Lilja siellä, toinen täällä

Lilium Spring Pink

 

Siihen nähden, etten ole kovin paljon viime vuosina liljoja istuttanut, niitä on putkahtanut esille kiitettävä määrä. Värililjoja vähemmän ja niistäkin lähinnä ikivanhat oranssit. 

Olin jo unohtanut etupihan Bermudassa kasvavat Spring Pinkit, joista olen aina tykännyt. Terälehtiä reunustava ohut viininpunainen viiva tuo mieleen japanilaiset piirrokset. Näitä voisin itse asiassa istuttaa lisääkin. Näin heinäkuun viime metreillä liljan sipuleita ei ole pahemmin kaupoissa tarjolla. Jäänee kevääseen.

Lilium lancifolium 'Sweet Surrender' - Tiikerililja

Tiikerililja 'Sweet Surrender' on niinikään hyvin mieluisa lilja. Sitä olen lisännyt kolmeenkin paikkaan. Kahdessa niistä olen myllännyt sillä seurauksella, että liljasipulit ovat loukkaantuneet. Tai kenties vahingoittuneet niin pahasti, etteivät ole tuottaneet ilokseni kukkia. 

Vaikka keväällä ja alkukesästä suihkuttelin valkosipulia ahkerasti kaikenlaisille liljoille, löysin liljakukon toukkia ja jätöksiä monista liljoista. Kukkometsästys tulee näin ollen jatkumaan ensi keväänäkin. 

Lilium lancifolium 'Tiger Babies' - Tiikerililja

Tiikerililjoista 'Tiger Babies' kukkii parhaillaan runsaana. Nuppuja on vielä lukuisia avautumatta. Tavallinen tiikerilija on edelleen nupulla. Niiden itusilmuja löydän usein hiekkakäytävältä, josta heittelen niitä takaisin penkkiin. Muutama tiikerilija on alkanut kasvamaan aivan käytävän reunaan. Yksi terassikulman lumimarjapensaikkoon. Kasvakoon ja kukkikoon siellä. Ylös kaivaminen ei todennäköisesti edes onnistuisi pensaiden juurakoiden vuoksi.

Lilium Nightrider

Värinsä puolesta tämä tumma lilja voisi olla Nightrider. Sen kasvutapa on kuitenkin erilainen. Tämä nuokkuu tiikerililjojen tavoin pää alaspäin. Muistiinpanojeni mukaan tuossa ei mitään liljaa pitäisi edes kasvaa. Noin metri oikealle kasvaa ikivanha oranssi lilja, joka on jo pudottanut terälehtensä. Vartavasten jotain istuttaessani tai siirtäessäni kirjaan tiedot istutuslistaan. Kun sitten myllään lapion kanssa jostain muusta syystä, en aina kaikkia tietoja muistakaan siirtää kirjalliseen muotoon. 

Lilium Peach Dwarf

Matalat Peach Dwarfit ovat jo vähän hätää kärsimässä marjakuusen viedessä niiltä yhä enemmän tilaa. Tänä vuonna näitä nousikin vain kaksi. Pitäisi kaivaa nämäkin ylös ja siirtää parempaan paikkaan. Sipulien siirtäminen on aina riskihommaa, kun pahimmassa tapauksessa tulee iskettyä lapio keskelle sipulia. Talikolla vahingot jäisivät ehkä pienemmiksi.

Nämä aidan vieressä kasvavat liljat ovat mix-pussukasta 'Black&White' vuodelta 2020. Ensinnäkin: miksi ihmeessä istutin ne tuonne omenapuun ja aidan viereen? Näen toki liljat ohi kävellessäni. Aidan takana taasen kasvaa pajuangervo, eikä kukaan pallokentälläkään pelaava voi liljoja nähdä ja ihastella. Toiseksi: ainuttakaan tummaa liljaa ei tähän kasvustoon ole tullut. Noita vaaleita vaan. Kasvavat kuitenkin joka vuosi korkeiksi ja kukatkin ovat melko suuria. Pysyköön tuolla, jos ja kun tulen toisiin ajatuksiin.

Sunnuntaina oli edelleen hyvin helteistä. Aurinko porotti aamusta alkaen ja ilma suorastaan seisoi. Jotain halusin puutarhan eteen tehdä, joten päätin siivota kivituhkakäytäviä - ainakin varjon puolella. Aloitin aamusta autotallin edestä. Laitoin pihalle matalan jakkaran, jossa istuen saatoin kitkeä pikkuisia voikukan taimia käytävältä. Niitä olikin vieri vieressä. Hiukan voikukkaraudalla auttamalla lähtivät pois kuin unelma. Siitä vaan ämpäriin ja seuraavan kimppuun. Etenin rivakasti sisäänkäynnin kohdalle, jossa voikukkia oli onneksi vähemmän. 

Sovin itseni kanssa, että putsaan käytävän talon kulmalle saakka. Sitten urakointi saa loppua ja menen suihkuun. Kuten tapahtuikin. Siistiä käytävää oli mukava katsella. Tuli hurjan hyvä mieli saatuani jotain valmiiksi. Helteisinä päivinä töitä on tullut tehtyä lähinnä oman pään sisällä. Ulkona tekeminen on tyrehtynyt otsalta silmiin valuvan hien aiheuttamaan näköesteeseen ja kylmän suihkun voittamattomaan kaipuuseen. 

Kesäkuussa ei pahemmin tarvinnut kastelua ajatella. Toki ruukkukukkia ja kasvihuoneessa piti kastella. Kasvimaalla ja puutarhassa muuten kastelun hoiti kiitettävästi yli taivaan seilaavat sadepilvet. Heinäkuun helteet lisäsivät kastelutarpeen ihan uusiin lukemiin. Talon kahdella kulmalla sijaitsevat rännirosvot ovat keränneet kaiken sadeveden alla oleviin tynnyreihin. 

Mikä onni onkaan nostaa tynnyristä sadevettä kannu toisensa jälkeen. Päädyimme hankkimaan vielä kolmannenkin rännirosvon. Tällä kertaa tien puoleiseen nurkkaan, johon emme älynneet ränniremontin yhteydessä sellaista pyytää. No, nyt on rännirosvo ja kuvan jälkeen letkuliitännätkin on jo siihen laitettu.

Ukkokulta haki Biltemasta sadevesitynnyrin, jollaisia meillä on siis jo kaksi ennestään. Tynnyrin koko on 220 l. Siinä on kansi ja letkuliitäntöjä varten omat kolonsa. Tynnyrillä on myös jalusta, jonka koloon mahtuu sopivasti ämpäri. Hanaa kääntämällä vesi pulputtaa ämpäriin. Useimmiten avaan kannen ja ammennan vettä sieltä suoraan kastelukannulla.

Nyt vain odotetaan sateita, jotta tynnyri täyttyisi. Kastelukannujen kantomatka sisäänkäynnin ruukuille ja muille tien puolen kasteltaville lyheni mukavasti.  

Viinirypäle Zilga

Rypäleitä on pergolan katossa kypsymässä melkoinen määrä. Viime vuonna satoa tuli 2,5 ämpärillistä. Veikkaan sadon tänä vuonna olevan suurempi. Aion höyryttää rypäleet mehuksi, josta osasta teen hyytelöä. Mehun pakastan. Zilga on hyvän makuinen, mutta pienikokoisessa rypäleessä on isohko kivi. Kyllä niitä muutamia popsii ihan mielikseen. Suuremman määrän syöminen käy jo työlääksi kivien vuoksi. Tietenkin voisi istua pihalla ja syljeksiä kivet perennojen joukkoon. Nousisiko sieltä vuosien myötä uusia rypäleköynnöksiä? Epäilen.

Golf-kissa

 Myyrähiiri-metsästyksen meidän pihalla hoitavat nykyisin naapureiden kissat. Golf on arka ja äitinsä musta Tamiko vielä arempi.

Puutarhatiikeri Mamis

Mamis on meille tutumpi, joskin oman tiensä kulkija hänkin. Pakenee meille rauhoittumaan kotipihallaan temmeltäviä lapsenlapsia. Ei siis omiaan vaan emäntänsä pieniä jälkeläisiä. Vilkaisi minua sen näköisenä, "etteikö täälläkään saa olla rauhassa!" Saat olla, poistuin kamerani kanssa.

 

Nyt tulee vettä (tiistai-ilta). Ihanaa, janoisat kasvit saavat juotavaa.

Kohta siirrymme elokuuhun. Vielä kuukausi kesää jäljellä. Ja hyvässä lykyssä mainion leuto syksy, jolloin tehdä puutarhahommia, nauttia luonnosta ja tankata energiaa talven varalle.

Ihanat Austin-ruusuni

David Austin -ruusu 'Emily Brontë' (Ausearnshaw)

 

Austin-ruusuista ensimmäisenä tänä kesänä alkoi kukkimaan vuoden vanha 'Emily Brontë'. Siinä oli nuppuja ruuhkaksi asti. Miten kävikään niin hassusti, että muistin sen kuvaamisen ensin nuppuisena ja seuraavaksi terälehtien jo rapistessa maahan. 

David Austin -ruusu 'Emily Brontë' (Ausearnshaw)

Nuppuisena 'Emily Brontësta' voisi kuvitella kehkeytyvän marketista ostettu reilun kaupan ruusu - niitä lainkaan väheksymättä. Väri vaihtelee valkoisesta hennon vaaleanpunaiseen pikkuisella persikkaisella sävähdyksellä. Sateet aiheuttivat jonkin verran ruskeita laikkuja terälehtiin. Unohdetaan ne.

David Austin -ruusu 'Emily Brontë' (Ausearnshaw)

Avonaisena 'Emily Brontë' on täynnä toinen toisensa lomassa olevia terälehtiä. Kuin viktoriaanisen ajan kartanorouvan krinoliinimekko. Tämän ruusun esikuva, kirjailija Emily Brontë (1818-1848) ehti elää viktoriaanista (1837-1901) aikaa vain 10 viimeistä vuottaan. Ehkä hänelle tarjoutui tällöin mahdollisuus pukeutua viktoriaaniselle aikakaudelle tyypilliseen krinoliiniin? Olihan hän kuollessaan vasta 30-vuotias.

Rosa Austin - vaan mikä niistä?

Valkoisena kukkivan Austin-ruusun istutin 2023. Sen nimilapussa lukee 'Carolyn Knight', joka tämä ruusu ei ole. 'Carolyn Knight' on oranssinkeltainen, jollaisena se oli nimilappuunkin laitettu. Ruusu oli ostaessani niin tiukalla nupulla, ettei väristä osannut päätellä mitään.

Tässä netistä lainaamassani kuvassa Carolyn Knight on oikeassa olomuodossaan. Tuollaisen olisin ottanut mielelläni. Nimikyltti oli ostamassani ruusussa niin tiukasti kiinni, etten usko sitä jonkun tarkoituksella vaihtaneen. Vahinkoja sattuu taimien toimittajille kuin itse taimimyynnissäkin. 

Rosa Austin - vaan mikä niistä?

Selailin Austin-ruusujen kuvia ja selityksiä netin eri yhteyksissä. Valkoiseni saattaa olla 'Susan Williams-Ellis' kokonsa ja näkönsä puolesta. Hiukan kukka muistuttaa myös 'William and Cahterinea' (korkeus 120 cm), mutta kokonsa puolesta minun anonyymini näyttää jäävän huomattavasti matalammaksi. 

David Austin -ruusu 'Lady of Shalott' (Ausnyson)

Oranssista Austin-ruusua olin lähtenyt ostamaan. Kun sitten sainkin valkoisen, jäi asia kaivelemaan. Aika pian palasin samaiseen taimimyymälään, josta löysin mieleisen 'Lady of Shalottin'. Se on täyttänyt toiveeni täydellisesti.

David Austin -ruusu 'Lady of Shalott' (Ausnyson)

'Lady of Shalott' aloitti kukinnan niinikään jo kesäkuun sadeviikoilla. Monissa muissakin ruusuissa telminyt ruusuetanainen löysi myös tämän ladyn. Vanhimmat lehdet muuttuivat aika pian hopeanharmaiksi. Myös ensimmäisissä nupuissa oli jokin toukka nakertamassa niitä kukkimattomiksi. Kävin poimimassa toukat säännöllisesti pois. Uusia nuppuja alkoi kehittymään, varsi venyi korkeutta ja uusia lehtiä ei ruusuetanainen ole syönyt.

Kuvan kukka vaaleni ikääntymisen myötä. Muut eivät ole näin käyttäytyneet. 

Mieli tekee hankkia uusia Austin-ruusuja. Jopa niin paljon, että olen kehitellyt ajatusta kaivaa ja siirtää Pikkupuutarhan Kivipenkistä kaikki liian korkeaksi venyvät kasvit pois korvatakseni ne Austineilla. Siinä olisi aurinkoinen, syvämultainen, sopivan suojaisa paikka kaunottarille. Kivipenkki kaipaa muutenkin uudistamista. Muitakin projekteja pyörii päässä. Saavat pyöriäkin ainakin siihen saakka, kunnes ilma vähän viilenee.

 Davind Austin -ruusu 'Lady of Shalott' (Ausnyson)

 

Saattaa olla, että Austin-ruusujen saatavuus on parempi keväällä. Silloin istutettuna niillä olisi enemmän aikaa kotiutua, joka ehkä auttaa niitä selviämään paremmin myös talvesta. Jospa kuitenkin kävisin kurkkimassa, olisiko vaikka joku Austin eksynyt aleen.

Pioni-/kasvituet

 

Pioneja puutarhaansa istuttaneet tietävät, että pionit kaipaavat kunnon tukea. Niin tanakka kuin pionin varsi onkin, ei se aina jaksa kannattaa isoa, kerrottua kukkaa pystypäin. Etenkin, kun usein pionien kukinnan aikaan pilvet ropsauttavat kunnon kaatosateen näiden kaunotarten niskaan.

 
Pyrin laittamaan pioneille tuet jo hyvissä ajoin niiden ollessa vasta kasvamassa. Tänä vuonna myöhästyin pahasti, jonka vuoksi tukeminen oli tavallista vaikeampaa. Käytössäni on niitä (kuvassa) kaikille tuttuja puolipyöreitä vihreitä metallisia kasvitukia. Harvoin yksi tuki per pioni riittää, vaan niitä on oltava kaksi tai kolme. Lisäksi on hyvä yhdistää tuet juuttinarulla tai vastaavalla, jotta joukon matalimmat eivät jää sivuille tuetta.

 
Minulla on myös joitakin sellaisia, joissa pyöreä ristikkoympyrä tuetaan kolmella tai neljällä jalalla siten, että pionien kukat tulevat ympyrän ristikoista ulos. Nekin on syytä laittaa paikalleen hyvissä ajoin ennen kukinnan alkua. Osa on tanakampaa metallia tukijalkoja myöten. Saa olla huolellinen, ettei katkaise pionin varsia sovittaessaan niitä ristikkoaukkoihin. Nämä tuet olen ostanut puutarhaliikkeestä kohta 10 vuotta sitten. Olivat aika kalliita, jonka vuoksi niitä on vain neljä. 

Myöhemmin ostin samanlaisia heppoisemmasta vihreäpintaisesta metallista valmistettuja. Olivat huomattavast edullisempia, mutta samanlaista virittämistä nekin vaativat.

Kuvan metallisia kasvitukia minulla on kolme. Ne olivat jo niin kalliita, etten raaskinut enempää ostaa. Myöhemmin en ole samanlaisiin missään törmännyt. Näiden suurin puute on tuen mataluus 40 cm, josta osa menee maan sisään. Lisäksi yksi tukijalka tuen keskellä on isolle pionipuskalle liian heppoinen. Muuten tykkään näistä kasvituista, pääsevät joka kesä muiden kasvien käyttöön.

Kuvan kasvit eivät tukea tarvitse. Toimivat esittelymalleina tuen kuvaamista varten.

Uusi pionituki pikakokeilussa.

Vihdoin päästään asiaan eli uusiin pionitukiini. Sain vinkin Kottikärryn kääntöpiiri -blogin Päiviltä. Lämmin kiitos hänelle.

Tilasin tuet Latviasta. Päivin vinkkiä seuraten laitoin sähköpostia osoitteeseen metinajumikaspars@gmail.com. Kerroin kuulleeni hänen valmistavan metallisia pioni-/kasvitukia. Kysyin onko niitä edelleen saatavissa ja mihin hintaan?  Kirjoitin viestini englanniksi. Jo seuraavana aamuna sähköpostissani oli vastaus, jossa Kaspars Metinajumi tarjosi minulle 10 kpl kasvitukia hintaan 8 €/kpl + kuriirikustannukset. Tässä tapauksessa kuljetuskustannukset kotipihaan olivat 28 €. Sähköpostin liitteenä oli lasku.

Olen kaivannut kunnon pionitukia niin pitkään, että ostopäätös oli helppo. Ilmoitin tilaavani niitä 10 kpl. Tein tilauksen ja maksoin laskun samantien 16.7. Sen jälkeen ei sitten kuulunutkaan mitään. Ehdin jo miettiä, menikö 108 € kankkulankaivoon. Perjantaina 18.7. olin koko päivän poissa. Ukkokulta oli pihalla Postin auton pysähtyessä portille. Mies nosti autosta minulle osoitetun painavan lieriön pyytäen kuittausta lähetykseen. Sieltä ne tuet saapuivat. Hyvin pakattuina yhteen pinoon. 

Tuen korkeus on 70 cm. Ylimmän ympyrän halkaisija on 50 cm. Tuet on valmistettu D8-metallista eli 8 mm:n harjateräksestä. Tanakoita, joten pysyvät hyvin pystyssä. Eivät heilu eivätkä horju. Eivät myöskään ole turhantarkkoja sään suhteen. Korkeutta voi säätää työntämällä jalkoja maahan tai vastaavasti nostamalla niitä ylöspäin. Naamioituvat hyvin pionien joukkoon. Varsinkin, jos laittaa ne ajoissa, jotta pionit pääsevät vapaasti kasvamaan tukiensa sisäpuolelle ja kaartamaan sitten lehtensä nätisti reunan yli. 

Joko Kaspars Metinajumi osaa Suomen kieltä tai sitten hän oli käyttänyt kääntäjää. Vastaukset nimittäin tulivat suomeksi. Ei siis tarvitse miettiä, miten saa itsensä ymmärretyksi tilausta tehdessään. 

Pihalla on nyt 10 kpl kunnon pionitukia. Luultavasti laitan ainakin osan kellariin odottamaan ensi kevättä. Osa saa tukea muita kasveja, kun pionien tukitarve on jo tältä kesää ohi. Nyt on hyvä mieli onnistuneesta hankinnasta. Suosittelen muillekin.

Perässä tullaan

Näillä helteillä vikkeläliikkeinenkin ihminen hidastuu, eikä ajatuskaan kulje talviseen tapaan. Ylenmääräisen kuumotuksen lisäksi olen onnistunut järjestämään itselleni monenmoista ohjelmaa, jonka puitteissa on pitänyt kiirettä. Isäkin sairastui johonkin kesäflunssaan. Korkeiden tulehdusarvojen alentamiseksi aloitettiin antibiootit. 97-vuotismittarin ylittäneen papan kanssa ei haluta ottaa turhia riskejä. Nyt hän on jo paremmassa kunnossa. Sitkeä kaveri.
 

Kaiken värisiä pioniunikkoja putkahtelee pihassa mitä omituisimmissa paikoissa. Edellisten kesien siemenkylvöjen seurauksia saa nyt ihmetellä ja ihastella. Kylvin erilaisia pioniunikoita myös ylös kaivetun metsäruusun tilalle. Kovasti kummastuttaa, miksi valtaosa kukkivista on lähinnä kerrottuja liloja pioniunikoita. Mihin ne kaikki muut värit ovat menneet? Paljon on vielä nuppuja odottamassa avautumisvuoroaan, joten jospa sieltä jokunen vaaleanpunainenkin tulisi.

Muutama ruusunverso on penkistä noussut, kuten epäilin tapahtuvankin. Useimmat on hentoisina voinut nyppäistä paljain sormin pois. Kartiovalkokuusen tyvelle on nähtävästi jäänyt yksi tai kaksi isompaa juurta. Pelkäsin näin käyvän, kun en uskaltanut liiaksi häiritä kuusten juuria. Nyt ajatuksena on kaivaa jokainen nouseva ruusunverso pois, kunnes niiltä loppuu taistelutahto. Jos näin ei käy, on harkittava kuusten nostoa ja juuriston puhdistamista. 

Marhanliljojen kukinta-aika tuli ja meni. Osa niistä ei noussut ollenkaan. Tai nousi ja kuivui kokoon kukkimatta. Tämä tummahipiäinen kukki tänä kesänäkin kahdessa paikassa juuri niin kauniina kuin toivoa saattaa. Se ei ole kovin innokkaasti rehevöitynyt. Suunnitelmissa on hankkia lisää marhanliljoja ja vieläpä useampi sipuli kerralla, vaikka niitä vaikea onkin löytää. Eivätkä sieltä halvemmasta päästäkään ole.  

Kuvittelin olevani jotenkin kartalla näiden nimien suhteen. Vaan enpä ole enää. Saaripalstan Saila onnistui sekoittamaan postauksessaan nimikäsitykseni. Olen kutsunut tätä tummaa 'Russian Morningiksi'. Ei taida olla. 

Lilium martagon 'Claude Shride'

Allaspenkistä nousi muutama 'Claude Shride'. Jos nyt tämänkään nimestä uskallan olla varma. Muut alueelle istutetut eivät kukkineet. Toivon niiden muhivan mullan alla siihen malliin, että tulevat sieltä vaikkapa ensi kesänä minua tervehtimään. 

Entisen leikkimökin taakse, syreenien alle on muodostunut varjoliljojen kokoontumispaikka. Olen ripotellut varjoliljojen siemeniä muutamille alueille. Tämä on yksi niistä. Niillä on ilmeisen hyvä paikka kasvaa ja lisääntyä, kun harvemmin tuolla tallustelen tai muutakaan puuhaan. Varhain keväällä tapaan leikata pois syreenin taimia, jotta koko paikka ei aivan puskoituisi.  

Iris graminea - Mätäskurjenmiekka

Iristenkin aika on jo ohi. Meinaan aina unohtaa mätäskurjenmiekan, joka kasvaa Päivänliljapenkin naapurin puoleisessa päässä. Sen kukkia en ihan heti huomaa, koska ne piiloutuvat lehtien lomaan. On se niin nätti, että voisi näkyä paremminkin. 

Iris graminea - Mätäskurjenmiekka

Kaivoin mätäskurjenmiekkaa viime syksynä toisaalle istutettavaksi. Siellä se heräsi tänä kesänä, mutta ei vielä kukkinut. Sitäkin enemmän kukkia tuli vanhan paikan mättääseen. 

Vasemmalla verikurjenpolvi 'Elke', yläoikealla verikurjenpolivi, alaoikealla idänkurjenpolvi 'Baby Blue'

Kurjenpolviin tykästyn vuosi vuodelta enemmän. Ne ovat helppoja hoitaa ja kukkivat pitkään. Tänä kesänä kaikki kurjenpolvet rehottavat ylenpalttisesti. Erityisesti tavallinen verikurjenpolvi on venynyt vähän joka suuntaan ja retkottaa paikoin muidenkin kasvien päällä. Kuumuuden vuoksi olen antanut sen olla. En ole tottunut leikkelemään kurjenpolvia, mutta viileiden säiden saapuessa saatan parissa paikassa hiukan rajoittaa verikurjenpolvien maailmanvalloitusta.

Geranium pratense 'Splish-Splash' - Kyläkurjenpolvi

Kyläkurjenpolvi 'Splish-Splash' on muistaakseni OmaPiha-lehden tilaajalahja vuosien takaa. Sitä on kahdenlaista. Toinen on sininen. Toinen taas valkoinen, jonka terälehdissä on sinisiä raitoja. Tämä 'Splish-Splash' kasvaa melko korkeaksi, mutta pysyy hyvin pystyssä tukematta huonoillakin ilmoilla. Se on seikkaillut puutarhassani eri paikoissa. Kotiutuu aina nopeasti uuteen paikkaan. 

Eryngium alpina - Alppipiikkiputki

Alppipiikkiputki on saman tyyppinen kuin sinipiikkiputki. Kukinto kuitenkin suurempi ja sinerrys vähitellen hopeisempi. Tämä kasvi hoitaa lisääntymisensä ihan itse. Ei siitä riesaa ole tullut.

Eryngium alpina - Alppipiikkiputki

Pörriäiset tykkäävät alppipiikkiputkesta. Jokaisessa kukassa on kimalaisia ja muita pörriäisiä kerralla lukuisia. Osa näyttää käyttävän alppipiikkiputkia laskeutumisalustanaan ja lentomatkojensa lepopaikkana. Olen luullut useammankin pörriäisen olevan hengetön, mutta pikkuisen koskiessa lähtevät liikkeelle.

Thalictrum 'Elin' - Jaloängelmä

Yksi Ruusupenkin ängelmistä kasvaa joka vuosi hurjan korkeaksi. Tulkitsen sen olevan jaloängelmä 'Elin', jonka olen istuttanut 2020. Istutin samana kesänä useamman erilaisen ängelmän, joista osa on lähtenyt omille teilleen. En ole laittanut taimille nimilappua, eikä kirjaamani tiedotkaan ole riittävän täsmällisiä.

Kävin huvikseni mittaamassa Elinin korkeuden. Se huitelee 220 sentissä. Yhtä korkeaksi osoittautui punaherukkapensaassa kasvava punainen sormustinkukka. Korkeahan tuo Elin on joka vuosi, mutta nyt se ylitti edellisvuotiset mittansa. Kiva kuvata moisia hujoppeja. 

Syyspenkissä on kunnon sekamelska. Samanaikaisesti kukkivat monet itsestään kylväytyneet harjaneilikat, pallerokiurunkukka, harmaakäenkukat ja keijunkukka 'Hanskin' vielä sinnittelee. Komeamaksaruoho taasen vasta aloittaa kukintaansa. Etelänruusuruoho on kallistunut nurmikolle (ei näy kunnolla tässä kuvassa). 

Kaikenlaista rikkakasvia yrittää vallata tilaa penkin taustalla. Kukapa niitä raaskisi mennä tässä helteessä kitkemään, kun samalla joutuisi tallaamaan kukkivia kasveja. Pitäisikö kohta mennä helpottamaan ahtaalla olevan kääpiöhopeakuusen oloa?

Puna- ja valkoherukat on poimittu ja mehuksi keitetty. Punaherukkatertut olivat runsaita, marjat suuria. Ja niin kypsiä, että putosivat melkein itsestään ämpäriin. 

Mustaherukoita ei paljon tule, kun pensaitakin on vain kaksi. 'Pohjan Jätti' tekee isokokoisia marjoja, mutta pensaat pysyvät vuodesta toiseen vähän liiankin kompakteina. Karviaiset eivät vielä ole kypsiä.

Ostin myös muutaman rasiallisen puutarhavadelmia. Niin hyvän makuisia, että meinasi kieli mennä solmuun herkullisuudesta. Viime talvena etsin jälkiruokaa varten kaupoista kotimaisia vadelmia. Ulkomaiset pakastemarjat kun suositellaan kuumennettavan. Kotimaisia vadelmia oli vaikea löytää ja kalliitakin olivat. Päätin ennakoida tilanteen pakastamalla itse vattuja. Nyt se on tehty.

Tomaatteja on kypsynyt reippaassa tahdissa. Vähään aikaan ei ole tarvinnut kaupasta ostaa salaattia, kurkkua eikä tomaatteja. Myös uusi retiisisato kypsyi syötäväksi. Muistin leikata kasvimaalta myös persiljaa ja ruohosipulia talven varalle pakkaseen.  

Fragaria vesca - Ahomansikka

Ahomansikoita kasvaa tontilla siellä täällä, perennojen lomassa ja marjapensaiden alla. Niitä tulee napsittua puutarhassa kierrellessä. Ahomansikoissa on lapsuuden kesien maku.

Hymenocallis - Lukinlilja

Olemme virittäneet tontille peura-aitoja. Vihreää aitaverkkoa ja harjaterästankoja. Koko tonttia ei voi aidata, koska piha on eri tasossa ja tonttiliittymiäkin kaksi. Ne tarvitsisivat kunnon portit, mikä nyt ei vaan onnistu. Kunhan saamme pahimmat kulkureitit peuroilta estettyä. Vielä on suunniteltava talon molempiin päätyihin ja pariin muuhun paikkaan jonkinlaiset porttisysteemit helpottamaan kulkua. Siis meidän asukkaiden, ei peurojen. En tykkää yhtään verkkovirityksistä, vaikka olisivat vähän siistimpiäkin. Vielä vähemmän tykkään peuroista, joten näillä virityksillä mennään.

Lilium 'Spring Pink'

 
Puutarhan kuvaaminen, juttujen kirjoittaminen ja teidän blogienne kommentointi laahaa pahasti jäljellä. Talvella viimeistään on taas enemmän aikaa. Eiköhän sitä ennenkin.

Kivoja kesäpäiviä ja mukavaa alkavaa viikonvaihdetta!