Kevät meni, kesä tuli!

Gillenia trifoliata - Perhoangervo

 

Toukokuu tuli tänä vuonna huomaamatta. Huomaamatta se näyttää loppuvankin. Sinne tänne keikkuvien säiden vuoksi tuli kiinnitettyä enemmän huomiota lämpömittariin kuin päivien kulkuun. Jatkuva koleus aiheutti epäuskoa, edistyykö kevät ollenkaan. Kyllä se on edistynyt. Oikeastaan aika hyvälläkin tavalla, sillä monien kasvien kukinta on venynyt mukavan pitkäksi. Etenkin sipulikasvit ovat jaksaneet seisoa pystypäin terälehdistään kiinni pitäen jopa viikkoja.

Fritillaria meleagris - Kirjopikarililja

Muutama kirjopikarililjakin kukkii vielä varjoisemmissa paikoissa. Aurinkoisten paikkojen kasveja huomaan seuraavani muita enemmän. Onhan toki aurinkoisemmassa paikassa ihmisenkin mukavampi tutkia istutuksiaan. Kasvirunsauden kannalta on hyvä, että tontilta löytyy myös varjoisempia paikkoja. Niissä viihtyvät erilaiset kasvit ja moni vähemmän varjoa kaipaavakin kukkii pidempään. Puutarhurille tarjoutuu mahdollisuus seurata samojen kasvien kukintaa, kun ne asuvat erilaisissa olosuhteissa.

Epimedium x youngianum 'Niveum' - Valkovarjohiippa

 

Meillä varjopaikkoja on niukasti. Makkaripenkki on niitä harvoja vähemmän aurinkoisia paikkoja, jonne tosin ilta-aurinko paistaa aika hyvin ja alkukesästä pitkään. Olen tehnyt Makkaripenkistä varjokasvien kokeilupaikan. Valkotäpläimikkä viihtyy siellä oikein hyvin. Muutama varjoyrttikin on kotiutunut ja rönsytiarella on aina loppukesästä valloittanut lisää tilaa. Keväällä se on vähintäänkin kärsineen oloinen, mutta virkistyy nopeasti.

Yksi tuoreimpia ihastuksiani on varjohiipat. Niitä en aiemmin edes vilkaissut, kun mielestäni hyvää paikkaa ei niille ole. Kunnes pari vuotta sitten päätin antaa varjohiipoille mahdollisuuden. Istutin valkovarjohiippaa Makkaripenkkiin, jonka jälkeen olenkin ihan myyty tälle sirolle kasville. Se on runsastunut paljon. Ovat jopa kukkineet.

Kivipellon Sailan blogissa ihailin runsaana kukkivaa tarhavarjohiippaa. Voinette arvata, kuka nyt himoitsee sellaista omaan puutarhaansa?

Siirsin Makkaripenkistä muutaman yksilön viime kesänä alapihan Kurgaaniin. Talon puoleiselle sivulle, johon aurinko ei pääse porottamaan. Olin kovasti iloinen, kun huomasin tänä keväänä varjohiippojen heränneen myös Kurgaanissa. 

Niinikään siirsin Makkaripenkistä kääpiöjaloangervoja talon toiselle puolelle rakentuneeseen Köynnösnurkkaukseen. Joka siis tuli puretun leikkimökin tilalle ja jonne istutin villiviiniä ja ruotsinköynnöskuusama 'Serotinaa'. Jaloangervot ovat nostaneet päätään eli ovat kotiutuneet uuteen asuinpaikkaansa. Kas kummaa, jaloangervojen ohessa myös valkovarjohiipan juuria on eksynyt mukaan, koska pikkuisia alkuja nousee angervojen vierellä.

Spiraea chamaedryfolia - Idänvirpiangervo

Olisi meillä kunnolla varjoisa paikka talon autotallipäädyssä. Se on monella tavoin hankala, erityisesti istutusten kannalta. Rajanaapurin piha on tuolla kohtaa toista metriä meidän tonttia ylempänä. Edellinen asukas istutti raja-alueelle idänvirpiangervoa, joka on vähitellen ulottanut juuriaan meidänkin puolelle. Jossain vaiheessa en oikein tykännyt idänvirpiangervon tavasta vallata kysymättä tilaa. Sittemmin tajusin sen sitovan hyvin pientä rinnettä, josta muuten sateet vyöryttäisivät maa-ainekset meidän tontille. 

Alue on myös tärkeä paikka talvisten lumien kolaus- ja säilytyspaikkana. Johonkin nekin on saatava työnnettyä kulkuväyliltä ja autopaikalta. Idänvirpiangervo ei loukkaannu yhtään päälleen kertyvästä lumikuormasta. Sieltä se kevään tullen nostaa oksansa ja kukkii parhaillaan kauniisti. Loppukesän puskat tekevät alueesta mukavan vehreän. Muutaman vuoden välein idänvirpiangervo on hyvä leikata matalaksi. Muuten se risuuntuu rumaksi.

Dicentra spectabilis - Särkynytsydän

Perinteistä särkynyttäsydäntä meillä kasvaa kolmessa paikassa. Ei vaan neljässä. Olopihan Syreenipenkistä kaivoin särkyneensydämen ja siirsin sen alapihan Kiemurapenkkiin. Enpä sitten tehnyt kaivutyötä huolella, koska vielä samana  kesänä vanhassa paikassa kasvi versoi itsensä ylös. Pikkupuutarhaan istutukselle en muista syytä, mutta hyvin se sielläkin pärjää. Makkaripenkkiin taasen laitoin särkyneensydämen kokeillakseni sen varjokestävyyttä. Puolivarjon kasviksi sitä sanotaan.

Tänä keväänä särkynytsydän kärsi jonkin verran myöhäisistä pakkasista. Osa nupuista paleltui kokonaan, osa on pienikokoisia rusinoita. Pikkupuutarhan yksilö on pärjännyt parhaiten ja kukkiikin nyt eheimmillä kukilla. 

Papaver orientale - Idänunikko

Idänunikoista ensimmäiset raottavat verholehtiään. Sieltä se ihana, kirkkaanpunainen, rutistunut silkkipaperi jo pilkottaa. Eikä tuota paperia tarvitse käydä silitysraudalla oikomassa. Ihan itse se pullahtaa esiin suoristaen samalla suuret terälehdet levälleen. Yksi keväisistä spektaakkeleista, joka ansaitsisi viedokuvauksen hetki hetkeltä. 

Berberis thunbergii 'Atropurpurea' - Purppurahappomarja

Tummalehtisiin kasveihin kohdistunut ihastukseni on johtanut moniin hankintoihin. Kesällä 2020 päätin hankkia purppurahappomarjan. Nimenomaan sen hienon värin vuoksi. Bonuksena pääsin nauttimaan noista pikkuisista kukista, jotka ovat sievääkin sievemmät. Niitä on kumarruttava katsomaan läheltä, sillä kaukaa katsottuna niiden yksityiskohdat eivät näy.

Berberis thunbergii 'Atropurpurea' - Purppurahappomarja

Kuten tämä kuva osoittaa, kovin suureksi ei purppurahappomarja ole viidessä vuodessa kasvanut. Siksi olenkin tyytyväinen, että istutin sen Kurgaanin rinteelle. Näin se on hieman muita kasveja ylempänä ja tulee helpommin huomatuksi. 

Arovuokot ja metsätyräkki valtaavat Viiniportin tyven

Toukokuu siis vetelee viimeisiään. Koulut päättyvät, moni valmistuu ylioppilaaksi, moni johonkin ammattiin. Meillä ei ole tänä vuonna lähipiirissä lakkiaisia, eikä muitakaan suurempia juhlia. Kesän saapuminen on juhla jo sinänsä. Siksi leivoinkin raparperipiirakan ohjeella omenapiirakan. Pakasteeseen säilötyistä viime vuoden omenoista.

Toivotan kaikille valmistuneille onnea, nuoremmille ja pienemmille koululaisille kivaa kesälomaa.

Kukkaisaa viikonloppua ja ihanaa alkavaa kesäkuuta myös ihan kaikille! 

Ette varmaan pahastu, jos laitan loppuun muutaman kuvan koristeompuistani. Ne vaan ovat niin kauniita.

Etualalla koristeomena 'Royalty' ja takana 'Aamurusko'

Tässä päinvastoin eli edessä 'Aamurusko', takana 'Royalty'

Tässä kuva ikkunasta illansuussa.

Koristeomenapuiden ihanuutta

Malus purpurea 'Aamurusko' - Koristeomenapuu

 

Koristeomenapuut ovat aloittaneet kukintansa. Vaaleanpunainen Aamurusko on niin täynnä nuppuja ja avautuneita kukkia, ettei enempää taida mahtua. Puulla on nyt ikää 10 vuotta. Se alkoi kukkia jo nuorena. Vuosi vuodelta kukinta on runsastunut. Puu on kasvanutkin. Sen takana on koristeomena Royalty, joka on kapeampi ja matalampi. En tiedä, onko sen luontainen kasvutapa hillitympi? Vai ahdistaako Aamurusko kaveriaan?

Malus purpurea 'Royalty¨ - Koristeomenapuu

Royalty avasi nuppunsa vähän ennen Aamuruskoa. Sen lehdet ovat tummemmat ja kukka tummempi, enemmän viininpunainen. Royalty on myös istutettu v. 2015. Uusi, viime keväänä istutettu Royalty kasvaa niinikään Pikkupuutarhassa. Se ei ole vielä kovin suuri, mutta kukkia täynnä. Vuotta ennen uutta Royaltya hankin tummahipiäisen japaninkirsikka Royal Burgundyn, joka menehtyi heti ensimmäisenä talvenaan. Olisin halunnut tilalle samanlaisen, mutta viime vuonna niitä oli vaikea löytää. Royalty ei korvaa Royal Burgundya, mutta onpa se kuitenkin tummalehtinen.

Crataegus 'Paul's Secret' - Ruusuorapihlaja

Ruusuorapihlaja on vielä nupulla. Sen aika tulee myöhemmin. Koristeomenat ehtivät varmaan jo lopettaa kukintansa ennen ruusuorapihlajan aloitusta. Ehdinpä sillä välin ihailla alapihan Makamikia ja viime kesänä istutettua Aamuruskoa. Niin, toinenkin Aamurusko meillä on. Halusin samanlaisen vaaleanpunaisen hattaraunelman alapihalle. Puistossa kävelijät ja leikkipaikalla lapsiaan vahtivat saavat silmäniloa hekin. Myös Musta Rudolf on jo täynnä nuppuja. Senkin ihanuutta jaksan vuosi toisensa jälkeen hehkuttaa.

Rosa rugosa 'Therese Bugnet' - Teresanruusu

Ruusupensaat aikovat nekin aloittaa kukinnan. Teresanruusu ja Suviruusu tietenkin ensimmäisten joukossa. Juhannusruusussa on muutamia nuppuja. Muuten se on meidän pihalla hiukan huonovointinen.

Tulppaaneja ei sattuneista syistä pihallamme nyt kovin paljon kuki (peurat, mahdollinen tulppaanien sienivirus). Yksittäisiä jäänteitä menneiden syksyjen istutusinnosta nousee siellä täällä puutarhuria ilahduttamaan. Kyllä minulla näiden nimet on tallessa, mutta ajattelin tehdä pikaisen postauksen ilman listojen penkomista. Tämän kollaasin alaoikealla on varmaankin meidän puutarhan uskollisin tulppaani. 'Zurel' nousee Kiemurapenkistä joka vuosi yhden kukan voimalla. Sellainen luottamus ansaitsee tulla huomatuksi.

Yläoikealla on 'Carnaval de Rio', jonka istutin viime syksynä. Se on jotenkin aneemisen värinen. Ehkä kaipaan enemmän voimakkaita värejä. 'Blushing Appeldoornit' ja 'Sun Loverit' alkavat olla kukinnassaan loppusuoralla.

Vitis 'Zilga' - Viiniköynnös

Alapihan uuden Viiniportin täytteeksi aikova 'Zilga' on hyvin hereillä. Lehtinuput pullistuvat pullistumistaan, kunnes jonain päivänä aukeavat vihreinä. 

Zilga tulee aikanaan lehtevöittämään Viiniportin. En siltikään voinut vastustaa Rustan neljän euron loistokärhö 'Piilua', vaikka sen vointi ei näyttänyt parhaalta mahdolliselta. Istutin Piilun Zilgan vastakkaiselle puolelle. Jospa köynnöksistä tulisi hyvät kaverit. Zilga tuottaisi runsaasti rypäleitä ja Piilu silmäniloa.

Vankkurit on täytetty  kesäistä matkaansa varten. Sipulia, herneitä, mangoldia, retiisiä, salaattia, punajuuria, porkkanaa, tilliä. Yhdessä laatikossa kasvaa parsaa. Koska se ei täytä koko laatikkoa, laitoin seuraksi muutaman esikasvatetun samettikukan. Yhdessä laatikossa kasvaa syksyllä istutettua valkosipulia. Lappalainen etelässä Nilalta saatua mesimarjaa on yhdessä laatikossa. Se valloitti koko laatikon, joten kaivoin osan pois ja istutin muualle. En ole saanut mesimarjasta kunnollista satoa, mutta se toimii erinomaisesti maanpeitekasvina.

Tottahan kasvimaalla on kukkiakin laitettava. Yhteen laatikkoon kylvin kosmoskukkia ja malvikkia. Kauimmaiseen laatikkoon (lehtikompostien vieressä) istutin tuoksuherneet, jotka ehtivät venyä hurjan korkeiksi. Niille seuraksi kylvin kehäkukkaa ja istutin muutamia samettikukkia. Viimeisenä istutin pari päivää sitten esikasvatetut kurpitsat.

Tomaatti 'Golden Sunrise'

 

 
Viime sunnuntaina kuskasin kurkut kellarikasvattamosta kasvihuoneeseen. Alkuun pari yötä oli melko koleaa, mutta tuplaharsojen alla kurkut selvisivät hyvin. Nyt kasvihuone on täynnä tomaatteja, kurkkuja ja paprikaa. 

Kelloköynnöksetkin siirsin ulos. Istutin ne suuriin ruukkuihin ja laitoin harsot suojaamaan auringolta ja tuulelta. Kellarikasvattamo on nyt tyhjennetty ja kasvilamput sammutettu. Vielä pitäisi siivota huone ensi kevättä varten, mutta sen ehtii jonain sadepäivänäkin.

Metsäruusupenkissä on yhä tyhjää ja saa ollakin. Kierrän alueen säännnöllisesti, jotta havaitsen heti mahdollisesti ilmestyvät ruusuntaimet. Toivottavasti niitä ei tulekaan, mutta paras varautua, jotta voi kaivaa ne pois ajoissa.

Vasempaan laitaan istutin kasvihuoneeseen esikasvatukseen kylvämiäni pioniunikoita. Oikealle puolelle kylvin pioniunikoiden siemeniä suoraan. Keskelle tein kivistä polun, jotta pääsen kitkemään rikkaruohoja ja hoitamaan aluetta tallomatta kukkia. Jos ne vain suostuvat itämään ja kasvamaan. 

Kaivurin telaketjun aiheuttamiin jälkiin kylvämäni nurmikko ei ole vielä kunnolla itänyt.

Pari viikkoa sitten kaivoin naapurin aidan edustan istutusalueelta toisen Ruusuherukan pois ja siirsin sen Oikearinteeseen. Siellä asustaa toinenkin Ruusuherukka selvästi nauttien paikan valoisuudesta ja lämmöstä. Kaivoin Ruusuherukan edessä kasvaneet vuorenkilvet pois. Niille löytyi ottaja. Näin sain sopivan paikan kuunliljoille, jotka oli nostettava metsäruusutyömaalta ylös. 

Alue on kohopenkki. Keräsin reunaan kiviä, jotta multa ei sateen mukana valuisi liiaksi alas. Vasemmalla puolella kasvaa norjanangervot. Kuunliljojen takana pari vuotta sitten istutettu koristeomenapuu Makamik. Oikealle puolelle laitoin laudan toistaiseksi rajaamaan aluetta. Kuunliljojen väleihin piilotin kevätistutuksiin ostamani helmililjat. Olisi mukava, jos ne nousisivat keväällä kukkimaan. Kuunliljojahan saa aina odottaa muita kasveja pidempään.

Malus domestica 'Huvitus' - Kesäomena

Omenapuut ovat aloittaneet kukintansa. Tapansa mukaan Huvitus on täynnä kukkia. Punakanelissa ja syysomenassa on kukkia jonkin verran. Valkeakuulaassa ei ilmeisesti ainuttakaan. Väsyivät ressukat varmaan viime kesäisessä ruljansissa. Kukapa nyt jaksaisi kahta kesää peräkkäin kantaa ylenmääräistä omenasatoa?

Magnolia stellata 'Susan' - Tarhamagnolia

 
Kaivamista ja ahertamista on riittänyt. Nyt alan päästä normaalikevääseen eli ylimääräiset urakat on jotakuinkin saatu asialliseen vaiheeseen. Muutama päivä jäljellä tätä toukokuuta ja sitten siirrymme kesään ihan virallisestikin. Toivon mukaan ehdin tämän jälkeen paremmin lukea juttujanne ja kirjoittaa omia.

Rubus arcticus - Mesimarja

Mukavaa toukokuun loppua kaikille!

Aukkoja Bermudassa

Myosotis - Lemmikki

 

Olen ollut konkreettisesti poissa puutarhasta pari päivää. Torstai meni huvittelun merkeissä melkein ulkomailla eli Ahvenanmaan itäkärjessä. Perjantaina taasen vettä on tullut kiitettävän paljon. Johan tässä näppejä kutisee päästä jatkamaan pihahommia sopivasti kasteltuun puutarhaan.

Bermuda

Seuraava työmaa onkin sisäänkäynnin Bermuda. Tällä hetkellä se näyttää lähinnä kampaamattomalta hiuspehkolta. Scillojen ja muiden pikkusipulien lakoontuneet lehdet viherryttävät kolmion muotoisen alueen. Aluetta reunustavat kuunliljatkin ovat jo osin kymmensenttisiä piikkejä, osin avautuvia lehtiä. Jokunen tulppaanikin tuo iloisia väritäpliä alueelle.

Istutusalue Bermuda on saanut nimensä kolmiomaisen muotonsa vuoksi kuulusta Bermudan kolmiosta. 

Bermudan kolmio on Floridan eteläkärjen, Puerto Ricon ja Bermudan rajaama kolmion muotoinen alue, jolla väitetään tapahtuneen huomattavan paljon laivojen ja lentokoneiden katoamisia. Tunnetuin Bermudan kolmiossa tapahtunut katoaminen on viidestä Avenger-pommikoneesta koostuneen lentue 19:n häviäminen 5. joulukuuta 1945.
Bermudan kolmiossa on vaarallisia vesiä: alueen läpi kulkee voimakas Golfvirta, ja siellä esiintyy trooppisia hirmumyrskyjä. Alueella on sekä matalaa että syvää merta, ja alueen eteläosissa tapahtuu maanjäristyksiä.
Bermudan kolmion alueella ei kuitenkaan ole tapahtunut keskimääräistä enempää onnettomuuksia. Lähde: Wikipedia

Lähempää tarkasteltuna alueelta löytyy pari isoa aukkoa. Talvi vei ison joukon syysleimuja, tiikerililja 'Sweet Surrenderit' ja purppurapunalatvat. Varmaan muutakin, jota en ihan tähän hätään muista. Bermuda on vaikea paikka, koska siihen kolataan lumet sisäänkäynnistä. Osittain myös autopaikalta. Ei siis mitään puuvartista, eikä herkkänahkaisia erikoisuuksia. Syysleimut ovat pärjänneet hyvin. Niitä ei tästä kuollut sinä kuuluna tappotalvenakaan, jolloin monet menettivät perintöleimujaan. 

Tavallisesti Bermuda on pitkään keväällä pakkautuneen lumen ja jään vallassa. Tänä keväänä näin ei ollut, mikä ehkä oli shokki koleisiin olosuhteisiin tottuneille kasveilleni.

Astilbe - Jaloangervo

Luulin myös jaloangervojen kuolleen. Niitä on nyt alkanut nousta. Jokusen niistäkin olen saattanut menettää. Aika näyttää.

Koska tekemistä on ollut yllin kyllin ympäri puutarhaa, en ole ehtinyt keskittyä Bermudan tilanteeseen. Toki sen ratkaiseminen on ollut jatkuvasti takaraivossa. Joskus on hyväkin muhituttaa ongelmapaikkoja päiviä tai viikkojakin. Usein ryhdyn liian vikkelästi korjaustoimiin, jolloin niitä ei tule mietittyä kyllin perinpohjaisesti.

Parissa puutarhaliikkeessä kävin jo katsomassa, millaisia syysleimuja on tarjolla. Ei kovin monia, mutta tehtävähän on vasta alussa. Taimien hinnat ovat aika korkeita, minkä vuoksi en toistaiseksi ole tullut taimikassit kahisten kotiin. 

Metsäruusutyömaalta nousi joitakin siirtokelpoisia kasveja. Ne odottavat purkeissa uusia asuinsijoja. Myös muutamia siemenestä kasvattamiani ehdokkaita olisi tarjolla. Taidankin aloittaa Bermudan aukkopaikkojen täyttämisen juuri näillä kasveilla. Tarkastelen tilannetta työmaan etenemisen myötä ja mietin sitten, onko syytä lähteä kasvikauppaan.

Papaver orientale- Idänunikko

Idänunikoihin ilmestyi palluranuput ihan ykskaks yllättäen. Unikot ovat lisääntyneet Syreenipenkissä valtavasti. Joukossa voi olla myös vaaleanpunaista 'Pricess Victoria Louisea' ja valkoista 'Royal Weddingiä'. Niiden siemeniä olen ripotellut penkkiin.

Pikkuisen hirvittää unikoiden kukkimisen jälkeinen aika, jolloin lehdet kuivuvat keltaisenruskeiksi. En kiehdo ajatus tuijottaa puoli kesää kellastunutta kasvustoa. Näin tuskin käy, sillä pionit nousevat vauhdilla unikoiden keskeltä. Samoin jalopähkämöä ja muutakin nostaa päätään, kunhan kerkiävät. 

Prunus padus - Tuomi

Tuomet karistavat jo terälehtiään. Kohta talon päädyssä kasvavat rhodot ovat kuin lumisateen valkaisemia.

Syringa vulgaris Andenken an 'Ludwig Späth' - Jalosyreeni

Yksi kun lopettaa, seuraava on jo valmiina astumassa esiin. Syreeneissä nuput ovat jo näkyvissä. Myös jalosyreeni 'Ludwig Späthissä'.

Saxifraga × arendsi -Patjarikko

 

Kaikkialla kasvaa ja kukkii sellaisella vauhdilla, että nippanappa perässä pysyy. Puhumattakaan, että kaikesta ehtisi raportoida. Tämä on tuttua kaikille puutarhaihmisille. 

Nautitaan. Hyvää viikonloppua kaikille!

Tomaatit muutti

Tulipa Darwin Blushing Appeldoorn

 

Kesäinen lämpö ja auringonpaiste saa tulppaanit hehkumaan. Valon siivilöityminen terälehtien läpi tuo esille muodot ja reunojen kauniit rajaukset. Näistä tulpuista pidän aivan valtavasti.

Tomaatti 'Vilma'

Lopetin jahkailun ja siirsin tomaatit kellarista kasvihuoneeseen. Vilma olisi kokonsa puolesta mahtunut hyvin vielä kasvilampun alle, mutta muiden tomaattien hurja kasvu olisi vaatinut lampun nostamista ylemmäs. Muutama tomaatti jäi vielä kellariin. Pari niistä menee Pojalle. Sain kuitenkin tyhjennettyä kellarikasvattamoa niin paljon, että saatoin sammuttaa toisen  kasvilampun. 

Vilmassa on jo ensimmäinen raakile. Kunpa se ei säikähtäisi kasvariolosuhteita ja pudota raakiletta. Kasvihuoneen kummallakin pitkällä sivulla on tuplaharsot. Keskelle lattiaa vein muutama päivä sitten isompiin purkkeihin laittamani daaliat. Tai itse asiassa ne ovat olleet jo viikonlopusta lähtien kasvarissa. Yöt harsojen alla. 

Tomaatti 'Golden Sunrise'

Kellarissa tomaateista kasvaa todella tuhtivartisia. Kasvilamppujen hankkimisen jälkeen ei enää tarvitse siirrellä purkkeja kodin sisätilojen ikkunalaudoilla. Eikä metsästää kaupoista haluamiaan tomaatintaimia. Ulkolämpötilojen salliessa kasvihuoneeseen siirtyy nykyisin isokokoisia ja kukkivia tomaatintaimia, jolloin myös sato alkaa kypsymään aiemmin.

En vielä virittänyt kastelujärjestelmää. Täytin kyllä mustan vesisaavin, koska se varastoi päivän lämpöä yötä silmällä pitäen. Seuraavat päivät onkin tarkkailtava lämpötiloja huolella. Jos oikein kylmäksi muuttuu, laitan sähkölämmittimen kasvariin. Kennokasvari on aika hatara, joten kovin lämpimäksi sitä ei saa. Sähkölämmittimen avulla autan tarvittaessa tomaatit pahimman yli.

Oxalis 'Iron Cross' 

Oxalista pitää joka kesä olla. Ostin pari pussillista uusia mukuloita. Tallessa oli myös viime vuotiset, jotka itivät ja kasvoivat nätisti. Sen sijaan uusista pussukoista tuli liian kaukana kasvilampusta laihoja ja pitkiä olmeja. Toin ne maanantaina ulos. Heti ne alkoivat saada väriä. Saapa nähdä, vahvistuvatko nuo spagettilonkerot yhtään järkevimmiksi?

Retiisi 'Cherry Belle'

Ensimmäiset retiisit ovat kypsyneet. Kylvin 'Cherry Bellet' kukkalaatikoon kasvihuoneeseen 15.4. Osan jätin vielä kasvamaan, mutta pian nekin ovat syötävissä. Seuraavat retiisin siemenet kylvän lavakaulukseen.

Koristeomena 'Royalty'

Koristeomenat ovat valmiita aloittamaan kukintansa. Kaikki kuusi. Pikkupuutarhan vanhempi 'Royalty' ehti jo avata muutaman kukan. Samoin vuosi sitten istutettu pikkuinen 'Royalty' seuraa isoveljeään - tai siskoaan. Aamurusko on niinikään täynnä palleroisia nuppuja.

Alapihalla vuosi sitten istutettu Aamurusko on sekin valmiina. Samoin syksyllä 2020 istutettu Makamik. 'Musta Rudolfin' nuput ovat vielä pienempiä. Se aloittaakin kukintansa muita vähän myöhemmin.

Näitä ötököitä olen nähnyt puutarhassa useampia. Punaista nähdessäni näen kirjaimellisesti punaista, jonka yhdistän heti liljakukkoihin. Selvitän tämän ötökän nimen, kunhan ehdin. Näitä en kuitenkaan ole listinyt sormieni välissä. Ainoastaan liljakukkoja, joita on taas löytynyt. Teinkin jälleen maustamiskierroksen ripottelemalla liljoille valkosipulijauhetta.

Syyshortensioihin tulee lehdet aina muita myöhemmin. Niiden ympärillä tulee jo hyörittyä hiukan otsa rypyllä, etteivät vaan ole heittäneet henkeään. Eivät suinkaan. Nyt jokainen pukkaa lehtisilmuja. Turha heitä hätistellä. Jaksavat kuitenkin kukkia pitkään syksyllä. Tarvitsevat siis näin keväällä enemmän unta.

Usein sateen jälkeen näkee monia hämähäkinseittejä, kun kosteus tuo ne esiin. Sattumoisin nyt oli auringonpaisteessakin muutamia seittejä näkyvissä. Huomasin hämähkin seittiään kutomassa vasta ladatessani kuvaa tietokoneelle.

Allium karataviense - Pallolaukka

Pallolaukan nuppu pullistuu päivä päivältä suuremmaksi. Huomasin, että pallolaukan lehdissä on kukkanuppujen värinen rajaus. Hieno yksityiskohta.

Magnolia stellata 'Susan'

Niin vain magnoliani aikoo ilahduttaa minua yhdellä kokonaisella kukalla. Yhtään enempää en siltä tässä vaiheessa vaadikaan. Jospa sitten seuraavina vuosina. Naapurin Maritin magnoliassa on kukkia vaikka kuinka monta. Niistä pääsen minäkin iloitsemaan vaikka aamupuuroa lusikoidessa. Näkyvät tien toiselta puolelta hyvin meillekin.

Rodgersia podophylla - Sormivale- tai liuskavaleangervo

Vuosi sitten pohdittiin täällä blogistaniassa, onko tuo nyt vielä sykkyräinen kasvi sormivale- vai liuskavaleangervo. Ilta on jo aika pitkällä, joten jätän asian selvittämisen toiseen kertaan. Olkoon kumpi tahansa, aika kivasti se tunkee itsensä ilmoille valkotäpläimiköiden välistä.

Leppäkerttujen lempeä

Leppäkerttuja on meillä vähän joka paikassa. Marjapensaissa, kukkien lehdillä, omenapuissa - kuten tässä. Näillä oli meneillään hellä hetki. En ole perehtynyt hyönteisten rakkauselämään, joten saattaa kuvassa toinen työntää toista jonnekin pidemmälle? Tai ehkä taaempi on kiipeämässä kaverinsa selkään nähdäkseen kauemmas? Telkkarisarjoissa tällainen päällekkäinen kohtaaminen tarkoittaa yleensä hyvin intiimiä hetkeä. Niinpä tuli inhimmillistettyä näiden leppäkerttujen toiminta.

Matteuccia struthiopteris - Kotkansiipi

Metsäpuutarhan Kotkansiivet ovat venyttäneet itsensä aivan muutamassa päivässä kesäisiin mittoihin. Muutama taaempana ja sivussa on vielä kerimässä rulliaan auki. Minun on pitänyt kaivaa taaempaa pari yksilöä kesäksi ruukkuun. Toimisivat hyvin sisääntulon puolella kesäkukkina. Syksyllä ne voisi palauttaa takaisin maahan.

Pidän kovasti kotkansiivistä. Liisa nimittää blogissaan kotkansiipiä Hiljaiseksi kansaksi. Sopii loistavasti kuvaamaan näitä hiljaa tuulessa huojuvia kasveja. Kesäiltaisin tapaan käydä ihailemassa ja kuvaamassa valon siivilöitymistä lehtien lomitse.

Prunus Padus - Tuomi

Puistorajalla kasvava tuomi on kukkinut pitkään. Nyt tuuli on alkanut pudotella valkoisia terälehtiä maahan. Käki kukkuu joka päivä. Sunnuntaina istuimme pergolassa, kun käki kukkui ensin toisessa suunnassa. Hetken kuluttua sen lensi kukkuen - kyllä vain, luit oikein: lensi kukkuen länsipuolelle jatkaen kukkumista siellä. Ihmeitä näkee, kuulee ja kokee joka päivä. Onpa mukavaa!