Haaste: Kuvaa kimalainen

Kimalainen ja Iris ret. 'Katharines Gold'

 

Hiidenkiven puutarhassa -blogin Minna haastoi kuvaamaan kimalaisia. Jonkun verran olen niitä kuvaillutkin. En vaan ole saanut aikaiseksi niistä omaa juttua. Minnan haaste laittoi vipinää kinttuihin. Tarkoitus on, ettei tämä postsaus jäisi viimeiseksi kimalaisjutukseni.

Pörriäisten kuvaaminen ei ole helppo tehtävä, koska eivät ne pysähdy poseeraamaan niin pitkäksi aikaa, että ehtisin saada kameran asetukset sopiviksi. Tässäkin tehtävässä avuksi olisi räpsiä lukuisia kuvia ja valita niistä sitten parhaimmat. Vielä kun muistaisi kuvia nimetessä miettiä myöhempää hakua helpottavia kriteereitä. Jotkut pörriäiskuvat olen tallettanut esimerkiksi kuvassa olevan kasvin nimellä. Kätevintä olisi käyttää vaikkapa sanaa kimalainen tai muuta vastaavaa.

Kimalainen ja crocus Fuscotinctus

Kimalaisten tunnistaminen ei minulta ilman kuvia ja selityksiä onnistu. Kimalaisen erotan, mutta onko kyseessä tarhakimalainen, kartanokimalainen, mantu- vai kontukimalainen? Siinä on vielä opiskeltavaa. 

Ötökkätieto.fi on aika hyvä paikka etsiä nimiä erilaisille ötököille. 

Kimalainen mahoniassa

Tunnistamistakin tärkeämpää on hyväksyä kimalaiset ja monet muut pikkuötökät osaksi luontoa ja puutarhaa. Ilman niitä emme pääse nauttimaan kukista, marjoista ja hedelmistä. 

Alkukesä on ollut sateinen ja viileä. Sää näyttää suosivan kaikenlaisia mönkijöitä. Netin puutarharyhmät ovat parhaillaan täynnä kysymyksiä "mikä tämä ötökkä on, miten siitä pääsee eroon"? Kysytään ja käytetään aineita, joista monet luokitellaan myrkyiksi. Ei ajatella, että myrkyttämällä pahikset, tuhotaan samalla hyvikset. Onko ylipäätään omasta mielestä pahikseksi luokittelema ötökkä kovin vaarallinen edes sen yksittäisen kasvin kannalta? Kannattaa miettiä. 

Aloittaessani puutarhani rakentamisen, en miettinyt erityisiä pörriäiskasveja. Nykyisin se on yksi valintakriteeri. Keväästä syksyyn joku kasvi vuorollaan tai yhdessä muiden kanssa kukkii ja houkuttelee pörriäisiä. 

Kriikuna- ja omenapuiden kukat houkuttelevat pölyttäjiä, mikä onkin erityisen tärkeää tällaiselle omenoita rakastavalle ihmiselle. Kukkiessaan köynnöshortensia on yksi suuri pörisevä massa. Samoin töyhtöangervojen ohi ei voi kävellä ihmettelemättä tasaista surinaa. Alppipiikkiputken katseleminen naurattaa joka vuosi. Se on kuin kimalaisten lentokenttä, johon niitä laskeutuu lepäämään joukoittain. 

Kimalainen ja siperiankurjenmiekka

Tässä Minnan lähtösanat haasteelle: 

"Nyt otetaan taas kimalaiset tähtäimeen ja laitetaan virallisesti tämä hyvin epävirallinen haaste liikkeelle. Epävirallisesti se on ollut liikkeellä jo keväästä lähtien. Haastehan on muutaman vuoden vanha mutta mitäpä siitä. Kimalaisia kuitenkin häärii puutarhassa toivottavasti joka vuosi ja ainakin itse huomasin tänä keväänä tunnistavani jo muutaman kimalaisen ilman netin apuja. Tarpeeksi monta kertaa kun kertailee, niin näemmä pörriäistenkin nimet jäävät päähän. Tiukkapipoisia tunnistamisen kanssa ei olla tänäkään vuonna, vaan pääasia on etsiskellä kimalaisia (ja vaikka muitakin pölyttäjäpörrejä) puutarhasta." 

Kultakuoriainen pionissa

Kimalaisten lisäksi on kiva kuvata ja tunnistaa muitakin puutarhassa mönkiviä ja lentäviä ötököitä. Leppäkerttuja meillä oli touko-kesäkuussa paljon. Nyt en ole niitä nähnyt. Toivottavasti odottavat kirvojen lihoavan sopivan pulskiksi ja tulevat sitten niitä ahmimaan.

Kultakuoriainen on myös odotettu hyönteinen. Sen metallinvihreä väri on kaunis kiiltäessään hienosti auringossa. Ehdin jo ihmetellä, missä tämän kesän kultakuoriaiset oikein ovat. Eivät pettäneet minua. Ensimmäisen löysin mönkimässä Festiva Maxima -pionissa ja toinen keinui korkean lehtoängelmän kukkavarressa.

Kultakuoriainen ja lehtoängelmä

Haasteeseen voi osallistua kuka tahansa. Eikä vain kerran vaan juttuja voi tehdä vaikka pitkin kesää. Kuvaa siis kimalaisia omassa puutarhassasi.

Lämmin kiitos Minnalle haasteesta!

Kristiina K:n heinäkuun haaste: Kirkko

Wieliczkan suolakaivos, Krakova

 

Kristiina K:n heinäkuun haasteena on kirkko.  Kiitos hänelle näistä kivoista kuukausihaasteista.

 

Niin kotimaassa kuin ulkomaillakin kirkot kuuluvat arkkitehtonisiin ja historiallisiin nähtävyyksiin. Usein ne löytyvät keskeisimmiltä ja näkyvimmiltä paikoilta. Kirkontorneja tähyilemällä huonoinkin suunnistaja pysyy eksymättä reitillään. 

 

Kauneimpiin näkemiini kirkkoihin kuuluvat Pariisin Notre Dame ja Sacre Coeur Montmartrella. Myös Basilica di San Marco eli Pyhän Markuksen kirkko Venetsiassa teki vaikutuksen. 

 

Joulun 2018 vietimme Ukkokullan kanssa Krakovassa.  Ajankohta ei ehkä ole paras mahdollinen lomailun ja nähtävyyksien katselemisen kannalta. Joulu on katolisille puolalaisille pääsiäisen ohella merkittävä juhla. Kaikki kynnelle kykenevät viettävät joulua läheistensä kanssa, minkä vuoksi kaupat, ravintolat ja monet muut palvelut ovat auki vain rajoitetusti tai kokonaan kiinni. Säänkin puolesta päivänvaloa on vähän, lämpömittari keikkuu nollan molemmin puolin ja sateenvarjolle on tarvetta. 

 

Kirkot taasen ovat tupaten täynnä. Yhdeksi Krakovan merkittävimmäksi mainittu, Marian kirkko torin laidalla kiinnosti. Vierailumme aikaan turistit ohjattiin Marian kirkossa sivureittiä sisään ja ulos. Käytännössä mitään ei nähnyt reitin ja valtavan ihmismassan vuoksi. Osa Krakovan kirkoista on avoinna talvisin rajoitetusti.

 

Yhä useampi kirkko niin ulkomailla kuin kotimaassa ottaa turisteilta vierailumaksun. 

 

Tapamme mukaan otimme selvää Krakovan ja sen lähialueiden nähtävyyksistä jo etukäteen. Itse Krakovan kaupungin lisäksi halusimme käydä Wieliczkan suolakaivoksessa, joka sijaitsee noin 15 km:n päässä Krakovasta. Matkasimme junalla Wieliczka Rynek Kopalnia -asemalle, josta on lyhyt kävelymatka kaivosalueelle. Varasimme liput netissä jo ennen matkaa. Niin kannattaa tehdä, sillä kaivoksella käy paljon vierailijoita. Etukäteen ostettu lippu nopeuttaa ja helpottaa sisäänpääsyä.

 

Wieliczkan suolakaivos on yksi maailman vanhimmista ja se tuotti suolaa 1300-luvulta vuoteen 2007 saakka. Kaivos kuuluu Unescon maailmanperintöluetteloon.   

 

Pyhän Kingan kappeli parvelta kuvattuna

 

Näyttävimpiä paikkoja suolakaivoksessa on Pyhän Kingan kappeli, jossa kappelin seinät, lattia ja kaikki veistokset on tehty suolasta, kuinkas muutenkaan. Komeat kattokruunut ja alttaritaulu ovat suolasta tehtyjä nekin. Pyhän Kingan kappelissa järjestetään jumalanpalveluksia suurimpina juhlapäivinä. 

 

Krakovan suunnalla matkailevan kannattaa ehdottomasti käydä tutustumassa Wieliczkan suolakaivokseen. Kahden tunnin opastetulla kierroksella näkee vain murto-osan kaivoksesta, mutta ihan kaikki on näkemisen arvoista. Tunneleita, saleja ja maanalaisia järviä katsellessa voi vain ihmetellä, miten niissä oloissa on työskennelty. Maan päälle palatessa oli vaikuttunut olo. Myös helpottunut. Moni kaivoksessa työskennellyt ei sieltä koskaan ylös noussut.

Tuulituhoja

 
Viime sunnuntaina meidän nurkille saapui kesän ensimmäinen ukkonen. Räiski talon päällä ihan kunnolla aamupalaa nauttiessamme. Salamointi ja pauke ei kauaa kestänyt, vaan myräkkä jatkui voimakkaana kaatosateena. Myös tuuli yltyi puhaltaen lounaasta. Puuskien voimakkuus yltyi 16 metriin/s. 

Vasta iltapäivällä Ukkokulta huomasi, että puistopäädyssä kolmannes köynnöshortensiasta oli romahtanut käytävälle. Köynnöstä jouduttiin typistämään voimakkaasti katto-ränniremontin yhteydessä syksyllä 2021. Alaosastaan paksuksi kasvanut runko oli irti seinästä. Ilmeisesti osittain vielä leikkauksen jäljiltä hennot oksat eivät jaksaneet kannatella korkeuksiin tähyilevää köynnöstä. Lisäksi tuuli osui pihalle poikkeuksellisesti lounaasta.

Tämän verran siitä romahtaneesta kolmanneksesta jäi. Muu oli pakko leikata pois, koska vanhat oksat eivät enää tartu seinään. Sieltä se kasvaa uudelleen, mutta tunnetusti köynnöshortensia on hidas kasvamaan. Tulipa taas käytävälle lisää tilaa ja ilmavuutta.

Kasasimme leikkausjätteen varaparkkipaikan reunaan kaatopaikalle kuljetettavaksi. Kiemuraisia oksia on hankala hakettaa. Tässä kuvassa on vain osa tiistaina pois viedystä kuormasta.

Samainen sunnuntaimyräkkä nimittäin kallisti kaksi isokokoista syreeniä niin pahasti, että ne oli paras sahata tyvestä. Toinen syreeni olisi jollain aikavälillä lähtenyt joka tapauksessa, koska se oli kaljuuntunut latvuksista. Toinen taasen olisi saanut yhä olla paikallaan, mutta voimakkaasti käytävälle kallistuessaan se aiheutti liikaa kulkuvaikeuksia.

Ruskomäntypistiäisiä?

Odotellessani Ukkokullan saapumista kaatopaikkakeikalta, siivosin Pikkupuutarhasta tuulen sinne lennättämiä roskia. Tulin kurkistaneeksi Harkkokäytävällä kasvavaa vuorimäntyä, jossa näin kolme toukkakeskittymää. Siellä ne huojuivat päällekkäin ja limittäin. Paljon mahdollista, että ovat vuorimännyn turmaksi. Puu on muutenkin aika huonossa hapessa, joten en jaksa surra sen kohtaloa.

Kurkkuja kypsyy kasvarissa sellaista vauhtia, että olen niitä jo jakanut meillä käyneille. Tuoretta kurkkua ei myöskään jaksa määräänsä enempää syödä, vaikka niitä rouskuttaisi välipalaksi, iltapalaksi ja aamulla leivän päällä. Hölskykurkut maistuvat vaihteeksi oikein hyvin. Teen niitä pienissä erissä, jotta ehdimme syödä ne säilyvyyden puitteissa.
 

En ole ehtinyt leipomaan, vaikka raparperipiirakka hyvältä maistuisikin. Niinpä korjasin osan sadosta ja keitin siitä hilloketta. Kasvimaalla on vielä runsaasti raparperia mahdollisia piirakoita ja muita varten. Ja kasvaahan korjattujen tilalle vielä lisää.

Tuoksuherneet ovat vihdoin alkaneet kukkia. Alkukesä ei selvästikään ole ollut kesäkukkien mieleen. Esikasvatin tuoksuherneet tapani mukaan, mutta kaiketi ovat odottaneet aurinkoisempia ja lämpimämpiä säitä. Kelloköynnöksetkin tuntuvat vasta nyt innostuneen venyttämään korkeutta. Saapa nähdä, kukkivatko viime kesäiseen tapaan yhtä runsaina.

Paeonia lact. 'Red Charm'

 Ruusujen kukinta senkun lisääntyy ja pionien poksahtelu on alkanut. Niistä toisen kerran.