Metsäpuutarhaksi. Töyhtöangervot ovat villiintyneet vähän liikaakin. Metsiköstä hiipi tähän myös kotkansiipiä, jotka sopivat minusta hyvin paikkaan. Talon seinällä kiipeää köynnöshortensia. 

Aiemmin seinustalla ollut kapea istutusalue sai lähteä pari vuotta sitten. Kuvan ylälaidan keskellä näkyvä tumma "möhkäle" on 10 tuijan rivistö. Ne istutin rajaamaan tonttia ja antamaan näkösuojaa puistossa kulkijoilta. Tuijien edessä kasvaa rhodoja ja mahonioita, jotka ovat rehevöityneet hyvin. Tuijien kuvaajan päässä kasvaa tuomi, jonka yhden haaran lumi painoi nuorena mutkalle. Se ei koskaan suoristunut, vaan muodostaa edelleen jännän kaaren. Tuomi kasvaa kunnan puolella.

15.6.2014

Rinnealue kesäkuussa 2014. Oikearinteen (oikealla puolella) kunnostin edellisenä kesänä. Portaan viereiselle kivialueelle istutin erilaisia mehikasveja, jotka ovat viihtyneet hyvin.

Vasemman puolen on hopeahärkki vallannut lähes kokonaan. Muutama rentoakankaali koittaa nostaa sieltä täältä päätään. 

Rinteen yläreunassa kasvaa aronioita. Olen leikannut ne muutaman vuoden välein matalammiksi, koska pensaat tuppaavat muuttumaan alaosistaan lehdettömiksi korkeiksi kasvaessaan.

Portaiden yläpäässä oleva puutarhaportti on jo tässä vaiheessa muuttunut Ukkokullan rakentamaksi puuportiksi. Aiemmin paikalla oli kaareva metalliportti, joka ruostui alaosistaan sillä seurauksella, että se romahti. 

Portin molemmin puolin kasvoi tässä vaiheessa humalaa. Loppukesästä se oli aina valtava ja tarttui portista kulkijoiden hiuksiin. Päätin siirtää humalan toisaalle. Onnistuin kaivamaan sen elävänä, mutta uudessa paikassa se ei viihtynyt. Tilalle portin kummallekin puolelle istutin kärhöt.

1.9.2014

Vasenrinteen kunnostus alkoi portaiden puoleisesta päädystä, johon istutin maanpeiteruusu Sommerwindiä. Kunnostus jatkui seuraavana kesänä. Rinteen päässä kasvaa pihasyreenejä, jotka metsikön aiheuttaman voimakkaan varjon vuoksi kasvoivat taloon päin kallelleen. Aluksi rinteen päädyt laskeutuivat vapaasti alapihaa kohti. Tässä vaiheessa Ukkokulta on jo rakentanut kumpaankin päätyyn tukimuurin. Vasenrinteen päässä on puuvaja, joka ei tässä kuvassa ei ole vielä täysin valmis.

29.7.2024

Rinnealue tämän vuoden heinäkuussa. Portaiden kummallakin puolella kasveja on myllätty. Vanhoja on lähtenyt ja uusia tullut. Rinne oli aiemminkin pihan aurinkoisimpia paikkoja. Metsikön mentyä aurinko paistaa rinteeseen aamusta iltaan. Yläpihan ja rinteen maa-aines on hiekkaa. Multaa oli alkujaan melko ohut kerros. Vuosien myötä sitä on tuotu tontille runsaasti lisää. Kunnostusten ja istutusten ohessa lisään aina sekä komposti- että ostomultaa.

Kuluvan vuoden heinäkuun jälkeen etenkin kuvassa lähempänä oleva Oikearinne on ollut muokkauksen kohteena. Muutos jatkuu keväällä.

24.5.2012

Kuvassa näkymä olopihalta (yläpiha) puistoon ja talon päätyyn päin. Oikealla näkyy terassin nurkka, jossa tässä vaiheessa oli kesäisin kangaskattoinen oleskelupaikka. Pystylaudoituksen takana oikealla on kellarin portaat. Terassin päähän istutin tyhmyyttäni tuoksuvatukoita. Nopeakasvuisena tuoksuvatukka antaa hyvän näkösuojan, jota tuossa ei edes olisi tarvittu. Ukkokulta rakensi vatukoiden ympärille puusta reunat. Tuoksuvatukat ovat pysyneet hyvin paikallaan.

Lehtikompostit sijaitsivat tuolloin tontin laidalla. Niiden vasemmalta puolelta laskeutuu kottikärryväylä alapihalle. Harmaan tynnyrin täytin kesäaikaan kaivovedellä, josta riitti 220 litraa kasteluvettä perennoille. Aluksi käyttövetemme tuli omasta porakaivosta. Myöhemmin meille tuli kunnallistekniikka, jonka jälkeen kaivovettä on käytetty kasteluun.

16.9.2024

 

Samainen paikka tänä vuonna syyskuussa. Terassin kangaskattoinen "pergola" tuli tiensä päähän. Ukkokulta teki puurakenteisen pergolan, johon laitettiin Icopalin valokate. Alunperin oli ajatuksena kattaa terassialue suoraan talon seinästä ulospäin. Toteutus olisi ollut aika monimutkainen. Lisäksi rakennelma olisi pimentänyt sisätiloja liikaa. Niinpä tyydyimme talosta irrallaan olevaan rakenteeseen. Sateella kulkiessa ehtii vähän kastua sisältä pergolaan mennessä. Siitä ei ole muodostunut kynnyskysymystä. Pääasia, että Suomen sateisessa kesässä on paikka, jossa istua suojassa. 

Pergolan edustalle tein muotilla betonilaattoja, koska rännistä huolimatta sade roiski kivituhkaa pergolan lattialaudoitukselle ja kaiteeseen. Laattojen ansiosta näin ei tapahdu. Maalasin harmaat betonilaatat mustalla kivimaalilla, joka on haalistunut auringonpaisteessa.

Kuvassa näkyy vielä jokavuotiset kelloköynnökset ja miljoonakellot laatikoissa. Muita ruukkukukkia olen jo laittanut kellariin talvehtimaan ja kompostiin.

24.8.2013

Alapiha on tässä vaiheessa jo muutoksen kourissa. Pitkään siellä oli vain hedelmäpuut, marjapensaat ja kasvimaa sekä Kaivoruusupenkissä mm. anopoin lapsuudenkodista tuotu juhannusruusu. Ruohonleikkuu on aina ollut minun hommiani. Teen sen mielelläni. 

Puutarhainnostuksen kasvaessa innostuin vähentämään nurmikkoa ja lisämään istutuksia. Kiemurapenkki jo on kuvasta oikealle. Laajentaessa Kiemurapenkkiä piti keksiä kaivutyössä nousevalle maamassalle paikka. Kasasin sen kuvassa pyöreänä näkyvälle alueelle. Laitoin kasan päälle pressun pariksi kuukaudeksi torjuakseni rikkaruohoja.

Myöhemmin poistin pressun kasan päältä. Olin putsannut maata sitä kasatessani, eikä rikkaruohoja myöhemminkään ole kovin paljon tullut. Kokonaanhan niiltä ei voi välttyä, kun siemeniä tulee ilmateitsekin. Istutin kummun laelle riippahernepuun. Laidoille istutin kevätpikkusydäntä ja maanpeitekurjenpolvea. Kehystin alueen kivillä. Pian totesin kivien olevan hankalia, sillä nurmikko hiipi tehokkaasti kivien väliin. Siistiminen oli paljon helpompaa, kun kiviä ei ole ollenkaan. Luovuin kivisestä helminauhasta ja siirryin vähitellen istutusalueiden kanttaamiseen.

Poikani opiskeli maantiedettä ja poliittista historiaa. Hän alkoi nimittää uutta istutusaluettani Kurgaaniksi (entinen Mamajevin kurgaani, tataarien hautakumpu). Nimi jäi elämään puutarhassamme.

Näkyypä Kurgaanin taustalla myös Päivänliljapenkin alku eli bambutukiin nojaavat kärhöt Rouge Cardinal ja Multi Blue.

Taustalla näkyvän ruskean lauta-aidan rajanaapuri on nyttemmin purkanut huonokuntoisena. Tilalla on verkkoaita. Aidan edessä kasvoi meidän marjapensaita. Mustaherukoissa oli äkämäpunkkia, josta en päässyt eroon. Kaivoin mustaherukat pois. Kolme isokokoista ja hyvin tuottavaa punaherukkaa siirsin lähelle kasvimaata, jossa ne nyt rehottavat. Rajanaapurin aidan eteen tuli mm. pensasruusuja, josta alue sai nimen Ruusupenkki.

2.8.2024

Sama alue elokuun alussa yläpihalta kuvattuna. Kurgaanin oikealla puolella Päivänliljapenkki on kasvanut. Myös alempana oikealle näkyvä Kiemurapenkki on venynyt Kurgaanin suuntaan ja levinnyt pitkiltä sivuiltaan. Kurgaani lähti kosimaan Majalispenkkiä, joka sai nimensä paikalle istutetusta metsäruususta. Majalispenkin ympärille kasvoi Kriikunapolku ja sen viereen Ruusukolmio, jossa kasvaa pensasruusut Ritausma, Tornionlaaksonruusu ja Suviruusu.

Kurgaanin kosiskelureissu johti Hortensiapenkin syntyyn eli käytännössä Kurgaani aloittaa yhtenäisen istutusalueen, joka päättyy Majalispenkkiin.

24.8.2013

Keväällä 2012 kasvimaa muutettiin lavakaulusalueeksi. Ukkokulta rakensi laatikot. Sain synttärilahjaksi kasvihuoneen, jota varten on tässä jo valmistelut aloitettu. Runsaan 5 neliön kokoinen kennokasvari pystytettiin saman syksyn aikana. Keväällä 2014 otin sen käyttöön.

2.7.2024

Kasvimaa kunnostettiin syksyllä 2019. Vanhojen laatikoiden tilalle hankittiin uudet. Lavakaulusalue päällystettiin kivituhkalla ja se erotettiin kolmelta sivulta istutuksista teräsreunanauhalla. Kasvihuoneen edusta on kivetty.

Alueremontin jälkeen kasvimaa on koko päivän valoisa.

21.9.2014

Tämä kuva on otettu yläpihalta. Taustalla näkyy kunnan metsikkö. Samanlaiseen pöheikköön tontti rajautuu myös oikealla sivulla. Metsikön takana kulkee kapea ja huonokuntoinen hiekkatie. Käytännössä kotikatumme ainoana asfaltoituna ja valaistuna katuna toimi kulkuväylänä useimmille alueen asukkaista. Asuinalue jatkuu metsikön takana. Talot eivät näy meille, ei edes valonpilkahdusta pimeään aikaan.

Aurinko paistoi pihaamme muutaman tunnin iltapäivällä. Sisääntulon puolelle ei koskaan. Aina oli koleaa ja kosteaa. Taivaanranta ei näkynyt. Pilviäkään ei liiemmin tarvinnut ihailla, kun ne näkyivät parhaiten keskellä pihaa seisomalla.

7.11.2024

Alueremontin jälkeen voimme nauttia auringosta aamusta iltaan. Iltapäivällä aurinko paistaa myös sisääntulon puolelle. Pikkupuutarhassakin kasvit pääsevät nauttimaan valosta ja lämmöstä. Kaikissa asioissa on tottakai myös haittapuolensa. Tuuli osuu entistä useammin tontillemme, kun ei ole metsän tarjoamaa suojaa. Ikkunoita saa pestä aiempaa useammin tuulen heittäessä sadepisarat ruutuihin. Jatkuva auringon paahde yhdistettynä tuuleen kuivattaa puutarhaa tehokkaasti lisäten kastelutarvetta. Etenkin, kun viime vuosina on ollut useita pitkiä hellejaksoja.

21.8.2024

 
Jotkut ovat kysyneet, haittaako "näyttämöllä olo" meitä? Ei todellakaan haittaa. Puistoalueesta on tullut suosittu läpikulkupaikka. Leikkipaikalla käy alueen vanhemmat lapsineen. Penkeilläkin istahdetaan juttelemaan tuttujen kanssa. Pallokentällä pelataan futista ja heitellään frisbeetä. Minua ei haittaa laisinkaan puistoalueen ihmiset. Touhuilen omiani entiseen tahtiin ja kuuntelen huvittuneena lasten juttuja heidän potkiessa palloa. Joskus joku puolituttu ohikulkija kysyy, saako tulla aidan viereen juttelemaan ja ihastelemaan puutarhaa.

21.8.2024

 
Yläpihalla on oma maailmansa, jonne ei puistoalueelta ole suoraa näkyvyyttä, etenkään kesäaikaan. Kukaan ei tiedä, syömmekö pergolassa istuen grillattua kesäkurpitsaa vai onko kenties kahvitauon paikka. Enkä edes usko, että ihmisillä riittäisi uteliaisuutta kytätä meidän tekemisiämme. 

Nautin valtavasti valosta ja avaruudesta. Itseni ja puutarhani puolesta. Miten ihanaa onkaan katsella jopa olohuoneen sohvalla istuen taivaanrantaa, pilvimuodostelmia ja auringonnousun ja -laskun värjäämää maisemaa. 

Tästä tuli pitkä selostus. Toivottavasti et pitkästynyt. Yläpiha ja Pikkupuutarha jäi lähes kokonaan käsittelemättä. Ehkä jatkan niistä myöhemmin.

Mittari näyttää tänä marraskuisena lauantaina +8.5℃, tuulee navakasti ja sataa. Puutarhan sopisi painua jo talviunille. Sen se ehkä ensi viikolla tekeekin, kun luvassa on räntä- ja lumisateita.

Mukavaa viikonloppua kaikille!